Kirjoittajan arkistot:Sauli Hirvonen

Syysretki Heinolan radalla

Julkaistu , kirjoittanut
Vastaa

Lahden rautatieharrastajat Topparoikka ry ja Sinisten vaunujen ystävät ry järjestivät yhteistyössä tunnelmallisen syysajelun Heinolan radalla lauantaina 19.10.

Kalustona oli 1950-luvulla valmistuneet Ei-lähiliikennevaunu ja Fo-konduktöörivaunu. Topparoikan aktiivien toimesta vaunut on kunnostettu liikennöintikelpoisiksi. Vetokalustona oli Svy:n ratakuorma-auto.

Matka alkoi Salpausselän seisekkeelta, sikäli harmillisissa tunnelmissa, että stadionilla FC Lahti oli päätynyt liigan haastajasarjan viimeisessä ottelussa maalittomaan tasapeliin EIF:n kanssa, joten karsintapaikka oli tosiasia.

Ennen lähtöä Salpausselän seisakkeellakin jännitettiin FC Lahden ottelua. Taululla 90 min ja 0-0. Kuva on otettu konduktöörivaunusta.

Matka muuten sujui oikein mukavissa tunnelmissa. Itse sijoituin konduktöörivaunun toisen pään hyttiin. Vaunussa oli matkustajille tarjolla pientä syötävää ja juotavaa kaminan lämmössä.

Hytistä oli näköyhteys matkatavaraosastolle, jossa toimi mm. junan kahvio.

Jyrängön siltaa ylitettäessa moni liimautui ikkunaan kameran kanssa ikuistamaan hienoja maisemia.

Jyrängön sillalla: Ruotsalainen ja Tähtiniemen silta.


Heinolan ratapihalla ratakuorma-auto vaihtoin rungon toiseen päähän.

Paluumatkalla Vierumäen asemalle jätettiin allekirjoittaneen lisäksi konduktöörivaunu Topparoikan muun kaluston jatkoksi. Itse painelin linja-autolla Lahteen.

Juna on saapunut Heinolasta Vierumäen asemalle. Ennen lähtöä Mäkelään ratakuorma-auto siirsi konduktöörivaunun Topparoikan vaunuletkan jatkoksi.


Juna jatkoi Mäkelän asemalle jossa esitettiin rautatieaiheisia lyhytfilmejä sekä saunottiin. Juna palasi Lahden kautta Hyvinkäälle myöhään illalla.

Mustankallion tunneli (päiv. 7.11.)

Julkaistu , kirjoittanut
Vastaa

Mustankallion tunnelissa tehdään parhaillaan vesihuoltoon liittyvää saneerausta ja tunneli on autoliikenteeltä suljettu kahden kuukauden ajan. Tunneli on valmistunut vuonna 1965.

Kävelin viimeksi tänään (19.9.) tunnelin läpi, ja samalla mieleeni muistui juuri aiemmin samana päivänä Lahden kaupunkiympäristön sosiaalisessa mediassa julkaistu pyyntö kaupunkilaisille kertoa heidän omista toiveistaan tunnelin suhteen ennen sen korjaamista. Minähän kerroin toiveista, ja tässä julkaisen ne hieman laajennettuna.

Tunnelin eteläpää.

Tunnelin molempiin suuaukkoihin muraalit
Tästä olen kirjoittanut joskus aikaisemminkin, mutta kerron sen tässäkin yhteydessä: molempiin päihin sopisi muraalit peittämään tässä yhteydessä ankean betonin. Ehkä jotain hillyttyä, ettei autoilijoiden huomio ei kiinnity liikaa niihin. Pelkkä maalikin olisi piristys ja samalla se peittäisi luvattomat graffitit ja muut töhryt.

Parempi valaistus
Valotekniikka on kehittynyt. En tiedä minkälaisia määräyksiä tieliikennelaissa on koskien tunneleiden valaistusta, ehkä on otettava huomioon tunnelin turvallisuus mm. luumeenien suhteen, mutta led-nauhalla saisi koko matkalla tasaista valoa (kattoon ja seinään asennettuna). Bonuksena katuun voisi(?) asentaa led-nauhat jakamaan ajorataa kevyen liikenteen väylästä, sillä lumi ei tunnelissa liene ongelma.

Pyöräkaistat
Tällä hetkellä pyöräilijät ohjeistetaan ajamaan ajoradalla. Jalankulkijoille on omat kulkuväylät molemmin puolin. Tunnustan että pyörällä ajaessani en koskaan aja ajoradalla: alaspäin mentäessä vauhdit (autojen ja pyörien) nousevat, ja vierellä on korkea reunakivi. Kaista on sen verran kapea, että auto tuskin pääsee pyörää ohittamaan turvallisesti, niin ettei ajaisi sulkuviivan päälle.
Niinpä pyöräilijät olisi rakennettavat omat yksisuuntaiset kaistat. Etelästä pohjoiseen kuljettaisiin ylämäkeen tunnelin oikeaa puolta. Näin huomioitaisiin tunnelin eteläpäässä olevan Mustankallion väestönsuojan liikuntatilojen runsas käyttäjien määrä; pyörien nopeudet pysyisivät ylämäkeen mentäessä matalina. Ja ehkä parempi valaistus toimisi tässäkin kohtaa?

Kaupungin saama palaute (päiv. 6.11.)
Lahden kaupungin verkkosivuilla julkaistiin 6.11. kaupunkilaisilta saatua palautetta. Artikkelin perusteella ainakin valaistuksen parantaminen ja melun vähentäminen mainittiin vastauksissa usein. Tähän on helppo yhtyä. Lisäksi pyöräilyn turvallisuutta halutaan parantaa. Myös tunnelin sulkemista autoilta ehdotettiin, mikä ei mielestäni ole hyvä ratkaisu, se siirtäisi tunnelin liikennettä muille kaduille.

Artikkeli on julkaistu 19.9., päivitetty 7.11.

Ajatus Lahdelle ilmestynyt

Julkaistu , kirjoittanut
Vastaa

Ajatus Lahdelle. Identiteettiä ja ideoita. -kirja on ilmestynyt syyskuussa.
Kirja on kokoelma aiemmin julkaistuista Lahti-aiheisista teksteistäni sekä erilaisista kaupunkirakenteeseen ja nimistöön liittyvistä ehdotuksistani. Kirja noudattelee joillakin tapaa aiemmin julkaisemaani Kokoelma-kirjasarjaa, johon keräsin eri tyylilajin kuuluvia juttujani sekalaisista aiheista, mutta olen tähän kirjaan tuonut myös omaelämänkerrallisia elementtejä. Ajatus Lahdelle. -kirjoituskokoelma on 120-sivuinen ja se on jaettu kolmeen osaan, joista kaksi ensimmäistä toimii varsinaisesti kirjan runkona. Kolmas osa on jaettu sekin kahteen osaan, mistä tarkemmin tuonnempana.

Esittelin kuluvan vuoden toukokuussa käynnissä olevia kirjaprojektejani. Tässä päivitystä tuohon aiheeseen yhden kirjan osalta.

Identiteettiä

Ensimmäinen osa Identeettiä sisältää mielipiteitä ja pohdiskelua sekä puhdasta fiktiota, mutta toisaalta vähän faktaakin. Monia tekstejä on höystetty huumorilla, joka toimii pateettisen pohdiskelun vastapainona. Monissa kohdin en tiedä mitä olen tekstillä yrittänyt tarkoittaa – tuskin lukijatkaan. Ehkä olen vain heittäytynyt jonkinlaiseen ajatuksen virtaan. Toivottavasti liiallinen monimutkaisuus tai näennäinen filosofisuus ei käänny tahattoman koomiseksi. Joka tapauksessa tekstien tarkoitus on ollut – ja on edelleenkin – pohdiskella Lahtea ja lahtelaisuutta. 

Vanhimmat tekstit olen alunperin julkaissut pakinoina ja kolumneina vuonna 2008 ilmestyneessä paperisessa Lahen Lehessä. Paperinen lehti herätettiin uudestaan henkiin vuonna 2016 hieman toisenlaisessa formaatissa. Olemme julkaisseet useita numeroita, viime vuosina se on toiminut lahtelaisen KINOS-lyhytelokuvafestivaalin käsiohjelmana. Olen tehnyt tätä uutta lehteä yhdessä Jonne Seppäsen kanssa. 

Vuosien saatossa olen kirjoittanut artikkeleita mm. Lahti-Seuran Hollolan Lahti -jäsenlehteen, jonka taittajaksi ryhdyin vuonna 2006, ja myöhemmin myös päätoimittajaksi. Lehtihän on perustettu jo vuonna 1954, ja nykymuotoisena se ilmestynyt vuodesta 1980 lähtien, nykyisin kolmasti vuodessa. 

Em. lehdissä julkaistut artikkelit olen sittemmin julkaissut tässä verkkolehdessä. Artikkeleita olen julkaissut myös lahtiwood.com ja tulipyörä.fi -verkkosivuilla.

Nyt uudelleen julkaistavien juttujen sisältöön en ole puuttunut tai muuttanut niiden perusrakennetta, vaikka tuntuu, että monien kirjoitusten sävy tai tyyli on hieman vanhentunut – tai kuten aiemmin mainitsin, ne voivat olla vaikeasti tulkittavissa. Kuitenkin olen halunnut päivittää tekstejä paremmin tähän kirjaan sopivaksi.

Ideoita

Ideoita-osio sisältää kuusi erilaista ehdotusta tai visiota. Ne liittyvät Lahden kaupunkiin nimistön tai fyysisten rakenteiden ja rakennelmien kautta. Tosin Olet tässä -infotolppaa voidaan käyttää kaupunkiympäristössä missä päin maailmaa. Kirjassa esittelemiäni ideoita olen kerännyt ja julkaissut alunperin Tapio Kangasniemen ideoiman Lahtiwood-nimen alla, jonka nimisivustoa lahtiwood.com ylläpidämme. Sivustolla on muutakin rakentamiseen ja kaupunkikulttuuriin liittyvää aineistoa.

Kirjan kuvitus

Kirjan kolmas osa sisältää grafiikkaa, jonka esittelen kirjassa kahdella tavalla: osa on tekstien seassa – siihen kuuluvat postikortit, t-paidat, puutyöt ja logot. Informatiivisempi materiaali – kuten tekemäni julisteet – on sijoitettu oman ”Lahdessa tapahtuu” -otsikon alle kirjan loppuun. En ole valinnut niitä välttämättä visuaalisen näyttävyyden ansiosta, vaan tilaisuuden tai siihen liitetyn tapahtuman (omasta mielestäni) merkittävyyden takia. Lisäksi olen halunnut esitellä mielenkiinnon kohteitani mahdollisimman laajalti esimerkkien kautta. Olen tehnyt mainosmateriaalia eri tahoille vuosia töiden ja harrastusten parissa; tässä kirjassa on esitelty vain pieni osa. Ehkä tulevissa kirjoissa paneudun tarkemmin graafiseen suunnittelun hedelmiin runsaammalla materiaalilla.

Kirjan valokuvat ovat ottamiani paitsi tatuointikuvat on Mika Lintusen käsialaa. Olen julkaissut Lahti-valokuvakirjoja, joten varsinaisia kaupunkikuvia ei tässä kirjassa ole, vaan valokuvat liittyvät usein käsiteltävään asiaan (kuten pienoisrautateihin) ja ideoiden yhtey-dessä on valokuvia suunnitelmista. Näistä suunnitelmista löytyy toki laajempaa kuva-aineistoa osoitteesta lahtiwood.com. Lisäksi Lahtiwoodin YouTube-kanavalla on nähtävillä runsaasti Lahti-videoita monilta vuosikymmeniltä eri tekijöiltä.

Aiemmissa valokuvakirjoissani esittelen Lahtea omien havaintojeni kautta, jossa kirjoitettua historia syventää kotiseutukokemusta. Samantyyppistä henkeä olen puhaltanut kirjaan. Ajatus Lahdelle on omaelämänkerrallinen kokoelma, jossa kokemukseni Lahdesta nivoutuu laajempaan kokonaisuuteen. Lahti esittäytyy ja näyttäytyy inspiraation lähteenä.

Kirja on mm. lainattavissa Lahden pääkirjastossa sekä luettavissa maakunta-arkistossa. Kirjaa on myös ostettavissa verkkokaupassani.

Nikkilässä

Julkaistu , kirjoittanut
Vastaa

Artikkelissa lyhyitä poimintoja eteläisessä Lahdessa sijaitsevasta Nikkilän kaupunginosasta. Viime vuoden lopulla Nikkilästä julkaistiin kirja johon paneudun tässä artikkelissa. Jaan myös omia Nikkilä-kokemuksiani, mutta ensin pieni katsaus tuohon kirjaan.

Kaupunginosakirja

Loppusyksystä 2023 julkaistiin kaupunginosakirja Nikkilän kartanosta Lahden kaupunginosaksi. Kirja on ”aikamatka Nikkilän kartanosta ja siitä muodostuneen asutusalueen historiasta nykypäivään, vireäksi ja suosituksi asuinalueeksi ja Lahden kaupunginosaksi.”

Kaupunginosakirjat ovat tärkeitä dokumentteja hahmottamaan alueen historiaa ja toimintaa, niin ulkopuolisille kuin sen asukkaille: entisille, nykyisille ja tuleville. Kirja kattaakin alueen historiaa näihin päiviin saakka, niin tallennetun tiedon kuin muisteluidenkin muodossa.

Myös paikallisesta kotiseutuhistoriasta yleisesti kiinnostuneille kirja on hyvä opus, johon kuuluvat alueen eri vaiheet sekä asukkaiden roolit näissä vaiheissa. Vaikka kirjassa esiintyvät nimet eivät juurikaan kertoisi ulkopuolisille lukijoille mitään, kirja valottaa asukasaktiivien toimintaa ja aikaansaannoksia, antaen tulevillekin asukkaille hyvän esimerkin alueen pitkästä ja ansiokkaasta historiasta.

Pieni loppusilaus oikoluvun suhteen olisi ollut paikallaan: kirjasta löytyy välilyönti-, ja muitakin pieniä lyöntivirheitä.

Kirjassa on mukavasti valokuvia ja karttoja tukemaan mm. haastatteluja. Sivuja kirjassa on 148. Kirjaa voi tiedustella kirjan toimittaneelta Anneli Peltokukalta.

Taustaa

Nikkilän historiaa lyhyesti, ja tässäkin tapauksessa lähteenä toimii Lahden Paikannimistö -kirja (Toim. Laapotti, 1994):

Nikkilä oli Lahden kartanon entinen sivukartano, joka sijaitsi ennen kylän paloa Keski-Lahdessa. 1634 talo mainitaan Lahden kylän talojen joukossa, vuodesta 1644 rälssi eli vapaatila.
Kapteeni Fellman osti tilan 1800-luvun lopulla ja litti sen Kartanon maihin. Talo sijaitsi Launeen ja Renkomäen lähellä. Nikkilän omakotitaloalue syntyi sodan jälkeen. Nimeä oli käytetty jo ennen sotaa.

Muistoja Nikkilästä

Tässä yhteydessä jakaa oman Nikkilä-muistoni.

Äitini vanhemmat asuivat Metsätiellä (vuodesta 1966 1990-luvun alkuun) ja heidätkin mainitaan sukunimeltä myös Nikkilä-kirjassa, joten alueella tuli 1980- ja 90-luvuilla vietettyä paljon aikaa. Asuimme tuohon aikaa Launeella. Ehkä kuitenkin Nikkilän pohjois- ja länsiosat tulivat paremmin tutuiksi kuten Sokeritoppa ja Launeen koulun ympäristö. Sokeritopalle tuli usein kiivettyä ja ihailtua maisemia. Erityisen tutuksi tuli myös Metsätien ja Orimattilantien (nykyisen Ajokadun) risteyksen Siwan valikoimat. Vielä 1980–90-luvuilla Tasangon tilan tontilla oli lehmiä, paikalla jossa nykyisin on Lähteen koulun urheilupaikat ja -kenttä. Kun isovanhempani muuttivat Nikkilästä keskustaan 90-luvun alussa, alue jäi vähemmälle huomiolle, mutta silti siellä tuli käytyä aika ajoin – ainakin läpiajomatkalla, esim. Renkomäkeen tai Ämmälään.

Nikkilään ”palasin” vasta vuonna 2016 kun olin työkomennuksella, jossa tehtävänä oli Launeen koulun sisätilojen purkaminen (kuva alla). Koulu tulikin hyvin tutuksi viikkojen aikana.

Launeen koulun purkua elokuussa 2016.
Nikkilän entinen kioski kesällä 2024.


Kirjaesittely on julkaistu alunperin Hollolan Lahti -lehdessä 1/2024

Itä-Lahden kulttuuritarjontaa

Julkaistu , kirjoittanut
Vastaa

Suomen kesä on yksi maailman parhaista. Kotimaamme tarjoaa paljon nähtävää ja merkityksellistä koettavaa, jopa Lahdessakin. Tällaiselle peruskaupunkilaiselle jo heti kantakaupungin ulkopuolella maailma voi tuntua aivan toisenlaiselta kuin on normiarjessa tottunut kokemaan. Tätä seikkaa todisti Viimeisimmistä pyöräretkistä, joista olen kirjoittanut täällä (Pyörällä Vierumäelle ja Ämmälään). Kesälle on suunnitteilla ainakin vielä yksi pyöräretki idän suuntaan, joten tässä kohtaa siirrymmekin aasinsillalla nykyiseen itä-Lahteen eli Nastolaan. Sinne suuntautuvista kesäretkistä olen raportoinut aiemminkin (Lahti-Nastola-Lahti), ja varmasti jonkinasteiseen Nastola-kiinnostukseeni vaikuttaa Uusikylä-taustani (Uuteenkylään ja takaisin). Uudenkylän taajaman hiljentynyt pääkatu tarjoaa edelleen mielenkiintoista nähtävää, ja antaa mielikuvitukselle siipiä palata ”vanhaan hyvään aikaan”, jolloin raitilla oli oletettavasti touhua ja tohinaa.

Vaikka Lahti ja Nastola ovat olleet samaa kuntaa vuodesta 2016 lähtien, puhutaan silti edelleen Lahdesta ja Nastolasta. Nastolalla on pitkä historia ja vankka identiteetti, ja kuntaliitoksen jälkeen tuntuu että identiteetti on vain entisestään vahvistunut. Hyvä niin.

Nastolan vierailurumba alkoi kesäkuussa, kun osallistuin Lahti-Seuran edustajana, yhdessä varapuheenjohtajan kanssa Toivonojan kartanon kesänäyttelyn avajaisiin. Näyttelyssä esiintyy seitsemän kuvataiteilijaa, joista nimekkäimpänä Miina Äkkijyrkkä. Hänen teoksensa on sijoitettu ulos navetan päätyyn. Uusia kohtaamisia -näyttely kestää 18.8. asti. Mainittakoon, että näyttelyssä on mukana Aivosäätiö, jolle voi tehdä lahjoituksen aivotutkimuksen tukemiseen. Näyttelypaikkana toimii kartanon navetta, joka on kunnostettu viimeisen päälle. Navetan sisällä ja sen ulkopuolella katsellessa rauhoittavaa maalaismaisemaa helposti unohtuu että nyt ollaan Lahdessa. Paikkaan kannattaakin tutustua näyttelyn ohella, edustaahan se suomalaista kulttuurimaisemaa parhaimmillaan. Toivotaan siis näyttelytoiminnalle onnea ja pitkää ikää.

Toivonojan navetta ja Miina Äkkijyrkän veistos.

Toivonojan kartanolta hieman pohjoiseen on postikorttimaisen hieno myllymiljöö, joka lienee monen kesämatkaajan vakikohde. Tosin täytyy myöntää, että itselleni käynti oli vasta toinen… Tällä kertaa paikka houkutteli elävällä musiikilla. Immilänmyllyn Myllyjazzeja järjestetään kuluvan vuoden heinä- ja elokuussa perjantaisin. Tällä kertaa esiintymisvuorossa oli The Lazy Cats. Orkesteri soitti monia hienoja klassikoita sovitettuna sekä omaa tuotantoaan.

The Lazy Cats ja runsaslukuinen yleisö.

Yleisöä oli runsaasti, ns. tupa oli täynnä eli kaikki ulkoilmakatsomon paikat oli täytetty. Todella miellyttävä kesätunnelma, ja ihmiset viihtyivät.
Immilän Myllyjazzit järjestetään vielä neljä kertaa, esiintymässä mm. Helmi Luttinen ja Ismo Haavisto. Vahva suositus niin konserteille kuin paikallekin.

Immilän myllyn pihapiiriä ja Immilänjoki ja sen koski.

Wikipedia kertoo että

”Immilän koskissa on jauhettu viljaa jo keskiajalla, mutta vanhin kirjallinen tieto myllyistä on vasta vuodelta 1548. Ensimmäinen saha rakennettiin koskeen 1760-luvulla, tähän aikaan mäellä oli jo asutusta sekä kievari. 1800-luvulla asutus alkoi lisääntyä ja Immilään muodostuikin monipuolinen käsityöläis- ja myllärikylä. Toisen maailman sodan jälkeen Immilän koskissa toimi kolme myllyä; kahden sahan lisäksi myös sähkölaitos oheislaitteineen. Viimeisenä myllyistä lopetti toimintansa Immilän piirin saha toukokuussa 1969. Myllyistä on säilynyt ainoastaan Immilän piirin 1901 rakennettu myllyrakennus.

Immilän mylly ja myllypiirin vanhat rakennukset kunnostettiin vuosina 1997–1999. Kunnostuksen jälkeen mylly on ollut aina kesäisin auki vierailijoille.”

Enemmän Immilän historiasta Häme-Wikissä.