Kisaikkuna herättää huomiota

Kisaikkunan lämpöä ja värikkyyttä (Kuva Juha Ahonen)

Kisaikkunan lämpöä ja värikkyyttä (Kuva Senja Sirvo)

Vuonna 1923 järjestettiin ensimmäiset Lahden Salpausselän kisat ja koko kaupunki oli valjastettu tukemaan kisoja. Kisatunnelman luomiseksi lahtelaisia kehotettiin liputtamaan kisaviikonlopun aikana ja näin koko kaupunki saatiin juhlavan näköiseksi.
Kisat ovat aina näkyneet Lahden keskustassa, useiden myymälöiden ikkunat ovat kisojen aikaan somistettu kisahengessä. Tämä perinne alkoi kuitenkin kuihtua vuosituhannen vaihteeseen mennessä. Aihe on jokavuotinen puheenaihe Lahdessa kisojen alla ja mm. keskustaisäntä on pyrkinyt edistämään asiaa.

Perinteen taantumuksesta huolimatta, kisaikkunoita näkee myös vuonna 2014. Yhtenä esimerkkinä Rauhankadulla sijaitsevan parturi-kampaamo, johon taideteollinen muotoilija Juha Ahonen pystytti kisaviikon ajaksi pipo-aiheisen kisaikkunan. Ahonen on tehnyt muotoilutöiden lisäksi jää- ja hiekkaveistoa ympäri maailmaa, mutta mistä siis idea kisaikkunan somistukseen?

– Parturi-kampaamo Leikkauksen Senja Sirvon kiinnostuttua pipoharrastuksestani, ehdotin kisaikkunan pystyttämistä. Pipoja on ollut esillä jo aiemmin Blink Optiikan kisaikkunassa vuonna 2012. Blinkin ikkunassa ne saivat todella hyvän vastaanoton vaikka ne eivät optiikkaan liitykään.
Edellisen kerran pipot olivat esillä Lahti Biannale ‘13 Lahtelainen olohuone -tapahtumassa. Tällainen pop up -näyttely tuntuu omimmalta kyseisen tuotteen esittelyyn.

Piporivistö herättänyt ihastusta (Kuva Juha Ahonen)

Piporivistö herättänyt ihastusta (Kuva Juha Ahonen)

Ikkunan somistus koostuu pipoissa, mistä pipot ovat ja miten ne ovat syntyneet?

– Pipot ovat omaa käsialaani. Kyseinen harrastus sai alkunsa 2010. Halusin oppia uuden taidon. Mietittyäni asiaa päädyin virkkaamiseen, koska varsinaisia laitehankintoja ei tarvita ja työtilana voi toimia kotisohva. Pyrkimykseni on tehdä jokaisesta piposta erilainen.

Kuinka hyvin mielestäsi kisat näkyvät Lahden keskustassa?

– Kisaikkunakultuuri on kuihtunut kovasti sinä aikana kun olen Lahdessa asunut. Keskustan työmaat ja poismuuttavat liikkeet tekevät keskustasta epäselvän ja tunkkaisen. Olisi mahtavaa, jos jäljellä olevat yrittäjät alkaisivat elvyttää kisaikkunaperinnettä, vaikka yhteistyössä paikallisten muotoilijoiden ja taiteilijoiden kanssa. Onhan Lahti muotoilukaupunki.

Mitkä asiat näyteikkunan tekevät houkuttelevaksi?

– Uusi tavallisuudesta poikkeava näyteikkuna pysäyttää minut tutkimaan sen sisältöä pitemmäksi aikaa. Tässä näyteikkunassa on käytetty paljon värejä, lisäksi pipot eivät ole ensimmäinen asia mihin törmää parturikampaamon ikunassa. Uudenlainen tuotteiden esillepano ja usein vaihtuva sisältö toimivat pirteänä osana harmaata katukuvaa.

Asiakkaiden palaute on ollut pelkästään hyvää ja monet ohikulkijatkin ovat jääneet ihastelemaan näyteikkunan piporivistöä.

Pipot Facebookissa

Oma Lahti -illoissa virkamiehet haastetaan miettimään Lahden tulevaisuutta

Lahden kaupungin maankäytön kaupunkisuunnittelu järjestää keväällä neljä Oma Lahti -iltaa yhteistyössä Lahden ammattikorkeakoulun kanssa. Eri puolille kaupunkia sijoittuvissa tilaisuuksissa kaupunkilaisilla on mahdollisuus ideoida yhdessä Lahden tulevaisuutta. Erityisiä teemoja illoissa ovat lähipalvelut ja liikkuminen.

Oma Lahti -illat ovat uudenlainen konsepti, jonka toteuttamisessa on tärkeä rooli Lahden ammattikorkeakoulun palvelumuotoiluasiantuntijoilla ja opiskelijoilla. Tavoitteena on, että osallistuminen on vaivatonta ja tulokset helposti hyödynnettävissä jatkokäyttöä varten.

Oma Lahti -illat toimivat avointen ovien periaatteella. Tilaisuudet järjestetään maalis-huhtikuussa tiistaisin klo 17.00–20.00. Jokainen voi saapua niihin oman aikataulunsa mukaan ja viipyä haluamansa ajan.

Tiistai 11.03. Kärpäsen koulu
klo 17–20 Kasakkamäentie 1 (ruokala)

Tiistai 18.03. Mukkulan yläkoulu
klo 17–20 Tuhtokatu 2 (ruokala)

Tiistai 25.03. Renkomäen koulu
klo 17–20 Orimattilankatu 93 (ruokala)

Tiistai 01.04. Länsiharjun koulu
klo 17–20 Helsingintie 52 (ruokala)

Oma Lahti -illoissa saatavia kommentteja hyödynnetään yleiskaavaluonnoksessa, joka valmistuu vuoden 2014 lopussa. Yleiskaavan avulla pyritään hahmottamaan, miten kaupunki toimii kokonaisuutena.

“Kaupunkilaiset ovat oman asuinympäristönsä asiantuntijoita. Toivommekin, että mahdollisimman moni lahtelainen innostuisi tulemaan tapahtumiin kertomaan näkemyksensä esimerkiksi siitä, miten lähipalvelut pitäisi järjestää tulevaisuuden tiukassa taloustilanteessa”, kommentoi Lahden kaupungin yleiskaava-arkkitehti Johanna Palomäki.

Lähde: Lahden kaupungin verkkosivut

Kulttuuritori ja maanalainen pysäköinti

Toriparkkityönmaan takia kauppatori siirtyi teatterin ja pääkirjaston väliselle aukiolle  ja tästä järjestelystä on hyviä kokemuksia. Tiivistunnelmainen miljöö kulttuurirakennusten likellä ollut monen kaupunkilaisen ja toriyrittäjän mieleen.

Lahden tori elokuussa 2013.

Lahden tori elokuussa 2013.

Kirjaston pysäköintiongelmista on puhuttu julkisuudessa paljon. Kirjaston pieni paikoitusalue on kovassa käytössä, ja usein ruuhka-aikoina vapaat paikat ovat harvassa. Tilanne kärjistyi muutama vuosi jopa niin, että kirjaston henkikökunnalle tarkoitettujen pysäköintipaikkojen laajennus uhkasi kirjaston takana olevaa vanhaa omenapuuta. Puu säilyi onneksi, mutta niin myös pysäköintiongelma. Kirjaston takana oleva pysäköintiin tarkoitettu hiekkakenttä on saanut jo yhden rakennuksen, kun Humpulan päiväkoti siirtyi sinne väliaikaistiloihin, kosteusvaurioiden takia. Vielä on suunnitteluasteella, mitä alueelle lopulta rakennetaan.

Saimaankatu tullee oleman osana Lahden ns. kehää, johon liikenne on tarkoitus ohjata kiertämään keskusta. Kehältä on opasteet keskustan pysäköintilaitoksiin.
Suuret kulttuurilaitokset kirjasto ja teatteri ovat tämän (tulevan?) kehän varrella ja koska kirjastollakin on tarvetta pysätköintikapasiteetin lisäämiseen, ratkaisuksi esitän ajanhengenmukaisesti maanalaista pysäköintilaitosta kirjaston ja teatterin asiakkaille. Ajo halliin kävisi suoraan Saimaankadulta.
Jalankulku kirjastoon ja teatteriin hoidettaisiin sisäkautta ja samassa yhteydessä rakennettaisiin Saimaankadun alittava kulkuväylä suoraan kirjastoon.
Kirkkokadun risteyksessä nykyoloissa on vihreiden valoiden lyhyydestä johtuen hankala ylittää. Lisäksi valot ovat arki- ja viikonloppuiltaisin turhaan myöhään päällä.

Pysäköintihallin ansiosta maanpäällistä osaa voitaisiin kehittää enemmän aukio- tai toripyyppiseksi kulttuuriareenaksi, jossa mahdollista järjestää myös kaupallisia tapahtumia.

Suomalaiset Historiapäivät 2014

Suomalaiset Historiapäivät järjestettiin 7.-8.2., paikkana tuttuun tapaan Sibeliustalo. Tänä vuonna tieto tapahtumasta saavutti itseni (toisen käden kautta) sangen myöhään, vain muutamia päiviä ennen tapahtumaa. Vaikka tapahtuma on jo vakiintunut vuosittaiseksi perinteeksi, nyt se oli jo mennä ohi, joten kokemuksen perusteella toivoisi tiedottamiseen skarppaamista. Tapahtumalta esimerkiksi puuttuu kokonaan oma sivusto/tapahtuma Facebookissa.
Joka tapauksessa Suomalaiset Historiapäivät ovat alkaneet pikku hiljaa tulla tutuksi minullekin vuotuisena tilaisuutena. Aiheet ovat mielenkiintoisia, puitteet ovat loistavat ja tilaisuus kaikille avoin ja maksuton. Jos tulevina vuosina aion jättää tai joudun jättämään tapahtuman väliin, on siihen oltava perustavanlaatuinen syy.

Fysiikkaa

Viime vuonna kävin kuuntelemassa luentoa matematiikasta, tänä vuonna fysiikasta. Haapa-kabinetissa järjestettiin Fysiikan ihmeitä -nimien kolmen luennon sarja, puheenjohtajana toimi toimialajohtaja Matti Kuronen.

Professori Matti Leino avasi sarjan aiheella Tutkitaanko Suomessakin ydinfysiikkaa? Jyväskylän yliopiston fysiikan laitoksella toimiva Leino selvensi maallikoille jo heti alkuun, että Suomessa todellakin tutkitaan ydinfysiikkaa ja se että aihe ei rajaudu ydinvoimaan (itse luultavasti olin ajatellut näin yksinkertaistaen) vaan tutkii atomien ytimiä. Lisäksi jäi mieleen alkuaineet ja niiden keinotekoinen valmistaminen laboratorio-olosuhteissa. Kokonaisuudessa selkeä, kansantajuinen esitys.

Professori Markus Ahlskogin aihe oli Galileo Galilei: Elämäntyö, oikeudenkäynti ja 400 vuotta jälkipuintia. Kuten tiedämme, Galilein tutkimustyö huipentui kirkon määräämään oikeudenkäyntiin ja sen langettamaan kotiarestiin. Ahlskog tosin toi sen esille, että myös senaikaiset ”tiedekäsitykset” olivat maakeskisen maailmankuvan mukaisia, sekä sen, että kirkon asettamalla sanktiolla (kotiarestilla) oli selvästi myös poliittinen tarkoitusperä. Itse ymmärsin että Ahlskogin esitelmän viesti oli se, että historiantulkinnassa korostetaan tuon ajan uskonnollisuuden tuottamaa tiedevastaisuutta, ja ylipäänsä ohitetaaan silloisen tieteentutkimuksen lähtökohdat.

Professori Jukka Maalammen aihe oli Albert Einstein – silloin ja nyt. Einsteinistä on kirjoitettu paljon ja hän on henkilönä antanut kasvonsa populaarikulttuurin avustuksella nerous-käsitteelle sekä nykyaikaiselle tieteelle. 
Vaikka ymmärrykseni ydinfysiikasta on hyvin rajoittunut, luin joskus E=mc2 ”elämänkerran” (en muista juuri nyt kirjan nimeä), joka etenee mielenkiintoisten vuosisataisten tapahtumien kautta Einsteinin suhteellisuusteorian muodostumiseen 1900-luvun alkuun. Kirja auttoi ymmärtämään ne lähtökohdat, josta Einstein lähti rakentamaan omia teorioitaan.
 Mitä Maalammen esitelmästä jäi itselleni mieleen, oli se, että vaikka Einstein ei itse henkilökohtaisesti uskonut, että jokin (asia) on mahdollista, hänen teoriaaansa sisältyi (asian) mahdollisuus. Edellämainitussa seikassa tiivistyy tieteentekemisen olemus? Tiede näyttää meille asiat niinkuin ne ovat, ilman että me lisäämme tai poistamme mitään.

Uskonnoista

Fysiikka-esitelmien jälkeen oli pieni tauko, jonka aikana ehti haukata vähän välipalaa. Tauon jälkeen Puusepän verstaassa alkoi kolmen esitelmän sarja, pääotsikkona Uskonnolliset vähemmistöt, puheenjohtajana TT Jaakko Ripatti. Kaikkien puheenvuoroissa korostui vähimmistöuskontokuntiin kuuluvien kokemat hankaukset valtakulttuurin kanssa sekä henkilökohtaisesti koetut ns. kaksoisidentiteetin aiheuttamat sisäiset ristiriidat.

Turkulainen arkkitehti Benito Casagrande kertoi elävästi ja hauskasti omasta uskonnonharjoittamisestaan. Italialaisperäisestä nimestään huolimatta pesunkestävä turkulainen Casargrande luennoi roomalaiskatolilaisuudestaan otsikolla Vieraana synnyinmaassa. Casagrande kertoi elämästään Turussa, ajoittain vaikeista kouluajoista sekä uskonnonharjoittamisesta, jonka myötä hän sivusi roomalaiskatolisten oppeja, mutta myös maamme kristillistä (katolisten ja luterilaisten yhteistä) historiaa.

Finlandiyä tatarlari, Suomen tataarit – ”salainen aseemme”, oli FT Ainur Elmgrenin aihe. Tataarit ovat (maallistuneita) islaminuskoisia, ja ehkä heidät koetaankin enemmänkin kielellis-kulttuurisena yhteisönä kuin uskonnollisena.
 Tataareja on pidetty yleisesti kauppiaina, mutta myös urheilu on ollut tärkeänä osana (ainakin tällaisen kuvan esitelmästä sain) heidän toimintaansa yhteiskunnassa. Yllätyksenä itselleni tulivat vaikutukset jääkiekossa, toki kaikkihan tuntevat jalkapalloilija Atik Ismailin.
 Aihe oli kiinnostava, mutta paljon jäi kertomatta. Elmgreniltä, kuten Casagrandelta, ”loppui aika” ja osan aiotusta esitelmästään he joutuivat kiirehtimään läpi.

Dosentti Simo Muir esitelmöi juutalaisesta yhteisöstä 1930-luvun Suomessa. Yhteisö koki sinivalkoinen agendan, suomalaisen ja juutalaisen omakseen. Juutalaisilla oli tarve ja halua integroitua voimakkaasti suomalaiseen yhteiskuntaan, tästä hyvänä esimerkkinä strategisena toimenpiteenä siirtyä (ruotsista) suomenkieleen.