Aihearkisto: Esittelyt

Lahtelaisuuden eri puolien esittelyt ja huomiot

Lahti ja liikennemerkit

Julkaistu , kirjoittanut
Vastaa

Olen ollut kiinnostunut pienestä pitäen liikennemerkeistä ja muista liikenteenohjaukseen liittyvistä merkeistä sekä katutyömaiden puomeista, varoitusvaloista yms., puhumattakaan tasoristeysten valoista yms. Kotini seinää koristaa mm. Väyläviraston Liikennemerkit-juliste. Liikennemerkkejä ja niiden sijoittelua Lahdessa esittelin aiemmin tässä jutussa. Nyt työn alla on kirja(nen) Lahden liikennemerkeistä, johon palaan tuonnempana.

Väyläviraston liikennemerkkivertailutaulussa on lueteltu käytössä olevat liikennemerkit ja vertailun vuoksi kannattaa tutustua Wikipedian luetteloon käytöstä poistetuista merkeistä. Se ei ole aivan täydellinen, mutta antaa hyvän kuvan siitä miten merkit ovat muuttuneet vuosien varrella. Viimeisin iso muutos merkkien kohdalla tapahtui 1.6.2020 kun uusi tieliikennelaki tuli voimaan. Vanhat merkit ovat tosin voimassa vielä 2030 asti. Sen sijaan keltaiset katumerkinnät on maalattava valkoisiksi tämän vuoden loppuun mennessä.

Liikennemerkeistä kiinnostunut kannattaa myös tutustua Olavi Pakarisen Tieopasteet kautta aikojen -kirjaan. Kirja on erinomainen perusteos liikennemerkkien kehityksestä.

Instagramissa on erinomainen vanhat_liikennemerkit-niminen tili, johon olen itsekin lähettänyt muutamia kuvia julkaistavaksi. Tein tilin taustahenkilöstä haastattelun Topparoikka-lehteen 1/2022, ja tulen julkaisemaan haastattelun lähiaikoina tulipyörä.fi-sivustollani. Sivusto ja sen tulipyora.fi-Instagram-tili keskittyy maantie- ja rautatieliikenteeseen ja väyliin.

Tällainen pysäköintikieltomerkki oli käytössä vuosina 1937-1969.
Ja on edelleen käytössä Rauhankadulla Lahdessa. Kuvattu 20.5.2022.

Olen siis parhaillani työstämässä Liikennemerkkejä Lahdessa -kuvakirjaa. Kaupunkikuvia järjestellessäni, huomasin että monissa kuvissa oli myös liikennemerkkejä, usein tarkoitukselle, toisinaan vahingossa. Vaikka liikennemerkit ovat aina kiinnostaneet, viime vuosina innostus on vain kasvanut, erityisesti vanhoja merkkejä kohtaan. Suurin yksittäinen syy tälle lienee tili vanhat_liikennemerkit, joka on toiminut inspiraation lähteenä, ja viime aikoina olenkin tarkastellut merkkejä juuri tästä näkökulmasta.

Idean kirjaan sain kun kävin läpi kuviani. Monissa ottamissani kaupunkikuvissa oli liikennemerkkejä, joko vahingossa tai tarkoituksella kuvattuna. Kirjaan tulee neljä eri teemaa, ja näillä näkymin suurin määrällinen osuus koskee ns. vanhoja merkkejä. Tiedän muutamia merkkejä, jotka täytyy vielä käydä kuvaamassa kirjaa varten. Kirjassa esitellään myös erikoisia ja epävirallisia merkkejä sekä muita mielenkiintoisia tapauksia. Liikennemerkkikirjan kuvien määrä tullee olemaan noin 70-90, teknisesti kuvat ovat hyvin eritasoisia.

Kirja on tarkoitus julkaista ensi syksynä ja sen formaatti on samantyyppinen kuin Tunnelmia Lahdesta, mutta ei ole virallista ns. Lahti-valokuvakirjojen trilogiaa. Tuon kirjasarjan kolmas ja viimeinen osa Rautateiden Lahti ilmestyy näillä näkymin vuonna 2023.

Luonnonmukainen puisto?

Julkaistu , kirjoittanut
Vastaa

Eräänä kevätpäivänä suuntasin jälleen Etelä-Lahteen katselemaan paikkoja. Juttua voitaneen pitääkin jatkona Launeen sorsalampi -artikkelilleni, jossa kerroin viimeisimmän puistovierailun annista. Muutama päivä tästä suuntasin vuoden tauon jälkeen Hennalan hulevesialtaille. Siitä kirjoitin jutun otsikolla Kevätretki Hennalaan. Vuodessa Hennalan entisen varuskunta-alue on saanut uusia katuja, ja myös useat alueen rakennukset ovat kunnostuksen alla tai saaneet uudet käyttäjät.

Hulevesialtailla vesi virtasi iloisesti altaasta toiseen, edelliseen kertaan sillä erotuksella, että nyt paistoi aurinkokin lämmittäen ilmaa oikein keväiseksi.

Hulevesiallas Hennalassa toukokuussa 2022.

Hulealtailla käyskennellessäni mieleeni muistui päivän parin takaa Yle uutisten juttu (purosta oli kirjoitettu jo vuonna 2019) Imatran kaupunkipurosta. Patojen poistaminen koskista on ollut terve suunta, kuin vesialueiden muuttaminen lähemmäksi luonnonmukaista tilaa. Kuten sorsalampeen istutettujen karppien kohdalla, Imatran kaupunkipuron taimenet pitävät vesialuetta ”puhtaana”, ja kuten jutussa sanotaan, että ”puroon on kaikkinensa muodostunut toimiva ekosysteemi.”

Hulealtailla kierrellessä mieleeni juolahti, voisiko niiden ympärille rakentaa(!) samantyyppiset olosuhteet esimerkiksi karpeille (tai kenties ruutanoille) kuin Imatralla on tehty taimenille. Näin kaupunkiseudulle muodostuisi oma rikas ekosysteemi, joka ”toisi luonnon” lähemmäksi kaupunkilaista.
Hennalasta kävelin Launeen keskuspuistoon. Tapparankadun alitettuani ja entistä kevyen liikenteen väylää kulkiessani tajusin että puistoalueen kaakkoisnurkassa on edelleen pusikoitunut kaistale, suorastaan ryteikkö, jossa näytti olevan lätäköitä sekä monenlaista kasvustoa. Ja valitettavasti roskia. Ehkä ihmisen auttavan käden toimesta kaistaleesta saisi muokattua jokseenkin luonnonmukaisen paikan, johon voisi sijoittaa puroja ja pieniä lammikoita sekä kulkemista varten polkuja siltoineen?

PÄIVITYS 9.3.2023
Koteihin jaettu Lahden kaupungin kaavoituskatsauksessa (2023-25) oli juttu Launeen keskuspuistossa otsikolla ”Launeen keskuspuistoa suunnitellaan entistä monipuolisemmaksi”. Jutussa mainitaan mm. ”Luonnon monimuotoisuutta lisätään niittymäisillä alueilla, kosteikoilla ja monipuolistamalla kasvivalikoimaa.”

Launeen keskuspuisto. Alue on merkitty punaisella.
Kuvakaappaus: Lahden kaupungin karttapalvelu – ilmakuva vuodelta 2021


Muita aiheeseen liittyviä artikkeleita:
Luonnonmukainen puisto 2
Paskurinoja
Launeen sorsalampi
Kevätretki Hennalaan

Launeen sorsalampi

Julkaistu , kirjoittanut
Vastaa

Kirjoitin muutama vuosi Kullankukkulasta. Totesin jutussa, että Launeen perhepuiston ympärille on rakentunut Lahden keskuspuisto, joka on tarkoitettu monenlaiseen leikkiin ja harrastamiseen. Vaihtoehtoisesti voi hiljentyä sorsalammen äärellä ja tutkiskella alueen useita erilaisia kasvi- ja puulajikkeita.

Alueella, erityisesti sorsalammen ympäristössä, on aina mukava piipahtaa vuodenajasta riippumatta. Vaikka Kaarikadun varteen entisen kaupungin puutarhan tontille on noussut lisää rakennuksia, on alue on säilyttänyt hyvin puistomaisen omaleimaisuuden. Kaarikadun varren rakennuskanta on pääasiassa matalaa, joten puistossa kävijää ei käy rakennusta varjossa puristamaan.

Viime vuonna Lahden kaupungin osallistuvan budjetoinnin (OSBU) myötä puistoalue laajeni, kun Kullankukkulan juurelle pystytettiin kirsikkapuupuisto. Se odottaa kirjaimellisesti kukkaan puhkeamisesta.
Itse toivoisin alueelle lisää luonnonmukaisuutta leikattujen nurmikkojen sijaan.

Sorsalampi, taustalla kirsikkapuisto ja Kullankukkula.
Karppeja ei valitettavasti näkynyt.

Sorsalampi on puiston mielenkiintoisimpia kohteita ja on ihmisten lisäksi lintujen, erityisesti sorsien suosiossa, ja valkopostihanhien suosiossa.

Sorsalampi ruopattiin muutama vuosi sitten ja viime syyskuussa Etelä-Suomen Sanomat uutisoi (juttu on tilaajille) että lampeen istutettiin toistakymmentä karppia. Ne eivät ole tarkoitettu kalastettavaksi vaan karpit toimivat veden ja kasvillisuuden puhdistajina.
Itse en ole vielä nähnyt lammen karppeja, mutta toivottavasti joskus tärppää.

Kevään paljasta puistoidylliä.


Lahden paikannimistö -kirjasta:
Sorsapassi / Kolmenkoivunlampi / Rahikanpassi / Sorsalampi > Vähä-Saksalan tilan alueella ollut lammikko tai suopanne. Yksi nimi on tullut kolmesta suuresta koivusta. Lammessa oli tapana liottaa Yli-Marolan pellavia. Lähellä oli Rahikantorppa, ja sorsat viihtyivät lammikossa, kuten nykyisessä tekolammessakin.

Aleksanterinkadun sillat

Julkaistu , kirjoittanut
Vastaa

Osuuskauppa Hämeenmaan kaavailema Lahden Aleksanterinkadun ylittävä kävelysilta on herättänyt paljon keskustelua. Viime vuonna sillasta järjestettiin suunnittelukilpailu, josta itsekin kirjoitin täällä. Lopulta neljästä vaihtoehdosta valittiin ehdotus nimeltään Seitti. Siltaa on kannatettu, mutta myös vastustettu, syinä jälkimmäiseen ovat kaupunkikuvalliset seikat sekä myös se, että silta olisi vain yrityksen omistaman hotellin vieraiden käytössä. Etelä-Suomen Sanomat järjesti lukijoilleen äänestyksen sillasta; sitä kannatti 2500 äänestäneestä yli 1600.

Hämeenmaan silta ei suinkaan ole ensimmäinen Aleksanterinkadun ylittävä silta. Vuonna 1896 aloitettiin Loviisa-Vesijärven rakentaminen, mikä antoi mm. Vesijärvenkadun kaarevan muotonsa sekä Aleksanterinkadulle (ja Kirkkokadulle) sillat. Rautatien rakensi yksityinen osakeyhtiö, joten sikäli nyt suunnitteilla olevan kävelysillan tilanne ei sinänsä ole poikkeuksellinen verrattuna 1900-luvun vaihteeseen. Toki sinänsä se ei ole peruste tai puolustus nykyisen sillan rakentamiselle vaikka suunnittelussa on haettu vaikutteita vuonna 1960 puretusta rautatiesillasta.

Vaikka Aleksanterinkatu on ollut aiemmin osana Ylistä Viipurintietä, sittemmin toiminut koko kauppalan ja kaupungin lävistävänä pääväylänä, on sen rooli muuttunut vuosikymmenten saatossa ”pelkäksi” kaupungin pääkaduksi.

Yleisesti tällaisissa tapauksissa on hyvä, että asiasta käydään julkista keskustelua, ja kuullaan argumentteja niin puolesta kuin vastaankin. On myös hyvä pohtia kuinka paljon ja minkälaisia vaikutuksia kaupunkikuvaan ja julkiseen tilaan on yksityisten yritysten hankkeilla, oli kyse sitten mm. yksittäisistä rakennuksista ja rakennelmista tai kokonaisista asuinalueista.

Lahden kaupunginmuseon kuva-arkisto, Lahti-Seura ry:n kokoelma.
Sisältö: Aleksanterinkadun-Vesijärvenkadun risteys ja taustalla nk. Möysänsilta ja Loviisan rata 1950-luku.

Aleksanterinkadun rautatiesilta ei ollut ainoa silloisen valtaväylän kanssa risteävä silta Lahdessa. Heinolan rautatie valmistui 1932 ja samalla Joutjärvelle valmistui valtatien (tie muutettiin valtatie 12:ksi vuonna 1938) ylittävä rautatiesilta. Tässä kuvassa (vaunut.org) on ratatyöt käynnissä juuri sillan kohdin. Onko silta rakennettu vasta suurimpien maansiirtotöiden valmistuttua?
Joka tapauksessa lähes 50 vuoden ajan tuon kapean ja matalan sillan kautta kulki lähes kaikki alueen itä-länsisuuntainen liikenne. Monet muistelevat tätä paikkaa kapeuden vuoksi hyvinkin haasteelliseksi, ja ilmeisesti kolhuiltakaan ei säästytty.

Heinolan rautatien silta ylittää entisen maantien.
Nykyisin tämä osuus Sotkankatua on vain kevyen liikenteen käytössä. Asfaltissa näkyy vanhan tien linja.

Huoltoasemakahviloiden katoaminen

Julkaistu , kirjoittanut
Vastaa

Hiljattain ajoin Hennalan Nesteen ohi ja huomasin että liikkeen ikkunoihin oli ilmestyneet vanerit. Jäin miettimään oliko liiketila kokonaan suljettu vai kenties vain remontin alla. Pari päivää tästä Etelä-Suomen Sanomat kirjoitti aiheesta (tilaajille): korona oli vaatinut veronsa ja myymälä oli suljettu kannattamattomana.

Pari viikkoa tuosta tapahtumasta olin työasioilla Heinolassa. Koska työnkuvani on liikkuva, usein kaipaa vessa- ja kahvittelupaikkaa. Nykyisin tällaisten paikkojen verkosto on harventunut, jonka huomasin hyvin Heinolassa. Viimeisimpinä oli suljettu Lahdentien varrella sijainnut Teboilin myymälä-kahvila lukuun ottamatta polttoaineenjakelua. Keskustan St1-myymälä oli suljettu jo aiemmin. Yksi perinteinen huoltamo ruokapaikka-kahviloineen vielä löytyy keskustan tuntumasta.

Lahdessa on suljettu viime vuosikymmeninä useita huoltoasemia. Käsittääkseni sulkemisiin on vaikuttanut se, että monet noista asemista sijaitsivat pohjavesien muodostumisalueella. Keskustassa Jalkarannantien varressa oli aikoinaan kolmekin huoltoasemaa vierekkäin, joista viimeisenä purettiin Shell-asema vuoden 2018 tienoilla. Asema oli suljettu jo vuosia aikaisemmin. Keskustassa ei ole kuin oikeastaan kun Paavolan kylmäasemat ja ”oikeat” ja perinteiset huoltoasemiksi luokiteltavat asemat ovat kadonneet, lähimmät löytyvät Lotilasta Teboil, Kivistönmäeltä (Shell ja Neste) ja Liipolasta (polttoaineenjakelu St1).

Joten tulevaisuus näyttää, miten paljon perinteisiä kahvilapaikkoja jää jäljelle, missä kahvittelun lisäksi voi hoitaa ”luonnollisia askareitaan”. Tämä tietenkin riippuu kysynnästä. Isojen väylien varrella sijaitsevien liikenneasemien tulevaisuus lienee turvattu.

Jalkarannantien Shell joulukuussa 2008.
Sama Shell vuonna 2014