Tänä syksynä Taidelauantain ohjelmisto oli jälleen runsasta ja Keskustaeheytyksen keskustaisäntä Riku Jaro oli saanut koottua monipuolisen ohjelman kulttuurinnälkäisille. Näkyvimmät muutokset viime vuodesta oli mm. se että tapahtumalava oli siirretty pääkirjastolta takaisin Kauppatorille. Lavan vierelle oli pystytetty kulttuuribasaari, jonka pienissä kojuissa eri kulttuuri toimijat esittelivät toimintaansa. Pienimuotoisempaa, mutta ei vähäisempää löytyi, monesta ravintolasta, pikkuliikkeestä ja sisäpihalta.

Historialliseen- ja Taidemuseoon oli koko päivän vapaa pääsy, joten käynti museossa oli ensimmäisenä mielessä. Ei sillä etteikö sinne voisi maksaakin… Historiallisen museon pihalla oli jo käynnissä varsinaiset maalausmarkkinat. Elävät mallit imitoivat tunnettuja maalauksia.

Sisällä museossa oli jo pidemmän aikaa ollut esillä 3×1=1 julistenäyttely, joka koostuu kolmesta erilaisesta aiheesta. Amnestyn Know Your Rights! kertoo omalla tavallaan ihmisoikeuksien toteutumisesta. Tai niiden toteutumattomuudesta. Ranskalainen Kabum! Mix esitteli nuorten suunnittelijoiden toteuttaman projektin aikaansaannoksia. Martti Mykkäsen työt, julisteet ja kirjankannet ovat osana suomalaista visuaalista muotoilua.

Paljon puhutusta Askon juhlanäyttelysarjasta pääsi tutustumaan sen viimeiseen osaan. Esillä oli hauskasti esillä mm. 1970-, 1980- ja 1990-lukujen kotiemme sisustusta.
Kartanon Taidelauantai tarjosi myös elävää runoutta. Lahti Sounds Poetry esittäytyi, jossa runojaan pääsi lausumaan myös juuri sanataiteeseen hurahtaneet. Nimensä mukaisesti, muutamissa runoissa oli Lahti teemana.
Museossa sai siis aikansa kulumaan miellyttävissä ja (toivottovasti) sivistävissä merkeissä.

Myöhemmin iltapäivällä suuntasin keskustaan. Oskarin Pihan sisäpihalla Hämeenkadulla oli Lauantainäyttämön puheharjoitukset. Kaverini houkuttelemana pääsin ensimmäistä kuuntelemaan harjoituksia varastorakennukseen… hmmm… Lauantaipäivän huumaa! Joka tapauksessa kokemus oli mieleenpainuva, vaikka osa tekstistä meni hieman ohi. Miljööhän on suorastaan viehättävän epätodellinen: kaksi puurakennusta keskellä kaupunkia, korkeiden betonitalojen ympäröimänä. Romanttista ja tervehenkistä rappiohenkeä. Täytyy vain toivoa ettei romantiikkaa viedä liian pitkälle, koska silloin ”on jo myöhäistä tehdä mitään”. Ehdottomasti tutustumisen arvoinen kohde.

Aivan kaikki häppeninki ei keskustassa ollut. Satama on jo siinä rajoilla, mutta selvästi keskustan ulkopuolella, Mytäjäisten veturivarikolla pitivät iltamia Lahden Topparoikka ry avoimien ovien muodossa. Koko kesä oli yhdistykselle työntäyteinen ja viime hetken mielijohteesta päätti se osallistua Taidelauantain ”ohjelman tekoon”. Väkeä varikolla pyörähti niukalti, mutta mielenkiintoisia keskusteluja varikon kohtalosta toki syntyi.

Kamera taisi olla osan kulttuurin täyttämästä päivästä mukana, mutta yhtään kuvaa en ottanut. Sekin jonkinlaista taidetta…?

Viime maaliskuussa paperisen lehden kuoppaamisen aikoihin avauduin asiasta
välikatselmuksen muodossa ”Lehteä tekemässä”-otsikon alla (kts. aiemmat kirjoitukset). Silloinen otsikko olisi toki ollut sopivampi muodossa ”Lehteä repimässä”, mutta koska toimintaja jatkui netissä se olisi ollut turhan jyrkkä. Eikä se olisi ollut korrektia niitä kohtaan, jotka olivat oman panostuksensa lehden tekoon tuoneet.

Tekemässä-otsikko tuntui kuitenkin käsittämättömän kuivalta, joten hylkäsin sen ja vaihdoin sen paljon myyvempää. Teksti on kylläkin entistäkin mitäänsanomatonta, ”kiva kun kirjoitin jotain” -tyyppistä taapertamista. Ja vielä surullisempaa on se että artikkelin alku on varattu selittelyihin. Mutta jos aikaa on, se kannattaa käyttää mieluummin kirjoittamiseen kuin huimausaineisiin ja stereomusiikkin. Artikkeli siis käsittelee hyvin pinnallisesti kesän tapahtumia, kovin henkilökohtaista en tohdi paljastaa, esimerkiksi sitä tiskasinko keskiviikkona ja nostinko automaatista rahaa perjantaina klo 14.42. Sivuan myös mitä en tehnyt kesällä. Miksi? Siksi, että pitäähän harrastelijakirjoittajan mainita niitä asioita, mitä hän ei ole tehnyt, mutta hänellä on niistä tietoa ja joista hän on ainakin ajatuksen tasolla kiinnostunut. Se tuo lisää katu-uskottavuutta.

Niin tai näin, nyt ollaan kesän ehtoopuolella ja kuten itsekin olen huomannut, viime aikoina on kirjoituspuolella on ollut hiljaisempaa. Aiheita on ollut varmasti yllinkyllin, mutta sormien ja aivojen(?) yhteispeli ei ole ollut kovin hedelmällistä. Jos jutut oli vähissä, ainakaan aiheet eivät. Lahdessa on ollut jälleen kerran tapahtumarikas kesä. Kesäkuun alussa pelit ja vehkeet valloittivat Lahden, Rautatiepäivän ja F1-venekisojen muodossa. Jälkimmäisestä en tosin nähnyt vilaustakaan, vaikka näin uskoin näkeväni kisaviikonlopun sunnuntaina. Teivaan maastossa harjoittamani lenkkeily päättyi karvaaseen pettymykseen kun järvi oli tyhjä (veneistä) ja veneet viety pois. Pettymys hävisi, kun näin rusakon.

”Maailman parhaat julisteet” -näyttely toi jälleen Lahden Taidemuseoon rullittain julisteita ympäri maailmaa. Yksittäisistä kohokohdista ja oivaltavista tuotoksista huolimatta tunsin pientä pettymystä kokonaisuuteen. Syy lienee liian suurista odotuksistani, joten voin syyttää vain itseäni.

Heinäkuun lopulla Lahti täyttyi kisavieraista, ja muutaman viikon ajan kaduilla näkyi verkkaria milloin mistäkin maasta. Veteraanien MM-kisat toivot Lahteen kisatunnelmaa ja toivottavasti taloudellistakin hyötyä. Mainetta ainakin. Järjestelyiden onnistumista suitsutettiin ja se todisti Lahden olevan Urheilukaupunki isolla U:lla. Tämän sai huomata myös paikanpäällä, kun yhdellä silmäyksellä näki hiihtostadionilla kisaavat veteraanit, maauimalassa polskivat uimarit ja mäestä putoavat mäkihyppääjät.

Kesän suurin sensaatiokin liittyy urheiluun ja se oli FC Lahden selviytyminen Europa Leaguen (ent. UEFA-cup) kolmannelle kierrokselle. Valitettavasti itse en ulkomaanreissuille taipunut, mutta kotipelien fiilis ja jännitys korvasi sen puutteen. Ei tarvitse joukkueen hävetä. Veikkausliigassa taapertaminen sen sijaan jatkui, vaikka pelipaikkakin vaihtui Kisapuistoksi. Ehkäpä kesän kiinnostavin futissarja lienee yksi kutosdivarin lohkoista, jossa Lahen Pojat PS taistelee noususta ylempään sarjaportaaseen FC Loviisan kanssa.

Summer Up, Pesäkallion kesäteatteri, Kisapuistorock Alatorilla, Lahden Yöt ja Korttelit-tapahtuma – vain ihan populaarimmat mainitakseni – kertoo siitä miten monipuolista Lahden tarjonta voi olla. No ei aivan suoraan, mutta idealistina toki haluan asian nähdä.

Kesä jatkuu ja lämpimiä kelejä on ennustettu (kansankielellä luvattu), joten ilmoja kelpaa pidellä. Järvivedetkin ovat lämpimiä ja iltauinnit Möysän seesteisellä rannalla ovat henkisesti piristäneet viileneviä kesäiltoja. Kesä jatkuu toki kulttuuripuolellakin. houkuttelevat Torven tapahtumat sekä Jazztori, lähinnä Lahti Big Band. Maria Lund myös, mutta jäänee valitettavasti väliin.

No, katsotaan sitten syksyllä miten sitä tekstiä kasaantuu, kuinka paljon ja ennen kaikkea mistä aiheista. Toivottelen hyvää loppukesää ja alkavaa syksyä. Pidetään Vellamo-lippu korkealla!