Julkaisin valokuvakirjan Tunnelmia Lahdesta vuonna 2020. Kirja sisältää 172 valokuvaa ja kirjan sisältö on jaettu neljään teemaan. Kolmen ensimmäisen teeman valokuvat sijoittuvat vuosien 2007 ja 2019 välille: ”Rakennuksia, katuja ja yksityiskohtia”, ”Teollisuutta” ja ”Luontoa ja maalaismaisemia”. Neljännen teeman filmivalokuvat koostuvat 1990-luvun lopun Lahdesta. Kirjaa on edelleen saatavilla verkkokaupastani.
Suunnittelin tekeväni jo kirjan julkaisemisen aikoihin joistakin kirjan kuvista postikortteja. Vasta hiljattain sain vihdoin käytyä läpi kirjan kuvia, joista valitsin toistakymmentä potentiaalista korttivaihtoehtoa. Pienen työstön ja miettimisen jälkeen valitsin kolme kirjan kuvaa. Kuvat kuuluvat ensimmäiseen neljän kortin sarjaan, jonka julkaisen kuluvan kuun alussa. Sarjan neljäs kortti on suunnittelemani Lahti’s-kortti, joka etäisesti muistutta erästä tuttua logoa. Kortit ovat kokoa 105×148 mm eli A6. Toisen erän teetän mahdollisesti alkuvuodesta.
Kortit tulevat myyntiin verkkokauppaan ja niitä on saatavilla myös suoraan minulta.
Hiljainen Aleksanterinkatu jouluaattona. Katu sai kausivalonsa vuonna 1983. Lahden pääkatu on Ylisen Viipurintien perillinen, joka kulki aikoinaan ahtaasti rakennetun Lahden kylän läpi. Katu oli kaupungin läpiajettava pääväylä 1980-luvun alkuun saakka. Sittemmin katu on muutettu yksisuuntaiseksi ajettavaksi idästä länteen ja samalla keskustan kävelyalueita on laajennettu. (Sauli Hirvonen, 2010)
Tyyni Vesijärvi Lahden satamassa. Taustalla Niemen entisen sataman paikalle rakennettu Ruoriniemen asuinalue. Massiivinen Lahden Polttimon siilorakennus erottuu selvästi, mutta tämäkin maisema tullee muuttumaan teollisuuden väistyttyä asuinrakentamisen tieltä. (Sauli Hirvonen, 2017)
(Sauli Hirvonen, 2022)
Betoni on myös taidetta. Liisa Ruusuvaaran Kukkatervehdys-veistos vuodelta 1973 kurkottelee auringonlaskuun Lahden kaupunginsairaalan pihassa. Teos oltiin purkamassa, mutta sen kunnosti Lahden Rakentajien yhdistys. Teos siirrettiin ennen sairaalan perussaneerausta ja palautettiin vuonna 2018 lähelle alkuperäispaikkaa. (Sauli Hirvonen, 2008)
Heikki Luostarinen kirjoittanut 81-sivuisen artikkelin Lahden vuodesta 1976. Eri aiheista koostuva julkaisu on sekoitus Luostarisen omia muistelmia sekä yleisiä historiallisia tapahtumia. Kustantajana toimii Lahti-Seura ry ja artikkeli on ladattavissa (pdf) seuran sivuilta.
Puu-Paavolaa. Kuva: Lahden kaupunkiympäristön palvelualue
Lahden kauhea ja loistava vuosi 1976
Lahden 1970-lukua ajatellaan usein rikollisuuden ja työttömyyden kasvun sekä synkkien betonilähiöiden rakentamisen ajaksi. Koko Suomea koettelivat silloin inflaatio, lakkoaallot, energiakriisi ja yleinen harmaus.
Mutta mitä Lahdessa todella tapahtui lamavuonna 1976? Mitä purettiin ja mitä rakennettiin, kuinka meni ihmisillä, kulttuurilla ja taloudella? Millaista tulevaisuutta suunniteltiin?
Heikki Luostarinen alkoi kerätä tietoa tuosta vuodesta, jolloin hän kirjoitti ylioppilaaksi Kannaksen yhteislyseosta. Hän käytti aineistona Helsingin Sanomien ja Etelä-Suomen Sanomien juttuja, Lahtea koskevaa tutkimusta ja omia kokemuksiaan. Tavoitteena oli nivoa Lahden arki Suomen ja maailman muutokseen.
Syntyi 81-sivuinen kokoelma tietoja, kuvia ja tunnelmia Lahden elämästä vuoden 1976 tienoilla. Kyseessä ei ole tutkimus, mutta faktat on yritetty saada kohdalleen – oikein hyvän jutun kohdalla kuitenkin hieman joustavammin ja vakavuutta välttäen. Lahti on nimittäin kaupunki, joka lähtee välittömästi käpälämäkeen, jos totisuus ja juhlavuus uhkaavat lähestyä.
Mitä löytyi? Löytyi purkuaalto ja purkukiistoja. Vuonna 1976 hävitettiin Lahden funkishelmenä pidetty Lasipalatsi, jonka tilalle tehtiin parkkipaikkoja.
Löytyi Lahden Reipas, jonka pelaajat perustivat kesällä 1976 pelaajaneuvoston pinnalla olleen työpaikkademokratian hengessä ja saivatkin erotettua valmentaja Keijo Voutilaisen.
Ahtialaan suunniteltiin 50 000–60 000 asukkaan aluekeskusta ja yliopistoa. Hollola ja Nastola pelkäsivät Lahden kasvavan niin nopeasti, ettei kumpaankaan kuntaan jäisi kuin yksi elintarvikemyymälä.
Mallasjuoma yritti haudata kaatopaikalle 42 000 ruosteeseen mennyt oluttölkkiä, mutta jokainen niistä kavettiin esiin ja katosi janoisiin suihin Lahden suuren kaljakuumeen aikana.
Vuosi 1976 oli hetki, jolloin Lahden huiman nopea kasvu rauhoittui ja kaupunki alkoi panostaa elämän ja ympäristön laatuun. Vesijärven likaaminen päättyi ja kulttuurielämän kehittäminen alkoi.
Lahden kaupunki täyttää 117 vuotta. Lahti-Seura on juhlistanut kaupunkia perustamisestaan (v. 1946) lähtien. Lahti-päivä on järjestetty neljä kertaa, käytännön järjestelyiden vuoksi yleensä kaupungin perustamispäivää (1.11.) edeltävänä lauantaina. Perustamispäivänä järjestettiin tapahtuman edeltäjä Vuosijuhla, jonka sisältö oli hieman eri tyyppinen. Tälle vuodelle Lahti-päivän ohjelmaa muutettiin aiempaan verrattuna, sillä kaupunki järjestää syntymäpäiväjuhlat Lahden torilla, mikä on hieno juttu.
Lahti-päivän seminaari
Lahti-Seuran järjestämä Lahti-päivä järjestetään tänä vuonna lauantaina 29.10.2022. Kaupungin perustamisen kunniaksi järjestettävä tapahtuma pidetään tuttuun tapaan elokuvateatteri Kino Iiriksessä. Seuran puheenjohtajana olen kasannut ohjelmiston tänäkin vuonna ja seminaarissa on kolme esitelmöitsijää seuraavine aiheineen.
Timo Taulo (VTM) pitää aiheesta ”Lahtelaisen ammattiteatterin esinäytös 1890-1946”. Kulttuurin moniottelijalta Taulolta ilmestyy tammikuussa Lahden Teatteri 100 vuotta -kirja. Tampereella nykyisin asuva emeritusprofessori Heikki Luostarinen kertoo aiheenaan ”Lahti vuonna 1976”. Luostarisen esitelmä on osa laajempaa kirjoituskokonaisuutta, joka julkaistaan sähköisenä versiona 1.11.2022. Tästä tiedotetaan myöhemmin. Janne Nykänen on tehnyt monipuolisen uran videokuvaaja, ohjaajana ja käsikirjoittajana lukuisten eri projektien parissa. Syksyllä häneltä valmistui Perhereissu-elokuva, ja Nykänen kertookin ”Kuinka tehdä pitkä elokuva Lahdessa”. Elokuvan traileri on katsottavissa YouTubessa. Jokaisen esitelmöitsijän puheenvuoro on n. 20-25 min, ja lopuksi on yhteinen keskustelupaneeli, johon yleisökin voi osallistua. Seminaarin vetäjänä toimii Erpo Heinolainen.
Seminaarin jälkipuoliskolla esitetään vanhoja tv-mainosfilmejä Iskulta, Askolta ja Mallasjuomalta 1950-80-luvuilta. Olen koostanut tämän Lahti-aiheisen mainoskokoelman Elonet.fi-sivustolta Kansallisen Audiovisuaalisen Instituutin digitoimista filmeistä, joita on mahdollisa katsella selaimella. Aiemmin tänä vuonna koostin vanhoista mainoksista 45 minuuttia kestävän näytöksen Kino Iirikseen osana Mastofestareiden ohjelmistoa (2.-3.9.). Vanhoja olut- ja virvoitusjuomamainoksia on tulossa näytille Ant Festiin, josta enemmän tuonnempana.
Lahti-päivän tilaisuus on kaikille avoin ja siihen vapaa pääsy.
Lahti-päivän juliste. (Sauli Hirvonen)
Vuoden lahtelainen -tunnustus julkistetaan 1.11. toritapahtumassa
Tänä vuonna myös Lahden kaupunki järjestää oman juhlansa kaupungin perustamisen vuosipäivänä 1.11. Torilla järjestettävä tapahtuma koostuu monipuolisesta ohjelmasta, mm. Lahti-Seura jakaa Vuoden lahtelainen -tunnustuksen. Tunnustus on jaettu jo vuodesta 1981 lähtien. Samassa tilaisuudessa haastatellaan myös Lahti-mitalin saajaa. Mitalia alettiin myöntämään aikoinaan Lahti-Seuran aloitteesta. Syntymäpäiväjuhlat ovat kaikille avoin ja maksuton koko perheen tapahtuma.
Kaupungin toritapahtuman tiedote. (Lahden kaupunki)
Ant Fest ja Päijännegalleria
Elokuvateatteri Kino Iiris on ollut näyttämönä monenlaisilla dokumenttiesityksiä, mutta aika ajoin on hyvä ”jalkautua” muihinkin tiloihin. Lahtelainen Ant Fest on profiloitunut olutfestivaalina, mutta tapahtuma sisältää paljon muutakin kiinnostavaa kulttuuria. Tapahtuma järjestetään tänä vuonna 4.-5.11. Malski-keskuksessa eli puitteet ovat oikein otolliset hienolle kulttuuritapahtumalle.
Malvan Päijännegalleriassa järjestetään Ovi Kummaan, joka tarjoaa monenlaisia kulttuurielämyksiä, kuten koostamani nostalgiakimara, joka sisältää vanhoja olut- ja virviotusjuomamainoksia. Näytös on lauantaina klo 16-17.
Malski-keskus ja Malva. Ovi kummaan on entisen tehdasrakennuksen ja uudisrakennuksen välissä. (Sauli Hirvonen)
Mukkulan Toimarissa valokuvanäyttely
Vuonna 2019 Lahti-Seura toteutti yhdessä (Möysän ja Myllypohjan) oppilaiden kanssa Lasten Lahti -hankkeen. Hanke sai jatkoa tänä syksynä, kun 8.10. avautui valokuvanäyttely Mukkulan Toimintakeskuksessa. Kuvat olivat ensimmäisen kerran esillä Lahden kaupunginkirjaston lasten osastolla lokakuussa 2019.
Jutussa käyn lyhyesti läpi kaksi kokopitkää elokuvaa sekä yhden dokumentin, joita kaikkia yhdistää Lahti. Lahdessahan on laadukasta dokumenttituotantoa, ja monissa tuotannoissa on ollut mukana Päijät-Hämeen elokuvakeskus ry, jonka ylläpitämä elokuvateatteri Kino Iiris on paikallisille (dokumentti)elokuville ja ylipäänsä paikalliselle tuotannolle tärkeä esityspaikka.
Elokuvakeskus, yhdessä Lahden Videokuvaajien kanssa, on tuottamassa parhaillaan useampaakin paikallisdokumenttia. Viimeistelyä vaille valmis on Kari Vähävuoren ja Tertta Saarikon Lahden populaarikulttuurista kertova dokumentti. Lisäksi taiteilija Olavi Lanusta on tekeillä dokumentti, jota työstää Keijo Skippari. Sitä tullaan esittämään mm. Kino Iiriksessä.
Lahti on jäänyt hieman paitsioon näytelmäelokuvatuotantojen suhteen, Lahden sijaintia Helsingin läheisyydessä ei ole pystytty hyödyntämään. Suomen elokuvatuotanto on käytännön syistä (mm. logistiikka) keskittynyt Helsinkiin ja pääkaupunkiseudulle. Poikkeuksiakin on. Poria ”tallensi” 1980-luvulla Visa Mäkinen, joka kuvasi useita näytelmäelokuvia kotikaupungissaan kuten uusintaversiot Pekka Puupää -elokuvista.
Yle Areenaan tuli juuri katsottavaksi Mona ja palavan rakkauden aika -elokuva vuodelta 1983. Elokuva on kuvattu Lahdessa, ja se tulee selväksi jo ensimmäisissä kuvissa.
Viimeisimmät Lahdessa kuvatut (suurituotantoiset) elokuvat ovat Laitapuolen hyökkääjä, joka kertoo jääkiekkoilijan Marko Jantusen päihdekierteestä ja siitä selviytymistä. Kuulemani mukaan kuvauspäiviä Lahdessa ei kuitenkaan kertynyt kuin muutamia. ”Iso elokuva” oli myös Cheek-elokuva Veljeni vartija. Hiljattain sai ensi-iltansa lahtelaisen Janne Nykäsen Perhereissu-elokuva. Kokoperheen elokuvan pääosassa ovat lahtelaistubettajat Elina ja Sofia, ja ainakin elokuvan trailerissa näkyy tuttuja paikkoja Lahdesta.
Cheek-elokuvan tunnelmissa paikalliset poliitikot haaveilivat Lahdesta elokuvakaupunkina. Ehkä Lahti tarvitsisi oman visamäkisen, joka haluaisi toteuttaa (elo)kuvallisia visioitaan kaupungissamme.
Kuuma Kissa? (1968, 75 min)
Kevättalvella Yle Areenassa julkaistiin elokuva Kuuma Kissa? Se on sikäli harvoja täysimittaisia näytelmäelokuvia, joka on kuvattu Lahdessa. Tämä asia herätti keskustelua Facebookin Lahti-ryhmissä, joissa monet mm. muistelivat olleensa todistamassa elokuvan kuvauksia.
Elokuvan käsikirjoituksen on tehnyt Kerttu-Kaarina Suosalmi oman Neitsyt-romaaninsa pohjalta. Suosalmi tuli itselleni tutuksi vasta Irma Willman kirjoituksen myötä.
Elokuva on valmistunut vuonna 1968, jolloin Lahti oli voimakkaasti kasvava teollisuuskaupunki. Elokuva kertoo oppilaan ja opettajan suhteesta ja siihen liittyvistä mutkikkaista ihmissuhteista.
Elokuva alkaa kuvilla entisestä Niemen satamasta, jonka jälkeen kuljetaan jo satamaradalla. Pääosassa on nykyinen Salpausselän lukio, Iso-Paavolankatu sekä tietenkin keskusta. Elokuvan kaupunki esitetään Lahtena, ei vain tuntemattomana suomalaiskaupunkina.
Elokuva tarjoaa mielenkiintoista ajankuvaa.
Etsivätoimisto Henkka ja Kivimutka (2022, 97 min)
Lahdessa kuvattu fiktiivinen lastenelokuva Etsivätoimisto Henkka ja Kivimutka perustuu lahtelaiskirjailijan Kalle Veirron kirjasarjaan. En ole kirjoja lukenut, mutta tuotanto on etäisesti tuttu.
Elokuvan ovat ohjanneet ja käsikirjoittaneet Väinö Weckström ja Jarkko Felin. Päänäyttelijöistä Veetu Hietanen (JiiKoo) on lahtelainen; muita lahtelaisnäyttelijöitä elovassa ovat mm. Tapani Kalliomäki, Satu Säävälä ja Rami Rusinen.
Elokuvaa mainostetaan koko perheen elokuvana, mutta itse en saanut kovinkaan paljoa irti elokuvasta, kenties lapsille voisin sitä suositella.
Kiinnostavinta elokuvassa onkin kuvauspaikat, jotka sijoittuvat pääasiassa Launeelle ja Kerinkalliolle. Salinkallion entisestä koulusta on tehty Lahden koulu. Elokuva alkaa hienolla radiomastokuvalla, jossa nuori päätähti roikkuu toisessa mastossa tavoitellen sinne lentänyttä leijaa. En kerro, miten siinä lopulta kävi, mutta itse tykkäsin alun huimasta kiipeilykohdasta, ja se antoi mukavan potkun elokuvalle.
Tämäkin elokuva (kirjojen mukaisesti) sijoittuu Lahteen, johon viitataankin useissa yhteyksissä. Eräästäkin grillistä on saatavilla lihamukia.
Äitee – Sisulla voittoon (2022, 62 min)
Reilun tunnin pituinen dokumentti kertoo suomalaisen hiihtäjälegendan Siiri Rantasen tarinan. Mukana on runsaasti arkistomateriaalia useilta vuosikymmeniä ”Äiteen” uran varrelta. Uudempi videomateriaali koostuu useista lyhyistä haastatteluista, joissa useat Äiteen uraa seuranneet henkilöt antavat dokumentille runsautta. Yleiskuvauksissa on erityisesti hyödynnetty droonekuvauksia, ja dokumentti soljuu hyvin eteenpäin. Ajoittain palataan menneisiin kisoihin, pohditaan naisten takavuosien asemaa (hiihdossa), toisessa hetkessä käydään läpi hauskoja sattumuksia ja pohditaan Rantasen roolia niin hiihtäjänä kuin ihmisenäkin.
Dokumenttia esitettiin elokuvateatteri Kino Iiriksessä kesällä ja syksyllä, ja vapaaehtoiset lippumaksut lahjoitettiin lyhentämättömänä Lahden Hiihtoseuran nuorisourheilun hyväksi.
Elokuva on jatkossa nähtävillä vain tilausnäytöksinä.
Lahti-Seura valitsi vuonna 2020 Siiri Rantasen Vuoden lahtelaiseksi.
Artikkeli on julkaistu alunperin Hollolan Lahti -lehdessä 2/2022
Elokuvateatteri Kino Iiris tarjoaa erityyppisille erikoisnäytöksille erinomaiset puitteet. Joustavuuden ansiosta teatterin ohjelmia rikastuttaa monet näytökset, joita ei muualla isolta kankaalta näkisi. Erityisesti paikallisuus on korostunut erikoisnäytösten sisällössä.
Vuodesta 2013 lähtien Kino Iiriksessä on järjestetty säännöllisesti Lahti-dokumenttinäytöksiä, joista viimeisin näyttelyssä esittelyssä jutussa tuonnempana. Teatterilla on pitkät perinteet omien korkeatasoisten elokuvakerhojen järjestämisestä, mitä ylläpitää nykyään mm. Iiriksen Ajattomat -sarja. Vaahterasalissa esitetään edelleen elokuvia 35 mm filmiltä Reel Lahti -näytöksissä.
Vuodesta 2003 lähtien Lahdessa on järjestetty oma elokuvafestivaali Kinos. Sen sivutuotteena syntyi myös Nostalgiakino, joka keskittyy vanhoihin kotimaisiin lyhytdokumentteihin.
Kino Iiris järjestää näytöksiä myös osana tapahtumakokonaisuuksien ohjelmistoa. Tänä vuonna taidelauantain/Fringen perillinen Mastofestarit järjestettiin syyskuun ensimmäisenä viikonloppuna 3.-4.9., ja yhdessä Lahti-Seuran kanssa elokuvakeskus osallistui ohjelmiston tuottamiseen: koostin vanhoista kotimaisista (tv-)mainoksista kokoelman, joita esitettiin kahdessa ilmaisnäytöksessä. Väkeä näytöksissä oli oikein runsaasti
Vanhoja mainoksia esitetään myös Lahti-Seuran Lahti-päivässä lauantaina 29.10. Näytös koostuu Iskun, Askon ja Mallasjuoman mainoksista.
Lahti-näytös
Lahti-dokumenttinäytökset jatkuivat kuluvana keväänä kahden vuoden tauon jälkeen. Keväällä 2020 oli tarkoitus esittää valokuvaaja Erkki Hämäläisen 150 vuotta Nastolaa -valokuvakooste, mutta koronan takia kaikki erikoisnäytökset peruttiin/siirrettiin.
Sunnuntaina 22.5.2022 näytös vihdoin onnistui, ja sen alusti Hämäläinen. Hän taustoitti videoteoksensa syntymiseen johtavia seikkoja, ja juuret juontavat Nastolan historia IV -teoksen tekoon, johon Hämäläinen antoi ja kuvasi valokuvia. Kirja julkaistiin vuonna 2020.
Hämäläinen on kuvannut vuosikymmeniä ahkerasti Nastolaa ja hänen arkistonsa käsittävät käsittämättömän määrän kuvia. Kirjan tekemisen oheistuotteena osasta kuvista Hämäläinen koosti 31-minuuttisen DVD-julkaisun. Videoon onkin mahtunut vain murto-osa Hämäläisen omistamista ja ottamista kuvia. Tosin tekijällä ajatus ei ole ollutkaan ahtaa mahdollisimman paljon kuvia, vaan luoda tasapainoinen esitys 150 vuotiaasta Nastolasta. Tässä on onnistuttu; eloisa teos on miellyttävää katseltavaa ja tekstit tuovat lisätietoa, erityisesti ei-paikallisille. Yleisöä näytöksessä oli lähes 30 henkeä ja Hämäläisen video herätti mukavasti keskustelua. Koostetta tullaan esittämään myöhemminkin, luultavasti myös Kino Iiriksessä.
Näytöksessä esitimme alkukuvana Lahden kaupunkiympäristön panoraamavalokuvista videokoosteen. Heidän kuvistaan olen koostanut aiemmin videon Valokuvia Lahdesta 1960-80-luvuilta. Molemmat videot on nähtävillä Lahtiwoodin YouTube-kanavalla, panoraamakooste on nähtävillä myös tuossa alla.
Kino Iiriksessä esitettiin Äitee – Sisulla voittoon -dokumenttielokuva kesällä ja syksyllä. Näytökseen oli vapaaehtoinen pääsymaksu, jonka tuotto meni Lahden Hiihtoseuran nuorisourheilun hyväksi. Dokumentin on ohjannut Jani Wallenius. Elokuvaa on nähtävillä
Äitee-elokuvasta sekä kahdesta näytelmäelokuvasta lisää myöhemmin julkaistavassa artikkelissa.
