Hollolan Lahti on Lahti-Seura ry:n jäsenlehti, jonka näytenumero julkaistiin vuonna 1954. Jatkuva ilmestyminen alkoi seuraavana vuonna ja lehti ilmestyikin vuoteen 1962 asti. Vuotta 1959 lukuunottamatta lehti ilmestyi 4-6 kertaa vuodessa 32-sivuisena Lahti-Seuran toimittamana ja kaksi viimeistä vuotta sen kustantamanakin.
Säännöllisesti lehti alkoi ilmestymään 70 vuotta sitten vuonna 1955. Nykymuotoinen lehti täyttää tänä vuonna 45 vuotta, kun Unto Tupala herätti Hollolan Lahden eloon vuonna 1980 uudella julkaisuajatuksella. Tuolloin lehti nähtiin myös tärkeänä osana seuran yhteydenpitoa varten. Tuolloin uudelleen syntynyt lehti oli 1950-60-luvuilla ilmestyneen Hollolan Lahti -lehden perillinen, joten johtokunta päätti jatkaa samalla nimellä. Nimeen ei liittynyt ylikunnallisia pyrkimyksiä, vaan kertoo pikemminkin Lahden pitkästä historiasta Hollolan yhdistä kylistä, josta sittemmin muodostui koko maakunnan keskus.
Lehden voi tilata liittymällä Lahti-Seuran jäseneksi.
Lahti-Seuran jäsenlehti 3/1955
Vanhoissa Hollolan Lahti -lehdissä on valtavasti tärkeää perinnetietoa ja ajankuvaa, mm. haastatteluiden muodossa. Lehdet myös valottavat Lahti-Seuran toimintaa kulloisenakin aikana sekä kertovat seuran ajankohtaisista asioista. Vuonna 1954 julkaistiin Hollolan Lahti -lehden näytenumero, joka on digitoitu ja se on luettavissa seuran sivuilta.
Tässä esitellään vuoden 1955 numero 3, jonka kansi on alla.
Vuonna 1955 Lahden kaupunki täytti 50 vuotta. Kyseisen vuoden lehtien aiheetkin liittyivät juhlallisuuksiin, ja erityisesti lehden toimituskunta ja seuran hallitus suorastaan patisti lahtelaisia tekemään ja osallistumaan juhliin.
Esimerkkiartikkelissa Lahti-Seuran puheenjohtajana tuolloin toiminut Ensio Partanen pohdiskelee historian vaikutuksia nimistöön, ja tekee omia ehdotuksiaan. – Näissä nimissä säilyisi myös hyvin Lahden kylän ahkerien ja rohkeiden isäntämiesten, oikeiden suomalaisten talonpoikien, rehti maine, Partanen toteaa.
Kuinka moni lukija tunnistaa viimeisessä kappaleessa mainitut nimet ja osaa sijoittaa ne kartalle?
Artikkeli on julkaistu alunperin Hollolan Lahti -lehdessä 1/2024 , mutta sitä on tässä yhteydessä hieman muokattu
Unto Tupala on tullut monille lahtelaisille tutuksi erityisesti kirjoistaan Kun Lahti rakennettiin ja Kun Lahden rakentaminen jatkui. Tupala toimi myös Lahti-Seuran puheenjohtajana ja Hollolan Lahti -lehden päätoimittajana.
Arkkitehdin uralle
Arkkitehdin ura oli nuoren miehen tähtäimessä, mutta tarkemman suunnan ratkaisi kesätyöpaikka. Tupala kysyi kesätyötä kaupunginarkkitehti Kaarlo Könöseltä, mutta hän ei voinut työtä järjestää, vaan kehotti kääntymään asemakaava-arkkitehti Olavi Laisaaren puoleen. Laisaari järjestikin työpaikan ja niin ratkesi tuleva ura. Yhdyskuntasuunnittelu ja kaavoitus kiinnostivat Tupalaa enemmän kuin kunnallinen talonsuunnittelu.
Vuonna 1948 Laisaari siirtyi Turkuun ja soitti sieltä syksyllä 1949 Tupalalle tarjoten toisen apulaisasemakaava-arkkitehdin juuri perusteilla olevaa virkaa. Lopulta Tupala vietti Turussa viisi vuotta. Viimeisimpinä aikoina hän joutui mukaan seutukaavasuunnitteluun ja mm. laatimaan siihen liittyviä tilastoja. Mieli veti mielenkiintoisempiin ja haastavampiin töihin.
Joensuun kaupunginarkkitehdin virka tuli avoimeksi vuonna 1954. Tupala tuli valituksi, ja hän hoiti tuota virkaa 9 vuoden ajan vastaten niin rakennusten kuin kaavojenkin suunnittelusta. Tupala ryhtyi Joensuussa tekemään myös omia töitä, ja niiden lisäännyttyä hän luopui virasta keskittyäkseen hoitamaan omaa toimistoa. Se jäi kuitenkin lyhytaikaiseksi.
Tupala palasi Lahteen Teknisen oppilaitoksen talonrakennusopin lehtoriksi elokuussa 1964. Vuoden 1966 syksystä alkaen Tupala toimi vasta perustetussa Lahden kaupungin yleiskaava-arkkitehdin virassa, kunnes vuonna 1972 tilanne teknillisessä virastossa muuttui niin, että hän päätti hakea Heinolan kaupunginarkkitehdiksi. Siitä virasta hän jäi eläkkeelle vuonna 1987.
Kiinnostus kotiseutuun
Jo nuoren koululaisen harrastukset viittasivat kiinnostukseen kotiseutyötä kohtaan. Tupala luki mieluummin tietokirjoja ja varsinkin historiateoksia ja vähemmän romaaneja. Häntä kiinnosti ennen kaikkea se, miten ihmiset entisinä aikoina elivät. Kaavoittajan työ johdattaa tekijänsä perehtymään paikkakunnan historiaan, mutta harppaus kotiseutuyhdistyksen puheenjohtajaksi ei ole kuitenkaan mikään itsestään selvä ratkaisu Unto Tupalankaan kohdalla.
Tupalan vanha tuttu ja seuran puheenjohtaja Mauno Uusitalo pyysi Tupalaa tulemaan Lahti-Seuran kokoukseen. Pahaa aavistamatta hän suostui ja lopulta tuli kokouksessa valituksi Lahti-Seuran puheenjohtajaksi ilman, että oli ollut jäsenenä yhdistyksessä päivääkään. Puheenjohtajana hän toimi vuodesta 1978 vuoteen 1994.
Lahden rakentaminen
Unto Tupalan kaksi merkittävintä teosta koskevat Lahden kaupungin rakentamista. Tupala oli kirjoittanut Hollolan Lahteen artikkeleita jo 1980– ja 90-luvulla keskustan tonteista, jotka sijoittuivat vuoden 1878 kaava-alueelle. Hyvän palautteen innoittamana Tupala halusi laajentaa ja koota aiheensa yksiin kansiin. Vuonna 1995 julkaistiin 400-sivuinen teos Kun Lahti rakennettiin – Lahden ydinkeskustan rakentaminen kauppalan ajoista nykypäivään. Kirjassa Tupala käy läpi ruutukaavakeskustan tonttien vuosien saatossa tapahtuneet muutokset.
Kolme vuotta myöhemmin Tupala julkaisi kirjan Kun Lahden rakentaminen jatkui, joka oli yli 600-sivuinen! Se keskittyi vuonna 1905 vahvistetun kaavan keskustassa sijaitseviin alueisiin.
Ensimmäisen kirjan esipuheessa Tupala valottaa kirjan tarkoitusta, mikä tietysti pätee myös sarjan toiseen osaan. Tarkoituksena oli koota tiedot kaikkien halukkaiden saataville tonteista, niiden omistajista sekä rakennuksista ja rakennuttajista. Muita tarkoituksia oli herättää keskustelua Lahden keskustan kohtaamasta muutoksesta, esitellä kadonnutta kaupunkia ja herätellä muistoja.
Tupala kertoo olevansa kirjoissaan tasapuolinen, mutta ei kantaa ottamaton; Tupala harmitteleekin rakennustaiteellisesti ja kulttuurihistoriallisesti merkittävien rakennusten hävittämistä.
Noiden kahden massiivisen teoksen jälkeen ilmestyi vuonna 1997 hieman populaarimpi teos Niin oli ennen, entäs nyt?, jonka Tupala teki yhdessä Pertti Hammarin kanssa. Kaupunkikuvan muutosta esitellään hienosti kuvapareilla.
Tupala kuului myös kaupungin nimistötoimikuntaan ja hän oli mukana toimittamassa Marjukka Laapotin Lahden Paikannimistö -kirjaa. Vuonna 1994 julkaistu teos on toiminut tämänkin lehden juttujen kullanarvoisena lähteenä.
Kuten Tupala Kun Lahti rakennettiin esipuheessaan toteaa: ”Yhden sukupolven henkinen anti ei riitä hyvän, muodoiltaan ja elämyksiltään rikkaan ja virikkeellisen kaupungin luomiseen.”
UNTO TUPALA (1924-2014)
Unto Tupala syntyi Lahdessa kotonaan Vesijärvenkatu 5:ssä vuonna 1924.
Unto Tupala valittiin Lahti-Seuran puheenjohtajaksi vuonna 1978, ja hän toimi siinä tehtävässä aina vuoteen 1994 asti.
Tupalan aloitteesta Hollolan Lahti -lehteä seura alkoi julkaista uudestaan vuonna 1980. Hän toimi lehden päätoimittajana aina 2000-luvulle asti. Tupala myös latoi ja taittoi lehden sekä tietenkin kirjoitti ahkerasti lehteen.
Lisäksi hän julkaisi tärkeät teokset kuten “Kun Lahtea rakennettiin” ja “Lahden rakentaminen jatkui” sekä ”Niin oli ennen, entäs nyt”?
Hän toimi 12 vuotta myös Lahden taide- ja museolautakunnan puheenjohtajana sekä neljä vuotta valtakunnallisen Museoliiton keskushallituksen jäsenenä. Tupala toimi myös Päijät-Hämeen museoyhdistyksen puheenjohtajana.
Vuonna 1986 Tupala valittiin Suomen Kotiseutuliiton valtuustoon Päijät-Hämeen edustajana.
Vuonna 1995 Tupalalle myönnettiin kotiseutuneuvoksen arvonimi.
Hänet valittiin Vuoden lahtelaiseksi vuonna 1997.
Tupala palkittiin vuonna 1999 Hämeen taide-mitalilla ja vuonna 2000 Lahti-mitalilla.
***
Artikkelissa mainitut arkkitehdit:
Olavi Laisaari (1907–1982)
Vuodesta 1945 vuoteen 1948 Lahden asemakaava-arkkitehtina sekä uudestaan vuosina 1965–1970. Vuoden 1946 kaupungin laatimassa ensimmäisessä yleiskaavassa oli mm. useita lentokenttiä.
Kaarlo Könönen (1892–1965)
Toimi Lahden kaupungiarkkitehtina vuosina 1929–1955, töitä Lahdessa mm. kaupungintalon laajennus (1934), linja-autoasema (1939), Västeråsin ja Tapanilan asuinalueet sekä Heinolassa vesitorni (1951).
Lähteet: Hollolan Lahti 1/1995 Hollolan Lahti 1/1996 Hollolan Lahti 1/2015 Kun Lahti rakennettiin Lahden rakentaminen jatkui
Artikkeli on julkaistu alunperin Hollolan Lahti -lehdessä 2/2024
Visuaalisten taiteiden museossa Malvassa on jälleen esillä kiinnostavia näyttelyitä. Marras- ja joulukuussa oli avautunut uudet näyttelyt, jotka kävin katsomassa joulun välipäivinä.
Niiden lisäksi kävin tietysti viidennen kerroksen pysyväisnäyttelyssä Juuret – Aarteita kokoelmista, jonka olen nähnyt joka kerta Malvassa vierailessani, mutta aina se tarjoaa jotain uutta tai ainakin mielenkiintoisia yksityiskohtia, jotka on jäänyt aiemmin huomaamatta. Juuret esittelee taidemuseon kokoelmia kuten julisteita, taideteoksia ja huonekaluja.
Alla pienet esittelyt parhaillaan käynnissä olevista näyttelyistä, Maiseman tasot -näyttelystä kirjoitan enemmän jutun lopussa.
Pauliina Mäkelän Pneuma muodostaa elollisesta ja elottomasta luonnosta ammentavan, kiehtovan maailman. Näyttely on nähtävillä Malvan 3. kerroksessa 11.5.2025 asti.
LähiTapiola Vellamo -sali on Kaarlo Stauffer: Fantasmagoria. Se esittelee teoksia, jotka ammentavat perhevalokuvista ja käsittelevät ajan kulumista, vanhenemista sekä muistamisen ja mielikuvituksen. Näyttely kestää 6.4.2025 asti.
Päijännegalleriassa näyttely Maistiaisia Malvan taidekokoelmasta esittelee 6.4.2025 asti otannan Malvan taidekokoelmaan viime vuosina hankituista teoksista. Esillä on useiden paikallisten taiteilijoiden teoksia videotaiteesta maalauksiin ja veistoksiin. Malvahan on Päijät-Hämeen alueen vastuumuseo, ja sen tehtävänä kerätä ja säilyttää kuvataidetta, jolla on jonkinlainen yhteys Päijät-Hämeeseen.
(lähde Malvan verkkosivut)
Maiseman eri tasot
Ennakkoon suurin kiinnostukseni kohdistui orimattilalaisen Ilkka Halson Maiseman tasot -näyttelyyn. Näyttelyinfossa kerrotaan, että Halso tarkastelee maisemaa kerroksittain purkaen sen osiin ja kokoamalla uudelleen pistemäisten otosten avulla. Halson tekniikasta seuraavaa: ”Maiseman tasot -näyttely yhdistää valokuvia ja videokuvaa. Näyttelyn taustalla on taiteellinen projekti, jossa Halso valaisi pimeää maisemaa valaisimella ja otti maisemasta kuvia. Hän rakensi valaisimen itse. Siinä on drone-lennokki ja kameran salamavalon alusta. Halso kauko-ohjasi dronea, ja valaisin lensi ilmassa. Sen valo oli kuin pensseli, joka maalaa maisemaa ja näyttää sen yksityiskohdat.”
Teosten kautta Halso pohdiskelee mitä ongelmia voi liittyä maiseman katsomiseen: ”Maisema näyttää erilaiselta sen mukaan, miten sitä katsotaan. Maisemaa voidaan katsoa esimerkiksi luonnon tai kulttuurin näkökulmasta.” Jo valokuva sinänsä, puhumattakaan kuvan rajaamisesta, on vaikuttamisen keino, joka on tietoinen valinta ja/tai alitajuinen päätös.
Valokuva näyttää sen mikä on totta, mutta yhtälailla se on sidottuna asiayhteyteen. Kuva kertoo ”enemmän kuin tuhat sanaa”, mutta kuvasta voi tehdä erilaisia tulkintoja, miksi on kuvattu ja mitä kuvasta on jätetty pois. Samanlaista jännitystä haetaan elokuvissa, jossa taitavan ohjaajan käsissä jännite ja jännitys syntyy siitä, mitä katsoja ei näe.
Halson kuvat näyttävät toisinaan dioraamoilta, hieman keinotekoisilta – jossa niiden kiinnostavuus piileekin – ja ehkäpä uneliaan hämyisiltä. Dioraaman voisi ymmärtää 3D-mallinnetuksi valokuvaksi, ja todellisuutta kuvaavat dioraamat ovat usein sitä. Dioraama rajataan kuin valokuva: kuvaaja tai tekijä jättää kohteen ulkopuolelle jotain, josta katsoja muodostaa jatkumon todellisuuteen. Halson kuvissa on jotain lynchimaista toden ja epätoden, havaittavien ja ei-havaittavien hiukkasten vuorovaikutusta.
Eräs Halson Maiseman tasot -valokuvista. (kuva Sauli Hirvonen)
Halson videoteosten kesto on useita minuutteja – mikä tuntuu olevan ikuisuus nykyihmiselle – mutta ne vangitsevat katsojan seuraamaan herkeämättä pimeyden ja valon leikkiä.
Halson valitsemat kuvauskohteet ovat jo sinällään suomalaiskansallista kuvastoa parhaimmillaan. On kallioita, vesistöjä, peltoja ja mäntymetsää; kuviin on helppo samaistua.
Vaikuttava näyttely, ja vahva suositus!
Maiseman tasot on Panimogalleriat-tilassa Malvan 1. kerroksessa 6.4.2025 asti.
Kalustona oli 1950-luvulla valmistuneet Ei-lähiliikennevaunu ja Fo-konduktöörivaunu. Topparoikan aktiivien toimesta vaunut on kunnostettu liikennöintikelpoisiksi. Vetokalustona oli Svy:n ratakuorma-auto.
Matka alkoi Salpausselän seisekkeelta, sikäli harmillisissa tunnelmissa, että stadionilla FC Lahti oli päätynyt liigan haastajasarjan viimeisessä ottelussa maalittomaan tasapeliin EIF:n kanssa, joten karsintapaikka oli tosiasia.
Ennen lähtöä Salpausselän seisakkeellakin jännitettiin FC Lahden ottelua. Taululla 90 min ja 0-0. Kuva on otettu konduktöörivaunusta.
Matka muuten sujui oikein mukavissa tunnelmissa. Itse sijoituin konduktöörivaunun toisen pään hyttiin. Vaunussa oli matkustajille tarjolla pientä syötävää ja juotavaa kaminan lämmössä.
Hytistä oli näköyhteys matkatavaraosastolle, jossa toimi mm. junan kahvio.
Jyrängön siltaa ylitettäessa moni liimautui ikkunaan kameran kanssa ikuistamaan hienoja maisemia.
Jyrängön sillalla: Ruotsalainen ja Tähtiniemen silta.
Heinolan ratapihalla ratakuorma-auto vaihtoin rungon toiseen päähän.
Paluumatkalla Vierumäen asemalle jätettiin allekirjoittaneen lisäksi konduktöörivaunu Topparoikan muun kaluston jatkoksi. Itse painelin linja-autolla Lahteen.
Juna on saapunut Heinolasta Vierumäen asemalle. Ennen lähtöä Mäkelään ratakuorma-auto siirsi konduktöörivaunun Topparoikan vaunuletkan jatkoksi.
Juna jatkoi Mäkelän asemalle jossa esitettiin rautatieaiheisia lyhytfilmejä sekä saunottiin. Juna palasi Lahden kautta Hyvinkäälle myöhään illalla.
Lahti-viikko on tapahtumakokonaisuus, joka juhlistaa kaupungin perustamista loka-marraskuussa. Hollolaan kuuluneesta Lahden kauppalasta tuli kaupunki 1. päivä marraskuuta. Tapahtumat ajoittuvat useammalle viikolle. ”Viikolla” ei ole yhtä järjestäjää vaan ohjelma muodostuu eri tahojen tilaisuuksista ja ne on koottu Lahen Lehen sivustolle, linkki sivun lopussa. Lehti on ollut kokoamassa tapahtumaa ja vastaa myös tiedottamisesta.
Edellisen kerran lahenlehti.net oli järjestämässä samantyyppistä tapahtumaa yhdessä Lahti-Seuran kanssa vuonna 2015, kun Lahti täytti 110 vuotta. Silloin tahot järjestivät juhlatapahtuman ravintola Tirrassa. Tuon illan ohjelmistoon kuului mm. Lahen Elmun gaala, elävää musiikkia ja tarjolla oli paikallista herkkua lihamukia. Tarkempi kooste tuosta tarjonnasta on luettavissa täällä. Tänäkin vuonna käytössä on Sauli Hirvosen suunnittelema juhlalogo vuodelta 2015.
Lahden kaupunkia on aikoinaan juhlistettu kaupungin ja Lahti-Seuran tapahtumilla ja Lahti-viikko-nimellä on aikoinaan järjestetty tapahtumia kaupunginkin toimesta. Sen päätyttyä Lahti-Seura olikin pitkään ainoa taho, joka huomioi kaupungin perustamispäivän niin Lahti-päivä- kuin Vuosijuhla-nimellä, kunnes vihdoin vuonna 2022 Lahden kumppanuuspöytä otti asiakseen järjestää Lahden kaupungin syntymäpäiväjuhlan. Hieno toritapahtuma tarjoaa monenlaista ohjelmaa, kuten Lahti-Seuran Vuoden lahtelainen -tunnustuksen julkistamisen.
Tirra-Torvi ja Ant Brew on järjestänyt muutaman kerran toukokuussa Lahen Juhlaviikot -nimellä tapahtumakokonaisuuden, ja tätä samaa konseptia hyödynnetään tämän vuoden Lahti-viikon tapahtumassa. Tällä kertaa palataan kuitenkin loka-marraskuun taitteeseen perustamispäivän tienoille.
Viikon ohjelmisto
Lahti-viikko käynnistyy Pikkuteatterissa Ant Fest -tapahtumassa perjantaina 25.10. klo 18.30 vanhoilla TV-mainoksilla. Sunnuntaina Kino Iiriksen aulaan ripustetaan Lahti seitkytluvun puolivälissä -juliste, jossa kerrotaan mitä Lahdessa tapahtui ko. vuosikymmenenä. Seuraavalla viikolla eli varsinaisella juhlaviikolla ohjelma painottuu elokuvateatteri Kino Iirikseen. Tiistaina (29.10.) esitetään Kalevi Oksasen digitoitua kaitafilmimateriaalia, ja uusintanäytös seuraavana päivänä. Alkukuvana Risto Ilolan kojelautavideokooste. Perjantaina Lahti-Seura jakaa Vuoden lahtelainen -tunnustuksen. Lauantaina Kino Iiriksessä esitetään klo 12.00 alkaen Keijo Skipparin dokumentit Rintamalotta ja Makean toiminnan joukot. Skippari alustaa dokumentit ja esittelee tulevan August Fellman -dokumentin. Lauantai-iltapäivällä klo 13.30 jatkuu Lahti-Seuran tapahtuma Tammisalissa, jossa keskustellaan kotiseudusta ja paikalliskirjallisuudesta. Vielä 12.11. Päijät-Hämeen Tutkimusseura ry järjestää Lahden Tiedepäivässä Solmukohtia – Keskusten ja kohtaamisten Päijät-Hämettä -nimisen luentosarjan, joka liittyy tuolloin julkaistavaan vuosikirjaan.
Mukana on siis lahenlehti.net, Lahti-Seura ry, Päijät-Hämeen elokuvakeskus ry, Lahden Videokuvaajat ry, Päijät-Hämeen Tutkimusseura ry, Tirra-Torvi-ravintolat ja Ant Fest.
