Pop & Art Festival on uusi lahtelainen kaupunkifestivaali, joka järjestetään Salpausselän kisaperjantaina 28.2.2014 keskustan ravintoloissa ja baareissa.
Tapahtuman kotisivut www.popartfestival.fi
Kulttuuritori ja maanalainen pysäköinti
Toriparkkityönmaan takia kauppatori siirtyi teatterin ja pääkirjaston väliselle aukiolle ja tästä järjestelystä on hyviä kokemuksia. Tiivistunnelmainen miljöö kulttuurirakennusten likellä ollut monen kaupunkilaisen ja toriyrittäjän mieleen.
Kirjaston pysäköintiongelmista on puhuttu julkisuudessa paljon. Kirjaston pieni paikoitusalue on kovassa käytössä, ja usein ruuhka-aikoina vapaat paikat ovat harvassa. Tilanne kärjistyi muutama vuosi jopa niin, että kirjaston henkikökunnalle tarkoitettujen pysäköintipaikkojen laajennus uhkasi kirjaston takana olevaa vanhaa omenapuuta. Puu säilyi onneksi, mutta niin myös pysäköintiongelma. Kirjaston takana oleva pysäköintiin tarkoitettu hiekkakenttä on saanut jo yhden rakennuksen, kun Humpulan päiväkoti siirtyi sinne väliaikaistiloihin, kosteusvaurioiden takia. Vielä on suunnitteluasteella, mitä alueelle lopulta rakennetaan.
Saimaankatu tullee oleman osana Lahden ns. kehää, johon liikenne on tarkoitus ohjata kiertämään keskusta. Kehältä on opasteet keskustan pysäköintilaitoksiin.
Suuret kulttuurilaitokset kirjasto ja teatteri ovat tämän (tulevan?) kehän varrella ja koska kirjastollakin on tarvetta pysätköintikapasiteetin lisäämiseen, ratkaisuksi esitän ajanhengenmukaisesti maanalaista pysäköintilaitosta kirjaston ja teatterin asiakkaille. Ajo halliin kävisi suoraan Saimaankadulta.
Jalankulku kirjastoon ja teatteriin hoidettaisiin sisäkautta ja samassa yhteydessä rakennettaisiin Saimaankadun alittava kulkuväylä suoraan kirjastoon.
Kirkkokadun risteyksessä nykyoloissa on vihreiden valoiden lyhyydestä johtuen hankala ylittää. Lisäksi valot ovat arki- ja viikonloppuiltaisin turhaan myöhään päällä.
Pysäköintihallin ansiosta maanpäällistä osaa voitaisiin kehittää enemmän aukio- tai toripyyppiseksi kulttuuriareenaksi, jossa mahdollista järjestää myös kaupallisia tapahtumia.
Suomalaiset Historiapäivät 2014
Suomalaiset Historiapäivät järjestettiin 7.-8.2., paikkana tuttuun tapaan Sibeliustalo. Tänä vuonna tieto tapahtumasta saavutti itseni (toisen käden kautta) sangen myöhään, vain muutamia päiviä ennen tapahtumaa. Vaikka tapahtuma on jo vakiintunut vuosittaiseksi perinteeksi, nyt se oli jo mennä ohi, joten kokemuksen perusteella toivoisi tiedottamiseen skarppaamista. Tapahtumalta esimerkiksi puuttuu kokonaan oma sivusto/tapahtuma Facebookissa.
Joka tapauksessa Suomalaiset Historiapäivät ovat alkaneet pikku hiljaa tulla tutuksi minullekin vuotuisena tilaisuutena. Aiheet ovat mielenkiintoisia, puitteet ovat loistavat ja tilaisuus kaikille avoin ja maksuton. Jos tulevina vuosina aion jättää tai joudun jättämään tapahtuman väliin, on siihen oltava perustavanlaatuinen syy.
Fysiikkaa
Viime vuonna kävin kuuntelemassa luentoa matematiikasta, tänä vuonna fysiikasta. Haapa-kabinetissa järjestettiin Fysiikan ihmeitä -nimien kolmen luennon sarja, puheenjohtajana toimi toimialajohtaja Matti Kuronen.
Professori Matti Leino avasi sarjan aiheella Tutkitaanko Suomessakin ydinfysiikkaa? Jyväskylän yliopiston fysiikan laitoksella toimiva Leino selvensi maallikoille jo heti alkuun, että Suomessa todellakin tutkitaan ydinfysiikkaa ja se että aihe ei rajaudu ydinvoimaan (itse luultavasti olin ajatellut näin yksinkertaistaen) vaan tutkii atomien ytimiä. Lisäksi jäi mieleen alkuaineet ja niiden keinotekoinen valmistaminen laboratorio-olosuhteissa. Kokonaisuudessa selkeä, kansantajuinen esitys.
Professori Markus Ahlskogin aihe oli Galileo Galilei: Elämäntyö, oikeudenkäynti ja 400 vuotta jälkipuintia. Kuten tiedämme, Galilein tutkimustyö huipentui kirkon määräämään oikeudenkäyntiin ja sen langettamaan kotiarestiin. Ahlskog tosin toi sen esille, että myös senaikaiset ”tiedekäsitykset” olivat maakeskisen maailmankuvan mukaisia, sekä sen, että kirkon asettamalla sanktiolla (kotiarestilla) oli selvästi myös poliittinen tarkoitusperä. Itse ymmärsin että Ahlskogin esitelmän viesti oli se, että historiantulkinnassa korostetaan tuon ajan uskonnollisuuden tuottamaa tiedevastaisuutta, ja ylipäänsä ohitetaaan silloisen tieteentutkimuksen lähtökohdat.
Professori Jukka Maalammen aihe oli Albert Einstein – silloin ja nyt. Einsteinistä on kirjoitettu paljon ja hän on henkilönä antanut kasvonsa populaarikulttuurin avustuksella nerous-käsitteelle sekä nykyaikaiselle tieteelle. Vaikka ymmärrykseni ydinfysiikasta on hyvin rajoittunut, luin joskus E=mc2 ”elämänkerran” (en muista juuri nyt kirjan nimeä), joka etenee mielenkiintoisten vuosisataisten tapahtumien kautta Einsteinin suhteellisuusteorian muodostumiseen 1900-luvun alkuun. Kirja auttoi ymmärtämään ne lähtökohdat, josta Einstein lähti rakentamaan omia teorioitaan. Mitä Maalammen esitelmästä jäi itselleni mieleen, oli se, että vaikka Einstein ei itse henkilökohtaisesti uskonut, että jokin (asia) on mahdollista, hänen teoriaaansa sisältyi (asian) mahdollisuus. Edellämainitussa seikassa tiivistyy tieteentekemisen olemus? Tiede näyttää meille asiat niinkuin ne ovat, ilman että me lisäämme tai poistamme mitään.
Uskonnoista
Fysiikka-esitelmien jälkeen oli pieni tauko, jonka aikana ehti haukata vähän välipalaa. Tauon jälkeen Puusepän verstaassa alkoi kolmen esitelmän sarja, pääotsikkona Uskonnolliset vähemmistöt, puheenjohtajana TT Jaakko Ripatti. Kaikkien puheenvuoroissa korostui vähimmistöuskontokuntiin kuuluvien kokemat hankaukset valtakulttuurin kanssa sekä henkilökohtaisesti koetut ns. kaksoisidentiteetin aiheuttamat sisäiset ristiriidat.
Turkulainen arkkitehti Benito Casagrande kertoi elävästi ja hauskasti omasta uskonnonharjoittamisestaan. Italialaisperäisestä nimestään huolimatta pesunkestävä turkulainen Casargrande luennoi roomalaiskatolilaisuudestaan otsikolla Vieraana synnyinmaassa. Casagrande kertoi elämästään Turussa, ajoittain vaikeista kouluajoista sekä uskonnonharjoittamisesta, jonka myötä hän sivusi roomalaiskatolisten oppeja, mutta myös maamme kristillistä (katolisten ja luterilaisten yhteistä) historiaa.
Finlandiyä tatarlari, Suomen tataarit – ”salainen aseemme”, oli FT Ainur Elmgrenin aihe. Tataarit ovat (maallistuneita) islaminuskoisia, ja ehkä heidät koetaankin enemmänkin kielellis-kulttuurisena yhteisönä kuin uskonnollisena. Tataareja on pidetty yleisesti kauppiaina, mutta myös urheilu on ollut tärkeänä osana (ainakin tällaisen kuvan esitelmästä sain) heidän toimintaansa yhteiskunnassa. Yllätyksenä itselleni tulivat vaikutukset jääkiekossa, toki kaikkihan tuntevat jalkapalloilija Atik Ismailin. Aihe oli kiinnostava, mutta paljon jäi kertomatta. Elmgreniltä, kuten Casagrandelta, ”loppui aika” ja osan aiotusta esitelmästään he joutuivat kiirehtimään läpi.
Dosentti Simo Muir esitelmöi juutalaisesta yhteisöstä 1930-luvun Suomessa. Yhteisö koki sinivalkoinen agendan, suomalaisen ja juutalaisen omakseen. Juutalaisilla oli tarve ja halua integroitua voimakkaasti suomalaiseen yhteiskuntaan, tästä hyvänä esimerkkinä strategisena toimenpiteenä siirtyä (ruotsista) suomenkieleen.
Rokujen ja poppareiden aika
Lahtelaista nuorisokulttuuria 1965-75 Lahden taidemuseossa ja Suomen Moottoripyörämuseossa 7.2.-21.5.2014.
Yleisen tulkinnan mukaan nuorisokulttuuri (käsitteenä) syntyi 1950-luvulla Yhdysvalloissa ja 1960- ja 70-luvut olivat selkeästi nuorisokulttuurien esiinmarssia. Taidemuseossa ja Suomen Moottori-pyörämuseossa Niemen satamassa esitellään kaksoisnäyttelyn muodossa kahta Lahdessakin vaikuttanut nuorisoryhmää eli rokuja (rokkareita) ja poppareita.
Näyttelyä esittelevällä nettisivulla todetaan, että ”rokujen ja poppareiden vastakkainasettelu juontaa juurensa 1960-luvun alkupuolen Iso-Britanniaan, jossa modsit ja rockers-ryhmän edustajat ottivat välillä kiivaastikin yhteen. Eroja voi havaita myös Lahden rokujen ja poppareiden välillä”. Kärjekkäästi arvioituna tuohon aikaan nuorison muodostamat eri alakulttuurit olivat jakaantuneita selkeästi omiin ryhmiin kuin ehkä mitä nykyään.
Tietenkin näyttelyssä on haettu tarkoituksenmukaista vastakkainasettelua, vaikka ”valtaosa nuorisosta ei mieltänyt itseään kuuluvaksi kumpaankaan ryhmään.” Mutta loppupäätelmä on se, että ryhmien erillisyys ei ollut vain nostalgian nostattamaan puolitotuutta: ”Tästä huolimatta selkeä kahtiajako varsinkin viikonloppuiltaisin nuorison keskuudessa oli todellisuutta.”
Näyttelyn avajaisia vietettiin 6.2. Taidemuseossa. Paikalle oli saapunut runsaasti väkeä. Avajaisten ohjelmassa oli nuoruutensa 1960-70-luvuilla eläneiden haastattelu, jonka kautta he valottivat nuoremmille ja muistuttelivat varttuneimmille vieraille, mistä on oikein kysymys, kun puhutaan poppareista ja rokuista. Toimittaja Tapani Ripatin haastattelemat Merja Vahter (poppari) ja Pekka Jyrkiäinen (roku) kertoivat sen ajan hengestä oman ryhmän viitekehyksestä käsin ja lahtelaisesta elämästä (oheisesta Etelä-Suomen Sanomien videolinkistä pääsee hieman jyvälle).
Saadakseen näyttelystä irti, ei tarvitse olla omakohtaisesti kokenut noita aikoja, avautuu se nuorellekin katsojalle, tuoreena, ilman raskaita ennakkokäsityksiä. Näyttely on rakennettu hyvin ja kiinnostavasti, esimerkiksi popparit ja rokut arkkityypitetään heidät huoneiden kautta, näin pääsee astumaan 1960- ja 1970-lukujen aikakauteen sisälle. Tilat ovat rakennettu asiaankuuluvan ja ajanmukaisen rekvisiitan avulla, tuoden muun muassa ajan sisustushengen mainiosti esille. Myös näyttelyssä esiintyvät autot ja moottoripyörät elävöittävät arkista, mutta nostalgista kokonaisuutta.
Mielenkiintoinen kohde on uudelleen rakennettu legendaarinen Catakombi-disko, jonka kautta pääsee käsiksi ajan muotiin.
Ajankuva on kirjaimellisesti läsnä, museon seinille on rakennettu isot kuvakollaasit, joissa esiintyy tavallisia lahtelaisia nuoria. Nuoremmalle katsojalle kaupunki avautuu utuisena, silti löytäen kuvista tuttua tunnelmaa…
Taidemuseon kahdessa näyttelyhuoneessa on samaan aikaan Vexi Salmen kokoelmasta koottu taidekokonaisuus, josta hän oli avajaisissa kertomassa ja ylipäänsä taidekeräysharrastuksestaan.
Roku vai Poppari -näyttely on myös Suomen Moottoripyörämuseossa, jossa eri kokonaisuus kuin Taidemuseossa.
Näyttelyistä lisätietoa museon sivuilla ja Facebookissa. Näyttelyt ovat avoinna 7.2.-21.5.
Suomalaiset historiapäivät
Suomalaiset historiapäivät järjestetään Lahden Sibeliustalossa 7.-8.2.2014.
Katso ohjelma täältä.

