Lahtelaisessa seurassa

Lahti-seura

Kotiseutuyhdistys Lahti-seura keskittyy tekemään kaupungissamme kotiseututyötä ja osallistuu kaupunkikulttuuriin kuuluviin eri vaikutuspiireihin. Vuonna 1946 perustetun seuran toimintaan kuuluu tapahtumien, retkien ja yritysvierailuiden järjestäminen sekä se seuraa Lahden kehitystä aktiivisesti ja kommentoi sitä tarvittaessa.

Vuoden lahtelainen

Yksi olennainen osa seuran toiminnassa on vuoden lahtelaisen valinta.
Vuoden lahtelainen on valittu vuodesta 1981. Huomionosoitus on myönnetään lahtelaisille, jotka näkyvällä ja pitkäaikaisella toiminnallaan ovat kunniaksi kotikaupungilleen. Valitut henkilöt nähtävillä seuran nettisivuilla.
Lue täällä vuoden lahtelaisen 2009 Markku Kosken haastattelu.

Hollolan Lahti -lehti

Kirjallisten tuotosten julkaisemisen ohella seura julkaisee Hollolan Lahti -nimistä lehteä. Lehden näytenumero ilmestyi jouluksi 1954 ja muutaman innostuneen vuoden jälkeen lehti jäi niin sanotusti jäihin kuudeksitoista vuodeksi. Unto Tupala päätti herättää lehden eloon vuonna 1980, uudella julkaisuajatuksella, jota edelleenkin jatketaan. Nykyisin lehti ilmestyy vähintää kaksi kertaa vuodessa. Alunperin lehti perustettiin seuran yhteydenpitoa varten. Nykyään sen tehtävä nähdään paljon laajemmin. Lehden ydintehtävänä on käsitellä aiheita, jotka vahvistavat lahtelaista identiteettiä ja kotiseutuhenkeä. Lehti käsittelee monipuolisesti aiheita, jotka liittyvät historialliasiin tapahtumiin ja ilmiöihin menneiltä vuosilta. Myös monet jo legendaariset sekä jo kenties unohdetut henkilöt tulevat tutuiksi lukijoille.

hl_1_08.jpg

Hollolan Lahti on seuran jäsenlehti, on se myös tekijöidensä näköinen. Suurimpina haasteina tosin on saada jäseniä aktivoiduksi kirjoittamaan lehteen, onhan kyseessä kuitenkin ns. yhdistyksen jäsenlehti. Vaikka moni käsitelty aihe liittyy historiaan, silti yhdistyksen toiminta heijastuu suoraan lehteen, sitähän tekevät kulloinkin aktiiviset jäsenet. Näin ollen lehti synnyttää mielenkiintoisen jännitteen menneisyyden ja nykyisten tekijöittensä arvojen välillä.

Kaiken kaikkiaan lehdellä on tärkeä rooli jäsenille, monelle se on tärkein syy olla Lahti-seurassa. Internet-aikakaudesta huolimatta, lehti on monelle ainoa kanava saada tietoa yhdistyksen toiminnasta. Internet-sivut ovat suuri apuna markkinoinnissa ja tiedottamisessakin, mutta paperista lehteä se ei korvaa. Lehden nykyinen päätoimittaja Esa Hassinen uskoo, että lehdellä oma tärkeä tehtävänsä jäsenille ja Lahdelle ja sillä on hyvä tulevaisuus.

Hollolan Lahtea on saatavilla historiallisen museon museokaupasta ja suoraan Esa Hassiselta. Seuran jäsenille se postitetaan suoraan kotiin. Lehteen voi käydä tutustumassa myös kaupunginkirjastossa.

(perustuu Esa Hassisen haastatteluun ja Lahti-seuran nettisivuihin)
Päivitetty 5.1.2010

Salpausselän sillat

sillat.jpg
Puinen kevyen liikenteen silta Hollolankadun yli?

Lahdessa Wanhalla Walimolla järjestettiin 13.5.2009 keskustelutilaisuus, jossa kuultiin puheenvuoroja Lahden kaupunkiympäristön tilasta ja kehittämisestä. Tilaisuus liittyi Lahden arkkitehtuuripoliittisen ohjelmaan APOLIin, jonka valmistelu jatkuu tänä syksynä.

Tilaisuudessa kuultiin eri alojen asiantuntijoita, joista jokainen esittivät omia näkemyksiää Lahden rakennettusta ympäristöstä. Eräs asiantuntija nosti esille Ankkurin puuarkkitehtipuiston. Puisto on saanut arvostusta osakseen, lähinnä täällä vierailevilta, mutta myös lahtelaiset ovat pikku hiljaa lämmenneet tälle teoksien kokonaisuudelle. Sibeliustalon edustalla oleva puinen taksikatos oli hänen mielestään onnistunut. Asiantuntija antoi esimerkin miten puiston teemaa voisi kokeilla muuallakin Lahdessa ja kehotti miettimään, voisiko konseptia laajentamaan koskemaan Lahden kaikkia linja-autopysäkkejä. Hyvä huomio, jota toki voidaan jatkojalostaa.

Lahdessa on tunnetusti hyvät ulkoilureitit Salpausselän maastoissa urheilukeskuksessa sekä aivan keskustassa Radiomäellä. Viime vuosina näitä reittejä on pyritty korostamaan yhtenäisenä ulkoiluverkostona erilaisten maastossa olevien merkkien avulla ja ulkoilualueiden kartoilla. Lahti on rakennettu osittain Salpausselän päälle ja sen rinteille, joten reunamuodostelman ”urbaania eroosiota” on aikojen saatossa voimakkaasti edesautettu rakentamisen avulla. Tämän huomaa Lahden keskustassa ja erityisesti liikenneväylien kohdalla. Harvoin tulee miettineeksi, kuinka paljon soraa ja hiekkaa on siirretty aikoinaan väylien kohdalla. Erityisesti satamaradan ja Heinolan radan sekä Hollolankadun ja Iso-Paavolankadun maastoleikkauksissa tällaiset maansiirtojen jäljet näkyvät hyvin. Nämä ”railot” olisivat mahdollisuus, joiden kautta yhdistystyisivät Lahteen liitetyt omninaisuudet, kaupungin puuseppäperinne ja rakennetun kaupungin luonnonläheisyys. Muistelen, että useita vuosia sitten joku ehdotti juuri näiden teiden ja ratojen maaleikkauksiin siltoja. Paikat silloille olisivat satamaradalla, Hollolankadulla ja Iso-Paavolankadulla. Kolmen puisen sillan kokonaisuus keskellä kaupunkia, aivan luonnonläheisyydessä, toimisivat viheralueiden linkkeinä keskellä asfaltti- ja betoniviidakko, ne toimisivat osana viherkäytävää, jolloin kulku Salpausselällä kaupungin alueella helpottuisi. Samalla ne voitaisiin valaista pimeään aikaan.
Toisaalta sillat korostaisivat Lahden kaupungin tiivistä luontosuhdetta, jotka hyödyttäisivät lahtelaisia liikkujia Salpausselällä vehreässä ympäristössä kaupungin keskellä. Yhtäällä ne olisivat (valo)taideteoksia, uusia lahtelaisia maamerkkejä.

Nauhakaupungin kehitysaskel

uusikyla_asema.jpg
Uudenkylän vanha asema. Uusi pysähdyspaikka on tarkoitus rakentaa asemalta muutama sata metriä Lahteen päin

Nastolan kunnanvaltuustoa päätti lähteä rahoittamaan 25.5. tehdyllä päätöksellään kahden uuden pysähdyspaikan rakentamisesta Lahti-Kouvolan radalle valtionosuuden ns. jälkirahoitusmallin mukaisesti. Uusien pysähdyspaikkojen – Uudenkylän ja Villähteen – rakentaminen tapahtuu loppuvuodesta 2010 radanparannushankkeen Lahti-Luumäki viimeisessä vaiheessa.

Nastolassa on tällä hetkellä yksi seisake, joka muutama vuosi sitten siirrettiin Uudestakylästä kirkonkylälle. Vaikka matkustajamäärät ovat nousseet, seisake ei ole hyödyntänyt muita ”nauhakaupunginosia” Uuttakylää ja Villähdettä. Rahoituspäätös ilmentää asennemuutosta että Nastola todella haluaa hyödyntää rautatien potentiaalin ja toivottavasti kehittää radan vartta pitkällä aikavälillä tiiviimmäksi, tukeutuen näin moderniin nauhakaupunki-ihanteeseen.

Vaikka pysäkit on tarkoitettu ”vain” taajamajunille, on radanvarren maankäytöllä voi olla ratkaiseva, mihin suuntaan Nastola kehittyy. Onhan sillä takapihallaan sykkivä suoni – kansainvälinen rautatie joka yhdistää kaksi metropolia Helsingin ja Pietarin. Pysähdyspaikalla voi olla myös positiivisia heijastuksia Lahteen ja tulevaan suurkuntaan. Radan hyödyntäminen on koko seudun etu.

Taajamajunien pysähdyspaikkahanke lähti liikkeelle vuonna 2006 Villähteen ja Nastolan asukasyhdistysten aloitteesta. Laadittu suunnitelma on nähtävillä Joukkoliikennetyöryhmän nettisivuilta.

Lama Lahdessa

Tiibetinbuddhalaisen opettajan lama Ole Nydahl lokakuisesta vierailusta Suomeen ja Lahteen kertoo lahtelainen buddhalaisuuden harjoittaja ja Lahden keskuksen perustaja. Lahteen keskus perustettiin kaksi vuotta sitten joulukuussa 2006, joten lama Olen vierailulla oli tärkeä merkitys Lahden keskukselle, sillä vierailu oli hänen ensimmäinen Lahteen ja samalla keskus siunattiin laman toimesta. Käytännössä tämä tarkoittaa että hän pätevöitti keskuksen virallisesti käyttöön. Lama Ole edustaa Tiibetin buddhalaista Karma-Kagyü koulukuntaa ja on yksi harvoista länsimaisista joilla on valtuudet toimia tiibetinbuddhalaisena opettajana.

Lama-tour Suomessa lokakuussa 2008

Lahden rautatieasema. Lauantaiaamu klo 6 ja pari väsähtänyttä nuorta kiirehtii kohti Helsinkiin suuntaavaan Z-junaan. Edellinen ilta Lahden Timanttipolku-Buddhalaisessa keskuksessa oli venähtänyt pitkäksi, valmistautuen lama Ole Nydahlin Suomen kiertueeseen ja ennen kaikkea siihen että hän tekisi ensivisiittiin Lahden keskukseen. Asemalaiturille saavuttaessa vaunun ikkunasta pilkistää jo tuttu naama: ”Aijjaa, muutkin on jo tähän aikaan liikkeellä”. Matka Helsinkiin sujuu mukavasti nukkuen.

Helsingissä suuntaamme kohti paikallista Timanttipolku-keskusta, ja vaikka kello ei ole vielä paljon, on siellä jo täysi tohina päällä. Vanhat tutut naamat touhuavat siivoten ja järjestellen, sekä valmistavan aamupalaa kaikille kauempaa saapuneille. Hyvin ravittuna lähdemme pienessä kiireessä kohti Rautatientoria, jossa bussi meitä odottaa. Paikalla on melkein kaikki Helsingin kaverit odottamassa ja loput Lahdesta tulleet. Iloiset jälleennäkemiset ja yhteishenki on korkealla. Ystävämme Venäjältä tulevat tietty vähän myöhässä. Bussi lähtee ja Helsinki jää taakse, suuntaamme kohti Turkua, jonne lama Olen lento Kööpenhaminasta suuntautuu. Saavumme lentoasemalle ajallaan, Turun sanghakin (=buddhalaisten harjoittajien yhteisö) saapuu paikalle vastaanottamaan lama Olea. Asemalla meitä on jo kasassa hurja määrä ja muuten niin kovin pieni ja hiljainen lentoasema on täynnä elämää. Lento laskeutuu ja kaikki kerääntyvät tuloportin suulle vastaanottamaan lama Olea ja Skandinavian tourilaisia. Kamerat valmiina odottelemme porttien avautumista. Pari suomalaista ystäväämme, jotka ovat matkustaneet viikon laman seurassa saapuvat portista ja heidän perässään Ilkka Kanerva. Kamerat räpsyvät ja näyttää siltä kuin Ile luulisi olevansa kaiken vastaanoton ja kuvaamisen kohde, mutta ei suinkaan. Ne olivat nämä kaksi iloista travellaajatyttöä, joita noin sata henkeä on vastassa. Kohta ovet avautuvat uudelleen ja sieltä lamamme saapuu ja niin myös hänen mukana reissaava ryhmänsä. Lama tervehtii kaikkia ja olemme iloisia jälleen, kun hän on päässyt Suomeen.

Jatkamme Turun Timanttipolku-keskukseen, nyt meitä on jo kaksi bussillista, ystäviä kaikkialta pohjoismaista ja Baltiasta sekä Saksasta, Itävallasta, Puolasta, Tsekeistä ja mistä vielä? Ryhmä Turussa on ollut jo noin 8 vuotta ja oma keskus noin vuoden. Kyseessä on siis Lama Olen ensimmäinen vierailu Turun keskuksessa, ja sen vihkiminen eli pätevöittäminen viralliseen käyttöön. Ahtaudumme kaikki sisään ja tunnelma on tiivis, minua alkaa jännittämään. Turun keskus on yli kaksi kertaa isompi kuin Lahden, joten miten mahdumme huomenna sinne ja silloin meitä on vieläkin enemmän. Kun asetumme aloillemme, lama Ole kertoo kuinka hän ja vaimonsa Hannah ja tunnettu buddhalainen opettaja Kalu Rinpoche olivat käyneet Turussa jo 1970-luvulla luennoimassa buddhalaisuudesta. Aika ei silloin kuitenkaan vielä ollut otollinen, vaan kului lähes 30 vuotta, ennen kuin Suomeen saatiin ensimmäinen Timanttipolku-ryhmä.

Turusta matka jatkui Tampereelle, lama Ole kiidätettiin edeltä pikavauhtia bussien seuratessa pikkuhiljaa perästä. Lama Olen luento oli laatuaan ensimmäinen Tampereella, Ylioppilasteatterille oli saapunut mukavasti porukkaa tourilaisten lisäksi. Ole luennoi siitä mitä buddhalaisuus on. Luennon jälkeen bileet Tampereen meditaatiopaikassa Ilontilassa, myös lama Ole osallistui juhlintaan. Yö venyi pitkäksi. Porukka eriintyi ja osa vaelsi vielä juhlimaan lisää ja osa keräämään voimia seuraavan päivän koitokselle.

Aamulla bussit starttasivat Pyynikin torilta kohti Lahtea. Toisessa bussissa tällä kertaa mukanaan lama Olekin. Lahden Timanttipolku-ryhmä ja keskus starttasivat toimintansa kaksi vuotta sitten, joten lama Olen vierailu Lahteen oli ensimmäinen laatuaan. Puolen päivän aikaan sunnuntaina Päijänteenkadulla alkoi olla ruuhkaa, osa ihmisitä oli liikkeellä omilla autoillaan ja olivat tulleet Lahteen jo edeltä. Pian bussitkin jo saapuivat ja väkeä oli todella paljon. Joku oli vihjannut lama Olelle, että Lahden keskus ei ole niin iso. Hänen astuessa sisään ja nähdessään meditaatiotilan hän kehui että tilahan on suuri. Kun kaikki, jotka pystyivät, olivat ahtautuneet sisälle lama Ole aloitti kertomalla kuinka hän vaimonsa kanssa oli perustanut ensimmäisen ryhmän Tanskaan -73 ja tila oli ollut puolet pienempi. Sen jälkeen hän muistutti kuinka tärkeää todella on että ihmisillä on oma paikka ja mahdollisuus kohdata ja harjoittaa buddhan vapauttavia opetuksia. Puheiden jälkeen ”virallisia” seremonioita ja meditaatiota, ja nyt keskus oli vihitty virallisesti käyttöön. Lahdessa ei aikaa tuhlattu, kaikki toiminta oli nopeaa ja alta tunnissa kaikki oli ohi.

Lama Ole lähti edeltä Helsinkiin, jossa Helsingin ryhmä oli järjestänyt hänelle kiertueen Mannerheim-museossa. Lama Ole on aina pitänyt suomalaisten sisukkuudesta ja tavasta selviytyä ja puhuukin aina siitä kuinka yksi suomalainen sotilas sodassa vastasi niin ja niin montaa venäläistä. Bussit jyskyttelivät perässä ja Helsinkiin saavuttua vielä yhteiselle lounaalle ennen illan luentoa. Tätä ennen oli vielä mukavasti yhteistä aikaa kaikkien uusien ja vanhojen ystävien kanssa seurusteluun.

Teksti: Jukka Hakala

Lisää aiheesta täällä.

***Haastattelu tehtiin alunperin Lahen Lehen toiseen numeroon, jota ei julkaistu.

Fc Lahti-KooTeePee (kuva-artikkeli)

Fc Lahti päätti harjoituspelikauden 2-0 voittoon Kotkan KooTeePeesta Lahden Kisapuiston tekonurmella maanantaina 13.4. Maalit iskivät toisella puoliajalla Jonne Kemppainen ja Drilon Shala.
FC Lahden harjoituskauden otteluiden kokonaissaldoksi muodostui kuusi voittoa, kuusi tasapeliä ja kaksi tappiota. Liigakausi alkaa ensi sunnuntaina FC Hongan vieraana.

Ennakkotunnelmia voi käydä haistelemassa torstaina 16.4. Rooster Pubissa, johon saapuu 18.30 Ilkka ”Ili” Mäkelä ja Heikki Haara ovat tavattavissa Rooster Pubissa 16.4. kello kertomaan tulevasta kaudesta ja keskustella odotuksista, tavoitteista etc. ennen kauden alkua.

Alla kuvia pelistä vain jälkimmäiseltä puoliajalta, kun kuvaaja huomasi liian myöhään että oli pelipäivä…

fcl_4973.jpg
fcl_4979.jpg
fcl_4980.jpg
fcl_4981.jpg
fcl_4974.jpg
Riku Heini antaa kulmapotkun, josta Jonne Kemppinen puskee 1-0
fcl_4993.jpg
fcl_4989.jpg
fcl_4996.jpg
Drilon Shala 2-0
fcl_5001.jpg
fcl_5004.jpg
Juha Tuomi (maassa) piti maalinsa puhtaana