Lahdessa paljon kiinnostusta luonnonkukkia kohtaan Lahden seudun ympäristöpalveluiden aluekummien, Salpausselän luonnonystävät ry:n ja Etelä-Hämeen luonnonsuojelupiirin aurinkoisena sunnuntaina järjestämä luonnonkukkaretki houkutteli Töyrykatu 5:n talon pihapiiriin yli kuusikymmenpäisen osallistujajoukon.

Kasviasiantuntijana retkeläisillä oli mainio, perusteellisen tarkka ja osaava biologi Heikki Niinimäki. Heikin johdolla Mökin pihapiiriä tutkittiin tarkasti ja muutaman tunnin kokonaissaldoksi Heikki arvioi saadun lähes sata lajia. Usean lajin kohdalla käytiin keskustelua sen perinteisestä hyötykäytöstä. Esimerkkinä vaikka sananjalka, jota ennen nimitettiin kuolleen kouraksi. Retkeläiset muisteli sananjalkoja käytetyn arkunpehmusteena poistamaan hajuja ja lisäämään säilyvyyttä, kun ruumiita joskus jouduttiin säilyttämään ennen hautausta useampiakin päiviä.

Myös monenlaista syötävää ja useita lääkeyrttejä löytyi pihasta. Luonnonkukkien päivää vietetään kaikissa Pohjoismaissa Yhteispohjoismaista Luonnonkukkien päivää vietetään vuosittain juhannusta edeltävänä sunnuntaina. Päivän tavoitteena on kasviharrastuksen ja luonnontuntemuksen lisääminen sekä yhteisten luontoelämysten tarjoaminen mahdollisimman monelle. Luonnonkukkien päivä kutsuu kaikkia kasveista kiinnostuneita opastetuille kasviretkille. Luonnonkukkien päivä on myös hyvä tilaisuus kertoa kasvien ja niiden elinympäristöjen käytöstä, uhkista ja suojelusta.

Teksti: Hanna Virtanen, Liekki ry ja Sari Knuuti, Lsyp

Töyryn luonnonkukat

Päivää vaille kesäpäivän seisaus, aurinko virkeimmillään, tuskin yösydännä torkut siemailee, kohta jo aamun kehränä Töyrykatu Vitosenkin koilliskulmalla. On luonnonkukkapäivä, kesäkuun 20. ja katse kohti kasveja. Mistäs se innostunut puheen pulputus ja naurunkin hurahdus kadulle kuuluu? No, Vitosen puistopihaa nuuski 44 vehreydestä ja kauneudesta pitävää virkeää ihmistä. Sari Knuuti toivotti ihmiset tervetulleiksi ja voimisti hymyllään meidän mielemme vireiksi etsimään tuttuja ja uusiakin kasvilajeja. Että mennään pihasta tuonne rinteeseen pitkälle? Ei ehdittykään, kukkanen toinen toisensa jälkeen katseli meitä: huomaatko minut, entä minut…, minut myös. Siinä me viihdyimme, kasvit ja luonnonkukkaväki liki kaksi tuntia Vitosen aurinkoisella kulmalla ja lehvästön raikkaassa katveessa.

Alkujaan siinä on kasvanut kieloja, kalliokieloja, tädykkeitä, syyläjuuria, karhunputkia, ihan raikkaita lehtokasveja. Töyry on lämpimän paisterinteen vehmas, pintamaassa hiipivän lähdeveden virvoittama lehtevä tanner. Ensimmäisten ihmisten jaloista, kotieläinten tassuista ja asujainten tavaranyyteistä poluille putoilivat jo kauan, kauan sitten piharatamon ja pihanurmikan siemenet.

Tehtiin talo ja alettiin asua, tuli naapureita. Annettiin talosta toiseen syreenin pistokkaita, herukan poikasia, suopayrttiä pyykin pesuveteen liuottimeksi, pietaryrttiä köhän helpottamiseksi, akileijaa, varjoliljaa, päivänliljaa muuten vaan emännän iloksi oven pieleen. Milloin tuli konnantatar, milloin pihlajalehtinen angervo, konsa elämänlanka joko Ruotsin vallan aikana 1700-luvulla vaiko vasta suuriruhtinaan isännöidessä 1800-luvulla? Lämmin ja hallaton on Töyryn päivänpuoleinen rinne, keskieurooppalaiset lajit viihtyvät tyytyväisinä. Uskalletaanko arvata, että isotuomipihlaja ja kanadankultapiisku olisivat menneen vuosisadan muotikasveja. Vaan eikös ole yhtään puolentoistasadan vuoden mittaan pitkin ratavarren sorapenkereitä uusia sijojaan etsineitä itäisiä kasvivieraita? Sellaisia kuin tahmeavillakko, harmio ja kenttämaruna? Ehdittäisiinkö tuonne kuumaan mäntyrinteeseen, sielläkö ainakin villakko vai sitten ratapihalla? Tässä Vitosen puistopihassa on tuntitolkulla katsottavaa, jäädään tänne niinkuin talitiaispoikue vaahteroissa tirskuttaa. Jonkun puun silloin, toisen tällöin voisi katkaista pois, jotta ruohoille valoa viihtyäkseen, mutta pidetään piha lehtevänä. Annetaan isojen raudusten, matalampien raitapajujen ja lehtipensaiden pitää yllä lehtevää vehmautta. Tänne voi viikon töistä uuvahtanut kulkija istahtaa tuulettamaan murheensa lehvästön kahinaan ja lintujen tirskuntaan. Tuonne lintupönttö, tähän kuistille talvinen lintulauta, oliskos siinä ajatusta monimuotoisuuden hyväksi? Lahdelle kiitos ja kaunis, jos Töyry Vitonen saa elää sekä talona että piha villinä luontopuistona.

Teksti: Heikki Niinimäki
Kuva: Sari Knuuti

Maataidetta Pikku-Veskun rannalla (kuva: Irja Vuorela)

Maataide on taiteen muoto, jossa maan kamara tai maisema muutetaan taideteokseksi. Maataiteessa käytetään mielellään paikalla olevia materiaaleja sen sijaan että muualla tehty taideteos sijoitettaisi ulos. Maataide syntyi 1960-luvulla Yhdysvalloissa, missä se tunnetaan nimillä earthworks tai land art. Alun perin teoksia tehtiin vaikeasti saavutettaviin paikkoihin vastalauseena gallerioiden ja museoiden käytännöille. Tarkoitus oli myös vastustaa taiteen kaupallisuutta ja tehdä teoksia, joita ei voi myydä. Maataiteen tekijät kuitenkin dokumentoivat teoksensa valokuvin ja filmein, joita sittemmin asetettiin näytteille.

Ekologinen ja ympäristötietoinen ajatus on kuitenkin ollut enemmän mukana maataidetta seuranneessa ympäristötaiteessa. Suurten maamassojen liikuttelu maataiteen tapaan ei ole kovin ympäristöystävällisistä. Myöhemmin tuli suositummaksi tehdä pieniä, lähes huomaamattomia merkkejä maastoon, edelleen luoksepääsemättömiin paikkoihin, ja valokuvata prosessi ja lopputulos. Esimerkiksi Richard Long ja Andy Goldsworthy tekivät suoria viivoja maastoon kävelemällä.

TSL:n Lahden seudun opintojärjestö haluaa kääntää edellä kerrotut ajatukset maataiteen vaikeasta saavutettavuudesta päinvastaiseksi ja haluaa tuoda omatoimisen taiteentekemisen mahdollisimman lähelle ihmisiä – lahtelaisten olohuoneeseen eli Pikkuvesijärven puistoon. Hiekkamateriaali on samaa kivituhkaa kuin puiston käytävät ja taideteokset jäävät – tasoiteltuina – syntysijoilleen. Lisäksi on käytettävissä luonnonmateriaaleja, jotka tosin siistitään pois viikonlopun jälkeen. Tapahtumasta on muotoutunut taidekurssityyppinen, vuonna 2007 ohjaajana oli lahtelainen kuvanveistäjä Kalle Mustonen ja vuonna 2008, samoin kuin tänäkin vuonna, ohjaajana toimii kuvataiteilija Milla Broman Turusta.

Kuten maataiteessa yleensä on tapana, teokset sekä niiden tekeminen on Lahdessakin tallennettu kuvaamalla, vuonna 2007 niitä hyödynnettiin järjestön 50-vuotisjuhlan yhteydessä olleessa valokuvanäyttelyssä. Lisäksi parhaat kuvat on julkaistu opintojärjestön tai liiton seuraavan vuoden toimintakalenterin kuvituksena ja näin tapahtuuu myös vuonna 2011.

Puisto on miellyttävä ympäristö uurastuksen lomassa pidettäville lepohetkille, hellepäivänä löytyy varjoa ja viileällä säällä voi tehdä lämmittävän juoksulenkin Pikkuvesijärven ympäri. Tapahtumaan on aina kytkeytynyt myös musiikki ja yhteislaulu. Tänä vuonna oheisohjelmasta vastaavat musiikin ammattilaiset Jan Dobrowolski ja Heljä Korja.

Tärkeintä taiteen tekemisessä ovat kuitenkin ihmiset ja heidän oivalluksensa – tässä maataide ei ole poikkeus. Eräs merkittävä poikkeus perinteiseen taiteen tekemiseen nähden on maataideteoksen erityinen soveltuvuus ryhmän toteutettavksi.

Työväen Sivistysliiton Lahden Seudun Opintojärjestö ry. järjestää Maataidetapahtuman Pikku Vesijärven puistossa lauantaina 29.5.2010 klo 11 – 16.00 välisenä aikana. Tapahtumalla on tarkoitus hiekasta, vedestä ym. luonnon materiaalia raaka-aineita käyttämällä saada taidetta Pikku Vesijärven ranta-alueelle.

Teksti: Irja Vuorela

Olo.muoto -muotoilutapahtuma järjestettiin ensimmäisen kerran syksyllä 2008 (artikkeli) ja seuraava oli tarkoitus järjestää jo seuraavana vuonna. Tapahtuma siirtyi kuitenkin kevääseen ja vuoteen 2010.

Tämän vuoden tapahtuman nettisivuilla kerrotaan että Olo.Muoto’10 on ”innovatiivinen muotoiluteollisuuden erikoistapahtuma. Painopisteenä tapahtumassa ovat kotimainen muotoilu sekä alan koulutus ja tutkimus. Kolmen päivän aikana esillä on muotoiluosaamista niin nuorilta kyvyiltä kuin kokeneilta alan ammattilaisilta.”

Tapahtuma korostaa myös että on tärkeää kannustaa muotoilualan opiskelijoita verkottumaan ja näkemään ammatillisia yhteistyömahdollisuuksia. Näitä verkostoja rakennettiin torstaina ja perjantaina, lauantaina oli sitten yleisön vuoro.

Olo.muoto10 toteutettiin hyvin pitkälti samalla toimivalla visuaalisella konseptilla kuin kaksi vuotta sitten.

Kuvia tapahtumasta.