Kirjoittajan arkistot:Vieras

Lahden Liekki Töyrykatu 5:n asialla

Julkaistu , kirjoittanut
Vastaa

toyrykatu5.jpg
Purku-uhan alla oleva Töyrykatu 5

Lahden kansalaistoiminnan kohtauspaikka halutaan purku-uhattuun taloon

Lahden kansalaistoiminnan kohtauspaikka Liekki on kansalaisyhteistyöliike ja yhdistys, jonka tavoitteena on saada Lahteen järjestökeskus. Kansalaisjärjestöjen toimintakeskusta on ollut ideoimassa joukko lahtelaisia kansalaisvaikuttajia ja järjestöaktiiveja.
Kansalaistoiminnan kohtauspaikka lisää järjestöyhteistyötä sekä asukkaiden kansalaisuuteen ja demokratiaan, yhteisiin arvoihin sekä yhteiseen historiaan ja kulttuuriin liittyvää toimintaa. Vastaavia yhdistysvetoisia järjestötaloja ja –keskuksia toimii ainakin seuraavissa kaupungeissa: Espoo, Helsinki, Hyvinkää, Joensuu, Jyväskylä, Kemi, Lohja ja Seinäjoki.

Liekki yhdistyksen perustamiseen syttyi halusta säilyttää Lahden Paavolassa, osoitteessa Töyrykatu 5, sijaitseva v. 1923 valmistunut talo.
Syksyn 2009 ajan Töyrykadun talon asiaa on pompoteltu kaupungin eri virastojen ja viranomaisten välillä. Tilakeskuksen kiinteistöpäällikkö Jouni Arola on kertonut Tilakeskuksen tekevän kaikkensa, jotta talo puretaan. Maankäytön puolella oltaisiin valmiita kaavamuutokseen, joka mahdollistaa talon myymisen. Lahden seudun ympäristöpalvelut kannattaa talon säilyttämistä. Kaupunginmuseo on pyydettäessä antanut lausunnon, joka esittää rakennuksen säilyttämistä osana Puu-Paavolan alkuperäistä rakennuskantaa. Purkuluvasta päättävä rakennuslautakunta peräänkuuluttaa tahoa, jolla olisi edellytykset pitää talo kunnossa ja ylläpitää toimintaa siellä. He katsovat Liekin olevan uusi toimija, jolla ei ole vakiintunutta asemaa toimijana, vaikka Liekin alla ovat mm. Salpausselän luonnonystävät ry, Maanystävien lapsiperheryhmä, Kestovaippayhdistys ja  Luonnonlapset ry., jotka kaikki ovat valtakunnallisia tai globaaleja, pitkään ja aktiivisesti toimineita yhdistyksiä.

Purkuluvasta on määräaikaan mennessä jätetty oikaisuvaatimus Salpausselän luonnonystävien ja kolmen yksityishenkilön toimesta. Oikaisuvaatimus antaa mahdollisuuden tarvittaessa valittaa hallinto-oikeuteen purkuluvasta, jos rakennuslautakunta päättää sen tiistaina 26.1.2010 pidettävässä kokouksessaan hyväksyä.

Talon purkamista ajava tilakeskus perustelee päätöstä Lahden kaupungin strategian kohdan ”tuottamattomista kiinteistöistä hankkiudutaan eroon” noudattamisella. Strategian useat kohdat myös puoltavat talon säilyttämistä ja kansalaistoiminnan kohtauspaikan perustamista: ”Paikallisia yhteisöjä ja asukkaiden omaehtoista toimintaa tukemalla kaupunki luo edellytyksiä turvalliselle ja viihtyisälle asuinympäristölle. Yhteisöjä tukemalla vahvistetaan myös asukkaiden omatoimisuutta oman hyvinvointinsa edistämisessä.”

Teksti ja kuva: Lahden kansalaistoiminnan kohtauspaikka Liekki

Lama Lahdessa

Julkaistu , kirjoittanut
Vastaa

Tiibetinbuddhalaisen opettajan lama Ole Nydahl lokakuisesta vierailusta Suomeen ja Lahteen kertoo lahtelainen buddhalaisuuden harjoittaja ja Lahden keskuksen perustaja. Lahteen keskus perustettiin kaksi vuotta sitten joulukuussa 2006, joten lama Olen vierailulla oli tärkeä merkitys Lahden keskukselle, sillä vierailu oli hänen ensimmäinen Lahteen ja samalla keskus siunattiin laman toimesta. Käytännössä tämä tarkoittaa että hän pätevöitti keskuksen virallisesti käyttöön. Lama Ole edustaa Tiibetin buddhalaista Karma-Kagyü koulukuntaa ja on yksi harvoista länsimaisista joilla on valtuudet toimia tiibetinbuddhalaisena opettajana.

Lama-tour Suomessa lokakuussa 2008

Lahden rautatieasema. Lauantaiaamu klo 6 ja pari väsähtänyttä nuorta kiirehtii kohti Helsinkiin suuntaavaan Z-junaan. Edellinen ilta Lahden Timanttipolku-Buddhalaisessa keskuksessa oli venähtänyt pitkäksi, valmistautuen lama Ole Nydahlin Suomen kiertueeseen ja ennen kaikkea siihen että hän tekisi ensivisiittiin Lahden keskukseen. Asemalaiturille saavuttaessa vaunun ikkunasta pilkistää jo tuttu naama: ”Aijjaa, muutkin on jo tähän aikaan liikkeellä”. Matka Helsinkiin sujuu mukavasti nukkuen.

Helsingissä suuntaamme kohti paikallista Timanttipolku-keskusta, ja vaikka kello ei ole vielä paljon, on siellä jo täysi tohina päällä. Vanhat tutut naamat touhuavat siivoten ja järjestellen, sekä valmistavan aamupalaa kaikille kauempaa saapuneille. Hyvin ravittuna lähdemme pienessä kiireessä kohti Rautatientoria, jossa bussi meitä odottaa. Paikalla on melkein kaikki Helsingin kaverit odottamassa ja loput Lahdesta tulleet. Iloiset jälleennäkemiset ja yhteishenki on korkealla. Ystävämme Venäjältä tulevat tietty vähän myöhässä. Bussi lähtee ja Helsinki jää taakse, suuntaamme kohti Turkua, jonne lama Olen lento Kööpenhaminasta suuntautuu. Saavumme lentoasemalle ajallaan, Turun sanghakin (=buddhalaisten harjoittajien yhteisö) saapuu paikalle vastaanottamaan lama Olea. Asemalla meitä on jo kasassa hurja määrä ja muuten niin kovin pieni ja hiljainen lentoasema on täynnä elämää. Lento laskeutuu ja kaikki kerääntyvät tuloportin suulle vastaanottamaan lama Olea ja Skandinavian tourilaisia. Kamerat valmiina odottelemme porttien avautumista. Pari suomalaista ystäväämme, jotka ovat matkustaneet viikon laman seurassa saapuvat portista ja heidän perässään Ilkka Kanerva. Kamerat räpsyvät ja näyttää siltä kuin Ile luulisi olevansa kaiken vastaanoton ja kuvaamisen kohde, mutta ei suinkaan. Ne olivat nämä kaksi iloista travellaajatyttöä, joita noin sata henkeä on vastassa. Kohta ovet avautuvat uudelleen ja sieltä lamamme saapuu ja niin myös hänen mukana reissaava ryhmänsä. Lama tervehtii kaikkia ja olemme iloisia jälleen, kun hän on päässyt Suomeen.

Jatkamme Turun Timanttipolku-keskukseen, nyt meitä on jo kaksi bussillista, ystäviä kaikkialta pohjoismaista ja Baltiasta sekä Saksasta, Itävallasta, Puolasta, Tsekeistä ja mistä vielä? Ryhmä Turussa on ollut jo noin 8 vuotta ja oma keskus noin vuoden. Kyseessä on siis Lama Olen ensimmäinen vierailu Turun keskuksessa, ja sen vihkiminen eli pätevöittäminen viralliseen käyttöön. Ahtaudumme kaikki sisään ja tunnelma on tiivis, minua alkaa jännittämään. Turun keskus on yli kaksi kertaa isompi kuin Lahden, joten miten mahdumme huomenna sinne ja silloin meitä on vieläkin enemmän. Kun asetumme aloillemme, lama Ole kertoo kuinka hän ja vaimonsa Hannah ja tunnettu buddhalainen opettaja Kalu Rinpoche olivat käyneet Turussa jo 1970-luvulla luennoimassa buddhalaisuudesta. Aika ei silloin kuitenkaan vielä ollut otollinen, vaan kului lähes 30 vuotta, ennen kuin Suomeen saatiin ensimmäinen Timanttipolku-ryhmä.

Turusta matka jatkui Tampereelle, lama Ole kiidätettiin edeltä pikavauhtia bussien seuratessa pikkuhiljaa perästä. Lama Olen luento oli laatuaan ensimmäinen Tampereella, Ylioppilasteatterille oli saapunut mukavasti porukkaa tourilaisten lisäksi. Ole luennoi siitä mitä buddhalaisuus on. Luennon jälkeen bileet Tampereen meditaatiopaikassa Ilontilassa, myös lama Ole osallistui juhlintaan. Yö venyi pitkäksi. Porukka eriintyi ja osa vaelsi vielä juhlimaan lisää ja osa keräämään voimia seuraavan päivän koitokselle.

Aamulla bussit starttasivat Pyynikin torilta kohti Lahtea. Toisessa bussissa tällä kertaa mukanaan lama Olekin. Lahden Timanttipolku-ryhmä ja keskus starttasivat toimintansa kaksi vuotta sitten, joten lama Olen vierailu Lahteen oli ensimmäinen laatuaan. Puolen päivän aikaan sunnuntaina Päijänteenkadulla alkoi olla ruuhkaa, osa ihmisitä oli liikkeellä omilla autoillaan ja olivat tulleet Lahteen jo edeltä. Pian bussitkin jo saapuivat ja väkeä oli todella paljon. Joku oli vihjannut lama Olelle, että Lahden keskus ei ole niin iso. Hänen astuessa sisään ja nähdessään meditaatiotilan hän kehui että tilahan on suuri. Kun kaikki, jotka pystyivät, olivat ahtautuneet sisälle lama Ole aloitti kertomalla kuinka hän vaimonsa kanssa oli perustanut ensimmäisen ryhmän Tanskaan -73 ja tila oli ollut puolet pienempi. Sen jälkeen hän muistutti kuinka tärkeää todella on että ihmisillä on oma paikka ja mahdollisuus kohdata ja harjoittaa buddhan vapauttavia opetuksia. Puheiden jälkeen ”virallisia” seremonioita ja meditaatiota, ja nyt keskus oli vihitty virallisesti käyttöön. Lahdessa ei aikaa tuhlattu, kaikki toiminta oli nopeaa ja alta tunnissa kaikki oli ohi.

Lama Ole lähti edeltä Helsinkiin, jossa Helsingin ryhmä oli järjestänyt hänelle kiertueen Mannerheim-museossa. Lama Ole on aina pitänyt suomalaisten sisukkuudesta ja tavasta selviytyä ja puhuukin aina siitä kuinka yksi suomalainen sotilas sodassa vastasi niin ja niin montaa venäläistä. Bussit jyskyttelivät perässä ja Helsinkiin saavuttua vielä yhteiselle lounaalle ennen illan luentoa. Tätä ennen oli vielä mukavasti yhteistä aikaa kaikkien uusien ja vanhojen ystävien kanssa seurusteluun.

Teksti: Jukka Hakala

Lisää aiheesta täällä.

***Haastattelu tehtiin alunperin Lahen Lehen toiseen numeroon, jota ei julkaistu.

Pro-Varikko rautateiden asialla

Julkaistu , kirjoittanut
Vastaa

varikko_1469.jpg

Pro-Varikko on nimi työryhmälle, jonka tehtävänä on tuoda esille Lahden Mytäjäisten varikkoalueen historiaa ja tulevaisuuden näkymiä esille, sekä antaa tukea kulttuurihistoriallisesti arvokkaan miljöön säilyttämiseen ja kehittämiseen.

Provarikko.info -nettisivusto esittelee alueen historiaa, tuoretta tietoa, sekä tulevaisuuden suunnitelmia ja esityksiä. Sivuston kautta on myös mahdollisuus antaa tukensa varikkoalueen säilyttämisen puolesta.

Valtio-omisteinen Senaatti-Kiinteistöt aloitti vanhojen suomalaisten rautatiekiinteistöjen myynnin vuonna 2007 ja Mytäjäisten varikkokokonaisuus on yksi myytävistä kohteista. Huolta varikon tulevaisuudesta ovat kantaneet monien muiden lisäksi myös varikkoalueen vesitornissa vuokralla oleva Lahden rautatieharrastajat Topparoikka ry. Topparoikka on säilyttänyt ja elävöittänyt varikkoalueen kulttuuriperintöä tapahtumien (mm. Lahden rautatiepäivä), rautatiekaluston, julkaisujen muodossa talkoovoimin jo 20 vuotta.

Varikkoalue on vaikea myyntikohde sen laajuutensa takia. Siihen kuuluvat itse veturitallirakennuksen lisäksi Lahden vanhin säilynyt koulurakennus, vesitorni, sauna ja asuinrakennuksia, sekä varastoja. Alue kokonaisuutena on kulttuurihistoriallisesti arvokas, joka on vieläkin lähes autenttisessa tilasssaan ja käytön ansiosta hyvässä kunnossa.

Kaupunkikuvallisesti varikko sijaitsee herkällä paikalla, vilkasliikenteisen ja modernin radan varrella, joten lisärakentamiselle alue tuntuu mahdottomalta ajatukselta. Toinen ääripää eli alueen totaalinen suojelu ei sovi sen toiminnalliseen viitekehykseen. Tarvitaankin joustava välimuoto näiden em. ääripäiden välille. Tästä on jo hyviä kokemuksia Lahden Rautatiepäivän (vuosina 2006-2008) muodossa, jotka avasivat varikon kansalaisille, ja samalla alueen pitkä toiminnallinen rooli korostui, historiaa kunnioittaen.

Varikko ei ole yhden yhdistyksen tai muutaman henkilön temmellyskenttä tai yksittäinen projekti vaan pitkäaikainen ja monitahoinen prosessti, jossa tarvitaan yhteistyötä eri tahojen kanssa hiomaan tuo helmi Lahtea ja kenties koko eteläisen Suomen rataverkkoa hyödyttäväksi toimintakokonaisuudeksi. Aktiivisten rautatieharrastajien ideoima Pietarin Radan museo -projekti veturitalleihin ei aikoinaan saanut tulta alleen ja ratayhteyden palauttaminen Vesijärven satamaan on toistaiseksi jäissä. Vankka pohjatyö on silti aikoinaan tehty ja nyt aika kääntää uusi sivu.

Provarikko.info -nettisivuston tarkoituksena on tuoda veturivarikon ja satamaradan hyödyntämismahdollisuudet perusteellisen argumentoinnin avulla, niin tavallisille lahtelaisillekin kuin päättävillekin tahoille; Lahden seudun rautatiekulttuurin jatkumisen vahvana ja elävänä. Rautatieperinteen jatkuminen alueella ei sulje muiden mahdollisten toimijoiden vaihtoehtojen huomioimattajättämistä.

Varikossa on mahdollisuus monipuoliseen kulttuurialueeseen. Toivottavasti Pro-Varikko herättää ihmiset keskustelemaan ainutlaatuisesta alueesta, jonka toiminnallisuus voi parhaimmassa tapauksessa heijastella kaikkiin Lahden seudun rautatiekuntiin.

Adressin varikon puolesta voit kirjoittaa täällä.

Provarikko.info-työryhmä
Lahden Rautatiepäivä -tapahtuman vastuuhenkilöt
Lahden Rautatieharrastajat Topparoikka ry.

Jonne Seppänen
Sauli Hirvonen
Janne Ridanpää

Kulttuuritoimi tiedottaa

Julkaistu , kirjoittanut
Vastaa

Syksy lähtee liikkeelle rivakasti – Taidelauantai 6.9.08 ulkona ja sisällä

Aluksi vähän viime kesästä – ja yhteistyön voimasta kulttuuritoiminnassa

Toimintakausi 2008-2009 käynnistyy parhaillaan. Kuluneella viikolla juhli Lahden Kamarikuoro 40-vuotista työtään Murrosten Lahti – teemavuosikonsertilla Felix Krohn -salissa. Konsertti, jonka yhtenä järjestäjänä toimi myös kulttuuritoimi, liittyi Lahden meneillään olevaan teemavuosihankkeeseen, jossa tätä vuotta on vietetty eritoten museon toimesta vuoden 1918 vapaussodan/kansalaissodan/veljessodan jne. uudenkaltaisen käsittelyn ja yhteisten muistojen esiintuomiseen. Mukana konsertissa oli myös Puolustusvoimien Varusmiessoittokunta sekä juontajina Liisi ja Heikki Vänttinen.
Liekö syynä huono ilma, yhtä aikaa Sibeliustalolla ollut Queen-konsertti vaiko hidas liikkeellelähtö markkinoinnissa, tätä konserttia, jossa kuultiin mm. Sibeliuksen Oma maa -teos erittäin laadukkaana esityksenä, olisi mahtunut kuulemaan vielä toinen mokoma yleisöä.

Kesän aikana oli ja nyt alkusyksystä Lahdessa toteutetaan monia kulttuuritapahtumia, joista osa aivan uusia. Näyttää siltä, että lähes kaikkien harmiksi koituivat huonot säät, jotka tänä vuonna ovat riivanneet miltei kaikkia ulkoilmatilaisuuksia, mutta on myös muita tekijöitä, jotka saattoivat vaikuttaa toiminnan jatkumisen kannalta kaikkein tärkeimpään eli yleisömenestykseen.

Kun tarkastelee äskeisten tapahtumien kirjoa ja määrää, näyttää äkkiseltään hienolta, että kaupungissa tapahtuu liki koko ajan. Mutta lähemmin katsoen huomaa, että vaikka tapahtuukin hyvin paljon, on se usein hyvin samankaltaista ja sijoittuu hyvin lyhyelle aikavälille ellei suorastaan päällekkäin. Erityisesti tämä näyttää vaikuttavan populaarikulttuurille rakentuviin tapahtumiin, mutta ei vain niihin. Toisaalta kesäsesongin – sen jolloin ihmiset liikkuvat tapahtumissa – aika on melko lyhyt, eikä kaikkea päällekkäisyyttä voi millään välttää, mutta silti…!

Mitä sitten tulisi tehdä, tulisiko sille tehdä jotain – tai voidaanko tehdä asialle mitään?

Siinäpä joukko kysymyksiä, joiden vastaamiseen eivät riitä yhden eivätkä kahdentoistakaan ihmisen voimat. Selvää on kuitenkin, että ”jotain tarttis tehdä” jottei niin monen hyvän idean, pyyteettömän talkootyötunnin, toiveikkaan odotuksen ja innolla rakennetun tapahtuman/hankkeen kohtalona olisi joutua pettymyksen kohteeksi.

Yhtenä tärkeänä keinona näen neljännesvuosisataisen Lahden kulttuurisihteerinä toimimiskokemukseni kautta edelleen y h t e i s t y ö n, jonka tulisi olla säännöllistä, hyvässä etuajassa tapahtuvaa ja eri osapuolien tavoitteita arvostavaa. Kulttuuritoimijat ovat siitä harvinaislaatuinen joukko ihmisiä, että heidän kauttaan kaupunki saa aikaan paljon sellaista aineetonta hyvää ja kipinää lahtelaiseen elämään, ettei sitä voimavaraa kannata haaskata vaan vaalia. Se tarkoittaa myös sitä, että nämä kullanarvoiset toimijat itse katsovat ympärilleen ja näkevät toisissa samankaltaisissa luontevan yhteistyökumppanin, joiden kanssa toimimalla saatetaan saavuttaa parempia tuloksia kuin tähän asti.

Kulttuuritoimi tulee tämän syksyn aikana järjestämään yhteisen keskustelutilaisuuden lokakuun alkupuolella. Ennen ensi kesän suunnitelmien lukkoon lyömistä siitä saattaisi olla hyötyä hyvin monille toimijoille. Myös muita hyviä toimintamalleja on syytä etsiä. Niiden löytämiseksi tarvitaan sekä tahtoa että aloitteellisuutta.

Iloisin kulttuuriterveisin ja aktiivisen syyskauden toivotuksin

Riittakatriina Manninen-Louhensalo / Lahden kulttuuritoimen kulttuurisihteeri


KULTTUURITOIMI TIEDOTTAA

1. EFEKTI – hanke on luonut uudenlaista myös ylikunnallista yhteistyötä

Kolmatta vuottaan toimiva seudullinen lasten ja nuorten kulttuurikeskushanke Efekti on merkinnyt uutta aktiivista toimintaa etenkin varhaiskasvatuksen ja koulujen suuntaan. Mukana toiminnassa ovat olleet sekä kulttuurilaitokset että erittäin ansiokkaasti kolmannen sektorin eri toimijat. Tällä hetkellä on hankkeessa mukana Lahden lisäksi Asikkala, Hollola, Hämeenkoski, Kärkölä, Nastola, Orimattila ja Sysmä.

Hankeen kautta järjestetään tänäkin syksynä konsertteja, esitysvierailuja, eri taidealan työpajoja sekä uutuutena erityisesti kuvataiteen taitelijavierailuja kouluille ja päiväkodeille.

Edelleen jatkuvat Tanssii tahtien kanssa -kiertueet, sekä mittava määrä tiedotusta kulttuuri-, harrastus- ja taidetoiminnasta.

Syyskuussa 2008 ilmestyy kolmas Kulttuurimosaiikki -kalenteri!
Erityisen suurta kiitosta ovat saaneet kaksi jo ilmestynyttä Kulttuurimosaiikkikalenteria. Laajasti alueen kulttuuritoimintoja esittelevät kalenterit on tarkoitettu opetuksen tueksi. Niitä painetaan 1800 ja jakelu on kohdistettu koulujen yhdysopettajille kaikissa hankekunnissa, tiedotusvälineille ja
päiväkodeille.

Lisäksi kulttuurikalenteri julkaistaan Kulttuuriportaalin nettisivuilla www.lahtikult.fi/kalenteri, jossa sitä päivitetään viikoittain. Onkin hyvä muistaa, että nettisivut toimivat hyvänä ilmoituskanavana myös painetun kalenterin julkaisun jälkeen.


2. LAHTIKULT – portaalin käyttöä voisi tehostaa

Kulttuuritoimelle siirtynyt Kulttuuripääkaupunkihankkeen käynnistämä Lahtikult –portaali www.lahtikult.fi -sivusto, jonka päivitystä hoidetaan toimiston kautta, on kohtuullisen käytetty, mutta vieläkin lisää tietoja kaipaava sivusto, joka on kaikille ilmainen väylä kertoa toiminnastaan.

Tämä tiedosto pystyy jo nyt varsin kattavasti esittelemään Lahden ja seutukunnan kulttuuriyhteisöjä ja on jokaisesta itsestään kiinni, miten suuren hyödyn siitä taide- ja kulttuuritoimintaa harjoittavat tahot saavat.


3. TAITEIDENPÄIVÄÄ VIETETÄÄN LAUANTAINA 6.9.2008

Klo 11–12 Taidelaitosten ja kulttuurijärjestöjen Basaarikuja Teatterin ja
kirjaston välisessä puistikossa. Teatteritorin basaarikujalla esittäytyvät suuret kulttuurilaitokset ja yhdistykset, mukana mm. Kaupunginteatteri, Sinfonia Lahti, Kirjasto, Wellamo-opisto, Kulttuuritoimi, Nuorisotoimi, Bach-kuoro, Lahden Tanssiopisto jne.

  • Teatteritorinlava

Klo 12-13, Tiirismaan lukio laulaen, soittaen ja tanssien
Vastakaiku
Kamarikuoro
WoMen
Snälla Döttrar
CINQ
Milla & Sonja, Julius
Katalysaattori
Mr. H., Narisevat

Klo 13-15 välillä Teatteritorin ohjelma kulkee erilaisin teemoin:
”Koko perheen taidelahti”
”Roolipuvut ja kaupungin tanssiväki”
”Musiikkilahti”

Esiintyjinä mm.
Päijät-Hämeen Tanssialan Tuki ry:n ryhmiä mm. Lahden musiikkiopiston poikientanssi, Hot Club tanssikoulu, Hollolan Ns Ólga, Möysän Ns Twix&Grip sekä Kaija Lipiäinen ja tanssijat.
Kulttuuritoimen puvuston suuri Roolipukujen muotinäytös.
Lännen Keisari –musikaalin bändi, johdossa Matti Hussi
Lahden Oopperan solistit:mm. Anni Veck, Satu Jaatinen, Heli Huuki ja Joonas Asikainen: Carmenia ja Batshebaa…
Wellamon Tyttäret kuoro
Raija Kautonen trubaduuri

  • Vaahterasali

Roolipukunäyttely Venetsialainen talo
Kino Iiriksen julistemyynti
Candlelight stories –tarinoita kynttilän valossa klo 20 ja 21.
Vapaa pääsy

Kulttuuritoimen ensimmäinen Openstage, nuoret ammattilaiset esiintyvät tapahtuma EI ole nonstop. Kaksi 45min kokonaisuutta, alkaa tasatunnein. Tervetuloa nauttimaan musiikin, sanan, liikkeen ja kynttilän valon illasta!

Esiintyjinä mm. Barokkiorkesteri Galantina, laulajat Lea Orpana ja Annamaria Karhulahti, pianisti Matti Hussi, balettitanssija Sannamaria Sumanen jne.
Tammisali

  • Nukkenäyttely ja työpaja klo 11-15, vapaa pääsy

Pienimuotoisessa nukkenäyttelyssä nähdään Kulttuuritoimen Pulman uni –teatterisadun, Kalevala-aiheiset sekä jättiläistarinan pöytänukketeatterin lumoavat nuket. Tule ja ihastu!

Non-stop työpajassa nukketaiteilija Hanna Hietala tutustuttaa varjonukketeatteriin ja Hietalan opastuksella valmistetaan omat varjonuket.

Varjonukkeja voi kokeilla varjonukketeatterinäyttämöllä.

HUNKA JUNK ON ENTISTÄKIN AINUTLAATUISEMPI ELOKUVAKOKEMUS
Omituisiin valkokangaselämyksiin erikoistunut kanadalainen HUNKA JUNK – elokuvafestivaali saapuu kiertueelle Suomeen elokuun 2008 lopussa.

Nyt järjestyksessä kuudes HUNKA JUNK -minifestivaali saa Suomessa maailmanensi-iltansa. Tapahtuma on jatkoa HUNKA JUNK 5 -festivaalille, jonka esitykset pyörivät täysille saleille Helsingissä, Tampereella, Turussa ja Jyväskylässä elo-syyskuussa 2007.

Hunka Junk rakentuu kanadalaisen elokuvatutkijan ja -keräilijän Dion Conflictin tarkasti valikoimista ja lähes poikkeuksetta unohdetuista 16-millisistä filmeistä. Monipuolinen kokoelma sisältää muun muassa vanhoja mainoksia, elokuvatrailereita sekä valistus- ja opetuselokuvia, joita käytettiin Pohjois-Amerikan koulujen opetusmateriaalina ennen televisiovallankumousta.

Kuudes Hunka Junk -kooste on kuin retropop-kulttuurin harrastajan märkä uni. Mainosfilmit esittelevät mm. kameroiden uusinta kertakäyttösalamateknologiaa, Fish and Chips -pikaruokalassa työskentelyn riemua sekä sen, mitä kotirouva saa aikaan käänteentekevällä uutuuskeksinnöllä nimeltään spray-maali.
Opettavaisista lyhytelokuvista esiin nousevat esimerkiksi suojalasien tarpeellisuudesta kertova pelottelufilmi We’ll See Tomorrow ja Pohjois-Amerikassa rullaluisteluvillitystä lietsonut Rolling Rolling Everywhere. Kokonaisuuden kruunaavat vuosikertaelokuvien trailerit sekä lyhytfilmit, joita räätälöitiin 1960- ja 1970-luvulla amerikkalaisten drive-in-teattereiden valkokankaille.

Tapahtumaa ohjaa filmikelojensa kanssa maailmaa kiertävä torontolainen Dion Conflict, joka viihdyttää festivaalinäytösten väliajoilla yleisöä jakamalla väliaikavisailun palkintoina sekalaisia viihdeteollisuuden tuotteita.

Hunka Junk -festivaalin viimevuotinen suursuosio Suomessa on herättänyt kiinnostusta myös Pohjois-Amerikan medioissa.

Festivaalikiertue vierailee Suomessa seuraavilla paikkakunnilla:
Pe 5.9. Lahti, Kino Iiris klo 18.00 ja La 6.9. klo 14.00

Minifestivaalinäytöksen kokonaiskesto n. 120 min.

  • Pikkuteatteri

klo 19 LAPIO ja Lahden kulttuuritoimi: Tauno Pylkkäsen Batsheba saaremaalla -oopperan ensi-ilta.

Batsheba Saarenmaalla on Tauno Pylkkäsen säveltämä teos (1940/1958), joka on esitetty ensimmäisen kerran Tampereella 1959. Teksti perustuu kirjailija Aino Kallaksen saman nimiseen tekstiin. Teksti Kertoo köyhästä virolaisesta perheestä, johon kuuluu vanha nainen Vanakai (Satu Jaatinen), tämän poika, Kuigu-Siim (Joonas Asikainen) ja pojan vaimo Riina (Heli Huuki).

Lahdessa nähtävä versio teoksesta on sijoitettu 1980-luvun Neuvostovallan alaiseen Viroon. Perhe asuu hyvin huonossa asunnossa loppusyksystä, jossa katto vuotaa, kun ensilumet sulavat katolta. Tämän vuoksi ämpäreitä on sijoitettu joka puolelle suojaamaan lattiaa, ettei sille laitetut sanomalehdet, joiden olisi tarkoitus lämmittää kastuisi. Tekstissään Kallas on käyttänyt raamatun kohtaa (Ensimmäistä Samuelin kirjaa, lukua 11), jossa Daavid rakastuu sotilaansa Urian kauniiseen vaimoon Batshebaan. Tämä sama toistuu myös päätarinassa, jossa Paronin Herra rakastuu Kuigu-Siimin vaimoon Riinaan. Tarinan teemat, viha, rakkaus ja pettäminen, ovat sellaisia elementtejä, etteivät ne vanhene vuosisatojenkaan kuluessa.

  • Lanupuisto

klo 22.30 Teatteri Nuora: Mikä metsässä pelottaa?

Mikä metsässä pelottaa? Kulje kanssamme puiston patsaille. Uskaltaudu vaeltamaan pimeässä ja kuulemaan, mitä metsä vastaa.
Valonkantajina teatteriryhmä Nuoran Suvi Eskola, Laura Peltoniemi sekä Leena Urrio.
Vaelluksen kesto noin 40 minuuttia. Kokoontumispaikkana LANUPUISTO – kyltti kariniemenkadun kupeessa.

  • Oskarinpiha

Lahden Lauantainäyttämön avoimet harjoitukset klo 17

Lahden Lauantainäyttämön avoimet harjoitukset syksyn Woody Allenin kirjoittamasta näytelmästä Jumala järjestetään Oskarin pihassa Taidelauantaina klo 17 alkaen. Harjoitukset kestävät noin kaksi tuntia. Näytelmän ensi-ilta on 8.11.2008

TERVETULOA KAIKKI MUKAAN VIETTÄMÄÄN YHTEISTÄ TAITEEN JA TAIDEKASVATUKSEN, KULTTUURIN JA ILOISEN YHDESSÄOLON TAPAHTUMAA!


4. TALVIKARNEVAALIT 31.1. – 15.2.2009

Kaikkihan tietävät, että Lahden Lasten Talvikarnevaalit –tapahtumaa vietetään alkutalvesta. Ensi vuonna tapahtuma on runsaan kahden viikon mittainen ja sen pääteemana on tutustuminen Itämerenpohjoiskolkan kulttuureihin eli siis omiin naapureihimme.
Jo nyt on tiedossa, että venäläinen musiikki ja tanssitaide tulevat esiin, sillä Lahden Tanssiopisto virittelee Vaahterasalissa esityksiin aivan Karnevaalin loppupäiville omaa versiotaan Pähkinänsärkijä –baletista . Lahden Konservatorion ja kulttuuritoimen NUTE ja LATE – teatteriryhmien yhteistyönä on syntymässä Pekka ja Susi –konsertit, jotka toteutetaan Felix Krohn –salissa.

Karnevaalia on tarkoitus viettää eri puolilla kaupunkia kahden viikon ajan ja mukaan toivomme mahdollisimman monenmuotoista ohjelmaa alkaen pienistä päiväkoti- ja koulukonserteista ja vierailuista aina suurempiin ohjelmakokonaisuuksiin.

Neuvottelut ja tiedot ohjelmista on hyvä saada hoidetuksi jo ennen syyslomia eli aikaa ideointiin on vielä lähes 2 kuukautta.

Karnevaaliohjelma julkaistaan 15.12. 2008


5. KULTTUURITOIMEN TILOISTA JA PUVUSTON PALVELUISTA

Kulttuuritoimen teatteritilat säilyvät toimintakauden 2008 – 2009 aikana ennallaan.
Vireillä on kulttuuritoimen toimiston ja tuotantoyksikön muutto Lahden Konserttitaloon, mutta aikataulusta ei vielä ole lopullista selvyyttä. Muutto tapahtuu joskus vuoden 2009 aikana, mikäli vireillä olevat suunnitelmat toteutuvat.

Pikkuteatterin vuokrasopimus jatkuu 30.6.2009 saakka, joten talo on käytössä myös kevätkaudella 2009. Pikkuteatterilla on tänä syksynä enemmän ohjelmaa kuin muutamana viime vuotena, mutta vielä on mahdollista varata taloa erilaisiin tarkoituksiin myös syksyllä.

Kansantalon Vaahterasali, Tammisali sekä III kerroksen kokous/harjoitustila ovat myös käytössä aiempaan tapaan. Varauksia on melkoisen runsaasti syksylle, mutta aina kannattaa tiedustella vapaita vuoroja.

III kerroksen kokous/harjoitustila on moderni, n. 40 hengen kokouksille, luennoille, koulutustilaisuuksille ja harjoituksille soveltuva tila, jossa on mahdollisuus myös omaan kahvitteluun ja jonne voi tilata piirtoheittimen, sekä tarvittaessa videotykin.
Yhteydenotot: koordinaattori Nina lahtinen, puh. 814 4774

Jouluista tunnelmaa tarjolla! Valmis koristelu tilaisuuksienne viihtyisyydeksi.

TAIKA, VELMA ja KULTTUURITOIMEN TUOTANTOYKSIKKÖ toimivat yhteistyössä ja rakentavat marraskuun viimeisellä viikolla Vaahterasaliin ja sen aulaan Piparkakku –aiheisen jouluisen kokonaisuuden. Se kannattaa huomioida, kun suunnittelette jouluun liittyviä tapahtumia, konsertteja, teatteri- ja tanssinäytöksiä yms.

Puvuston ja tarpeiston palvelut auttavat toteuttamaan unelmia

Kulttuuritoimen puvusto ja tarpeisto on karttunut eri tapahtumien ja näytelmien kuten Talvikarnevaalien, Lasten ja Nuorten teatterikerhojen sekä kesäprojektien myötä.
Lisäksi puvuston valikoimiin ovat tuoneet monet yhteistyökumppanit, joiden puvustot on yhdistetty Kulttuuritoimen kokoelmaan.

Puvustoa on aloitettu aktiivisesti markkinoimaan järjestöille, kouluille ja yksityisille henkilöille. Vanhojen tanssijat, koululuokat, teemabileiden pitäjät sekä näytelmäharrastajat ovat löytäneet käyttökelpoista materiaalia. Vuokraustoiminnassa hinnat on pidetty maltillisena. Näin puvusto ja tarpeisto on mahdollisimman monen käytössä.

Yhteydenotot: koordinaattori Kati Kuusela, puh. 050 3878793


6. LATE JA NUTE – kulttuuritoimen teatteritoiminta on uudistunut –
Lasten teatterikerho LATE ja nuorisoteatteri NUTE valmistavat syksyn aikana kolme esitystä 50 innokkaan nuoren voimin!

Tänä syksynä toimivat kulttuuritoimen teatteriyksiköt kahden nuoren ammattilaisen johdolla. Jarna Mandelin ( teatteri-ilmaisun ohjaaja AMK) ja Lea Orpana (muusikko/AMK/ Lahden musiikkiteatteri linja) ovat vastuullinen parivaljakko, joiden johdolla toimintaa kehitetään, suunnitellaan ja toimeenpannaan.
Jäsenet ryhmiin valittiin pääsykokeilla, jotka pidettiin 23.8. ja kaikkiaan mukana tulee olemaan lähes 50. Ryhmät on jaettu iän mukaan 10-14 ja 15-25 –vuotiaisiin teatterikärpäsen puremaan lapseen ja nuoreen. Osa oppilaista on myös lähikunnista: Hollolasta, Nastolasta, Orimattilasta ja Asikkalasta. Ohjelmaan kuuluu mm. teatteritaitojen perusteita, liikuntaa, musiikkia, teksti- ja roolityöskentelyä, sekä tietysti esitystoimintaa.

Syksyn ensimmäinen ensi-ilta lokakuun 10. päivä Vaahterasalissa on LATEn ja NUTEn yhteinen projekti.

Lähes viidenkymmenen innostuneen teatterinharrastajan voimin valmistetaan koko perheen näytelmä. Aapelin Koko kaupungin Vinski on tuttu tarina jo useille sukupolville. Vinskin ja muiden Hömpstadin asukkaiden elämää päästään seuraamaan Kansantalon Vaahterasalilla lokakuussa. Osaako harakka puhua? toimiiko näkymättömyyspulveri? Entä kuka kumma on kaupungilla liikkuva varas?

Marraskuun lopulla NUTE valmistaa Jouluisen Kabareen, joka on suunnattu aikuiselle pikkujoulukansalle. Kabareessa nuoret pääsevät laajentamaan ilmaisunsa osa-alueita myös laulun ja musiikin puolelle. Sitä voi tilata myös pikkujouluihin.
Marraskuun lopulla LATE valmistaa jouluisen sadun, joka on suunnattu perheen pienimmille. Tammisaliin rakennetaan jouluinen maailma, jossa lapset ja aikuiset pääsevät rauhoittumaan joulun odotukseen.
Tiedustelut: Jarna Mandelin, puh. 050 383 6550, e-mail: nuorisoteatteri(AT)lahti.fi
Lea Orpana, puh. 050 383 6553, e-mail: lea.orpana@lahti.fi

Kisapuisto rokkasi

Julkaistu , kirjoittanut
Vastaa

kisa11.jpg
Iso jano, Lahden yöt, Summer Up, Jazztori… siinä muutamia tapahtumia, jotka nousivat useampaan kertaan esille kysellessäni ihmisiltä, mitä heille tulee mieleen sanoista Lahti ja kesäfestivaalit. Muistipa joku myös surullisen kuuluisat tapahtumat Messilässä yli vuosikymmen takaperin ja jollekin toiselle kesäfestivaaliksi kelpasi jopa helmikuinen Roosterfest. Yksi asia kävi kuitenkin hyvin selväksi: lahtelaiset ja lahtelaismieliset eivät olleet kovinkaan tyytyväisiä mastokaupungin kesäiseen musiikkitarjontaan; termit kuten keskinkertainen, keskiluokkainen ja keski-ikäinen vilisivät uhrieni puheenparsissa poikkeuksetta.
”Onko kesä 2008 sitten tuova muutoksen”, kuului seuraava kysymykseni. Limaisen Sedu Koskisen ja iljettävän Kalle Keskisen yhteistyön hedelmä, pompöösimäinen Water & Rock -festivaali ei kuitenkaan muutoksen tuulia Vesijärven rannoille juurikaan puhallellut. Muutaman keskusteluun osallistuneen mielestä Dion, Teräsbetonin, Ari Koivusen, The Rasmuksen ja muutaman muun ”kovan nimen” tähdittämä, F1 -veneiden ympärille kyhätty ”kansanjuhla” vei Business Cityn nimeä jopa vieläkin syvemmälle lokaan – ainakin sen kansanosan mielestä, joille mielenkiintoinen esiintyjäkaarti tarkoittaa muutakin kuin nostalgiaa ja päivän polttavia hittejä.
Tästä pääsemmekin vihdoin ja viimein itse asiaan: onko Kisapuistorockista Lahen pelastajaksi jo debyyttivuotenaan? Heti kärkeen voi sanoa, että esim. alkukesäiseen tulokaskolleegaansa verrattuna ”Kisisrock” otti selkeän selätysvoiton. Kuitenkin verrattuna suomenniemen muihin kaupunkifestareihin, työtä on tehtävä ja paljon, jos ”Kispirock” aikoo vakiinnuttaa paikkansa päijät-hämäläisellä rock-festivaalikartalla. Palataan tähän aiheeseen kuitenkin hieman myöhemmin ja tarkastellaan lähemmin ”Kisarirockin” musiikillista antia – sehän se musiikkitapahtumien tärkein asia kuitenkin on.

Perjantai

Festivaalin avajaispäivänä ei Kisapuiston hiekkakentälle rakennetulla päälavalla tapahtumia ollut, ja Karirannan kesäteatterin ilmaislavallakin oli ilakointi jo perjantain osalta lopetettu, joten toimittaja suuntasi askeleensa Pikku-Vesijärven paikoitusalueella tönöttävään King Kong Club -telttaan, joka tarjoili jamaikalaisia rytmejä ei-jamaikalaisten toimesta.
Lahti on muutaman viime vuoden aikana noussut jonkiasteiseksi suomireggaen pääkaupungiksi, ja klubi-illat sekä keikat kärsivät jo runsauden pulasta. Eikä Sherlock Holmesin hoksottimia tarvittu myöskään selvittääkseen, mikä musiikki King Kong Clubin uumenissa perjantai-iltana kumisi; bassot tamppasivat – tosin hitusen liian matalilla desibeleillä jouduttiin lain puitteissa pelaamaan – alleen jäävää hiekkakenttää seremoniamestareiden paasatessa sanomaansa makean tuoksuiselle yleisölleen.
Jos Lahti on suomireggaen pääkaupunki, on Raappana sen pormestari, kapellimestari ja seremoniamestari. Raappana on onnistunut siinä missä moni on epäonnistunut: kasvattamaan mainettaan tasaisesti niin maanalaisissa kuin maanpäällisissäkin musiikkipiireissä. King Kong -teltassa mies viihtyi lavalla suomireggae-pioneeri Seppo Paarman kera, kun taas Raappanan kaupunginhallitus, Pouta Sound, esiintyi toisen Komposti -herran, monitoimimies Bommitommi Tikkasen kanssa.

Harmikseni en kalianjuonniltani ennättänyt kuulemaan edellämainittuja settejä kuin teltan väärältä puolelta, mutta pääesiintyjän aikana sekin vääryys korjattiin. Italiasta asti lennätetty Alborosie oli ilmeisen kuumeisesti odotettu vieras, sillä jo kuukausia aiemmin olin lukenut erinäisiä foorumeja, joissa herran ulosantia oli hehkuteltu jos jonkinmoisilla superlatiiveilla. Itse en kuitenkaan jamaikalaisen rytmimusiikin asiantuntijaksi tunnustaudu, joten on pakko sanoa – kaikista synkintä ja painostavimminta dubia lukuunottamatta – että kyseinen kulttuuri on tällaiselle slaavilaiseen melankoliaan taipuvalle erakolle jokseenkin liian rentoa ja positiivissävytteistä, eikä Alborosien – sinänsä taipuisa – live-esiinty- miinenkään suurempaa heräämistä saanut aikaan. Melko täyteen ammuttu teltta kuitenkin selvästi nautti Alborosien ja taustayhtyeensä keinuvista rytmeistä, joten ihan turhan päiten ei pitkärastaista italiaanoa ollut pohjolan perukoille raahattu.

Herra Alberto D’Ascola sai jäädä kuitenkin kekkuloimaan stagelle, kun minä rupesin keräämään kimpsuja ja kampsujani ja suuntasin Molly Malonesin terassin kautta Torven jatkoklubille kuuntelemaan Fleshdancen vaseliini-hard corea ja Horsen happo-stoneria. Kivaa oli pilkkuun asti ja itseasiassa jonnii verran sen ylitsekin.

Lauantai

Vakaa aikomukseni oli herätä lauantaina jo hyvissä ajoissa ennen puoltapäivää ja suunnistaa kohti kesäteatterin lavaa, jossa lapsille ja lapsenmielisille oli tarjolla mm. Bommin ja Gommin sekä Moottorin Jyrinän meuhkaamista. Olo oli kuitenkin melko surkea krapulasta, univelasta ja aamun tunneilla hankitusta flunssasta johtuen, joten päätin jättää ”äiti, mikä tuota setää vaivaa”-kommentit kuuntelematta.

”Aikuisten puolellakin” rokki raikasi jo reippaasti ennen lounasajan päättymistä, mutta itse tulin siihen tulokseen, että pitkän linjan rock-pumppu (perustettu jo vuonna 1974) Valentino sekä helposti katseltavan ja helposti kuunneltavan keulakuvan omaava Susie Lee And The Deepest Love Band pärjäisivät mainiosti ilman minun valvovaa silmäänikin.
Lauantain ensimmäinen täsmäisku tuli tehtyä Dark Filth Fraternityn (suositellaan lausuttavaksi DeeäFäF) keikalle ja pakko myöntää, että vaikka en ole aiemmin hirveästi poikain grunge meets stoner -symbioosista välittänyt, niin nyt sain ehkä hieman juonesta kiinni; parhaimmillaanhan kvartetti kuulostaa aivan Masters of Realitylta. Kyseisen musiikkityylin tahi kyseisen yhtyeen ystävää minusta ei saa tekemälläkään, mutta kitaristi-kaksikon (Panu Willman/Heikki Iso-Sipilä) haikean melodinen vokaalityöskentely oli komiata kuunneltavaa ja ihan mielenkiinnolla odotan syssymmällä julkaistavaa kakkosalbumia.

Seuraavaksi vuorossa olisi ollut järjestävän tahon The Beatles Story Band, mutta köykäiset Beatles -coverit kiinnostivat huomattavasti vähemmän, kuin Räihän grillin makkaraperunat.

Lauantain mielenkiintoisimmasta annista vastasi Mukkulan soul-diiva, rouva Jimi Tenor, eli Nicole Willis the Soul Investigatorsineen. Harvalukuista yleisöä Nicolen ja Sielun tutkijoiden modernin juureva rytmimusiikki ei näyttänyt hirveästi liikuttavan, mutta tämä funk-soul-brother viihtyi – vaikkakin visusti varjoihin kätkeytyen.
Ryhmän debyyttialbumi, ”Keep Reachin´ Up”, oli ilmestyessään, ja on edelleenkin yksi niistä harvoista uskottavan kuuloisista soul-kiekoista, joita tässä honky-tonk-landiassa on kuunaan purkitettu. Nimesipä legendaarinen, nyt jo edesmennyt John Peel ”Feel Free” -veisun vuoden 2005 kovimmaksi raidaksi. Siinäpä vasta meriittiä. Myös Nicolen näyttävä habitus vaikutti – ainakin omaan – viihtymiseen.

Soulista ja funkista siirryttiin hieman kauemmaksi juurimusiikin kartalla, sillä aikoinaan Kauko Röyhkä & Narttu -yhtyeessä selvää jälkeä tehnyt kaksikko Kauko Röyhkä ja Riku Mattila ovat palanneet yhteen parinkymmenen vuoden tauon jälkeen. Tuloksena oli rosoinen, miesten omia nimiä kantava folk-albumi, jota tyylikkäät herrasmiehet olivat tulleet Lahteenkin mainostamaan. Paljaaksi riisuttua tulkintaa kuunteli enemmän kuin mielellään mastokaupungin kauniissa suvi-illassa. Vanhoja hittejäkin kuultiin, mutta omaan korvaan uudet tuotokset sopivat paljon paremmin.
Illan hiljalleen pimetessä oli aika sanoa päälavalle hyvää yötä ja suunnata – tässä vaiheessa jo todella flunssan raiskaama – nokkani kohti King Kong Clubia. King Kongissakin humppaus ja tanssaus oli aloitettu jo hyvissä ajoin, mutta itse saavuin paikalle vasta hieman ennen pääesiintyjän lavalle nousua; mitään sanomattomattomien tiskijukkien ja Kiwa -orkesterin ilonpito ei juurikaan kinnostanut.

Loppuilta oli pyhitetty brittiläisen Rephlex Recordsin artisteille; paikalle oli niin lafkan suomalaisedustaja (Aleksi Perälä), perustaja (Dj Ceephax), kuin suurin tähtikin (Luke Vibert).
Itse olin paikalla vain ja ainoastaan herra Vibertin takia. Wagon Christinakin tunnettu mies on alallaan jo jonkiasteinen legenda ja mm. Mo´ Waxin ja Ninja Tunen kaltaisilla levymerkeillä mainetta niittänyt miekkonen olikin vetänyt kiitettävästi kansaa pääkallopaikalle.
Breakcorea, junglea, kokeellisempaa electroa, ambientia ja ties mitä tyylilajeja setissään yhdistellyt Vibert on uransa aikana tehnyt yhteistyötä niin Richard D. Jamesin (Aphex Twin) kun Nine Inch Nailsinkin kanssa, ja samanhenkistä raakuuttaa on löydettävissä myös Vibertin soolomateriaalissaan – rytmikkyydestä kuitenkaan tinkimättä. Viihtyvyys oli taattua ja tulipa sitä muutama pöhnäinen tannssiaskelkin otettua Vibertin meluamisen tahtiin.
Tässä vaiheessa lenssu ja unen tarve rupesivat käymään kuitenkin liian huomiota vaativiksi, joten Torvi ja Mutants saivat jäädä jollekin toiselle lehelle soittelemaan, kun minä poika suunnistin kotiin porisevien patojen ja puhtaiden lakanoiden hellään huomaan.

Sunnuntai

Sunnuntai alkoi heikoissa merkeissä: kesä pisti parastaan – niinkuin oli tehnyt koko viikonlopun ajan – ja minä makasin nyt jo kuumeeksi yltyneessä flunssassa. Eikä se univelkakaan hirveästi ollut houreisen yön jälkeen pienentynyt. No, ei auttanut itku markkinoilla, vaan kuuman suihkuun jälkeen oli taasen lähdettävä talsimaan kohti pelipaikkaa.

Marko Haavisto ja Poutahaukat olivat ennättäneet jo lopettaa urakkansa, kun saavuin alueelle, ja seuraavana esiintyneellä Sir Elwoodin hiljaisilla väreillä en korva parkojani halunnut kiusata, joten ensimmäistä kertaa koko viikonlopun aikana kävin pyörähtämässä Karirannan puolella (King Kong Clubissa ei sunnuntaina enää ilakoitu).
Lahden Gospelkuoro ja bändi (?) olivat lämmitelleet lavan billya, rautalankaa ja jumpia varten, joita kuultiinkin sitten kolmen aktin soittimista. Suoraan sanottuna minulla ei ole mitään hajua siitä, että mikä yhtye milloinkin soitti – The Cadillacs, Lucky 5 vai Sam´s Barber Shop – mutta mitä väliä, homma toimi.

Entwinea jaksoin kuunnella hetken aikaa, mutta lahtelaiskvintetin goottilaisromanttinen melometalli ei vain todellakaan jaksa viihdyttää kuin hetken. Myönnettävä kuitenkin on, että vaikka Mika Tauriainen ei mikään Valon Ville olekaan, niin kyllähän miekkonen saa äänihuulistaan irti melko miellyttävää soundia.

Los Bastardos Finlandesesin mötorheadiaaninen kohkaus jaksoi hymyilettää kerran, korkeintaan kaksi.

”V on tyylinä toimivin”, lauleskeli jo Matti Nykänen viime vuosikymmenellä.
Viime vuosikymmenellä lauleskelun aloitti myös Viikate, joka vastasikin sunnuntain miellyttävimmästä (ainoasta) yllätyksestä; raskaamman suomi-rockin herrat ja hidalgot puhalsivat hieman uutta puhtia pyhäpäivän laiskan väsyneeseen esiintyjälistaan.
V -kvartetti on aina tyylikäs niin ulkoiselta olemukseltaan, kuin audiaaliselta ulosanniltaan, eikä Kisapuistorockin rykäyskään tuottanut pettymystä. Tutusti tummiin pukuihin sonnustautunut nelikko esitti sopivassa mittasuhteessa tuttua ja hieman tuntemattomampaakin iskelmä-metalliaan Kaarle Viikatteen oivaltavilla välispiikeillä maustettuna. Jallu olisi kieltämättä ollut sopiva janon sammuttaja kuumoittavan auringon huohottaessa niskaan.

Tässä kohden vartaloni alkoi sanomaan sopimuksiaan irti ja pirullinen flunssa oli iskenyt veitsen terävät kyntensä yhä syvemmälle sisuksiini. Lyijyn painoisten luomieni alta tarkastelin listasta illan viimeistä esiintyjää; Waltari ei voinut siinä olotilassa kovinkaan paljoa vähempää kiinnostaa, joten kiitin Kisapuistorockia ja suunnistin ruokakaupan kautta kodin rauhaan.

Festivaalin päätösklubia juhlittiin Alex Park -hotellin Velvet Clubilla Ronnie & His Twanging Little Fellown ja Laika & the Cosmonautsin jäähyväisturneen merkeissä, mutta minä olin jo kaukana unten mailla siinä vaiheessa, kun Janne Haaviston piiskaama instrumentaali/avaruus/surf-pumppu polkaisi settinsä käyntiin – harmi sinänsä, mutta minkäs teet.

Jälkipyykki

Kisapuistorock on selvästi oikealla tiellä: musiikillinen linja oli diplomaattisesti jokaiselle jotakin, mutta järjestäjät olivat selkeästi painottaneet Lahessa ja lähialueilla menestyneitä genrejä kuten reggae, raskaampi konemusiikki sekä rautalanka. Mutta mihin jäi punk ja hard core? Entä miksei päälavalla nähty mielenkiintoisia – tai ylipäätään – ulkolaisia nimiä, niinkuin King Kong Clubilla?

Toivoisinkin ensi vuonna – jos tapahtuma siis järjestetään – hieman uskaliaampaa kattausta myös päälavan suunnalle. Riskejä voisi ottaa myös esim. Kong Kong Clubia silmällä pitäen: miksei tapahtumaa voisi siirtää vaikkapa tien toiselle puolelle, Fellmannin puistoon, jossa telttoja voisi olla useampia edesmenneen Koneiston (Turku) ja tämän vuotisen Uuden Musiikin Festivaalin tapaan, genre-rajojen venyessä ja paukkuessa aina reggaesta electroon ja sieltä hip hopista houseen. Tai voisiko Kisapuistorock -klubeja järjestetää kauniilla Vesijärvellä – siis risteilyaluksilla – elävien esiintyjien tahi tiskijukka-vetoisen musiikin tahtiin, samaan tapaan kuin Tammerfestissa tai UMF:ssä. Entäpä miltä kuulostaisi Indie-iltamat -henkinen vaihtoehtomusiikin viikonloppu Tirra-Torvi -akselille? Tai… ideoitahan on rajattomasti, ne olisi vain saatava valjastettua käyttöön ja näin parannettua Kisapuistorockin sekä tietysti koko Business Cityn näkyvyyttä niin mainstream- kuin underground-musiikin kehtona. Riskejä kaihtamalla tapahtuma jää vain yhdeksi kuriositeetiksi tässä tuhannen ja yhden festivaalin luvatussa maassa. Alku vaikutti kuitenkin ihan lupaavalta ja vaikka todennäköisesti yleisötavoitteesta jäätiinkin (?), niin uskon vakaasti että ensi vuonna juhlitaan uudestaan.


Teksti Teemu Lahtinen
Kuva Jussi Lahtinen, lisää kuvia
Marjo Lepän ennakkohaastattelu
Keskustele Kisapuistorockista