Maataidetta lahtelaisten olohuoneessa

Maataidetta Pikku-Veskun rannalla (kuva: Irja Vuorela)

Maataide on taiteen muoto, jossa maan kamara tai maisema muutetaan taideteokseksi. Maataiteessa käytetään mielellään paikalla olevia materiaaleja sen sijaan että muualla tehty taideteos sijoitettaisi ulos. Maataide syntyi 1960-luvulla Yhdysvalloissa, missä se tunnetaan nimillä earthworks tai land art. Alun perin teoksia tehtiin vaikeasti saavutettaviin paikkoihin vastalauseena gallerioiden ja museoiden käytännöille. Tarkoitus oli myös vastustaa taiteen kaupallisuutta ja tehdä teoksia, joita ei voi myydä. Maataiteen tekijät kuitenkin dokumentoivat teoksensa valokuvin ja filmein, joita sittemmin asetettiin näytteille.

Ekologinen ja ympäristötietoinen ajatus on kuitenkin ollut enemmän mukana maataidetta seuranneessa ympäristötaiteessa. Suurten maamassojen liikuttelu maataiteen tapaan ei ole kovin ympäristöystävällisistä. Myöhemmin tuli suositummaksi tehdä pieniä, lähes huomaamattomia merkkejä maastoon, edelleen luoksepääsemättömiin paikkoihin, ja valokuvata prosessi ja lopputulos. Esimerkiksi Richard Long ja Andy Goldsworthy tekivät suoria viivoja maastoon kävelemällä.

TSL:n Lahden seudun opintojärjestö haluaa kääntää edellä kerrotut ajatukset maataiteen vaikeasta saavutettavuudesta päinvastaiseksi ja haluaa tuoda omatoimisen taiteentekemisen mahdollisimman lähelle ihmisiä – lahtelaisten olohuoneeseen eli Pikkuvesijärven puistoon. Hiekkamateriaali on samaa kivituhkaa kuin puiston käytävät ja taideteokset jäävät – tasoiteltuina – syntysijoilleen. Lisäksi on käytettävissä luonnonmateriaaleja, jotka tosin siistitään pois viikonlopun jälkeen. Tapahtumasta on muotoutunut taidekurssityyppinen, vuonna 2007 ohjaajana oli lahtelainen kuvanveistäjä Kalle Mustonen ja vuonna 2008, samoin kuin tänäkin vuonna, ohjaajana toimii kuvataiteilija Milla Broman Turusta.

Kuten maataiteessa yleensä on tapana, teokset sekä niiden tekeminen on Lahdessakin tallennettu kuvaamalla, vuonna 2007 niitä hyödynnettiin järjestön 50-vuotisjuhlan yhteydessä olleessa valokuvanäyttelyssä. Lisäksi parhaat kuvat on julkaistu opintojärjestön tai liiton seuraavan vuoden toimintakalenterin kuvituksena ja näin tapahtuuu myös vuonna 2011.

Puisto on miellyttävä ympäristö uurastuksen lomassa pidettäville lepohetkille, hellepäivänä löytyy varjoa ja viileällä säällä voi tehdä lämmittävän juoksulenkin Pikkuvesijärven ympäri. Tapahtumaan on aina kytkeytynyt myös musiikki ja yhteislaulu. Tänä vuonna oheisohjelmasta vastaavat musiikin ammattilaiset Jan Dobrowolski ja Heljä Korja.

Tärkeintä taiteen tekemisessä ovat kuitenkin ihmiset ja heidän oivalluksensa – tässä maataide ei ole poikkeus. Eräs merkittävä poikkeus perinteiseen taiteen tekemiseen nähden on maataideteoksen erityinen soveltuvuus ryhmän toteutettavksi.

Työväen Sivistysliiton Lahden Seudun Opintojärjestö ry. järjestää Maataidetapahtuman Pikku Vesijärven puistossa lauantaina 29.5.2010 klo 11 – 16.00 välisenä aikana. Tapahtumalla on tarkoitus hiekasta, vedestä ym. luonnon materiaalia raaka-aineita käyttämällä saada taidetta Pikku Vesijärven ranta-alueelle.

Teksti: Irja Vuorela

Olo.muoto (kuva-artikkeli)

Olo.muoto -muotoilutapahtuma järjestettiin ensimmäisen kerran syksyllä 2008 (artikkeli) ja seuraava oli tarkoitus järjestää jo seuraavana vuonna. Tapahtuma siirtyi kuitenkin kevääseen ja vuoteen 2010.

Tämän vuoden tapahtuman nettisivuilla kerrotaan että Olo.Muoto’10 on ”innovatiivinen muotoiluteollisuuden erikoistapahtuma. Painopisteenä tapahtumassa ovat kotimainen muotoilu sekä alan koulutus ja tutkimus. Kolmen päivän aikana esillä on muotoiluosaamista niin nuorilta kyvyiltä kuin kokeneilta alan ammattilaisilta.”

Tapahtuma korostaa myös että on tärkeää kannustaa muotoilualan opiskelijoita verkottumaan ja näkemään ammatillisia yhteistyömahdollisuuksia. Näitä verkostoja rakennettiin torstaina ja perjantaina, lauantaina oli sitten yleisön vuoro.

Olo.muoto10 toteutettiin hyvin pitkälti samalla toimivalla visuaalisella konseptilla kuin kaksi vuotta sitten.

Kuvia tapahtumasta.

Lahden Liekki Töyrykatu 5:n asialla

toyrykatu5.jpg
Purku-uhan alla oleva Töyrykatu 5

Lahden kansalaistoiminnan kohtauspaikka halutaan purku-uhattuun taloon

Lahden kansalaistoiminnan kohtauspaikka Liekki on kansalaisyhteistyöliike ja yhdistys, jonka tavoitteena on saada Lahteen järjestökeskus. Kansalaisjärjestöjen toimintakeskusta on ollut ideoimassa joukko lahtelaisia kansalaisvaikuttajia ja järjestöaktiiveja.
Kansalaistoiminnan kohtauspaikka lisää järjestöyhteistyötä sekä asukkaiden kansalaisuuteen ja demokratiaan, yhteisiin arvoihin sekä yhteiseen historiaan ja kulttuuriin liittyvää toimintaa. Vastaavia yhdistysvetoisia järjestötaloja ja –keskuksia toimii ainakin seuraavissa kaupungeissa: Espoo, Helsinki, Hyvinkää, Joensuu, Jyväskylä, Kemi, Lohja ja Seinäjoki.

Liekki yhdistyksen perustamiseen syttyi halusta säilyttää Lahden Paavolassa, osoitteessa Töyrykatu 5, sijaitseva v. 1923 valmistunut talo.
Syksyn 2009 ajan Töyrykadun talon asiaa on pompoteltu kaupungin eri virastojen ja viranomaisten välillä. Tilakeskuksen kiinteistöpäällikkö Jouni Arola on kertonut Tilakeskuksen tekevän kaikkensa, jotta talo puretaan. Maankäytön puolella oltaisiin valmiita kaavamuutokseen, joka mahdollistaa talon myymisen. Lahden seudun ympäristöpalvelut kannattaa talon säilyttämistä. Kaupunginmuseo on pyydettäessä antanut lausunnon, joka esittää rakennuksen säilyttämistä osana Puu-Paavolan alkuperäistä rakennuskantaa. Purkuluvasta päättävä rakennuslautakunta peräänkuuluttaa tahoa, jolla olisi edellytykset pitää talo kunnossa ja ylläpitää toimintaa siellä. He katsovat Liekin olevan uusi toimija, jolla ei ole vakiintunutta asemaa toimijana, vaikka Liekin alla ovat mm. Salpausselän luonnonystävät ry, Maanystävien lapsiperheryhmä, Kestovaippayhdistys ja  Luonnonlapset ry., jotka kaikki ovat valtakunnallisia tai globaaleja, pitkään ja aktiivisesti toimineita yhdistyksiä.

Purkuluvasta on määräaikaan mennessä jätetty oikaisuvaatimus Salpausselän luonnonystävien ja kolmen yksityishenkilön toimesta. Oikaisuvaatimus antaa mahdollisuuden tarvittaessa valittaa hallinto-oikeuteen purkuluvasta, jos rakennuslautakunta päättää sen tiistaina 26.1.2010 pidettävässä kokouksessaan hyväksyä.

Talon purkamista ajava tilakeskus perustelee päätöstä Lahden kaupungin strategian kohdan ”tuottamattomista kiinteistöistä hankkiudutaan eroon” noudattamisella. Strategian useat kohdat myös puoltavat talon säilyttämistä ja kansalaistoiminnan kohtauspaikan perustamista: ”Paikallisia yhteisöjä ja asukkaiden omaehtoista toimintaa tukemalla kaupunki luo edellytyksiä turvalliselle ja viihtyisälle asuinympäristölle. Yhteisöjä tukemalla vahvistetaan myös asukkaiden omatoimisuutta oman hyvinvointinsa edistämisessä.”

Teksti ja kuva: Lahden kansalaistoiminnan kohtauspaikka Liekki

Ahtialassa kylässä

Joulupäivänä oli hyvää aikaa tutustua Lahteen. Auringon paistoi ja mihinkään ei ollut kiire: auto alle ja Ahtialaan. Rautatieharrastajan kannalta Ahtiala on mielenkiintoinen kohde, halkoohan aluetta vuonna 1932 valmistunut Lahti-Heinola rautatie. Tämä osuus on hyvin romanttinen, kun vertaa nykyaikaisiin betonipölkkyisiin ratoihin. Radalta loppui henkilöliikenne toukokuussa 1968, tavaraliikennettä on nykyäänkin sekä viime vuosina radalla on liikennöinyt myös museojunia.

Kymmenen-viisitoista(?) vuotta sitten Ahtialaan tutustuin pyörän selässä – tietenkin seuraillen rautatietä. Satunnaisia käyntejä lukuunottamatta, Ahtiala on jäänyt harmittavasti aika vieraaksi. Tämänkertaisella valokuvausreissulla oli tarkoitus ikuistaan kaikki rataosan tasoristeykset Lahden kaupungin alueelta. Se toki toteutui ja sen lisäksi heräsin kaupunginosan elävään rosoisuuteen ja monimuotoisuuteen: uutta ja vanhaa rinnakkain.

Ahtiala on hyvin laaja ja monikerroksinen kaupunginosa, lähes tulkoon pikkukaupunkimainen. Se on ymmärrettävää: alueella on vanha historia ja 1970-luvulla Ahtialasta suunniteltiin 60 000 asukkaan satelliittikaupunginosaa, Lahden toista keskustaa. Nämä suunnitelmat eivät kuitenkaan toteuteneet siinä mittakaavassa, mutta  rakenteen tiivistäminen on jatkunut näihin päiviin saakka ja jatkuu tulevaisuudessakin.

Riitta Niskanen kirjoittaa Ahtialan asemasta Euroopan rakennusperintöpäivien julkaisussa Lähdön ja saapumisen paikat 2006 –artikkelissa:

”Ahtialaan tehtiin rautatiepysäkki
Lahden liikenneolot paranivat suuresti 1930-luvun alussa, kun Lahden uusi asemarakennus ja sen viereinen alikäytävä rakennettiin ja junayhteys Heinolaan avattiin. Rautateille oli ilmestynyt kilpailija, linja-auto. Sen lyömiseksi rataverkkoa alettiin laajentaa.
Pysäkeillä ja seisakkeilla käytettiin tyyppipiirustuksia, jotka laadittiin Valtionrautateiden omassa huonerakennustoimistossa. Vuonna 1956 Nastolasta Lahteen liitetyssä Ahtialassa on jäljellä lähes täydellinen puinen asemakokonaisuus, vaikkakaan ei enää alkuperäisessä käytössään. Asema on vaatimaton ja mittasuhteiltaan perinteinen. Koivurivi ja korkeat jalokuuset ovat Ahtialan asema-alueen runko. Rakennukset on sijoitettu suoran raitin varrelle, rehevän puistomaisen puuston keskelle.”

Ahtialan taustoista Wikipediassa.

Alla muutamia mielenkiintoisia kohteita radan varrelta Ahtialasta ja Kunnaksesta.

Muuntaja
img_0341.jpg
Tyylikäs tiilinen muuntaja Ahtialantien varrella. Kuva otettu Rantaraitin tasoristeyksessä, jossa joku vuosi sitten jäi tiekarhu junan jyräämäksi.

Kioski
img_0412.jpg
Ahtialan elintarvike kioski Peltokummunkadulla. Minimalistisen ja parakkimaisen rakennuksen sisältä löytyy kaikki palvelut.

Asema
img_0358.jpg
Ahtialan asema Koulumäentien päässä, kuvattu ujosti takapuolelta. Nykyään yksityiskäytössä. Kuva junasta asemalla vuodelta 1971 sekä uudempi kuva asemasta vuodelta 2005.

Lähikauppa
img_0364.jpg
Ahtialantie 202, Kunnas. Lähikauppa.

Paloasema
img_0370.jpg
Ahtialan VPK:n rakennus Eskolanmäentiellä. Rautatien kilometritolppa näyttää 140 km (Helsingistä).

Vanha liikerakennus
img_0410.jpg
Käytöstä poistunut liikerakennus Ahtialan ja Ohrapääntien risteyksessä. Tasoristeys merkki varoittaa muutaman sadan metrin päässä olevasta ylikäytävästä.

Artikkelia päivitetty 26.2.2010

Rautateitä koululaisille

img_1834-fixx-x1092.jpg
Oppilaat katselivat tarkkaavaisina Rautatiepäivä-videota, jonka jälkeen pääsivät tutustumaan pienoisrautatiehen (kuva: Jarno Piltti)

Kesäkuun Lahden Rautatiepäivänä julkaistiin Mytäjäisten vanhan veturivarikon epävirallinen tiedotuslehti  Varikolla Tapahtuu. Senaattikiinteistöt on jo muutaman vuoden etsinyt alueelle ostajaa, ja mm. rautatiekulttuuritoiminnan jatkuminen alueella on epävarmaa ja alueen kulttuurihistoriallista arvoa haluttiin tuoda esille lehden avulla.

Lehden julkaisuun saatiin avustusta Lahden Kulttuuritoimelta. Avustuksen myöntämiseen sisältyi ehto jonkinlaisen pienimuotoisen yhteystyön tekemisestä vanhusten tai lasten parissa. Noudatimme Lahden kulttuuritoimen suositusta ja ryhdyimme kartoittamaan mahdollisia yhteistyökumppaneita. Kauaa ei asiaa tarvinnut miettiä, sillä hyvin nopeasti mieleen tuli aivan varikon lähellä sijaitseva Länsiharjun alakoulu. Toki valinnalla oli maantieteellisten seikkojen lisäksi myäs henkilökohtaisia perusteluja. Itse suoritin ala-asteen kyseissä koulussa aikoinaan. Jo heti kesäkuun alussa otimme yhteyttä rehtoriin ja jo ensimmäisen käynnin jälkeen asia rullasi omalla painollaan. Kesän aikana keräsimme materiaalia oppilaille opetuskäyttöön, kun he syksyllä palaisivat kouluun.

Syksyllä uudessa tapaamisessa ajankohta lyötiin lukkoon ja kävimme yksityiskohtaisemmin läpi päivän ohjelman. Ennakkovalmistelut sujuivat jotakuinkin niin kuin oli suunniteltu. Suurin haaste oli aikataulutus, olihan koulussa 19 luokkaa. Sekään ei lopulta tuottanut ongelmia, olihan koululla kokemustan tämäntyyppisistä teemapäivistä. Jokaiselle luokalle oli varattu 15 minuuttia, joka vaikutti ennakkoon sopivalta ajalta.

Esittelypäivää edeltevänä iltana veimme yhdistyksemme pienoisrautatien sekä muut tapahtumaa ja esittelyä tukevat tarvikkeet, mm. paljon nähneet maskotit Konduktööri-Kustaa ja Veturi-Ville. Yhtenä osana esityksessä oli Pekka Ilmarisen kuvaama video kesäkuun Rautatiepäivältä. Video olikin todella isona apuna havannoillistamaan rautatieharrastuksen monia mahdollisuuksia ja ainakin nyt Länsiharjun koulun oppilaat tunnistavat resiinan.

img_1831-fixx-x1092.jpg
Oppilaiden värikkäitä piirustuksia (kuva: Jarno Piltti)

Tapahtumapaikkana toiminut ns. pikkukoulun monitoimitila oli omiaan tämäntyyppiselle esitykselle. Tilaa oli isolle pienoisrautatielle ja oppilaat pääsivät lähituntumalta rautatieharrastuksen saloihin. Toisen luokan oppilaat olivat koristelleet luokan hienoilla veturipiirrustuksillaan.

Esitys alkoi hieman hermostuneesti, olihan tilanne esittelijälle, allekirjoittaneella ensimmäinen laatuaan. Kaikesta kankeilusta huolimatta, tilanne tasaantui ja homma hoituikin rutiinilla loppuun asti. Pienoisrautatie oli se elementti joka herätti luonnollisesti eniten kiinnostusta. Radalta suistuva juna oli aina yhtä hauskaa. Pienoisveturinkuljettaja Jarno Piltti sai kuitenkin pitää työnsä.

Esittelymaratoonin puolivälissä ehdittiin syömäänkin. Tarjolla oli puuroa ja mehukeittoa. Totesinkin kollegoiden kesken että puuro maistuu yhtä hyvältä kuin 20 vuotta sitten. Kiitokset siitä keittiöön ja koko Suomen kouluruokailusysteemille.

Loppupäivästä ohjat otti Piltti, Jonne Seppäsen jatkaessa elokuvannäyttäjänä.
Oppilailta, niin tytöiltä kuin pojiltakin tuli teräviä kysymyksiä ja monet jakoivat myös omia kokemuksiaan rautateistä ja olipa paikalla myös ainakin yksi topparoikan nuorisojäsenkin.

Koulun toimesta esityksiä tallennettiin jälkipolville. Tapahtuma olikin kaikin puolin onnistunut ja hyviä vaikutelmia jätettiin molemmin puolin. Suosittelemmekin tämäntyypisiä vierailuita kaikille yleishyödyllisille yhdistyksille.