Lahtiuudistuu.fi sivu avattiin menneenä talvena. Sivuilla voi seurata ja kommentoida ajankohtaisia kaupungin rakennushankkeita. Samat hankkeet on nähtävillä tietenkin Lahden kaupungin verkkosivustolla, mutta Lahtiuudistuu.fi on populäärimpi ja kenties helposti lähestyttävämpi sivusto. Sivun ylläpitäjät kaipaavat kansalaisilta kommentteja ja palautetta.
Uudistushankkeet ulottuvat keskustasta kaupungin eri osiin. Tälle hetkellä sellaisilla kohteilla kuten, Ydinkeskusta, Radanvarsi, Matkakeskus, Ranta-Kartano, Hennala, Niemi, Liipola ja Jalkaranta on oma hanke-esittely sivustolla. Esittelystä puuttuu sellaista tärkeät kohteet Mytäjäisten varikkoalue sekä Malski tai tarkemmin Panimon alue. Tärkeitä siksi, että niillä kulttuurihistoriallista arvoa ja lisäksi molempien alueiden ”kehitystyö” on viivästynyt ja siitä syystä osittain jäänyt muiden hankkeiden varjoon.
Panimon viereen Kulmakadulle nousee uusi asuinkerrostalo. Nosturin asennustyöt käynnissä huhtikuussa 2014. (Kuva Sauli Hirvonen)
Toriparkin pinnasta havainnekuvat
Keskustan näkyvin ja puhutuin rakennushanke Toriparkki on edennyt aikataulussaan. Hiljattain Lahtiuudistuu.fi-sivulla julkaistiin havainnekuvat torista ja sen tulevasta kivipinnasta, sekä uusista pysyvistä rakennuksista eli neljä porrashuoneesta. Vapaudenkadun puoleisiin porrashuoneisiin yhdistetään toritoimintojen tiloja, joita kaupunki vuokraa.
Porrashuoneiden muotoa ja materiaalivalintoja kannattaa miettiä tarkkaan, jotta käytännössä vältytään torimiljöötä rumentavilta ”peltisiltä huoltokopeilta”. Voiko niihin yhdistää joitain muita toimintoja, esimerkiksi tapahtumien tai markkinoiden aikaan tai onko kohteet oivallinen paikka julkiselle taiteelle? Kyseessä on kuitenkin torin pysyvät rakenteet.
Ns. arkitorin puolelle, Torikadun reunalle on kaavailtu taide-elementtiä, joka toimisi osaltaan esiintymiskorokkeena pienille tapahtumille.
Torin pintaa on ehditty kritisoimaan (mm. sosiaalisessa mediassa) tylsäksi ja eleettömäksi. On ehdotettu että Lahden kylän vanhojen talojen paikat voitaisiin merkitä torin kiveykseen. Ehdotin jo talvella torille Viipurintien muistomerkkiä, jossa ”tien” linjauksessa käytettäisiin erilajista kiveä korvaamaan punaista graniittia, harmaan kiven toimiessa tilanjakajana kuten muuallakin torilla. Näin pieni kaistala rikkoisi torin kiveyksen symmetriää, tuoden kylän historian esille.
Lahden seudun museojunakausi käynnistyy tuttuun tyyliin Classic Motorshown yhteydessä, kun Ukko-Pekka matkaa toukokuun ensimmäisen viikonlopun aikana Lahden ”ympäri” eli Salpausselältä neljä kertaa Mukkulaan ja takaisin.
Aiempina vuosina CMS:n tapahtumasta on matkattu Heinolaan saakka, viime vuonna ajettiin viikonlopun aikan peräti kuusi kertaa Mukkulaan. Tällainen lyhempi ajomatka, verrattuna Heinolaan, palveli paremmin tapahtuman kävijäkuntaa.
Viime vuoden Mukkulan-ajo kuvattiin. Tällä kertaa ei suinkaan radan varrelta, vaan veturin keulasta. Tähän tarkoitukseen sopiva laite löytyi Lahden Videokuvaajilta. GoPro-kameraa käytetään yleisesti haastavissa olosuhteissa, joissa ns. normaali kameran käyttö ei ole mahdollista.
Tuona viikonloppuna oli tarkoitus kuvata rataverkkoa Kouvolasta Lahteen, mutta pienten teknisten ongelmien takia, tämän matkan kuvaaminen jäi lyhyeksi. Tuon oppitunnin jälkeen, Lahdessa kaikki meni hyvin ja Mukkulasta Salpausselälle suuntautuneen matkan tallentaminen onnistui hyvin.
Autenttinen kuvamateriaali julkaistiin vihdoin 8.4.2014 nimellä ”Ukko-Pekalla Lahdessa 4.5.2013”
Kamera asennettiin kuljettajasta katsottuna veturin vasemmanpuoleisen lyhdyn päälle. Kuvaaminen hoidettiin Markus Lehtisen kanssa yhteistyössä Höyryveturimatkat1009 Oy:n kanssa.
Matka Lahden Messukeskuksesta Salpausselän seisakkeelta Mukkulan liikennepaikalle yhteen suuntaan on noin 10 kilometriä. Matka kesti noin puoli tuntia.
Lahden rakennuskanta on Suomenkin mittapuun mukaan nuorta. Nykyisestä rakennuskannasta ennen 1900-lukua on rakennettu vain yksi promille, ennen talvisotaa kahdeksan prosenttia. Yli 90-prosenttia on jälleenrakennuksen ja sen jälkeisen rakennustoiminnan tulosta (Riitta Niskanen, 2004).
Vapaudenkadun ja Rauhankadun kulmaan valmistui vuonna 1911 ns. Kivi-Kotila. Se oli tamperelaisen arkkitehti Wivi Lönnin suunnittelema Asunto-osakeyhtiö Kotila piharakennuksineen.
Jo valmistuessaan moderni rakennus herätti hämmästystä, olihan huoneistoissa WC:t, kylpyammeet ja lämminvesiboilerit. Rakennuksessa oli jopa pienet puuhissit, joilla polttopuut nostettiin asuntoihin.
Tontilla on ollut aikoinaan palokujaan rajoittuva, vuonna 1897 rakennettu puurakenteinen pienempi asuinrakennus sekä ulkohuone, jotka ovat sittemmin purettu. Kivi-Kotila on harvoja Lahden jugend-aikaisia rakennuksia, edustaen jälkijugendia. Rakennuksessa on viitteitä myös klassismista. Asunto-osakeyhtiö on Lahden vanhin.
Puu-Kotila vuonna 2008.
Rauhankatu 17:sta sijainnut Puu-Kotila edusti kauppala-aikaista puurakentamista ja vuosituhannen alussa se oli keskustan toinen säilynyt puurakennus, Oskari Rajasen perikunnan omistaman ns. Oskarin Pihan lisäksi. Puinen Kotila jäi 1900-luvun lopulla tyhjilleen, mistä asti sen purkamista harkittiin.
Lehtitietojen mukaan taloyhtiö oli perustellut purkamista rakennuksen huonolla kunnolla, mutta samalla se selvitti, olisiko joku taho ollut valmis kunnostamaan rakennuksen.
Talon purkuaikeet herätti lahtelaisissa närkästystä, mutta varsinaisesti mitään kansanliikettä ei syntynyt.
Lahden kaupunginmuseo vastusti purkamista, ja oli talon korjaamisen kannalla. Talo ei ollut suojeltu asemakaavalla tai rakennuslain nojalla. Lahden kaupunki oli myöntänyt vuonna 2008 purkuluvan ja talo purettiin saman vuoden lokakuussa.
Näin pala kauppalanaikaista historiaa harmittavasti katosi.
Silloinen asemakaava ei sallinut tontille lisärakentamista, mutta asemakaavamuutoksen jälkeen korttelissa 4 tontilla 10 sallittiin lisärakentaminen. Uusi kuusikerroksisen asuinkerrostalo valmistuu keväällä 2014. ||
Loppuvuodesta 2013 Lahden messukeskuksessa järjestettiin keskustan kehittämistä koskeva Aleksin tulevaisuus (Aleksi 2015) -niminen työpaja kolmessa eri vaiheessa, johon osallistui yhteensä noin 80 henkilöä. Kutsujina olivat Lahden kaupungin Riitta Niskanen ja Lahden keskustaeheytys ry:n Janne Viitamies.
Toriparkkityömaa Lahden keskustassa.
Kaupungin valtuuston vahvistamassa strategiassa tavoitteena on vahvistaa keskusta-alueen vetovoimaa. Strategiassa todetaan että, alueen yhdyskuntarakennetta ja liikennejärjestelmää kehitetään kevyen ja julkisen liikenteen ehdoilla sekä edistetään asukkaiden viihtyisyyttä, terveyttä ja hyvinvointia.
Keskustan kehittäminen on kirjaimellisesti monitasoinen prosessi, joka vaatii kaupunkilaisten sekä eri intressiryhmien näkymysten sovittamista.
Keskustan kehittämistä vastaa ohjausryhmä, johon on koottu eri tahojen edustajia. Näyttää siltä että ainakin elinkeinotoimijat ja kaupungin asiantuntijat ovat saavuttaneet yhteisen näkemyksen tavoitteista. Strategian mukaisesti kaupallista keskustaa vahvistetaan ja ympäristön laatua kohennetaan.
Keskustaeheytys ry:n toiminnanjohtaja Janne Viitamies kirjoitti blogissaan (www.lahticity.fi) ideointisessioiden tuloksista ja suuntaviivoista vuoden alusta. Hän luettelee alla keskustan suunnittelupäämääriä, joissa painottuu etenkin katujen rakenteellinen merkitys ja muutokset sekä niihin liittyvät katualueiden uudelleenarviointi, erityisesti kevytliikennekeskeisyyden korostaminen. Toimet tähtäävät keskustan viihtyisyyden ja saavutettavuuden parantamiseen.
– Aleksanterinkadusta muodostetaan ydinosiltaan vuodesta 2015 alkaen ns. shared space –katu eli kävelykatu, jolla sallitaan erittäin hidas autoliikenne. Sen salliminen on perusteltua, koska katutilaa pitää joka tapauksessa varata Aleksanterinkadun liike- ja asuinkiinteistöjen asukas- ja huoltoliikenteen ja keskustan joukkoliikenteen käyttöön. Tämän takia keskelle leveää katua ei voida rakentaa pysyviä rakenteita. Joskus aikanaan tulevaisuudessa mahdollisesti rakennettava Aleksanterinkadun huoltotunneli muuttaisi tilanteen ja tekisi täysin autoliikenteeltä rajoitetun kävelykadun mahdolliseksi.
– Rautatienkatua pitää kehittää houkuttelevaksi keskustan sisääntulokaduksi tulevalta matkakeskukselta Aleksanterinkadulle. Rautatienkatu voisi olla esimerkiksi kävelypainotteinen katu asemalta aina Kirkkokadulle saakka.
– Kaupunki ja kiinteistöt suunnittelevat liikeydinkeskustan kävelykatujen, kuten Lanun aukion, ja jalkakäytävien kattamista yhdessä.
– Keskustan kadunvarsipysäköintiä kehitetään siten, että se suosii lyhytaikaista asiakaspysäköintiä.
—
Lähteet: www.lahticity.fi www.lahti.fi
Artikkeli on julkaistu alunperin Hollolan Lahti 1/2014 -lehdessä
Lahden Rautatieharrastajat Topparoikka ry:n omistuksessa oleva yli satavuotias lumiaura päätettiin ottaa kesän 2011 pääkunnostusprojektiksi. Valitettavasti auravanhus oli saanut tuta nykyajan meiningeistä, muutaman töhryn sekä useiden rikottujen ikkunoiden muodossa. Auraa oli tosin maalattu valkoiseksi muutama vuosi sitten ja metalliosia oli ruostesuojattu. Nyt oli vuorossa perusteellisempi toimenpide: lahon poistaminen ja korvaaminen vahvemmalla puulla. Muutama kantava palkki oli todella huonossa kunnossa, etenkin yhden kulman pystypalkki hajosi kirjaimellisesti käsiin. Auran toisen puolen ”räystäät” tuli uusia kokonaan. Lisäksi oli tarvetta myös vahvistaa uusittavia kohteita lisärakenteilla. Muuta pienempää korjattavaa sitäkin enemmän. En tässä käy läpi sen tarkemmin korjausprojektin yksityiskohtia, koska asiantuntemukseni ei riitä pureutumaan teknisiin yksityiskohtiin.
Kuitenkin kesän projekti oli itselleni varsin opettavainen. Aloitin viime vuonna puuseppäopinnot Lahden Salpauksessa, joten lumiauran kunnostuksesta sai hyvää kokemusta. Alanvaihtoa osittain vauhditti viimekesäinen kunnostusprojekti vihreän Gb-tavaravaunun parissa.
Päävastuu tänä(kin) kesänä oli yhdistyksen vaunuvastaava Esa Myyryllä, jolla oli tieto-taito kunnostusprojektin vetämiseen ja vastuu erilaisten ratkaisujen löytämiseen ongelmakohdissa. Selvää oli että vanhan korjaamisessa usein joutuu tekemään kompromissejä, ja myös tässäkin tapauksessa. Välillä jouduimme miettimään kokonaan uusia ratkaisua vanhan korjaamiseksi. Tärkeintä oli että ratkaisut olivat rakenteellisesti kestäviä ja pitkäikäisiä ja että kohteen ulkonäkövaatimukset täyttyisivät edes minimivaatimusten mukaisesti.
Haasteita toi sekin seikka että yhdistyksen toimitilat siirtyivät viime kesänä varikon idyllistä keskustan humuun, joten erityisesti erilaisen laitteiston käytössä turvauduttiin konduktöörivaunun suomaan suojaan. Kääntöpöydän viuhkalla seisova vaunu ajoi asiansa mainiosti remonttimiesten työskentely- ja taukotilana.
Kerhon maanantaiset yleiset talkoopäivät houkuttelivat vaihtelevasti väkeä varikolle, vaikka talkoita tehtiin porukalla toki myös useimpina viikonpäivinä. Esa taisi varikolla viettää melkeimpä koko kesän auran kimpussa, itse mahdollisuuksien mukaan 3-5 kertaa viikossa. Tämä tietenki huolestutti vaunuvastaavaa, riittäisikö väkeä talkoihin ja projektin loppuunviemiseen ennen talven tuloa. Kun hätäkin on suuri, on myös apua tarjolla. Isoimpien palkkien työstössä pääsimme hyödyntämään kouluni koneita ja tämä luultavasti joudutti joitain työvaiheita. Projekti eteni ”aikataulun” mukaisesti, viimeisempinä isoina töinä oli räystäpuiden ja -peltien asennus. Räystäspuut saatiin avustuksena (johon palaan jutun lopussa) ja pellit teetettiin oppilastyönä Salpauksessa ja saatiin asennettu syyskuun lopulla.
Mutta nyt syksy on taas saapunut, ja varikollakin aika valmistautua talven viettoon. On aikaa taas keskittyä muihin asioihin ja miettiä porukalla ensi kesän kunnostusprojekteja.
Tavataan varikolla!
Palveluammatissa
Vaikka pääpaino oli lumiauran kunnostuksessa, huomasimme edelliskesän tapaan, että toimimme myös varikon epävirallisina ”oppaina” ja tietenkin Topparoikan edusmiehinä, yhdistyksen kasvoina ulospäin. Eli leikkimielisesti voidaankin sanoa, että mitä likaisemmat kädet ja puhtoisemmat puheet olivat, sitä paremmin ihmisten mieleen varikko ja toimintamme jäi positiivisena asiana.
Aina oli oltava valmis heittäytymään keskusteluihin, vaikkapa ohikulkeneen koiranulkoiluttajan kanssa tai varta vasten paikalle tulleen isoäidin kanssa, jolla oli mukanaan junista kiinnostunut pikku taapero. Vierailijoiden kanssa käytiin useita mielenkiintoisia keskusteluja ja ajatusten vaihtoa. Pääasiassa paikalla käyneet olivat kiinnostuneita varikkoalueesta, sen historiasta, mutta etenkin sen tulevaisuudesta oltiin erityisen huolissaan.
Jotkut myös halusivat käyttää varikon autenttisuutta myös visuaalisesti hyväkseen, mm. valokuvauksen muodossa ja nyt on viimeisiä aikoja, kun varikko näyttäytyy pysähtyneisyytenä, ollen elossa, seesteisenä, muttei hiljaisena.
Eräs mieleenpainuvimmista vierailijoista oli saksalainen veturinkuljettaja, joka oli matkalla Pohjois-Suomeen(!) vieraillen monissa Suomen rautatiekaupungeissa. Kielivaikeuksien huolimatta tai ehkäpä juuri sen takia, tunnelma oli varsin avoin ja ilman muuta leppoisa. Keskusteluissa käytiin läpi, rautatiet, veturit, maailmanpolitiikka, Lahden kylän historia jne. Vierailun kruunasi olutmaistiaiset, Esan kanssa pääsimme saksalaismaltaan makuun, jonka jälkeen työt jälleen edistyivät ripeään.
Toinen vierailu, josta poiki jutustelun ohella jotain konkreettista yhdistykselle. Rautateistä kiinnostunut kolmen sukupolven seurue kävi tutustumassa Risto-höyryveturiin ja siinä samalla yhdistyksen kunnostusprojektiin. Vierailu johti siihen että yhdistys sai lahjoituksena Lahden Rakennustarvike Oy:ltä puutavaraa, jotta auran räystäät saatiin uusittua.
Artikkeli on julkaistu alunperin lahtelaisten rautatieharrastajien Topparoikka-lehdessä 1/2012
Lumiauran tilanne 2014[päiv. 9.3.2014]
Kaluston kunnostustyöt kävivät mahdottomaksi kesän 2012 aikana. Alue oli tyhjentynyt ja sähköt katkaistu: ilkivalta ja vaunuihin kohdistuneet vahingonteot lisääntyivät huomattavasti.
Kun tieto varikon vesitornin vuokrasuhteen päättyminen tuli Topparoikka-yhdistykselle tietoon talvella 2010, alkoi yhdistys etsimään uusia sijoituspaikkoja varikolla olevalle kalustolle, josta Risto-höyryveturi (Tr1 1047) kuuluu Lahden kaupungille, muu kalusto Suomen Rautatiemuseolle. Kaluston siirtämisestä on käyty keskusteluja eri tahojen kanssa, mutta mitään varmaa ei tässä vaiheessa voi vielä sanoa.
Keväällä 2014 on tarkoitus tehdä kalustolle välttämättömät kunnostustyöt ilkivallan ehkäisemiseksi.
Topparoikan omistama lumiaura saatiin siirrettyä pois varikolta elokuussa 2013. Se oli aiemmin samana vuonna myyty Haapamäen Museoveturiyhdistys ry:lle, joka sittemmin kuljetti sen Haapamäelle parempaan säilöön.
Varsinaisen varikkoalueen ja rakennusten omistaja Senaatti-kiinteistöt sekä Lahden kaupunki ovat työstäneet alueelle uutta asemakaavaa vuodesta 2011, mutta työ on toistaiseksi kesken. Lisätietoja kaavasta Lahden kaupungin nettisivuilta.
Lumiaura liikenteessä helmikuussa 2010[päiv. 20.4.2014]
