Vuoden lahtelainen 2009

lahtelainen09_ots.jpg

Lahti-seura on valinnut Vuoden lahtelaiseksi 2009 toimittaja Markku Kosken. Valinta julkistettiin seuran vuosijuhlassa Lahden historiallisessa museossa sunnuntaina 1.11.2009.

Markku Koski on syntynyt vuonna 1945 Lahdessa. Hän on yhteiskuntatieteiden kandidaatti, freelance-toimittaja ja Lahden ammattikorkeakoulun Muotoiluinstituutin tuntiopettaja. Koski on tunnettu ja arvostettu populaarikulttuurin ja -musiikin asiantuntija. Hän on Filmihullu-lehden toimituksen jäsen ja kirjoittanut esseitä ja artikkeleita muun muassa Parnassoon, Etelä-Suomen Sanomiin, Helsingin Sanomiin, Uuteen Suomeen, Journalistiin ja Pakkaus-lehteen. Hän on myös toiminut City- ja Apu-lehtien kolumnistina.

Kotikaupunkiinsa Lahteen Markku Koski on suhtautunut aina erityisellä lämmöllä ja kirjoittanut siitä lukuisia artikkeleita eri julkaisuihin. Niissä hän on usein pohdiskellut lahtelaisuuden olemusta tavalla, joka erinomaisesti vahvistaa paikallista identiteettiä. Ehkäpä tiedostamattaan hän on näin samalla tehnyt mitä parhainta kotiseututyötä.

-Lahti-seura

markkukoski.jpg

Markku Koski kommentoi valintaansa. (haastettelu julkaistu myös Hollolan Lahti lehden numerossa 4/2009)

Miltä valinta Vuoden Lahtelaiseksi tuntuu ja mitä se merkitsee henkilökohtaisesti?
Sanon tähän samoin kuin Lahtea tunnetusti arvostava Dave Lindholm saatuaan jonkun palkinnon (en muista nyt minkä). Eli tämä on siinä mielessä hieno, ettei tätä voi anoa.

Mitä itse luulet mitkä ovat ne perustelut miksi teidät valittiin vuoden lahtelaiseksi?
En ole toki harjoittanut varsinaista kotiseututyötä, mutta olen eri yhteyksissä esittänyt näkemyksiäni Lahdesta. Siis toisaalta paljasjalkaisena lahtelaisena ja toisaalta osana yleistä toimintaani.

Miten lahtelaisuus näkyy omassa toiminnassasi henkilönä ja minkälaisen vaikutus Lahdella on ollut mm. teksteihisi?
Lahdesta voi lähteä, mutta Lahti ei lähde meistä. Pätee tietysti muihinkin lapsuuden ja nuoruuden maisemiin.Asialla ei ole kuitenkaan  mitään tekemistä sen kanssa millainen tämä maisema on.Sen lisäksi luulen, että Lahdella on ollut joitain erityispiirteitä, jotka ovat vaikuttaneet. 60-luvulla täällä oli vilkas elokuvan harrastus, jonka myötä täältä tuli aika monta kansallisesti merkittävää alan kriitikkoa (Pertti Lumirae, Eero Tuomikoski, Velipekka Makkonen).  Myös populaarimusiikin alueella täällä oltiin etujoukoissa (Ronnie and Loafers, bluesmiehet)

Olet pohtinut lahtelaisuuden ydintä, voinko sitä määritellä mitä se on?
Ei ydintä voi olla, voi olla vain ytimiä ja ristiriitaisuuksia. No, olkoon. Sanotaan että vesi ja sora.

Minkälainen on lahtelainen ilmapiiri?
Love and hate. Painopiste viimeisessä. Ambivalenssi, masokismi.

Mikä Lahdessa on parasta, entä mitä kehittäisit Lahdessa?
Sanon kuin Andy Warhol, että ”kaikki on hyvää”. En kuulu kehittäjiin, koko sana joutaa jäähylle. ”Kiinteistökehitys” – voihan nenä!

Lahden erikoinen?
Minä join Sinistä. On outoa, että Hartwall tappoi elävät brändit.

Minkälaisia terveisiä haluat lähettää lahtelaisille?
Moi, lahtelaista!

Rautateitä koululaisille

img_1834-fixx-x1092.jpg
Oppilaat katselivat tarkkaavaisina Rautatiepäivä-videota, jonka jälkeen pääsivät tutustumaan pienoisrautatiehen (kuva: Jarno Piltti)

Kesäkuun Lahden Rautatiepäivänä julkaistiin Mytäjäisten vanhan veturivarikon epävirallinen tiedotuslehti  Varikolla Tapahtuu. Senaattikiinteistöt on jo muutaman vuoden etsinyt alueelle ostajaa, ja mm. rautatiekulttuuritoiminnan jatkuminen alueella on epävarmaa ja alueen kulttuurihistoriallista arvoa haluttiin tuoda esille lehden avulla.

Lehden julkaisuun saatiin avustusta Lahden Kulttuuritoimelta. Avustuksen myöntämiseen sisältyi ehto jonkinlaisen pienimuotoisen yhteystyön tekemisestä vanhusten tai lasten parissa. Noudatimme Lahden kulttuuritoimen suositusta ja ryhdyimme kartoittamaan mahdollisia yhteistyökumppaneita. Kauaa ei asiaa tarvinnut miettiä, sillä hyvin nopeasti mieleen tuli aivan varikon lähellä sijaitseva Länsiharjun alakoulu. Toki valinnalla oli maantieteellisten seikkojen lisäksi myäs henkilökohtaisia perusteluja. Itse suoritin ala-asteen kyseissä koulussa aikoinaan. Jo heti kesäkuun alussa otimme yhteyttä rehtoriin ja jo ensimmäisen käynnin jälkeen asia rullasi omalla painollaan. Kesän aikana keräsimme materiaalia oppilaille opetuskäyttöön, kun he syksyllä palaisivat kouluun.

Syksyllä uudessa tapaamisessa ajankohta lyötiin lukkoon ja kävimme yksityiskohtaisemmin läpi päivän ohjelman. Ennakkovalmistelut sujuivat jotakuinkin niin kuin oli suunniteltu. Suurin haaste oli aikataulutus, olihan koulussa 19 luokkaa. Sekään ei lopulta tuottanut ongelmia, olihan koululla kokemustan tämäntyyppisistä teemapäivistä. Jokaiselle luokalle oli varattu 15 minuuttia, joka vaikutti ennakkoon sopivalta ajalta.

Esittelypäivää edeltevänä iltana veimme yhdistyksemme pienoisrautatien sekä muut tapahtumaa ja esittelyä tukevat tarvikkeet, mm. paljon nähneet maskotit Konduktööri-Kustaa ja Veturi-Ville. Yhtenä osana esityksessä oli Pekka Ilmarisen kuvaama video kesäkuun Rautatiepäivältä. Video olikin todella isona apuna havannoillistamaan rautatieharrastuksen monia mahdollisuuksia ja ainakin nyt Länsiharjun koulun oppilaat tunnistavat resiinan.

img_1831-fixx-x1092.jpg
Oppilaiden värikkäitä piirustuksia (kuva: Jarno Piltti)

Tapahtumapaikkana toiminut ns. pikkukoulun monitoimitila oli omiaan tämäntyyppiselle esitykselle. Tilaa oli isolle pienoisrautatielle ja oppilaat pääsivät lähituntumalta rautatieharrastuksen saloihin. Toisen luokan oppilaat olivat koristelleet luokan hienoilla veturipiirrustuksillaan.

Esitys alkoi hieman hermostuneesti, olihan tilanne esittelijälle, allekirjoittaneella ensimmäinen laatuaan. Kaikesta kankeilusta huolimatta, tilanne tasaantui ja homma hoituikin rutiinilla loppuun asti. Pienoisrautatie oli se elementti joka herätti luonnollisesti eniten kiinnostusta. Radalta suistuva juna oli aina yhtä hauskaa. Pienoisveturinkuljettaja Jarno Piltti sai kuitenkin pitää työnsä.

Esittelymaratoonin puolivälissä ehdittiin syömäänkin. Tarjolla oli puuroa ja mehukeittoa. Totesinkin kollegoiden kesken että puuro maistuu yhtä hyvältä kuin 20 vuotta sitten. Kiitokset siitä keittiöön ja koko Suomen kouluruokailusysteemille.

Loppupäivästä ohjat otti Piltti, Jonne Seppäsen jatkaessa elokuvannäyttäjänä.
Oppilailta, niin tytöiltä kuin pojiltakin tuli teräviä kysymyksiä ja monet jakoivat myös omia kokemuksiaan rautateistä ja olipa paikalla myös ainakin yksi topparoikan nuorisojäsenkin.

Koulun toimesta esityksiä tallennettiin jälkipolville. Tapahtuma olikin kaikin puolin onnistunut ja hyviä vaikutelmia jätettiin molemmin puolin. Suosittelemmekin tämäntyypisiä vierailuita kaikille yleishyödyllisille yhdistyksille.

Konduktöörin matkassa

rautasema_3916.jpg

Usean pikkupojan toivoammatti on veturinkuljettaja ja niin oli myös lahtelaisen rautatieharrastajan Markus Heleniuksen. Hän kouluttautuikin muutama vuosi sitten rautateille, ei kuitenkaan veturinkuljettajaksi vaan konduktöörin ammattiin. Aiemmin myös leipurin ja korusepän töitä tehnyt Helenius kertoo mitä tämä liikkuva työ pitää sisällään.

Missä konduktööri työskentelee?

Konduktööri työskentelee junissa sekä kaukoliikenteessä että Helsingin lähiliikenteessä. Kummassakin junatyypissä työtehtävät ovat jotakuinkin samanlaisia, tosin lähiliikenteessä pitää hallita enemmän erilaisia lipputyyppejä.

Mitä työtehtäviin kuuluu?
Konduktöörin näkyvin työtehtävä on matkustajien auttaminen sekä lippujen tarkastus ja myyminen. Konduktöörin vastuulla on kuitenkin myös vaunujen liikennekelpoisuus ja vaunuissa olevien  matkustajien turvallisuus, yksikään juna ei lähde asemalta ellei siinä ole konduktööriä mukana.

Konduktööri on siis junassa yhtä tärkeä kuin kuljettaja. Pääsääntöisesti voidaan sanoa että kuljettaja vastaa kaikesta mikä liittyy junan kuljettamiseen turvallisesti. Konduktööri vastaa kaikesta muusta.

Myös konduktöörin täytyy, kuljettajan tavoin, osata rautateillä esiintyvät merkit ja opasteet siksi, että esimerkiksi Helsingin asemalta lähtevät kaukojunat usein peruutetaan lähtölaituriinsa muutaman kilometrin päässä olevalta varikolta missä juna on koottu, tarkastettu ja siivottu. Tätä sanotaan junan saattamiseksi. Tällöin
konduktööri on junan viimeisen vaunun päätyovella kuljettajan silminä ja antaa puhelimella kuljettajalle tietoa, jos edessä on jotain miksi pitää vaikkapa pysähtyä. Veturinkuljettajan ja konduktöörin välillä on tällaisissa työtehtävissä jatkuva puheyhteys junaturvallisuuden takaamiseksi. Lisäksi konduktöörin töihin kuuluu tarvittaessa suorittaa jarrujentarkastuksia kuljettajan kanssa.

Mitä taitoja ammatissa vaaditaan?

Konduktöörin työssä on tärkeää tulla toimeen monenlaisten ihmisten kanssa. Työ on itsenäistä ja vastuullista, joten vastuuntunto ja tunnollisuus ovat tärkeitä ominaisuuksia. Junissa voi matkan aikana tulla vastaan monenlaisia tilanteita sekä matkustajien että kaluston kanssa joten tilannehallinta, päätöksenteko- ja paineensietokyky ovat oikeastaan edellytyksiä että ammatissa voi toimia.

Mikä houkutteli konduktööriksi?
Omassa tapauksessani kävi niin, että tein harrastuksesta työn. Ensimmäinen ammattihaaveeni pikkupoikana oli veturinkuljettaja. Siitä lähtien olin halunnut rautateille töihin. Konduktöörin työ sopii minulle paremmin kuin kuljettajana olo, koska tässä työssä saa olla ihmisten kanssa tekemisissä. Kuljettajan työ on paljon yksinäisempää.

Mikä on parasta työssä?
Se, että saa olla junassa töissä. Yksikään päivä ei ole samanlainen, joten työhön ei pääse kyllästymään.
Jollain tapaa myös se että on osa suurta, toimivaa koneistoa, tuo tyydytystä.

Harrastamisen iloa messuhallissa

vesijarven_pienasema.jpg

Lahden messukeskuksessa esittäytyvät viikonloppuna (7.-8.11.) eri alojen pienoismalliharrastajat monipuolisella tarjonnallaan. Messuista kertoo järjestäjänä toimivan Märklin Club of Finlandin puuhamies Martti Rinne.

Mitä messukeskuksessa on tarjolla viikonloppuna?
Tapahtumassa on esillä paljon pienoisrautateitä mm. noin 30 metriä pitkä Fremo malli-rata ja dioraamoja sekä rautateihin liittyvää materiaalia. Esillä on myös harrastajien rakentamia pienoismalleja. Erikoisnäyttelyssä on esillä Märklin mallivuoden 1959 kalustoa. Tapahtumassa ajetaan myös RC-autokilpailu sekä näytösalueella on sähköhelikopteri- ja taitolentokone lennätystä. Erikoisuutena on ”dioraama” kuinka pienoislentokoneet ja Barbit/Kenit ovat sopuisasti yhdessä! Esillä on myös suuri määrä nukkekoteja ja niiden esineistöä.
Tapahtumassa voi tutustua uusiin harrastustuotteisiin; junat, junaradat, autot, autoradat, lentokoneet, koottavat rakennussarjat, Military action figuurit, RC-tuotteet ja välineet, maisemointitarvikkeet, nukkekodit/tarvikkeet, keräilymallit, harrastulehdet Pienoismalli ja Mallix, harrastuskirjallisuus yms.

Varmasti paljon katseltavaa, mutta onko kävijällä mahdollisuutta myös
osallistua? Keille tapahtumaa voi suositella erityisesti?

Monella osastolla kävijöiden on mahdollista myös kokeilla, autoradalla ajoa,
junaradalla ajoa, lentokonesimulaatoreita ym. Tapahtuma on tarkoitettu kaikille. Uskomme, että tapahtumassa jokainen kävijä löytää jotain uutta ja mielenkiintoista.

Minkälainen kysyntä nykyään pienoismalleille ja ym. harrasteille?
Jos katsotaan ajassa taaksepäin, uskon että harrastusten pohja on jo löydetty. Nykyään moni asia ei ole enää niin kallis kuin ennen. Esimerkiksi RC-tuotteet ovat todella edullisia ja siten kaikkien harrastajien ulottuvilla.
Uusi tekniikka on antanut uusia mahdollisuuksia harrastukselle joten esim. RC-auto ja ilmailupuolella on ollut positiivinen kehitys.

Oletko huomannut onko tietokonepohjaiset ns. ”uudet” harrastusmuodot
vieneet tilaa ns. vanhoilta käsityöharrastuksilta?

Kyllä, tämä on ollut selvä, mutta vastaavasti on tullut uusia yhteisiä harrastusmuotoja kuten nukkekotiharrastukset.

Onko messujen sisällön luonne tai painotus muuttunut viime vuosina?
Viimeksi vuonna 2000 Märklin Club järjesti ko. tapahtuman, lähtökohtana on
harrastaminen ja nyt on kaikkien suurin pienoisrautatiekokonaisuus esillä
Suomessa.

Lahdessa on aiemminkin järjestetty vastaavia tapahtumia, minkälainen
paikka Lahti ja messuhalli on tapahtumapaikkoina?

Lahden messuhalli on varmasti yksi parhaimmista paikoista missä ko. tapahtuman voi järjestää.

Tulevan tapahtuman järjestää siis pienoisrautatiepainotteinen Märklin
Club Finland, mitä muita tapahtumia yhdistys järjestää?

Märklin Club on mukana myös vanhojen leikkikalujen keräilytapahtuman
järjestämisessä Turussa ja Helsingissä.

Minkälaista muuta toimintaa Märklin Club of Finland pitää sisällään?
Märklin Club of Finland ry. on pienoisrautatieyhdistys, jäseniä noin 140 ympäri Suomea. Pidämme kerhotapaamisia, toimitamme jäsenlehteä, korjaamme ja huollamme Märklin-kalustoa, opastamme ja teemme pienoisrautatiealaa tunnetuksi.

Mikä on pienoismalleista parasta?
Meidän mielestä Märklin, mutta pääasia että jokaisella on hauskaa omassa harrastuksesaan – merkistä viis.

Kirja-arvio: Lahtelaisen lukukirja

ll_kansi.jpg
Hannu Kivilä: Lahtelaisen lukukirja
Lahti-seura / Lahden kaupungin museo 2007, 288 sivua

Hannu Kivilä on viime vuosina tullut tutuksi Hollolan Lahti -lehden lukijoille, onhan hänen tunnelmalliset Lahti-piirrokset kuvittaneet lehden sisältöä muutamaan otteeseen. Kivilä on kerännyt kannuksensa musiikin saralla, mutta on erittäin innokas kotiseutumies, siitä on tuskin epäilystä kun pitää kädessään hänen kokoamaansa ja toimittamaansa Lahtelaisen Lukukirjaa. Kirja ei suinkaan ole ensimmäinen Kivilän kirjoittama lahtelainen historiateos. Aiempiin julkaisuihin kuuluu mm. Lahden paikallisliikenteen historiaa käsittelevä vuonna 1997 julkaistu Markalla Möysään.

Lahtelaisen Lukukirja on julkaissut Lahden Kaupungin museon ja Lahti-seura vuonna 2007. Kirjan julkistamishetkestä on kulunut melkein kaksi vuotta, mutta kirjan tuoreus on säilynyt ja tullee säilymään tulevaisuudessakin. Siitä pitää huolen Kivilän harkitusti valitut aiheet, jotka eivät vanhene.

Lähes kolmesataasivuinen kirja sisältää noin 130 Lahteen liittyvää käsitettä ja konkreettisia asiaa: yrityksiä, paikkoja, katuja ja rakennuksia; vielä olemassa olevia tai vain pelkästään vanhemman polven muistoissa. Kivilä itse toteaa kirjasta: ”Lahtelaisen Lukukirja sisältää jo aiemmin monessa eri yhteydessä julki tuotua faktaa, mutta täysin uuteen muotoon tiivisteltynä ja ryhmiteltynä. Olen kahlannut läpi melkoisen määrän Lahdesta vuosikymmenien mittaan kirjoitettuna ja yhdistänyt mielestäni olennaisimmat palat tiiviiksi kokonaisuuksiksi.” Jokaiseen aiheeseen Kivilä on keskittynyt noin 2-4 sivun verran. Artikkeleita on kuvitettu aiheeseen sopivilla piirroksilla sekä vanhoilla lehti-ilmoituksilla ja mainoksilla. Lähteinä Kivilällä on ollut mm. sanomalehdet, vanhat kartanot, osoitekalenterit ja puhelinluettelot. Toki tärkeänä lähteenä on ollut lukuisat omakohtaiset tutustumismatkat Lahden ympäristöön.

Monet kirjassa mainitut kohteet ovat kaupungistamme kadonneet, toiset muuttaneet muotoa, rippeitä muistuttamasta menneistä. Huokutus olisi varmasti suuri moralisoinnille. Tätä Kivilä ei kuitenkaan onneksi tee. Hän vain toteaa miten asiat olivat ja miten ne nykyään ovat. Kirja perustuu vahvasti kirjoittajan omakohtaisiin kokemuksiin ja hän on onnistunut kirjoittaa ilman sentimentaalisuuden tuomaa rasittavuutta, etäisen viileästi, mutta silti lämpimästi Lahtea silitellen. Kivilä myöntää että ei etsi lahtelaisuuden syvintä olemusta, vaan jättää lukijan vastuulle tarkastella mikä tärkeää. Asiallisuudesta huolimatta, tekstit on kirjoitettu kevyesti ja helposti lähestyttävästi. Kirjaa onkin mukava lueskella itseään kiinnostavien aiheiden mukaan, mutta kirjan voi helposti lukea vaikkapa muutamassa osassa tai jopa kerrallaan.

Lahteen juuri muuttaneelle tai Lahtea tuntemattomalle kirja voi olla vaikea avautua ja jonkinlaisen perustieto auttaa paremmin avaamaan kirjassa esille tulevia asioista. Se ei tietenkään ole välttämätöntä, mutta suuremman ilon ja hyödyn siitä saa, jos paikoista tai asioista on omakohtaisia kokemuksia, jotka helpottavat omaksumista.

Kivilä kertoo yhtenä kirjan innoittajana olleen 1960-luvulla ilmestynyt Olli Järvisen Lahti Ennen Meitä -kirjan. Kaikesta päätellen Lahtelaisen Lukukirja kirja tullee olemaan monelle samanlainen innoittaja Lahtea kohtaan, joka saa meidät tutustumaan Lahteen. Kirja täyttää paikkansa ylivoimaisesti Lahti-kirjallisuudessa, ja en yhtään ihmettelisi jos kirja saisi jatkoa.