Saimaankadun kulttuurikeskus

75 vuotta täyttäneen Lahti-Seuran Hollolan Lahti -jäsenlehdessä on käyty läpi yhdistyksen vaiheita. Oheinen artikkeli julkaistiin viimeisimmässä lehdessä ja se kertoo seuran asettumisesta Tammisaliin ja sen vaikutuksista yhdistyksen toimintaan. Saimaankatu 12 on ollut viime vuosina merkittävässä roolissa seuran toiminnassa osana laajempaa yhdistysten yhteistyöverkostoa. Yhteistyö on myös vaikuttanut merkittävällä tavalla lahtelaiseen kulttuuritarjontaan ja -elämään.

Kino Iiriksen ajatonta tyylikkyyttä huokuva aula.
Kuva: kinoiiris.com

Toimitilakysymys

Lahti-Seuran tärkeimpiä yhteistyökumppaneita on ollut Lahden kaupunginmuseo ja tämä on heijastunut myös seuran toimitilakysymykseen. Seuran aineisto sijaitsi pitkään museon tiloissa, mm. Vuorikadun toimistossa, jossa seura myös kokousti. Museo luopui kuitenkin toimistosta, ja kun historiallinenkin museo meni remonttiin, seuran kirjoille ja tavaroille piti etsiä uusi sijoituspaikka. Osa seuran aineistosta oli jo aiemmin luovutettu maakuntamuseon arkistoon, ja selvittelyn jälkeen loppuaineisto sijoitettiin Lahden rautatieharrastajat Topparoikka ry:n tiloihin.

Uudet tilat

Päijät-Hämeen elokuvakeskus ry (PHEK) on ylläpitänyt elokuvateatteri Kino Iiristä vuodesta 1989. Teatterisali sijaitsee Kansantalon alakerrassa, johon käynti tapahtuu Saimaankadulta.

Elokuvakeskuksella oli 2000-luvulla toimistotilat muutamissa eri vuokratiloissa lähellä teatteria, mutta vuonna 2015 elokuvakeskuksessa puhalsivat muutoksen tuulet. Kansantalon omistava Sosiaalidemokraattinen työväenyhdistys tarjosi Kino Iiris -teatterisalin vieressä ollutta Tammisalia elokuvakeskuksen käyttöön. Samoihin aikoihin PHEK neuvotteli myös arkkitehti Juhani Bomanin ja Juhani Vainion kanssa teatterisalin rakentamiseksi tulevaan Malski-kulttuurikeskukseen. Yhdistys kuitenkin katsoi toiminnan kannalta paremmaksi jäädä Kansantaloon, sillä Tammisali mahdollisti monipuolistaa toimintaa entisestäänkin. Näin myös tapahtui. Samoihin tiloihin asettuivat myös Lahden Videokuvaajat ry sekä Lahti-Seura. Näin kolme yhdistystä sai työskentely- ja kokoustilat ja Lahti-Seurakin sai vihdoin asianmukaiset säilytystilat kotiseutuaineistolle, kirjoille ja papereille.

Lahti-näytöksiä ja dokumenttituotantoa

Kolmen em. yhdistyksen yhteinen taival oli alkanut vuonna 2013 ns. kotiseutufilmihankkeen puitteissa. Lahti-Seuran aloitteesta oli käynnistetty hanke, jossa lahtelaisilta ja päijäthämäläisiltä kerättiin digitoitavaksi vanhoja filmejä ja videonauhoja. Saatu materiaali tallennettiin myöhempää käyttöä ja esittämistä varten. Hanke oli saanut alkunsa vuonna 2012, kun säännölliset Lahti-filminäytökset olivat alkaneet Kino Iiriksessä.

Elokuvakeskus tarjosi esityspaikan dokumenteille sekä tuotti niitä. Lahtelaiset videokuvaajat tarjosivat valmiita dokumenttejaan sekä käsittelivät esityskuntoon saamaansa aineistoa videokuvaaja Aatos Suomilammin johdolla. Oma tehtäväni oli suunnitella näytösten aikataulut, ohjelmistot ja lisäksi keräsin myös aineistoa sekä hoidin viestinnän ja tiedottamisen, ja joskus myös kuvasin itse sekä editoin hankkimaani materiaalia esityskuntoon.

Suomen Kulttuurirahaston Päijät-Hämeen rahasto myönsi hankkeelle 20 000 euron avustuksen, jolla mm. hankittiin kaksi filmiskanneria. Samana vuonna Suomen Kotiseutuliitto ry valitsi hankkeen Vuoden kotiseututeoksi.

PHEK on toiminut tuottajan roolissa monissa projekteissa. Lahden Videokuvaajat ovat tehneet monipuolisesti Lahteen ja lahtelaisiin liittyviä dokumentteja. Tällaisia ovat mm. Rosa Reunan Marolan Aino; Kari Vähävuoren dokumentit Lahden Reippaan Afrikan reissuista sekä Pentti Sormusesta; Keijo Skipparin Tipalan taru sekä Rintamalotta. Tertta Saarikon ja Skipparin dramatisoitu dokumentti Lemmenlatu palkittiin Etelä-Suomen Sanomien Aukusti-palkinnolla vuonna 2018.

Iiriksessä on esitetty monia muita kiinnostavia paikallisdokumentteja kuten digitoituja värikaitafilmejä: Kai R. Lehtosen Masto (v. 1957) ja Pentti Ruohoniemen Katoavaa kaupunkia (v. 1958). Ohjelmistoon on kuulunut myös Kansallisen Audiovisuaalisen Instituutin (KAVI) restauroidut ja digitoidut Lahti-filmit.

Lahti-näytöksiä on järjestetty usein myös Kinos-elokuvafestivaalin yhteydessä ja mm. Oskarin Pihan piharakennuksessa. Kinoksen sarjojen sivutuotteena alkoi vuosittaiset Nostalgiakino ja Kiskojen Viemää -erikoissarjat.

Valokuvia ja karttoja

Valtakunnallinen valokuvien keräys- ja digitointihanke Albumit auki laajeni vuoden 2015 alusta Lahteen. Otimme vetovastuun hankkeesta yhdessä Lahden videokuvaajien aktiivin Skipparin kanssa. Valokuvien keräys- ja digitointitilaisuuksia järjestettiin yhteistyössä Lahden kaupunginkirjaston kanssa pääkirjaston tiloissa. Lisäksi tilaisuuksia järjestettiin useasti Tammisalissa. Digitoidut kuvat julkaistiin Albumit auki -verkkogalleriassa, johon on kerätty tuhansia vanhoja valokuvia monista kaupungeista.

Vuonna 2017 Lahti-Seura sai käyttöönsä Lahden kaupunkiympäristön karttoja ja valokuvia. Käytimme karttoja Lahden seutu kartoin -kirjassa ja lisäksi järjestimme näyttelyt pääkirjaston ja Kino Iiriksen aulassa. Teatterin aula onkin ollut vuosien saatossa monien Lahti-aiheisten valokuvien näyttämönä.

Monipuolinen kulttuurikeskus

Tammisaliin on muodostunut valtakunnallisellakin mittapuulla mitattuna ainutlaatuinen kulttuuriyhdistysten yhteistyötila, joka on tuottanut vuosien saatossa arvokasta paikallista kulttuuria.

Elokuvakeskus ja Kino Iiris ovat kaiken toiminnan ytimessä ja mm. Lahden videokuvaajien toiminta Tammisali-aikana kasvanut ja jäsenillat houkuttelevat runsaasti väkeä. Lahti-Seurakin sai Tammisalista vihdoin asianmukaiset tilat toiminnalleen järjestää kokouksiaan sekä tapahtumia.

Myös Iiris-salissa seura on järjestänyt monia erilaisia tilaisuuksia ja tapahtumia, mm. kaupungin perustamista juhlistavan

Vuosijuhlan/Lahti-päivän. Kotiseututilaisuuksia on järjestetty yhteistyössä useiden tahojen kanssa kuten vuoden 2016 kuntaliitokseen liittyvän Uusi Lahti -seminaarin yhdessä Nastola-seuran kanssa.

Hyvä henki ja monipuoliset toimitilat ovat iloksemme huomattu Lahden ulkopuolellakin, ja usein vierailijoilta saa hämmästyneitä kehuja toimivasta ja monipuolisesta yhteistyöstämme. Sana on kiirinyt lahtelaisten parissa ja moni yhdistys ja yhteisö on löytänyt Tammisalista palaveri- ja kokouspaikan sekä muihinkin tapahtumiin kuten juhliin soveltuvan pitopaikan.

Hiljattain Tammisaliin asettui postiosoitteen muodossa Hämeen Heimoliiton säätiö sr., jonka edeltäjäyhdistys oli jo vuonna 2016 pitänyt kotiseutuseminaarin Iiris-salissa. Heimoliitto tukee hämäläistä kotiseututyötä.

Kino Iiriksen taustaa

Elokuvateatteri Kino Iiris sijaitsee vuonna 1957 rakennetussa Kansantalossa. Lahden sosiaalidemokraattisen työväenyhdistyksen rakennuttaman talon saleissa on näytetty elokuvia jo 1970-luvun lopulta alkaen, kun työväenyhdistys joutui vuonna 1979 miettimään uusia keinoja varojenhankintaan ja rahallisesti elokuvateatteritoiminta oli tuolloin järkevin vaihtoehto.

Monipuolisesta ohjelmistosta huolimatta ensimmäinen elokuvateatteriyrittäjä Kamras Oy ajautui konkurssiin vuoden 1982 lopulla. Tämän jälkeen tilojen vuokraajaksi ryhtyi Adams Filmi Oy. Lopulta vuonna 1987 sosiaalidemokraattinen työväenyhdistys päätti itse jatkaa elokuvateatteritoimintaa ja tällöin teatteritila ristittiin Iiris-saliksi. Elokuvateatteri Kino Iiris oli syntynyt.

Päijät-Hämeen elokuvakeskus

Kino Iiriksen kannattavuus ei kuitenkaan vastannut työväenyhdistyksen odotuksia ja vuoden 1990 syyskuussa teatterisali vuokrattiin edellisenä vuonna perustetulle Päijät-Hämeen elokuvakeskus ry:lle (PHEK). Tästä lähtien Kino Iiriksen toimintaa on pyörittänyt yleishyödyllinen ja riippumaton yhdistys PHEK, joka alunperin perustettiin yhdistämään lahtelaiset elokuvakerhot.

Toimintansa aikana PHEK on vakiinnuttanut paikkansa alueellisena kulttuuritoimijana, joka palvelee kaikenikäisiä asiakasryhmiä päiväkotilapsista ikäihmisiin. PHEK:n toiminta-ajatuksen mukaisesti elokuvateatteri Kino Iiris on alusta asti esittänyt monipuolisesti erilaisia elokuvia myös pienemmistä elokuvamaista.

Perusohjelmiston lisäksi Iiriksessä järjestetään eri kohderyhmille tarkoitettuja erikoisnäytöksiä sekä yksityis- ja tilausnäytöksiä. Elokuvakerhot ja dokumenttisarjat tuovat laajuutta ohjelmistoon.

PHEK:n ydintoimintaa ovat myös erilaiset kehittämishankkeet ja projektit, joilla edistetään audiovisuaalisen kulttuurin ja elokuvan asemaa Päijät-Hämeessä. Useat medialan opiskelijat ovat saaneet kokemusta videotuotannosta nimenomaan elokuvakeskuksen kautta.

Lahden ainoa elokuvafestivaali Kinos järjestetään vuosittain Kino Iiriksessä.

Iiriksen yläkerrassa Kansantalon kioskissa toimii myös Aatetila ry, joka järjestää kulttuuritilaisuuksia ja -tapahtumia. Syksyllä 2016 yhdistyksen vastuulle siirtyi 35 mm elokuvien esittäminen Vaahterasalissa.

Yhä tänä päivänä Kino Iiriksen autenttisen tunnelman muodostavat elokuvateatterin nostalginen miljöö kulttuurihistoriallisesti arvokkaan Kansantalon alakerrassa ja sen laadukas, erityisesti eurooppalaiseen elokuvaan keskittyvä ohjelmisto. Kodikas ja piskuinen Kino Iiris on monelle elokuvan ystävälle ”se ainoa oikea lahtelainen elokuvateatteri”.

Lähde: kinoiiris.com

Artikkeli on julkaistu Hollolan Lahti -lehdessä 2/2021

Kirjoittaja on Lahti-Seuran puheenjohtaja sekä elokuvakeskuksen hallituksen jäsen ja Lahden videokuvaajat ry:n jäsen

Lahtelaisedustusta Hittimittarissa

Hittimittari oli 1980-luvun suosikkiohjelma, ja nyt Hittimittarin jaksot ovat katsottavissa Yle Areenassa. Tätä kirjoittaessani olen päässyt toiseen kauteen ja jaksoon 21, josta enemmän tuonnempana.

Hittimittari-ohjelman idea oli kaikessa yksinkertaisuudessa se, että raatilaiset arvioivat musiikkikappaleita ja tv-katsojat pääsivät nauttimaan artistien musiikkivideoista. Musiikkivideokulttuuri oli Suomessa vielä 80-luvulla vaatimatonta, eihän tuolloin ollut juurikaan esitysfoorumeita; vain kaksi televisiokanavaa. Yhdysvalloissa Music Television käynnistyminen vuonna 1981 oli aloittanut uuden tavan kuluttaa musiikkia.
Suomessahan oli Levyraati aloittanut jo vuonna 1961, mutta siitä minulla ei ole tietoa, milloin Levyraadissa aloitettiin esittää myös musiikkivideoita.
Harva suomalaisbändi oli tuolloin tehnyt musiikkivideota, joten Hittimittarin kotimaisista ”ajanvietemusiikin” videoista suurin osa lienee kuvattu ohjelmaa varten, ainakin samat lavasteet toistuvat monissa videoissa.

Jaksot esitettiin kahden viikon välein. Ensimmäisellä kaudella arvioitavat esitykset oli jaettu ulkomaankielisiin ja suomenkielisiin ohjelmiin, jotka esitettiin vuorotellen.
Kappaleet arvioivat raatilaiset. Viidessä maantieteellisesti jaetussa alueraadissa istui kymmenen jäsentä kussakin, raadin kokoontuessa eri jaksossa eri paikkakunnilla. Alueraatien pisteet ynnättiin ja kolme parasta pääsi jatkoon, ja jos kappale sai parhaat pisteet kolme kertaa peräkkäin, siitä tuli kestohitti ja se sai väistyä uusien tulokkaiden tieltä.
Juontaja oli ensimmäisellä kaudella Timo T.A. Mikkola.

Jaksossa 5 saatiin lahtelaistunnelmaa kun Sleepy Sleepers esitti kappaleen Järkee vai ei. Se sai yhteensä 128 pistettä tullen neljänneksi. Se kuitenkin pääsi jatkoon, koska Riki Sorsan Na na naa -kappaleesta tuli kestohitti. Sliipparit kuitenkin putosi seuraavalla kierroksella jäätyään kuudenneksi.
Sleeper Sleepers teki paluun toisella kaudella (jakso 19) kappaleelle On se niin väärin, sijoittuen kotimaisten sarjassa viidenneksi. Ei jatkoon.

Toisella kaudelle juontajan tahtipuikkoihin tarttui Mikko Alatalo. Ohjelmakin muuttui hieman edelliskaudesta: nyt se kesti tunnin sijasta puolitoista tuntia ja samassa ohjelmassa esitettiin vuorotellen vieras- ja suomenkieliset kappaleet.
.
Jakso 21 on mielenkiintoinen lahtelaisten näkökulmasta tarkasteltuna, sillä Keski-Suomen alueraati kokoontui Lahdessa Pentti Teräväisen johdolla. Teräväisen esittelyjuonnon olen litteroinut kohdasta 11:58 alkaen.

”Well, hello there! We are here in the Business city. Lahti, you know. Niin, enää ei puhuta Suomen Chicagosta vaan Business Citystä. Olemme täällä Lahdessa ja tuntuu siltä, että vaikku muu Suomi tuolle Business City -nimitykselle irvisteleekin, nämä lahtelaiset ovat siitä pikemminkin ylpeitä. Ainakin mitä mä katselin tuolla kadulla, niin jenkkirautojen, nuorten ihmistenkin autojen takalaseissa näkyi olevan aika paljon Business City -tarroja, joten se tuntuu olevan kova sana täällä.

No, Lahtihan on varmaan tuttu kaikille suomalaisille tuttu talviurheilu- ja kulttuurikaupunkina. Ja tämä on varmasti Suomen suosituin läpikulkukaupunki, tästähän joutuu menemään läpi, meni mihinkä suuntaan Suomessa hyvänsä. Elikkä monien koiranleukojen mielestä Lahden paras keksintö on tuo ohíkulkutie. Toiseksi paras keksintöhän on tietenkin tämä Sleeper Sleepers -yhtye, joka vaikuttaa täältä Lahdesta käsin.

Well, here we are elikkä olemme täällä kaupungin ykkösmestassa ja biisejä oikeen innolla raaditaan.”

Kohdasta 13:45 alkaen kymmenen raatilaista pääsivät suusanallisesti kertomaan suosikkikappaleensa. Näkyykö tuttuja?

Ulkolaisista kappaleista lahtelaiset antoivat eniten pisteitä Glenn Freyn kappaleelle You belong to the city. Tämä sai Alatalon tuumimaan, että Lahdessa tunnutaan ymmärtävän Amerikan-meininkiä, biisihän oli Miami Vicen tunnuskappale.

Lisäykset:
Jaksossa 53 eli neljännellä kaudella hittimittarin viisari värähtelee Badding Rockers -orkesterille, jossa laulaa lahtelaisvaikutteinen(?) Marko Haavisto.
Jaksossa 54 esiintyy Raggars kappaleella Nuori rytmi. Raggars sijoittui 4:ksi 84 pisteellä.
Jaksossa 59 raati on jälleen Lahdessa. Raadissa näyttää olevankin useampi tuttu kuin myös ”julkisuudenhenkilö” kuten silloinen FC Kuusysin maalivahti Ismo Korhonen.

Kaiken kaikkiaan Hittimittari on kestänyt aikaa. Kasarimusiikin hitit ovat ajattomia, mutta toisaalta tietyn ikäisille ohjelma tarjoaa nostalgista tunnelmointia. Lisäksi ohjelma laajentaa tuon ajan viihdemusiikkikäsitystä, esitetäänhän siinä erityylistä ja -tasoista musiikkia nykykuuntelijalle: Tuttuja klassikoita, kadonneita artistilupauksia ja kenties jo unohdettuja hittejä.

PS. Artikkeli päivittyy jos myöhemmistä jaksoista löytyy lisää Lahti-yhteyksiä.

Lahtea maailmankartalle kiskoja pitkin

Saksalaiset rautatieharrastajat vierailivat vuonna 2008 Suomen rataverkolla lättähattu-kiskobussilla kulkien. Lättä vieraili myös Lahdessa, Mytäjäisten varikolla Lahden rautatieharrastajat Topparoikan järjestämässä Rautatiepäivässä (kohdasta 12:45 eteenpäin). Tuolloin tapahtumassa oli peräti kolme liikkuvaa museojunaa (joista kaksi yleisölle) sekä tietenkin paljon muuta.
Videolla esiintyy myös topparoikkalaisten vuonna 1990 kunnostama liikuteltava muistomerkkihöyryveturi Tr1 1047 eli ”Risto” (kohdassa 14:00).

Paljon on muuttunut tuosta kesästä. Topparoikka muutti Vierumäen asemalle kesällä 2015, missä Rautatiepäivä toki jatkuu. Risto-höyryveturikin muutti syksyllä 2020 Lahdesta uudelle omistajalle Lohjalle.

Video on saksankielinen, mutta tunnelmista pystyy nauttimaan ilman saksankielen taitoa. Kokonaiskesto 28:55.

[katso video]

Kirja-arvio: Tunnelmia Lahdesta

Vihdoinkin erilainen kuvakirja – pääosassa ”kuvauksellisen rouheat” kohteet

Tunnelmia Lahdesta on valokuvateos, joka sisältää näkymiä kaupungista kolmelta eri vuosikymmeneltä. Se siis havainnollistaa kaupungin jatkuvaa muutosta yhden lyhyehkön aikakauden kautta. Kuvat pistävät pohtimaan esim. rakennusten purkamisen syitä ja yleensä kaupunkikuvan muuttumiseen johtavia tapahtumia. Kirja sisältää 172 kuvaa, ja sen sisältö on jaettu neljään teemaan. Suurin osa kuvista on otettu vuosien 2007 ja 2019 välisenä aikana, ja niiden pääpainotus on rakennetussa kaupunkiympäristössä, jossa ihmiset ovat tällä kertaa sivuroolissa. Kysymyksessä on konstailematon kuvakirja, jolla tekijä haluaa jakaa sen lahtelaisuuden, jonka on itse kokenut omakseen. Sivuilta aistii selvästi tekijän kiintymyksen kotikaupunkiinsa. Erilaisen Tunnelmia Lahdesta -teoksesta tekee kaikkien aikaisempien Lahti-aiheisten kuvateosten joukossa se, että Hirvonen on taltioinut kaupunkia monipuolisesti ja juuri sellaisena kun se on kuvaushetkellä sattunut näyttäytymään, oli sää tai rakennusten kunto mikä tahansa. Kuvat eivät siis pyri korostamaan pelkästään näkymien ja rakennusten edustavuutta tai sopusuhtaisuutta, vaan mukana on useita ”kuvauksellisen rouheita” kohteita esimerkiksi joiltakin vanhoilta teollisuusalueilta. Niissä eivät korostu Lahden näyttävät puolet, vaan huomio kiinnittyy esim. miljöön karuun karheuteen ja kuvaajan luontevaan sommittelukykyyn. Ylipäätään kuvien aiheet ovat mukavasti arkisia ja rosoisia, mutta hyvällä silmällä valittuja. Odotin ehkä enemmän vain katoamassa olevia vanhojen esikaupunkien näkymiä.

Kirjan kuvia on käsitelty varsin maltillisesti – niistä aistii että tekijä on halunnut korostaa enemmän kohteen tunnelmaa kuin itse valokuvaa. Vain muutaman otoksen kohdalla jäin kaipaamaan hieman harkitumpaa kontrastia tai valotusta. Kirja tyydyttää hyvin nostalgia-nälkää, mutta toisaalta sivuja tutkaillessa nälkä kasvaa syödessä, eli olisipa tällaisia hyvässä mielessä ”arkisia” kaupunkikuvakirjoja tehty aiempinakin vuosikymmeninä.

Hannu Kivilä
Kirjoittaja on lahtelainen tietokirjailija

Lisätietoja kirjasta

Rautatieviikonloppu (päiv. 14.9.)

Riihimäki-Pietari-rautatie täytti kuluvan vuoden syyskuun 11. päivänä 150 vuotta. Isot juhlat jäivät pitämättä ja juhlajunat ajamatta koronan takia. Väyläviraston nettisivulla Pietarin radalla on oma sivu, jonka kautta pääsee tutustumaan verkkonäyttelyyn.

Radanvarsikunnat ovat järjestäneet monenlaista tapahtumaa. Lahden kaupunginmuseo järjestää luentosarjan, rautatieharrastajat ja muut kulttuuritahot ovat huomioineet Lahdelle tärkeän tasavuoden omassa toiminnassaan. Lahden rautatieharrastajat ja Lahti-Seura järjestivät rautatieaiheisen näyttelyn Lahden pääkirjastoon syyskuun ajaksi. Kuulemani palaute on ollut pelkästään positiivista.

Lahden kaupunki ei tätä tärkeää päivää juurikaan huomioinut, vaikka rautatieharrastajat olivat jo viime vuonna toivoneet jonkinlaista huomionosoitusta tulevalla juhlavuodelle. Yle Lahti lähetti aiheeseen liittyviä haastatteluja (ainakin Kouvolasta), muista paikallismedioista silmään ei osunut sen suurempaa mainintaa radan tasavuosista.

Virallisen Pietarin radan vuosipäivän yhteydessä, viikonloppuna (12.-13.9.) ajettiin höyryjunalla Lahdesta Heinolaan. Vaikka matka suuntautuikin vuonna 1932 valmistunutta rataa pitkin Heinolaan, olisi ajoja voinut markkinoida kaupungin viestinnän tai matkailun sosiaalisen median eri kanavissa pienellä vaivalla.
Vierumäen kylä oli sen sijaan ajojen tiedottamisen suhteen erittäin aktiivinen. Kylän sometilit täyttyivät hienoista höyryjuna- ja tapahtumakuvista.

Viikonlopun Haapamäen museoveturiyhdistyksen Pikku-Jumbo-veturin (Tk3 1136) vetämät höyryjunat osuivat Pietarin radan vuosipäivän tienoille, liittyivät ajot Heinolan radan valmistumisen ajankohtaan. Lahden ja Heinolan välinen rautatie otettiin käyttöön 10. päivä syyskuuta 88 vuotta sitten. Topparoikka ry:n järjestämä Vierumäen rautatieaseman Heinolan rata -päivä on jokasyksyinen tapahtuma. Kokonaisuudessaan tapahtuma oli onnistunut, väkeä oli mukavasti molempina ajopäivinä ja aseman ympäristössä oli kiva kuhina.

Lahden rautatieharrastajat Topparoikka ry:n ja Museojunalla Heinolaan järjestämien Lahden seudun museojuna-ajot on todettu toimivaksi lähimatkailupalveluksi ja ne ovat vakiinnuttaneet paikkansa jokakesäisinä tapahtumakokonaisuuksina.

HMVY:n lauantain ensimmäinen juna on pysähtynyt Vierumäen rautatieasemalla. Heinolan radan -päivä houkutteli mukavasti väkeä Vierumäelle. (Kuva Sauli Hirvonen)

Juna on lähtenyt Vierumäelta kohti Heinolaa. Paikalla oli myös asiaankuuluvia ajoneuvoja. (Kuva Sauli Hirvonen)