Kun Lahtea rakennetaan

Lahden keskustassa käy parhaillaan kiivas uudis- ja korjausrakentaminen. Puurakennuksia edustava Oskarin piha on ainutlaatuinen palanen keskellä Lahden kivikeskustaa, kahden kerrostalon puristuksissa. Muutaman kerran olen käynyt siellä kahvilla, ja kerran olen päässyt sen piharakennukseen kuuntelemaan eräänä Taidelauantaina Lauantainanäyttämön lukuharjoituksia. Todella idyllinen kaupunkimiljöö.
[Oheinen artikkeli julkaistiin Hollolan Lahti -lehdessä jossa oli juttu Oskarin Pihan vaiheista, johon edellä mainittu kappale viittaa. Juuri lehden ilmestymisen aikoihin Uusi Lahti -lehti uutisoi Oskarin Pihan mahdollisesta katoamisesta lahtelaisesta kaupunkimiljööstä, toim. huom.]

Rakennustyömaalta työmaalle. Torin ympäristö heinäkuussa 2013

Rakennustyömaalta työmaalle. Torin ympäristö heinäkuussa 2013

Usein vanhoja valokuvia katsellessa valtaa pieni haikeus kadotetusta vanhasta Lahdesta. Tosin monet asukkaat pystyvät vielä itsekin muistamaan vanhoja puutaloja, joilla on ollut kaupunkikuvallista merkitystä tai ovat olleet oleellisena osana lahtelaisten ympäristöä useina vuosikymmeninä.

Yksi keskustan viimeisimmistä puutaloista Puu-Kotila purettiin muutama vuosi sitten. Tontti oli pitkään tyhjillään, kunnes viime vuonna uuden kerrostalon rakennustyöt alkoivat.
Kulkutautisairaalan tontille Launeenkadulla on noussut jo uudet rakennukset, joten Launeenkadun varsi on uusiutumassa voimakkaasti.
Möysän puukoulu tai tarkemmin ilmaistuna sen puinen siipiosa purettiin ja tilalle nousi moderni lisäosa. Vanhan rakennuksen hirret saivat tosin uuden kodin toisaalla.
Parhaillaan Kullankukkulassa on vanhojen puutalojen kunnostus käynnissä.

Miten säilytetään?

Toisenlaisia tarinoitakin on. Jalkarannassa säilyi Lahti Aquan Ainolan huvila, joka kunnostettiin. Museo ei kuitenkaan ollut tyytyväinen lopputulokseen: “Vanhan talon korjaamisessa perusajatus on, että korjataan ainoastaan se, mikä on viallista eikä uudisteta. Mitään, mitä talossa ei ole ollut, ei pitäisi siihen lisätä.” (Yle Uutiset 19.8.2013, lisätty 24.10. ESS.fi:n juttu).

Ilmeisesti monesti taloudelliset realiteetit johtavat kompromisseihin.
Moni yksityinen koti on pelastunut, kun sen asukkailla on ollut aikaa, tietoa ja taitoa kunnostaa oma uusi vanha koti.
Valtaosin korjausrakentamisessa taitaa olla kyse siitä, miten saadaan sovitetetuksi taloudelliset realiteetit ja ajanmukainen tieto-taito ja laadukas rakentaminen ja samalla ottaen huomioon historialliset erityispiirteet.
Omistajalla on oikeus tehdä hallussa olevalleen omaisuudelle minkä parhaaksi näkee, mutta milloin käyttöomaisuus tässä tapauksessa rakennus, muuttuu yhteiseksi kulttuurihistoriaksi, muistijäljeksi, sen arvoa ei voida enää mitata pelkästään euroissa.
Lahti Aqualla on Jalkarannassa toinenkin rakennus, entinen Jaakkolan tilan päärakennus (Yle Uutiset 19.8.2013), joka kuitenkin on vailla käyttöä. Tämä lienee se suurin uhka vanhoille rakennuksille. Kuten eräässä suomalaisessa viihdeohjelmassa todetaan: “Talot tykkää että niissä asutaan”. Tässä lauseessa on vinha perä. Esimerkiksi Mytäjäisen veturivarikolla tilanne on vain pahentunut, kun alueen asukkaat ja muut toimijat häädettiin rakennuksista.

Kaunis kaupunki?

Lahtea usein arvostellaan rumaksi kaupungiksi, ja yhden tulkinnan mukaan tähän on syynä kaupungin nuori ikä, historiattomuus. Keskusta on uusiutunut sotien jälkeen maaltamuuton  ja kasvun siivittämänä. Usein rakennnemuutospuuskissa kaikki vanha nähtiin (ja edelleenkin) esteenä “kehitykselle”. Kehitystä se olikin: asumisen laatu parani, rakennustehokkuus kasvoi, ihmisille saatiin uusia asuntoja.
ESS.fi kysyi taannoin Lahden ruminta rakennusta. “Onneksi” eniten ääniä sai Vesijärvenkatu 16, joka on menossa ensi vuonna remonttiin. Jutun perusteella monet ihmiset kiinnittävät huomiota yleiseen siisteyteen, eivät niinkään historiallisiin kerrostumiin tai arkkitehtuurisiin ihanteisiin, vaikka toki perinteinen betonielementti sai kuulla kunniansa.
Kun Helsingin paljon arvostelua saanut ns. Makkaratalon julkisivun saaneerauksesta julkaistiin suunnitelmat, rakennuksen makkarat haluttiin säilyttää: epäesteettisyys muuttuu historialliseksi ainutlaatuiseksi ja kertoo yhdestä ihanteesta tiettynä aikana.
Rakennusten ulkokuori on vain yksi kaupungin kauneutta ilmentävä seikka joskin näkyvin. Oleellista on myös sellaisilla asioilla kuten kaupungin henkinen tila, arvostukset ja se, miten ne ovat vuorovaikutuksessa ulkoisen
kanssa.
Tasapainoinen kaupunki on myös kaunis.

Artikkeli julkaistu alunperin Hollolan Lahti -lehdessä 3/2013

Keskustan liikenneselvitys

Lahden kaupungin nettisivuilla julkaistiin vuoden 2012 lopulla keskustan liikenneselvitys, joka tukee kaupungin valtuuston päätöksen mukaisesti liikennesuunnittelua, jonka tarkoituksena on vahvistaa kaupallista keskustaa, kehittää liikennejärjes-telmää, eheyttää kaupunkirakennetta ja kohentaa ympäristön laatua.
Tavoitteena on tehdä “keskustasta elinkeinoelämän toimintaedellytysten ja asumisen näkökulmasta houkutteleva ja elinvoimainen.

Selvitykseen voi tutustua täällä ja keskustasuunnitelmat löytyvät kokonaisuudessaan Lahden kaupungin sivuilta.

Aleksanterinkatu jouluaattona 2008

Aleksanterinkatu jouluaattona 2008

Suunitelman tavoitteet ja toivotut vaikutukset

Selvitys kokonaisuutena pyrkii  viihtyisyyden parantamiseen keskustassa, pääpaino liikenteellisten muutosten toteuttamiskelpoisuudessa ja vaikutusten analysoimisessa. Artikkelissa käydään läpi selvityksen pääkohdat kirjoittajan kommentein.
Liikenneselvityksessä esitetyt ratkaisut vastaavat selvitykselle asetettuihin tavoitteisiin.

(kursivoidut osuudet on poimittu suoraan esityksestä, osittain tiivistetty)

Autoliikenne ja pysäköinti

Mannerheimintien liikenteen siirtyminen etelämmäksi sekä keskustan liikenteen ohjaaminen kehälle, jonka toteuttaminen rauhoittaisi liikennettä kehän sisäpuolella ja mahdollistaa sen kehittämisen jalankulun ja pyöräilyn ehdoilla.
Vesijärvenkadun katkaiseminen siirtää liikennettä keskustan kehälle; liikenne siirtyy Saimaankadulla.
Vuoksenkadun yhteys Mannerheiminkadulle parantaa kehän saavutettavuutta. Vaihtoehdossa 1 Vuoksenkatu liittyy Saimaankatuun tunnelin kautta. Vaihtoehdossa 2 keskustan kehä liittyy Mannerheiminkatuun nykyjärjestelyin.Keskustan kehän liikenteellinen toimivuus on riittävän hyvä, vaikkakin ruuhka-aikana liikenne jonoutuu samaan tapaan kuin nykyisinkin ja pääsuunnan sujuvuuden varmistamiseksi sivusuunnille on sallittava viivytyksiä.
Kadunvarsipysäköinnin siirtäminen vaiheittain pysäköintilaitoksiin mahdollistaa katutilan kehittämisen viihtyisämmäksi. Suunnittelualueella on yhteensä 4900 autopaikka, joista kadunvarsilla n. 1 300 ap, pysäköintilaitoksissa n. 2 300 ap, Linjausten mukaisesti pitkäaikaispysäköinti tulee keskittää pysäköintilaitoksiin.

Aleksi on tarkoitus sulkea Rauhankadun ja Vesijärvenkadun väliseltä matkalta kokonaan autoliikenteeltä. Keskustan painopiste on jo aiemmin siirtynyt idemmäksi Trion sekä
Paavolan kauppakeskittymän vuoksi. Toriparkki voi tuoda imua Aleksin alkupäähän ja lisäksi Ranta-Kartanon asuinalue lisännee asiointia Aleksin alkupäässä.

Pysäköintiä keskustassa keskitetään, liikenne ohjataan kehälle. Turha ajaminen vähenee, jos reitit merkitään selkeästi ja pysäköintitiloista saa ajanmukaista tietoa. Liikenne vä-henee keskustan ydinalueilla mutta lisääntyy kehällä ja kokoojakaduilla. Erityisesti ongelmana olisi Vuoksenkatu, jolla liikennemäärät vaikuttavat huomattavasti alueen turvallisuuteen etenkin koulujen läheisyydessä, joita kadun vaikutuspiirissä on kolme.

Jalankulku ja pyöräily

Selkeä pääpyöräreitti- ja pyöräpysäköinti- järjestelyt edes-auttavat tavoitetta pyöräilyn kulkutapaosuuden kasvattamisesta. Pyöräilyn erottaminen yksisuuntaisina pyöräteinä jalankulkualueesta kävelykadulla selkeyttää pyöräilijän asemaa ja pyörille rakennetaan keskitettyjä parkkeja.

Nykyinen keskustan “pyöräilyverkosto” on hajanainen ja kirjavasti merkitty. Pyörätieverkoston on oltava  yhtenäinen, johdonmukainen ja kaikille liikkuville selkeästi hahmotettava. Em. seikat edistävät pyöräilykulttuurin arvostusta. Monesti pyörätietä käytetään – etenkin Aleksilla – väliaikaiseen pysäköintiin ja esim. vaalimainostelineiden asetteluun.

Yhtenäisen kävelyalueen toteuttaminen parantaa keskustan toimintojen saavutettavuutta kävellen.

Käytännössä tämä tarkoittaa siis Aleksanterinkadun muuttamista kävelyalueeksi. Se, soveltuuko Aleksanterinkatu pelkästään kävelykaduksi, on ollut puheenaiheena, ja mm. useat keskustan yrittäjät ovat kritisoineet sitä. Muun muassa Lahden valtuustolle osoitetussa aloitetekstissä 14.1.2013 Tapani Ripatti (sd) ja Matti Kataja (kok) toteavat: ”[..] loppukesällä 2012 luovutettu adressi, jonka allekirjoitti yli 150 keskustan yrittäjää. Adressilla vastustetetaan Aleksanterinkadun muuttamista kävelykaduksi.” (Uusi Lahti)
Myös Hämeen kauppakamari vastustaa jyrkästi liikenteenrajoittamista keskustassa (ess.fi 11.2.2013) sekä Tekninen lautakunta, josta lisää yhteenvedosta.

Aleksin pysäköintipaikat hävisivät suurimmaksi osin 1990-luvun puolivälin katuremontissa, jonka jälkeen katu on toiminut pääasisssa läpiajo- ja joukkoliikennekatuna.
Kriitikot huomauttavat myös, että Aleksi ei sovellu kävelykaduksi, koska se on liian leveä ja sesonkikausi Suomessa tällaiselle käytölle on liian lyhyt. Jälkimmäiseen mallia voidaan hakea samanlaisissa ilmasto-olosuhteissa sijaitsevissa samankokoisista kaupungeista.
Torin joulukylä on hyvä esimerkki miten kylmissäkin talvioloissa saadaan onnistuineita tapahtumia aikaan.
On toki hyvä tiedostaa pohjoisen ilmanalan tuomat haasteet. Oulu kattaa kävelykatunsa, Calgaryn keskustassa kävelijät ovat suojassa viimalta ns. kävelyputkissa.

Meidän Aleksi -ohjelmassa kävelykadulle on ideoitu erilaisia toimintoja, kuten tavaratalojen ulkomyyntipisteitä, suihkulähteitä ja vesielementtejä, lisää katuvihreää, tansseja, musiikkia, tapahtumia, lastenleikkipaikkoja, kahviloita, Salpausselän kisojen tapahtuma-aluetta.
Aleksi kävelykatuna toisi lisää tilaa myös markkinoille ym. toritapahtumille.

Lahti on laatinut “Lahden kävelyn ja pyöräilyn kehittämissuunnitelma 2025” – joka pureutuu kevyen liikenteen olosuhteiden parantamiseen.

Joukkoliikenne

Joukkoliikennereitit tavoittavat keskustan keskeiset toiminnot: Kävely-yhteydet joukkoliikenteen solmukohtiin.
Joukkoliikennekaistat ja –etuudet parantavat joukkoliikenteen sujuvuutta joukkoliikenteen pääkaduilla.

Linja-autoliikenteen pysäkit sijoite-taan suunnitelmassa pääasiassa Vesijärvenkadulle ja Trion edustalle. Toripysäkit jäisivät Vapaudenkadun puolelle. Toimenpiteet ovat keskustan osalta joukkoliikenteen saavutettavuuden parantamiseen tähtääviä parannuksia. Joukkoliikenteelle kaupungin asettamien yleisten tavoitteiden mukaan sen käytön tulee olla helppoa, esteetöntä ja edullista, jotta joukkoliikenteen käyttäjämäärät lisääntyvät. Esityksessä keskusta-alueen joukkoliikennejärjestelyt koskevat pysäkkien hyvää tavoitettavuutta, etuajo-oikeuksia sekä ajankohtaista informaatiota.
Näistä suunnitelmista on moni huomauttanut, että tori on nyt toimiva joukkoliikenteen keskus.
Oleellista joukkoliikenteen kehittä-misessä on kiinnittää huomiota sen toimivuuteen kokonaisuutena, johon vaikuttavat lippujen hinnat (siirtoliput, lastenvaunut), aikataulut ja reititykset.

Huoltoliikenne

Työssä esitetyt ratkaisut mahdollistavat huoltoliikenteen järjestelyt. Huoltoliikenteen rajoittaminen tiettyyn ajankohtaan edesauttaa sen häiriöiden minimoimista muulle liikenteelle ja oleskelulle keskustassa, saattaa aiheutua haittaa huoltoliikenteelle.
ja
Huoltoliikenne tulisi pyrkiä rajoittamaan selkeämmin tiettyyn ajankohtaan, esimerkiksi ennen klo 10.

Miten huoltoliikennettä käytännössä rajoitetaan tiettyyn ajankohtaan? Pienilläkin yrityksillä on oltava mahdollisuus tavaratoimituksiin aukioloaikoinaan.
Merkittävät yksittäiset huoltoliikenteen aiheuttajat ovat keskusta-alueella Trio ja Sokos, josta ensimmäinen hoituu jo nyt Vapaudenkadulta, ja jälkimmäinen kävely-Aleksin toteutuessa hoidettaisiin Hämeenkadun kautta, joten vaikutukset eivät olisi suuria.

Kaupunkikuva ja kulttuurihistorialliset arvoalueet

Kävely- ja kävelypainotteisten alu-eiden muodostaminen lisää keskustan viihtyisyyttä. Ainakin kävelykatuosuudella sekä yhteisen tilan periaatteella toteutettavilla kaduilla uusiutuvat katukalusteet ja pinnoitteet parantavat kaupunkikuvaa.
Ratkaisut edesauttavat kaupunkikuvallisesti tärkeän akselin korostamisen Ristin kirkon ja kaupungintalon välillä.

Esityksessä Harjukatu on merkitty kokoojakaduksi, kulkien kaupungintalon editse. Tämä lisännee liikenteen tuomia haittoja kaupungintalon edessä.

Ympäristö

Ajoneuvoliikenteen aiheuttamat haitat (päästöt, melu ja pöly) vähenevät merkittävästi Aleksanterinkadulla etenkin kävelykatuosuudella, jossa ajoneuvoliikenne poistuu lähes kokonaan. Myös Vesijärvenkadulla liikenteen aiheuttamat päästöt vähenevät merkittävästi.
Haitat lisääntyvät keskustan kehäkaduilla.

Elinkeinoelämä

Keskustan kehä ja sieltä tapahtuva ajantasainen opastus pysäköintilaitoksiin parantaa keskustan ja sen yritysten saavutettavuutta.
Kävelykatuosuus sekä kävely- ja pyöräilypainotteiset alueet parantavat keskustan viihtyisyyttä ja sitä kautta keskustan elinkeinoelämän edellytyksiä.

Automarkettien (“reuna-alueiden” ostokeskusten) etuna keskustaan verrattuna on tietenkin paikkojen ilmaisuus, mutta myös se että tilaa on runsaasti eikä aikaa tarvitse käyttää paikan etsimiseen. Psykologisessa mielessä automarketteihin ajaminen voi tuntua helpommalta, kun tietää, että tarjolla on runsaasti ilmaista paikoitustilaa, riippumatta siitä, saako auton aivan oven eteen.
Täytyy ottaa huomioon myös, että markettiasiointi eroaa keskusta-asioinnista: marketit ovat selkeästi rakenteeltaan ostoskeskittymiä, johon pysäköidään ja jossa asioidaan poikkeuksetta yhdessä rakennuksessa.
Keskustan palvelutarjonta on hajanaisempi – vaikka keskustassakin on eduksi mitä lähemmäksi asiakas saa autonsa asiointipaikkaa – keskustassa usein hoidetaan useampia asioita kerralla. Oleellista on, voiko asiat keskustassa hoitaa joustavasti yhden pysäköinnin taktiikalla vai kannustaako se ajamaan lyhyitäkin matkoja asiointipaikasta toiseen?
Yksi suunnitelman tärkeimmistä tavoitteista koskeekin nimenomaan kaupungin elinkeinoharjoittajille tarjoaman palvelutason parantamista.

Yhteenveto

Selvityksen tarkoituksena on tutkia aiempien päätösten mukaisten ratkaisujen liikenteellinen toimivuus ja toimia keskustan suunnittelun tukena. Näiden pohjalta voidaan löytää vielä uusia ideoita ja ajatuksia.
Joka tapauksessa suunnitelmaa ei ole sellaisenaan ainakaan toistaiseksi tarkoitus toteuttaa.
Maanantaina 18.2.2013 kaupunginhallitus teki päätöksen jatkaa mm. Aleksin muuttamista joukkoliikennekaduksi ja kehän suunnittelua, vaikka tekninen lautakunta oli aiemmin päätynyt toisenlaisella kannalla.

Liikennesuunnitelma on looginen ja siinä on otettu hyvin huomioon eri kohteiden vaikutukset toisiinsa. Ydinkeskustan perus, ruutukaava, ei tule muuttumaan, niinpä on ilmeistä että suunnitelman yksittäiset – esimerkiksi liikennerakenteelliset – kohteet eivät ole irrallisia vaan keskustan kehittämistä on pyrittävä tarkastelemaan, että ottaen huomioon syy-seurausvaikutukset koko alueella:
Työssä on selvitetty keskusta-alueelle kaavailtujen liikenneratkaisujen toteuttamiskelpoisuus ja analysoitu ratkaisujen vaikutuksia.

Nykytilanne keskustassa perustuu autokeskeisyydelle, mikä tietysti on 1900-luvulta alkanut trendi, joka ei ole toistaiseksi taittumassa. Meillä Lahdessa on kuitenkin keinot vaikuttaa keskustamme palvelutasoon, viihtyisyyteen sekä kaupan mahdollisuuksiin.
Asioinnin helppouteen kuuluu myös se, että keskustaan voi tulla autolla.

Viihtyisyyden parantamiseen tähtäävien toimenpiteiden vaihtoehtoja pyritään lisäämään toriparkin rakentamisella; autopaikoituksen keskittäminen selkeyttäisi muita liikenteellisia hankkeita ja antaisi siis enemmän valinnanvaraa. Kannattajat korostavat, että parkki ei ole itseisarvo vaan väline, joka mahdollistaa keskustan maanpäällisten osien kehittämisen tiettyyn suuntaan eli käytännössä painottumisen kevyelle liikeenteelle sekä joukkoliikenteen “terminaalien” uudelleen sijoittelulla.

Yleinen tuntuma on, että ydinkeskustan liikenteestä osa on kuitenkin pelkästään läpiajoliikennettä tai iltaisin ns. korttelirallia, koskien lähinnä Aleksanterin- ja Vesijärvenkatua. Keskustan kehittämisessä on kaupungin otettava huomioon myös muiden liikkumismuotojen tarpeet; tällä hetkellä esimerkiksi pyörätieverkosto on täysin epäyhtenäinen ja -selkeä.

Autoliikenne ei lopu kohdentamalla resursseja pelkästään joukkoliikenteeseen tai kieltämällä keskustassa autoilua kokonaan, jota toki kukaan ei ole ehdottanutkaan. On odotettavaissa, että keskusta ei ole kuihtumassa, niin kauan kuin keskustassa asuu ihmisiä ja siellä on työpaikkoja ja auton saa pysäköityä vaivattomasti. Silloin siellä tehdään myös kauppaa, viihdytään ja/tai vain ollaan.

Mihin tahansa ratkaisuihin päädytään, on yhteisenä tavoitteena parantaa yleistä viihtyvyyttä sekä luoda elinkeinoelämälle otolliset puitteet, keskustan on oltava houkutteleva kauppapaikka sekä hyvä asuinpaikka.
Kaupunkimme keskus tarjonnee myös tulevaisuudessa monipuolista palvelua kaupunkilaistemme erilaisiin tarpeisiin.

Artikkeli julkaistu alunperin Hollolan Lahti -lehdessä 1/2013

 

  • Mielipide keskustasta (Sauli Hirvonen)

Todettakoon, että kirjoittajana minulla ei ole juurikaan henkilökohtaisia int-ressejä edellä käydessä suunnitelmaa kohtaan, ainoastaan halu tarkastella suunnitelmaa, sen pääkohtia ja hieman pohdiskella sen mahdollisia vaikutuksia, joista olen tietysti kiinnostunut keskustassa asioivana ja asuvana lahtelaisena. Vaikka toimin Lahti-seuran puheenjohtajana ja suunnitelman kommentoijana, siinä esiintyvät huomiot ovat omiani, eivätkä ne edusta Lahti-seuran “virallista” kantaa, koska sellaista ei toistaiseksi ole.

Lähtökohtaisesti julkisessa keskustelussa vastakkain ovat keskusta ja isot marketit. Asetelma on kovin yksipuolinen; keskustassa myös asutaan ja käydään töissä, ihmiset tuottavat palveluita ja kuluttavat niitä. Keskusta on myös ei-ostamisen kohtaamispaikka, nuoret kokoontuvat keskustaan. Lisäksi täytyy muistaa että kaupanteko on muuttunut, sillä osa kaupankäynnistä on siirtynyt internettiin.

Keskustaan on tulossa asumisneliöitä on lisää, kaupunki tiivistyy ja kasvaa maltillisesti ylöspäin, mikä on hyvä suunta. Liiallinen yhdyskunnan hajanaisuus vaatii investointeja infraan ja resursseja ylläpitää sitä. Keskustan valmiiden rakenteiden tiivistäminen kuormittanee ympäristöä vähemmän. Asunnontuotannossa olisi myös otettava huomioon autopaikattomien asuntojen rakentaminen. Keskustan pitäminen asuttuna ja elinvoimaisena tekee kaupungista kaupungin. Keskustassa viihdytään ja vietetään aikaa, “hengataan”, tavataan ihmisiä.

Entisenä keskustan kauppiaana ymmärrän alueen yrittäjien huolia. Rautatienkadulla toimiessani yrittäjänä (yrityksemme oli silloin Lahden Yrittäjät ry:n ja Keskustaeheytys ry:n jäseniä) kannatin kevyen liikenteen mahdollisuuksien parantamista. Osittain sille kannalle päädyin tarkastellessani nuorta asiaskuntaamme, joista harvat asioivat autolla. Tämä on tietenkin vain osatotuus keskustan kuluttajakäyttäytymisestä. Luulen, että jos ihmiset viihtyvät eli viettävät aikaansa keskustassa, he luultavasti käyttävät myös enemmän rahaa, on se myös yrittäjien etu. Aleksi on vanha valtaväylä, joka halkoo vieläkin vilkkainta “kävely”-Lahtea, vaikka sen funktio tyystin muuttunut 1980-luvulta, mutta sen rippeet ovat rasitteena menneisyydestä. Parempaan suuntaan mennään, oli se sitten joukkoliikennekatu tai kävelykatu.

Kävelykatua vastustavaa kantaa perustellaan Suomen pitkällä talvella. Jos se olisi syy kävelykatujen toimimattomuudelle, näissä ilmasto-olosuhteissa ei olisi kävelykatuja. Samalla logiikalla Suomen torialueet voitaisiin rakentaa umpeen. Lahdestakin meillä on toimivana talviesimerkkinä mainio torin Joulukylä. Keskustalla on tarjottava kaupunkilaisille lisäarvoa ja se on nimenomaan viihtyisyyden lisääminen, sosiaaliset kohtaamiset ja tapahtumat ja kaikkien kauhistelema jouten olo. Jos satama on Lahden olohuone, niin keskusta on Lahden keittiö, ja tie sydämeen käy vatsan kautta, kunhan fasiliteetit ovat kunnossa.

En ole koskaan omistanut autoa, pyörää käytän ympäri vuoden, joten henkilökohtaisesta lähtökohdista mielestäni kevyen liikenteen mahdollisuuksia tulisi parantaa. Ylipäänsä arvostukset ja kaupunkisuunnittelun painopisteet ovat muuttumassa kohti ympäristöystävällisempää liikkumista ja ihmisläheisempää kaupunkisuunnittelua. Vaikka en pidä itseäni kovinkaan “ympäristötietoisena” ihmisenä sen ekologisessa viitekehyksessä, on suunta kuitenkin kokonaisuutena toivottava.

Vaikka hankesuunnitelmaa voidaan perustella loogisista lähtökohdista, me ihmiset eivät välttämättä ole sitä. Meillä on tapoja, arvostuksia ja teemme päätöksiä tunteidemme perusteella. Se viestittänee että kotiseutu ja asuin- ja asiointiympäristö koetaan tärkeäksi. Kansalaiskeskustelua tarvitaan, mutu-argumentointi ei riitä, jos halutaan rakentavia vaihtoehtoja tai vain kritisoidaan vaihtoehtoja tarjoamatta.Joka tapauksessa asian suhteen toivoisi rohkeita päätöksiä, viisautta käyttäen, omaatuntoa kuunnellen, vaihtoehtoja pohdiskellen, faktoihin tutustumista, vaikutuksia punniten ja tulevaisuutta ajatellen. Pelkät toiveet eivät riitä vaan tarvitaan myös konkreettisia muutoksia.

 

Kino Iiriksessä Lahti-filmejä

Filmifestivaali Kinos järjestettiin tuttuun tyyliin kevättalvella Kino Iiriksessä. Jo vuodesta 2003 elokuvafestivaalin ohjelmistossa ovat vuorotelleet kotitasoiset ja ammattimaiset tuotannot.
Tänä vuonna ohjelmaa oli pitkin viikkoa. Tiistai ja keskiviikko olivat Lahti-painotteisia, ja näytökset olivat siis osana filmifestivaalin ohjelmistoa, ja niihin oli vapaa pääsy.

Lahti-filmejä

Tiistain Lahtifilmi-iltaman ohjelmisto koostui Päijät-Hämeen Elokuvakeskuksen kokoelmasta (lähinnä 1950-60-luvuilta), joka esitettiin ArtHäme12-tapahtumassa Malskilla elo-syyskuussa.

Lisäksi mukana oli Seppo Pessan Lahti in timelapse slowmotion-lyhytfilmi, joka oli lähetetty nimenomaan Kinokseen, ja sille löytyi sopiva paikka Lahti-illassa. Keijo Skipparilta oli mukana kaksi teosta: Piipun henki, joka kertoi Malskin piipun purkamisesta sekä Tipalan tarina, jossa käydään läpi sen 100-vuotiashistoria.

Kai R. Lehtosen seuralle luovuttama tiivistunnelmainen Masto nähtiin myös sekä Aatos Suomilammen tuottama Arvo Korkkisen Leipäpuu, joa kertoi Askon tehtaan päivästä vuodelta 1965. Em. ovat osana päijäthämäläistä kotiseutufilmien keräysprojektia, josta on jo julkaistu Suomilammen koostama ensimmäinen pilottidvd. Muuta sen sisältöä esitettäneen myöhemmin.

Kino Iiriksen sali täyttyi mukavasti, lähes 60 asiasta kiinnostuneesta. Nopeiden avajaissanojen jälkeen päästiin itse asiaan, ja oli selvää, että Lahti-filmi -iltamille oli kysyntää; ja heti ensimmäisen näytöksen jälkeen tuli toiveita järjestää uusintanäytös, koska moni halukas ei ollut päässyt paikalle. Uusinta järjestettiin lauantaiaamupäivästä 1.6.2013, paikkana tietenkin Kino Iiris.

Kokonaan uusi filmikatselmus järjestettäneen lokakuun 28. päivänä.

Lahtelaista beat-kulttuuria

Keskiviikkona Kino Iirikseen saapui Tapani Ripatti Gonzo Rock -taltiointi mukanaan. Kyseessä oli siis Sibeliustalossa syyskuussa 2005 järjestetyn konsertin livetaltiointi lahtelaisista beat-konkareista, joiden kulta-ajaksi voidaan laskea 1960-luku. Monet bändit kokosivatkin rivinsä usean vuosikymmenen(!) jälkeen soittaakseen vielä kerran yhdessä. Lähes kaksi ja puolituntista DVD:tä voikin kutsua Lahti-beatin lyhyeksi oppimääräksi. Ripatti alusti dokumentin ja kertoi sen tekemisestä, joka vaati tekijältään paljon, aikaa ja vaivaa. Jälkipolville tällainen tallenne on arvokas katsaus eräästä lahtelaisesta kulttuurimuodosta. Konsertissa ja tallenteella esiintyvät sellaiset legendat kuten Amulet, The Youngsters, Tony and The Youngsters, The Cimmats aka Queens, Charlies, Turo’s Hevi Gee, Valentino, Harry & The Raggars, The Raggars, The Loafers, Mato Valtonen & Huru-Ukot.
DVD:tä on vielä saatavilla Ripatilta.

Kokonaisuutena lahtelaisen filmifestivaalin monipuolinen ohjelmisto onnistui jälleen houkuttelemaan lyhytfilmien ystäviä elokuvateatteriin katsastamaan uusimmat tuulet harrastajaelokuvatuotannon saralla.

Lahti-filmi -iltamat – ohjelma

Tiistai 2.4. (uusintanäytös 1.6.2013)

Lahti-filmi -iltama, kokonaiskesto 1 h 40 min

Salpausselän kisat 1961 / SFilmi / 8:40
Ei oo Lahden voittanutta / Veikko Laihanen Oy / 11:00
Lahti esittäytyy – Harjujen ja järvien kaunis kaupunki / Veikko Laihanen Oy / 12:00
Hollolal Lahti – Tarmokas tahti / SFilmi / 12:00
Lahti – kansainvälinen hiihtokaupunki / Veikko Laihanen Oy / 11:00
Piipun henki / Keijo Skippari, 2011 / 8:00
Lahti in Timelapse – Audio Visual Journey / Seppo Pessa, 2012 / 14:26
Leipäpuu – Askon tehtaalla / Arvo Korkkinen, 1965 / 11:00
Masto / Kai R. Lehtonen, 1958-1959 / 4:00
Tipalan taru / Keijo Skippari, 2009 / 8:00

Keskiviikko 3.4.

Gonzo Rock
Konserttitaltiointi ja haastattelut Lahden Sibe-liustalossa 30.9.2005 / Tapani Ripatti
Kesto 2 h 17 min

Artikkeli julkaistu alunperin Hollolan Lahti -lehdessä 2/2013

Lahden kylän palosta 136 vuotta

Tänään, 19. kesäkuuta, tulee kuluneeksi 136 vuotta Lahden kylän palosta. Vuonna 1877 päivä oli yhtä aurinkoinen kuin tänäänkin, ja kyläläiset olivat aloittaneet päivänsä kesäisissä merkeissä. Osa kyläläisistä nautti vielä aamukahviaan, kun palo sai alkunsa ja levisi nopeasti suureen osaan kylää. Paloa edisti reippaasti puhaltanut tuuli ja tiheä puurakennuskanta, ja sammutustöihin kiirehtineet kyläläiset taistelivat turhaan tulta vastaan. Palosta on myöhemmin syytetty Marolan piikaa, mutta aikalaislähteiden mukaan tuli karkasi Ala-Marolasta muonamies Mörtin lapsilta, joita ei haluttu syyllistää kylän tuhosta.

Kylän tuho oli kuitenkin uuden alku. Seuraavana vuonna Lahti sai Aleksanteri II:n mahtikäskyllä kauppalanoikeudet ja ensimmäisen asemakaavansa, jota nykyinen kaupungin ydinkeskusta edelleenkin noudattaa. Vanhan kylän päälle rakennettu tori on mahdollistanut kylän osittaisen säilymisen aina tähän päivään asti. Tänä kesänä torin alueella suoritettavien arkeologisten tutkimusten avulla on mahdollisuus saada Lahden kylä jälleen henkiin. Erilaiset rakennusten jäännökset, esinelöydöt sekä useat luonnontieteelliset analyysit antavat meille mahdollisuuden tutustua kyläläisten elämään sellaisena kuin se näyttäytyi juuri ennen paloa. Vuonna 1877 palaneen kylän alla on säilynyt paikoin vanhempia rakenteita, joiden avulla pääsemme puolestaan kiinni Lahden kylän kehitykseen ja muuttumiseen vuosisatojen aikana.

Lähde: Lahden torikaivaus 2013

Kirja: Selvitys Lahden sodanjälkeisestä rakennusperinnöstä

Selvitys Lahden sodanjälkei-sestä rakennusperinnöstä on viisi vuotta kestänyt tutkimus- ja julkaisuhanke, joka perustuu Lahden kaupunginsuunnittelun, rakennusvalvonnan ja kaupun-ginmuseon yhteistyölle. Kuten nimikin viittaa, kirja kertoo sodanjälkeisestä rakentamisesta Lahdessa.

Mukaan on otettu omakotitalo- ja pientaloalueet, kerrostalolähiöt, oppilaitokset, palvelukeskukset, kulttuurirakennukset, teollisuus-alueet ja -rakennukset, kirkot ja kappelit, taiteilijakodit sekä muut sekalaiset rakennukset mm. Renkomäen ramppi, vesitornit ja sähkömuuntajat(!).
Alueista on myös karkeat mustavalkoiset maastokartat, joissa näkyy lähinnä lähiöiden rakennusten sijainti alueella.
Tarkempaan paikkojen sijoittamiseen apuna toimii takasivuilla oleva kartta johon on punakynällä rajattu esitellyt alueet ja kohteet sivunumeroineen.

Teoksessa on 164 sivuja ja se sisältää runsaasti värikuvia.
Kirjassa on hyvä alustus kaupungimme vaiheista sodan jälkeen. Lahti kasvoi suhteellisesti ripeimmin Suomen kaupungeista. Kaupunkiin muuttavat evakot tarvitsivat asuntoja ja sitä myötä kouluja, teollisuus ja liike-elämä tarvitsi tiloja. Sodanjälkeisenä kymmenvuotiskauden aikana Lahteen rakennettiin 5000 asuntoa ja 50 kilometriä uusia katuja. Maata hankittiin sieltä mistä sitä edullisimmin ja nopeimmin sain. Tästä johtuen Lahdesta tuli yksi maamme pientalovaltaisimmista ja aluerakenteeltaan pirstoutuneimmistä kaupungeista.
1960-luvulla aloitettiin lähiöi-den rakentaminen. Ajan arkkitehtuuri-ihanteena oli siirtää osa keskustan asukkaisat puutarhamaisiin täydenpalvelun “tytärkaupunkeihin”.

Teollisuusrakennukset ovat vaikuttaneet kaupunkikuvaan sodan jälkeen. Suuret teollisuuslaitokset ovat tunnettuja maamerkkejä vielä nykyäänkin. Lahti tunnettiin yrittelijäänä teollisuuskaupunkina. Vaikka teollisuustoiminta on väistynyt etenkin keskustan alueella, vanhat rakennukset antavat uusia muotoja ja mahdollisuuksia toisenlaiselle yritystoiminnalle.

Selvitys Lahden sodanjälkeisestä rakennusperinnöstä on selkeä opus lahtelaisesta rakentami-sesta, sen kehittymisestä ja ihanteistakin. Kirjan tekstiosuudet ovat selkeän johdonmukaista ja mukavaa luettavaa kaikille rakennushistoriasta ja Lahdesta kiinnostuneilla. Tekstien ja kuvien suhde on tukevat kokonaisuuksien hahmottamasti onnistuneesti.

Julkaisun saatteessa todetaan että “Lahti on nuori kaupunki ja sen kaupunkikuvaa leimaa sodanjälkeinen rakentaminen. Uusi rakennusperintö on tyypillistä lahtelaisuutta, meidän perinnettämme.”

Selvitys Lahden sodanjälkeisestä rakennusperinnöstä: Lahden historiallisen museon julkaisuja 3 (2012)

[artikkeli on julkaistu Hollolan Lahti -lehdessä 4/2012]