Malvassa maiseman tasoja

Visuaalisten taiteiden museossa Malvassa on jälleen esillä kiinnostavia näyttelyitä. Marras- ja joulukuussa oli avautunut uudet näyttelyt, jotka kävin katsomassa joulun välipäivinä.

Niiden lisäksi kävin tietysti viidennen kerroksen pysyväisnäyttelyssä Juuret – Aarteita kokoelmista, jonka olen nähnyt joka kerta Malvassa vierailessani, mutta aina se tarjoaa jotain uutta tai ainakin mielenkiintoisia yksityiskohtia, jotka on jäänyt aiemmin huomaamatta. Juuret esittelee taidemuseon kokoelmia kuten julisteita, taideteoksia ja huonekaluja.

Alla pienet esittelyt parhaillaan käynnissä olevista näyttelyistä, Maiseman tasot -näyttelystä kirjoitan enemmän jutun lopussa.

Pauliina Mäkelän Pneuma muodostaa elollisesta ja elottomasta luonnosta ammentavan, kiehtovan maailman. Näyttely on nähtävillä Malvan 3. kerroksessa 11.5.2025 asti.

LähiTapiola Vellamo -sali on Kaarlo Stauffer: Fantasmagoria. Se esittelee teoksia, jotka ammentavat perhevalokuvista ja käsittelevät ajan kulumista, vanhenemista sekä muistamisen ja mielikuvituksen. Näyttely kestää 6.4.2025 asti.

Päijännegalleriassa näyttely Maistiaisia Malvan taidekokoelmasta esittelee 6.4.2025 asti otannan Malvan taidekokoelmaan viime vuosina hankituista teoksista. Esillä on useiden paikallisten taiteilijoiden teoksia videotaiteesta maalauksiin ja veistoksiin. Malvahan on Päijät-Hämeen alueen vastuumuseo, ja sen tehtävänä kerätä ja säilyttää kuvataidetta, jolla on jonkinlainen yhteys Päijät-Hämeeseen.

(lähde Malvan verkkosivut)

Maiseman eri tasot

Ennakkoon suurin kiinnostukseni kohdistui orimattilalaisen Ilkka Halson Maiseman tasot -näyttelyyn. Näyttelyinfossa kerrotaan, että Halso tarkastelee maisemaa kerroksittain purkaen sen osiin ja kokoamalla uudelleen pistemäisten otosten avulla. Halson tekniikasta seuraavaa: ”Maiseman tasot -näyttely yhdistää valokuvia ja videokuvaa. Näyttelyn taustalla on taiteellinen projekti, jossa Halso valaisi pimeää maisemaa valaisimella ja otti maisemasta kuvia. Hän rakensi valaisimen itse. Siinä on drone-lennokki ja kameran salamavalon alusta. Halso kauko-ohjasi dronea, ja valaisin lensi ilmassa. Sen valo oli kuin pensseli, joka maalaa maisemaa ja näyttää sen yksityiskohdat.

Teosten kautta Halso pohdiskelee mitä ongelmia voi liittyä maiseman katsomiseen: ”Maisema näyttää erilaiselta sen mukaan, miten sitä katsotaan. Maisemaa voidaan katsoa esimerkiksi luonnon tai kulttuurin näkökulmasta.” Jo valokuva sinänsä, puhumattakaan kuvan rajaamisesta, on vaikuttamisen keino, joka on tietoinen valinta ja/tai alitajuinen päätös.

Valokuva näyttää sen mikä on totta, mutta yhtälailla se on sidottuna asiayhteyteen. Kuva kertoo ”enemmän kuin tuhat sanaa”, mutta kuvasta voi tehdä erilaisia tulkintoja, miksi on kuvattu ja mitä kuvasta on jätetty pois. Samanlaista jännitystä haetaan elokuvissa, jossa taitavan ohjaajan käsissä jännite ja jännitys syntyy siitä, mitä katsoja ei näe.

Halson kuvat näyttävät toisinaan dioraamoilta, hieman keinotekoisilta – jossa niiden kiinnostavuus piileekin – ja ehkäpä uneliaan hämyisiltä. Dioraaman voisi ymmärtää 3D-mallinnetuksi valokuvaksi, ja todellisuutta kuvaavat dioraamat ovat usein sitä. Dioraama rajataan kuin valokuva: kuvaaja tai tekijä jättää kohteen ulkopuolelle jotain, josta katsoja muodostaa jatkumon todellisuuteen. Halson kuvissa on jotain lynchimaista toden ja epätoden, havaittavien ja ei-havaittavien hiukkasten vuorovaikutusta.

Eräs Halson Maiseman tasot -valokuvista. (kuva Sauli Hirvonen)

Halson videoteosten kesto on useita minuutteja – mikä tuntuu olevan ikuisuus nykyihmiselle – mutta ne vangitsevat katsojan seuraamaan herkeämättä pimeyden ja valon leikkiä.

Halson valitsemat kuvauskohteet ovat jo sinällään suomalaiskansallista kuvastoa parhaimmillaan. On kallioita, vesistöjä, peltoja ja mäntymetsää; kuviin on helppo samaistua.

Vaikuttava näyttely, ja vahva suositus!

Maiseman tasot on Panimogalleriat-tilassa Malvan 1. kerroksessa 6.4.2025 asti.

Syysretki Heinolan radalla

Lahden rautatieharrastajat Topparoikka ry ja Sinisten vaunujen ystävät ry järjestivät yhteistyössä tunnelmallisen syysajelun Heinolan radalla lauantaina 19.10.

Kalustona oli 1950-luvulla valmistuneet Ei-lähiliikennevaunu ja Fo-konduktöörivaunu. Topparoikan aktiivien toimesta vaunut on kunnostettu liikennöintikelpoisiksi. Vetokalustona oli Svy:n ratakuorma-auto.

Matka alkoi Salpausselän seisekkeelta, sikäli harmillisissa tunnelmissa, että stadionilla FC Lahti oli päätynyt liigan haastajasarjan viimeisessä ottelussa maalittomaan tasapeliin EIF:n kanssa, joten karsintapaikka oli tosiasia.

Ennen lähtöä Salpausselän seisakkeellakin jännitettiin FC Lahden ottelua. Taululla 90 min ja 0-0. Kuva on otettu konduktöörivaunusta.

Matka muuten sujui oikein mukavissa tunnelmissa. Itse sijoituin konduktöörivaunun toisen pään hyttiin. Vaunussa oli matkustajille tarjolla pientä syötävää ja juotavaa kaminan lämmössä.

Hytistä oli näköyhteys matkatavaraosastolle, jossa toimi mm. junan kahvio.

Jyrängön siltaa ylitettäessa moni liimautui ikkunaan kameran kanssa ikuistamaan hienoja maisemia.

Jyrängön sillalla: Ruotsalainen ja Tähtiniemen silta.


Heinolan ratapihalla ratakuorma-auto vaihtoin rungon toiseen päähän.

Paluumatkalla Vierumäen asemalle jätettiin allekirjoittaneen lisäksi konduktöörivaunu Topparoikan muun kaluston jatkoksi. Itse painelin linja-autolla Lahteen.

Juna on saapunut Heinolasta Vierumäen asemalle. Ennen lähtöä Mäkelään ratakuorma-auto siirsi konduktöörivaunun Topparoikan vaunuletkan jatkoksi.


Juna jatkoi Mäkelän asemalle jossa esitettiin rautatieaiheisia lyhytfilmejä sekä saunottiin. Juna palasi Lahden kautta Hyvinkäälle myöhään illalla.

Lahti-viikko juhlistaa kaupunkia

Lahti-viikko on tapahtumakokonaisuus, joka juhlistaa kaupungin perustamista loka-marraskuussa. Hollolaan kuuluneesta Lahden kauppalasta tuli kaupunki 1. päivä marraskuuta.
Tapahtumat ajoittuvat useammalle viikolle. ”Viikolla” ei ole yhtä järjestäjää vaan ohjelma muodostuu eri tahojen tilaisuuksista ja ne on koottu Lahen Lehen sivustolle, linkki sivun lopussa. Lehti on ollut kokoamassa tapahtumaa ja vastaa myös tiedottamisesta.

Edellisen kerran lahenlehti.net oli järjestämässä samantyyppistä tapahtumaa yhdessä Lahti-Seuran kanssa vuonna 2015, kun Lahti täytti 110 vuotta. Silloin tahot järjestivät juhlatapahtuman ravintola Tirrassa. Tuon illan ohjelmistoon kuului mm. Lahen Elmun gaala, elävää musiikkia ja tarjolla oli paikallista herkkua lihamukia. Tarkempi kooste tuosta tarjonnasta on luettavissa täällä.
Tänäkin vuonna käytössä on Sauli Hirvosen suunnittelema juhlalogo vuodelta 2015.

Lahden kaupunkia on aikoinaan juhlistettu kaupungin ja Lahti-Seuran tapahtumilla ja Lahti-viikko-nimellä on aikoinaan järjestetty tapahtumia kaupunginkin toimesta. Sen päätyttyä Lahti-Seura olikin pitkään ainoa taho, joka huomioi kaupungin perustamispäivän niin Lahti-päivä- kuin Vuosijuhla-nimellä, kunnes vihdoin vuonna 2022 Lahden kumppanuuspöytä otti asiakseen järjestää Lahden kaupungin syntymäpäiväjuhlan. Hieno toritapahtuma tarjoaa monenlaista ohjelmaa, kuten Lahti-Seuran Vuoden lahtelainen -tunnustuksen julkistamisen.

Tirra-Torvi ja Ant Brew on järjestänyt muutaman kerran toukokuussa Lahen Juhlaviikot -nimellä tapahtumakokonaisuuden, ja tätä samaa konseptia hyödynnetään tämän vuoden Lahti-viikon tapahtumassa. Tällä kertaa palataan kuitenkin loka-marraskuun taitteeseen perustamispäivän tienoille.

Viikon ohjelmisto

Lahti-viikko käynnistyy Pikkuteatterissa Ant Fest -tapahtumassa perjantaina 25.10. klo 18.30 vanhoilla TV-mainoksilla. Sunnuntaina Kino Iiriksen aulaan ripustetaan Lahti seitkytluvun puolivälissä -juliste, jossa kerrotaan mitä Lahdessa tapahtui ko. vuosikymmenenä. Seuraavalla viikolla eli varsinaisella juhlaviikolla ohjelma painottuu elokuvateatteri Kino Iirikseen. Tiistaina (29.10.) esitetään Kalevi Oksasen digitoitua kaitafilmimateriaalia, ja uusintanäytös seuraavana päivänä. Alkukuvana Risto Ilolan kojelautavideokooste. Perjantaina Lahti-Seura jakaa Vuoden lahtelainen -tunnustuksen.
Lauantaina Kino Iiriksessä esitetään klo 12.00 alkaen Keijo Skipparin dokumentit Rintamalotta ja Makean toiminnan joukot. Skippari alustaa dokumentit ja esittelee tulevan August Fellman -dokumentin. Lauantai-iltapäivällä klo 13.30 jatkuu Lahti-Seuran tapahtuma Tammisalissa, jossa keskustellaan kotiseudusta ja paikalliskirjallisuudesta.
Vielä 12.11. Päijät-Hämeen Tutkimusseura ry järjestää Lahden Tiedepäivässä
Solmukohtia – Keskusten ja kohtaamisten Päijät-Hämettä -nimisen luentosarjan, joka liittyy tuolloin julkaistavaan vuosikirjaan.

Mukana on siis lahenlehti.net, Lahti-Seura ry, Päijät-Hämeen elokuvakeskus ry, Lahden Videokuvaajat ry, Päijät-Hämeen Tutkimusseura ry, Tirra-Torvi-ravintolat ja Ant Fest.

> Katso koko ohjelmisto täältä

Lisätietoja sähköpostiosoitteesta lahti1905@gmail.com.

Mustankallion tunneli (päiv. 7.11.)

Mustankallion tunnelissa tehdään parhaillaan vesihuoltoon liittyvää saneerausta ja tunneli on autoliikenteeltä suljettu kahden kuukauden ajan. Tunneli on valmistunut vuonna 1965.

Kävelin viimeksi tänään (19.9.) tunnelin läpi, ja samalla mieleeni muistui juuri aiemmin samana päivänä Lahden kaupunkiympäristön sosiaalisessa mediassa julkaistu pyyntö kaupunkilaisille kertoa heidän omista toiveistaan tunnelin suhteen ennen sen korjaamista. Minähän kerroin toiveista, ja tässä julkaisen ne hieman laajennettuna.

Tunnelin eteläpää.

Tunnelin molempiin suuaukkoihin muraalit
Tästä olen kirjoittanut joskus aikaisemminkin, mutta kerron sen tässäkin yhteydessä: molempiin päihin sopisi muraalit peittämään tässä yhteydessä ankean betonin. Ehkä jotain hillyttyä, ettei autoilijoiden huomio ei kiinnity liikaa niihin. Pelkkä maalikin olisi piristys ja samalla se peittäisi luvattomat graffitit ja muut töhryt.

Parempi valaistus
Valotekniikka on kehittynyt. En tiedä minkälaisia määräyksiä tieliikennelaissa on koskien tunneleiden valaistusta, ehkä on otettava huomioon tunnelin turvallisuus mm. luumeenien suhteen, mutta led-nauhalla saisi koko matkalla tasaista valoa (kattoon ja seinään asennettuna). Bonuksena katuun voisi(?) asentaa led-nauhat jakamaan ajorataa kevyen liikenteen väylästä, sillä lumi ei tunnelissa liene ongelma.

Pyöräkaistat
Tällä hetkellä pyöräilijät ohjeistetaan ajamaan ajoradalla. Jalankulkijoille on omat kulkuväylät molemmin puolin. Tunnustan että pyörällä ajaessani en koskaan aja ajoradalla: alaspäin mentäessä vauhdit (autojen ja pyörien) nousevat, ja vierellä on korkea reunakivi. Kaista on sen verran kapea, että auto tuskin pääsee pyörää ohittamaan turvallisesti, niin ettei ajaisi sulkuviivan päälle.
Niinpä pyöräilijät olisi rakennettavat omat yksisuuntaiset kaistat. Etelästä pohjoiseen kuljettaisiin ylämäkeen tunnelin oikeaa puolta. Näin huomioitaisiin tunnelin eteläpäässä olevan Mustankallion väestönsuojan liikuntatilojen runsas käyttäjien määrä; pyörien nopeudet pysyisivät ylämäkeen mentäessä matalina. Ja ehkä parempi valaistus toimisi tässäkin kohtaa?

Kaupungin saama palaute (päiv. 6.11.)
Lahden kaupungin verkkosivuilla julkaistiin 6.11. kaupunkilaisilta saatua palautetta. Artikkelin perusteella ainakin valaistuksen parantaminen ja melun vähentäminen mainittiin vastauksissa usein. Tähän on helppo yhtyä. Lisäksi pyöräilyn turvallisuutta halutaan parantaa. Myös tunnelin sulkemista autoilta ehdotettiin, mikä ei mielestäni ole hyvä ratkaisu, se siirtäisi tunnelin liikennettä muille kaduille.

Artikkeli on julkaistu 19.9., päivitetty 7.11.

Ajatus Lahdelle ilmestynyt

Ajatus Lahdelle. Identiteettiä ja ideoita. -kirja on ilmestynyt syyskuussa.
Kirja on kokoelma aiemmin julkaistuista Lahti-aiheisista teksteistäni sekä erilaisista kaupunkirakenteeseen ja nimistöön liittyvistä ehdotuksistani. Kirja noudattelee joillakin tapaa aiemmin julkaisemaani Kokoelma-kirjasarjaa, johon keräsin eri tyylilajin kuuluvia juttujani sekalaisista aiheista, mutta olen tähän kirjaan tuonut myös omaelämänkerrallisia elementtejä. Ajatus Lahdelle. -kirjoituskokoelma on 120-sivuinen ja se on jaettu kolmeen osaan, joista kaksi ensimmäistä toimii varsinaisesti kirjan runkona. Kolmas osa on jaettu sekin kahteen osaan, mistä tarkemmin tuonnempana.

Esittelin kuluvan vuoden toukokuussa käynnissä olevia kirjaprojektejani. Tässä päivitystä tuohon aiheeseen yhden kirjan osalta.

Identiteettiä

Ensimmäinen osa Identeettiä sisältää mielipiteitä ja pohdiskelua sekä puhdasta fiktiota, mutta toisaalta vähän faktaakin. Monia tekstejä on höystetty huumorilla, joka toimii pateettisen pohdiskelun vastapainona. Monissa kohdin en tiedä mitä olen tekstillä yrittänyt tarkoittaa – tuskin lukijatkaan. Ehkä olen vain heittäytynyt jonkinlaiseen ajatuksen virtaan. Toivottavasti liiallinen monimutkaisuus tai näennäinen filosofisuus ei käänny tahattoman koomiseksi. Joka tapauksessa tekstien tarkoitus on ollut – ja on edelleenkin – pohdiskella Lahtea ja lahtelaisuutta. 

Vanhimmat tekstit olen alunperin julkaissut pakinoina ja kolumneina vuonna 2008 ilmestyneessä paperisessa Lahen Lehessä. Paperinen lehti herätettiin uudestaan henkiin vuonna 2016 hieman toisenlaisessa formaatissa. Olemme julkaisseet useita numeroita, viime vuosina se on toiminut lahtelaisen KINOS-lyhytelokuvafestivaalin käsiohjelmana. Olen tehnyt tätä uutta lehteä yhdessä Jonne Seppäsen kanssa. 

Vuosien saatossa olen kirjoittanut artikkeleita mm. Lahti-Seuran Hollolan Lahti -jäsenlehteen, jonka taittajaksi ryhdyin vuonna 2006, ja myöhemmin myös päätoimittajaksi. Lehtihän on perustettu jo vuonna 1954, ja nykymuotoisena se ilmestynyt vuodesta 1980 lähtien, nykyisin kolmasti vuodessa. 

Em. lehdissä julkaistut artikkelit olen sittemmin julkaissut tässä verkkolehdessä. Artikkeleita olen julkaissut myös lahtiwood.com ja tulipyörä.fi -verkkosivuilla.

Nyt uudelleen julkaistavien juttujen sisältöön en ole puuttunut tai muuttanut niiden perusrakennetta, vaikka tuntuu, että monien kirjoitusten sävy tai tyyli on hieman vanhentunut – tai kuten aiemmin mainitsin, ne voivat olla vaikeasti tulkittavissa. Kuitenkin olen halunnut päivittää tekstejä paremmin tähän kirjaan sopivaksi.

Ideoita

Ideoita-osio sisältää kuusi erilaista ehdotusta tai visiota. Ne liittyvät Lahden kaupunkiin nimistön tai fyysisten rakenteiden ja rakennelmien kautta. Tosin Olet tässä -infotolppaa voidaan käyttää kaupunkiympäristössä missä päin maailmaa. Kirjassa esittelemiäni ideoita olen kerännyt ja julkaissut alunperin Tapio Kangasniemen ideoiman Lahtiwood-nimen alla, jonka nimisivustoa lahtiwood.com ylläpidämme. Sivustolla on muutakin rakentamiseen ja kaupunkikulttuuriin liittyvää aineistoa.

Kirjan kuvitus

Kirjan kolmas osa sisältää grafiikkaa, jonka esittelen kirjassa kahdella tavalla: osa on tekstien seassa – siihen kuuluvat postikortit, t-paidat, puutyöt ja logot. Informatiivisempi materiaali – kuten tekemäni julisteet – on sijoitettu oman ”Lahdessa tapahtuu” -otsikon alle kirjan loppuun. En ole valinnut niitä välttämättä visuaalisen näyttävyyden ansiosta, vaan tilaisuuden tai siihen liitetyn tapahtuman (omasta mielestäni) merkittävyyden takia. Lisäksi olen halunnut esitellä mielenkiinnon kohteitani mahdollisimman laajalti esimerkkien kautta. Olen tehnyt mainosmateriaalia eri tahoille vuosia töiden ja harrastusten parissa; tässä kirjassa on esitelty vain pieni osa. Ehkä tulevissa kirjoissa paneudun tarkemmin graafiseen suunnittelun hedelmiin runsaammalla materiaalilla.

Kirjan valokuvat ovat ottamiani paitsi tatuointikuvat on Mika Lintusen käsialaa. Olen julkaissut Lahti-valokuvakirjoja, joten varsinaisia kaupunkikuvia ei tässä kirjassa ole, vaan valokuvat liittyvät usein käsiteltävään asiaan (kuten pienoisrautateihin) ja ideoiden yhtey-dessä on valokuvia suunnitelmista. Näistä suunnitelmista löytyy toki laajempaa kuva-aineistoa osoitteesta lahtiwood.com. Lisäksi Lahtiwoodin YouTube-kanavalla on nähtävillä runsaasti Lahti-videoita monilta vuosikymmeniltä eri tekijöiltä.

Aiemmissa valokuvakirjoissani esittelen Lahtea omien havaintojeni kautta, jossa kirjoitettua historia syventää kotiseutukokemusta. Samantyyppistä henkeä olen puhaltanut kirjaan. Ajatus Lahdelle on omaelämänkerrallinen kokoelma, jossa kokemukseni Lahdesta nivoutuu laajempaan kokonaisuuteen. Lahti esittäytyy ja näyttäytyy inspiraation lähteenä.

Kirja on mm. lainattavissa Lahden pääkirjastossa sekä luettavissa maakunta-arkistossa. Kirjaa on myös ostettavissa verkkokaupassani.