Aihearkisto: Ympäristö

Lahti uudistuu – osa 1

Julkaistu , kirjoittanut
Vastaa

Lahtiuudistuu.fi sivu avattiin menneenä talvena. Sivuilla voi seurata ja kommentoida ajankohtaisia kaupungin rakennushankkeita. Samat hankkeet on nähtävillä tietenkin Lahden kaupungin verkkosivustolla, mutta Lahtiuudistuu.fi on populäärimpi ja kenties helposti lähestyttävämpi sivusto. Sivun ylläpitäjät kaipaavat kansalaisilta kommentteja ja palautetta.
Uudistushankkeet ulottuvat keskustasta kaupungin eri osiin. Tälle hetkellä sellaisilla kohteilla kuten, Ydinkeskusta, Radanvarsi, Matkakeskus, Ranta-Kartano, Hennala, Niemi, Liipola ja Jalkaranta on oma hanke-esittely sivustolla. Esittelystä puuttuu sellaista tärkeät kohteet Mytäjäisten varikkoalue sekä Malski tai tarkemmin Panimon alue. Tärkeitä siksi, että niillä kulttuurihistoriallista arvoa ja lisäksi molempien alueiden ”kehitystyö” on viivästynyt ja siitä syystä osittain jäänyt muiden hankkeiden varjoon.

Panimon viereen Kulmakadulle nousee uusi asuinkerrostalo. Nosturin asennustyöt käynnissä huhtikuussa 2014. (Kuva Sauli Hirvonen)

Panimon viereen Kulmakadulle nousee uusi asuinkerrostalo. Nosturin asennustyöt käynnissä huhtikuussa 2014. (Kuva Sauli Hirvonen)

Toriparkin pinnasta havainnekuvat

Keskustan näkyvin ja puhutuin rakennushanke Toriparkki on edennyt aikataulussaan. Hiljattain Lahtiuudistuu.fi-sivulla julkaistiin havainnekuvat torista ja sen tulevasta kivipinnasta, sekä uusista pysyvistä rakennuksista eli neljä porrashuoneesta. Vapaudenkadun puoleisiin porrashuoneisiin yhdistetään toritoimintojen tiloja, joita kaupunki vuokraa.
Porrashuoneiden muotoa ja materiaalivalintoja kannattaa miettiä tarkkaan, jotta käytännössä vältytään torimiljöötä rumentavilta ”peltisiltä huoltokopeilta”. Voiko niihin yhdistää joitain muita toimintoja, esimerkiksi tapahtumien tai markkinoiden aikaan tai onko kohteet oivallinen paikka julkiselle taiteelle? Kyseessä on kuitenkin torin pysyvät rakenteet.
Ns. arkitorin puolelle, Torikadun reunalle on kaavailtu taide-elementtiä, joka toimisi osaltaan esiintymiskorokkeena pienille tapahtumille.

Torin pintaa on ehditty kritisoimaan (mm. sosiaalisessa mediassa) tylsäksi ja eleettömäksi. On ehdotettu että Lahden kylän vanhojen talojen paikat voitaisiin merkitä torin kiveykseen. Ehdotin jo talvella torille Viipurintien muistomerkkiä, jossa ”tien” linjauksessa käytettäisiin erilajista kiveä korvaamaan punaista graniittia, harmaan kiven toimiessa tilanjakajana kuten muuallakin torilla. Näin pieni kaistala rikkoisi torin kiveyksen symmetriää, tuoden kylän historian esille.

Lahteen perustettiin elämysmatkailuosuuskunta

Julkaistu , kirjoittanut
Vastaa

Matkailu on maailmanlaajuisesti yksi nopeimmin kasvavista liiketoiminta-alueista. Lahden seudun ja Päijät-Hämeen luonto, historia ja olemassa oleva piilevä matkailun kapasiteetti ovat vahvasti alikäytettyjä. Ulkoiset edellytykset monipuolistaa alueen potentiaaliin perustuvia matkailupalveluja ovat viime aikoina parantuneet sekä alueen ja sitä ympäröivän väestön sosiodemograafisten muutosten ansiosta että merkittävien liikenneyhteyksien parantumisen ansiosta.

Neljä Lahden Seudun matkailun kehittämismahdollisuuksiin vahvasti luottavaa lahtelaista perusti 16.1.2014 Lahden Seudun Kulttuuri- ja Elämysmatkailu nimisen osuuskunnan.

Osuuskunnan toimiala määriteltiin perustavan kokouksen hyväksymissä säännöissä seuraavasti:

Osuuskunnan toimiala on kehittää ja edistää Lahdessa, Päijät-Hämeessä ja muilla lähialueilla elämys, luonto- ja kulttuurimatkailua, alueen kulttuuriperinnön ja historian tutkimusta, tallentamista ja tunnetuksi tekoa.
Osuuskunta tukee museotoimintaa, ammatinharjoittajia ja yrityksiä, jotka omalla toiminnallaan vaalivat alueen kulttuuri- ja luontoarvoja ja edistävät niiden matkailullista hyödyntämistä luonnon suojeluun ja kestävän kehityksen periaatteiden mukaisesti.
Osuuskunta ylläpitää palvelutoimistoa, joka tuottaa matkailupalveluita ja välittää jäsenille toimeksiantoja sekä hoitaa jäsenten tarvitsemia toimistopalveluita ja tarvike-w ja muita tilauksia ja tavarahankintoja.
Omaa myymälää pitämällä tai muulla tavoin osuuskunta markkinoi jäsentensä valmistamia palvelutuotteita, koru-, matkamuisto- ja käyttöesineitä.
Osuuskunta voi tuottaa myös muita osuuskunnan jäsenten toimintaa tukevia palveluja

Osuuskunnan perustamisasiakirjat lähetettiin Patentti- ja Rekisterihallitukseen hyväksymistä varten maanantaina 20.1.

Osuuskunnan perustajajäsenistä muodostettu 4-henkinen hallitus järjestäytyi välittömästi perustavan kokouksen jälkeen. Puheenjohtajaksi kokouksessa valittiin Antti Holopainen. Osuuskunnan asiamieheksi kutsuttiin hallituksen ulkopuolelta Antti Papinniemi.

Tammikuun alusta 2014 voimaan astunen osuuskuntalain 5§:n mukaan ”Osuuskunnan toiminnan tarkoituksena on jäsenten taloudenpidon tai elinkeinon tukemiseksi harjoittaa taloudellista toimintaa siten, että jäsenet käyttävät hyväkseen osuuskunnan tarjoamia palveluita taikka palveluita, jotka osuuskunta järjestää tytäryhteisönsä avulla tai muulla tavalla.”  Osuuskunnan perustava kokous hyväksyi laissa säädetyn osuuskunnan toiminnan tarkoituksen lisäämättä tarkoitusta toisella tavalla määrittäviä tai rajaavia säännöksiä perustetun osuuskunnan sääntöihin.

Päätimme käynnistää heti osuuskunnan jäsenhankintaprosessin tavoitteenamme saada koottua mahdollisimman laaja joukko osuuskunnan toimialan hyväksyviä yhteisöjä ja yksityishenkilöitä kehittämään Lahden seudun elämys- luonto- ja kulttuurimatkailua, tukemaan alan yritystoimintaa ja tuottamaan yhdessä Lahden seudun ainutlaatuiseen luontoon ja kulttuuriin nojautuvia matkailupalveluja.

Osuuskunnan perustava kokous päätti osuuden merkintähinnan suuruudeksi 100 euroa, josta merkintähinnasta 50 euroa merkitään osuuspääomaan ja 50 euroa sijoitetun vapaan oman pääoman rahastoon.

Jäsenhakemukset voi lähettää joko alla olevalla osoitteella tai sähköpostilla osoitteeseen

Antti Papinniemi
antti[at]papinniemi.com
tai
Osuuskunta Lahden Seudun Kulttuuri- ja Elämysmatkailu
c/o Antti Holopainen
Puistokatu 11 B 40
15100 Lahti

Teksti: Antti Holopainen

Kun Lahtea rakennetaan

Julkaistu , kirjoittanut
Vastaa

Lahden keskustassa käy parhaillaan kiivas uudis- ja korjausrakentaminen. Puurakennuksia edustava Oskarin piha on ainutlaatuinen palanen keskellä Lahden kivikeskustaa, kahden kerrostalon puristuksissa. Muutaman kerran olen käynyt siellä kahvilla, ja kerran olen päässyt sen piharakennukseen kuuntelemaan eräänä Taidelauantaina Lauantainanäyttämön lukuharjoituksia. Todella idyllinen kaupunkimiljöö.
[Oheinen artikkeli julkaistiin Hollolan Lahti -lehdessä jossa oli juttu Oskarin Pihan vaiheista, johon edellä mainittu kappale viittaa. Juuri lehden ilmestymisen aikoihin Uusi Lahti -lehti uutisoi Oskarin Pihan mahdollisesta katoamisesta lahtelaisesta kaupunkimiljööstä, toim. huom.]

Rakennustyömaalta työmaalle. Torin ympäristö heinäkuussa 2013

Rakennustyömaalta työmaalle. Torin ympäristö heinäkuussa 2013

Usein vanhoja valokuvia katsellessa valtaa pieni haikeus kadotetusta vanhasta Lahdesta. Tosin monet asukkaat pystyvät vielä itsekin muistamaan vanhoja puutaloja, joilla on ollut kaupunkikuvallista merkitystä tai ovat olleet oleellisena osana lahtelaisten ympäristöä useina vuosikymmeninä.

Yksi keskustan viimeisimmistä puutaloista Puu-Kotila purettiin muutama vuosi sitten. Tontti oli pitkään tyhjillään, kunnes viime vuonna uuden kerrostalon rakennustyöt alkoivat.
Kulkutautisairaalan tontille Launeenkadulla on noussut jo uudet rakennukset, joten Launeenkadun varsi on uusiutumassa voimakkaasti.
Möysän puukoulu tai tarkemmin ilmaistuna sen puinen siipiosa purettiin ja tilalle nousi moderni lisäosa. Vanhan rakennuksen hirret saivat tosin uuden kodin toisaalla.
Parhaillaan Kullankukkulassa on vanhojen puutalojen kunnostus käynnissä.

Miten säilytetään?

Toisenlaisia tarinoitakin on. Jalkarannassa säilyi Lahti Aquan Ainolan huvila, joka kunnostettiin. Museo ei kuitenkaan ollut tyytyväinen lopputulokseen: “Vanhan talon korjaamisessa perusajatus on, että korjataan ainoastaan se, mikä on viallista eikä uudisteta. Mitään, mitä talossa ei ole ollut, ei pitäisi siihen lisätä.” (Yle Uutiset 19.8.2013, lisätty 24.10. ESS.fi:n juttu).

Ilmeisesti monesti taloudelliset realiteetit johtavat kompromisseihin.
Moni yksityinen koti on pelastunut, kun sen asukkailla on ollut aikaa, tietoa ja taitoa kunnostaa oma uusi vanha koti.
Valtaosin korjausrakentamisessa taitaa olla kyse siitä, miten saadaan sovitetetuksi taloudelliset realiteetit ja ajanmukainen tieto-taito ja laadukas rakentaminen ja samalla ottaen huomioon historialliset erityispiirteet.
Omistajalla on oikeus tehdä hallussa olevalleen omaisuudelle minkä parhaaksi näkee, mutta milloin käyttöomaisuus tässä tapauksessa rakennus, muuttuu yhteiseksi kulttuurihistoriaksi, muistijäljeksi, sen arvoa ei voida enää mitata pelkästään euroissa.
Lahti Aqualla on Jalkarannassa toinenkin rakennus, entinen Jaakkolan tilan päärakennus (Yle Uutiset 19.8.2013), joka kuitenkin on vailla käyttöä. Tämä lienee se suurin uhka vanhoille rakennuksille. Kuten eräässä suomalaisessa viihdeohjelmassa todetaan: “Talot tykkää että niissä asutaan”. Tässä lauseessa on vinha perä. Esimerkiksi Mytäjäisen veturivarikolla tilanne on vain pahentunut, kun alueen asukkaat ja muut toimijat häädettiin rakennuksista.

Kaunis kaupunki?

Lahtea usein arvostellaan rumaksi kaupungiksi, ja yhden tulkinnan mukaan tähän on syynä kaupungin nuori ikä, historiattomuus. Keskusta on uusiutunut sotien jälkeen maaltamuuton  ja kasvun siivittämänä. Usein rakennnemuutospuuskissa kaikki vanha nähtiin (ja edelleenkin) esteenä “kehitykselle”. Kehitystä se olikin: asumisen laatu parani, rakennustehokkuus kasvoi, ihmisille saatiin uusia asuntoja.
ESS.fi kysyi taannoin Lahden ruminta rakennusta. “Onneksi” eniten ääniä sai Vesijärvenkatu 16, joka on menossa ensi vuonna remonttiin. Jutun perusteella monet ihmiset kiinnittävät huomiota yleiseen siisteyteen, eivät niinkään historiallisiin kerrostumiin tai arkkitehtuurisiin ihanteisiin, vaikka toki perinteinen betonielementti sai kuulla kunniansa.
Kun Helsingin paljon arvostelua saanut ns. Makkaratalon julkisivun saaneerauksesta julkaistiin suunnitelmat, rakennuksen makkarat haluttiin säilyttää: epäesteettisyys muuttuu historialliseksi ainutlaatuiseksi ja kertoo yhdestä ihanteesta tiettynä aikana.
Rakennusten ulkokuori on vain yksi kaupungin kauneutta ilmentävä seikka joskin näkyvin. Oleellista on myös sellaisilla asioilla kuten kaupungin henkinen tila, arvostukset ja se, miten ne ovat vuorovaikutuksessa ulkoisen
kanssa.
Tasapainoinen kaupunki on myös kaunis.

Artikkeli julkaistu alunperin Hollolan Lahti -lehdessä 3/2013

Linnaistensuolla

Julkaistu , kirjoittanut
Vastaa

Sunnuntaina ulkoisen kovalevyn ostosreissua ei koskaan tehtykään, vaan päädyimme spontaanisti ”Maken” kanssa Ämmälän kautta Linnaistensuolle. Make on harjoittanut lähialuematkailua pyörällä monena vuonna Lahdessa ja sen ympäristökunnissa, joten (koti)seudut ovat tulleet hänelle tutuksi. Täytyy miehelle hattua nostaa, vaikkakin hampaat irvessä… Ja vähän hävettäen jouduin tunnustamaan että en ole aiemmin Linnaistensuolla käynytkään. Jotain hataria perustietoja minulla sentään oli, luonnonsuojelualue… ja siinähän se sitten olikin. Lahden seudun Luonto -sivuilta ja tietysti Wikipediasta löytyy parempaa tietoa:
”Linnaistensuon luonnonsuojelualue Lahden Kujalassa on perustettu säilyttämään edustava näyte päijäthämäläisestä suoluonnosta. Viimeksi vuonna 2003 liitettyjen uusien alueiden ansiosta pinta-ala on nykyisin noin 200 ha.”

Linnaistensuolla

Linnaistensuolla

Ajoimme Linnaistentieltä ja pysäköimme auton Linnaistenmäen kupeeseen.
Astelimme metsän poikki, muutamia ihmisiäkin tuli vastaan, olihan varsin kaunis syyssää. Eikä aikaakaan, kun pitkospuut näkyivät puiden takaa. Kun astelimme vankkoja puita pitkin auringon mukavasti lämmittäessä ja vesi väreili pitkospuiden alla, lintu, jos toinenkin päästeli ääniä, oli todella vaikea uskoa että olimme Lahdessa. Hetken pälyiltyämme ympärille, päätimme kääntyä takaisin, ja palata ensi kerralla paremmalla ajalla, oikeanmukaisella varustuksella (mm. eväät), niin kokonaisuus avautunee vielä paremmin.

Linnaistensuolta ajeltiinkin seuraavaksi Uuteenkylään ja muualle Nastolaan, minulle(kin) vanhoihin tuttuihin maisemiin, mutta se onkin jo toinen tarina. Ja yhtä tylsä.

[päivitetty 8.10., video lisätty]

Kirja-arvio: Lahti

Julkaistu , kirjoittanut
Vastaa

Lahdesta on julkaistu useita kuvateoksia ja nyt lukulampun valossa on vuonna 1963 Lahden kaupungin julkaisema Lahti-niminen kirja. Se ei liene poikkeuksellinen tai omalaatuinen, mutta 49 vuotta myöhemmin se tuo esiin toisenlaisen Lahden kuin miltä se itselle nykyään näyttäytyy. Mutta silti se näyttää sen saman Lahden, joka on tullut tutuksi ja niin kai näiden kuvakirjojen ajankuvaus on se asia johon aina haluaa palata.

Toinen olennainen syy miksi haluan juuri nimenomaan kirjoittaa tästä kirjasta on se seikka että sain kirjan lappeenrantalaiselta kaveriltani, joka tiesi minut Lahti-faniksi, ja jonka kanssa on käyty monet hyvät keskustelut Lahdesta ja Lappeenrannasta. Niinpä perinnöksi jäänyt hyväkuntoinen kirja sai uuden omistajan: poika tuli kotiin.

Toimituskuntaan on kuulunut Antero Nurminen, Pentti Mäkinen, Niilo Savutie, Osmo Vesiranta, Toini Vuorenjoki. Kirjan johdannon on kirjoittanut lahtelaisille tutumpi Olli Järvinen. Tekstit ovat suomeksi, ruotsiksi ja saksaksi. Yli 90-sivuinen teos sisältää niin mustavalko- kuin värikuviakin. Värikuvia on 6 kpl ja niissä todella värit tulevat hienosti esille, jota tietenkin korostaa niiden määrän vähyys verrattuna mustavalkoisiin. Esimerkkeinä Fellmannin puiston kukkaloisto tai talvisen linja-autoaseman sävyt.

Kirjassa on paljon mielenkiintoisia yleiskuvia kaupungista, etenkin jo nyt kadonneista teollisuusalueista sekä lähikuvia ihmisistä näiden kompleksien sisällä, joista avautuu arkinen lahtelaisuus. Keskustakuvissa kiirehtivät ihmiset kertovat omalta osaltaan väistyvästä agraariyhteiskunnasta kohti urbaania kaupunkia; 1960-luvulla Lahti oli voimakkaasti kasvava kaupunki. Kirjan alustusteksti päättyykin lauseeseen: ”Elämä jatkuu, samoin kaupungin rakentaminen, jotta huominen olisi tätä päivää parempi”.