Eräänä kevätpäivänä suuntasin jälleen Etelä-Lahteen katselemaan paikkoja. Juttua voitaneen pitääkin jatkona Launeen sorsalampi -artikkelilleni, jossa kerroin viimeisimmän puistovierailun annista. Muutama päivä tästä suuntasin vuoden tauon jälkeen Hennalan hulevesialtaille. Siitä kirjoitin jutun otsikolla Kevätretki Hennalaan. Vuodessa Hennalan entisen varuskunta-alue on saanut uusia katuja, ja myös useat alueen rakennukset ovat kunnostuksen alla tai saaneet uudet käyttäjät.

Hulevesialtailla vesi virtasi iloisesti altaasta toiseen, edelliseen kertaan sillä erotuksella, että nyt paistoi aurinkokin lämmittäen ilmaa oikein keväiseksi.

Hulealtailla käyskennellessäni mieleeni muistui päivän parin takaa Yle uutisten juttu (purosta oli kirjoitettu jo vuonna 2019) Imatran kaupunkipurosta. Patojen poistaminen koskista on ollut terve suunta, kuin vesialueiden muuttaminen lähemmäksi luonnonmukaista tilaa. Kuten sorsalampeen istutettujen karppien kohdalla, Imatran kaupunkipuron taimenet pitävät vesialuetta ”puhtaana”, ja kuten jutussa sanotaan, että ”puroon on kaikkinensa muodostunut toimiva ekosysteemi.”

Hulealtailla kierrellessä mieleeni juolahti, voisiko niiden ympärille rakentaa(!) samantyyppiset olosuhteet esimerkiksi karpeille (tai kenties ruutanoille) kuin Imatralla on tehty taimenille. Näin kaupunkiseudulle muodostuisi oma rikas ekosysteemi, joka ”toisi luonnon” lähemmäksi kaupunkilaista.
Hennalasta kävelin Launeen keskuspuistoon. Tapparankadun alitettuani ja entistä kevyen liikenteen väylää kulkiessani tajusin että puistoalueen kaakkoisnurkassa on edelleen pusikoitunut kaistale, suorastaan ryteikkö, jossa näytti olevan lätäköitä sekä monenlaista kasvustoa. Ja valitettavasti roskia. Ehkä ihmisen auttavan käden toimesta kaistaleesta saisi muokattua jokseenkin luonnonmukaisen paikan, johon voisi sijoittaa puroja ja pieniä lammikoita sekä kulkemista varten polkuja siltoineen?

PÄIVITYS 9.3.2023
Koteihin jaettu Lahden kaupungin kaavoituskatsauksessa (2023-25) oli juttu Launeen keskuspuistossa otsikolla ”Launeen keskuspuistoa suunnitellaan entistä monipuolisemmaksi”. Jutussa mainitaan mm. ”Luonnon monimuotoisuutta lisätään niittymäisillä alueilla, kosteikoilla ja monipuolistamalla kasvivalikoimaa.”

Muita aiheeseen liittyviä artikkeleita:
Luonnonmukainen puisto 2
Paskurinoja
Launeen sorsalampi
Kevätretki Hennalaan

Hiljattain ajoin Hennalan Nesteen ohi ja huomasin että liikkeen ikkunoihin oli ilmestyneet vanerit. Jäin miettimään oliko liiketila kokonaan suljettu vai kenties vain remontin alla. Pari päivää tästä Etelä-Suomen Sanomat kirjoitti aiheesta (tilaajille): korona oli vaatinut veronsa ja myymälä oli suljettu kannattamattomana.

Pari viikkoa tuosta tapahtumasta olin työasioilla Heinolassa. Koska työnkuvani on liikkuva, usein kaipaa vessa- ja kahvittelupaikkaa. Nykyisin tällaisten paikkojen verkosto on harventunut, jonka huomasin hyvin Heinolassa. Viimeisimpinä oli suljettu Lahdentien varrella sijainnut Teboilin myymälä-kahvila lukuun ottamatta polttoaineenjakelua. Keskustan St1-myymälä oli suljettu jo aiemmin. Yksi perinteinen huoltamo ruokapaikka-kahviloineen vielä löytyy keskustan tuntumasta.

Lahdessa on suljettu viime vuosikymmeninä useita huoltoasemia. Käsittääkseni sulkemisiin on vaikuttanut se, että monet noista asemista sijaitsivat pohjavesien muodostumisalueella. Keskustassa Jalkarannantien varressa oli aikoinaan kolmekin huoltoasemaa vierekkäin, joista viimeisenä purettiin Shell-asema vuoden 2018 tienoilla. Asema oli suljettu jo vuosia aikaisemmin. Keskustassa ei ole kuin oikeastaan kun Paavolan kylmäasemat ja ”oikeat” ja perinteiset huoltoasemiksi luokiteltavat asemat ovat kadonneet, lähimmät löytyvät Lotilasta Teboil, Kivistönmäeltä (Shell ja Neste) ja Liipolasta (polttoaineenjakelu St1).

Joten tulevaisuus näyttää, miten paljon perinteisiä kahvilapaikkoja jää jäljelle, missä kahvittelun lisäksi voi hoitaa ”luonnollisia askareitaan”. Tämä tietenkin riippuu kysynnästä. Isojen väylien varrella sijaitsevien liikenneasemien tulevaisuus lienee turvattu.