Perinteistä Taidelauantaita vietettiin todella mukavassa syyssäässä. Tarjolla oli jälleen kerran runsaasta erilaista tapahtumaa ympäri keskustaa. Ohjelman julkistaminen oli lähinnä medioiden vastuulla, sillä Lahden keskustaeheytyksen sivuilta en löytänyt aiheesta mitään ennen kuin hetkeä ennen tapahtumaa.
Lahden Yhteiskoulussa järjestettiin Pienoismallinäyttely, järjestysnumerosta päätellen seitsemäs. Vaikka pääpaino oli lähinnä suuremmissa mittakaavoissa, esillä ja kilpailussa oli edellisvuosien tapaan satoja auto-, lentokone- ja sotilaskalustomalleja, Lahden rautatieharrastajat tuppautuivat mukaan kerhoradallaan, joka koostuu Vesijärven sataman pienoisrautatiestä, mittakaavan ollessa 1:87. Yli 20-vuotiasta rautatietä oli kunnostettu pitkin kesää ja tapahtuma oli hyvä paikka esitellä toimintaa ”muissakin piireissä” kuin rautatie.
Tapahtuma alkoi klo 11, mutta näytteilleasettajia oli jo kymmenen jälkeen paikalla runsaasti kiertelemässä ja ihailemassa esille tuotuja taidonnäytteitä. Mukana oli myös harrastukseen liittyviä kauppiaita, joiden tarjonta kysyi kestävyyttä koulun kalusteilta.
Minun oli kuitenkin poistuttava paikalta ennen puolta päivää hetkeksi, kaupungintalon puutarhajuhlaan jakamaan Lahti-seuran puolesta Vuoden nuori lahtelainen -tunnustusta yhdessä yhdistyksemme nuorisotoimikunnan puheenjohtajan kanssa. Kaupungintalon pihassa esittelivät toimintaansa mm. kaupungin omat organisaatiot, ja esimerkiksi kaupungin kaavoituksen teltassa oli väkeä tungeksimassa. Kaupungintalolla oli samaan aikaan avoimet ovet ja tutustumiskierroksia järjestettiin tunnin välein. Paikalla oli myös kaupunginjohtaja, jota pääsi moikkaamaan. Itse en tällä kertaa ehtinyt.
Kaupungintalon puutarhajuhla
Kävelin talon sisäpihalle, jossa seremonia toimitettaisiin. Vielä kuulumiset tulevan tunnustuksen saajan ja muutaman hänen sukulaisensa kanssa. Klo 12 astelimme estraadille lausumaan muutaman asiaan kuuluvan sanasen, ja lopuksi se paljastettiin: ”Vuoden nuori lahtelainen on Oskari Keränen”. Oskarille käteen kunniakirja ja stipendi. Hän
kiitti saamastaan tunnustuksesta ja oli otettu huomionosoituksesta ja sai raikuvat aplodit paikalta olleelta yleisöltä.
Kun tilaisuus oli ohi, lähdin pyörällä keskustan läpi takaisin näyttelyyn. Torikaivauksilla kävi kova sutina, olihan sinne avoimet portit, jonoakin oli kertynyt.
Yhteiskoulun vieressä olevassa pitseriassa vaihdoin kuulumisia toisen rautatieharrastajan kanssa, joka oli päässyt tutustumaan Lahden historiallisen museon puistossa järjestettäviin viipurilaisiin markkinoihin, jotka oli toteutettu 1930-luvun hengessä. Valitettavasti itse en paikalle sitten ehtinytkään. Tapahtuma oli jälkikäteen kuultuna varsin onnistunut, joten harmi että Lahti-seura yhdistyksenä ei tänä vuonna ehtinyt/päässyt kokemaan markkinahumua.
Pizzan jälkeen kiirehdin takaisin näyttelytiloihin, jossa pienoisrautatien soikiossa matkaava juna raikasi muun hälinän keskellä. Topparoikan kerhorataa oli ounasteltu esiteltävän Lahdessa vain tässä tapahtumassa, mutta kutsu kävi tulevaan Kätevä-messuihin, joten aika näyttää, nähdäänkö juhlavuotta viettävän Topparoikan kerhorata marraskuun alussa messukeskuksessa. Toivon mukaan.
Kun näyttely lähestyi loppuaan, tapahtumajärjestäjät suorittivat vielä arvonnan, jossa jokainen kilpailusarjaan osallistunut mallari sai tuotepalkinnon. Lopuksi palkittiin jokaisen sarjan kolme parasta. Näyttelyn päätyttyä klo 16, tavarat kuljetettiin takaisin kerhotiloihimme.
Koska kello oli jo tämän jälkeen sen verran paljon, päivän muukin ohjelma oli jo purkissa, joten Taidelauantai oli omalta osaltani siinä. Ensi vuonna uudestaan.
