Lahden seudun tulevista museojuna-ajoista tiedotettiin tällä sivulla muutamia päiviä sitten. Kevään ensimmäisissä ajossa oli kyseessä Lahden rautatieharrastajat Topparoikka ry:n ja Sinisten vaunujen ystävät ry:n yhteistyöstä, joista jälkimmäinen toimi liikennöitsijänä. Ainutlaatuiseksi matkasta teki Topparoikan omistamat ja kunnostamat puukoriset vaunut. Lähiliikennevaunu (Ei22319) ja konduktööri-/matkatavaravaunu (Fo 22547) olivat ensimmäistä kertaa matkustuskäytössä sitten vuoden 1987 (jutun lopusta löyty video ajosta). Voidaankin todeta että tapaus oli varsin historiallinen.
Ajot linkittyivät Lahden messukeskuksessa järjestettävään vanhojen ajoneuvojen Classic Motorshow -tapahtumaan, jossa Fo-vaunu seisoi esittelyvaununa Salpausselän seisakkeella ja Ei-vaunu toimi yleisöjunan toisena matkustusvaununa Lahden ja Heinola välisellä osuudella.
Lahtelaiset rautatieharrastajat olivat pelastaneet molemmat vaunut 1990-luvulla romutukselta ja tuolloin ne sijoitettiin Mytäjäisen veturivarikolle, Topparoikan toimitilana toimineen vesitornin läheisyyteen. Vaunuja kunnostettiin vuosien saatossa kunnostettu, mm. Fo:n runko korjattiin vuonna 2008.
Vaunut siirrettiin Lahden varikolta vuonna 2015 Topparoikka-yhdistyksen nykyisten tilojen yhteyteen Vierumäen asemalle, missä niiden kunnostaminen liikennöintikäyttöön tapahtui pääasiassa vuodesta 2020 lähtien tähän kevääseen saakka. Projektin läpiviemisiksi tarvittiin aktiivisten harrastajien tekemää talkootyötä satojen tuntien edestä. Hanketta vauhditti eteenpäin Päijänne Leaderin myöntämä hankeavustus, jolla kustannettiin mm. materiaalit ja vaunujen vaativat ammattityöt.
Kulttuurihistoriaa
Konduktöörivaunu eli tuttavallisesti ”ÄfOo” on toiminut vuosien aikana Topparoikan esittelyvaununa varikon Rautatiepäivä-tapahtumissa. Toistaiseksi viimeisen kerran se toimi esittelyvaununa vuonna 2009, jolloin se mm. keväällä siirrettiin VR:n toimesta yhdessä Risto-höyryveturin eli Tr1 1047:n kanssa muutamia satoja metrejä varikolta Salpausselän seisakkeelle Classic Motorshow -tapahtumaan (kuva Jarno Piltti / vaunut.org). Nykyisin kyseinen muistomerkkihöyryveturi on Lohjalla. Ei-vaunu on toiminut mm. elokuvanäytösvaunua em. rautatietapahtumissa.
Tka7-vetoinen juna on saapunut Heinolasta Vierumäen asemalle 4.5.2024, josta matka jatkuu kohti Lahden Salpausselän seisaketta. Mukana on Topparoikan kaksi puuvaunua.
Kunnostetut ja liikennekelpoiseksi todetut puuvaunut ovat todellinen taidonnäyte lahtelaisten rautatieharrastajien toiminnasta säilyttää ja edistää suomalaista rautatiekulttuuria. Erityiseksi hankkeen tekee sen, että vaunut ovat nimenomaan tarkoitettu liikennekäyttöön, ei pelkiksi seisoviksi museoesineiksi. Liioittelematta voisi todeta, että vaunujen liikkeellesaanti on merkittävä tapahtuma rautatie(harrastus)kulttuurin kannalta niin paikallisesti, seudullisesti kuin valtakunnallisesti. Aiemmin 1990-luvulla lahtelaiset kunnostivat Efi-vaunun, joka toimii nykyisin VR:n kokoaman Valtteri-museojunan kahvilavaununa sekä em. Risto-veturin, joka on uudella omistajalla Lohjalla.
Lisäksi Topparoikalla on ollut jo pitkät perinteet museojuna-ajojen järjestämisestä. Ajot ovat tulleet tutuksi Lahden seudun säännöllisesti jo vuodesta 2007. Topparoikan oman liikuteltavan kaluston kyydistä päästiin nauttimaan toden teolla 4.5.2024 kun vaunut otettiin matkustuskäyttöön 37 vuoden tauon jälkeen.
Junan vetokalustona oli SVY:n kaksi Tka7-ratakuorma-autoa ja mukana myös teräskorinen ns. sininen vaunu (Ein-vaunu). Kalusto oli saapunut perjantai-iltana Vierumäelle, josta varsinainen matkanteko alkoi lauantaiaamuna kohti Heinolaa (kuva Jonne Seppänen / vaunut.org). Heinolasta matkattiin takaisin Lahden aseman kautta Salpausselän seisakkeelle. Seisakkeelle jätettiin toinen Tka7 sekä Fo näyttelyvaunuksi Lahden messukeskuksessa järjestettävän Classic Motorshow -tapahtuman yhteyteen. Tämän jälkeen loppuroikka kävi yleisöajona Heinolassa, josta se palasi Salpausselälle. Sieltä koko kalusto ml. Topparoikan vaunut, siirtyivät SVY:en kaluston mukana Hyvinkäälle.
Päivä sujuikin em. suunnitelmien mukaan ja Salpausselän seisakkaan laiturilla oli mukavasti vilskettä. Topparoikan vaunut saivat näin kasteensa uusina vanhoina vaunuina, ja ovat parhaillaan Hyvinkäällä odottamassa uusia museojunakoitoksia.
Lahdessa julkaistaan aika ajoin tasokasta ja mielenkiintoista kotiseutukirjallisuutta, ja seuraavana esittelyssä neljä hiljattain julkaistua kirjaa. Järjestyksessä ensimmäisenä on Lahti-Seuran ja Lahden kaupunginmuseon julkaisema Hannu Kivilän Lahtelaisen lukukirja. Kirja on julkaistu jo vuonna 2007, joten kyseessä on toinen painos. Päijät-Hämeen Tutkimusseuran perinteinen vuosijulkaisujen sarja jatkui syksyllä: tasokkaana kuten tähänkin saakka, ja nyt myös kovakantisena. Monipuolinen teos kertoo Lahden teatterin vaiheista. Viime syksynä julkaistiin myös Nikkilän ”kaupunginosakirja”. Kirja kertoo Nikkilän vaiheista, tapahtumista ja henkilöistä. Sen on toimittanut Anneli Peltokukka. Sauli Hirvonen julkaisi maaliskuussa kirjan liikennemerkeistä ja niiden käytöstä Lahdessa.
Lahtelaisen lukukirja / Hannu Kivilä Lahti-Seura ry ja Lahden kaupunginmuseo, 2024
Vuonna 2007 julkaistu Hannu Kivilän Lahtelaisen lukukirja myytiin suhteellisen nopeassa ajassa loppuun, ja sittemmin siitä on tullut tasaiseen tahtiin kyselyjä. Kirjan kustantajina ovat edelleen Lahden kaupunginmuseo ja Lahti-Seura.
Uusinta painosta on edelliseen verrattuna täydennetty maltillisesti. Tärkeimpiä tapahtumia on lisätty, sekä muutama asiavirhe korjattu. Lisätyn tiedon tärkeimpinä tietolähteinä ovat olleet internet ja paikalliset sanomalehdet.
Lahtelaisen lukukirja sisältää aiemmin monessa eri yhteydessä julki tuotua faktaa tiivisteltynä ja ryhmiteltynä kätevään muotoon. Kivilä on kahlannut läpi melkoisen määrän Lahdesta vuosikymmenien mittaan kirjoitettua ja yhdistänyt olennaisimmat palat tiiviiksi kokonaisuuksiksi. Näitä kokonaisuuksia on kansien välissä toista sataa, ryhmiteltyinä mm. katuihin, kaupunginosiin, rakennuksiin sekä teollisuus- ja liikelaitoksiin.
Tekstiä on elävöitetty valokuvien sijasta Kivilän piirroksilla sekä vanhoilla ilmoituksilla ja mainoksilla. Kirjan eräänä innoittajana on ollut 1960-luvulla ilmestynyt Olli Järvisen Lahti ennen meitä, sekä lukuisat kävelyretket, jotka ovat herättäneet kiinnostuksen milloin mihinkin Lahti-aiheiseen asiaan.
Kokoelma on toteutettu mahdollisimman monipuolisesti kaikkia menneitä vuosikymmeniä tasapuolisesti kunnioittaen. Kirja ei halua ottaa kantaa, eikä se arvostele menneitten sukupolvien tekemisiä – siitä huolimatta antoisia lukuhetkiä.
Vuonna 2015 Kivilä julkaisi Lahtelaisen sanakirjan, ja suositusta kirjasta on otettu jo kolme painosta.
Teksti: Lahti-Seura
Liikennemerkkejä Lahdessa – ja muita havaintoja teiden varsilta / Sauli Hirvonen Pekka Productions, 2023
Lahti-Seuran puheenjohtaja Sauli Hirvonen on laatinut muutamia varsin mielenkiintoisia omakustanteita, joissa hän on tutkaillut Lahtea hieman tavanomaisesta poikkeavammista kuvakulmista. Uusin kirja käsittelee kaupunkia liikennemerkkien näkövinkkelistä. Aihe on yhtä aikaa sekä hauska että mielenkiintoinen. Mielenkiintoiseksi kirjan tekee mm. se, että Hirvosella on liikennemerkkeihin monta näkökulmaa: joissakin kuvissa on pääosassa selvästi merkkejä enemmän sommittelu tai tunnelma, joissakin kuvissa korostuu puolestaan liikennemerkin ikä ja kunto, tai esimerkiksi lisäkilven persoonallinen, jopa hymyä nostattava teksti. Muutamissa kuvissa havisee koskettavalla tavalla patina ja historia. Kirja osoittaa, että värikkäät liikennemerkit tekstikilpineen ovat samalla tavalla osa elävää kaupunkikuvaa kuin esim. mainostaulut tai liikkeiden valomainokset ja nimikyltit logoineen.
Vaikka kirjan pääpainotus on vuosina 2005-23 otetuissa valokuvissa, on sivuilla paljon tietoa myös Lahden liikenneväylien historiasta ja mielenkiintoisista yksityiskohdista, sekä liikennemerkkien varhaisvaiheista ja yleistymisestä. Hirvonen pohtii myös liikennemerkkien tulevaisuutta nyt, kun tekoäly on tekemässä kovasti tuloaan. Sivuilta löytyy myös muutamia liikenteenohjaukseen liittyviä yksityiskohtia, jotka kiireiseltä kulkijalta saattaa jäädä huomaamatta. 180-sivuinen kokonaisuus on visuaalisesti ja taitollisesti hyvin toimiva, ja laadukkaat tekstiosat täydentävät siitä oivallisen tietopaketin etenkin Lahden liikennehistoriasta kiinnostuneille.
Päijät-Hämeen Tutkimusseuran vuosikirja 2023 keskittyy maakunnalliseen teatteritoimintaan. Kirja valottaa kattavasti teatteriverkostoa, johon kuuluvat niin ammattilaiset kuin harrastajat sekä alan opiskelijat ja taiteilijat. Kirjassa painotetaan myös sitä seikkaa, miten harrastustoiminta ja koulutus ovat olleet alueellisia vahvuuksia.
Kuten odottaa saattaa, kirjan sisältö on tutkimusseuran linjan mukaisesti laadukasta, ansiantuntevaa ja runsasta. Sisältö on jaettu seitsemään osaan. Ensimmäisessä osassa käsitellään historiaa, toisessa käydään läpi vaikuttajia. Kolmannessa puidaan näyttämösuhteita ja neljännessä johtamista ja hallintoa. Viides osio kertoo koulutuksesta. Kuudennessa ruoditaan kesäteattereita ja seitsemännessä esitellään harrastajateattereita ja seurantaloja.
Vuosikirja on järjestyksessään 36. Sivuja kirjassa on 243 ja se on kovakantinen. Kirjoittajia on yhteensä 31 ja kirjan ovat toimittaneet Helena Ahonen, Stina Saanila ja Timo Taulo. Kirjaa saa suoraan tutkimusseuralta.
Vuonna 2023 Lahden kaupunginteatteri täytti sata vuotta ja Paavolan teatterirakennus 40 vuotta.
Teksti: Sauli Hirvonen
Nikkilä – Kartanosta Lahden kaupunginosaksi Nikkilän asukas- ja omakotitaloyhdistys ry, 2023
Loppusyksystä 2023 julkaistiin kaupunginosakirja Nikkilästä. Kirja on ”aikamatka Nikkilän kartanosta ja siitä muodostuneen asutusalueen historiasta nykypäivään, vireäksi ja suosituksi asuinalueeksi ja Lahden kaupunginosaksi.”
Kaupunginosakirjat ovat tärkeitä dokumentteja hahmottamaan alueen historiaa ja toimintaa, niin ulkopuolisille, kuin sen asukkaille: entisille, nykyisille ja tuleville. Kirja kattaakin alueen historiaa näihin päiviin saakka, niin tallennetun tiedon kuin muisteluidenkin muodossa.
Myös paikallisesta kotiseutuhistoriasta yleisesti kiinnostuneille kirja on hyvä opus, johon kuuluvat alueen eri vaiheet sekä asukkaiden roolit näissä vaiheissa. Vaikka kirjassa esiintyvät nimet eivät juurikaan kertoisi ulkopuolisille lukijoille mitään, kirja valottaa asukasaktiivien toimintaa ja aikaansaannoksia, antaen tulevillekin asukkaille hyvän esimerkin alueen pitkästä ja ansiokkaasta historiasta.
Pieni loppusilaus oikoluvun suhteen olisi ollut paikallaan: kirjasta löytyy välilyönti-, ja muitakin pieniä lyöntivirheitä.
Kirjassa on mukavasti valokuvia ja karttoja tukemaan mm. haastatteluja. Sivuja kirjassa on 148. Kirjaa voi tiedustella kirjan toimittaneelta Anneli Peltokukalta.
Teksti: Sauli Hirvonen
Kirjaesittelyt on julkaistu alunperin Hollolan Lahti -lehdessä 1/2024
Viime vuoden lopulla kuvattu video Vierumäen (Heinola) ratapihalla vaihtotöistä muuntui kategoriaan videotaide. Teos esitettiin Lahden Kino Iiriksessä 6.4.2024 KINOS-lyhytelokuvafestivaaleilla. Äänimaiseman olen luonut pääsiassa itse LMMS-musiikkiohjelmalla, yhden ääniraidan latasin sivustolta, jossa on vapaasti käytettävää äänimateriaalia. Videon olen editoinut Vegas-ohjelmalla. Videolla siirretään Lahden rautatieharrastajat Topparoikka ry:n kalustoa ja vaihtotöistä vastaa Sinisten vaunujen ystävät ry omalla kalustollaan.
Juttusarja kansalaispalautteen antamisesta. Artikkeli on päivitetty 31.1.2025.
Olen antanut useasti palautetta Lahden kaupungin verkkosivujen lomakkeen kautta. Kysymyksiin on aina vastannut kaupungin liikenneinsinööri – yleensä jo seuraavana päivänä. Aiheet ovat koskeneet pääasiassa liikennettä.
Palautteen antaminen virallisia kanavia pitkin on tärkeää, näin kaupungin edustajien ja kaupunkilaisten välillä syntyy vuorovaikusta, riippumatta siitä että lopputulokset eivät välttämättä palautteenantajan mielestä toivotunlaisia. Joissakin tapauksessa olen asian ymmärtänyt itse joiltakin osin väärin, joten tällainen vuoropuhelu lisää myös kaupunkilaisen ymmärrystä asioista.
Olen lähettänyt kaupungin edustajille muutamia palautteita. Lahden torin uuteen kiveykseen kommentoin suoraan kaupungin edustajalle kuten myös Lahden pika-/duoraitiosuunnitelmia. Vastausta en saanut vaikka kommentit liittyivät oleellisesti asiaan. Viimeksi tiedustelin eräästä asiasta kaupungintaloon liittyen, mitään vastausta en saanut tässäkään tapauksessa.
Osa 7: Pysäköinti Trion edustalla (päivitetty 31.1.2025)
Lähetin oheisen tekstin 8.12.2023 Lahden pysäköinnin ja Trion kiinteistöpäällikön sähköpostiin. Olen tähän juttuun laajentanut sitä hieman. Ensimmäisen kerran annoin asiasta palautetta kaksi vuotta sitten. Vastaus on alempana (Osa 5). Mitään ei tuolloin tehty asian eteen.
Aleksanterinkadulla Trion edustalla kadun päässä on pysähtymiskieltomerkki (C37). Viime vuosina ruuankuljetuksen myötä liikenne ts. pysäköinti on lisääntynyt Trion edustalla. Tällä hetkellä pyörätielle on ajettu lumet. Alla oleva kuva on otettu torstaina 7.2.2023 klo 21.30. Kuvassa näkyy viisi autoa pyörätien ja kadun välissä pysäköitynä. Tulkitsin että autot ovat pitkäaikaisessa pysäköinnissä, etummaisessa autossa oli kaiken lisäksi tuulilasisuoja. Kuvanottohetkellä pyörätietä ei voinut siis käyttää.
Pysäköintiä Aleksanterinkadulla
Kiinnitin asiaan jo viime talvena (2022-23), mutta ajattelin että asia varmasti hoituisi kiinteistön ja/tai pysäköinnin valvonnan toimesta. Ollaanhan hyvin vilkkaalla alueella kaupungin keskustassa.
Toivottavasti asialle tehdään jotain, sillä Wolt- ja pitsakuskien ajelu tuntuu olevan pyörätien vieressä tai ajoittain pyörätiellä holtitonta. Ehkä tien varren pysäköintiä olisi selkeyttää (nythän se ei ole merkin mukaan edes sallittua).
Itse kuljen kaupungilla liikkuessani jalan, pyörällä ja toisinaan autolla, joten palaute ei ole annettu tietyn liikkumismuodon edustajana vaan sen takia että kaupunki ja muut tahot noudattavat tiettyjä kriteerejä (ja lakia) liikenneturvallisuuteen liittyen.
Mitään vastausta en saanut. Mutta vuoden 2024 alussa pysäköinti oli tyystin loppunut. Liekö palautteella ollut tehoa?
Päivitys tilanteeseen 31.1.2025
Vuoden 2024 aikana pysäköinti palasi kuitenkin ”normaaliksi” eikä asialle tuntunut tapahtuvan mitään. Vielä vuoden joulunaikana kaistaleella oli useampi ajoneuvo ”pitkäaikaispysäköity.” Vuoden 2025 oli sentään jotain saatu aikaiseksi: liikennejärjestelyt olivat muuttuneet ja kadun varteen oli noussut useampi liikennemerkki. Kadun päähän oli vaihdettu isompi pysähtymiskieltomerkki pienemmän tilalle, mutta suurin muutos koski pysäköinnin ja pysähtymisen sallimista paikalla, joka siis oli aiemmin kielletty. Nyt kaistaleen kohdin voi pysäköidä maksulliselle paikalle puoleksi tunniksi. Ennen suojatietä on jälleen pysähtymiskieltomerkki, joten väliin mahtunee kaksi-kolme ajoneuvoa. Aiemmin viime vuonna samalle kaistaleelle oli katuun maalaamalla merkitty sähköskuuttien pysäkointipaikka.
Muuttuneet liikennejärjestelyt Aleksilla.
Mielenkiinnolla jäämme odottelemaan miten pysäköinninvalvonta toimii jatkossa; kovin hyvin ei näyttänyt toimivan tähän asti.
Trion edustan liikennevalot ovat olleet kokeilumielessä pois käytöstä. Toivottavasti ne koeajan jälkeen poistetaan, sillä niiden merkitys on vähentynyt; katuosuuden liikenne on vähentynyt ja nopeudet ovat muutenkin laskeneet. Tammikuun viimeisenä päivänä huomasin että tolpista oli irroitettu valot, joten ilmeisesti nyt liikennevalot ovat vihdoin poistuneet käytöstä.
Osa 6: Suomenkadun yksisuuntaisuus (26.7.2022)
Suomenkatua ajettaessa pohjoisesta etelään (Mukkulankadulle) kadun loppuosa muuttuu yksisuuntaiseksi. Mukkulankadulta ajettaessa kadun päässä on siis kielletty ajosuunta -merkki. Kadulla lienee paljon polkupyöräliikennette, joten onko kielletty ajosuunta -merkille tulossa lisäkilpeä Ei koske pyöriä vai täytyykö tuolla osuudella pyörä jatkossakin taluttaa? Linkki paikasta Google Street viewissä vuodelta 2009.
Vastaus: Voimassa olevien liikennesääntöjen mukaan kyseinen liikennemerkki; kielletty ajosuunta, koskee myös pyöräilijöitä. Lisämerkillä H12.10 voidaan sallia polkupyörällä ajo mutta tällä hetkellä selliaisesta ei ole suunnitelmaa ja viranomaispäätöstä.
Osa 5: Pysäköinti Trion edustalla (25.3.2021)
Miten kaupunki aikoo parantaa turvallisuutta Kauppakadun ja Siltapuistonpolun välillä Aleksanterinkadun pohjoisreunalla? Kadun ja pyörätien väliselle alueelle ennen liikennevaloja – usein myös pyörätielle – on pysäköity autoja. Erityisesti tilanne korostuu näin korona-aikana ruuan noutamisen lisäännyttyä. Osuutta on käytetty useita vuosia lyhytaikaiseen pysäköintiin ja pysähtyneet autot voivat aiheetta pyörätien pyörille. Katuosuudella on pysähtymiskielto, mutta sitä käytetään myös taksi- ja huoltoajoihin – toisaalta osuudella on reunakiveä on madallettu. Katualueen turvallisuutta olisi hyvä parantaa ja selkeyttää pysähtymisen ehtoja. Vastauksessaan kaupungin edustaja toteaa yksinkertaisesti esimerkin olevan väärinpysäköinti, johon kaupungin pysäköinnintarkastajat tai liikennevalvontaa tekevä poliisi voi puuttua pysäköintivirhemaksun muodossa. Vastaaja pohtii onko pysähtymiskieltomerkki riittävän näkyvällä paikalla, ja totetaa, että yleensä rajoitusmerkit sijoitetaan risteysalueen jälkeen, jotta kuljettajille jää aikaa havannoida liikenteenohjauslaitteita. Ilmeisesti asiaan ei siis ainakaan vielä ole tulossa muutoksia, mutta katsotaan miten tilanne kenties etenee.
Osa 4: Nuolivalo Hämeenkadun ja Vesijärvenkadun risteykseen (25.3.2021) Onko Vesijärvenkadun ja Hämeenkadun valo-ohjattuun risteykseen harkittu yksiaukkoista nuolta Hämeenkatua ajettaessa idästä ja käännyttäessä Vesijärvenkadulle etelään? Hämeenkadulla ajettaessa lännestä itään, valot vaihtuvat aikaisemmin punaisella, kuin idästä länteen ajettaessa. Näin ollen viimeiseksi mainitusta suunnasta tuleville voitaisiin lisätä yksiaukkoinen vihreä nuoli etelään käännyttäessä osoittamaan että vastaantulijoilla on punainen valo. Se sujuvoittaisi kulkua, erityisesti kun valoristeyksen eteläpuolella ei ole suojatietä. Kaupungilta todetaan insinöörin vastauksessa, että asiaa on kyllä selvitetty ja käytännössä mahdollinen. Hämeenkadulta idän suunnasta lähestyville on liikennevalo-ohelmiin ohjelmoitu muutaman sekunnin pidempi aika. Tuolla muutaman sekunnnin pidennyksellä voisi palaa vasemmalle kääntyville vihreä nuolivalo. Nuolivalo pitäisi olla sekä liikennevalojen pääopastimessa ja toisto-opastimessa. LIikennevalojen suunnitteluohjeen mukaan pääopastimet pitäisi olla erillisinä molemmille kaistoille. Nykytilanteessa pelkän opastimen lisääminen ei siis riitä. Kyseisellä liittymäalueella on alkamassa kaupungin sairaalan pysäköintilaitoksen rakentaminen, joten liittymään on tulossa todennäköisesti joitain työaikaisia poikkeusjärjestelyjä.
Osa 3: Pysäköinti Yrjönkadulla (3.11.2020)
Kesällä Yrjönkadulle saatiin uutta asfalttia ja uudet katumerkinnät. Tarkastelin uusia katumerkintöjä, erityisesti Yrjönkadun eteläisen puolen pysäköintiä, jossa ruudun viiva on merkitty lähes kiinni suojatiehen. Ennen viivojen merkitsemistä kohdassa on ollut usein auto pysäköitynä kiinni suojatiehen (usein alle 5 m), näkyvyys on muutenkin huono rakennuksen takia ja alueella liikkuu paljon lapsia. Tällaista palautetta lähetin kaupungille ja jo muutaman päivän päästä insinööri vastasi selittäen kärsivällisesti.
”Tässä kohteessa on poikkeuksena Vuoksenkadun jalkakäytävän jatkuminen Yrjönkadun ajoradalle saakka, jolloin Yrjönkadun pysäköintipaikka on pysäköintitaskussa. Suojatien merkinnän paikka ja reunakivijärjestelyt mahdollistavat pysäköintipaikan merkitsemisen suojatien eteen saakka vaikka voi olla hankala tulkittava tienkäyttäjälle tieliikennelain mukaisesti kun 5 metriä ennen suojatietä on pysäköintikielto. Vastaavia kohteita on käytetty muuallakin ja ilman suojatien reunakivellistä korotusta. Käytännössä on siis mahdollinen pysäköintipaikka ja pysäköintiviivat on tehty havainnollistamaan sallittua pysäköintipaikkaa.”
Näin opin taas jotain uutta tieliikennelaista. Seuraava kuulostaa selittelyltä, mutta myönnän että minulla oli käynyt mielessä, että ehkä jalkakäytävän jatkuminen pysäköintitaskun leveyden verran voi vaikuttaa siihen, että auton voi pysäköidä 5 metirä lähemmäksi suojatietä. Halusin kuitenkin varmistuksen asiantuntijalta ja enkä halunnut lähteä spekuloimaan palautetta antaessa.
Asukas ei siis aina ole oikeasssa, vaikkei se ehkä olekaan olennainen asia, vaan että asialle tuli selvyys nopean vastauksen muodossa.
Osa 2: Torin pysäkit(18.5.2019)
Monet lahtelaiset tuntevat torin linja-autopysäkkien paikat, mutta vaikka olen itse syntyperäinen, joudun välillä muistelemaan missä sijaitseen minkäkin linjan lähtöpysäkki. Tällä hetkellä pysäkin tunnus näkyy vain yhteen suuntaan (sinne mistä linja-auto saapuu). Tämä tuntuisi olevan hankalaa erityisesti ei-lahtelaisille. Ehdotin Lahden kaupungin nettisivujen kautta, että pysäkit varustetaan selkein kirjaimin, niin että ne näkyvät jokaiseen ilmansuuntaan. Lisäsin, että kirjaimet voisi toteuttaa oivaltavasti tai muuten kaupunkikuvaan istuvaksi. Tämä auttaisi hahmottamaan oikeat pysäkit jo kaukaa.
Kaupungin insinööri vastasi jo seuraavana(!) päivänä palautteeseen.
Hän totesi, että asiasta on tullut kaupungille palautetta aikaisemminkin, mutta tätä pysäkkien tunnistettavuuden lisäämistä useammasta suunnasta on jäänyt hoitamatta. Insinööri totesi vastauksessaan, että kauppatorin pysäkkikatoksen rungot ovat paksua metallia, johon tällaiset pysäkkitunnukset tulisivat porattavaksi ja kiinnitettäväksi läpipulteilla. Muunlaista ratkaisua ei kaupungilla ole vielä ehditty miettiä.
Ehkä kirjaintunnukselle oma tolppa joka pysäkille? Se toki vaatiin toripintaan muutoksia, erityisesti jos sen haluaisi valaista. Voisiko tolppa/kyltti olla osana valaistusta?
Luultavasti joudumme vain odottelemaan uusia pysäkkikatoksia, johon kirjaimet saadaan kiinni. Vaatimattoman rakennusmiehen kokemuksella, en tosin usko että se olisi nytkään ongelma.
Päivitys 6.11. Kiinnitys ei ollutkaan ongelma, sillä syksyinä iltana huomasin että pysäkkikatoksiin oli kiinnitetty pienet kylti, johon oli merkitty pysäkin kirjain. Hienoa!
Osa 1: Hennalankatu (10.9.2018)
Työskentelin noin vuoden verran Hennalassa entisen varuskunnan muonitusrakennuksessa, joka saaneerattiin täysin Hämeen Poliisilaitoksen tiloiksi. Tarkoituksena oli ajaa töihin polkupyörällä, mutta tekniset ongelmat tuntuivat olevan ylivoimaiset. Saamattomuuttani pyörän korjaus viivästyi, ja lisäksi hukkasin pyöränavaimen, joten kuljin lähes koko työssäoloaikani linja-autolla.
Keskustasta Hennalaan päästäkseni minulla oli oikeastaan kaksi linjavaihtoehtoa. Aamulla töihin mennessäni käytin bussia numeroa 12, joka sopi aikataulullisesti paremmin. Jäin Helsingintien Hennalan Shell-kylmäasemaa vastapäätä olevalle pysäkille. Töistä lähdettäessä hyppäsin bussiin numero 2, joka ajoi Metsä-Pietilästä torille. Kakkosta käyttäessäni, huomioin, että juuri entisen varuskunnan kohdalla oli pysäkkien mentävä aukko. Joskus aikoinaan Hennalankatu toimi linjan 12:n päätepysäkkinä. Tämä päätepysäkkimerkki on vieläkin pystyssä Stora Enson paikoitusalueen nurkassa, aivan aidan vieressä. Lähimmät pysäkit olivat kuitenkin kaukana toisistaan, kuten alla olevasta vuosien 2017-18 linjakartasta näkyy (itseasiassa kartasta puuttuu nykyinen ns. Stora Enson pysäkki, joka oli kyllä oikeasti tien varressa).
Linjakartta keväällä 2018. Linjan 2 pysäkit Hennalankadulla. Kuten näkyy, on varuskunnan kohdalla pitkä pysäkitön väli. Tilanne muuttui uusien aikataulujen myötä syksyllä 2018. (Kuva lsl.fi)
Asia ei ollut merkittävä henkilökohtaisesti, paitsi silloin kun satoi räntää tai vettä. Tulevan poliisilaitoksen palveluja ja ”palveluja” käyttäisivät monet, jotka liikkuisivat henkilöauton sijasta linja-autolla, joten ajattelin että hyvää asiakaspalvelua olisi sijoittaa aseman lähettyville kaksi pysäkkiä lisää. Lähetin palautepalvelun kautta kaupungille ehdotuksen Hennalankadun lisäpysäkeistä. Viestiin vastattiin: ”Olemme tänä vuonna laatimassa uutta runkolinjasuunnitelmaa ja Hennalankadun joukkoliikenne on mukana suunnitelmissa. Otamme palautteenne huomioon reitti- ja aikataulusuunnittelussa.”
Hennalankadun uudet pysäkit 13.8.2018 alkaen. (Kuva Sauli Hirvonen)
Elokuussa postiluukusta kolahti uusi Lahden seudun liikenteen aikatauluvihko. Otin linjakartan esille, ja kuinka ollakaan: Hennalankatu oli saanut uudet pysäkit (kuva yllä). Toki pysäkkiasia oli kaupungin joukkoliikennesuunnittelijoilla tiedossa, mutta näin tavallisena lahtelaisena tunnen nyt päässeni vaikuttamaan. Ainakin palauttaseen vastattiin eli kaupunkinlaista kuunneltiin. Se lämmitti.
Vielä 1990-luvulla Lahden kaupungin runsaat teollisuusraiteet sekä laajemmin seudun rautatiet tarjosivat oikein hyviä kohteita aloittelevalle rautatieharrastajalle. Tuolloin teollisuustoiminta oli murroksessa, joka heijastui myös ratojen käyttöön: kuljetukset olivat hyvin pitkälti siirtyneet maanteillä ja rautatiekuljetukset vähenivät. Vanhassa teollisuuskaupungissa oli hyvät puitteet rautatieinfran tutkimiselle, jonka myötä heräsi ajatus hyödyntää rataverkkoa myös muuhun tarkoitukseen.
Muutaman vuoden tutkimisen ja kirjoittamisen jälkeen julkaisin vuonna 2007 suunnitelman pikaraitiotiestä Lahden seudulla, jossa esittelin pikaraitiolinjoja (joka sis. mm. duoraitiovaunumallin) hyödyntämisestä Heinolan ja Orimattilan radoilla sekä Lahden sisäisessä liikenteessä. Päivitin suunnitelmaan vuosina 2017 ja 2018 ja samalla laajensin sitä. Sarjan osat ovat luettavissa yhteenvetoa lukuunottamatta Johdanto-sivulta alkaen.
Vuonna 2007 maailmalla, pääasiassa Euroopassa elettiin raitioteiden uutta tulemista. Suomessa tuolloin oli vasta alustavia suunnitelmia, muttei juurikaan mitään konkreettista. Suurta julkista keskustelua en muista havainneeni.
Tampere oli uusista hankkeista ensimmäisinä liikkeellä. Kaupunki suunnitteli omaa raitiotieverkkoaan, joka olisi pohjautunut rautatien rataverkkoon. Lopulta rautateistä erilliseen verkostoon, joka oli raideleveydeltään 1435 mm.
Espookin sai raitiotielinjan, kun 25 km pitkä Raidejokeri avattiin vuonna 2023 Espoon Keilaniemen ja Helsingin Itäkeskuksen välillä. Raideleveys on 1000 mm, sama kuin Helsingissä.
Vantaalla on tehty päätös pikaraitiotiestä. Rakentaminen alkaa v. 2024 ja liikennöinti v. 2029. Vantaan ratikka käyttäisi myös 1000 mm raideleveyttä.
Vuonna 1977 raitiotiensä purkanut Turkukin on pohtinut uuden raitiotielinjaston rakentamista. Lopullisia päätöksiä on luvassa. Turkuun ei ole toistaiseksi saatu saatiin sentään funikylääri. Lahteenkin oli raitiotietä suunniteltu ainakin vuosina 1907 ja 1919.
Lahdessa haluttiin hyödyntää matkustajaliikenteessä satamarataa ja Mukkulan rautatietä jo 1990-luvun alussa, puhuttiin kaupunkia kiertävästä ympyräradasta. Pro Sibeliusrata -hanke käynnistyi vuoden 1994 jälkeen, kun suojeltu satamarautatie oli purettu Vesijärven aseman edustalta. Hanketta oli käynnistämässä mm. lahtelainen rautatieharrastaja Markku Meriluoto sekä muita Lahden rautatieharrastajien aktiiveja. Itse olen osallistunut hankkeeseen laatimalla suunnitelmista yhteenvedon, jota on aika-ajoin päivitetty. Hanke ei liity raitioteihin vaan nojaa rautateihin.
Vuonna 2018 julkaisin 30-vuotiaan Lahden rautatieharrastajat Topparoikka ry:n juhlavuoden innoittamana rautatieharrastajan näkökulmasta, siitä millä tavoin kaupunki voisi huomioida rautateiden merkityksen Lahden kehitykselle. Esittelen artikkelissa ”Rautatiekulttuurin vaalimista” kolme toimenpide-ehdotusta, ja toivotaan että joku niistä kantaisi hedelmää. Artikkeli ja paljon muuta rautateihin liittyvää on luettavissa tulipyörä.fi-sivustollani.
Olen myös kirjoittanut ratapohjista ja niiden hyödyntämisessä pyöräilyverkoston rakentamisessa. Hyvänä esimerkkinä on mm. Helsingissä Länsisatamaan johtaneen rautatien ratapohja, johon muodostui pyörätie Baana.
Lahti ja Lahden seutu teettää selvityksen
Lahden kaupunki ja ympäristökunnat heräsivät vihdoin seudun vähäliikenteisten rautateiden tarjoamaan mahdollisuuteen vuonna 2018. Kaupunki tiedotti selvityksen teetättämisesti 5.11.2018 julkaistussa viranhaltijapäätöksessä.
Selvityksen duoraitiotiejärjestelmän mahdollisuuksista Päijät-Hämeessä tilasivat Heinolan, Lahden ja Orimattilan kaupungit sekä Uudenmaan ELY-keskus Proxion Oy:ltä. Päijät-Hämeen liitto osallistui työn ohjausryhmään.
Viranhaltijapäätös on ladattavissa pdf-muodossa nimellä Duoraitiotie. Siinä todetaan mm. seuraavaa:
”Heinola-Lahti-Loviisa –rataosuus on vähällä käytöllä ja radan kapasiteetti mahdollistaisi henkilöliikenteen liikennöinnin Heinolan ja Orimattilan suuntiin. Raideliikenteen tehostamisella voisi olla positiivinen vaikutus Lahden kaupunkiseudun ja koko Päijät-Hämeen maakunnan kehittämisen kannalta.
Duoraitioliikenteen perusselvityksessä selvitetään seudullisen duoraitioliikenteen mahdollisuudet Heinola-Lahti-Orimattila –välillä olemassa olevaan rataverkkoon tukeutuen. Lisäksi selvitetään alustavasti mahdollisuuksia laajentaa raitiotietä Lahden kaupunkialueelle.Selvityksen kokonaishinta on 36 000 euroa (alv 0%), Lahden kaupungin osuus on 10 000€ (alv 0%).”
Vihdoin siis Lahden seudullakin herättiin kiskoliikenteen mahdollisuuksiin. Viranhaltijapäätöksen jälkeen lähetin onnittelut sähköpostitse kaupungin edustajalle sekä lisätietoa omasta suunnitelmasta (mitään kommenttia/vastausta en saanut).
Selvitys Lahden seudun duoraitioliikenteesta valmistui elokuussa 2019. Selvitys on ansiokas ja kiinnostava: ammattilaisten tekemänä, kertoen taustoista ja hankkeesta oleellisen tiivistetysti, selvittäen karkeasti duoraitiotieverkoston infrastruktuuriin, liikennemääriin, lupakysymykset, hallinnon sekä liikennöintiin liittyvät kustannukset. Silti julkaistu yleissuunnitelma noudattelee pääpiirteissään tekemääni pikaraitiosuunnitelmaa vuodelta 2007. Raportti sisältää paljon yhtäläisyyksiä ja samoja painotuksia mitä omassa visiossani esitän.
Tärkeää on, että nyt seudun kaupunkien virallisetkin tahot saaneet mustaa valkoiselle ja
kiskoliikenteestä keskusteleminen voi jatkua. Julkaistu raportti on tärkeä ylipäänsä seudullisen joukkoliikenteen kehittämisen kannalta, mihin tahansa suuntaa sitä halutaan viedä.
Lahti sai rautatien
Lahden kylä sai rautatiensä 1869 kun Riihimäki-Pietari radan osuus Riihimäeltä valmistui. Tosin kylästä rautatieasemalle kulki silloin
Samalla rakennettiin Vesijärven satama ja sille rautatie sekä rannan teollisuuslaitoksille. Kauppalan (1878-1905) sijainti houkutti yrittäjiä, ja vuonna 1900 avattiin yksityinen kapearaiteinen rautatie Niemen satamasta Loviisan Valkoon. Näin Lahti sai ”oman” merisataman. Heinolaan johtavasta radasta väännettiin vuosikymmeniä; päätös rakentamisesta tehtiin vuonna 1909, mutta rakentaminen alkoi vasta vuonna 1928 ja valmista tuli vuonna 1932. Lahdessa rautateiden rakentaminen jatkui 1950-luvun alussa ja vuonna 1953 valmistui kaupungin pohjoisosia halkova, pääasiassa Joutjokea seuraava nk. Mukkulan rata. Sen valmistuttua Lahti oli rautateiden ympäröimä eikä kaupungin keskustaan päässyt ylittämättä tai alittamatta rautatietä.
Vuonna 1958 Loviisan rautatien omistus siirtyi valtiolle ja vuonna 1960 purettiin kapearaiteinen rautatie Lahden keskustassa ja samalla rata muutettiin leveäraiteiseksi Lotilasta Loviisaan.
Vesijärven sataman teollisuuslaitokset väistyivät viimeistään 1990-luvun alussa uuden asuinalueen tieltä. Rantaan syntyi uusi kaupunginosa ja satamasta muodostui ”lahtelaisten olohuone” kahviloineen.
Satamarata purettiin Jalkanrannantieltä satamaan vuonna 1994 ja Jalkarannantieltä Salpausselänkadulle vuonna 2006.
Vuonna 2023 Mukkulan radan viimeinen käyttäjä Polttimo Oy muutti uuteen tuotantolaitokseensa Kujalaan, joten rata suljettiin liikenteeltä.
Lue:
– Duoraitioliikenteen mahdollisuudet – Heinolan, Lahden ja Orimattilan duoraitioselvitys 2019 > PDF (Proxion Oy, 2019) –Pikaraitiotie Lahteen > Johdanto (Sauli Hirvonen, 2007/2017-2018)
Artikkeli julkaistu alun perin 8.11.2018, päivitetty 13.8.2019, 22.10.2022 ja 9.12.2023
