Arkkitehti Unto Tupala

Unto Tupala on tullut monille lahtelaisille tutuksi erityisesti kirjoistaan Kun Lahti rakennettiin ja Kun Lahden rakentaminen jatkui. Tupala toimi myös Lahti-Seuran puheenjohtajana ja Hollolan Lahti -lehden päätoimittajana.

Arkkitehdin uralle

Arkkitehdin ura oli nuoren miehen tähtäimessä, mutta tarkemman suunnan ratkaisi kesätyöpaikka. Tupala kysyi kesätyötä kaupunginarkkitehti Kaarlo Könöseltä, mutta hän ei voinut työtä järjestää, vaan kehotti kääntymään asemakaava-arkkitehti Olavi Laisaaren puoleen. Laisaari järjestikin työpaikan ja niin ratkesi tuleva ura. Yhdyskuntasuunnittelu ja kaavoitus kiinnostivat Tupalaa enemmän kuin kunnallinen talonsuunnittelu. 

Vuonna 1948 Laisaari siirtyi Turkuun ja soitti sieltä syksyllä 1949 Tupalalle tarjoten toisen apulaisasemakaava-arkkitehdin juuri perusteilla olevaa virkaa. Lopulta Tupala vietti Turussa viisi vuotta. Viimeisimpinä aikoina hän joutui mukaan seutukaavasuunnitteluun ja mm. laatimaan siihen liittyviä tilastoja. Mieli veti mielenkiintoisempiin ja haastavampiin töihin.

Joensuun kaupunginarkkitehdin virka tuli avoimeksi vuonna 1954. Tupala tuli valituksi, ja hän hoiti tuota virkaa 9 vuoden ajan vastaten niin rakennusten kuin kaavojenkin suunnittelusta. Tupala ryhtyi Joensuussa tekemään myös omia töitä, ja niiden lisäännyttyä hän luopui virasta keskittyäkseen hoitamaan omaa toimistoa. Se jäi kuitenkin lyhytaikaiseksi.

Tupala palasi Lahteen Teknisen oppilaitoksen talonrakennusopin lehtoriksi elokuussa 1964. Vuoden 1966 syksystä alkaen Tupala toimi vasta perustetussa Lahden kaupungin yleiskaava-arkkitehdin virassa, kunnes vuonna 1972 tilanne teknillisessä virastossa muuttui niin, että hän päätti hakea Heinolan kaupunginarkkitehdiksi. Siitä virasta hän jäi eläkkeelle vuonna 1987.

Kiinnostus kotiseutuun

Jo nuoren koululaisen harrastukset viittasivat kiinnostukseen kotiseutyötä kohtaan. Tupala luki mieluummin tietokirjoja ja varsinkin historiateoksia ja vähemmän romaaneja. Häntä kiinnosti ennen kaikkea se, miten ihmiset entisinä aikoina elivät. Kaavoittajan työ johdattaa tekijänsä perehtymään paikkakunnan historiaan, mutta harppaus kotiseutuyhdistyksen puheenjohtajaksi ei ole kuitenkaan mikään itsestään selvä ratkaisu Unto Tupalankaan kohdalla.

Tupalan vanha tuttu ja seuran puheenjohtaja Mauno Uusitalo pyysi Tupalaa tulemaan Lahti-Seuran kokoukseen. Pahaa aavistamatta hän suostui ja lopulta tuli kokouksessa valituksi Lahti-Seuran puheenjohtajaksi ilman, että oli ollut jäsenenä yhdistyksessä päivääkään. Puheenjohtajana hän toimi vuodesta 1978 vuoteen 1994. 

Lahden rakentaminen

Unto Tupalan kaksi merkittävintä teosta koskevat Lahden kaupungin rakentamista. Tupala oli kirjoittanut Hollolan Lahteen artikkeleita jo 1980– ja 90-luvulla keskustan tonteista, jotka sijoittuivat vuoden 1878 kaava-alueelle. Hyvän palautteen innoittamana Tupala halusi laajentaa ja koota aiheensa yksiin kansiin. Vuonna 1995 julkaistiin 400-sivuinen teos Kun Lahti rakennettiin – Lahden ydinkeskustan rakentaminen kauppalan ajoista nykypäivään. Kirjassa Tupala käy läpi ruutukaavakeskustan tonttien vuosien saatossa tapahtuneet muutokset.  

Kolme vuotta myöhemmin Tupala julkaisi kirjan Kun Lahden rakentaminen jatkui, joka oli yli 600-sivuinen! Se keskittyi vuonna 1905 vahvistetun kaavan keskustassa sijaitseviin alueisiin.

Ensimmäisen kirjan esipuheessa Tupala valottaa kirjan tarkoitusta, mikä tietysti pätee myös sarjan toiseen osaan. Tarkoituksena oli koota tiedot kaikkien halukkaiden saataville tonteista, niiden omistajista sekä rakennuksista ja rakennuttajista. Muita tarkoituksia oli herättää keskustelua Lahden keskustan kohtaamasta muutoksesta, esitellä kadonnutta kaupunkia ja herätellä muistoja.

Tupala kertoo olevansa kirjoissaan tasapuolinen, mutta ei kantaa ottamaton; Tupala harmitteleekin rakennustaiteellisesti ja kulttuurihistoriallisesti merkittävien rakennusten hävittämistä. 

Noiden kahden massiivisen teoksen jälkeen ilmestyi vuonna 1997 hieman populaarimpi teos Niin oli ennen, entäs nyt?, jonka Tupala teki yhdessä Pertti Hammarin kanssa. Kaupunkikuvan muutosta esitellään hienosti kuvapareilla.

Tupala kuului myös kaupungin nimistötoimikuntaan ja hän oli mukana toimittamassa Marjukka Laapotin Lahden Paikannimistö -kirjaa. Vuonna 1994 julkaistu teos on toiminut tämänkin lehden juttujen kullanarvoisena lähteenä.

Kuten Tupala Kun Lahti rakennettiin esipuheessaan toteaa: ”Yhden sukupolven henkinen anti ei riitä hyvän, muodoiltaan ja elämyksiltään rikkaan ja virikkeellisen kaupungin luomiseen.” 

UNTO TUPALA (1924-2014)

Unto Tupala syntyi Lahdessa kotonaan Vesijärvenkatu 5:ssä vuonna 1924.

Unto Tupala valittiin Lahti-Seuran puheenjohtajaksi vuonna 1978, ja hän toimi siinä tehtävässä aina vuoteen 1994 asti.

Tupalan aloitteesta Hollolan Lahti -lehteä seura alkoi julkaista uudestaan vuonna 1980. Hän toimi lehden päätoimittajana aina 2000-luvulle asti. Tupala myös latoi ja taittoi lehden sekä tietenkin kirjoitti ahkerasti lehteen. 

Lisäksi hän julkaisi tärkeät teokset kuten “Kun Lahtea rakennettiin” ja “Lahden rakentaminen jatkui” sekä ”Niin oli ennen, entäs nyt”?

Hän toimi 12 vuotta myös Lahden taide- ja museolautakunnan puheenjohtajana sekä neljä vuotta valtakunnallisen Museoliiton keskushallituksen jäsenenä. Tupala toimi myös Päijät-Hämeen museoyhdistyksen puheenjohtajana.

Vuonna 1986 Tupala valittiin Suomen Kotiseutuliiton valtuustoon Päijät-Hämeen edustajana.

Vuonna 1995 Tupalalle myönnettiin kotiseutuneuvoksen arvonimi.

Hänet valittiin Vuoden lahtelaiseksi vuonna 1997. 

Tupala palkittiin vuonna 1999 Hämeen taide-mitalilla ja vuonna 2000 Lahti-mitalilla.

***

Artikkelissa mainitut arkkitehdit:

Olavi Laisaari (1907–1982)

Vuodesta 1945 vuoteen 1948 Lahden asemakaava-arkkitehtina sekä uudestaan vuosina 1965–1970. Vuoden 1946 kaupungin laatimassa ensimmäisessä yleiskaavassa oli mm. useita lentokenttiä.

Kaarlo Könönen (1892–1965)

Toimi Lahden kaupungiarkkitehtina vuosina 1929–1955, töitä Lahdessa mm. kaupungintalon laajennus (1934), linja-autoasema (1939), Västeråsin ja Tapanilan asuinalueet sekä Heinolassa vesitorni (1951). 

Lähteet:
Hollolan Lahti 1/1995

Hollolan Lahti  1/1996
Hollolan Lahti 1/2015
Kun Lahti rakennettiin
Lahden rakentaminen jatkui

Artikkeli on julkaistu alunperin Hollolan Lahti -lehdessä 2/2024

Malvassa maiseman tasoja

Visuaalisten taiteiden museossa Malvassa on jälleen esillä kiinnostavia näyttelyitä. Marras- ja joulukuussa oli avautunut uudet näyttelyt, jotka kävin katsomassa joulun välipäivinä.

Niiden lisäksi kävin tietysti viidennen kerroksen pysyväisnäyttelyssä Juuret – Aarteita kokoelmista, jonka olen nähnyt joka kerta Malvassa vierailessani, mutta aina se tarjoaa jotain uutta tai ainakin mielenkiintoisia yksityiskohtia, jotka on jäänyt aiemmin huomaamatta. Juuret esittelee taidemuseon kokoelmia kuten julisteita, taideteoksia ja huonekaluja.

Alla pienet esittelyt parhaillaan käynnissä olevista näyttelyistä, Maiseman tasot -näyttelystä kirjoitan enemmän jutun lopussa.

Pauliina Mäkelän Pneuma muodostaa elollisesta ja elottomasta luonnosta ammentavan, kiehtovan maailman. Näyttely on nähtävillä Malvan 3. kerroksessa 11.5.2025 asti.

LähiTapiola Vellamo -sali on Kaarlo Stauffer: Fantasmagoria. Se esittelee teoksia, jotka ammentavat perhevalokuvista ja käsittelevät ajan kulumista, vanhenemista sekä muistamisen ja mielikuvituksen. Näyttely kestää 6.4.2025 asti.

Päijännegalleriassa näyttely Maistiaisia Malvan taidekokoelmasta esittelee 6.4.2025 asti otannan Malvan taidekokoelmaan viime vuosina hankituista teoksista. Esillä on useiden paikallisten taiteilijoiden teoksia videotaiteesta maalauksiin ja veistoksiin. Malvahan on Päijät-Hämeen alueen vastuumuseo, ja sen tehtävänä kerätä ja säilyttää kuvataidetta, jolla on jonkinlainen yhteys Päijät-Hämeeseen.

(lähde Malvan verkkosivut)

Maiseman eri tasot

Ennakkoon suurin kiinnostukseni kohdistui orimattilalaisen Ilkka Halson Maiseman tasot -näyttelyyn. Näyttelyinfossa kerrotaan, että Halso tarkastelee maisemaa kerroksittain purkaen sen osiin ja kokoamalla uudelleen pistemäisten otosten avulla. Halson tekniikasta seuraavaa: ”Maiseman tasot -näyttely yhdistää valokuvia ja videokuvaa. Näyttelyn taustalla on taiteellinen projekti, jossa Halso valaisi pimeää maisemaa valaisimella ja otti maisemasta kuvia. Hän rakensi valaisimen itse. Siinä on drone-lennokki ja kameran salamavalon alusta. Halso kauko-ohjasi dronea, ja valaisin lensi ilmassa. Sen valo oli kuin pensseli, joka maalaa maisemaa ja näyttää sen yksityiskohdat.

Teosten kautta Halso pohdiskelee mitä ongelmia voi liittyä maiseman katsomiseen: ”Maisema näyttää erilaiselta sen mukaan, miten sitä katsotaan. Maisemaa voidaan katsoa esimerkiksi luonnon tai kulttuurin näkökulmasta.” Jo valokuva sinänsä, puhumattakaan kuvan rajaamisesta, on vaikuttamisen keino, joka on tietoinen valinta ja/tai alitajuinen päätös.

Valokuva näyttää sen mikä on totta, mutta yhtälailla se on sidottuna asiayhteyteen. Kuva kertoo ”enemmän kuin tuhat sanaa”, mutta kuvasta voi tehdä erilaisia tulkintoja, miksi on kuvattu ja mitä kuvasta on jätetty pois. Samanlaista jännitystä haetaan elokuvissa, jossa taitavan ohjaajan käsissä jännite ja jännitys syntyy siitä, mitä katsoja ei näe.

Halson kuvat näyttävät toisinaan dioraamoilta, hieman keinotekoisilta – jossa niiden kiinnostavuus piileekin – ja ehkäpä uneliaan hämyisiltä. Dioraaman voisi ymmärtää 3D-mallinnetuksi valokuvaksi, ja todellisuutta kuvaavat dioraamat ovat usein sitä. Dioraama rajataan kuin valokuva: kuvaaja tai tekijä jättää kohteen ulkopuolelle jotain, josta katsoja muodostaa jatkumon todellisuuteen. Halson kuvissa on jotain lynchimaista toden ja epätoden, havaittavien ja ei-havaittavien hiukkasten vuorovaikutusta.

Eräs Halson Maiseman tasot -valokuvista. (kuva Sauli Hirvonen)

Halson videoteosten kesto on useita minuutteja – mikä tuntuu olevan ikuisuus nykyihmiselle – mutta ne vangitsevat katsojan seuraamaan herkeämättä pimeyden ja valon leikkiä.

Halson valitsemat kuvauskohteet ovat jo sinällään suomalaiskansallista kuvastoa parhaimmillaan. On kallioita, vesistöjä, peltoja ja mäntymetsää; kuviin on helppo samaistua.

Vaikuttava näyttely, ja vahva suositus!

Maiseman tasot on Panimogalleriat-tilassa Malvan 1. kerroksessa 6.4.2025 asti.

Rautatieharrastuskuulumisia

Kuluva vuosi oli Lahden rautatieharrastajat Topparoikka ry:lle merkittävä mm. sen johdosta, että se liikenteeseen kaksi omaa vaunua; 1950-luvulla valmistuneet puukoriset matkustajavaunut Ei ja Fo (lue juttu Syysretki Heinolan radalla). Vaunut olivat monessa mukana kesän aikana kuten museojunissa Heinolan ja Porvoon radoilla, sekä Suomen Rautatiemuseossa Hyvinkäällä. Lisätietoa kalustosta Topparoikan nettisivuilta. Alla tietoa tulevista tapahtumista.

Talvinen Vierumäen rautatieasema. Kuva: Sauli Hirvonen

Topparoikan kalenteri

Topparoikan vuoden 2024 tapahtumiin liittyvistä kuvista koostettu seinäkalenteri on ilmestynyt. Sitä voi ostaa Vierumäen asemalta esim. joulukahvilan yhteydessä.

Topparoikan joulukahvila Fo-vaunussa ja Vierumäen asemalla

Topparoikan joulukahvila järjestetään Vierumäen asemalla 23.12. klo 11-14.
Tunnelmaa asemalla ja Fo-vaunussa, tarjolla puuroa ja glögiä, myynnissä joulukuusia sekä joulupukki paikalla. Lämpimästi tervetuloa!

Kiskojen Viemää -rautatieaiheisia lyhytfilmejä Kino Iiriksessä

Rautatieaiheisia lyhytfilmejä menneiltä vuosikymmenilta elokuvateatteri Kino Iiriksessä Lahdessa 19.1.2025 klo 12 alkaen. Näytökseen on vapaa pääsy.
Saimaankatu 12, Lahti.

Artikkeli perustuu Lahden rautatieharrastajat Topparoikka ry:n tiedotteeseen

Iiriksen AaVeiden ohjelmisto julkaistu

Audiovisuaaliseen taiteeseen keskittyvä Iiriksen AaVeet IV perjantaina 22.11.2024 klo 19.00 alkaen Lahden Kino Iiriksessä (Saimaankatu 12). Iiriksen AaVeet jatkavat yhden illan kestävänä tapahtumana, jossa katsojille tarjotaan audiovisuaalista taidetta eri muodoissaan Iiriksen nostalgisessa elokuvasalissa. Tapahtumaan on vapaa pääsy, tervetuloa!

Tapahtuman juliste

Ohjelma kokonaisuudessaan:

—————————————————-
Juhani Saksikäsi (LIVE)
—————————————————-

klo 19.10 Näytös 1

Sauli Hirvonen – Rata 1.28
Minttu Esantytär – Study of Study 7.12
Susanna Pesonen – Leikitäänkö? 01 Sukkahousut 10.00
Azar Saiyar – My Home 11.57

—————————————————–
klo 19.50 Will´s Corner Troubadour (LIVE)
—————————————————–

klo 20.10 Näytös 2

Karoliina Muukka – Breathe 3.32
Arttu Nieminen – Lift Up Your Voices 11.29
Ville Kujala – Koukussa Sinuun 2.45
Anneli Nygren – Demon Salvador 2.45
Azar Saiyar – Aurinkokirja 9.25
——————————————————-

klo 20.40 Juhani Saksikäsi (LIVE)

> Facebook-tapahtumalinkki

Kinoksen teoshaku auennut

Lahden oma lyhytelokuvafestivaali KINOS etsii ammattilaisten ja harrastelijoiden teoksia, joissa ilmenee elokuvatekijöiden omakohtaisia kokemuksia tai näkemyksiä, mikä koti on tai mitä se sinulle merkitsee. Onko sinun oma kotisi kullan kallis vai eikö sun koti ole täällä?

Teoksen voi lähettää latauslinkkinä allekirjoitetun sopimuksen kera festivaalin sähköpostiin vuoden loppuun mennessä.

Kinoksen teema vuonna 2025 on Koti.

Ohjelmisto julkistetaan Kinoksen nettisivuilla maaliskuun aikana. Itse festivaalia juhlitaan elokuvateatteri Kino Iiriksessä lauantaina 5.4.2025.

Lisätietoja festivaalin verkkosivuilta.