Aihearkisto: Historia

Historian lehtien havinaa Lahessa

Lahden historialliset pienoismallit

Julkaistu , kirjoittanut
Vastaa

Lahden historiallisen museon ensimmäisessä kerroksessa on esillä kolme Lahtea esittävää pienoismallia. Mallit kuvaavat Lahtea eri aikakausilta, sijoittuen vuosille 1877, 1914 ja 1939. Kaikki mallit ovat mittakaavassa 1:500.
Vuoden 1939 mallia ei pystytty jossain vaiheessa kokoamaan esille suuren kokonsa vuoksi, mutta nykyään kaikki mallin osat ovat nähtävillä historiallisen museon ensimmäisessä kerroksessa.

Vuoden 1877 kylää esittävä pienoismalli tuli itselle tutuksi jo lapsena. Mallia oli silloin tosin vaikea hahmottaa Lahdeksi: pieniä harmaita rakennuksia epäsäännöllisessä järjestyksessä. Ainoa vähänkään nykyaikaan viittaava elementti oli Vesijärven rannalla oleva, jotakuinkin nykyisellä paikallaan oleva kartanorakennus. Tosin tuohon aikaan se oli (ilmeisesti) keltainen ja puurakenteinen. Uusi kivinen päärakennus valmistui vuonna 1897.

Mallissa olevien talojen nimet olivat kuitenkin tutun kuuloisia. Nuorempana kaupunginosien nimet olivat itselleni vain nimiä, mutta vuoden 1877 mallin kautta opin tuntemaan alkuperän: monet kaupunginosien nimet saatu kylän tilojen nimistä. Lahden kylän mallissa oli mahdollista demonstroida kylän paloa, joka oli toteutettu talojen sisälle sijoitettujen lamppujen avulla: Taloja pystyi ”sytyttämään palamaan” nappia painamalla.

Sittemmin vuoden 1877 ja 1939 pienoismalleihin on lisätty multimediaominaisuuksia, jotka tuovat jo itsessään mielenkiintoisiin malleihin lisäsyvyyttä, tekstien ja kuvien muodossa.

Viimeisin valmistunut malli on kuvaa vuotta 1914, sijoittuen keskustan alueelle. Lahti-Seuran jäsenlehdessä Hollolan Lahdessa 1/1989, museon amanuenssi Esa Hassinen kertoo, että tietoja vuoden 1914 Lahden rakennetusta ympäristöstä on haettu kirjallisuudesta, valokuvista, rakennuspiirustuksista, palovakuutusasiakirjoista yms. Pienoismallissa on pyritty mahdollisimman tarkkaan historialliseen lopputulokseen. Malli on kuitenkin enemmän tai vähemmän tutkijoiden ja valmistajan tulkinta.

Kaikki kolme mallia havainnoillistavat sen aikaista Lahden ympäristöä hyvin konkreettisesti ja auttaa hahmottamaan Lahden kasvua pienestä, epämääräisestä raittikylästä selkeälinjaiseen ruutukaavaan muodostuneeksi tiiviiksi kaupungiksi.

Muista museolla esillä olleista pienoismalleista mainittakoon Vesijärven sataman pienoismalli, joka oli esillä 1990-luvun alussa museon Vesijärvi-näyttelysssä. Radan esittely on luettavissa Topparoikan sivuilla.

Lähteet:
Hollolan Lahti 1/1989, Esa Hassinen
lahdenmuseot.fi

Lahden kaupungin perustaminen

Julkaistu , kirjoittanut
Vastaa

Lahden kaupunki perustettiin 1.11.1905. Lyhyenä kertauksena kaupungin perustamiseen liittyvät pääkohdat aina 1700-luvulta 1900-luvun alkuun. Tiivistelmä on pääosin muokattu museon laatimasta artikkelista Kuka, mitä, Lahti – Lahden kaupungin perustaminen.
Lahden vaakunasta on oma artikkeli.

Lahden pitkä tie kaupungiksi

-Lahti oli keskiajalta lähtien Hollolan suurimpia kyliä. Taloluku vaihteli kahdenkymmenen molemmin puolin. Kylän kantataloja olivat Pekkala, Paavola, Rekola, Juhakkala, Juustila (Jussila), Mäkelä, Kittelä, Huovila, Saksala, Marola, Hennala, Savola, Kartano, Sipilä, Seppälä, Leikkola, Hörölä, Nikkilä, Anttila ja Helkala. Vuonna 1634 taloja oli 24

-Hallinnollisesti kylä kuului Hollolan pitäjän Okeroisten neljänneskuntaan. Seurakunnallisesti kylä oli osa Hollolan kirkkopitäjää ja verot kylän talot maksoivat Tukholmassa sijainneelle sotilassairaalalle

-Kaupungin perustaminen Lahteen oli esillä jo 1700-luvun puolivälissä. Hollolan kihlakuntaa Ruotsin vuoden 1746 valtiopäivillä edustanut Benjamin Busk teki asiasta esityksen. Hanke ei johtanut minkäänlaisiin toimenpiteisiin

-Kun Lahteen saatiin rautatie (v. 1869) ja Vesijärven kanava valmistui (v. 1871), kaupunkihanke nousi uudelleen esille. Lahden kylä muuttui 1870-luvulla muutamassa vuodessa teollisuus- ja asemakyläksi, jossa kaikki ajan sosiaaliset ongelmat korostuivat. Kylän elinkeinoelämä ja palvelurakenne monipuolistui ja edellytti yhä selkeämmin hallinnollisia muutoksia.
Uusi Suometar heinäkuussa 1876: ”…[Lahdessa] taas puuhataan kovasti kaupunkia, josta jo ennen on ollut puhetta. Se pitäisi kiiruudella tulla alkuunsa… Kaupunki siitä tuleekin liikenteeltä sopivalle paikalle. Yhdellä puolella on rautatie ja toisella puolen isot vedet ja laivaliike”.
Asia ei juuri edistynyt

–Kesän 1877 Lahden kylän palon jälkeen viranomaiset halusivat mahdollisimman pian ratkaista Lahden kylän tulevaisuuden, kaupungin perustaminen tuli konkreettiseksi vaihtoehdoksi. Valtiovalta ei kuitenkaan kannattanut ajatusta, kuvernööri esitti heinäkuussa 1877, että Lahden kylän paikalle perustettaisiin kauppala. Syksyllä saatiin ”korkeimmasta paikasta” päätös, jossa senaatille annettiin lupa käyttää korkeintaan 100.000 markkaa Lahteen perustettavan kaupungin tai kauppalan perustamiskustannuksiin. Samalla tehtiin laskelmat kauppalan perustamisen edellyttämien pakkolunastuksien kustannuksista.

–Keväällä 1878 asian valmistelut etenivät niin, että kesäkuun viides päivä julkaistiin ”Keisarillisen Majesteetin Armollinen Julistus kauppalan perustamiseksi Lahden kylän talojen tiluksille Hollolan pitäjässä, osaksi Järvenpään kylää olevan Anttilan talon maille samassa pitäjässä.”
Kauppala säilyi hallinnollisesti vielä Hollolan kunnan yhteydessä. Kauppalalle ei asetettu kovinkaan kunnianhimoisia kasvutavoitteita, silti kauppalalaiset itse uskoivat aluksi melko nopeaan kunnalliseen itsenäistymiseen

-Kauppala perustettiin entisen kylän kohdalle paljon 1870-luvun alkupuolella tehtyjä kaavailuja pienempänä. Alunperin kauppala tai kaupunki olisi ulottunut rautatieltä Vesijärven rantaan

-Lääninarkkitehti Alfred Cavén laati kauppalan ensimmäisen asemakaavan. Se oli ajalleen tyypillinen säännönmukainen ruutukaava. Kaavoitettu alue oli kooltaan noin 43 hehtaaria. Siinä oli 22 korttelia, joissa oli 114 tonttia.

-Vasta 1890-luvun lopulla kauppalan yleinen kokous päätti ryhtyä toden teolla selvittämään kaupungistumisen mahdollisuuksia. Kauppalanhallitus laati F. F. Frostellin hankkimien tietojen pohjalta suunnitelman Lahden kaupungin perustamisesta ja teki jopa esityksen kaupungin tulo- ja menoarvioksi.
Suunnitelmista muovattu anomus lähetettiin Hämeen läänin kuvernöörille, jossa toivottiin hänen ehdottavan kaupunginoikeuksien myöntämistä Lahdelle. Hollola vastusti voimakkaasti, siitä huolimatta läänin kuvernööri G. A. von Kothe puolsi hanketta. Myös senaatti kannatti ajatusta, mutta jostain syystä hanke ei vielä oikein edennyt

–Vuonna 1904 laadittiin ja hyväksyttiin Lahden perustuskirja, joka siihen liittyvine lausuntoineen toimitettiin senaatista hallitsijan ratkaistavaksi 29.5.1904.
Yli vuoteen asiasta ei kuulunut mitään, niinpä Lahden kauppala lähetti järjestysmies Frostellin ja pankinjohtaja Carlstedtin tiedustelemaan tilannetta itse ministerivaltiosihteeri Constantin Linderiltä Pietarista.

-Asiamiehet viipyivät matkallaan siihen asti kun Keisari Nikolai II lopulta 1. marraskuuta 1905 antoi Pietarhovissa asetuksen kaupungin perustamisesta.
Tapaus jäi pahasti meneillään olleen suurlakon varjoon ja tieto kaupunginoikeuksien saamisesta tuli Lahteenkin vasta kahden viikon kuluttua päätöksestä. Kauppalanhallitus merkitsi kokouksessaan 18.11. lakonisesti tiedokseen, että ”kauppala on juuri saanut kaupunginoikeudet”

-Hankkeen toteutuminen oli lähes pelkästään lahtelaisten itsensä aloitteellisuuden ja tarmon ansiota, Hollolan kunta vastusti sitä loppuun asti. Valtiokaan ei sitä erityisesti kannattanut, mutta ei myöskään suuremmin vastustanut, kun siitä ei aiheutunut sille uusia kustannuksia.
Lahtelaiset saattoivatkin hyvällä syyllä todeta, että heidän uusi kaupunkinsa oli ”maamme kaupunkien joukossa ensimmäinen, joka on kaupungiksi kohonnut kokonaan omin voimin ja luonnollisen kehityksen pakosta.”

Lahden kartanon maat

Julkaistu , kirjoittanut
Vastaa

Lahden kylä kasvoi jo keskiajalla suurkyläksi maa- ja vesireittien solmukohtaan. Aikoinaan Vesijärvi oli kirkas ja kalainen järvi, joka toimii reittinä pohjoiseen. Järvellä ja sen ominaisuuksilla on varmasti ollut vaikutuksia taajaman syntymiseen juuri sille kohdalle, jossa se säilyi vuosisatoja tiiviinä kylänä ja josta myöhemmin muodostui alueen keskus.

Palaneen kylän paikalle vuonna 1878 perustettu kauppala sijoittui pieneen ruutukaavaan, jonka rajat eivät ulottuneet järvelle asti. Kauppalalla ei ollut edes omaa satamaa, Vesijärven satamakin sijaitsi kaukana kylästä huonojen kulkuyhteyksien päässä. Myöhemmin kaupunki havitteli omaa satamaa, joka jäi yrityksistä huolimatta toteuttamatta.

Vasta kun kaupunki osti monimutkaisten vaiheiden jälkeen kartanon maat vuonna 1924, sai kaupunki sai vihdoin rantaviivaa ja Lahdesta tuli järvenrantakaupunki.
Kartanon maille laadittiin useita suunnitelmia, joiden tarkoituksena oli tehdä Lahdesta todellinen rantakaupunki. Jotkin suunnitelmat olivat niin suurisuuntaisia, että vain osia niistä toteutettiin:
Pikku-Vesijärven ympärillä olevasta jättömaasta tehtiin virkistysalue ja Fellmanin pelloista tehtiin puisto niinkin myöhään kuin 1950-luvulla.

Jalkarannantie keskustan suuntaan joulukuussa 2008. Etualalla (Kuva Sauli Hirvonen)

Jalkarannantietä keskustan suuntaan joulukuussa 2008. Etualalla Matti Koskelan Läpi päivän -veistos.
(Kuva Sauli Hirvonen)

Keskustan ja rannan väliin jääneen alueen suunnittelu ja rakentaminen nousivat esiin uudella vuosituhannella esille, kun paikoitusalueena toimineen asfalttikentän sekä Jalkarannantien ja Kyösti Kallion kadun väliselle alueelle haluttiin kaavoittaa asumista.
Alueesta järjestettiin suunnitelukilpailu, joka ratkesi vuonna 2005.
Ranta-Kartanon rakentaminen aloitetaan aikaisintaan vuonna 2015.

Kartanon liittäminen kaupunkiin

Vuonna 1878 perustetun kauppalan pinta-ala oli pieni. Kun Lahdesta tuli kaupunki vuonna 1905, ei kaupungin alue ulottunut Vesijärvelle asti, vaikka kaupungilla oli venevalkama-alue satamaradan ja Pallaksenniemen välillä.

Kaupunki alkoi laajentaa kohti rantaa, niinpä se jo vuonna 1906 harkitsi kaupungin ja Vesijärven maa-alueen ostoa ja liittämistä kaupunkiin.
Alueen omisti hovioikeudenneuvos August Fellman, ja siihen kuului Mytäjäisen peltoalue, nykyään Sopenkorven teollisuus- ja asuntoalue. Ostohanketta jatkettiin vuonna 1908, jolloin Fellman pyysi 2 milj. mk, kaupunki tarjosi 1 milj. mk.
Kaupunki ryhtyi valmistelemaan pakkolunastusta, samalla olisi lunastettu kartanokin, josta olisi tullut kaupungintalo.
Samaan aikaan W. O. Lille laati mm. lunastettavaksi esitetyn alueen asemakaavan. Lillen kaavaa ei vahvistettu, koska pakkolunastus jäi tekemättä. Esitys oli kuitenkin merkittävä, koska sen vaikutuksia on näkyvissä myöhemmissä kaavoissa.

Vuonna 1911 senaatti oikeutti Lahden kaupungin pakkolunastamaan Lahden kartanosta mm. Vesijärven ja Pikku-Vesijärven ranta-alueita. Fellman tarjosi kolmea vaihtoehtoista aluetta. Kauppoja ei syntynyt.
Aiemmin samana vuonna Lahti oli kuitenkin ostanut Sopenkorven alueen pääasiassa teollisuusrakentamiseen.

August Fellman kuoli 1912, Lahden kartanoa edusti vuonna 1913 jatkuneissa neuvotteluissa Arthur Fellman. Nyt kaupungille tarjottiin kolmea vaihtoehtoa, yhdessä vaihtoehdossa koko kartanon alueesta 2,25 milj. mk, kaupunki tarjosi 1,5 milj. mk. Asia raukesi tälläkin kertaa.

Seuraavan kerran kauppaa yritettiin v. 1917. Tällä välin omistussuhteet olivat siirtyneet perikunnalle osakeyhtiönä. Perikunta halusi myydä kartanon lisäksi sen omistamat teollisuuslaitokset, hinnaksi tuli 14,425 milj. mk. Kaupunki tarjosi 10,6 milj. markkaa. Kauppoja ei syntynyt.

Asiaan saatiin uusi vaihe vuonna 1919, kun liikemiehet J. Ranta-Knuuttila ja Emanuel Sirkkunen ostivat kartanon teollisuuslaitoksineen. Uudet omistajat tarjosivat kartanon maita ilman teollisuuslaitoksia. Hinta oli 3,9 milj. mk ja tällä kertaa valtuusto hyväksyi tarjouksen sellaisenaan.
Jo vuonna 1920 alueesta järjestet-tiin asemakaavakilpailu. Ohjelmassa kiinnitettiin huomiota erityisesti satamajärjestelyihin sekä vanhan ja uuden kaupunkialueen yhteyden luomiseen. Kaikkiaan jätettiin 14 ehdotusta.
Varsinaisen asemakaavan sai laatiakseen Carolus Lindberg.
Erästä palkittua ehdotusta palkintolautakunta kommentoi mm. seuraavasti:  “Pikku-Vesijärvi on täytetty ja täten syntynyt ala käytety korkeita rakennuksia varten, miklä voi olla hyvinkin edullista…”
Lindberg laati vuonna 1922 alueelle kaavan, joka vahvistettiin 30.1.1924. Kaava ei toteutunut.

Kartanon alue liitettiin kaupungin hallinnolliseen alueeseen 1.1.1924, ja näin kaupunki sai lopulta maa-alueensa ulottumaan Vesijärven rantaan.

Vuonna 1931 (vahvistettiin 1934) Otto-Iivari Meurman laati kaavan, joka käsitti nk. Fellmanin peltojen alueen. Kaavassa oli vielä klassismin  aiheita, mutta pääosin se oli jo funktionalistinen: asukkaille haluttiin taata oikeus valoon ja ilmaan.
Liikenteen merkitys kasvoi, esimerkiksi Hevosmiehenkatu (nyk. Hollolankatu) oli leveä etelä-pohjoissuuntainen valtaväylä.
Kaava toteutui vain vähäisiltä osin.

Sotien välisenä aikana pyrittiin kaavamuutoksilla auttamaan rakennustoimintaa. Esimerkiksi Fellmanin pellon kaavamuutos vuonna 1941 laadittiin nimenomaan luomaan paremmat edellytykset silloiselle rakennustoiminnan rahoitusjärjestelmille. Fellmanin pellolle oli vuonna 1924 vahvistettu umpikorttelikaava ja Meurmanin laatima muutoskaava, johon oli sijoitettu avoimet korttelit ja 3-5-kerroksiset rakennukset.

Kaupunginarkkitehti Kaarlo Könö-nen ehdotti vuonna 1945, että entinen kaupungin asemakaava-arkkitehti Olavi Laisaari kutsuttaisiin laatimaan suunnitelma pohjoisessa Vesijärveen, idässä valtion satama-rataan ja etelässä Salpausselän suurtiehen rajoittuvalle alueelle. Laisaari suostui, ja sen johdosta valmistui Laisaaren suunnittelema Lahden ensimmäinen yleiskaava 1946. Kaavassa korostuivat liikenneväylien lisäksi puistot ja vapaa-ajan alueet.

Uusi kaava vuonna 2012

Ranta-Kartanon alueesta järjestettiin vuonna 2005 suunnittelukilpailu. Voittajatyön pohjalta kaupunki aloitti alueen suunnittelun.

Ranta-Kartanon asemakaavassa alueelle on sijoitettu seitsemän 2-3 kerroksista umpikorttelia, joiden nurkissa on yhteensä seitsemän kahdeksankerroksista tornitaloa. Nykyisen Jalkarannantien paikalle rakennetaan puistovyöhyke kevyen liikenteen väylineen. Kaava mahdollistaa myös uuden taidemuseon. Asemakaava tuli lainvoimaiseksi 6.9.2012.

Tämän jälkeen rakennusliike on selvityksissään päätynyt hakemaan omistamalleen korttelille kaavamuutosta. Muutoshakemuksessaan yhtiö esittää tutkittavaksi vaihtoehtoa, että nyt asemakaavassa kolmekerroksiseksi osoitetut korttelin osat olisi mahdollista rakentaa nelikerroksisina.
Asemakaavamuutoksen käynnistämisen johdosta asuntorakentamisen aloitus Ranta-Kartanon alueella alkaa aikaisintaan loppuvuonna 2015.

Suunnitelmista enemmän osoitteessa Lahti uudistuu -sivulla.

Rakennuksia ja paikkoja

Lahden kartano joulukuussa 2008. (Kuva Sauli Hirvonen)

Lahden kartano joulukuussa 2008. (Kuva Sauli Hirvonen)

Kartano

Kartanon ratsutila oli aatelissuvun omistuksessa 1860-luvulle asti.
Uuden päärakennuksen rakennutti hovineuvos August Fellman 1897-1898 arkkitehti Hjalmar Åbergin piirustusten mukaan.

Fellmanin pellot ja puisto

Keväällä 1918 Lahteen tuotiin noin 20 000 antautunutta punaista. Heitä sijoiteltiin aluksi koulurakennuksiin ja teollisuuslaitoksiin. Näiden täyttyessä tuhansia vankeja tavaroineen ja hevosineen koottiin Fellmanin pelloille, josta heidät vietiin Hennalaan.
Vuonna 1978 paljastettiin kuvanveistäjä Erkki Kannoston suurikokoinen Punavankien muistomerkki.

Pelloilla järjestettiin useana vuonna mm. maatalousmessuja, sisääntuloportti sijaitsi Pellonkulman ja Suojalinnan välissä.

Vuonna 1958 kaupunginhallitus päätti, että Fellmanin peltoalue kunnostetaan kansanpuistoksi. Kaupunginpuutarhuri Erkki Kivivuori sai tehtäväkseen puiston rakentamisen kaupungin työllisyystöinä.
Puiston koko on noin viisi hehtaaria.
Lammen lähellä paljastettiin vuonna 1961 Jussi Mäntysen kolmea lentoon lähtevää joutsenta esittävä pronssipatsas Ylös kirkkauteen.
Puistoa uudistettiin vuonna 1994.

Linja-autoasema

Linja-autoasema valmistui 1939 kaupunginarkkitehti Kaarlo Könö-sen laatimien piirustusten mukaan. Kolmesta osasta koostuvaa rakennusta hallitsee 28 metriä korkea mainos- ja kellotorni.
Aseman toiminnot siirtyvät vuonna 2015 valmistuvaan matkakeskukseen.

Suojalinna ja Pellonkulma

Aleksia kuljettaessa Urheilukeskukseen, Fellmanin puiston “sisääntuloa” hallitsevat lahtelaisen arkkitehti Unto Ojosen suunnitelmien mukaan 1953 valmistunut yhdeksänkerroksinen asuin- ja liiketalo Pellonkulma ja Viipurista Lahteen siirtyneen arkkitehti Jalmari Lankisen 1945 suunnittelema, vuonna 1947 valmistunut yhdeksänkerroksinen asuin- ja liikerakennus Suojalinna. Unto Ojonen suunnitteli 1949 Suojalinnan jatkoksi 1951 valmistuneen kaupungin työntekijöille tarkoitetun asuinrakennuksen.
Rakennukset muodostavat porttimaisen kokonaisuuden. Porttiaihe esiintyy jo insinööri W.O. Lillen vuodelta 1908 olevassa kaupungin läntisten osien asemakaavassa.
Rakennukset ovat osa Fellmanin pellolle jälleenrakennuskaudella syntynyttä rakennettua ympäristöä.

Urheilutalo

Urheilutalo avattiin vuonna 1957, jolloin sen pienempi palloilusali valmistui. Hallia laajennettiin vuonna 1967, jolloin valmistui suurempi, lähes 1500 ihmistä vetävä urheilusali.
Vuonna 2012 kaupunginhallitus teki päätöksen purkaa urheilutalo syksyyn 2013 mennessä. Purkutyöt viimeisteltiin vuoden 2014 alussa.
Hallin toiminnot siirtyivät osaltaan Lahden suurhalliin.

Pikku-Vesijärven puisto

Vesijärven poukama ulottui ennen nykyisen linja-autoaseman kohdille.
1600-luvun loppupuolella aloitettiin vedenpinnan korkeuden säännöstelyä, jolla pyrittiin hillitsemään tulvatuhoja. 1800-luvulla järven pintaa laskettiin ja pinta laski lähes 3 metriä.

Pikku-Vesijärvi syntyi, kun vuonna 1869 rakennettiin pistoraide Lahden asemalta Vesijärvella sijaitseville teollisuuslaitoksille.
Näin ratapenkka erotti Pikku-Vesijärven omaksi lammekseen, säilyttäen kuitenkin yhteyden Vesijärveen.

Pikku-Vesijärveen laskettiin 1919-1931 kaksi kolmannesta Lahden kaupungin likavesistä, ja sen täyttämistä suunniteltiin useaan otteeseen.

Asemakaava-arkkitehti Olavi Laisaari ehdotti vuonna 1946, että Pikku-Vesijärven ranta kaavoitettaisiin virkistyskeitaaksi. Laisaaren idea toteutui 1950-luvun alussa.

Pienen järven pohja saastui, ja sinne kerrostui suuria määriä ravinteita ja muita epäpuhtauksia. Vuonna 1998 Pikku-Vesijärvi ruopattiin ja sadevesiviemärit siirrettiin Vesijärven puolelle. Samalla rakennettiin soivat vesiurut.

Pikku-Vesijärven ympärillä levittäytyvässä puulajipuistossa kasvaa yli 40 puulajia.

Kisapuisto

Lahden Kisapuiston jalkapallostadion rakennettiin vuoden 1952 Helsingin olympialaisia varten, joiden aikana siellä pelattiin kaksi alkusarjan jalkapallo-ottelua sekä yksi jatko-ottelu.
Olympiarenkaat eteläisellä sisääntuloportilla ovat muistuttamassa noista otteluista.
Kisapuiston katsomorakenteita on ehostettu viime vuosina, ja syksyllä 2014 jalkapallostadion sai valot.
Suunnitelmissa on rakentaa tulevaisuudessa uusia katsomo-osia.

Purettuja rakennuksia

Aikoinaan Pikku-Vesijärven rannalla on sijainnut nk. Myllykylä, paikalla olleen myllyn mukaan. Pikku-Vesijärven rannalla radan likellä sijaitsi mm. työläisten asuntoloita vielä 1950-luvulla.
Sittemmin kylä ja rannan muuta rakennukse tpurettiin. 1950-luvun aikana Kartanon alueella Pikku-Vesijärvi, Fellmannin puisto ja Kisapuisto saivat suunnilleen nykyisen muotonsa.

Viime vuosina alueelta on purettu useita rakennuksia, kuten aiemmin mainittu urheilutalo.
Paikoitusalueella sijainnut grilli, joka rakennettiin mahdollisesti 1970-luvulla(?), purettiin kaavamuutoksen johdosta.
Aiemmin 2000-luvun alussa Jalkarannantien varrelta oli purettu kaksi huoltamoa, jotka oli rakennettu joskus 1950-luvulla.
Alueen kolmas huoltamorakennus on toistaiseksi pystyssä. Alueen rakentaminen aloitetaan huoltamon tontilta.

Lähteet:
http://www.rky.fi/read/asp/r_kohde_det.aspx?KOHDE_ID=4842
http://www.paijat-hame.fi/fi/tehtavat/aluesuunnittelu/mary/alueet/paasikiven_aukio
http://lahtiuudistuu.fi/ranta-kartano
http://www.lahdenmuseot.fi/kuka-mita-lahti
http://www.vesku.net/vapaa-aika/pikku-vesku
http://fi.wikipedia.org/wiki/Lahden_urheilutalo
http://fi.wikipedia.org/wiki/Fellmaninpuisto
http://kartta.lahti.fi/ims
Lahden Historia 2
HL 2/1986
HL 2/1988

Artikkeli julkaistu alunperin Hollolan Lahti -lehdessä 3/2014

Lahti-filmit talteen ja esille

Julkaistu , kirjoittanut
Vastaa

Lahti-Seura ry:n aloitteesta käynnistettiin vuonna 2012 Päijät-Hämeen elokuvakeskus ry:n ja Lahden Videokuvaajat ry:n kanssa hanke, jonka tarkoituksena on kerätä lahtelaisten yksityishenkilöiden, yritysten, yhteisöjen ym. tahojen hallussa olevaa filmi-, video-, äänite- ja valokuvamateriaalia, jolla on paikallishistoriallista ja -kulttuurillista arvoa.

Hankkeelle luovutettu materiaali, kaitafilmit, vhs, diat, paperikuvat, äänitallenteet (haastattelut) yms., siirretään digimuotoon ja osasta materiaalista muokataan esityskelpoisia dokumentteja, joiden avulla valotetaan Lahden seudun kulttuurin, arkkitehtuurin, teollisuuden sekä talouden kehitystä vuosikymmenien ajalta tähän päivään saakka. Mukaan kelpaavat myös fiktiot, musiikkivideot ja taide-elokuvat, jos niissä ilmenee Lahti, lahtelaisuus tai Päijät-Häme jollain tavalla.

Projektin esittelyfilmi nähtävillä Youtubessa, se on koostettu Kai R. Lehtosen ja Erkki Halmeen vuosina 1958-59 tekemästä lyhytfilmistä Masto.

Kai R. Lehtosen ja Erkki Halmeen vuosina 1958-59 tekemä lyhytfilmi Masto Masto nähtävillä YouTubessa

Kuvakaappaus lyhytfilmistä Masto.

Arkistoon ja esitettäväksi

Hankkeen tarkoituksena on luoda Päijät-Hämeeseen jatkuva audiovisuaalisen perinnemateriaalin tuotantojärjestelmä ja digitaalinen tallennus- ja arkistointijärjestelmä. Dokumentit olisivat saatavilla asukkaiden, järjestöjen ja tutkijoiden käyttöön internetissä, jolloin materiaalia voidaan hyödyntää mm. paikallishistoriatutkimuksessa. Hankkeen ansiosta pelastetaan vanhaa, kenties jo unohtunutta filmimateriaalia aineistoa jälkipolville, kansalaisten ja tutkijoiden käyttöön.
Valmista esitysmateriaalia esitetään säännöllisesti myös erilaisten maakunnallisten teemapäivien ja -tapahtumien yhteydessä elokuvateatterissa, kulttuuri- ja kotiseututilaisuuksissa.

Digitointi tarpeen

Alkuun hankkeesta on tiedotettu lähinnä yhdistysten omien nettisivujen kautta sekä projektissa olevien henkilöiden omien kontaktien kautta. Hankkeeseen on kuitenkin luovutettu runsaasti filmimateriaalia.
Lahden Videokuvaajien Aatos Suomilammi on tehnyt saadusta materiaalista kaksi dvd-julkaisua ja osa dvd:llä olevasta materiaalista on esitetty Lahti-filmi -iltamissa, josta tuonnempana.
Päijät-Hämeessä tiedetään olevan paljon filmimateriaalia, eri yhteisöjen arkistoissa sekä mahdollisesti myös yksityishenkilöiden hallussa.  Tällainen “pölyttyvä” materiaali olisi tarpeellista siirtää pikaisesti digimuotoon, ja turvata sen säilyminen tulevaisuudessakin.

Projektille avataan kesän lopullaoma nettisivusto, jonka yhteyteen tulee kuva- ja videogalleria. Lisäksi sivulla annetaan seikkaperäisempää tietoa projektista, sen etenemisestä sekä tulevista Lahti-filmi -iltamista.
Tällä hetkellä projektin internetsivut ovat Lahti-Seuran sivujen yhteydessä.

Hankkeelle avustusta

Kuten edellä mainittiin, hanketta on viety toistaiseksi eteenpäin kaikessa hiljaisuudessa rajallisten resurssien puitteissa.
Tilanteeseen saatiin huima parannus kun 3.4.2014 Päijät-Hämeen rahasto myönsi Suomen Kulttuurirahaston 75-vuotisjuhlavuoden apurahana 20 000 euroa paikallishistoriallisen perinne-elokuva- ja dokumenttiprojektin toteuttamiseen.
Videokuvaajien ja PHEK:n edustajat vastaanottivat apurahan vuosijuhlassa Lahden Sibeliustalolla 3.5.2014.

Avustuksen ansiosta saatua ja saatavilla olevaa materiaalia päästään kuluvana ja tulevina vuosina siir-tämään digimuotoon ja saattamaan arkistointi- ja esityskuntoon.

Lahti-filmi -iltamat Kino Iiriksessä

Perinnefilmiprojektin sivutuotteena syntyi  Lahti-Seuran ja Elokuvakeskuksen käynnistämät Lahti-filmi -iltamat elokuvateatteri Kino Iirikseen. Iltamien tarkoitus on näyttää lahtelaisia ja lahtelaisten tekemiä filmejä, dokumentteja ja tallenteita. Osiin näytettävistä filmeistä on saatu esitysoikeus vain Lahti-filmi -näytöksiin, osa on koostettu kotiseutufilmihankkeeseen saadusta materiaalista. Näytökset valottavat paikallishistoriaa eri vuosikymmeniltä koottujen lyhytfilmien avulla sekä dokumenteissä esiintyvien henkilöiden ja tapahtumien kautta. Jokaisen näytöksen ohjelmisto pyritään muodostamaan mahdollisimman laajaksi ja monipuoliseksi.

Ensimmäinen näytös järjestettiin tiistaina 2.4.2013, ja se oli osana Kinos-elokuvafestivaalia. Ohjelmiston pääpaino oli vanhoissa lahtelaisissa esittelyfilmeissä.

Toinen näytös järjestettiin maanantaina 28.10. Tällä kertaa näytös koostui monipuolisesti erityyppisistä lyhytelokuvista, dokumenteista ja puolifiktiivisistä esittelyvideoista.
Näytöksen alusti historian harrastaja Unto Rönkkönen, joka on ollut tekemässä ja julkaisemassa mm. Lahden historiakalentereita.

Kolmas iltama järjestettiin niin ikään Kinos-elokuvafestivaalin yhteydessä, keskiviikkona 2.4.2014. Näytös sisälsi neljä lyhytfilmiä ja kokonaisuudessaan se kesti noin tunnin. Väkeä saapui paikalle runsaasti, niin että saliin tarvittiin lisäpenkkejä, jotta kaikki halukkaat pääsivät istumaan. Katsojia oli lopulta yli 120 henkeä.

Illan aloitti “Sulo ja Valentin”, joka on Riitta Jalosen tekemä dokumentti vuodelta 2013 lahtelaisen sotaveteraanin Sulo Antikaisen paluusta Karjalaan entiseen kotitaloonsa.
Tarina kertoo ystävyydestä yli rajojen.
“Kaitafilmejä Lahdesta 1960-luvulta” on kooste Jukka Ingelinin värifilmeistä 1960-luvulta. Sen on tehnyt Aatos Suomilammi Ossi Salmisen kuvaamasta materiaalista. Näytöksessä esitettiin lyhennetty versio, se on kokonaisuudessaan nähtävillä Suomilammin tekemällä dvd-julkaisulla.

Kolmas lyhytfilmi oli “Filmiseppo esittää: Lahtelaisia rakentajia” vuodelta 1960. Mustavalkoisella filmillä esitellään Lahden kaupungin rakentamista.

Viimeisenä esitetty “PR esittää: Katoavaa kaupunkia” on huikaiseva aikamatka 1950-luvun lopun Lahteen värifilmin avulla. Pentti Ruohoniemi kuvasi eri puolilla Lahtea vuonna 1958. Vaikka teoksessa ei ollut ääntä, kertoivat kuvat tarkasti senaikaisesta Lahdesta.

Kahdessa ensimmäisessä Lahti-filmi -iltamassa oli runsaasti Lahti-filmeistä kiinnostuneita katsojia, ja kolmannessa näytöksessä sali oli ääriään myöten täynnä: Tällaiselle kulttuuritapahtumalle on Lahdessa selvästi kysyntää.

Iltamat jatkunevat syksyllä 2014 ja luvassa on muutakin ohjelmaa liittyen projektiin sekä 25-vuotiaan Elokuvakeskuksen toimintaan.

Artikkeli on julkaistu alunperin Hollolan Lahti -lehdessä 2/2014
[päivitetty 27.6.2014]

Lahden museojunakausi alkamassa

Julkaistu , kirjoittanut
Vastaa

Lahden seudun museojunakausi käynnistyy tuttuun tyyliin Classic Motorshown yhteydessä, kun Ukko-Pekka matkaa toukokuun ensimmäisen viikonlopun aikana Lahden ”ympäri” eli Salpausselältä neljä kertaa Mukkulaan ja takaisin.
Aiempina vuosina CMS:n tapahtumasta on matkattu Heinolaan saakka, viime vuonna ajettiin viikonlopun aikan peräti kuusi kertaa Mukkulaan. Tällainen lyhempi ajomatka, verrattuna Heinolaan, palveli paremmin tapahtuman kävijäkuntaa.

Viime vuoden Mukkulan-ajo kuvattiin. Tällä kertaa ei suinkaan radan varrelta, vaan veturin keulasta. Tähän tarkoitukseen sopiva laite löytyi Lahden Videokuvaajilta. GoPro-kameraa käytetään yleisesti haastavissa olosuhteissa, joissa ns. normaali kameran käyttö ei ole mahdollista.
Tuona viikonloppuna oli tarkoitus kuvata rataverkkoa Kouvolasta Lahteen, mutta pienten teknisten ongelmien takia, tämän matkan kuvaaminen jäi lyhyeksi. Tuon oppitunnin jälkeen, Lahdessa kaikki meni hyvin ja Mukkulasta Salpausselälle suuntautuneen matkan tallentaminen onnistui hyvin.
Autenttinen kuvamateriaali julkaistiin vihdoin 8.4.2014 nimellä ”Ukko-Pekalla Lahdessa 4.5.2013”

Kamera asennettiin kuljettajasta katsottuna veturin vasemmanpuoleisen lyhdyn päälle. Kuvaaminen hoidettiin Markus Lehtisen kanssa yhteistyössä Höyryveturimatkat1009 Oy:n kanssa.
Matka Lahden Messukeskuksesta Salpausselän seisakkeelta Mukkulan liikennepaikalle yhteen suuntaan on noin 10 kilometriä. Matka kesti noin puoli tuntia.