Tänä syksynä Taidelauantain ohjelmisto oli jälleen runsasta ja Keskustaeheytyksen keskustaisäntä Riku Jaro oli saanut koottua monipuolisen ohjelman kulttuurinnälkäisille. Näkyvimmät muutokset viime vuodesta oli mm. se että tapahtumalava oli siirretty pääkirjastolta takaisin Kauppatorille. Lavan vierelle oli pystytetty kulttuuribasaari, jonka pienissä kojuissa eri kulttuuri toimijat esittelivät toimintaansa. Pienimuotoisempaa, mutta ei vähäisempää löytyi, monesta ravintolasta, pikkuliikkeestä ja sisäpihalta.
Historialliseen- ja Taidemuseoon oli koko päivän vapaa pääsy, joten käynti museossa oli ensimmäisenä mielessä. Ei sillä etteikö sinne voisi maksaakin… Historiallisen museon pihalla oli jo käynnissä varsinaiset maalausmarkkinat. Elävät mallit imitoivat tunnettuja maalauksia.
Sisällä museossa oli jo pidemmän aikaa ollut esillä 3×1=1 julistenäyttely, joka koostuu kolmesta erilaisesta aiheesta. Amnestyn Know Your Rights! kertoo omalla tavallaan ihmisoikeuksien toteutumisesta. Tai niiden toteutumattomuudesta. Ranskalainen Kabum! Mix esitteli nuorten suunnittelijoiden toteuttaman projektin aikaansaannoksia. Martti Mykkäsen työt, julisteet ja kirjankannet ovat osana suomalaista visuaalista muotoilua.
Paljon puhutusta Askon juhlanäyttelysarjasta pääsi tutustumaan sen viimeiseen osaan. Esillä oli hauskasti esillä mm. 1970-, 1980- ja 1990-lukujen kotiemme sisustusta.
Kartanon Taidelauantai tarjosi myös elävää runoutta. Lahti Sounds Poetry esittäytyi, jossa runojaan pääsi lausumaan myös juuri sanataiteeseen hurahtaneet. Nimensä mukaisesti, muutamissa runoissa oli Lahti teemana.
Museossa sai siis aikansa kulumaan miellyttävissä ja (toivottovasti) sivistävissä merkeissä.
Myöhemmin iltapäivällä suuntasin keskustaan. Oskarin Pihan sisäpihalla Hämeenkadulla oli Lauantainäyttämön puheharjoitukset. Kaverini houkuttelemana pääsin ensimmäistä kuuntelemaan harjoituksia varastorakennukseen… hmmm… Lauantaipäivän huumaa! Joka tapauksessa kokemus oli mieleenpainuva, vaikka osa tekstistä meni hieman ohi. Miljööhän on suorastaan viehättävän epätodellinen: kaksi puurakennusta keskellä kaupunkia, korkeiden betonitalojen ympäröimänä. Romanttista ja tervehenkistä rappiohenkeä. Täytyy vain toivoa ettei romantiikkaa viedä liian pitkälle, koska silloin ”on jo myöhäistä tehdä mitään”. Ehdottomasti tutustumisen arvoinen kohde.
Aivan kaikki häppeninki ei keskustassa ollut. Satama on jo siinä rajoilla, mutta selvästi keskustan ulkopuolella, Mytäjäisten veturivarikolla pitivät iltamia Lahden Topparoikka ry avoimien ovien muodossa. Koko kesä oli yhdistykselle työntäyteinen ja viime hetken mielijohteesta päätti se osallistua Taidelauantain ”ohjelman tekoon”. Väkeä varikolla pyörähti niukalti, mutta mielenkiintoisia keskusteluja varikon kohtalosta toki syntyi.
Kamera taisi olla osan kulttuurin täyttämästä päivästä mukana, mutta yhtään kuvaa en ottanut. Sekin jonkinlaista taidetta…?