Aihearkisto: Jutut

Kaikki jutut

Vanhan ladon muistolle

Julkaistu , kirjoittanut
Vastaa
vanhalato

Vanha lato esikaupunkialueella asutuksen keskellä joulukuussa 2013. Kuvattu länteen.

Usein kun puhutaan historiallisista rakennuksista, ensimmäisenä ei tule mieleen lato, ja ehkä tässä tapauksessa moinen ilmaisu voi olla hieman liioitteleva. Launeella, Tapparakadun varrella sijainnut lato on tullut vuosikymmenten aikana olennaiseksi osaksi miljöötä. Nyt tämä miljöö on muuttumassa uudisrakentamisen myötä. Silti vielä tämä pieni katoava kaistale asutuksen keskellä jaksaa vielä muistuttaa laajasta Launeen pellon alueesta. Ja onhan peltotilkku toiminut kaupungin vuokrapalstana. Lisäksi se toimi vuoden 1989 hiihdon MM-kisoissa paikoitusalueena, ja samoihin aikoihin lato sai kylkeensä mainoskyltin/-viitan. Se katosi vuosia myöhemmin.

Tutkittuani kaupungin nettisivuilta vanhoja ilmakuvia, paikalla on sijainnut lato tai vastaava rakennus jo vuonna 1946. Vuoden 1979 ilmakuvassa nykyinen lato on paikoillaan eli se on noussut edellisen rakennuksen tilalle joskus 1960 ja 1979 välillä.

Kuten ilmakuvista näkee, ladon sivusta kulkeva peltotien pätkä on sen sijaan sijainnut samalla paikalla jo ainakin vuodesta 1946 lähtien. Monet etelästä kulkeneet Länsiharjun koulun oppilaat ovat käyttäneet sitä hyväkseen oikaistessaan opinahjoonsa. Tämä vaatimaton polku hävisi vasta viime vuosina rakentamisen takia.
Vuoden 2011 ilmakuvassa kaisteleen erillisyys ympäristöstä korostuu.  Vuoden 2013 lopussa se on jo lähes kokonaan hävinnyt.

Asuntoalueelle on nimetty myös uusi katu vanhan ladon mukaan eli Vanhanladonkatu.

Päivitys 9.2.2014

Latoa puretaan. 9.2.2014. (Kuva Sauli Hirvonen)

Latoa puretaan. Sunnuntaina 9.2.2014.

Kalustesarjan kimpussa osa 2

Julkaistu , kirjoittanut
Vastaa

Kalustesarja etenee pikku hiljaa ainakin joiltakin osin. Tai uskottelen niin itselleni. Muutamia erikoismaaleja olen hankkinut tiettyä tarkoitus varten (mm. maalaamista), niiden tarkempi rooli selvinnee myöhemmin. Lisäksi tarkoituksena on laatia – mikä on itseasiassa juuri nyt työn alla – tarjouspyyntö massiivipuulle tulostamisesta(!).

Erikoismaalit odottavat pensseliä.

Erikoismaalit odottavat pensseliä.

Kaksiosaiseen pöytälevyyn oli tarkoitus loppusyksystä jyrsiä urat koulutuskeskus Salpauksen tiloissa. Tämä operaatio kuitenkin siirtyi, sillä  CNC-koneelta ei löytynyt sopivaa jyrsintäterää aiemmin tehtyyn ohjelmaan. Aikatauluni tiukkuuden takia, ohjelmaan ei ennätetty tehdä muutoksia koulun henkilökunnan avuliaisuudesta huolimatta. Asia jäi vanhalle tutulleni, joka oli ohjelman alunperin tehnytkin, kiitos jo tässä vaiheessa Tapsalle. Pöytälevyt jäivät koululle odottamaan toimenpidettä.

Katsotaan, miten projekti etenee vuoden vaihteen jälkeen.

Lahen mallisto

Julkaistu , kirjoittanut
Vastaa

Marianne Valola suunnitteli kesällä 2012 Lahen Raidan, jonka tarinaa jatkaa Lahden paikallispukukangas. Se kertoo Lahdesta 2000-luvulla.

Lahen timantit

Lahen timantit (Kuva Marianne Valola)

Olen asunut Lahdessa vuodesta 1997. Poikakaverini pääsi silloin Muotoiluinstituuttiin ja minä muutin tänne muuten vaan. Olin keväällä kirjoittanut ylioppilaaksi ja elämä oli hakusessa. Olin myyjänä kenkäkaupassa ja lahjatavaraliikkeessä. Kannoin lannoitesäkkejä ja ajoin trukkia maatalouskaupassa. Kävimme omenavarkaissa poliisilaitoksen pihalla ja mietiskelimme elämää Tiirismaan koulun takana olevalla mäellä istuskellen.

Lahti tuntui mukavalta kaupungilta. Pohjanmaan kasvateista Lahden mäkiset maastot tuntuivat mahtavilta. Harjun laelta näki kauas ja arjen murheet saivat mittasuhteensa. Sisämaan tuulettomuus tuntui myös luksukselta: Oulussa jäinen merituuli repii hiukset päästä mutta Lahessa tuuli on kuin kissan henkäys.

Viitisen vuotta kuitenkin vain asuin Lahessa. Kotikaupunki siitä minulle tuli vuoden 2002 tienoilla kun boyfriendin kanssa valmistuimme molemmat Muotoiluinstituutista ja oli aika valita: Lähteäkö vai jäädä? Me jäimme. Lahti oli järjen ja tunteen valinta.

Lahti ei paljastu tänne muuttavalle helposti. Onko se hämäläistä hitautta vai mitä? Moni ammattikorkeassa opiskeleva ei tutustu kaupunkiin lainkaan. Se on sääli. Lahti ei ota tulijaa avosylin vastaan vaan jurottaa: Vastaa kun kysytään, mutta ei tule itse juttusille. Olen kuullut ihmisten puhuvan vaanLahdesta: Asun vaan Lahdessa. Koulu sijaitsee vaanLahdessa jne.
Minusta Lahti on vähän kuin sellainen kätketty timantti. Lahdella on yhdeksän hyvää ja kymmenen kaunista, mutta niistä ei pidetä melua. Lahti toki markkinoi itseään ulkomaille ja ulkopaikkakuntalaisille ja eri organisaatiot tekevät hyvää työtä Lahden tunnetuksi tekemiseksi, mutta lahtelaiset itse pitävät kynttilää vakan alla. Olen monesti miettinyt, että jos Oulu olisi puoliksikaan näin hyvä kaupunki kuin Lahti, ei henkseleiden paukuttelusta tulisi ikinä loppua. Tekis mieli sanoa ryhmäliikuntaohjaajan sanoin, että “LAHTI! Selkä suoraksi, vatsa sisään, rinta ulos ja leuka ylös!”

Minä olen nykyään vahvasti lahtelainen. Tiedän ja tunnen sen. Minä olen Lahessa ja Lahti minussa. Reissuilta tulen kotiin Lahteen ja täällä on hyvä olla. Helsinki on lähellä, siellä on kiva käydä ja onneksi Zetalla pääsee nopeasti kotiin.

Lahtelaisuus näkyy muotoilijantyössäni. Olen suunnitellut Lahen raidan, eli Lahden oman paikallispukukankaan. Suunnittelutyön perustaksi kysyin lahtelaisilta ja lahdenmielisiltä: Mikä on parasta ja rakkainta Lahdessa? Miltä Lahti tuntuu sydämessä? Mikä täällä on kaikkein kauneinta? Niistä ajatuksista tehtiin Lahen raita. Se julkistettiin elokuussa 2012.

Nyt Lahen raita saa jatkoa: Olen saanut Päijät-Hämeen kulttuurirahastolta apurahan Lahen malliston suunnittelua varten. Nyt syksyn ja alkutalven 2013 aikana toteutettavassa projektissa suunnittelen ja valmistan mallikappaleet lahtelaiseen arkeen ja juhlaan sopivista asusteista, vaatteista ja sisustustuotteista. Malliston kantavana ideana ovat Lahden kätketyt timantit.

Kirjoitan blogia projektin edistymisestä nettisivuillani.

Kaikenlaiset mallistoon liittyvät ideat ja kommentit ovat lämpimästi tervetulleita!

Terveisin,
Marianne Valola

Kirjoitus julkaistu alunperin Hollolan Lahti 3/2013 -lehdessä

Lahen Elmu – aktiivinen 1-vuotias

Julkaistu , kirjoittanut
Vastaa

Lahen Elmulla on ollut kiireinen ensimmäinen vuosi. Lahtelaista elävää musiikkia on viety eteenpäin mm. tapahtumatyöpajoilla ja demoklubeilla. Lisäksi hiljattain ilmestyi Elmun jäsenlehti Riitasointu.

1-vuotistaivalta juhlistettiin gaalan muodossa Lahden Sibeliustalon Finlandia-klubilla lauantaina 9.11.2013. Ohjelmassa oli – Tapani Ripatin juonnon lisäksi – päijäthämäläisten musiikin tekijöiden ja tapahtumien palkitsemista. Jo aiemmin Elmu oli myöntänyt ravintola Torven Jarttu Mustoselle Elämäntyö-palkinnon, jonka hän nyt kävi pokkaamassa Finlandia-klubilla kesken 60-vuotisjuhlinnan. Lahden (live)musiikkielämää nähneelle ja tehneelle Mustoselle ojennettiin kunniakirjan lisäksi mastopysti.

Neljä muuta ehdokasluokkaa olivat Vuoden musiikintekijä, tapahtuma, tapahtumapaikka ja nousukas. Ehdokkaat oli valinnut Lahen Elmun hallitus, mutta ehdokkaiden paremmuus selvitettiin netissä järjestetyssä yleisöäänestyksessä. Alla tunnustuksen saajat:
Vuoden 2013 musiikintekijä: The Blanko -yhtyeen laulaja-kitaristi Pauli Hauta-aho
Tapahtuma: Summer Up
Tapahtumapaikka: Ravintola Torvi
Nousukas: Mörbid Vomit -yhtye

Toki tapahtumaan luonteeseen kuului elävä musiikki. Esiintymässä oli Elmun demoklubin Requiem-X, pääesiintyjinä Pertti Kurikan Nimipäivät, Rytmihäiriö ja The Blanko.

[Lahen Lehti: Lahden elävän musiikin yhdistys]

Kun Lahtea rakennetaan

Julkaistu , kirjoittanut
Vastaa

Lahden keskustassa käy parhaillaan kiivas uudis- ja korjausrakentaminen. Puurakennuksia edustava Oskarin piha on ainutlaatuinen palanen keskellä Lahden kivikeskustaa, kahden kerrostalon puristuksissa. Muutaman kerran olen käynyt siellä kahvilla, ja kerran olen päässyt sen piharakennukseen kuuntelemaan eräänä Taidelauantaina Lauantainanäyttämön lukuharjoituksia. Todella idyllinen kaupunkimiljöö.
[Oheinen artikkeli julkaistiin Hollolan Lahti -lehdessä jossa oli juttu Oskarin Pihan vaiheista, johon edellä mainittu kappale viittaa. Juuri lehden ilmestymisen aikoihin Uusi Lahti -lehti uutisoi Oskarin Pihan mahdollisesta katoamisesta lahtelaisesta kaupunkimiljööstä, toim. huom.]

Rakennustyömaalta työmaalle. Torin ympäristö heinäkuussa 2013

Rakennustyömaalta työmaalle. Torin ympäristö heinäkuussa 2013

Usein vanhoja valokuvia katsellessa valtaa pieni haikeus kadotetusta vanhasta Lahdesta. Tosin monet asukkaat pystyvät vielä itsekin muistamaan vanhoja puutaloja, joilla on ollut kaupunkikuvallista merkitystä tai ovat olleet oleellisena osana lahtelaisten ympäristöä useina vuosikymmeninä.

Yksi keskustan viimeisimmistä puutaloista Puu-Kotila purettiin muutama vuosi sitten. Tontti oli pitkään tyhjillään, kunnes viime vuonna uuden kerrostalon rakennustyöt alkoivat.
Kulkutautisairaalan tontille Launeenkadulla on noussut jo uudet rakennukset, joten Launeenkadun varsi on uusiutumassa voimakkaasti.
Möysän puukoulu tai tarkemmin ilmaistuna sen puinen siipiosa purettiin ja tilalle nousi moderni lisäosa. Vanhan rakennuksen hirret saivat tosin uuden kodin toisaalla.
Parhaillaan Kullankukkulassa on vanhojen puutalojen kunnostus käynnissä.

Miten säilytetään?

Toisenlaisia tarinoitakin on. Jalkarannassa säilyi Lahti Aquan Ainolan huvila, joka kunnostettiin. Museo ei kuitenkaan ollut tyytyväinen lopputulokseen: “Vanhan talon korjaamisessa perusajatus on, että korjataan ainoastaan se, mikä on viallista eikä uudisteta. Mitään, mitä talossa ei ole ollut, ei pitäisi siihen lisätä.” (Yle Uutiset 19.8.2013, lisätty 24.10. ESS.fi:n juttu).

Ilmeisesti monesti taloudelliset realiteetit johtavat kompromisseihin.
Moni yksityinen koti on pelastunut, kun sen asukkailla on ollut aikaa, tietoa ja taitoa kunnostaa oma uusi vanha koti.
Valtaosin korjausrakentamisessa taitaa olla kyse siitä, miten saadaan sovitetetuksi taloudelliset realiteetit ja ajanmukainen tieto-taito ja laadukas rakentaminen ja samalla ottaen huomioon historialliset erityispiirteet.
Omistajalla on oikeus tehdä hallussa olevalleen omaisuudelle minkä parhaaksi näkee, mutta milloin käyttöomaisuus tässä tapauksessa rakennus, muuttuu yhteiseksi kulttuurihistoriaksi, muistijäljeksi, sen arvoa ei voida enää mitata pelkästään euroissa.
Lahti Aqualla on Jalkarannassa toinenkin rakennus, entinen Jaakkolan tilan päärakennus (Yle Uutiset 19.8.2013), joka kuitenkin on vailla käyttöä. Tämä lienee se suurin uhka vanhoille rakennuksille. Kuten eräässä suomalaisessa viihdeohjelmassa todetaan: “Talot tykkää että niissä asutaan”. Tässä lauseessa on vinha perä. Esimerkiksi Mytäjäisen veturivarikolla tilanne on vain pahentunut, kun alueen asukkaat ja muut toimijat häädettiin rakennuksista.

Kaunis kaupunki?

Lahtea usein arvostellaan rumaksi kaupungiksi, ja yhden tulkinnan mukaan tähän on syynä kaupungin nuori ikä, historiattomuus. Keskusta on uusiutunut sotien jälkeen maaltamuuton  ja kasvun siivittämänä. Usein rakennnemuutospuuskissa kaikki vanha nähtiin (ja edelleenkin) esteenä “kehitykselle”. Kehitystä se olikin: asumisen laatu parani, rakennustehokkuus kasvoi, ihmisille saatiin uusia asuntoja.
ESS.fi kysyi taannoin Lahden ruminta rakennusta. “Onneksi” eniten ääniä sai Vesijärvenkatu 16, joka on menossa ensi vuonna remonttiin. Jutun perusteella monet ihmiset kiinnittävät huomiota yleiseen siisteyteen, eivät niinkään historiallisiin kerrostumiin tai arkkitehtuurisiin ihanteisiin, vaikka toki perinteinen betonielementti sai kuulla kunniansa.
Kun Helsingin paljon arvostelua saanut ns. Makkaratalon julkisivun saaneerauksesta julkaistiin suunnitelmat, rakennuksen makkarat haluttiin säilyttää: epäesteettisyys muuttuu historialliseksi ainutlaatuiseksi ja kertoo yhdestä ihanteesta tiettynä aikana.
Rakennusten ulkokuori on vain yksi kaupungin kauneutta ilmentävä seikka joskin näkyvin. Oleellista on myös sellaisilla asioilla kuten kaupungin henkinen tila, arvostukset ja se, miten ne ovat vuorovaikutuksessa ulkoisen
kanssa.
Tasapainoinen kaupunki on myös kaunis.

Artikkeli julkaistu alunperin Hollolan Lahti -lehdessä 3/2013