Aihearkisto: Blogit

Vierailijoiden ja toimituksen henkilökohtaiset kirjoitukset

Hämeen vaalipiiri

Julkaistu , kirjoittanut
Vastaa

Eduskuntavaalit on tulossa ja varsinainen vaalipäivä on sunnuntaina 19.4.2015. Ennakkoäänestys on kotimaassa 8.-14.4.2015.

Suomessa eduskuntavaaleissa on käytössä ns. suhteellinen vaalitapa, jossa äänestetään vaaliliittojen vaalipiireittäin asettamia ehdokkaita. Samaan vaaliliittoon kuuluvat yleensä tietyn puolueen ehdokkaat. Vaaliliitot saavat äänimääräänsä vastaavan suhteellisen osuuden vaalipiirissä jaettavista paikoista ja ehdokaslistojen sisäinen järjestys määräytyy ehdokkaiden saamien henkilökohtaisten äänien mukaan. Ehdokkaat saavat vertailuluvut, jotka lasketaan jakamalla vaaliliiton kokonaisäänimäärä järjestysluvulla, joka osoittaa kuinka monenneksi eniten ääniä kukin ehdokas sai saman vaaliliiton ehdokkaista. Valituiksi tulevat ne ehdokkaat, joiden näin lasketut vertailuluvut ovat suurimmat (D’Hondtin menetelmä) (Lähde: Wikipedia).

Hämeen vaalipiiri

Hämeen vaalipiiri on yksi eduskuntavaalien 13 vaalipiiristä. Siitä valitaan eduskuntaan 14 kansanedustajaa Kanta-Hämeen ja Päijät-Hämeen kunnista. Hämeen vaalipiiri ei siten käsitä koko Hämeen historiallista maakuntaa.

Hämeen vaalipiiriin kuuluvat Asikkala, Forssa, Hartola, Hattula, Hausjärvi, Heinola, Hollola, Humppila, Hämeenkoski, Hämeenlinna, Janakkala, Jokioinen, Kärkölä, Lahti, Loppi, Nastola, Orimattila, Padasjoki, Riihimäki, Sysmä, Tammela ja Ypäjä.

Nykyisessä eduskunnassa vaalipiirin kansanedustajista kahdeksan on valittu Kanta-Hämeestä ja kuusi Päijät-Hämeestä, joista Lahdesta ja Hollolasta kaksi, Asikkalasta ja Orimattilasta molemmista yksi.

Vuoden 2011 vaaleissa kotimaan äänestysprosentti Hämeen vaalipiirissä 68,8 % (2007: 65,7 %) ja ääniä annettiin yhteensä 202689.

Muutamia kuriositeetteja vaalituloksesta kuntakohtaisesti. Helsingin Sanomien vaalikoneessa on vaalipiireittäin ja kuntakohtaisesti tieto saatavilla. Jokaisesta kunnasta on listattu oletuksena kaksikymmentä eniten ääniä saanutta.

Lahdessa kotimaan äänestysprosentti oli 67,0 % (2007: 62,9 %) ja ääniä annettiin 54038. Lahdessa oli Päijät-Hämeen alhaisin äänestysprosentti. Äänestysaktiivisuus nousi jokaisessa alueen kunnassa verrattuna vuoden 2007 vaaleihin.

Lahdessa viisi eniten ääniä oli Lahdesta, tuosta 20 eniten ääniä saaneista 8 oli muualta kuin Lahdesta. Vain kaksi lahtelaista valittiin, neljä pääsi varalle.
Hämeenlinnassa vastaava suhde oli sama, mutta kolme paikkakuntalaista valittiin ja yksi pääsi varalle. Hämeenlinnassa kahdenkymmenen parhaan joukossa oli yksi lahtelainen ehdokas.
Hollolassa äänestettiin kolmea (kärkikolmikko, kaksi läpi) hollolalaista, lahtelaisia 20-listalla oli yhdeksän. Lahden liitoskumppani Nastola äänesti vain yhtä nastolaista, joka ei mennyt läpi. Lahtelaisia listalle pääsi kahdeksan, joista kaksi valittiin ja kolme varalle.

Vuoden 2011 vaaleista Hämeen vaalipiiristä löytyvät kattavat tilastot Helsingin Sanomien vaalikoneesta ja Tilastokeskuksesta.

Tulevien vaalien jälkeen onkin mielenkiintoista katsoa, miten Hämeen vaalipiirissä äänestettiin eli äänestetäänkö paikallista ehdokasta vai ”karkaako” ääni naapurimaakuntaan? Tähän tietysti jokainen (lahtelainen) äänestäjä voi vaikuttaa.

Lähteet:
Tilastokeskus
Päijät-Hämeen verkkotietokeskus
HS-vaalikone
www.ess.fi
www.wikipedia.fi

Tatuoitu kotiseutu

Julkaistu , kirjoittanut
Vastaa

wanhavaakuna

Tatuoitu kotiseutu -hankkeen taustaa

Punk

Ennen 1990-luvun puoliväliä en ollut juurikaan kiinnostunut musiikin kuuntelusta. Jotain satunnaisia kuuntelupiikkejä elämän alkutaipaleelle mahtui, joista mainittakoon alle kouluikäisenä, 1980-luvun puolivälissä Hanoi Rocks. Samaan aikaan Dingo oli ehdottomasti ei. Suomirockin hitit tulivat tutuiksi c-kasetilta mm. mökkimatkoilla.

Kului tovi ennen kuin löysin oman musiikkijuttuni ja se ei lopulta kovastikaan poikennut aiemmista kokemuksista. Kiinnostuin 16-vuotiaana punk- ja hardcoremusiikista. Alkuun se oli puhtaasti musiikillista kiinnostusta, mutta lisäksi kipinää sain kantaaottavista sanoituksista. Myöhemmin mukaan tulivat uusi vaate- ja tukkatyyli.
Näihin ala- tai vaihtoehtokulttuureihin kuuluivat myös tatuoinnit ja oma orastava kiinnostus tatuointeihin heräsi joskus vuosikymmenen lopulla juuri hardcorepunkin kautta.

Kiinnostus kotiseutuun

Kiinnostus kotiseutuun eli Lahteen heräsi rautateiden kautta. Joskus 1990-luvun taitteessa pyöräilin paljon lähiympäristössä, erityisesti paikoissa joissa oli kiskoja. Noista retkistä jäi mieleen erityisesti satama-alue (kiskoineen!) sekä Ämmälän maalaiskylä. Hennalan seutu oli tullut tutuksi jo aiemmin, useita kavereitani asui Metsä-Hennalassa. Launeen seutu oli tuttua, asuimmehan siellä.

Myöhemmin halusin henkistä etäisyyttä koko kaupunkiin: Lahti oli turha paikka täynnä virheitä. Itse luulin siitä kriittisyydeksi, älylliseksi sellaiseksi, mutta tietenkin se oli vain heijastumia omasta turhautumisesta.
Hiljalleen suhtautuminen muuttui. Lahti olikin koti, johon pystyi turvautumaan. Jopa niin tiukasti, että ajoittain lähenteli jopa jonkinlaista kotiseutufanatismia. Siihen osaltaan liittyi ”miehisyysriitin” läpikäyminen, hardcore-musiikki, ja juuri tähän vaiheeseen kuului myös tatuoinnit. Nuo vaiheet olivat nuorelle miehelle tärkeitä identiteetin rakennusaineita, mutta ei suinkaan kivuttomia.

Arvostus omaa kotiseutua kohtaan nousi sitä mukaa, mitä enemmän paikkakunnan historiaan tutustui. Elämänkokemuksen karttuessa, kotiseutukiinnostuksessa palasin siihen kohtaan, jossa kotiseutu näyttäytyi kiehtovana ja uudet kokemukset eletystä ympäristöstä auttoivat ymmärtämään kokonaisuuksia ulkoisessa ja sisäisessä maailmassa. Tunne jalostui terveeksi kotiseutuylpeydeksi ja konkretisoitui toiminnaksi, kanavoituen mm. järjestäytyneeseen yhdistystoimintaan.

Kotiseututatuoinnit – toteutus ja tavoite

Omat Lahti-tatuointini saivat alkunsa joskus 2000-luvun vaihteessa. Silloin kotiseututatuoinnit ei käsittääkseni olleet (vielä) nosteessa tai en ainakaan havainnut sellaista ilmiötä kuin ”kotiseututatuoinnit”. Tatuoitsijani kertoi myöhemmin että kotiseututatuointini olivat herättäneet mielenkiintoa myös hänen muissa asiakkaissaan.

Mainittakoon että osallistuin eräänä vuonna valokuvauskilpailun, jossa otin kuvan jalastani eli ns. selfien. Sillä kuvalla lohkesi ensimmäinen palkinto.

Muutama vuosi sitten aloin kypsytellä ideaa, voisiko kotiseututatuoinnit olla jonkinlainen tutkimuskohde. Tai jos ei aivan tutkimistukohde, niin ainakin olisi kiinnostavaa tietää, kuinka laajaa kotiseututatuointi-ilmiö on. Hankkeen tarkoituksena on halu tarkastella kotiseutuidentiteetin ilmenemismuotoja tatuointinäkökulmasta. Kotiseutuaihetta ei liene käsitelty tatuointinäkökulmasta ja tässä voisi olla tilaisuus oikealle tutkimukselle.

Lopulta vuoden 2013 aikana käynnistelin Tatuoitu kotiseutu -hankkeen kaikessa hiljaisuudessa, tein hieman taustoitus- ja valmistelutyötä. Kaveri- ja tuttavapiirissäni oli useita henkilöitä, joilla oli kotiseututatuointeja, joten tiesin että materiaalia olisi saatavilla pienellä vaivalla, ilman erillistä hakua. Keskustelin aiheesta myös Lahden kaupunginmuseon johtajan Timo Simainaisen kanssa, joka piti ajatuksesta.
Samoihin aikoihin lähestyin asian tiimoilta myös Suomen Kotiseutuliittoa ja kerroin tulevasta projektistani.

Projekti käynnistyi kuitenkin verrattain verkkaisesti. Projektin sivut perustin tämän sivuston yhteyteen huhtikuussa 2014, mutta ne olivat pitkään keskeneräiset. Vihdoin saman vuoden heinäkuussa avasin sivun, johon valikoitui muutamia kotiseututatuointeja selkeyttämään hankkeen esittelyä.

Kesällä 2014 Kotiseutuliitto julkaisi omalla nettisivustollaan kotiseututatuointihaun. Tämä oli sattumaa, vaikka olin ollut liittoon yhteydessä edellisenä vuonna. Selvisi, että Kotiseutuliiton puheenjohtaja professori Janne Vilkuna oli ehdottanut liiton hallitukselle, että Kotiseutuliitto kotisivuille avataan kotiseututatuointinäyttely. Tarkempia tietoja ja ohjeita Kotiseutuliiton nettisivulta.

Kotiseututatuoinnit-hankkeen toteutuksesta seikkaperäisempi projektin omalla sivulla.
Perusajatuksena on kerätä kuva-aineistoa – kotiseutuhenkisistä ja paikallisidenteettiin liittyvistä – tatuoinneista. Tatuoinnin sisältömerkitys korostunee enemmän kuin ”kuvan” visuaalisuus ja taiteellisuus.

Kotiseututatuointeja esitellään Lahdessa valokuvanäyttelyn sekä myöhemmin kuvateoksen muodossa.

Lisätietoja

> Näyttely Lahti-tatuoinneista
> Facebook-sivu
> sauli.hirvonen[at]lahenlehti.net  tai sauli.hirvonen[at]gmail.com

Uuden kunnan nimestä ja vaakunasta

Julkaistu , kirjoittanut
Vastaa

Lahden ja Nastolan jatkoselvitys on jo edennyt siihen vaiheessa, että kuntalaiskuuleminen on Lahdessa tehty. Pääkirjaston auditoriossa kuultiin kuntajakoselvittäjän Rolf Paqvalin selvitys liitoksen pääkohdista. Tilaisuuden jälkeen monet paikallaolijat esittivät kysymyksiä ja kommentteja.
Valtuustot tekevät päätöksen liitoksesta 26.1. ja uusi kunta aloittaisi 1.1.2016.

Yhdistysmissopimuksessa kohtaan 4.1. on kirjattu: ”Uuden kunnan nimeksi tulee Lahti.”

Mutta.

Suurin Suomessa pyydetty lahna (11,5 kg) kalastettiin Vesijärven Paimelanlahdesta 1912. Päijät-Hämeen nimikkokala on lahna. Joten kun Lahti ja Nastola lyöttäytyvät yhteen tulee kaupungista Lahna.

Kuulostaako tylsän paikalliselta? Ei hätää. Koska Lahti kilpailee metropolialueen muiden kuntien kanssa, on seudun osattava markkinoida itseään myös valtakunnanrajojen ulkopuolelle. Lahnalle onkin varteenotettava kansainvälinen vaihtoehto eli Lathi.

Leikki sikseen.

Entäs sitten vaakuna? Yhdistysmissopimuksessa lukee: ”Uuden kunnan vaakunan valitsee yhdistymishallitus.”

Vaakuna onkin sitten hankalampi kysymys. Vai onko sittenkään? Joka tapauksessa asia varmasti herättää etenkin lahtelaisissa tunteita. Uuden kunnan rautatiehen on ladattu suuria odotuksia, nouseehan se esille selvittäjän ehdotuksessa. Liitoksen jälkeen kaupungissa olisi neljä(!) rautatieasemaa. Tämän asian miettimiseen ei tarvitse käyttää aikaa sen enempää ja olkoonkin vaakuna myös jatkossa Tulipyörä.

[päiv. 14.1.2014]

Kalustesarjan kimpussa osa 3

Julkaistu , kirjoittanut
Vastaa

Kalustesarjan työstäminen on edennyt! Edellinen blogipäivityskin on viime vuoden joulukuulta, joten siitä on jo lähes vuosi. Olen ottanutkin projektissa asenteen ”hiljaa hyvä tulee”, ja edennyt pikku hiljaa askel kerrallaan.

Tällä(kin) kertaa sain ulkopuolista apua: teetätin työvaiheen oppilastyönä Koulutuskeskus Salpauksen puuseppäopiskelija Markuksella, jonka ohjaavana opettajana toimi Petri. Ilman heidän apuaan pöytälevyt nojailisivat ehkä vieläkin vintillä, joten erittäin iso kiitos avusta.

Oikeastaan tämän työvaiheen lopputulos yksinkertainen, mutta sen toteutus vaati ohjelman teon, tiettyä teknistä osaamista ja toimenpiteeseen aivan oman koneen, CNC-sorvin tai CNC-työstökone. Sellaisia löytyy useista mm. huonekalutehtaista ja isommista verstaista, joissa on paljon sarjatuotantoa esim. huonekalujen osia.

Salpauksessa puusepänopinnoissa koneen käyttöä harjoitellaan työelämää varten, joten tällainen työ toimi hyvänä harjoituksena. Itse olen käyttänyt samaista konetta joskus reilu kaksi vuotta sitten, mutta se vähäinenkin hankittu taito on jo ruostunut.
Tarkoituksena oli ajaa pöytälevyyn kaksi tietyn kokoista uraa. Pöytälevyjähän oli kaksi, mutta koska muoto oli toisen peilikuva, periaatteessa tarvittiin vain yksi piirros ja ohjelma.
Molemmat levyt jyrsittiin samalla muodolla niin, että pöytälevyt yhdistettäessä, urat osuvat juurikin kohdakkain. Merkitys selvinnee myöhemmin, kunhan projekti etenee.

Vein esimerkkikappaleet koululle, josta opiskelija sai tarvittavat mitat jyrsintään. Mallikappaleista sai myös minimisäteen kaarelle, joka on olennaista sen tulevan käytön kannalta. Riitti kuitenkin että säde jäi tiettyjen marginaalien väliin.
Halutun kuvion, tässä tapauksessa jyrsinnän, voi tehdä esim. Auto-cadilla, josta se siirretään tietyssä tallenusmuodossa CNC-koneelle ohjelmoitavaksi.
Koneella sen voi vielä simuloida sekä tietysti tehdä koekappaleita, jotta asetukset ovat halutunlaiset.

Ura ja jyrsintäjälki oli juuri sellainen kuin oli tarkoitus. Itselle jäi vielä hieman jälkityöstöä hiomisen osalta.

Jyrsittyä pöytälevyä.

Jyrsittyä pöytälevyä.

Seuraava työvaihe on kartoittaa mahdollisuuksista maalata kalusteet.

Kalustesarjan muut artikkelit.

Lahtelaisesta jääkiekosta

Julkaistu , kirjoittanut
Vastaa

Kaverini jakoi Facebookissa mielenkiintoisen videon, joka sisältää Hockey Reippaan maalikoosteen jääkiekon SM-liigan kaudelta 1990-91. Sillä kaudella Hockey Reipas sijoittui SM-liigassa seitsemänneksi, jääden pisteen päähän pudotuspelipaikasta.
Hockey Reippaan aika oli pääasiassa aikalailla konttaamista niin pelillisesti kuin taloudellisesti ja seura menikin konkurssiin vuonna 1992.

Jääkiekkopeleissä olin käynyt satunnaisesti joskus 1980-luvun lopulta asti. Seuraaminen vakinaistui, kun aloin itse harrastamaan jääkiekkoa, muistaakseni vuonna 1988. Kiekkoreippaan junioreille myytiin kausikortteja normaalihintaa edullisemmin, joten aikuisten edustusjoukkueen kortti oli pakkohankinta ennen jokaista kautta. Itsekin tuli juniorina pelattua useita otteluita Lahden jäähallissa 1990-luvun alussa. Tykkäsin pelata hallin leveässä kaukalossa, oli tilaa tehdä peliä. Oma ”peliura” kuitenkin loppui ennen täysi-ikää.

Reipas

Vuonna 1891 perustetun Viipurin Reippaan jääpalloilijat osallistuivat vuonna 1928 pelattuihin ensimmäisiin jääkiekon Suomen mestaruuskilpailuihin ja saavuttivat jääkiekon Suomen mestaruuden, joka on jääkiekossa seuran toistaiseksi ainoa.

Reippaasta muodostui lahtelainen yleisseura, kun jatkosodan seurauksena Viipurin Reippaan seurayhteisö siirtyi Lahteen. Kaupungissa se jatkoi toimintaansa mm. jalkapallossa, jääpallossa ja jääkiekossa. Lahtelaisen Reippaan seuratunnuksessa Viipurin linna vaihtui Lahden kaupungintaloon.

Lahdessa seura pelasi virallisesti Viipurin Reippaan nimellä aina vuoteen 1962 saakka, jolloin seuran palloiluosaston nimeksi vaihtui yksinkertaisesti Reipas. Jääkiekossa seura voitti Suomen Cupin vuonna 1966.

Vuonna 1975 jalkapallo ja jääkiekkotoiminta erosivat toisistaan ja jääkiekkoseura tunnettiin jatkossa nimellä Kiekkoreipas.
Tällä nimellä edettiin aina vuoteen 1989, jolloin edustusjoukkue erotettiin omaksi organisaatioksi, Hockey Reippaaksi. Junioritoiminta jatkui Kiekkoreippaan vastuulla, ja seura on maan suurimpia jääkiekon junioriseuroja.

Kun Hockey Reipas ajautui konkurssiin vuonna 1992, sen pohjalta perustettiin uusi joukkue nimeltään Reipas Lahti.

Kuitenkin jo vuonna 1996 lahtelaisen edustuskiekkoseura sai kokonaan uuden ilmeen, kun Reipas-nimi päätetttin vaihtaa imago- ja markkinointisyistä: perustettiin Pelicans, millä nimellä se toimii nykyään.

Reippaasta on varattu NHL:ään mm. Raimo Summanen (v. 1982), Janne Laukkanen, Marko Jantunen (v. 1991) ja Toni Lydman (v. 1996). Kiekkoreippaan kasvatteja ovat mm. Kari Eloranta, Erkki Laine, Hannu Koskinen ja Pasi Nurminen.

Lahden jäähalli

Suomen ensimmäinen jäähalli oli Tampereen jäähalli eli Hakametsän halli. Se valmistui vuonna 1965 Suomessa järjestettäviin jääkiekon MM-kisoihin.

Lahteen saatiin tekojäärata vuonna 1965. Jäähalli saatiin vuonna 1973, kun tekojäärata katettiiin.

Vaikka Lahteen on haikaltu uutta hallia mm. Launeelle, halli on pysynyt nykyisellä paikallaan. Hallia on remontoitu useasti sen valmistumisen jälkeen, muun muassa hallin lämpöeristystä, vesikattoa, valaistusta, äänentoistoa on parannettu. Monelle on jäänyt elävästi mieleen hallin keskellä ollut tulostaulukuutio, jossa oli mekaaniset viisarit.

Vuonna 1992 hallin länsipäähän saatiin uusi tulosnäyttö.

Vuonna 1998 tehtiin isoja rakenteellisia muutoksia, mm. kaukolo siirrettiin kolme metriä lähemmäksi pääkatsomoa, sitä ennen katsomon ja kaukolon erotti leveä käytävä. Lisäksi halliin rakennettiin 15 aitiota ja samalla saatiin uusi moderni pelikello.

Vuonna 2009 paikalle vaihdettiin nykyinen mediakuutio.

Wiipurin Reippaan mestaruusviiri on nostettu Lahden jäähallin kattoon.
Nykyisin Lahden jäähalli tunnetaan nimellä Isku-Areena.