Visuaalisten taiteiden museossa Malvassa on jälleen esillä kiinnostavia näyttelyitä. Marras- ja joulukuussa oli avautunut uudet näyttelyt, jotka kävin katsomassa joulun välipäivinä.
Niiden lisäksi kävin tietysti viidennen kerroksen pysyväisnäyttelyssä Juuret – Aarteita kokoelmista, jonka olen nähnyt joka kerta Malvassa vierailessani, mutta aina se tarjoaa jotain uutta tai ainakin mielenkiintoisia yksityiskohtia, jotka on jäänyt aiemmin huomaamatta. Juuret esittelee taidemuseon kokoelmia kuten julisteita, taideteoksia ja huonekaluja.
Alla pienet esittelyt parhaillaan käynnissä olevista näyttelyistä, Maiseman tasot -näyttelystä kirjoitan enemmän jutun lopussa.
Pauliina Mäkelän Pneuma muodostaa elollisesta ja elottomasta luonnosta ammentavan, kiehtovan maailman. Näyttely on nähtävillä Malvan 3. kerroksessa 11.5.2025 asti.
LähiTapiola Vellamo -sali on Kaarlo Stauffer: Fantasmagoria. Se esittelee teoksia, jotka ammentavat perhevalokuvista ja käsittelevät ajan kulumista, vanhenemista sekä muistamisen ja mielikuvituksen. Näyttely kestää 6.4.2025 asti.
Päijännegalleriassa näyttely Maistiaisia Malvan taidekokoelmasta esittelee 6.4.2025 asti otannan Malvan taidekokoelmaan viime vuosina hankituista teoksista. Esillä on useiden paikallisten taiteilijoiden teoksia videotaiteesta maalauksiin ja veistoksiin. Malvahan on Päijät-Hämeen alueen vastuumuseo, ja sen tehtävänä kerätä ja säilyttää kuvataidetta, jolla on jonkinlainen yhteys Päijät-Hämeeseen.
(lähde Malvan verkkosivut)
Maiseman eri tasot
Ennakkoon suurin kiinnostukseni kohdistui orimattilalaisen Ilkka Halson Maiseman tasot -näyttelyyn. Näyttelyinfossa kerrotaan, että Halso tarkastelee maisemaa kerroksittain purkaen sen osiin ja kokoamalla uudelleen pistemäisten otosten avulla. Halson tekniikasta seuraavaa: ”Maiseman tasot -näyttely yhdistää valokuvia ja videokuvaa. Näyttelyn taustalla on taiteellinen projekti, jossa Halso valaisi pimeää maisemaa valaisimella ja otti maisemasta kuvia. Hän rakensi valaisimen itse. Siinä on drone-lennokki ja kameran salamavalon alusta. Halso kauko-ohjasi dronea, ja valaisin lensi ilmassa. Sen valo oli kuin pensseli, joka maalaa maisemaa ja näyttää sen yksityiskohdat.”
Teosten kautta Halso pohdiskelee mitä ongelmia voi liittyä maiseman katsomiseen: ”Maisema näyttää erilaiselta sen mukaan, miten sitä katsotaan. Maisemaa voidaan katsoa esimerkiksi luonnon tai kulttuurin näkökulmasta.” Jo valokuva sinänsä, puhumattakaan kuvan rajaamisesta, on vaikuttamisen keino, joka on tietoinen valinta ja/tai alitajuinen päätös.
Valokuva näyttää sen mikä on totta, mutta yhtälailla se on sidottuna asiayhteyteen. Kuva kertoo ”enemmän kuin tuhat sanaa”, mutta kuvasta voi tehdä erilaisia tulkintoja, miksi on kuvattu ja mitä kuvasta on jätetty pois. Samanlaista jännitystä haetaan elokuvissa, jossa taitavan ohjaajan käsissä jännite ja jännitys syntyy siitä, mitä katsoja ei näe.
Halson kuvat näyttävät toisinaan dioraamoilta, hieman keinotekoisilta – jossa niiden kiinnostavuus piileekin – ja ehkäpä uneliaan hämyisiltä. Dioraaman voisi ymmärtää 3D-mallinnetuksi valokuvaksi, ja todellisuutta kuvaavat dioraamat ovat usein sitä. Dioraama rajataan kuin valokuva: kuvaaja tai tekijä jättää kohteen ulkopuolelle jotain, josta katsoja muodostaa jatkumon todellisuuteen. Halson kuvissa on jotain lynchimaista toden ja epätoden, havaittavien ja ei-havaittavien hiukkasten vuorovaikutusta.
Halson videoteosten kesto on useita minuutteja – mikä tuntuu olevan ikuisuus nykyihmiselle – mutta ne vangitsevat katsojan seuraamaan herkeämättä pimeyden ja valon leikkiä.
Halson valitsemat kuvauskohteet ovat jo sinällään suomalaiskansallista kuvastoa parhaimmillaan. On kallioita, vesistöjä, peltoja ja mäntymetsää; kuviin on helppo samaistua.
Vaikuttava näyttely, ja vahva suositus!
Maiseman tasot on Panimogalleriat-tilassa Malvan 1. kerroksessa 6.4.2025 asti.
