Fellmannian kulma 5.4. klo 12-15 – Kolmannes vuosisataa vuosikirjoja
Päivän ohjelman tarjoaa Päijät-Hämeen tutkimusseura. Päijät-Hämeen
tutkimusseura perustettiin 1978 ja se on julkaissut vuosikirjoja vuodesta
1980 lähtien. Yhteensä 26 kirjassa on julkaistu 267 artikkelia
Päijät-Hämeestä. Nykyisin Päijät-Hämeessä toimii useita korkeakoulujen
yksikköjä. Vieläkö tarvitaan talkoilla tehtyjä tutkimusseuran kirjoja?
Jos tarvitaan, niin mihin? Lisätietoa.
Ohjelma
12.15-13.15 Alustukset
Avaus: Birgitta Stjernvall-Järvi, tutkimusseuran puheenjohtaja
”33 vuotta vuosikirjoja”, Arno Forsius, professori, tutkimusseuran
kunniapuheenjohtaja
”Vuosikirjaa tekemässä”, Antti Karisto, professori
”Tulevien kirjojen kaavailuja”, Matti Oijala, tutkimusseuran
varapuheenjohtaja
13.30 Keskustelu:
”Mitä tietoa Päijät-Hämeessä nyt tarvitaan?” Paneelissa erilaiset
tutkimustiedon käyttäjät pohtivat tiedon tarvetta, mahdollisia mustia
aukkoja ja sokeita pisteitä. Samalla pohditaan vapaaehtoisen
tutkimusseuran roolia.
Tervetuloa, tilaisuus on kaikille avoin ja ilmainen!
Mikä Fellmannian kulma?
Lahden Kirkkokadulla sijaitseva Oppimiskeskus Fellmannia kutsuu ilmaisiin, avoimiin tilaisuuksiin. Noin kerran kuussa Fellmannian kulmassa tuodaan esille Lahdessa toimivien yliopistojen ja ammattikorkeakoulujen toimintaa ja aikaansaannoksia. Aiheet vaihtelevat, mutta yhteisenä tavoitteena on herättää keskustelua ja virkistää kuulijoiden arkea. Fellmannian kulma tarjoilee eväitä ja sysäyksiä alueen menestykseen.Tilaisuuden aikana on mahdollista ostaa edullisesti kahvia ja pikkupurtavaa
Kinos elokuvafestivaali järjestetään Lahdessa 2.-6.4.2014. Festivaalin ohjelmistossa vuorottelevat perinteisesti kotivideotasoiset tekeleet ammattimaisten tuotantojen kanssa.
Ohjelmisto julkaistiin nettisivuilla ja Facebook-sivustolla maanantaina 17.3.2014. Ohjelmistoa täydennetään. Kinos pidättää oikeuden muutoksiin. Lisätietoja tapahtuman nettisivuilta.
Keskiviikko 2.4.
Kinoksen aloittaa keskiviikkona järjestyksessään kolmas Lahti-filmi -iltama. Näytös valottaa paikallishistoriaa eri vuosikymmeniltä koottujen lyhytfilmien avulla sekä dokumenteissä esiintyvien henkilöiden ja tapahtumien kautta. Sarjan kokonaiskesto on noin 58 minuuttia. Lisätietoa
Illalla ravintola Torvessa Kinoksen avausklubi. Elävää musiikkia esittävät Puukotus, Lörsson ja Pekka Ruoska. Lisäksi poissa olevana erikoisvieraana Chasin’ Tail. Soitto alkaa 21.32. Liput 5 euroa. Paikkana Ravintola Torvi, Loviisankatu 8, Lahti. Lisätietoa
Perjantai 4.4.
Perjantaina nähdään Kino Iiriksessä neljä lyhytelokuvaa.
Klo 17 aloittaa italialaisen Pedro Bianchinin dokumentti Eloge de la lenteur– The praise of slowness. Se kertoo Davide Bignamin matkasta kolmipyöräisellä 50cc Ape Piaggiolla Italiasta Ranskaan, matkaa kertyi 650 km. Elokuvan alustaa Pedro Bianchini ja Davide Bignami. Dokumentin kesto 38 minuuttia. Traileri
Klo 18.30 Claes Olssonin ja M.A. Nummisen dokumentti Helsinginkatua pitkin – Längs Helsingegatan. Numminen ajaa ratikkalinjalla 8, kertoen samalla Helsinginkadun historiasta ryhmälle ruotsalaisturisteja. Kesto 58 minuuttia. Elokuvan jälkeen mahdollisuutta keskustella ohjaaja Olssonin kanssa.
Alkaen klo 20 nähdään vuoden 2013 Kinoksen kunnimainintaelokuvat Kari (22:35) ja Djurens dag (22:30 min).
Lauantaina Kino Iiriksessä esitetään viisi noin tunnin kestävää sarjaa.
Klo 16 AV-Arkin 25-vuotisjuhlasarja
Klo 17.15 Nostalgia, kesto 57 min
Klo 18.30 Muutos, kesto 1 h 2 min
Klo 19.45 Ahdistus, kesto 1 h
Klo 21 Kobrakino Junior, kesto 56 min
Klo 22 Musiikki, kesto 1 h 19 min
Sunnuntaina Kino Iirisessä klo 11.00-15.00 nostalgiapelitapahtuma Bitti-Kinos. Tapahtumassa on mahdollisuus pelata nostalgisia tietokone- ja konsolipelejä teatterin kankaalta. Lisätietoa tapahtumasta
Klo 16.00 alkaa sarja UKK-arkisto esittää: Kekkonen ja Neuvostoliitto. Sarjaa koostuu arkiston kahdeksesta filmistä vuodesta 1958 ja vuoteen 1980 asti. Sarjan kokonaiskesto on noin 94 minuuttia. Ohjelmaan valittu otos on näiden filmien ensi-ilta Suomessa. Arkistonjohtaja Pekka Lähteenkorva alustaa sarjan. Filmien esittely
Lahden Rautatieharrastajat Topparoikka ry:n omistuksessa oleva yli satavuotias lumiaura päätettiin ottaa kesän 2011 pääkunnostusprojektiksi. Valitettavasti auravanhus oli saanut tuta nykyajan meiningeistä, muutaman töhryn sekä useiden rikottujen ikkunoiden muodossa. Auraa oli tosin maalattu valkoiseksi muutama vuosi sitten ja metalliosia oli ruostesuojattu. Nyt oli vuorossa perusteellisempi toimenpide: lahon poistaminen ja korvaaminen vahvemmalla puulla. Muutama kantava palkki oli todella huonossa kunnossa, etenkin yhden kulman pystypalkki hajosi kirjaimellisesti käsiin. Auran toisen puolen ”räystäät” tuli uusia kokonaan. Lisäksi oli tarvetta myös vahvistaa uusittavia kohteita lisärakenteilla. Muuta pienempää korjattavaa sitäkin enemmän. En tässä käy läpi sen tarkemmin korjausprojektin yksityiskohtia, koska asiantuntemukseni ei riitä pureutumaan teknisiin yksityiskohtiin.
Kuitenkin kesän projekti oli itselleni varsin opettavainen. Aloitin viime vuonna puuseppäopinnot Lahden Salpauksessa, joten lumiauran kunnostuksesta sai hyvää kokemusta. Alanvaihtoa osittain vauhditti viimekesäinen kunnostusprojekti vihreän Gb-tavaravaunun parissa.
Päävastuu tänä(kin) kesänä oli yhdistyksen vaunuvastaava Esa Myyryllä, jolla oli tieto-taito kunnostusprojektin vetämiseen ja vastuu erilaisten ratkaisujen löytämiseen ongelmakohdissa. Selvää oli että vanhan korjaamisessa usein joutuu tekemään kompromissejä, ja myös tässäkin tapauksessa. Välillä jouduimme miettimään kokonaan uusia ratkaisua vanhan korjaamiseksi. Tärkeintä oli että ratkaisut olivat rakenteellisesti kestäviä ja pitkäikäisiä ja että kohteen ulkonäkövaatimukset täyttyisivät edes minimivaatimusten mukaisesti.
Haasteita toi sekin seikka että yhdistyksen toimitilat siirtyivät viime kesänä varikon idyllistä keskustan humuun, joten erityisesti erilaisen laitteiston käytössä turvauduttiin konduktöörivaunun suomaan suojaan. Kääntöpöydän viuhkalla seisova vaunu ajoi asiansa mainiosti remonttimiesten työskentely- ja taukotilana.
Kerhon maanantaiset yleiset talkoopäivät houkuttelivat vaihtelevasti väkeä varikolle, vaikka talkoita tehtiin porukalla toki myös useimpina viikonpäivinä. Esa taisi varikolla viettää melkeimpä koko kesän auran kimpussa, itse mahdollisuuksien mukaan 3-5 kertaa viikossa. Tämä tietenki huolestutti vaunuvastaavaa, riittäisikö väkeä talkoihin ja projektin loppuunviemiseen ennen talven tuloa. Kun hätäkin on suuri, on myös apua tarjolla. Isoimpien palkkien työstössä pääsimme hyödyntämään kouluni koneita ja tämä luultavasti joudutti joitain työvaiheita. Projekti eteni ”aikataulun” mukaisesti, viimeisempinä isoina töinä oli räystäpuiden ja -peltien asennus. Räystäspuut saatiin avustuksena (johon palaan jutun lopussa) ja pellit teetettiin oppilastyönä Salpauksessa ja saatiin asennettu syyskuun lopulla.
Mutta nyt syksy on taas saapunut, ja varikollakin aika valmistautua talven viettoon. On aikaa taas keskittyä muihin asioihin ja miettiä porukalla ensi kesän kunnostusprojekteja.
Tavataan varikolla!
Palveluammatissa
Vaikka pääpaino oli lumiauran kunnostuksessa, huomasimme edelliskesän tapaan, että toimimme myös varikon epävirallisina ”oppaina” ja tietenkin Topparoikan edusmiehinä, yhdistyksen kasvoina ulospäin. Eli leikkimielisesti voidaankin sanoa, että mitä likaisemmat kädet ja puhtoisemmat puheet olivat, sitä paremmin ihmisten mieleen varikko ja toimintamme jäi positiivisena asiana.
Aina oli oltava valmis heittäytymään keskusteluihin, vaikkapa ohikulkeneen koiranulkoiluttajan kanssa tai varta vasten paikalle tulleen isoäidin kanssa, jolla oli mukanaan junista kiinnostunut pikku taapero. Vierailijoiden kanssa käytiin useita mielenkiintoisia keskusteluja ja ajatusten vaihtoa. Pääasiassa paikalla käyneet olivat kiinnostuneita varikkoalueesta, sen historiasta, mutta etenkin sen tulevaisuudesta oltiin erityisen huolissaan.
Jotkut myös halusivat käyttää varikon autenttisuutta myös visuaalisesti hyväkseen, mm. valokuvauksen muodossa ja nyt on viimeisiä aikoja, kun varikko näyttäytyy pysähtyneisyytenä, ollen elossa, seesteisenä, muttei hiljaisena.
Eräs mieleenpainuvimmista vierailijoista oli saksalainen veturinkuljettaja, joka oli matkalla Pohjois-Suomeen(!) vieraillen monissa Suomen rautatiekaupungeissa. Kielivaikeuksien huolimatta tai ehkäpä juuri sen takia, tunnelma oli varsin avoin ja ilman muuta leppoisa. Keskusteluissa käytiin läpi, rautatiet, veturit, maailmanpolitiikka, Lahden kylän historia jne. Vierailun kruunasi olutmaistiaiset, Esan kanssa pääsimme saksalaismaltaan makuun, jonka jälkeen työt jälleen edistyivät ripeään.
Toinen vierailu, josta poiki jutustelun ohella jotain konkreettista yhdistykselle. Rautateistä kiinnostunut kolmen sukupolven seurue kävi tutustumassa Risto-höyryveturiin ja siinä samalla yhdistyksen kunnostusprojektiin. Vierailu johti siihen että yhdistys sai lahjoituksena Lahden Rakennustarvike Oy:ltä puutavaraa, jotta auran räystäät saatiin uusittua.
Artikkeli on julkaistu alunperin lahtelaisten rautatieharrastajien Topparoikka-lehdessä 1/2012
Lumiauran tilanne 2014[päiv. 9.3.2014]
Kaluston kunnostustyöt kävivät mahdottomaksi kesän 2012 aikana. Alue oli tyhjentynyt ja sähköt katkaistu: ilkivalta ja vaunuihin kohdistuneet vahingonteot lisääntyivät huomattavasti.
Kun tieto varikon vesitornin vuokrasuhteen päättyminen tuli Topparoikka-yhdistykselle tietoon talvella 2010, alkoi yhdistys etsimään uusia sijoituspaikkoja varikolla olevalle kalustolle, josta Risto-höyryveturi (Tr1 1047) kuuluu Lahden kaupungille, muu kalusto Suomen Rautatiemuseolle. Kaluston siirtämisestä on käyty keskusteluja eri tahojen kanssa, mutta mitään varmaa ei tässä vaiheessa voi vielä sanoa.
Keväällä 2014 on tarkoitus tehdä kalustolle välttämättömät kunnostustyöt ilkivallan ehkäisemiseksi.
Topparoikan omistama lumiaura saatiin siirrettyä pois varikolta elokuussa 2013. Se oli aiemmin samana vuonna myyty Haapamäen Museoveturiyhdistys ry:lle, joka sittemmin kuljetti sen Haapamäelle parempaan säilöön.
Varsinaisen varikkoalueen ja rakennusten omistaja Senaatti-kiinteistöt sekä Lahden kaupunki ovat työstäneet alueelle uutta asemakaavaa vuodesta 2011, mutta työ on toistaiseksi kesken. Lisätietoja kaavasta Lahden kaupungin nettisivuilta.
Lumiaura liikenteessä helmikuussa 2010[päiv. 20.4.2014]
Kisaikkunan lämpöä ja värikkyyttä (Kuva Senja Sirvo)
Vuonna 1923 järjestettiin ensimmäiset Lahden Salpausselän kisat ja koko kaupunki oli valjastettu tukemaan kisoja. Kisatunnelman luomiseksi lahtelaisia kehotettiin liputtamaan kisaviikonlopun aikana ja näin koko kaupunki saatiin juhlavan näköiseksi.
Kisat ovat aina näkyneet Lahden keskustassa, useiden myymälöiden ikkunat ovat kisojen aikaan somistettu kisahengessä. Tämä perinne alkoi kuitenkin kuihtua vuosituhannen vaihteeseen mennessä. Aihe on jokavuotinen puheenaihe Lahdessa kisojen alla ja mm. keskustaisäntä on pyrkinyt edistämään asiaa.
Perinteen taantumuksesta huolimatta, kisaikkunoita näkee myös vuonna 2014. Yhtenä esimerkkinä Rauhankadulla sijaitsevan parturi-kampaamo, johon taideteollinen muotoilija Juha Ahonen pystytti kisaviikon ajaksi pipo-aiheisen kisaikkunan. Ahonen on tehnyt muotoilutöiden lisäksi jää- ja hiekkaveistoa ympäri maailmaa, mutta mistä siis idea kisaikkunan somistukseen?
– Parturi-kampaamo Leikkauksen Senja Sirvon kiinnostuttua pipoharrastuksestani, ehdotin kisaikkunan pystyttämistä. Pipoja on ollut esillä jo aiemmin Blink Optiikan kisaikkunassa vuonna 2012. Blinkin ikkunassa ne saivat todella hyvän vastaanoton vaikka ne eivät optiikkaan liitykään.
Edellisen kerran pipot olivat esillä Lahti Biannale ‘13 Lahtelainen olohuone -tapahtumassa. Tällainen pop up -näyttely tuntuu omimmalta kyseisen tuotteen esittelyyn.
Piporivistö herättänyt ihastusta (Kuva Juha Ahonen)
Ikkunan somistus koostuu pipoissa, mistä pipot ovat ja miten ne ovat syntyneet?
– Pipot ovat omaa käsialaani. Kyseinen harrastus sai alkunsa 2010. Halusin oppia uuden taidon. Mietittyäni asiaa päädyin virkkaamiseen, koska varsinaisia laitehankintoja ei tarvita ja työtilana voi toimia kotisohva. Pyrkimykseni on tehdä jokaisesta piposta erilainen.
Kuinka hyvin mielestäsi kisat näkyvät Lahden keskustassa?
– Kisaikkunakultuuri on kuihtunut kovasti sinä aikana kun olen Lahdessa asunut. Keskustan työmaat ja poismuuttavat liikkeet tekevät keskustasta epäselvän ja tunkkaisen. Olisi mahtavaa, jos jäljellä olevat yrittäjät alkaisivat elvyttää kisaikkunaperinnettä, vaikka yhteistyössä paikallisten muotoilijoiden ja taiteilijoiden kanssa. Onhan Lahti muotoilukaupunki.
Mitkä asiat näyteikkunan tekevät houkuttelevaksi?
– Uusi tavallisuudesta poikkeava näyteikkuna pysäyttää minut tutkimaan sen sisältöä pitemmäksi aikaa. Tässä näyteikkunassa on käytetty paljon värejä, lisäksi pipot eivät ole ensimmäinen asia mihin törmää parturikampaamon ikunassa. Uudenlainen tuotteiden esillepano ja usein vaihtuva sisältö toimivat pirteänä osana harmaata katukuvaa.
Asiakkaiden palaute on ollut pelkästään hyvää ja monet ohikulkijatkin ovat jääneet ihastelemaan näyteikkunan piporivistöä.
Lahden kaupungin maankäytön kaupunkisuunnittelu järjestää keväällä neljä Oma Lahti -iltaa yhteistyössä Lahden ammattikorkeakoulun kanssa. Eri puolille kaupunkia sijoittuvissa tilaisuuksissa kaupunkilaisilla on mahdollisuus ideoida yhdessä Lahden tulevaisuutta. Erityisiä teemoja illoissa ovat lähipalvelut ja liikkuminen.
Oma Lahti -illat ovat uudenlainen konsepti, jonka toteuttamisessa on tärkeä rooli Lahden ammattikorkeakoulun palvelumuotoiluasiantuntijoilla ja opiskelijoilla. Tavoitteena on, että osallistuminen on vaivatonta ja tulokset helposti hyödynnettävissä jatkokäyttöä varten.
Oma Lahti -illat toimivat avointen ovien periaatteella. Tilaisuudet järjestetään maalis-huhtikuussa tiistaisin klo 17.00–20.00. Jokainen voi saapua niihin oman aikataulunsa mukaan ja viipyä haluamansa ajan.
Tiistai 11.03. Kärpäsen koulu
klo 17–20 Kasakkamäentie 1 (ruokala)
Tiistai 18.03. Mukkulan yläkoulu
klo 17–20 Tuhtokatu 2 (ruokala)
Tiistai 25.03. Renkomäen koulu
klo 17–20 Orimattilankatu 93 (ruokala)
Tiistai 01.04. Länsiharjun koulu
klo 17–20 Helsingintie 52 (ruokala)
Oma Lahti -illoissa saatavia kommentteja hyödynnetään yleiskaavaluonnoksessa, joka valmistuu vuoden 2014 lopussa. Yleiskaavan avulla pyritään hahmottamaan, miten kaupunki toimii kokonaisuutena.
“Kaupunkilaiset ovat oman asuinympäristönsä asiantuntijoita. Toivommekin, että mahdollisimman moni lahtelainen innostuisi tulemaan tapahtumiin kertomaan näkemyksensä esimerkiksi siitä, miten lähipalvelut pitäisi järjestää tulevaisuuden tiukassa taloustilanteessa”, kommentoi Lahden kaupungin yleiskaava-arkkitehti Johanna Palomäki.
