Marianne Valola suunnitteli kesällä 2012 Lahen Raidan, jonka tarinaa jatkaa Lahden paikallispukukangas. Se kertoo Lahdesta 2000-luvulla.

Lahen timantit (Kuva Marianne Valola)

Olen asunut Lahdessa vuodesta 1997. Poikakaverini pääsi silloin Muotoiluinstituuttiin ja minä muutin tänne muuten vaan. Olin keväällä kirjoittanut ylioppilaaksi ja elämä oli hakusessa. Olin myyjänä kenkäkaupassa ja lahjatavaraliikkeessä. Kannoin lannoitesäkkejä ja ajoin trukkia maatalouskaupassa. Kävimme omenavarkaissa poliisilaitoksen pihalla ja mietiskelimme elämää Tiirismaan koulun takana olevalla mäellä istuskellen.

Lahti tuntui mukavalta kaupungilta. Pohjanmaan kasvateista Lahden mäkiset maastot tuntuivat mahtavilta. Harjun laelta näki kauas ja arjen murheet saivat mittasuhteensa. Sisämaan tuulettomuus tuntui myös luksukselta: Oulussa jäinen merituuli repii hiukset päästä mutta Lahessa tuuli on kuin kissan henkäys.

Viitisen vuotta kuitenkin vain asuin Lahessa. Kotikaupunki siitä minulle tuli vuoden 2002 tienoilla kun boyfriendin kanssa valmistuimme molemmat Muotoiluinstituutista ja oli aika valita: Lähteäkö vai jäädä? Me jäimme. Lahti oli järjen ja tunteen valinta.

Lahti ei paljastu tänne muuttavalle helposti. Onko se hämäläistä hitautta vai mitä? Moni ammattikorkeassa opiskeleva ei tutustu kaupunkiin lainkaan. Se on sääli. Lahti ei ota tulijaa avosylin vastaan vaan jurottaa: Vastaa kun kysytään, mutta ei tule itse juttusille. Olen kuullut ihmisten puhuvan vaanLahdesta: Asun vaan Lahdessa. Koulu sijaitsee vaanLahdessa jne.
Minusta Lahti on vähän kuin sellainen kätketty timantti. Lahdella on yhdeksän hyvää ja kymmenen kaunista, mutta niistä ei pidetä melua. Lahti toki markkinoi itseään ulkomaille ja ulkopaikkakuntalaisille ja eri organisaatiot tekevät hyvää työtä Lahden tunnetuksi tekemiseksi, mutta lahtelaiset itse pitävät kynttilää vakan alla. Olen monesti miettinyt, että jos Oulu olisi puoliksikaan näin hyvä kaupunki kuin Lahti, ei henkseleiden paukuttelusta tulisi ikinä loppua. Tekis mieli sanoa ryhmäliikuntaohjaajan sanoin, että “LAHTI! Selkä suoraksi, vatsa sisään, rinta ulos ja leuka ylös!”

Minä olen nykyään vahvasti lahtelainen. Tiedän ja tunnen sen. Minä olen Lahessa ja Lahti minussa. Reissuilta tulen kotiin Lahteen ja täällä on hyvä olla. Helsinki on lähellä, siellä on kiva käydä ja onneksi Zetalla pääsee nopeasti kotiin.

Lahtelaisuus näkyy muotoilijantyössäni. Olen suunnitellut Lahen raidan, eli Lahden oman paikallispukukankaan. Suunnittelutyön perustaksi kysyin lahtelaisilta ja lahdenmielisiltä: Mikä on parasta ja rakkainta Lahdessa? Miltä Lahti tuntuu sydämessä? Mikä täällä on kaikkein kauneinta? Niistä ajatuksista tehtiin Lahen raita. Se julkistettiin elokuussa 2012.

Nyt Lahen raita saa jatkoa: Olen saanut Päijät-Hämeen kulttuurirahastolta apurahan Lahen malliston suunnittelua varten. Nyt syksyn ja alkutalven 2013 aikana toteutettavassa projektissa suunnittelen ja valmistan mallikappaleet lahtelaiseen arkeen ja juhlaan sopivista asusteista, vaatteista ja sisustustuotteista. Malliston kantavana ideana ovat Lahden kätketyt timantit.

Kirjoitan blogia projektin edistymisestä nettisivuillani.

Kaikenlaiset mallistoon liittyvät ideat ja kommentit ovat lämpimästi tervetulleita!

Terveisin,
Marianne Valola

Kirjoitus julkaistu alunperin Hollolan Lahti 3/2013 -lehdessä