Kun Lahtea rakennetaan

Lahden keskustassa käy parhaillaan kiivas uudis- ja korjausrakentaminen. Puurakennuksia edustava Oskarin piha on ainutlaatuinen palanen keskellä Lahden kivikeskustaa, kahden kerrostalon puristuksissa. Muutaman kerran olen käynyt siellä kahvilla, ja kerran olen päässyt sen piharakennukseen kuuntelemaan eräänä Taidelauantaina Lauantainanäyttämön lukuharjoituksia. Todella idyllinen kaupunkimiljöö.
[Oheinen artikkeli julkaistiin Hollolan Lahti -lehdessä jossa oli juttu Oskarin Pihan vaiheista, johon edellä mainittu kappale viittaa. Juuri lehden ilmestymisen aikoihin Uusi Lahti -lehti uutisoi Oskarin Pihan mahdollisesta katoamisesta lahtelaisesta kaupunkimiljööstä, toim. huom.]

Rakennustyömaalta työmaalle. Torin ympäristö heinäkuussa 2013

Rakennustyömaalta työmaalle. Torin ympäristö heinäkuussa 2013

Usein vanhoja valokuvia katsellessa valtaa pieni haikeus kadotetusta vanhasta Lahdesta. Tosin monet asukkaat pystyvät vielä itsekin muistamaan vanhoja puutaloja, joilla on ollut kaupunkikuvallista merkitystä tai ovat olleet oleellisena osana lahtelaisten ympäristöä useina vuosikymmeninä.

Yksi keskustan viimeisimmistä puutaloista Puu-Kotila purettiin muutama vuosi sitten. Tontti oli pitkään tyhjillään, kunnes viime vuonna uuden kerrostalon rakennustyöt alkoivat.
Kulkutautisairaalan tontille Launeenkadulla on noussut jo uudet rakennukset, joten Launeenkadun varsi on uusiutumassa voimakkaasti.
Möysän puukoulu tai tarkemmin ilmaistuna sen puinen siipiosa purettiin ja tilalle nousi moderni lisäosa. Vanhan rakennuksen hirret saivat tosin uuden kodin toisaalla.
Parhaillaan Kullankukkulassa on vanhojen puutalojen kunnostus käynnissä.

Miten säilytetään?

Toisenlaisia tarinoitakin on. Jalkarannassa säilyi Lahti Aquan Ainolan huvila, joka kunnostettiin. Museo ei kuitenkaan ollut tyytyväinen lopputulokseen: “Vanhan talon korjaamisessa perusajatus on, että korjataan ainoastaan se, mikä on viallista eikä uudisteta. Mitään, mitä talossa ei ole ollut, ei pitäisi siihen lisätä.” (Yle Uutiset 19.8.2013, lisätty 24.10. ESS.fi:n juttu).

Ilmeisesti monesti taloudelliset realiteetit johtavat kompromisseihin.
Moni yksityinen koti on pelastunut, kun sen asukkailla on ollut aikaa, tietoa ja taitoa kunnostaa oma uusi vanha koti.
Valtaosin korjausrakentamisessa taitaa olla kyse siitä, miten saadaan sovitetetuksi taloudelliset realiteetit ja ajanmukainen tieto-taito ja laadukas rakentaminen ja samalla ottaen huomioon historialliset erityispiirteet.
Omistajalla on oikeus tehdä hallussa olevalleen omaisuudelle minkä parhaaksi näkee, mutta milloin käyttöomaisuus tässä tapauksessa rakennus, muuttuu yhteiseksi kulttuurihistoriaksi, muistijäljeksi, sen arvoa ei voida enää mitata pelkästään euroissa.
Lahti Aqualla on Jalkarannassa toinenkin rakennus, entinen Jaakkolan tilan päärakennus (Yle Uutiset 19.8.2013), joka kuitenkin on vailla käyttöä. Tämä lienee se suurin uhka vanhoille rakennuksille. Kuten eräässä suomalaisessa viihdeohjelmassa todetaan: “Talot tykkää että niissä asutaan”. Tässä lauseessa on vinha perä. Esimerkiksi Mytäjäisen veturivarikolla tilanne on vain pahentunut, kun alueen asukkaat ja muut toimijat häädettiin rakennuksista.

Kaunis kaupunki?

Lahtea usein arvostellaan rumaksi kaupungiksi, ja yhden tulkinnan mukaan tähän on syynä kaupungin nuori ikä, historiattomuus. Keskusta on uusiutunut sotien jälkeen maaltamuuton  ja kasvun siivittämänä. Usein rakennnemuutospuuskissa kaikki vanha nähtiin (ja edelleenkin) esteenä “kehitykselle”. Kehitystä se olikin: asumisen laatu parani, rakennustehokkuus kasvoi, ihmisille saatiin uusia asuntoja.
ESS.fi kysyi taannoin Lahden ruminta rakennusta. “Onneksi” eniten ääniä sai Vesijärvenkatu 16, joka on menossa ensi vuonna remonttiin. Jutun perusteella monet ihmiset kiinnittävät huomiota yleiseen siisteyteen, eivät niinkään historiallisiin kerrostumiin tai arkkitehtuurisiin ihanteisiin, vaikka toki perinteinen betonielementti sai kuulla kunniansa.
Kun Helsingin paljon arvostelua saanut ns. Makkaratalon julkisivun saaneerauksesta julkaistiin suunnitelmat, rakennuksen makkarat haluttiin säilyttää: epäesteettisyys muuttuu historialliseksi ainutlaatuiseksi ja kertoo yhdestä ihanteesta tiettynä aikana.
Rakennusten ulkokuori on vain yksi kaupungin kauneutta ilmentävä seikka joskin näkyvin. Oleellista on myös sellaisilla asioilla kuten kaupungin henkinen tila, arvostukset ja se, miten ne ovat vuorovaikutuksessa ulkoisen
kanssa.
Tasapainoinen kaupunki on myös kaunis.

Artikkeli julkaistu alunperin Hollolan Lahti -lehdessä 3/2013

Keskustan liikenneselvitys

Lahden kaupungin nettisivuilla julkaistiin vuoden 2012 lopulla keskustan liikenneselvitys, joka tukee kaupungin valtuuston päätöksen mukaisesti liikennesuunnittelua, jonka tarkoituksena on vahvistaa kaupallista keskustaa, kehittää liikennejärjes-telmää, eheyttää kaupunkirakennetta ja kohentaa ympäristön laatua.
Tavoitteena on tehdä “keskustasta elinkeinoelämän toimintaedellytysten ja asumisen näkökulmasta houkutteleva ja elinvoimainen.

Selvitykseen voi tutustua täällä ja keskustasuunnitelmat löytyvät kokonaisuudessaan Lahden kaupungin sivuilta.

Aleksanterinkatu jouluaattona 2008

Aleksanterinkatu jouluaattona 2008

Suunitelman tavoitteet ja toivotut vaikutukset

Selvitys kokonaisuutena pyrkii  viihtyisyyden parantamiseen keskustassa, pääpaino liikenteellisten muutosten toteuttamiskelpoisuudessa ja vaikutusten analysoimisessa. Artikkelissa käydään läpi selvityksen pääkohdat kirjoittajan kommentein.
Liikenneselvityksessä esitetyt ratkaisut vastaavat selvitykselle asetettuihin tavoitteisiin.

(kursivoidut osuudet on poimittu suoraan esityksestä, osittain tiivistetty)

Autoliikenne ja pysäköinti

Mannerheimintien liikenteen siirtyminen etelämmäksi sekä keskustan liikenteen ohjaaminen kehälle, jonka toteuttaminen rauhoittaisi liikennettä kehän sisäpuolella ja mahdollistaa sen kehittämisen jalankulun ja pyöräilyn ehdoilla.
Vesijärvenkadun katkaiseminen siirtää liikennettä keskustan kehälle; liikenne siirtyy Saimaankadulla.
Vuoksenkadun yhteys Mannerheiminkadulle parantaa kehän saavutettavuutta. Vaihtoehdossa 1 Vuoksenkatu liittyy Saimaankatuun tunnelin kautta. Vaihtoehdossa 2 keskustan kehä liittyy Mannerheiminkatuun nykyjärjestelyin.Keskustan kehän liikenteellinen toimivuus on riittävän hyvä, vaikkakin ruuhka-aikana liikenne jonoutuu samaan tapaan kuin nykyisinkin ja pääsuunnan sujuvuuden varmistamiseksi sivusuunnille on sallittava viivytyksiä.
Kadunvarsipysäköinnin siirtäminen vaiheittain pysäköintilaitoksiin mahdollistaa katutilan kehittämisen viihtyisämmäksi. Suunnittelualueella on yhteensä 4900 autopaikka, joista kadunvarsilla n. 1 300 ap, pysäköintilaitoksissa n. 2 300 ap, Linjausten mukaisesti pitkäaikaispysäköinti tulee keskittää pysäköintilaitoksiin.

Aleksi on tarkoitus sulkea Rauhankadun ja Vesijärvenkadun väliseltä matkalta kokonaan autoliikenteeltä. Keskustan painopiste on jo aiemmin siirtynyt idemmäksi Trion sekä
Paavolan kauppakeskittymän vuoksi. Toriparkki voi tuoda imua Aleksin alkupäähän ja lisäksi Ranta-Kartanon asuinalue lisännee asiointia Aleksin alkupäässä.

Pysäköintiä keskustassa keskitetään, liikenne ohjataan kehälle. Turha ajaminen vähenee, jos reitit merkitään selkeästi ja pysäköintitiloista saa ajanmukaista tietoa. Liikenne vä-henee keskustan ydinalueilla mutta lisääntyy kehällä ja kokoojakaduilla. Erityisesti ongelmana olisi Vuoksenkatu, jolla liikennemäärät vaikuttavat huomattavasti alueen turvallisuuteen etenkin koulujen läheisyydessä, joita kadun vaikutuspiirissä on kolme.

Jalankulku ja pyöräily

Selkeä pääpyöräreitti- ja pyöräpysäköinti- järjestelyt edes-auttavat tavoitetta pyöräilyn kulkutapaosuuden kasvattamisesta. Pyöräilyn erottaminen yksisuuntaisina pyöräteinä jalankulkualueesta kävelykadulla selkeyttää pyöräilijän asemaa ja pyörille rakennetaan keskitettyjä parkkeja.

Nykyinen keskustan “pyöräilyverkosto” on hajanainen ja kirjavasti merkitty. Pyörätieverkoston on oltava  yhtenäinen, johdonmukainen ja kaikille liikkuville selkeästi hahmotettava. Em. seikat edistävät pyöräilykulttuurin arvostusta. Monesti pyörätietä käytetään – etenkin Aleksilla – väliaikaiseen pysäköintiin ja esim. vaalimainostelineiden asetteluun.

Yhtenäisen kävelyalueen toteuttaminen parantaa keskustan toimintojen saavutettavuutta kävellen.

Käytännössä tämä tarkoittaa siis Aleksanterinkadun muuttamista kävelyalueeksi. Se, soveltuuko Aleksanterinkatu pelkästään kävelykaduksi, on ollut puheenaiheena, ja mm. useat keskustan yrittäjät ovat kritisoineet sitä. Muun muassa Lahden valtuustolle osoitetussa aloitetekstissä 14.1.2013 Tapani Ripatti (sd) ja Matti Kataja (kok) toteavat: ”[..] loppukesällä 2012 luovutettu adressi, jonka allekirjoitti yli 150 keskustan yrittäjää. Adressilla vastustetetaan Aleksanterinkadun muuttamista kävelykaduksi.” (Uusi Lahti)
Myös Hämeen kauppakamari vastustaa jyrkästi liikenteenrajoittamista keskustassa (ess.fi 11.2.2013) sekä Tekninen lautakunta, josta lisää yhteenvedosta.

Aleksin pysäköintipaikat hävisivät suurimmaksi osin 1990-luvun puolivälin katuremontissa, jonka jälkeen katu on toiminut pääasisssa läpiajo- ja joukkoliikennekatuna.
Kriitikot huomauttavat myös, että Aleksi ei sovellu kävelykaduksi, koska se on liian leveä ja sesonkikausi Suomessa tällaiselle käytölle on liian lyhyt. Jälkimmäiseen mallia voidaan hakea samanlaisissa ilmasto-olosuhteissa sijaitsevissa samankokoisista kaupungeista.
Torin joulukylä on hyvä esimerkki miten kylmissäkin talvioloissa saadaan onnistuineita tapahtumia aikaan.
On toki hyvä tiedostaa pohjoisen ilmanalan tuomat haasteet. Oulu kattaa kävelykatunsa, Calgaryn keskustassa kävelijät ovat suojassa viimalta ns. kävelyputkissa.

Meidän Aleksi -ohjelmassa kävelykadulle on ideoitu erilaisia toimintoja, kuten tavaratalojen ulkomyyntipisteitä, suihkulähteitä ja vesielementtejä, lisää katuvihreää, tansseja, musiikkia, tapahtumia, lastenleikkipaikkoja, kahviloita, Salpausselän kisojen tapahtuma-aluetta.
Aleksi kävelykatuna toisi lisää tilaa myös markkinoille ym. toritapahtumille.

Lahti on laatinut “Lahden kävelyn ja pyöräilyn kehittämissuunnitelma 2025” – joka pureutuu kevyen liikenteen olosuhteiden parantamiseen.

Joukkoliikenne

Joukkoliikennereitit tavoittavat keskustan keskeiset toiminnot: Kävely-yhteydet joukkoliikenteen solmukohtiin.
Joukkoliikennekaistat ja –etuudet parantavat joukkoliikenteen sujuvuutta joukkoliikenteen pääkaduilla.

Linja-autoliikenteen pysäkit sijoite-taan suunnitelmassa pääasiassa Vesijärvenkadulle ja Trion edustalle. Toripysäkit jäisivät Vapaudenkadun puolelle. Toimenpiteet ovat keskustan osalta joukkoliikenteen saavutettavuuden parantamiseen tähtääviä parannuksia. Joukkoliikenteelle kaupungin asettamien yleisten tavoitteiden mukaan sen käytön tulee olla helppoa, esteetöntä ja edullista, jotta joukkoliikenteen käyttäjämäärät lisääntyvät. Esityksessä keskusta-alueen joukkoliikennejärjestelyt koskevat pysäkkien hyvää tavoitettavuutta, etuajo-oikeuksia sekä ajankohtaista informaatiota.
Näistä suunnitelmista on moni huomauttanut, että tori on nyt toimiva joukkoliikenteen keskus.
Oleellista joukkoliikenteen kehittä-misessä on kiinnittää huomiota sen toimivuuteen kokonaisuutena, johon vaikuttavat lippujen hinnat (siirtoliput, lastenvaunut), aikataulut ja reititykset.

Huoltoliikenne

Työssä esitetyt ratkaisut mahdollistavat huoltoliikenteen järjestelyt. Huoltoliikenteen rajoittaminen tiettyyn ajankohtaan edesauttaa sen häiriöiden minimoimista muulle liikenteelle ja oleskelulle keskustassa, saattaa aiheutua haittaa huoltoliikenteelle.
ja
Huoltoliikenne tulisi pyrkiä rajoittamaan selkeämmin tiettyyn ajankohtaan, esimerkiksi ennen klo 10.

Miten huoltoliikennettä käytännössä rajoitetaan tiettyyn ajankohtaan? Pienilläkin yrityksillä on oltava mahdollisuus tavaratoimituksiin aukioloaikoinaan.
Merkittävät yksittäiset huoltoliikenteen aiheuttajat ovat keskusta-alueella Trio ja Sokos, josta ensimmäinen hoituu jo nyt Vapaudenkadulta, ja jälkimmäinen kävely-Aleksin toteutuessa hoidettaisiin Hämeenkadun kautta, joten vaikutukset eivät olisi suuria.

Kaupunkikuva ja kulttuurihistorialliset arvoalueet

Kävely- ja kävelypainotteisten alu-eiden muodostaminen lisää keskustan viihtyisyyttä. Ainakin kävelykatuosuudella sekä yhteisen tilan periaatteella toteutettavilla kaduilla uusiutuvat katukalusteet ja pinnoitteet parantavat kaupunkikuvaa.
Ratkaisut edesauttavat kaupunkikuvallisesti tärkeän akselin korostamisen Ristin kirkon ja kaupungintalon välillä.

Esityksessä Harjukatu on merkitty kokoojakaduksi, kulkien kaupungintalon editse. Tämä lisännee liikenteen tuomia haittoja kaupungintalon edessä.

Ympäristö

Ajoneuvoliikenteen aiheuttamat haitat (päästöt, melu ja pöly) vähenevät merkittävästi Aleksanterinkadulla etenkin kävelykatuosuudella, jossa ajoneuvoliikenne poistuu lähes kokonaan. Myös Vesijärvenkadulla liikenteen aiheuttamat päästöt vähenevät merkittävästi.
Haitat lisääntyvät keskustan kehäkaduilla.

Elinkeinoelämä

Keskustan kehä ja sieltä tapahtuva ajantasainen opastus pysäköintilaitoksiin parantaa keskustan ja sen yritysten saavutettavuutta.
Kävelykatuosuus sekä kävely- ja pyöräilypainotteiset alueet parantavat keskustan viihtyisyyttä ja sitä kautta keskustan elinkeinoelämän edellytyksiä.

Automarkettien (“reuna-alueiden” ostokeskusten) etuna keskustaan verrattuna on tietenkin paikkojen ilmaisuus, mutta myös se että tilaa on runsaasti eikä aikaa tarvitse käyttää paikan etsimiseen. Psykologisessa mielessä automarketteihin ajaminen voi tuntua helpommalta, kun tietää, että tarjolla on runsaasti ilmaista paikoitustilaa, riippumatta siitä, saako auton aivan oven eteen.
Täytyy ottaa huomioon myös, että markettiasiointi eroaa keskusta-asioinnista: marketit ovat selkeästi rakenteeltaan ostoskeskittymiä, johon pysäköidään ja jossa asioidaan poikkeuksetta yhdessä rakennuksessa.
Keskustan palvelutarjonta on hajanaisempi – vaikka keskustassakin on eduksi mitä lähemmäksi asiakas saa autonsa asiointipaikkaa – keskustassa usein hoidetaan useampia asioita kerralla. Oleellista on, voiko asiat keskustassa hoitaa joustavasti yhden pysäköinnin taktiikalla vai kannustaako se ajamaan lyhyitäkin matkoja asiointipaikasta toiseen?
Yksi suunnitelman tärkeimmistä tavoitteista koskeekin nimenomaan kaupungin elinkeinoharjoittajille tarjoaman palvelutason parantamista.

Yhteenveto

Selvityksen tarkoituksena on tutkia aiempien päätösten mukaisten ratkaisujen liikenteellinen toimivuus ja toimia keskustan suunnittelun tukena. Näiden pohjalta voidaan löytää vielä uusia ideoita ja ajatuksia.
Joka tapauksessa suunnitelmaa ei ole sellaisenaan ainakaan toistaiseksi tarkoitus toteuttaa.
Maanantaina 18.2.2013 kaupunginhallitus teki päätöksen jatkaa mm. Aleksin muuttamista joukkoliikennekaduksi ja kehän suunnittelua, vaikka tekninen lautakunta oli aiemmin päätynyt toisenlaisella kannalla.

Liikennesuunnitelma on looginen ja siinä on otettu hyvin huomioon eri kohteiden vaikutukset toisiinsa. Ydinkeskustan perus, ruutukaava, ei tule muuttumaan, niinpä on ilmeistä että suunnitelman yksittäiset – esimerkiksi liikennerakenteelliset – kohteet eivät ole irrallisia vaan keskustan kehittämistä on pyrittävä tarkastelemaan, että ottaen huomioon syy-seurausvaikutukset koko alueella:
Työssä on selvitetty keskusta-alueelle kaavailtujen liikenneratkaisujen toteuttamiskelpoisuus ja analysoitu ratkaisujen vaikutuksia.

Nykytilanne keskustassa perustuu autokeskeisyydelle, mikä tietysti on 1900-luvulta alkanut trendi, joka ei ole toistaiseksi taittumassa. Meillä Lahdessa on kuitenkin keinot vaikuttaa keskustamme palvelutasoon, viihtyisyyteen sekä kaupan mahdollisuuksiin.
Asioinnin helppouteen kuuluu myös se, että keskustaan voi tulla autolla.

Viihtyisyyden parantamiseen tähtäävien toimenpiteiden vaihtoehtoja pyritään lisäämään toriparkin rakentamisella; autopaikoituksen keskittäminen selkeyttäisi muita liikenteellisia hankkeita ja antaisi siis enemmän valinnanvaraa. Kannattajat korostavat, että parkki ei ole itseisarvo vaan väline, joka mahdollistaa keskustan maanpäällisten osien kehittämisen tiettyyn suuntaan eli käytännössä painottumisen kevyelle liikeenteelle sekä joukkoliikenteen “terminaalien” uudelleen sijoittelulla.

Yleinen tuntuma on, että ydinkeskustan liikenteestä osa on kuitenkin pelkästään läpiajoliikennettä tai iltaisin ns. korttelirallia, koskien lähinnä Aleksanterin- ja Vesijärvenkatua. Keskustan kehittämisessä on kaupungin otettava huomioon myös muiden liikkumismuotojen tarpeet; tällä hetkellä esimerkiksi pyörätieverkosto on täysin epäyhtenäinen ja -selkeä.

Autoliikenne ei lopu kohdentamalla resursseja pelkästään joukkoliikenteeseen tai kieltämällä keskustassa autoilua kokonaan, jota toki kukaan ei ole ehdottanutkaan. On odotettavaissa, että keskusta ei ole kuihtumassa, niin kauan kuin keskustassa asuu ihmisiä ja siellä on työpaikkoja ja auton saa pysäköityä vaivattomasti. Silloin siellä tehdään myös kauppaa, viihdytään ja/tai vain ollaan.

Mihin tahansa ratkaisuihin päädytään, on yhteisenä tavoitteena parantaa yleistä viihtyvyyttä sekä luoda elinkeinoelämälle otolliset puitteet, keskustan on oltava houkutteleva kauppapaikka sekä hyvä asuinpaikka.
Kaupunkimme keskus tarjonnee myös tulevaisuudessa monipuolista palvelua kaupunkilaistemme erilaisiin tarpeisiin.

Artikkeli julkaistu alunperin Hollolan Lahti -lehdessä 1/2013

 

  • Mielipide keskustasta (Sauli Hirvonen)

Todettakoon, että kirjoittajana minulla ei ole juurikaan henkilökohtaisia int-ressejä edellä käydessä suunnitelmaa kohtaan, ainoastaan halu tarkastella suunnitelmaa, sen pääkohtia ja hieman pohdiskella sen mahdollisia vaikutuksia, joista olen tietysti kiinnostunut keskustassa asioivana ja asuvana lahtelaisena. Vaikka toimin Lahti-seuran puheenjohtajana ja suunnitelman kommentoijana, siinä esiintyvät huomiot ovat omiani, eivätkä ne edusta Lahti-seuran “virallista” kantaa, koska sellaista ei toistaiseksi ole.

Lähtökohtaisesti julkisessa keskustelussa vastakkain ovat keskusta ja isot marketit. Asetelma on kovin yksipuolinen; keskustassa myös asutaan ja käydään töissä, ihmiset tuottavat palveluita ja kuluttavat niitä. Keskusta on myös ei-ostamisen kohtaamispaikka, nuoret kokoontuvat keskustaan. Lisäksi täytyy muistaa että kaupanteko on muuttunut, sillä osa kaupankäynnistä on siirtynyt internettiin.

Keskustaan on tulossa asumisneliöitä on lisää, kaupunki tiivistyy ja kasvaa maltillisesti ylöspäin, mikä on hyvä suunta. Liiallinen yhdyskunnan hajanaisuus vaatii investointeja infraan ja resursseja ylläpitää sitä. Keskustan valmiiden rakenteiden tiivistäminen kuormittanee ympäristöä vähemmän. Asunnontuotannossa olisi myös otettava huomioon autopaikattomien asuntojen rakentaminen. Keskustan pitäminen asuttuna ja elinvoimaisena tekee kaupungista kaupungin. Keskustassa viihdytään ja vietetään aikaa, “hengataan”, tavataan ihmisiä.

Entisenä keskustan kauppiaana ymmärrän alueen yrittäjien huolia. Rautatienkadulla toimiessani yrittäjänä (yrityksemme oli silloin Lahden Yrittäjät ry:n ja Keskustaeheytys ry:n jäseniä) kannatin kevyen liikenteen mahdollisuuksien parantamista. Osittain sille kannalle päädyin tarkastellessani nuorta asiaskuntaamme, joista harvat asioivat autolla. Tämä on tietenkin vain osatotuus keskustan kuluttajakäyttäytymisestä. Luulen, että jos ihmiset viihtyvät eli viettävät aikaansa keskustassa, he luultavasti käyttävät myös enemmän rahaa, on se myös yrittäjien etu. Aleksi on vanha valtaväylä, joka halkoo vieläkin vilkkainta “kävely”-Lahtea, vaikka sen funktio tyystin muuttunut 1980-luvulta, mutta sen rippeet ovat rasitteena menneisyydestä. Parempaan suuntaan mennään, oli se sitten joukkoliikennekatu tai kävelykatu.

Kävelykatua vastustavaa kantaa perustellaan Suomen pitkällä talvella. Jos se olisi syy kävelykatujen toimimattomuudelle, näissä ilmasto-olosuhteissa ei olisi kävelykatuja. Samalla logiikalla Suomen torialueet voitaisiin rakentaa umpeen. Lahdestakin meillä on toimivana talviesimerkkinä mainio torin Joulukylä. Keskustalla on tarjottava kaupunkilaisille lisäarvoa ja se on nimenomaan viihtyisyyden lisääminen, sosiaaliset kohtaamiset ja tapahtumat ja kaikkien kauhistelema jouten olo. Jos satama on Lahden olohuone, niin keskusta on Lahden keittiö, ja tie sydämeen käy vatsan kautta, kunhan fasiliteetit ovat kunnossa.

En ole koskaan omistanut autoa, pyörää käytän ympäri vuoden, joten henkilökohtaisesta lähtökohdista mielestäni kevyen liikenteen mahdollisuuksia tulisi parantaa. Ylipäänsä arvostukset ja kaupunkisuunnittelun painopisteet ovat muuttumassa kohti ympäristöystävällisempää liikkumista ja ihmisläheisempää kaupunkisuunnittelua. Vaikka en pidä itseäni kovinkaan “ympäristötietoisena” ihmisenä sen ekologisessa viitekehyksessä, on suunta kuitenkin kokonaisuutena toivottava.

Vaikka hankesuunnitelmaa voidaan perustella loogisista lähtökohdista, me ihmiset eivät välttämättä ole sitä. Meillä on tapoja, arvostuksia ja teemme päätöksiä tunteidemme perusteella. Se viestittänee että kotiseutu ja asuin- ja asiointiympäristö koetaan tärkeäksi. Kansalaiskeskustelua tarvitaan, mutu-argumentointi ei riitä, jos halutaan rakentavia vaihtoehtoja tai vain kritisoidaan vaihtoehtoja tarjoamatta.Joka tapauksessa asian suhteen toivoisi rohkeita päätöksiä, viisautta käyttäen, omaatuntoa kuunnellen, vaihtoehtoja pohdiskellen, faktoihin tutustumista, vaikutuksia punniten ja tulevaisuutta ajatellen. Pelkät toiveet eivät riitä vaan tarvitaan myös konkreettisia muutoksia.

 

Alatori uusiksi? Osa 2

Nyt kun (ala)torin kaivaminen on jo pitkällä ja joitain arkeologisia tuloksiakin on jo saatu ja pilaantuneita maita vaihdettua, on ilmoille heitelty ehdotuksia, millainen alatori voisi tulevaisuudessa olla. Kirjoitin taannoin aiheesta yhdestä näkökulmasta eli alatori puistona.

Alatori työmaana heinäkuussa 2013

Alatori työmaana heinäkuussa 2013

Alatorille on aika ajoin väläytelty täydennysrakentamista, siihen otti kantaa myös kaupunginjohtaja Myllyvirtakin. Toriparkin ja maanpuhdistuksen yhteydessä lähti ”Sippi”puisto sekä menetettiin sympaattinen olutravintola Metro. Alatorista tiedetään tässä vaiheessa oikeastaan vain se, että tilalle on tulossa ainakin ajoluiska Rauhakadulta alas toriparkkiin. Usein tällaiset luiskat luovat kaupunkitilallista hukkaa.

Alatorille maltillinen rakentaminen voisi tulla kysymykseen ja samalla luiskan voi yhdistää viereiseen rakennukseen, rakentamalla esimerkiksi ulkoilmaterassi luiskan päälle tai vaikkapa puisto, kuten on ehdotettu. Matala kaksikerroksinen rakennus toimisi hyvänä parina komealle ”Starckjohannin” rakennukselle. Näin torin ympäristön harmoninen tasapaino säilyisi, mutta samalla loisi mielenkiintoisen vastinparin keskeiselle paikalle, kilpailematta seremonia-akselin kanssa. Näyttävien ja toimivien rakennuskokonaisuuksien ei tarvitse kurkotella taivaita.

Materiaalina voisi toimia vaikkapa lasi, ja näin Lahti saisi takaisin lasipalatsin. Rakennuksessa voisi toimia taidehalli, kahvila, ravintola, linja-autojen odotustiloja ja rakennuksen kellarikerroksiin voisi sijoittaa torin ja sen tapahtumien huoltotiloja. Rakennus jatkaisi alueen avoimen tilan perinnettä, mutta hieman eri konseptilla.

Kaupunkikeskustan muoto

Johdanto

Lahden Aleksanterinkatu on saanut jälleen perinteiset jouluvalot. Kun ne vuonna 1983 ensimmäisen kerran ripustettiin kadun ylle oli se tuolloin toisennäköinen. Katuja reunustivat paikoituspaikat, jotka ovat sittemmin hävinneet, viimeistään 1990-luvun lopun katuremontin myötä. Tosin osa paikoista palasi vuoden 2016 katuremontin yhteydessä.

Joulu on tänä vuonna tullut torille joulukylän muodossa. Tori on ollutkin aina kaupungin sydän, siitä asti kun se kaavoitettiin vuonna 1878 kauppalan keskelle. Torin ympäristö on muuttunut noista ajoista tyystin. Tori on käynyt läpi muutoksia, mm. 1950-luvulla se sai mukulakivipinnan ja vesiallas poistettiin joskus 1960-luvulla.

Ensimmäisessä paperisessa Lahen Lehessä (nro 0) julkaistu artikkeli oli kirjoitettu usean keskustelutilaisuuden pohjalta, ja se oli johdanto lehden teemalle, jossa tarkasteltiin Lahden keskustaa. Olen sittemmin lisännyt juttuun muutamia korjauksia, tarkennuksia ja huomioita, viimeksi lokakuussa 2018.

Artikkelin sävy on enemmän henkilökohtaista, empiirisiin kokemuksiin pohjautuvaa pohdintaa. Pontimena oli tietysti oma kiinnostukseni yleisesti keskustan kehittämiseen ja etenkin se, että toimin tuolloin kauppiaana Rautatienkadulla vuosina 2006-2008.

Kuten huomaamme, asiat ovat edenneet hitaasti, joten artikkelin sanoma on edelleen ajankohtainen. Yksi olennainen keskustan hanke, toriparkin rakentaminen nytkähti hieman eteenpäin valtuustossa. Toriparkki sittemmin valmistui vuonna 2015.

Lahden kaupungin sivuilla julkaistaan keskustan kehittämiseen liittyviä hankkeita. Lisäksi asemakaava-asioita koskevalta sivustolta on nähtävillä yksittäisiä hankkeita, jotka liittyvät keskustarakenteen tiivistämiseen.

Keskustavisio

Syksyllä 2007 Lahden Yrittäjät ry:n järjesti kuulemistilasuuksia jäsenyrityksilleen. Tilaisuuksien tarkoituksena oli esitellä vuonna 2004 Lahden kaupungin hallituksen hyväksymää keskustavisiota ja herätellä keskustelua yrittäjien parissa. Esittelytilaisuuksissa yleensä paikalla oli useampi kymmenen yrittäjää sekä muutamia keskustan asukkaita. Asiallisesti huomautettiinkin että keskustaa ei pidä rakentaa pelkästään elinkeinoelämää varten, vaan on otettettava huomioon asukkaidenkin toiveet. Keskustan tiivistämistä  asuinrakennusten muodossa on myös suunnitelmissa. Asukkaat varmasti kannattavat autoliikenteen rajoittamista, onhan porua herärättänyt nn. korttelirallin aiheuttamat meluhaitat Vapaudenkadulla.

Houkuttelevempaa keskustaa on jo visioitu nykymuodossaan vuosikymmenten ajan. Suunnitelmissa on ollut esillä se, miten keskustan infraa ja rakenteita pitäisi muuttaa, jotta sen asema kaupallisena keskuksena säilyisi tulevaisuudessakin vahvana. Viime vuosina yksityinen puoli on tehnyt suuria investointeja keskustaan, mutta Lahden kaupungin vuoden 2009 budjetissa ei ole merkitty euroakaan keskustan kehittämiseen.

Vuoden 2004 keskustavision peruslähtökohtana on keskittää pysäköinti useaan keskustassa sijaitsevaan pysäköintilaitokseen ja rauhoittaa ydinkeskusta autoliikenteeltä kävelypainotteisille ratkaisuilla. Aleksanterinkatu on muutettu joukkoliikennekaduksi. Tilaisuuksien puheenvuoroissa eräs yrittäjä kiteytti sen, mitä varmasti moni tuumaa: ”Näyttää kivalta ja olen kannalla, muttei toimi käytännössä?” Kaikki ovat sitä mieltä että viihtyisyyttä pitää lisätä, mutta ei niin että kauppa kärsisi. Kauppias viihtynee kun kassakone kilisee, asiakkaalle tärkeää on kokonaisuudessaan ostotapahtuman helppous. Näennäisesti osapuolilla on sama päämäärä, mutta miten ja millä keinoilla tavoitteiseen päästään? Kaikille on selvää, että keskustan pitää olla houkuttelevampi ja kilpailukykyisempi suurten markettikeskittymien puristuksissa. Oppivatko keskustassa asioivat käyttämään keskitettyjä pysäköintilaitoksia ja kuinka nopeasti? Miten ostotottumukset muuttuvat ja mitä muutokset maksavat yrittäjille lyhyellä aikavälillä? Minkälaisia muutoksia on tulossa Lahden keskustan elinkeinorakenteeseen?

Keskustavisio on kokonaisuus, jossa on otettava huomioon eri osa-alueet sekä keskustaympäristön erilaiset toimijat. Päätökset keskustan kävelypainotteistamisesta tehdään sen jälkeen, kun kaupungin hallitus on tehnyt päätöksen tuleeko torinalusparkki vai ei. Miten toriparkin jälkeen keskustan kehittämistä viedään eteenpäin ja millä painotuksin?

Lahtelainen keskusta

Ensimmäisen kerran Lahden keskustaa tai tarkemmin sanottuna Lahden kylää haluttiin uudistaa ajanmukaiseksi 1800-luvun puolivälin jälkeen. Ahtaan kylän uudelleenrakentamissuunnitelmia ei suoranaisesti päästy sellaisinaan toteuttemaan: Lahden kylä paloi kesäkuussa 1877. Tämän ikävän onnekkaan tapahtuman jälkeen Lahteen laadittiin Alfred Cavenin, ajan ihanteiden mukainen ruutukaava. Pieni kylä muodosti kaavallisesti keskustan nykyisen muodon.
Seuraava iso yksittäinen muutos koettiin toisen maailmansodan jälkeen, kun karjalaiset siirtolaiset asettuivat Lahteen, tuoden mukaan lisää asukkaita ja yrityksiä.

Lahti oli 1950- ja 1960-luvuilla kasvava kaupunki ja voimakkaan rakentamisen ansiosta Lahden positiivinen maine Suomen ”amerikkalaisimpina kaupunkina” vahvistui. Kääntöpuolena muuttovoittoinen, mutta juureton kaupunki sai negatiivisen Chicago-leiman – sosio-ekonomisene ongelmien johdosta – jota vielä tänä päivänäkin pyyhitään pois.

Keskustaa haluttiin modernisoida 1960-luvulla. Kukaan ei Lahtea polttanut, mutta vanha keskusta modernisoitiin, mm. katuja levennettiin. Asuntoja tarvittiin maalta töiden perässä kaupunkiin muuttaville uusille asukkaille. Taloudellinen nousu aiheutti näkyviä muutoksia kaupunkikuvassa, vanhat talot saivat väistyvät modernien asumiskriteereiden täyttävien elementtitalojen tieltä. Kirjaimellisesti, kun teitä levennettiin, jotta autoliikenteelle muodostuisi enemmän tilaa ja talot ”työnnettiin” sisemmäksi kortteliin lisäpaikoituksen toivossa. Aivan loppuun operaatiota ei viety, kun uudet tuulet muuttivat suunnitelmien suuntaa. Jäljet ovat silti edelleen nähtävillä: epätasaiset rakennusrivistöt katujen varsilla. Väljän kaupungin ihanne väljähtyi.

1980-luvulla oli jo taloudellisesti paremmat ajat. Kovaa mentiin, ehkä liiankin kovaa. Tuli Business City, suunniteltiin keskustakortteleiden läpäiseviä kävelyväyliä sekä siltoja yhdistämään kaupalliset saarekkeet toisiinsa.

Laman jälkeen Aleksanterinkatu myllättiin, valaisimia ja penkkejä uusittiin. Aleksi sai myös pyörätien ja tori uuden pinnan. Muualla keskustassa vähän puuhasteltiin.

Kaupunkikeskustan kehittämisen voi nähdä pelkän pinnan kiillotukselta, mutta kun sen lähtökohdat johdetaan siihen, mitä meillä lahtelaisina on urbaanin kokemusten sarjassa, voi sen avulla saavuttaa aineettomia ja aineellisia höytyjä pidemmällä aikavälillä. Keskusta on paikka jossa tapaamme toisemme, keskusta luo sosiaalisia kokemuksia, johon välttämättä suuret markettikeskittymät eivät kykene. Mutta onko sekin välimatka kuroutumassa umpeen, ostoskeskusten muuttuessa huvittelupuistoiksi, joista voi elämysten lisäksi ostaa päivittäistavaroita.

Lahden keskusta on jo nyt vetovoimainen, josta kertoo omalta osaltaan se, että liiketilat ovat kysyttyjä (Antti Iso-Sipilä toteaa Etelä-Suomen Sanomissa 23.7.2011 että liiketilojen vajaakäyttöaste on lisääntynyt voimakkaasti vuoden parin sisällä voimakkaasti, toim. huom.) eikä tarjontaa voida kasvattaa kuin radikaaleilla maankäyttöön liittyvillä toimenpiteillä tai täydennysrakentamisella. Elävä kaupunkikeskusta ei tietenkään riipu pelkästään siitä onko ulkoiset olosuhteet kunnossa, vaan tärkeintä on sisältö, mitä keskustalla on kokonaisuutena tarjottavissa. Minkälaisia ihmisiä ja luovia toimijoita kaupunki houkuttelee, kuinka myönteinen ilmapiiri vallitsee asukkaiden, kauppiaiden, järjestöjen ja yhdistysten välillä. Mitkä ovat tavoitteet ja miten ristiriitatilanteet ovat soviteltavissa? Ei riitä että autot saadaan pois keskustan kävelyalueilta, vaan tilalle on saatava elävä, ihmisten kokoinen keskusta, jossa on hyvät puitteet tehdä kauppaa, mutta olla myös tekemättä.

Minkälainen rooli kaupunkien keskustoilla on tulevaisuudessa? Ostoskeskuksissa tehdään isoa kauppaa, johon matkataan kauempaakin. Ainakin suurempien kaupunkien keskustojen vetovoima säilynnee, mutta se on muuttamassa muotoaan. Onko suurten ja keskisuurten keskustojen rooli ulkoilmaviihdekeskuksina vahvistumassa, kaupan siirtyessä kaupungin laitamille? Ihmetelläänkö joskus tulevaisuudessa kaupunki-sanan alkuperää? Palaako aika jolloin kaupungissa tehtiin vielä kauppaa? ”Äiti, lähdetään maalle ostoksille!”, nyt jo joku huudahtaa.

Kirjoitus julkaistu 8.2.2008 ilmestyneessä ensimmäisessä Lahen Lehdessä (nro 0/2008) lukuunottamatta johdantoa. Artikkelia on päivitetty 15.10.2018.

Lahden Liekki Töyrykatu 5:n asialla

toyrykatu5.jpg
Purku-uhan alla oleva Töyrykatu 5

Lahden kansalaistoiminnan kohtauspaikka halutaan purku-uhattuun taloon

Lahden kansalaistoiminnan kohtauspaikka Liekki on kansalaisyhteistyöliike ja yhdistys, jonka tavoitteena on saada Lahteen järjestökeskus. Kansalaisjärjestöjen toimintakeskusta on ollut ideoimassa joukko lahtelaisia kansalaisvaikuttajia ja järjestöaktiiveja.
Kansalaistoiminnan kohtauspaikka lisää järjestöyhteistyötä sekä asukkaiden kansalaisuuteen ja demokratiaan, yhteisiin arvoihin sekä yhteiseen historiaan ja kulttuuriin liittyvää toimintaa. Vastaavia yhdistysvetoisia järjestötaloja ja –keskuksia toimii ainakin seuraavissa kaupungeissa: Espoo, Helsinki, Hyvinkää, Joensuu, Jyväskylä, Kemi, Lohja ja Seinäjoki.

Liekki yhdistyksen perustamiseen syttyi halusta säilyttää Lahden Paavolassa, osoitteessa Töyrykatu 5, sijaitseva v. 1923 valmistunut talo.
Syksyn 2009 ajan Töyrykadun talon asiaa on pompoteltu kaupungin eri virastojen ja viranomaisten välillä. Tilakeskuksen kiinteistöpäällikkö Jouni Arola on kertonut Tilakeskuksen tekevän kaikkensa, jotta talo puretaan. Maankäytön puolella oltaisiin valmiita kaavamuutokseen, joka mahdollistaa talon myymisen. Lahden seudun ympäristöpalvelut kannattaa talon säilyttämistä. Kaupunginmuseo on pyydettäessä antanut lausunnon, joka esittää rakennuksen säilyttämistä osana Puu-Paavolan alkuperäistä rakennuskantaa. Purkuluvasta päättävä rakennuslautakunta peräänkuuluttaa tahoa, jolla olisi edellytykset pitää talo kunnossa ja ylläpitää toimintaa siellä. He katsovat Liekin olevan uusi toimija, jolla ei ole vakiintunutta asemaa toimijana, vaikka Liekin alla ovat mm. Salpausselän luonnonystävät ry, Maanystävien lapsiperheryhmä, Kestovaippayhdistys ja  Luonnonlapset ry., jotka kaikki ovat valtakunnallisia tai globaaleja, pitkään ja aktiivisesti toimineita yhdistyksiä.

Purkuluvasta on määräaikaan mennessä jätetty oikaisuvaatimus Salpausselän luonnonystävien ja kolmen yksityishenkilön toimesta. Oikaisuvaatimus antaa mahdollisuuden tarvittaessa valittaa hallinto-oikeuteen purkuluvasta, jos rakennuslautakunta päättää sen tiistaina 26.1.2010 pidettävässä kokouksessaan hyväksyä.

Talon purkamista ajava tilakeskus perustelee päätöstä Lahden kaupungin strategian kohdan ”tuottamattomista kiinteistöistä hankkiudutaan eroon” noudattamisella. Strategian useat kohdat myös puoltavat talon säilyttämistä ja kansalaistoiminnan kohtauspaikan perustamista: ”Paikallisia yhteisöjä ja asukkaiden omaehtoista toimintaa tukemalla kaupunki luo edellytyksiä turvalliselle ja viihtyisälle asuinympäristölle. Yhteisöjä tukemalla vahvistetaan myös asukkaiden omatoimisuutta oman hyvinvointinsa edistämisessä.”

Teksti ja kuva: Lahden kansalaistoiminnan kohtauspaikka Liekki