Aihearkisto: Ympäristö

Höyryllä Heinolaan ja Vierumäellä rautatiepäivä

Julkaistu , kirjoittanut
Vastaa
Pikku-Jumbo on ollut tuttu näky Lahden seudulla (Kuva Sauli Hirvonen)

Pikku-Jumbo on ollut tuttu näky Lahden seudulla (Kuva Sauli Hirvonen)

Kesäkuussa höyryjuna Pikku-Jumbo ajaa jälleen Lahdesta Heinolaan. Näillä näkymin höyryllä kuljetaan ainakin yhtenä viikonloppuna 10. ja 11. päivänä kesäkuuta. Viikonloppuun kuuluu kolme edestakaista matkaa Lahdesta Heinolaan.
Lisätietoja tulevan kesän höyryjunasta kevään aikana. Höyryjunaa liikennöi Haapamäen museoveturiyhdistys ry.
Lahden seudulla on järjestetty vuodesta 2007 asti säännöllisiä höyryjunamatkoja, jonka yhteydessä mm. väliasemilla on järjestetty erilaisia tapahtumia. Tulevana kesänä ainakin Vierumäen asema avaa ovensa ajojen yhteydessä molempina päivinä.

Vierumäen Rautatiepäivä 10.6.

Lahden rautatieharrastajat Topparoikka ry järjestää Vierumäen asema-alueella lauantaina 10.6. höyryjuna-ajojen yhteydessä Rautatiepäivä-tapahtuman. Lahden Mytäjäisten varikolta tutuksi tulleet Rautatiepäivät saavat jatkoa Vierumäen aseman ympäristössä, autenttisessa rautatiemiljöössä. Haapamäen museoveturiyhdistyksen höyryjuna liikennöi radalla pysähtyen Vierumäen asemalla.

Kesäinen Vierumäen asema (Kuva Ilona Reiniharju)

Kesäinen Vierumäen asema (Kuva Ilona Reiniharju)

Päivän aikana klo 10-19 asemalla on monipuolista ohjelmaa, tapahtumassa esiintyy mm. bluesmies Ismo Haavisto klo 17 alkaen. Asemalla pienoisrautatie, näyttely ja kahvio. Alueella voi tutustua museojunakalustoon ja tapahtumaan saapuu muita vanhoja kulkuneuvoja, maatalouskoneita yms.
Jos haluat tarjota ohjelmaa, talkooapua Rautatiepäivään tai muuten vaan tiedustelle lisätietoja, niistä tarkemmin osoitteessa: www.topparoikka.net.

Asema on auki myös sunnuntaina 11.6. klo 10-14.

Ismo Haavisto

Vierumäen asemalla esiintyvä Ismo Haavisto kuuluu Suomi-bluesin ammattilaiskaartiin. Ismo tunnetaan laulajana, harpistina, kitaristina ja biisintekijänä. Haavisto on mukana omalla kappaleellaan Aki Kaurismäen tuoreessa elokuvassa “Toivon tuolla puolen”, jonka ensi-ilta oli 3.2.2017. Ismo Haavisto One Man Band on Ismon aktiivisin “kokoonpano”. Haavisto soittaa kitaraa, slidea, huuliharppua ja tietysti laulaa. Menoa rytmittää jalalla paukutettava Stompbox ja jalkatamburiini. Ohjelmisto koostuu omasta tuotannosta ja 30-50-lukujen blueskappaleista.

Ismo Haavisto esiintyy Vierumäellä 10.6.2017 (Kuva ismohaavisto.fi)

Ismo Haavisto esiintyy Vierumäellä 10.6.2017 (Kuva ismohaavisto.com)


Lahti, minun kaupunkini

Julkaistu , kirjoittanut
Vastaa

Lahden kaupungin Lahti, minun kaupunkini -niminen brändi-/mainosvideo julkaistiin elokuvateatteri Kino Iiriksessä maanantaina 27.2., MM-hiihtojen välipäivänä. Päivä oli muutenkin lahtelaisittain tärkeä, sillä samaan aikaan avattiin radio- ja tv-museo juhlallisesti runsaslukuiselle yleisölle. Paikalla oli tietenkin median edustajia – ainakin Yle ja LiMu-radio – ja Lahti paistatteli jälleen julkisuudessa. Totisesti tuntuu siltä, että Suomen itsenäisyyden juhlavuoden alku on Lahden.

Väkeä riitti myös Kino Iirikseen, teatterin ovi tuntuikin käyvän tiuhaan, kun video pyöri iltapäivän non-stoppina kaikille kiinnostuneille. Videon tarinan on kirjoittanut lahtelainen kirjailija Kalle Veirto. Käsikirjoituksesta sekä ohjauksesta vastasi Sam Shingler, ja videon on tuottanut helsinkiläinen tuotantoyhtiö Mjölk. Videosta on kaksi versiota, lyhyempää näytetään kisojen ajan televisiossa.
Videolla on YouTubessa jo n. 5300 katselukertaa ja sitä on jaettu runsaasti esimerkiksi Facebookissa, positiivisten hymiöiden kera.

Sain kunnian olla mukana tekemässä videota, kun eräs ystäväni tuotantoyhtiöstä otti yhteyttä. Hänellä oli tiedossaan Lahti-harrastukseni, joten pääsin mukaan tuotantoyhtiön kuvausporukkaan. Ennakkoon etsin ja suosittelin sopivia henkilöitä ja kuvauspaikkoja. Kiersin myös paikat kuvaten ne.
Kuvauspäiviä oli yhteensä neljä, joulukuussa kaksi ja tammikuussa kaksi. Kaiken kaikkiaan mielenkiintoinen projekti, jossa sai olla mukana tekemässä hienoa lahtelaista juttua hyvässä ja ammattitaitoisessa ryhmässä, ja samalla sai tavata erilaisia lahtelaisia tekijöitä. Hieno kokemus, kiitos siitä.

Pidemmittä puheitta, laitetaan tyylikäs video pyörimään:

MM-kisojen varjossa

Julkaistu , kirjoittanut
Vastaa

Kuudentoista vuoden tauon jälkeen Lahdessa kisataan hiihtolajeissa MM-tasolla. Surullisen kuuluisat Lahden 2001 MM-hiihdot ovat jo reilusti takanapäin, mutta lienevät vielä tuoreessa muistissa doping-sotkujen takia. Suoranaisestihan Suomen Hiihtoliiton sisäiset sotkut eivät liittyneet Lahteen, mutta jättivät leimansa kaupunkiin.

Salpausselän kisat ovat edelleen tärkeä osa lahtelaista identiteettiä ja urheiluimagoa, halusi tai ei. On ollut kuitenkin havaittavissa, että kisojen urheilullinen puoli on jäänyt vuosien saatossa hieman taka-alalle. Ainahan kisat ovat ollet kokonaisuus, johon on liittynyt muutakin kuin pelkkiä hiihtolajeja.
Toisaalta on harmiteltu että kisat näkyvät vähäisesti esimerkiksi keskustassa ja keskustan liikkeissä. Tulevien MM-kisojen oheistapahtumat ovat nostaneet päätään ja ”kisahenkeä” on Lahdestakin löydettävissä jo tässä vaiheessa, piti kisoja tarpeellisena tai ei. Vuoden 2017 kisoista on tarkoitus tehdä koko maakunnan yhteinen tapahtuma. Kisat näyttyvät muuallakin alueella ”kisakylinä”. Suomen juhlavuonna kisoista haetaan myös myös Suomen juhlavuoden teeman mukaisesti yhteisöllisyyden henkeä.

Usein kuuleekin pohdintaa, onko järkevää ylläpitää kalliita tapahtumapaikkoja, ja voisiko esimerkiksi hyppyrimäkiä hyödyntää myös muuhun käyttöön kuin mäkihyppyyn, kiipeily- ja näköalapaikan lisäksi. Kilpailupaikkojen ylläpidon kustannukset ovat kaupungissa kestopuheenaihe, aina ennen MM-kilpailuita investointien tarve kasvaa. Viime vuonna esitettiin kritiikkiä, kun kisapaikkojen rakennus- ja kunnostustöissä tuhoutui sisällissodan aikaisia muinaismuistoja, mm. juoksuhautoja.
Tosin, järjestetäänkö jatkossa Lahdessa isoja kisoja, riippuu myös sekä kansallisesta että kansainvälisestä hiihtoliitosta. Ainakin tämän ESS:n uutisen perusteella hankausta tuntuu olevan. Toki MM-kisat tuonevat (toivottavasti positiivista) näkyvyyttä sekä rahaa kaupunkiin, suoraan ja välillisesti.

Mainittakoon, että olen itsekin ollut muutama vuosi sitten urheilukeskuksessa kunnostamassa kilpailupaikkoja, ja olen sitä mieltä että kisoilla on edelleen paikkansa lahtelaisessa tapahtumatarjonnassa.

Lahtelaisittain – ja miksei muidenkin – kannalta nosta kaksi asiaa, mitkä ns. pistivät silmään. Ensimmäisestä aiheesta on jo somessakin ehditty keskustelemaan.

1) Hiihtomuseo

Hiihtomuseo avautui loppiaisena pitkähkön remontin jälkeen. Jo joulukuussa Etelä-Suomen Sanomat uutisoi että museo tulee olemaan MM-kisaorganisaation käytössä, joilloin museo pidetään yleisöltä suljettuna. Museonjohtajaa tilanne luonnollisesti harmittaa, ja tuntuukin kovin oudolta että suomalaiseen ja lahtelaiseen hiihto- ja mäkihyppyhistoriaan ei pääse tutustumaan, vaan verorahoilla ylläpidettävä kulttuurilaitos on valjastettu kisaorganisaation käyttöön.
Vuosien 2015-17 talousarviossa todetaan: ”Hiihtomuseon vetovoimaisuutta kohennetaan käytettävin resurssein vuosina 2015—2016 ennen hiihdon MM 2017-kisoja.”
Kisojen aikana alueella on tuhansia potentiaalisia asiakkaita. Näin Suomea markkinoidaan ulkomaille sulkemalla suomalaisesta hiihto-osaamisesta ja -historiasta kertova museo kisojen ajaksi.

Tämänkin uutisen valossa museon kiinnipitäminen tuntuu hieman oudolta. Nythän kaupungilla ja hiihtolajeilla olisi ollut oiva tilaisuus markkinoida itseään oikeissa olosuhteissa. En kuitenkaan osaa arvioida mikä rooli museon sulkemisessa on kaupungilla, vai onko mitään.

Museo on joka tapauksessa nyt auki.

Pikku-Jumbo kulki rautatieaseman ja Salpausselän välillä moottoripyörämessuilla vuonna 2008 (Kuva Sauli Hirvonen)

Pikku-Jumbo kulki rautatieaseman ja Salpausselän välillä moottoripyörämessuilla vuonna 2008 (Kuva Sauli Hirvonen)


2) Salpausselän seisake

Satamaradan tynkä loppuu nykyään Salpausselän seisakkeelle, seisakkeelle joka perustettiin nimenomaan vuoden 1938 MM-hiihtoihin. Seisake on myös kesäisin ahkerassa käytössä museojuna-ajojen lähtöpaikkana.
Kisaorganisaatio on keksinyt radalle muuta käyttöä. Jo viime vuoden kisoissa rataosuus toimi hiihtäjien lämmittelyalueena. Tietysti hiihtäjät ovat kisoissa pääosassa, mutta ihmisvirtojen likellä keskeisellä paikalla alueelle olisi voitu sijoittaa esim. kisakävijöitä palvelevia toimintoja. Tämän tiedon mukaan kisajuna kulkee, mutta ajoi kisajuna tai ei, olisi paikalle voinut miettiä muutakin käyttöä, esimerkiksi junanvaunuista muodostettu ”kisakylä”, torin joulukylän tapaan.
Tällainen järjestely varmasti loisi lämpimää ja maanläheistä, suomalaista tunnelmaa aivan kisapaikan ytimeen.

Kisajuna Salpausselällä vuonna 2006 (Sauli Hirvonen)

Kisajuna Salpausselällä vuonna 2006 (Sauli Hirvonen)

Kotiseutuseminaari: Uuden Lahden visio

Julkaistu , kirjoittanut
Vastaa

Lahti-Seura ja Nastola-seura tiivistivät yhteistyötään vuonna 2015, kun ilmassa oli tuleva liitos kuntien kesken, joka sitten astuikin voimaan kuluvan vuoden alusta.

Yhdistysten yhteistyö saavutti yhden merkkipaalun, kun seurat järjestivät elokuvateatteri Kino Iiriksessä kotiseutuseminaarin “Uuden Lahden vision” toukokuun 18. päivä.
Ajatus seminaarista perustui Matti Oijalan laatimaan uuden Lahden visioon, jonka hän esitteli Lahti-Seuran vuosijuhlassa 1.11.2015. Juhlassa seurat kutsuivat kaupunginjohtajan Jyrki Myllyvirran tulevaan kotiseutuseminaariin keskustelemaan siitä, mitkä ovat uuden Lahden kaupungin vahvuudet ja haasteet.

Seminaarin pohja-ajatus oli, että tilaisuuden yleisluonne olisi positiivinen, jossa keskustellaan kaupungin mahdollisuuksista, vahvuuksista, jokainen osallistuja oman organisaationsa/tahonsa näkökulmasta.
Kritiikille oli myös sijaa, mutta ytimessä oli se, mitä on tehty hyvin sekä mitä ja miten tehdään jatkossa vieläkin paremmin.

Seminaari hyvässä hengessä

Seminaarin rakentelu alkoi vuoden vaihteen jälkeen, ja lopulta mukaan ilmottautuivat kaupinginjohtaja Jyrki Myllyvirta, Nastolan aluejohtokunnan puheenjohtaja Rauno Grönroos, kaupunginarkkitehti Anne Karvinen-Jussilainen, kaupungin uusi kehitysjohtaja Olli Alho, Lahden nuorisovaltuuston puheenjohtaja Merike Maurig ja sivistystoimialan johtaja Tiina Granqvist.
TIlaisuuden puheenjohtajaksi kutsuttiin viestinnän ammattilainen Heikki Hakala. Hakala oli toiminut puheenjohtajana myös muutamia vuosia sitten Lahti-Seuran ja Lahden Kaupunkikulttuuriseuran järjestämässä Lahden konserttitaloa koskevassa keskustelutilaisuudessa.

Matti Oijala oli laatinut seminaarin käsikirjoituksen, joka vielä tarkentui Hakalan toimesta. Lahti-Seuran eli allekirjoittaneen vastuulla oli seminaarin käytännönjärjestelyt.

Tilaisuuus alkoi kaikkien osallitujen avauspuheenvuorolla, jossa jokainen esitteli itsensä. Yleisöllä oli mahdollista esittään kysymyksiä ennakkoon, ja yksi tällainen myös saatiin.
Keskustelu rönsyily odotetusti: aiheet vaihtuivat nopeastikin, mielipiteitä kuultiin, silti sisältö pysyi hyvin johdonmukaisena ja selkeänä. Tästä tietysti kiitos erinomaiselle puheenjohtajalle. On selvää että kaupunginjohtaja oli eniten äänessä, kaikki osallistuivat keskusteluun oman tahonsa näkökulmasta. Ehkä oleellista ei mielestäni ollutkaan kuka oli äänessä eniten, kuka vähinten, vaan että asioista keskusteltiin, ja kuunneltiin. Kuten asiaan kuuluu, kritiikkiäkin esitettiin. Silti paikallaolleet jakoivat ajatuksen yhteisestä Lahdesta. Monet ääntään käyttäneistä myös kehuivat Lahtea ja korostivat kaupungin mahdollisuuksia.

Uskon että tällaiset keskutelutilaisuudet kasvattavat kiinnostusta vaikuttamiseen, onhan nämä lahtelaisille erinomaisia mahdollisuuksia vaikuttaa kaupungin asioihin kohtaamalla poliitikot ja virkamiehet suoraan. Vuoropuhelu myös kannustanee ottamaan asioista selvää, niin kansalaiset kuin ns. päättäjätkin.
Valitettavasti median kiinnostus tilaisuutta kohtaan oli aika vähäistä.

Tapahtuma oli kaiken kaikkiaan onnistunut ja tällaisia tilaisuuksia on tarkoitus järjestää jatkossakin sekä Nastolan, että Lahden puolella, kenties eri teemoin.

Kaupunginjohtaja kirjoitti tilaisuuden annista blogiinsa. Yhteenvedon laati myös Matti Oijala, ja teksti julkaistaan myöhemmin Hollolan Lahti -lehdessä 2/2016. Kirjoitus myös välitettiin kiitokseksi osallisille.

Kiitos omasta ja Lahti-Seuran puolesta kaikille osallistujille! 

Tapahtuman mainosbanneri

Tapahtuman mainosbanneri (Sauli Hirvonen)

 

Kirja-arvio: Poimintoja Päijät-Hämeestä

Julkaistu , kirjoittanut
Vastaa

kansi2015Päijät-Hämeen Tutkimusseuran vuosikirja 2014 perehtyi Lahden paikkoihin, vuonna 2015 tarkastelussa oli koko Päijät-Häme.

Vuonna 2011 Päijät-Hämeen liitto julkaisi silloiseen UusiKunta-kuntaliitosprosessiin liittyen Jouko Heinosen tekemän Päijäthämäläinen kuntaidentiteetti – Kuntien palvelurakenteiden kehittämisprojekti.

Heinosen yllättävän kuoleman takia Esa Hassinen saattoi tutkimuksen loppuun.  Tutkimuksessa Heinonen pohti päijäthämäläistä identiteettiä.

Samaa aihetta sivuaa Tutkimusseuran vuosikirja, joka nostaa eri kirjoittajien toimesta paikallisesti ja seudullisesti mielenkiintoisia poimintoja ympäri maakuntaa. Kirja on erinomainen esittely Päijät-Hämeestä, sen eri kolkkien ominaisuuksista ja ilmiöistä, joiden kautta rakentuu päijäthämäläisyys ja sen rikkaus, kuin myös kuntakentällä kohdatut haasteet.

Alkusanoista vastaa Tutkimusseuran puheenjohtaja Ville Marjomäki ja johdannon on kirjoittanut Matti Oijala. Kirjan ovat toimittaneet Oijala, Jukka Oksa, Saara Hakaste ja Ossi Nummela.

Kirjaan on kirjoittanut 16 henkilöä, ja jokainen kirjoittaja on tuonut oman näkymyksen tietystä aiheesta liittyen omakohtaisiin kokemuksiin ja/tai tutkimuksiin ja tilastoihin.

Jostain syystä, ehkä kiinnostavien aiheiden puolesta, kirjasta nousee kaksi kuntaa selkeästi esille: Sysmä ja Asikkala. Molemmassa on toki tullut vierailtua useamman kerran, mutta kirjoitusten kautta molemmista kunnista avautuu lahtelaiselle aivan uusia asioita.

Sysmä on Päijät-Hämeen itsenäinen (itsepäinen?) entinen Suur-Sysmä. Heikki Helinin tyyli kirjoittaa aiheesta on innostava, tarjoten kunnallistaloudellista faktaa.

Sysmästä kirjoittaa myös Heidi Andersson, joka valottaa ruotsikielisten sysmäläisten vaiheita.

Pauli Leimion kirjoittaa koko kansan rakastamasta viihdetaiteilijasta Olavi Virrasta ja hänen merkityksestään kunnalle, mikä kulminoitui Sysmään pystytettyyn patsaaseen.

Asikkalasta kirjoittavat Anneli Mäkelä-Alitalo ja Tapio Blåfield (toim. Liisa Tarjanne).

Mäkelä-Alitalo pohtii Asikkaan identiteettiä. Blåfield käy läpi Asikkalan kirkkomäkeä ja siihen liittyvää kulttuurihistoriaa, jonka yksi osa hävisi vuonna 2007, kun vanha, mutta hyväkuntoinen seurakuntatalo purettiin.

Asikkalasta jatkaa Matti Oijala, joka valottaa Asikkalan ja Nastolan vartiomäkiä. Oijalan kirjoitus on mielenkiintoinen yhdistelmä historiallista faktaa ja pohdintaa vanhasta viestintämuodosta, jota on harjoitettu aina esihistorialliselta ajalta 1700-luvulle asti.

Kirjassa olevia selkeitä luontoaiheita ovat Matti Verran kirjoitus, jossa hehkutetaan Etelä-Päijänteen puhtautta, ja Antti Hovi kertoo Lahden seudun ketokasvillisuudesta.

Kulttuuriin ja esittävään taiteeseen liittyy useampikin kirjoitus.

Marja Mattlar kirjoittaa matkasta Vuorenkylästä Pariisiin ja matkan vaikutuksista musiikkiinsa.
Timo Taulon teatteri on valjastettu kylän yhteisöllisyyden rakentajaksi, lisäksi Petri Görman ja Juha Pihanen kirjoittavat kansantanssista “vientituotteena”.

Lahteen liittyvässä artikkelissa Saara Hakaste kirjoittaa perusteellisesti Viipurin perinnöstä kaupunkimme musiikkielämälle(kin).

Tapio Mattler kirjoittaa Hartolan Vuodenkylän perinnemaisemasta, jonka Maatiainen valitsi vuonna 2013 vuoden perinnemaisemaksi. Artikkeli tuo esille Harjun maiden ja tilan vaiheita aina 1500-luvulta nykypäivään asti.

Nimistön kimppuun käy Jouko Mattila pohtien: miten nimet ovat muodostuneet ja miten nimet vaikuttavat identiteettiin.

Merja Taavila kertoo Päijät-Häme-wikistä ja lopuksi Jukka-Pekka Teiton Ursan havaintokeskuksesta Artjärvellä.

Poimintoja Päijät-Hämeestä on hyvä ja monipuolinen katsaus maakuntaamme. Kirja kertoo hyvin niistä asioista jotka ovat tärkeitä ja tunnettuja asioita paikallisesti, samalla vähemmän tunnettuja muualla maakunnassa.

Tutkimusseuran vuosikirja johdattaa pohtimaan tai syventämään tietämystämme maakunnastamme.

Miksi Päijät-Häme koetaan alisuoriutujana? Onko meillä rohkeutta löytää vihreästä järvien maakunnasta yhteistä hyvää ja samalla korostaa niitä erityisominaisuuksia, joita kuhunkin paikkaan liitetään, Lahden toimiessa Salpausselällä porttina Etelä-Suomen ja Keski-Suomen välissä.

Artikkeli on julkaistu Hollolan Lahti -lehdessä 1/2016