Kirjoittajan arkistot:Sauli Hirvonen

Alatori uusiksi – osa 3

Julkaistu , kirjoittanut
Vastaa

Alatorin muoto alkaa pikku hiljaa hahmottua. Kaupungin sivuilla julkaistiin 28.11. tiedote, jossa esitellään torin uudet suunnitelmat.

Alatorista muodostunee ensi vuonna kohtaamispaikka kaikenikäisille kaupunkilaisille. Alatorille oli ehtinyt muodostua oma käyttäjäkuntansa, joka ei houkutellut paikalle muita kuin poliiseja. Jotta torilla saadaan viihtymään myös ns. tavallisia kaupunkilaisia, pinnankiillotuksen lisäksi tarvitaan myös rakenteellisia muutoksia. Torille tulee lasten leikkipaikka sekä liikuntavälineitä aikuisille, joten toiminnallisuuden toivotaan houkuttelevan monenikäisiä viettämään aikaansa keskeiselle paikalle.
Uudessakin suunnitelmassa on omat haasteensa, joista tuonnempana.

Veistos

Puiston keskelle tehdään suuri, mutta samalla läpinäkyvä geometrinen pergolaveistos, jonka on suunnitellut Jan-Erik Andersson. Veistoksessa on viisi siipeä, jotka muodostuvat valkoisista pilareista ja puna-keltaisesta kupolista. Pimeällä veistos toimii *valoteoksena: jokainen pylväs valaistaan ja kupolin keltainen liekki toimii lyhtynä. Teos ottaa huomioon myös Alatorin historian, puiston aiemmilta vaiheilta jäänyttä materiaalia, liuske- ja mukulakiviä käytetään pohjana pergolan käytävissä.

Mikä on suurin haaste? Olen kirjoittanut aiemmin aiheesta muutamasta eri näkökulmasta täällä (27.2.2013) ja täällä (13.8.2013).

Vaarana että puisto kääntyy sisäänpäin, kun sen pitäisi kääntyä ulospäin.
Kaupunkiviihtyvyyttä vähentävät suuret etäisyydet, laajat seinäpinnat, teipatut ikkunat, pimeät kulmat. Vaikka ko. teos on avoin, sen muoto mahdollistaa sen sulkeutumisen (joka on myös tarkoitus) ”luonnollisesti” köynnöskasveilla. Havainnekuvasta tekemäni tulkintani mukaan, teos ei sinänsä toimi läpikuljettavana reittinä (kuin korkeintaan kahteen suuntaan) vaan on tarkoitettu hengähdyspaikaksi, onhan sen sisälle sijoitettu penkkejä.

Tietysti paljolti riippuu siitä, miten ihmiset ottavat omakseen puiston tarjoamat mahdollisuudet. Toivottavasti maalaamani epäilys alatorina epäsosiaalisena kohtaamispaikkana on turha ja puistosta muodostuu iloinen ajanviettopaikka kaikenikäisille.
Uudistunut Alatori avataan Taidelauantaina syyskuussa 2015. Valaistuna teos on eittämättä tyylikäs ja hillitty keskustan uusi maamerkki. Se toiminnee parina torin toiseen laitaan rakennettavan valoteoksen kanssa.

—

*Viime vuosina on ollut ilo huomata valojen monipuolisempi käyttö kaupungissa on lisääntynyt. Tämän ei pitäisi olla yllättävää, kun tietää pimeän ajan pituuden Suomessa ja valaisimien teknisen kehityksen. Lahdessa on myös tavallisten kerrostalojen valosuunnittelussa otettu aimo harppaus eteenpäin.
Tietysti tässä yhteydessä on mainittava myös radiomastot, Sibeliustalon taksikatos ja vesiurut sekä lisäksi Aleksin (joulu)valot, jotka ovat ilahduttaneet kaupunkilaisia jo neljällä vuosikymmenellä.

Kalustesarjan kimpussa osa 3

Julkaistu , kirjoittanut
Vastaa

Kalustesarjan työstäminen on edennyt! Edellinen blogipäivityskin on viime vuoden joulukuulta, joten siitä on jo lähes vuosi. Olen ottanutkin projektissa asenteen ”hiljaa hyvä tulee”, ja edennyt pikku hiljaa askel kerrallaan.

Tällä(kin) kertaa sain ulkopuolista apua: teetätin työvaiheen oppilastyönä Koulutuskeskus Salpauksen puuseppäopiskelija Markuksella, jonka ohjaavana opettajana toimi Petri. Ilman heidän apuaan pöytälevyt nojailisivat ehkä vieläkin vintillä, joten erittäin iso kiitos avusta.

Oikeastaan tämän työvaiheen lopputulos yksinkertainen, mutta sen toteutus vaati ohjelman teon, tiettyä teknistä osaamista ja toimenpiteeseen aivan oman koneen, CNC-sorvin tai CNC-työstökone. Sellaisia löytyy useista mm. huonekalutehtaista ja isommista verstaista, joissa on paljon sarjatuotantoa esim. huonekalujen osia.

Salpauksessa puusepänopinnoissa koneen käyttöä harjoitellaan työelämää varten, joten tällainen työ toimi hyvänä harjoituksena. Itse olen käyttänyt samaista konetta joskus reilu kaksi vuotta sitten, mutta se vähäinenkin hankittu taito on jo ruostunut.
Tarkoituksena oli ajaa pöytälevyyn kaksi tietyn kokoista uraa. Pöytälevyjähän oli kaksi, mutta koska muoto oli toisen peilikuva, periaatteessa tarvittiin vain yksi piirros ja ohjelma.
Molemmat levyt jyrsittiin samalla muodolla niin, että pöytälevyt yhdistettäessä, urat osuvat juurikin kohdakkain. Merkitys selvinnee myöhemmin, kunhan projekti etenee.

Vein esimerkkikappaleet koululle, josta opiskelija sai tarvittavat mitat jyrsintään. Mallikappaleista sai myös minimisäteen kaarelle, joka on olennaista sen tulevan käytön kannalta. Riitti kuitenkin että säde jäi tiettyjen marginaalien väliin.
Halutun kuvion, tässä tapauksessa jyrsinnän, voi tehdä esim. Auto-cadilla, josta se siirretään tietyssä tallenusmuodossa CNC-koneelle ohjelmoitavaksi.
Koneella sen voi vielä simuloida sekä tietysti tehdä koekappaleita, jotta asetukset ovat halutunlaiset.

Ura ja jyrsintäjälki oli juuri sellainen kuin oli tarkoitus. Itselle jäi vielä hieman jälkityöstöä hiomisen osalta.

Jyrsittyä pöytälevyä.

Jyrsittyä pöytälevyä.

Seuraava työvaihe on kartoittaa mahdollisuuksista maalata kalusteet.

Kalustesarjan muut artikkelit.

Lahtelaisesta jääkiekosta

Julkaistu , kirjoittanut
Vastaa

Kaverini jakoi Facebookissa mielenkiintoisen videon, joka sisältää Hockey Reippaan maalikoosteen jääkiekon SM-liigan kaudelta 1990-91. Sillä kaudella Hockey Reipas sijoittui SM-liigassa seitsemänneksi, jääden pisteen päähän pudotuspelipaikasta.
Hockey Reippaan aika oli pääasiassa aikalailla konttaamista niin pelillisesti kuin taloudellisesti ja seura menikin konkurssiin vuonna 1992.

Jääkiekkopeleissä olin käynyt satunnaisesti joskus 1980-luvun lopulta asti. Seuraaminen vakinaistui, kun aloin itse harrastamaan jääkiekkoa, muistaakseni vuonna 1988. Kiekkoreippaan junioreille myytiin kausikortteja normaalihintaa edullisemmin, joten aikuisten edustusjoukkueen kortti oli pakkohankinta ennen jokaista kautta. Itsekin tuli juniorina pelattua useita otteluita Lahden jäähallissa 1990-luvun alussa. Tykkäsin pelata hallin leveässä kaukalossa, oli tilaa tehdä peliä. Oma ”peliura” kuitenkin loppui ennen täysi-ikää.

Reipas

Vuonna 1891 perustetun Viipurin Reippaan jääpalloilijat osallistuivat vuonna 1928 pelattuihin ensimmäisiin jääkiekon Suomen mestaruuskilpailuihin ja saavuttivat jääkiekon Suomen mestaruuden, joka on jääkiekossa seuran toistaiseksi ainoa.

Reippaasta muodostui lahtelainen yleisseura, kun jatkosodan seurauksena Viipurin Reippaan seurayhteisö siirtyi Lahteen. Kaupungissa se jatkoi toimintaansa mm. jalkapallossa, jääpallossa ja jääkiekossa. Lahtelaisen Reippaan seuratunnuksessa Viipurin linna vaihtui Lahden kaupungintaloon.

Lahdessa seura pelasi virallisesti Viipurin Reippaan nimellä aina vuoteen 1962 saakka, jolloin seuran palloiluosaston nimeksi vaihtui yksinkertaisesti Reipas. Jääkiekossa seura voitti Suomen Cupin vuonna 1966.

Vuonna 1975 jalkapallo ja jääkiekkotoiminta erosivat toisistaan ja jääkiekkoseura tunnettiin jatkossa nimellä Kiekkoreipas.
Tällä nimellä edettiin aina vuoteen 1989, jolloin edustusjoukkue erotettiin omaksi organisaatioksi, Hockey Reippaaksi. Junioritoiminta jatkui Kiekkoreippaan vastuulla, ja seura on maan suurimpia jääkiekon junioriseuroja.

Kun Hockey Reipas ajautui konkurssiin vuonna 1992, sen pohjalta perustettiin uusi joukkue nimeltään Reipas Lahti.

Kuitenkin jo vuonna 1996 lahtelaisen edustuskiekkoseura sai kokonaan uuden ilmeen, kun Reipas-nimi päätetttin vaihtaa imago- ja markkinointisyistä: perustettiin Pelicans, millä nimellä se toimii nykyään.

Reippaasta on varattu NHL:ään mm. Raimo Summanen (v. 1982), Janne Laukkanen, Marko Jantunen (v. 1991) ja Toni Lydman (v. 1996). Kiekkoreippaan kasvatteja ovat mm. Kari Eloranta, Erkki Laine, Hannu Koskinen ja Pasi Nurminen.

Lahden jäähalli

Suomen ensimmäinen jäähalli oli Tampereen jäähalli eli Hakametsän halli. Se valmistui vuonna 1965 Suomessa järjestettäviin jääkiekon MM-kisoihin.

Lahteen saatiin tekojäärata vuonna 1965. Jäähalli saatiin vuonna 1973, kun tekojäärata katettiiin.

Vaikka Lahteen on haikaltu uutta hallia mm. Launeelle, halli on pysynyt nykyisellä paikallaan. Hallia on remontoitu useasti sen valmistumisen jälkeen, muun muassa hallin lämpöeristystä, vesikattoa, valaistusta, äänentoistoa on parannettu. Monelle on jäänyt elävästi mieleen hallin keskellä ollut tulostaulukuutio, jossa oli mekaaniset viisarit.

Vuonna 1992 hallin länsipäähän saatiin uusi tulosnäyttö.

Vuonna 1998 tehtiin isoja rakenteellisia muutoksia, mm. kaukolo siirrettiin kolme metriä lähemmäksi pääkatsomoa, sitä ennen katsomon ja kaukolon erotti leveä käytävä. Lisäksi halliin rakennettiin 15 aitiota ja samalla saatiin uusi moderni pelikello.

Vuonna 2009 paikalle vaihdettiin nykyinen mediakuutio.

Wiipurin Reippaan mestaruusviiri on nostettu Lahden jäähallin kattoon.
Nykyisin Lahden jäähalli tunnetaan nimellä Isku-Areena.

Aleksanterinkatu 1/2

Julkaistu , kirjoittanut
Vastaa

Selvittely ja poliittinen vääntö Aleksanterinkadun rakenteesta ja tulevasta roolista jatkuu.

Lokakuussa tekninen lautakunta teki päätöksen (äänin 7-4) että Aleksi säilyy toriparkkityömaan jälkeen kaksisuuntaisena pohjaesityksestä huolimatta. Lautakunnan päätöksen on koettu olevan ristiriidassa sekä kaupungin strategian että kaupunginhallituksen aikaisempien linjausten kanssa. Kaupungin strategiassa todetaan, että keskusta-alueen vetovoimaa vahvistetaan toteuttamalla laaja kävelykeskusta.

Marraskuussa toimialajohtaja Matti Kurosen esityksessä todettiin seuraavaa kaupungin sivuilla: ”Esitys nojaa laajojen sidosryhmätyöpajojen (kiinteistönomistajien, yritysten, yhdistysten ja asukkaiden kanssa) tulokseen tehdä Aleksanterinkadusta yksisuuntainen ja yksikaistainen. Katua kehitettäisiin yhteisen tilan katuna, jolla sallitaan hidas henkilöautoliikenne idästä länteen.”

Asiasta uutisoivat myös 13.11. ess.fi ja Yle Lahti.

Maanantaina 17.11. kaupunginhallitus pui Aleksanterinkadun ratkaisua osana keskustan liikenneverkkoa, mutta jätti asian pöydälle. Asiasta uutisoi ees.fi.

Ensimmäisessä osassa taustaa Aleksanterinkadusta ja muista Lahden keskustan läpikulkeneista teistä.

Artikkelia on päivitetty 26.11.

Toisessa osassa paneudutaan Aleksanterinkadun nykyrooliin.

Aleksin ja Veskun risteys. (Kuva Sauli Hirvonen)

Aleksin ja Veskun risteys. (Kuva Sauli Hirvonen)

Aleksanterinkatu

Lääninarkkitehti Alfred Cavén laati Lahden kauppalan ensimmäisen asemakaavan vuonna 1878. Se oli ajalleen tyypillinen säännönmukainen ruutukaava ja paloturvallisuuden vuoksi kadut olivat leveät. Kauppalan pääkatu, itä-länsisuuntainen Aleksanterinkatu (Aleksandersgatan) sijoitettiin suunnillen vanhan maantien kohdalle. Katu noudatteli Lahden kylän läpikulkenutta vuosisataista Ylistä Viipurintietä ja on sen perintöä.
Nimensä katu sai silloiselta Venäjän keisarilta Aleksanteri II:lta. Hän oli yksi tunnetuimmista Lahden kylän kautta matkustaneista ”mahtimiehistä”. Vuonna 1856 Aleksanteri II:n teki matkan Suomeen ja kulki Lahden halki.
Katu sai nykyisen kirjoitusasu 1901 asemakaavassa.

Valtakunnallinen läpiajoliikenne siirtyi Aleksilta vasta 1980-luvulla Mannerheiminkadun valmistuttua osana valtatie 12:sta koko pituudeltaan rautatieasemalta Joutjärvelle.
Liikennemäärien kasvaessa, uusi ohitustie on suunniteltu toteutettavan eteläisenä kehätienä, ns. Launeen linjauksena.

1980-luvulta asti Aleksanterinkadun merkitys on painottunut kaupungin ja keskustan sisäisenä läpiajotienä. Kadunvarsipysäköintipaikat katosivat 1990-luvun puolivälissä Aleksin alkupäätä lukuunottamatta koko kadun remontissa, jolloin uusittiin kunnallistekniikkaa, kadun rakennetta ja pintoja.

Ajoyhteydet olivat jo aikaisemmin katkaistu Rautatienkadun (pohjoiseen), Torinkadun ja Mariankadun kohdalla, Marolankatua ovat voineet käyttää turistibussit sekä taksit.
Myöhemmin Rautatienkadusta Aleksin ja Hämeenkadun väliltä tehtiin pihakatu ja sittemmin kävelykatu, jossa on sallittu huoltoajo.

Jo ennen toriparkin rakennustöiden aloittamista Aleksia länteen ajattessa, ajo oli estetty etelään suuntautuville sivukaduille. Idästä tullessa kääntyminen vasemmalle ei ollut mahdollista kuin Vesijärvenkadun risteyksessä ja seuraavan kerran kääntyminen etelään oli mahdollista vasta Paasikiven aukiolla.

Muut keskustan pääväylät

Pohjois-eteläinen

Tämän suunnan liikennevirrat ovat helposti hahmotettavissa, sillä rautatie aiheuttaa keskustan läheisyydessä kolme pullonkaulaa: Ison-Paavolankatu (”Upon silta”), Uudenmaankadun tunneli (rautatieasema) sekä Helsingintie (”Starkin silta”). Kaupungin sisäinen pohjois-eteläinen liikenne kulkee pääasiassa näiden teiden kautta.
Lahden läpi kulki aiemmin Helsingin valtatie (nyk. mt 140), jatkuen keskustassa Lahdenkatuna ja Asikkalan Suurtienä (Jyväskylään).
Ennen Helsingin pikatien valmistumista vuonna 1955, Helsingistä Lahteen saavuttiin Mäntsälän ja Orimattilan kautta kulkevaa tietä pitkin. Lahdessa tie kulki nykyisellä Launeenkadulla.

Helsingin valtatie oli ensin osana valtatie 5, jota kautta pääsi Lahden kautta Vääksyn suuntaan kantatienä numerona 58, jossa se yhtyi valtatie 4:n Padasjoella. Lahdesta valtatie 5 jatkui Heinolan suuntaan.
Vuodesta 1963 Helsingin valtatie oli osana valtatie 4:sta Helsinki-Lahti-Padasjoki. Nelostien ja viitostien risteys sijaitsi Holmassa ja liikenne kulki keskustan läpi. Nykyään Helsingintie on mt 140.
Lahden ohikulkutie valmistui vuonna 1983, josta se kulki Holman maantienä Holmaan, josta valtie 5 suuntautui Heinolaan. Uusi moottoriliikennetie Heinolaan valmistui vuonna 1993. Moottoritie Heinolaan valmistui 1999, jolloin nelostie siirrettiin Päijänteen itäpuolelle.

Itä-Länsi

Lännestä tullessa Lahteen tie noudatti vanhaa Ylistä Viipurintietä. Lahdessa se kulki Salpausselän suurtienä (nyk. Hämeenlinnantie),
Hevosmiehenkatuna (nyk. Hollolankatu), Aleksanterinkatuna, Kauppakatuna (nyk. Karjanlankatu). Kaupungin itäpuolella se jatkoi Viipurintienä itään ja Heinolantienä pohjoiseen. Heinolantien (Savontien) ja Viipurintien vuosisatainen Ylisen Viipurintien risteys on nykyäänkin nähtävillä Möysässä.
Tampereen ja Kouvolan välinen, Lahden kautta kulkenut valtatie sai vuonna 1938 numerokseen 12.
Vasta 1980-luvulla läpiajoliikenne siirtyi ydinkeskustasta, kun valtatie 12 siirtyi kulkemaan keskustan eteläpuolitse osana Mannerheiminkatua.
Uutta eteläistä linjausta on suunniteltu vuosikymmeniä, josta viimeisimmät suunnitelmat eteläisenä kehätienä eli ns. Launeen tienä.

Raportteja ja selvityksiä

Strategia

Lahden kaupungin valtuuston hyväksymä strategia ja liikennepoliittiset linjaukset (pdf) on strategiaan perustuva seuraavan tason suunnitelma, jonka tarkoitus on täsmentää ja havainnollistaa strategiaa. Linjaukset ohjaavat liikennejärjestelmän suunnittelua, rakentamista ja ylläpitoa.

Keskustan liikenneselvitys

Vuonna 2012 julkaistiin Lahden keskustan liikenneselvitys (Lahen Lehti elokuu 2013) jossa ydinkeskusta oli toteutettu kävelypainotteisena. Keskustan liikenne on siirretty kulkemaan ns. kehälle (Mannerheiminkatu-Hollolankatu-Lahdenkatu-Saimaankatu). Selvityksessä on myös liikennemäärät (ajon./h) iltahuipputunteina. Hämeenlinnantiellä 3800, Hollolankadulla 2300-2600, Lahdenkadulla 2000-2300, Kauppakadun ja Saimaankadun risteyksissä 3100 ja 3200. Saimaankadulla suurimmillaan 1000 ja Mannerheimintiellä rautatieaseman kohdalla 2000.
Vapaudenkatu oli joukkoliikennekatuna ja Aleksi osana kävelypainotteista keskustaa. Selvityksen teon aikoihin Aleksilla kulki huippuina 950 ajoneuvoa tunnissa. Matkakeskuksen valmistumisen jälkeenkin, Aleksanterinkatu säilynnee edelleen kaupungin sisäiselle bussiliikenteelle ensisijaisen tärkeänä.

Keskustan liikenteeseen vaikuttavia tiehankkeita ovat edellä mainittu eteläinen kehätie sekä 1980-luvulla uudeksi sisääntulotieksi rakennettu Uudenmaankadun (mt 167), joka on tarkoitus nelikaistaistaa koko matkalta.

Lahden seudun liikennetutkimus

Lahden seudulla tehtiin keväällä 2010 laaja liikennetutkimus, jonka tuloksia käytetään esimerkiksi uusien tie- ja katuhankkeiden, joukkoliikennehankkeiden sekä jalankulku- ja pyöräilyolosuhteiden suunnittelussa. Sen teetättivät Lahden seudun kunnat, Uudenmaan elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus ja Päijät-Hämeen liitto. Aikasempi laaja tutkimus on tehty vuosina 1982 ja 1996. Kolmiosainen raportti on luettavissa Päijät-Hämeen liiton sivuilta.
Tutkimuksen esitteeen (pdf) grafiikoissa on esitetty tiivistetysti mm. seudulla suuntautuva liikenne sekä kunnan sisällä että kuntien välillä. Tutkimuksen on esitelty myös seudulliset ja taajamakohtaiset vuorokauden keskimääräiset liikennemäärät tietyillä osuuksilla, myös Lahden keskustassa ja sen ympäristössä.

Lahden historialliset pienoismallit

Julkaistu , kirjoittanut
Vastaa

Lahden historiallisen museon ensimmäisessä kerroksessa on esillä kolme Lahtea esittävää pienoismallia. Mallit kuvaavat Lahtea eri aikakausilta, sijoittuen vuosille 1877, 1914 ja 1939. Kaikki mallit ovat mittakaavassa 1:500.
Vuoden 1939 mallia ei pystytty jossain vaiheessa kokoamaan esille suuren kokonsa vuoksi, mutta nykyään kaikki mallin osat ovat nähtävillä historiallisen museon ensimmäisessä kerroksessa.

Vuoden 1877 kylää esittävä pienoismalli tuli itselle tutuksi jo lapsena. Mallia oli silloin tosin vaikea hahmottaa Lahdeksi: pieniä harmaita rakennuksia epäsäännöllisessä järjestyksessä. Ainoa vähänkään nykyaikaan viittaava elementti oli Vesijärven rannalla oleva, jotakuinkin nykyisellä paikallaan oleva kartanorakennus. Tosin tuohon aikaan se oli (ilmeisesti) keltainen ja puurakenteinen. Uusi kivinen päärakennus valmistui vuonna 1897.

Mallissa olevien talojen nimet olivat kuitenkin tutun kuuloisia. Nuorempana kaupunginosien nimet olivat itselleni vain nimiä, mutta vuoden 1877 mallin kautta opin tuntemaan alkuperän: monet kaupunginosien nimet saatu kylän tilojen nimistä. Lahden kylän mallissa oli mahdollista demonstroida kylän paloa, joka oli toteutettu talojen sisälle sijoitettujen lamppujen avulla: Taloja pystyi ”sytyttämään palamaan” nappia painamalla.

Sittemmin vuoden 1877 ja 1939 pienoismalleihin on lisätty multimediaominaisuuksia, jotka tuovat jo itsessään mielenkiintoisiin malleihin lisäsyvyyttä, tekstien ja kuvien muodossa.

Viimeisin valmistunut malli on kuvaa vuotta 1914, sijoittuen keskustan alueelle. Lahti-Seuran jäsenlehdessä Hollolan Lahdessa 1/1989, museon amanuenssi Esa Hassinen kertoo, että tietoja vuoden 1914 Lahden rakennetusta ympäristöstä on haettu kirjallisuudesta, valokuvista, rakennuspiirustuksista, palovakuutusasiakirjoista yms. Pienoismallissa on pyritty mahdollisimman tarkkaan historialliseen lopputulokseen. Malli on kuitenkin enemmän tai vähemmän tutkijoiden ja valmistajan tulkinta.

Kaikki kolme mallia havainnoillistavat sen aikaista Lahden ympäristöä hyvin konkreettisesti ja auttaa hahmottamaan Lahden kasvua pienestä, epämääräisestä raittikylästä selkeälinjaiseen ruutukaavaan muodostuneeksi tiiviiksi kaupungiksi.

Muista museolla esillä olleista pienoismalleista mainittakoon Vesijärven sataman pienoismalli, joka oli esillä 1990-luvun alussa museon Vesijärvi-näyttelysssä. Radan esittely on luettavissa Topparoikan sivuilla.

Lähteet:
Hollolan Lahti 1/1989, Esa Hassinen
lahdenmuseot.fi