Artikkelissa lyhyitä poimintoja eteläisessä Lahdessa sijaitsevasta Nikkilän kaupunginosasta. Viime vuoden lopulla Nikkilästä julkaistiin kirja johon paneudun tässä artikkelissa. Jaan myös omia Nikkilä-kokemuksiani, mutta ensin pieni katsaus tuohon kirjaan.
Kaupunginosakirja
Loppusyksystä 2023 julkaistiin kaupunginosakirja Nikkilän kartanosta Lahden kaupunginosaksi. Kirja on ”aikamatka Nikkilän kartanosta ja siitä muodostuneen asutusalueen historiasta nykypäivään, vireäksi ja suosituksi asuinalueeksi ja Lahden kaupunginosaksi.”
Kaupunginosakirjat ovat tärkeitä dokumentteja hahmottamaan alueen historiaa ja toimintaa, niin ulkopuolisille kuin sen asukkaille: entisille, nykyisille ja tuleville. Kirja kattaakin alueen historiaa näihin päiviin saakka, niin tallennetun tiedon kuin muisteluidenkin muodossa.
Myös paikallisesta kotiseutuhistoriasta yleisesti kiinnostuneille kirja on hyvä opus, johon kuuluvat alueen eri vaiheet sekä asukkaiden roolit näissä vaiheissa. Vaikka kirjassa esiintyvät nimet eivät juurikaan kertoisi ulkopuolisille lukijoille mitään, kirja valottaa asukasaktiivien toimintaa ja aikaansaannoksia, antaen tulevillekin asukkaille hyvän esimerkin alueen pitkästä ja ansiokkaasta historiasta.
Pieni loppusilaus oikoluvun suhteen olisi ollut paikallaan: kirjasta löytyy välilyönti-, ja muitakin pieniä lyöntivirheitä.
Kirjassa on mukavasti valokuvia ja karttoja tukemaan mm. haastatteluja. Sivuja kirjassa on 148. Kirjaa voi tiedustella kirjan toimittaneelta Anneli Peltokukalta.
Taustaa
Nikkilän historiaa lyhyesti, ja tässäkin tapauksessa lähteenä toimii Lahden Paikannimistö -kirja (Toim. Laapotti, 1994):
Nikkilä oli Lahden kartanon entinen sivukartano, joka sijaitsi ennen kylän paloa Keski-Lahdessa. 1634 talo mainitaan Lahden kylän talojen joukossa, vuodesta 1644 rälssi eli vapaatila. Kapteeni Fellman osti tilan 1800-luvun lopulla ja litti sen Kartanon maihin. Talo sijaitsi Launeen ja Renkomäen lähellä. Nikkilän omakotitaloalue syntyi sodan jälkeen. Nimeä oli käytetty jo ennen sotaa.
Muistoja Nikkilästä
Tässä yhteydessä jakaa oman Nikkilä-muistoni.
Äitini vanhemmat asuivat Metsätiellä (vuodesta 1966 1990-luvun alkuun) ja heidätkin mainitaan sukunimeltä myös Nikkilä-kirjassa, joten alueella tuli 1980- ja 90-luvuilla vietettyä paljon aikaa. Asuimme tuohon aikaa Launeella. Ehkä kuitenkin Nikkilän pohjois- ja länsiosat tulivat paremmin tutuiksi kuten Sokeritoppa ja Launeen koulun ympäristö. Sokeritopalle tuli usein kiivettyä ja ihailtua maisemia. Erityisen tutuksi tuli myös Metsätien ja Orimattilantien (nykyisen Ajokadun) risteyksen Siwan valikoimat. Vielä 1980–90-luvuilla Tasangon tilan tontilla oli lehmiä, paikalla jossa nykyisin on Lähteen koulun urheilupaikat ja -kenttä. Kun isovanhempani muuttivat Nikkilästä keskustaan 90-luvun alussa, alue jäi vähemmälle huomiolle, mutta silti siellä tuli käytyä aika ajoin – ainakin läpiajomatkalla, esim. Renkomäkeen tai Ämmälään.
Nikkilään ”palasin” vasta vuonna 2016 kun olin työkomennuksella, jossa tehtävänä oli Launeen koulun sisätilojen purkaminen (kuva alla). Koulu tulikin hyvin tutuksi viikkojen aikana.
Launeen koulun purkua elokuussa 2016.Nikkilän entinen kioski kesällä 2024.
Kirjaesittely on julkaistu alunperin Hollolan Lahti -lehdessä 1/2024
Julkaisin 22.5.2022 Lahen Lehessä artikkelin Luonnonmukainen puisto, jossa pohdiskelin tarvetta kaupunkiin perustettaville (puoli)luonnonmukaisille puistoille. Tämä kirjoitus on epäsuoraa jatkoa aiheelle.
Tein 12.5.2024 keväisen pyöräretken, joka suuntautui entisen Polttimon alueelle, Mukkulan ratapihan likelle ja Joutjoen rannoille. Joutjoen ja radan välisellä alueella nykyisen oppilastalon ja Mukkulankadun välissä oli käynnissä maisemointityöt. Aivan joen varteen oli rakennettu pieniä polkuja sekä asennettu penkkejä. Paikalle tulee Niemen kampuspuisto.
Kuljin joen pohjoisreunaa ja kävin kurkkimassa aitojen toiselle puolelle. Laatikkohtehtaankadun varressa entisen tiilitehtaan alueelle Joutjoen pohjoispuolelle huomasin metsäkaistaleella pienen lammen. Tätä en ollut aiemmin huomannut vaikka alueella on tullut ”pyörittyä” kovinkin tiuhaan.
Vuoden 1960 ilmakuvassa näkyy parhaillaan käynnissä oleva tiilitehtaan vesialtaiden täyttö. Alueelle nousikin myöhemmin muuta teollisuutta, ja metsittyi niiltä osin joissa ei ollut rakennuksia tai paikoitusalueita.
Joka tapauksessa tämä pieni lampi oli syntynyt ilmeisesti vahingossa, sitä ei ole merkitty Lahden karttapalvelun karttoihin, se näkyy ainoastaan ilmakuvissa. Vielä vuoden 2014 ilmakuvassa näkyy että paikalla tehdään maansiirtotöitä, ja vesistö ilmaantuu vasta toukuussa 2017. Tai että vesistö on syntynyt kevään aikana. En ole varma kuivuuko tuo pieni vesistö kesällä, ainakin heinäkuussa 2021 ehkä jonkilaisia merkkejä vedestä. Tämä pieni ”metsälampi” oli kevätretken mukava yllätys.
Lampi kuvattuna Mukkulan ratapihan suuntaan, puiden takana näkyy uusin kerrostalo.
Lahden pääkirjaston aulassa järjestetään 1.-29.12.2023 näyttely Mukkulan rautatie 1953-2023.
Näyttelyssä kerrotaan 70 vuotta käytössä olleesta nk. Mukkulan radasta, joka halkoo Lahden pohjoisia kaupungin osia. Teollisuuskäyttöön tarkoitettu rata erkaantuu vuonna 1932 valmistuneesta Heinolan rautatiestä Joutjärven kaupunginosassa. Rata avattiin liikenteelle virallisesti 1. helmikuuta 1954.
Radan käyttö päättyi vuonna 2022 ja se suljettiin alkuvuodesta 2023. Radan toistaiseksi viimeinen käyttäjä oli Polttimo-yhtiöt. Radalle ei viimeisimmän tiedon mukaan ole tulossa uusia käyttäjiä.
Näyttelyn pääpaino on harrastajien ottamissa kuvissa. Vitriinissä on radan ratakaaviot vuosilta 1979 ja 1986. Niistä selviää hyvin minkälaisia teollisuutta tuolloin radan varrelle on muodostunut. Pistoraiteiden ja vaihteiden määrä kertoo että rataa on käyttänyt useat teollisuusyritykset ja -laitokset. Liikenteen vuoksi Mukkulaan rakennettiin myös useampi raiteinen ratapiha.
Lisäksi näyttelyssä kerrotaan Lahdesta Heinolaan johtavasta rautatiestä sekä seudun museojuna-ajoista, joita on järjestetty vuodesta 2007 lähtien joka kesä. Ajoja on ollut järjestämässä kuluvana vuonna 35 vuotta täyttänyt Lahden rautatieharrastajat Topparoikka ry.
Yhdistys on myös näyttelyn järjestäjä. Näyttely on toteutettu yhteistyössä Museojunalla Heinolaan ja tulipyörä.fi:n kanssa. Vuonna 2020 pääkirjastossa pidettiin samojen tahojen Rautateiden Lahti -näyttely, joka pureutui laajemmin Lahden rautateihin ja rautatieharrastamiseen. Tuolloin Pietarin rata täytti 150 vuotta.
Työryhmässä ovat Sauli Hirvonen, Jarno Piltti, Jarmo Hirviniemi ja Tomi Hämäläinen. Lisätietoja sauli.hirvonen@gmail.com.
Alla vuonna 2013 höyryveturi Hr1 1009:n eli Ukko-Pekan keulasta kuvattu video näyttää koko radan aina Niemestä Salpausselän seisakkeelle saakka. Kuvaus Sauli Hirvonen ja Markus Lehtinen, editointi Sauli Hirvonen. Video on nähtävillä Lahtiwoodin Youtube-kanavalla, mistä löytyy muitakin rautatie- ja Lahti-aiheisia videoita.
Julkaisen vuoden 2024 alussa valokuvakirjan LiikennemerkkejäLahdessa – ja muita havaintoja teiden varsilta. Kirja sisältää yli 160 valokuvaa Lahden seudulta vuosilta 2005-2023. Asiaa on hieman myös liikennemerkkien historiasta sekä Lahden pääväylien ja valtateiden rakentamisesta. Kirjan kuvat on jaettu viiteen eri teemaan, joista laajin keskittyy vanhoihin liikennemerkkeihin.
Kirjan kansi.
Tieliikennelain muutos vuonna 2020 toi muutoksia myös liikennemerkkeihin; yhdessä teemassa esitelläänkin uusien merkkien käyttöä. Kolmannessa teemassa esitellään erikoistapauksia, mistä alla yksi esimerkki. Omat teemat on myös erilaisilla liikenteen ohjaukseen tarkoitetuilla valoilla sekä puomeilla, tiemerkinnöillä ja muilla teihin liittyvillä rakennelmilla.
Yllä on liikennemerkkikuvauksen viimeisin esimerkki Lahdesta, joka kuvastaa huolimatonta ja/tai luovaa merkin käyttöä. Kyösti Kallion kadun ja Paasikivenkadun risteyksessä kaivon kannesta varoitetaan Rautateiden tasoristeyksen ennakkomerkillä (A28.1). Rautatietä ei ole lähimainkaan. Tosin mainittakoon, että kuvan risteyksestä käännyttäessä oikealle pääsee Paasikivenkatua pitkin Salpausselänkadulle, jossa oli satamaradan tasoristeys vielä reilut kymmenen vuotta sitten. Yllä olevan kuvan mukaisia samanlaisia tieliikennelain vastaisia esimerkkejä löytyy myös kirjasta.
Liikennemerkkikirja on osana Lahti-valokuvakirjojen sarjaa, ja on sarjan kolmas osa. Edelliset olivat Lahti-tatuoinnit sekä kaupunkikulttuurikirja Tunnelmia Lahdesta. Tekeillä on vielä sarjan neljäs osa Rautateiden Lahti.
Julkaisijana toimii tuttu Pekka Productions. Kirjaa on tilattavissa sivuston verkkokaupasta.
Artikkeli on julkaistu 19.10., päivitetty 22.11. ja 14.12.2023
Lahden täyttäessä tänä vuonna 118 vuotta marraskuun ensimmäisenä päivänä, myös järjestäytyneellä rautatieharrastamisella on silloin Lahdessa vuosipäivä.. Lahden rautatieharrastajat Topparoikka ry:n perustamiskokous pidettiin Lahden kaupungin perustamispäivänä, mutta vuosi oli 1988. Tuolloin oli kulunut päivälleen 119 vuotta Riihimäen ja Lahden välisen rautatien avaamisesta liikenteelle ja 83 vuotta Lahden kaupunkioikeuksista.
Tänä vuonna yhdistyksellä tulee täyteen 35 vuotta, mutta varsinaisia juhlia ei järjestetä, muunlaista toimintaa kylläkin. Yhdistyksen yhteistyössä muiden tahojen kanssa järjestämät museojunat ovat kulkeneet Heinolan radalla jo kesästä saakka, ja ajot jatkuvat syksylläkin. Lisäksi pääkirjaston aulassa järjestetään joulukuussa näyttely, jossa pääpaino on Mukkulan radassa. Näyttelyyn on tulossa radan historiaa, valokuvia sekä vitriiniin rautatieaiheista aineistoa. Vuonna 1953 valmistunut rata suljettiin kuluvan vuoden alussa. Edellinen kirjastossa järjestetty rautatieaiheinen näyttely oli Rautateiden Lahti vuonna 2020. Tulevasta näyttelystä tiedotetaan mm. Topparoikan sivuilla. Mainittakoon vielä että yhdistys julkaisi hiljattain rautatieaiheisen kalenterin vuodelle 2024.
Seuraavana valikoituja vaiheita yhdistyksen historiasta, lisää voi lukea Topparoikan sivuilta.
Topparoikan toimintaa lyhyesti
Yhdistyksen toimitilat olivat vuosina 1990-2011 Mytäjäisten veturivarikon vesitornissa. Varikon ympäristössä yhdistys pääsi toteuttamaan tavoitteitaan: kunnostamaan museojunakalustoa ja järjestämään rautatietapahtumia kuten vuodesta 2006 alkaen järjestettyä Rautatiepäivää, joka houkutti vuosien saatossa monipuoliseen tapahtumaan tuhansia ihmisiä, myös Lahden ulkopuolelta.
Yhdistyksen tilat olivat Lahdessa Mytäjäisten veturivarikon vesitornissa vuosina 1990-2011. Vuonna 2015 yhdistys muutti Vierumäen rautatieasemalle.Yhdistyksen kalustoa kunnostettavana varikon raiteistolla. Kalusto siirrettiin sittemmin Vierumäelle, jossa kunnostuksia jatkettiin.
Valtionomisteisten rautatiekiinteistöjen myynti aiheutti vuonna 2010 epävarman tilanteen myös Lahdessa Mytäjäisten veturivarikon silloisille vuokralaisille; ei ollut tietoa alueen kehittämisestä tai vuokrasuhteiden jatkamisesta. Tuolloin Topparoikan aktiivit perustivat nettisivuston sekä julkaisivat lehden kertomaan varikon historiasta ja sen vaiheista sekä kertoivat Topparoikka-yhdistyksen kannan siitä, miten aluetta voisi kehittää. Samassa yhteydessä Topparoikan ehdotuksesta kulttuurihistoriallisesti arvokas varikkoalue valittiin Yle Teeman Suojele Minut -ohjelmaan vuonna 2011. Lopulta kuitenkin varikko tyhjennettiin vuokralaisista ja myytiin uudelle omistajalle. Yhdistys löysi uudet tilat vuonna 2015 Vierumäen rautatieasemalta Heinolan radan varrelta.
Lahdessa yhdistys on ollut järjestämässä ja osallisena erilaisissa tapahtumissa monin eri tavoin. Valtakunnalliset Pienoisrautatiepäivät on Lahdessa järjestetty kaksi kertaa vuosina 1991 ja 1995. Lisäksi yhdistys on osallistunut vuosikymmenten saatossa omalla osastollaan valtakunnallisiin pienoisrautatie- ja rautatietapahtumiin ympäri Suomen, jossa yhdistys on esitellyt toimintaansa sekä vuonna 1991 valmistunutta Vesijärven satamaa kuvaavaa pienoisrautatietä. Nk. kerhorata tehtiin alunperin Lahden kaupunginmuseon näyttelyyn, josta se siirtyi Topparoikalle.
Mäkelän tila oli yhtenä osana suunnitelmissa perustaa Lahteen Pietarin radan museo varikkoalueelle, joka ei kuitenkaan toteutunut sellaisenaan. Pienimuotoisia tapahtumia kuitenkin järjestettiin: Pietarin Radan museon avoimet ovet pidettiin 15.5.1991 Länsiharjun koululla sekä 10.3.1993 Topparoikka ry:n toimitiloissa.
Vuonna 1991 Yleisradion Lahden toimittajat valitsivat yhdistyksen yhteisöjen vuoden tiedottajaksi.
Alkuvuosien yhteistyö Postin kanssa tuotti lisäksi väripostikortin ja erikoisleiman.
Vuodesta 1993 lähtien Topparoikan aktiivit ovat pitäneet esillä satamaradan palauttamista Vesijärven asemalle. Uudelleen rakennettu rata palvelisi museojuna-ajoja sekä tilausjunia mm. Sibeliustalon tapahtumiin.
Vuonna 2006 yhdistys oli mukana juhlistamassa Lahti-Kerava-oikorataa mm. kaupungin järjestämässä Kiskojen vuosi -tapahtumakokonaisuudessa Sibeliustalossa.
Lahden Rautatiepäivä järjestettiin vuosina 2006-2009 Mytäjäisten varikolla ja myöhemmin uusissa tiloissa Vierumäen asemalla.
Vuonna 2007 Topparoikan edustajat olivat kertomassa rautatieharrastuksesta Länsiharjun koululla. Päivän aikana esittelyn kuulivat kaikki koulun oppilaat, esillä oli aiemmin mainittu pienoisrautatie sekä yhdistyksen esittelyvideo. Elokuvateatteri Kino Iiriksessä yhdistys on ollut järjestämässä yleisölle avoimia Kiskojen Viemää -nimisiä dokumenttiesityksiä. Topparoikka toimittaa ja kustantaa nimeään kantavaa jäsenlehteä.
Rautatiepäivä ja erilaista kalustoa Lahden varikolla.
Yhdistyksen museojunakalustoa on ollut esillä urheilukeskuksessa Salpausselän seisakkeella mm. Classic Motorshow ja Moottoripyörämessujen yhteydessä.
Yksi tärkeimmistä tehtävistä yhdistyksellä on ollut museaalisen junakaluston kunnostaminen. Vuonna 1990 se aloitti Tr1 1047 -höyryveturin kunnostuksen liikuteltavaksi muistomerkkiveturiksi. Kunnostuksen valmistuttua ”Risto”-niminen veturi siirtyi symbolisesti kaupungille seremoniassa, josta uutisoitiin valtakunnan mediassa. Vuonna 2020 VR:n omistama veturi siirtyi Mytäjäisten varikolta uudelle omistajalle Lohjalle.
Vasemmalla yhdistyksen kunnostama liikuteltava muistomerkkiveturi Tr1, oikealla liikkuva höyryveturi Hr1.
Yhdistys on kunnostanut myös vaunuja liikenteeseen. Efi-tunnuksellisen konduktöörivaunu muutettiin 1990-luvulla kahvilavaunuksi. Vaunu on nykyisin osana VR:n ja Rautatiemuseon Valtteri-museojunarunkoa, jota käytetään suurissa yleisötapahtumissa.
Viime vuosikymmenellä yksi näkyvimmistä kunnostuskohteista oli yli satavuotiaan koneellisen/miehitetyn Etv-Rto-lumiauran kunnostus. Aura edustaa harvinaista säilynyttä kalustotyyppiä. Kunnostuksen jälkeen se siirtyi Haapamäelle vuonna 2013.
Päijänne Leader ry:n myöntämän kolmivuotisen (2019-2022) avustuksen turvin yhdistys hankki omistukseensa 1990-luvulta saakka ollutta kunnostuksenalaista VR:n museovaunukalustoa. Saadun avustuksen ansiosta jatkettiin Ei-lähiliikennevaunun ja Fo-konduktöörivaunun kunnostusta liikennöimiskelpoiseksi. Vaunuista mm. korjattiin runkoja ja ne kunnostettiin sisä- ja ulkopuolelta; paneleita ja ikkunoita vaihdettiin sekä sähköjä uusittiin, ja akkuja ja lämmitysjärjestelmiä testattiin. Molemmat vaunut katsastettiin vuonna 2023 ja todettiin liikennöintikelpoiseksi. Samalla vaunukalustoa varten hankittiin Tve3 473 -dieselveturi.
Topparoikan veturi Tve3 Hyvinkäällä.
Päijänne Leader myönsi hankkeen päätyttyä Topparoikalle Sisu-tunnustuksen perinnejunan kunnostamisesta. Kalustolla on tarkoitus liikennöidä Heinolan radalla.
Yhdistyksen aloitteesta Lahden seudulla oli alkanut jo vuonna 2007 jokakesäiset museojuna-ajot. Vaikka tuolloin yhdistyksellä ei ollut omaa liikkuvaa kalustoa, tehtiin ajot yhteistyössä muiden museojunaoperaattoreiden kanssa, kuten Haapamäen Museveturiyhdistys ry:n, Sinisten vaunujen ystävät ry:n, Höyryveturimatkat1009 Oy:n ja Porvoon Museorautatie ry (PMR). Kesällä 2007 yhdistys oli mm. järjestämässä ensimmäisen museojuna-ajon oikoradalla. Mäntsälän asemalla oli kansanjuhla ja Lahden Mytäjäisissä juna otettiin vastaan torvisoittokunnan voimin, kun juna saapui Rautatiepäivä-tapahtumaan. Jo seuraavana kesänä Lahdessa nähtiin kaksi höyryjunaa kun Ukko-Pekka saapui Helsingistä Mytäjäisiin, josta Heinolaan jatkoi matkaa Pikku-Jumbo. Yhdistys on ollut mukana järjestämässä matkoja niin Mukkulaan kuin Loviisaankin.
Höyryjuna on lähes jokakesäinen näky Vierumäen asemalla. Veturina Haapamäen Museoveturiyhdistys ry:n Tk3 eli Pikku-Jumbo.Kiskobusseilla hoidettiin Heinolan radan matkustajajunaliikennettä vuoteen 1968 asti. Tässä ollaan museojunatunnelmissa Vierumäellä.
Vuosien saatossa Topparoikan järjestämistä museojuna-ajoista on muodostunut seudulle merkittävä jokavuotinen kesätapahtuma, joka on hoidettu talkoovoimin. Erityisesti Heinolaan suuntauvasta museojunaliikenteestä on ollut Lahden seudun matkailullinen kulttuurielämys. Ajojen asematapahtumat Ahtialassa, Mäkelässä ja Vierumäellä täydentävät kokonaisuutta, ja museojuna-ajoista on tullut merkittävä vetonaula maakuntien välille, jonka lähes jokainen lahtelainen tuntee. Jatkossa yhdistyksen on mahdollista hoitaa museojunaliikennettä myös omalla veturilla ja vaunuilla.
Teksti ja kuvat: Sauli Hirvonen Kirjoittaja on Lahden rautatieharrastajat Topparoikka ry:n puheenjohtaja
