Lahden mäkisyys yhdessä korkeiden rakennusten kanssa mahdollistavat laajat kaupunkinäkymät. Aikoinaan yleisnäkymien tallentaminen korkeilta paikoilta eli mäiltä on ollut tavanomaista, aikana jolloin lentokoneita ja/tai drooneja ei ollut saatavilla. Tällaiset korkeilta paikoilta eri aikoina otetuilla kaupunkikuvilla onkin ollut olennainen rooli kuvaamaan kaupungin kohtaamia muutoksia.
Itsekin tykkään ”räpsiä” aina kuvia kun pääsen jonnekin korkealle, joka työtehtävissä tai muuten vaan osun paikalle. Olen koostanut ottamistani valokuvista videokoosteen, jossa kuvat on otettu enemmän tai vähemmän korkeilta paikoilta. Video koostuu yli 120 valokuvasta ja kuvat sijoittuvat vuosien 2009-2023 välille, poislukien vuodet 2011, 2012 ja 2016. Video etenee kronologisesti, ja se kestää reilut 11 minuuttia. Parissakin tapauksessa samalle vuodelle on mahtunut samasta kohteesta kaksikin eri sarjaa. Kuvauspaikat on videolla ilmoitettu joko kuvanottopaikan tai kuvauskohteen mukaan. Videolle on valinnut vain vaakakuvia. Samaisia kuvia julkaisen myös Lahti-Seuran jäsenjulkaisu Hollolan Lahti -lehden viimeisellä aukeammalla. Mukana on myös pystykuvia. Ensimmäiset kuvat julkaisen selitysteksteineen lehdessä 2/2023, joka ilmestyy syyskuussa.
Lahtea korkealta -video on nähtävillä alla. Sen alapuolella on kaksi koostamaani videota, jotka olen kasannut Lahden kaupunkiympäristön palvelualueen arkiston kuvista.
Helsingin Sanomat uutisoi 17.5.2023 Katajanokalle sijoitettavista junanvaunuista. Katajanokan satamaan oli rautatieliikennettä vuoteen 1980 saakka. Raiteet näkyvät vanhatkartat.fi-sivuston vuoden 1979 kartassa, ja kuvia on nähtävillä mm. vaunut.org-sivustolla (hakusanalla Katajanokka). Nyt alueen rautatiehistoriaa halutaan tuoda esille asettamalla kiskojen päälle kolme vanhaa avovaunua terassikäyttöön.
Samantyyppistä olen ehdottanut Lahden satamaan jo aiemmin. Ehdotus on luettavissa tulipyörä.fi-sivustoltani. Totean siinä, että Lahdelle tärkeää teollisuus- ja rautatiehistoriaa voitaisiin tuoda esille sijoittamalla museotavaravaunu satamaan. Vaunu voisi olla esimerkiksi vanha (G-tunnuksellinen) umpitavaravaunu. Vaunu ei olisi pelkästään staattinen muistomerkki vaan sitä voitaisiin käyttää vaikkapa esiintymislavana sataman tapahtumissa tai muuna tilana.
Vaunu olisi konkreettinen muistutus Lahden kehitykseen vaikuttaneista seikoista kuten rannan teollisuudesta, itse satamasta ja sinne johtaneesta rautatiestä. Lisäksi puinen junanvaunu sopisi hyvin koko satama-alueen puuteollisuushistoriaan ja tavaravaunu tukisi myös ranta-alueen teollisuusrakennusten historiaa sekä niiden uudelleenkäyttöä.
Vesijärveen satamaan sopisi vaikkapa tämäntyylinen Gb-umpitavaravaunu. Kuvan vaunun omistaa Lahden rautatieharrastajat Topparoikka ry.
Lahden sataman suojeltu rautatie purettiin vuonna 1994 Jalkarannantieltä saakka Vuoden 1992 kartassa se vielä näkyy pistoraiteineen.
Komeita punatiilirakennuksia puusepäntehdasta, tulitikkutehdasta ja margariinitehdasta sekä lasitehtaan savupiippua lukuunottamatta kaikki muu on hävinnyt. Niemenkadun entinen paloasema on muistutuksena teollisuusajoista. Syksyllä 2022 ilmeni, että lasitehtaan savupiipun olemassaolo on uhattunu. Totesin Hollolan Lahti -lehden 1/2023 pääkirjoituksessa: ”Kuten viime pääkirjoituksessa kirjoitin, Lahden sataman viimeisiä teollisuusajan merkkejä ovat punatiilinen puusepäntehdas sekä lasitehtaan vanha piippu, joka on rakennettu vuonna 1954. Kaikki muu Ankkurinkadun/Satamakadun ja järven väliltä on purettu, asemarakennusta ja makasiinia lukuunottamatta. Lasitehtaan piipun kunto vaatii sen purkamista tai korjaamista. Rakennusvalvonta ei antanut omistajalle aiemmin lupaa piipun purkamiseen. Ankkurin piippu on tärkeä symboliarvo koko Lahdelle: Onhan koko savupiipputeollisuudella ollut suuri merkitys Lahden kehitykselle, ja sitä kautta se on myös lahtelaisen identiteetin peruspalikoita. Savupiiput olivat myös Werner von Hausenin kaupungin vaakunaehdotuksen aiheena vuonna 1910.”
Kevään ja kesän aikana olen seurannut työmatkani varrella sijainnutta Paskurinojan kunnostustyömaata Ajokadun ja Launeen Citymarketin välisellä alueella. Paikalla on pyörinyt monenlaista maansiirtokonetta, mutta hiljattain koneet olivat hävinneet.
Eräs kaunis sunnuntaipäivä päätin käydä katselemassa tarkemmin työn tuloksia. Ja oikein hyvältähän se näytti. Uomaa oli avattu ja reunoille aseteltu kiviä ja istutuksia. Tällainen vesialueiden korostaminen piristää mukavasti, erityisesti ankean arkkitehtuurin ja asfalttikenttin puristuksissa. Kunhan kasvillisuus pääsee kukoistamaan, luulen että alueesta tulee entistäkin viihtyisämpi.
Lahden Paikannimistö -kirjassa (Marjukka Laapotti, 1994) kerrotaan että Paskurinoja saa alkunsa Lotilasta laskien Porvoonjokeen. Rinnakkaisnimiä ovat mm. Lotisevanoja ja Ruopanoja. Perimätiedon mukaan oja on aina ollut sameaa ja likaista ”kautta aikain”, mistä nimikin.
Pohjoiselta Liipolankadulta kuvattuna.Paskurinoja sukeltaa putkeen, mistä se tulee esille vasta Uudenmaankadun kohdin tontin toisella puolella.
Kaupunkiympäristössä tällaisia projekteja soisi enemmänkin toteutettavan.
Tilanne 20.8.2023
Kuljin lauantaina 19.8.2023 Pohjoista Liipolankatua ja samalla tulin katsahtaneeksi Paskurinojan tilannetta. Se näyttikin oikein hyvältä. Ojan reunukset olivat saaneet vehreää kasvustoa ja vesi virtasi iloisesti. Kuten totesinkin, kasvillisuuden lisääntyessä, ojasta on muodostunut oikein piristävä keidas ajoratojen keskelle. Ainakin sorsat ja västäräkit näyttivät nauttivan ojan antimista.
Oja on saanut vehreyttä.
Tilanne 16.8.2026
Paskurinojan kunnostustyöt välillä Kerintie-Pohjoinen Liipolankatu valmistuivat elokuussa 2026. Työt alkoivat huhtikuussa, ja kunnostettavan osuuden kokonaispituus oli noin 640 metriä. Myöhemmin uomaa on ilmeisesti tarkoitus kunnostaa Vanhanradankadulle saakka. Lahden kaupungin sivuilla kerrotaan Paskurinojasta ja kunnostushankkeesta seuraavaa: ”Paskurinoja on Etelä-Lahden halki virtaava puro, joka laskee Porvoonjokeen. Sen valuma-alue on laaja ja tiiviisti rakennettu ja on noin 750 hehtaaria. Paskurinojalle vuonna 2020 laadittu selvitys tunnisti toimenpiteitä, joilla voitaisiin parantaa ojan vedenlaatua ja pienentää tulvariskejä. Avouomaan johdetaan hulevesiä laajoilta katu- ja korttelialueilta hulevesiviemärissä, ja virtaamavaihtelut sateiden aikaan ovat suuria. Uomaan kulkeutuu myös pohjavettä, mikä ylläpitää virtaa sateettomina aikoina. Tavoitteena on ehkäistä nykyisen avouoman eroosiota ja parantaa sen stabiliteettia eli vakautta sekä avata ja suojata yhdistyviä sivuojia. Lisäksi tarkoituksena on lisätä puroluonnon monimuotoisuutta ja kalojen selviytymistä rakentamalla koskimaisia osuuksia ja pohjakynnyksiä, kehittää purouoman maisemallista ilmettä sekä torjua vieraslajeja.”
Kävelin tuon reitin läpi ja kuvasin osuuden. Kaupunkiluonto näyttäytyi kiehtovalta ja tällä pienellä retkellä näin ojassa kalan. Matkan varrella näin myös kaksi käpytikkaa (toki voi olla sama) sekä neljä sinisorsaa. Viidennenkin, joka tosin nuokkui Pohjoisen Liipolankadun aiemmin valmistuneella osuudella.
Samalla matkalla näin oravankin nauttimassa käpyä.
Otsikolla ei viitata juoksukilpailuihin vaan sitä käytetään rautatieliikenteen yhteydessä, ja oikeastaan se on myös kutsumanimi eräälle rautatieharrastamisen muodolle.
Kuten sanottu, rautatiet tarjoavat laajan skaalan erilaisia harrastamisen muotoja. Yksi tällainen on Pohjois-Amerikassa (Yhdysvalloissa) pääasiassa vaikuttava ns. ”street running” -ilmiö. Sillä tarkoitetaan kadulle tai katutilaan rakennettua rautatietä, jossa junat kulkevat muun liikenteen seassa. Ilmiö tuntuu kiinnostavan alan harrastajia, niin myös minua. Jostain syystä aihe on kiinnostava ja Facebookiin on perustettu harrastusta varten ”American street running” -ryhmä. Olen julkaissut siellä tässäkin jutussa olevat kuvat Lahden Niemestä. Lisäksi YouTubesta löytää runsaasti aiheeseen liittyviä videoita. ”Street running” on myös pienoisrautatiedioraamassani, johon olen rakentanut rautatien teollisuusalueella sijaitsevalle kadulle. Alla kuva.
Suomessa street running -termille ei ole oikein selvää suomenkielistä vastinetta, sillä ilmiö on Suomessa harvinainen. Sanayhdistelmä voisi kääntyä esimerkiksi muotoon ”kadulla kulkevat junat” tai lyhyemmin ”katurautatie”. ”Katujunasta” tulee mieleen traktori, joka on naamioitu veturiksi, jonka perässä on kumipyöräisiä vaunuja kuten Lahden Puksu. Esimerkiksi ”katurata” tai ”katuajo” viittaavat enemmän moottoriurheiluun.
Suomessa katutilassa olleita ja osittain katuja pitkin kulkevia rautateitä on ollut Helsingissä ainakin Katajanokalla, Sörnäisissä ja Ruoholahdessa. Esimerkiksi Helsingin Kauppatoria halkoi Katajanokan satamaan johtanut rautatie. Siitä on vielä pieni pätkä nähtävillä. Viimeiset tällaiset teollisuusradat purettiin viimeistään 1990-luvun aikana. Suomessa on ollut yhdistettyjä maantie- ja rautatiesiltoja, jossa autot ja junat käyttivät sillan samaa kantta. Tietenkin eri aikaa, niin että autot väistivät junaa.
En ole varma miksi juuri Yhdysvalloissa ilmiö on vahva. Luultavasti siihen on useita syitä. Ehkä siksi että siellä on leveät kadut. Monesti teollisuutta muodostuu jo rakennetun ympäristön sisälle, joten radat täytyy rakentaa katuja pitkin. Ehkä yksityisten maanomistajien oikeuksilla on vaikutuksia ratojen rakentamiseen? Vaikea sanoa.
Niemen raiteet
Lahdessa lähelle ”street running” -ilmiötä päästään Niemenkadulla. Kadun ylittää kolmet raiteet (Kuva 1), joista kaksi menevät polttimolle. Kolmas eli pisin raide on entisen vaneritehtaan raide ja se kulkee Niemenkadun lisäksi Tervatehtaankadun yli. Rata kulki vaneritehtaan lastauslaiturille.
Aiemmin Niemenkadun ylitti viisi raideparia, joista kaksi on purettu vuosikymmeniä sitten. Toinen meni vaneritehtaan tontille ja toinen jatkui Niemenkatua ja rantaa seuraten Rauma-Repolan tehtaille sekä aivan Lahden keskustaan Rauten tontille. Nykyisin raiteista vain yksi on käytössä, Polttimon tehtaan sisäpihalle vievä, jossa lastataan mallasohraa Venäjälle vietäväksi. Sodan takia kuljetukset ovat toistaiseksi jäissä ja vuonna 2023 tehdas siirtyy Kujalan, joten rautatiekuljetukset Niemeen loppuvat. Polttimon toinen raide ollut viljan tuontia varten, mutta sittemmin kaikki vilja on kulkenut rekkakuljetuksin. Kolmas raide (Kuva 2 ja kuva 3) on ollut UPM-Kymmenen vaneritehtaan (v. 1925-70 Fennia Vaneri Oy) lastauslaiturit.
Tehdasrakennukset purettiin muutama vuosi sitten uuden asuinalueen tieltä. Rata kulkee edelleen aivan UPM Biocompositesen toimistorakennuksen editse päättyen hiekkakenttään.
Kuva 1 (v. 2022): Polttimon edestä kuvattu Niemenkadun ja Aniankadun yli Mukkulan ratapihan suuntaan. Vasemman puoleisin rata menee tehdasalueelle, keskimmäinen viljan purkuvarastoon ja oikean puoleisin entiselle vaneritehtaalle.Kuva 2: Vaneritehtaan entinen raide ylittää Niemenkadun ja Tervatehtaankadun sekä toimistorakennuksen piha-alueen. Tällä raiteella kulkenut veturi/juna voitaneen Suomen oloissa luokitella ”street running”-osastoon. Kuva 3: Entinen vaneritehtaan raide päättyy hiekkakenttään.
En usko että edellämainittu ”street running” -aihe sinänsä on monellekaan kiinnostava. Laajemmassa kontekstissa Niemenkadun seutu ja sen varrella olevat rakennukset ja väylät liittyvät lahtelaiseen rautatie- ja teollisuushistoriaan. Alue tullee muuttumaan radikaalisti ja teollisuuden ja rautatien merkit tulevat häviämään.
Mukkulanrata otettiin käyttöön vuonna 1954 ja todennäköisesti sen käyttö loppuu vuonna 2023. Radan ainoa käyttäjä Wiking Malt siirtyy ensi vuonna uusiin tiloihin Kujalaan ja alueelta puretaan lähes kaikki teollisuusrakennukset asuinrakennusten tieltä.
Todennäköisesti Mukkulanrata ensin suljetaan (viimeistään vuonna 2023) ja lopulta puretaan sekä luultavasti muutetaan kevyen liikenteen väyläksi. Nyt on viimeisiä hetkiä käydä tallentamassa katoavaa teollisuushistoriaa. Radan viimeisten vuosien tallentamisessa on erityisesti kunnostautunut lahtelaisharrastaja Jarno Piltti, jonka kuvia vaunut.org-sivustolla.
Teivaan voimalaitoksen raide
Aiemmin Lahdessa on ollut useita satoja metrejä asfaltissa kulkevaa rautatietä. Vesijärven satamaan johtavan rautatien varteen valmistui 1960-luvun lopulla Teivaanmäen voimalaitos. Se käytti mm. polttoöljyä, jonka purkua varten laitoksen yhteyteen rakennettin öljynpurkuhalli. Halliin rakennettiin raiteet, jonka vaihde sijoitettiin Salpausselän seisakkeen jälkeen (kuva 4). Vuonna 1981 valmistui urheilukeskukseen Suurhalli ja sille paikoitusalue. Koska rautatiekuljetuksia piti jatkaa, parkkipaikkaa jäi halkomaan voimalaitoksen pistoraide. Lahden karttapalvelun ilmakuvassa vuodelta 1986 näkyy kuinka raide kulkee autoja täynnä olevan parkkipaikan keskeltä. Rataa kulki asfaltissa lähes 300 metriä, johon sisältyi kaksi tasoristeystä, Salpausseläntiellä sekä Teivaalaan johtavan tiellä (nyk. Teivaankatu). Rata katkaistiin kun suurhallin jatkoksi alettiin rakentaa uutta messuhallia ennen 1990-luvun puoliväliä. Suurhallin lisäosa valmistui vuonna 1994. Halli on edelleen olemassa ja se on nähtävillä Google Street viewissä.
En tiedä kuinka paljon radalla oli liikennettä, enkä ole juurikaan kuvia nähnyt liikenteestä. Toukokuussa 1991 raiteella oli esiteltävänä Lahden rautatieharrastajat Topparoikka ry:n kunnostama muistomerkkiveturi ”Risto” eli Tr1 1047. Markku Meriluodon ottamassa kuvassa näkyy hyvin paikoitusalueen ruudut.
Kaikki alla olevat kuvat ovat elokuulta 2005. Nykyisin rata päättyy ennen Salpausselänkatua, ja kiskot on asfaltoitu Suurhallin paikoitusalueen alle.
Kuva 4: Vaihde Teivaan voimalaitokselle, jonka jälkeen Salpausseläntien tasoristeys. Taustalla näkyy vaalean sininen purkuhalli, jonka läpi raiteet kulkivat.Kuva 5: Tästä satamarata jatkui Jalkarannantielle asti, kunnes osuus purettiin vuonna 2006.Kuva 6: Suurhalli ja sen takana messuhalli, jonka sisäänkäynti korostuu lasilla ja punaisella tehostevärillä. Kuvan oikeassa laidassa näkyy purkuhalli. Raiteiden välinen rako on täytetty kumitiivisteellä. Kuva 7: Messuhallin sisäänkäynnin edestä kuvattu Salpausselän suuntaan. Paikoitusalueen asfaltin päällä näkyy vuoden 1997 World Gamesin asfaltoitu rullaluistelurata.
Kesällä 2025 asfaltin alla olleet pölkyt ja raiteet purettiin.
Artikkeli on julkaistu 30.5.2022, päivitetty 21.5.2023 – Teivaan voimalaitoksen raide
Vanhatkartat.fi-sivusto on ollut ahkerassa käytössäni. Vuonna 2020 avattu karttapalvelu sisältää yli 10 000 vanhaa karttalehteä vuosilta 1870 – 1997 lähes koko Suomesta. Sivusto koostuu Maanmittauslaitoksen ja Topografikunnan julkaisemista 1:20 000 ja 1:50 000 -mittakaavaisista digitaalisista, eri ikäisistä kartoista. Kartat on asemoitu eli georeferoitu (kiinnitetty) niin, että ne eri-ikäisten ja -tyyppisten karttojen valitut kiintopisteet asettuvat kohdakkain. Tehtävä ei välttämättä ole niin helppoa kuin voisi äkkiseltään luulla. ”Alimpana” on uusin Maanmittauslaitoksen maastokartta, jolloin ”päällä” olevaa vanhempaa karttaa voi helposti liuttamalla verrata nykyiseen tilanteeseen. Karttojen tarkkuus ja laatu vaihtelee. Kartan vuosiluku ilmaisee karttalehden julkaisuvuoden. Palvelua ylläpitää Mikko Kutilainen ja hän kertoo tekemästään sivustosta Yle uutisten haastattelussa, joka on julkaistu viime vuoden lokakuulta.
Lahden seutu
Sivusto on tarjonnut paljon mielenkiintoisia hetkiä ja sen parissa on tullut vietettyä paljon aikaa. Erityisesti teiden ja rautateiden muutokset ovat kiinnostavia, ja yhdessä Google street viewin kanssa on tullut kierrettyä monissa kohteissa. Lahden seutu on ollut tietysti tärkein kohde. Palvelussa kartoista vanhin on vuodelta 1875 oleva Senaatin kartasto. Venäjä kartoitti eteläisen Suomen vuosina 1870-1907 ja Lahden kyläkin mahtui mukaan.
Senaatin kartta vuodelta 1875, jotka keskittyvät pääasiassa Etelä-Suomeen. ”alla” viimeisin
Yllä olevassa kuvakaappauksessa näkyy juuri kartan raja, alempana Senaatin kartta ja ylemäpänä uusin maastokartta. Lahden keskustan alueella voi tarkastella karttoja vuosilta 1963, -64, -78, -83, -91 ja -92. Kartoista löytää aina löytää tutkittavaa ja mielenkiintoisia yksityiskohtia. Yhdessä Lahden kaupungin karttapalvelun ilmakuvien kanssa karttasivusto on mainio yhdistelmä tutkia muuttunut kaupunkia.
Vuonna 2020 Kustannusosakeyhtiö AtlasArt ja Lahti-Seura julkaisivat karttakirjan Lahdesta.
