Lahti Sounds Poetry on mielenkiintoinen lisä Lahden kulttuuritarjontaan. LSP on runoudesta kiinnostuneiden yksilöiden yhteenliittymä, joka toimii katutasolla ja virtuaalimaailmassa. Toiminnasta ja runoudesta kertoivat LSP:n perustajat Lealiisa Kantola ja Terhi Willman.
Mikä on Lahti Sounds Poetry ja miten toiminta käynnistyi?
Lealiisa: LSP käynnistyi kun Kantola ja Willman kolauttivat päänsä yhteen.
Terhi: Keväällä 2009 Lahden Poetry Slamin SM-osakilpailuun osallistui ennätysmäärä osanottajia, valtakunnallisestikin vertaillen. Hoksasimme, että nyt olisi aika toimia lahtelaisen runouden ja sen moninaisuuden esille nostamiseksi. Järjestimme kutsuttujen paikallisten runoilijoiden tapaamisen Eino Leinon päivänä. Sen jälkeen päätimme järjestää Poetry Slamiin matkaavien runoilijoiden Lealiisa Kantolan, Visa Kuhan ja Mari Kanervaniemen ”lämmittelyillan” kohti Kotkan SM-kilpailua, joka järjestettiin elokuun lopussa. Samalla heräsi ajatus blogista, jonka perusti Jorma Martikainen. Hän on Möysäläisen kirjallisuuden seuran blogin ylläpitäjä. LSP:n blogi perustettiin sisarblogiksi. Nimi Lahti sounds Poetry syntyi.
Lealiisan Kreikan matkan tuliaisina. LSP on ryhmä joka kirjoittaa runoja.
Lealiisa: Nimen historia on umpipöljä: Kantola oli Santoriinilla ja huomasi monta kertaa mainoksen Balkan sounds&poetry, ja ajatteli sen olevan paikallinen runoryhmä, lopulta selvisi, että se oli kansantanssiryhmä.
Terhi: Nimessä on mukana myös ripaus urheilustaan & bisneksistään tunnetun kaupunkimme huumoria sekä itseironiaa.
LSP on interaktiivinen blogi, mikä on sen toimintaperiaate?
Lealiisa: Vapaus. Vapaamielisyys. Runous ja sen moniäänisyys on tärkeintä. Ei se, miltä kadulta löydät lempikapakkasi tai missä on musiikkihallisi.
Voin sanoa näitä katuja tallanneena: tämä on ensimmäinen (ryhmä) luokkaansa, jossa yhdistyy niin monet äänet.
Jokainen on vahvasti sitoutunut ainoastaan itseensä ja runon kirjoittamiseen.
Terhi: Toimintaperiaate on muotoutunut melko spontaaanisti. Mukana on pitkään ja lyhyemmän ajan kirjoittaneita. Aikaisemmin julkaisseita runoilijoita ovat mm. Lealiisa Kantola, Anna-Liisa Lemmetty ja Visa Kuha, ja onpa meillä kaksi sanataideohjaajakoulutuksenkin saanutta messissä (Lealiisa Kantola ja Anna-Liisa Lemmetty).
Lealiisa: Blogissa saa kokea ja kokeilla. Kirjoittaa ja saaada palautetta. Ei ole tärkeää kuinka kauan olet kirjoittanut runoja aloititko eilen vai viime vuosituhannella. Me kommunikoimme sekä toistemme runoilla että palautteilla.
Terhi: Niinpä, on hienoa, että tästä porukasta on kummunnut spontaani halu kommentoida toisten tekstejä blogissa, se on ollut hyvin rohkaisevaa. Blogi on myös eräs tapa julkaista tekstejä ja altistaa keskeneräisiäkin tekstejään näkyville, mikä on kieltämättä huimaa. Samalla kun se voi toimia kirjoitusalustana, myös yhteydenpitovälineenä muuhun maailmaan.
Miten Lahti kuuluu/näkyy toiminnassa muuten kuin nimessä ja rajaako se kenties jotain pois?
Lealiisa: Lahtelaisuutena. Olen itse saanut kokea lahtelaisuuden näinä muutamina kuukausina hyvin erilaisena kuin mielikuvani, olen syntynyt täällä ja kaikki muut jossain muualla. Lahti ei rajaa mitään pois. Lahti on idän ja lännen kohtauspaikka – Suomi pienoiskoossa. Täällä on helppo pudota angstiseen negatiivisuuteen, mutta täällä voi myös päättää toimia toisin niin kuin LSP on päättänyt. Lahden energiat ovat siis järjestyksen ja kaaoksen energioita – kuten runoudenkin energiat ovat.
Terhi: Kuten Lealiisa totesi aikaisemmin, Lahti ei rajaa mitään pois. Paikallinen identiteettikin on merkityksellinen kirjoittamisessa ja uskaltautumisessa. Toki pitää muistaa, että runoja kirjoitamme myös blogin ulkopuolella, muissa yhteyksissä.
LSP esittäytyi Taidelauantaina syyskuussa Historiallisessa museossa. Minkälaista yhteistyötä pyritte tekemään muiden (kulttuuri)tahojen kanssa?
Lealiisa: Emme pyri erityisesti mihinkään. Olemme. Runo ja sen kirjoittaminen on tärkeintä. Ja teemme yhteistyötä niiden tahojen kanssa, omilla ehdoillamme, jotka haluavat tehdä yhteistyötä meidän kanssamme. Keitä ne tulevaisuudessa ovat, se jää nähtäväksi.
Terhi: Esittäytymisiä jatketaan fiiliksen mukaan. Esiinnymme mm. kirjakauppa Tarinan päätöksessä lauantaina 14.11.2009.
Mitä muita tapahtumia LSP on järjestänyt ja mitä on tulevaisuudessa luvassa?
Lealiisa: Live-esiintymisiä, bloggausta, julkaisuja.
Terhi: LSP on kutsuttu esiintymään Kotkaan joulukuussa, on myös muista esiintymisistä kaupungin ulkopuolella ollut puhetta.
Miten mielestänne Lahden sanataide voi, tarjontaa ainakin tuntuu olevan?
Lealiisa: Lahtelainen sanataide voi niin kauan huonosti ennen kuin saamme tänne taloudellisisa resursseja ja organisoituneen sanataidekoulutuksen lapsille ja nuorille.
Terhi: Lahdessa toimii useita päteviä sanataideohjaajia, kouluissa ja muissa tehtävissä, eli sikäli hyvin. Sanataidekoulu lapsille ja nuorille täytyy saada kaupunkiimme. Ja ylipäätään sanataiteen piirissä toimivia yhteydenpitofoorumeja kaivataan. Verkko ei yksin riitä.
Mikä runoudessa kiinnostaa, mitä runoista saa ja mitä niillä voi antaa?
Terhi: Minulle runous on ihmisen ääni, yhteiskuntamme ja kulttuurimme vastavoima ja omatunto. Kauneus. Runous lisää myös rohkeutta sanoa asiat omin sanoin. Runous avaa ajatuksen ja tunteen tasoja, joihin muilla ilmaisuvälineillä ei yllä.
Lealiisa: Mielestäni runous on synonyymi elämälle, ja jopa rukoukselle. Niin kuin kaikki taiteiden muodot ne antavat ihmiselle sitä, mitä he ovat valmiita vastaanottamaan. Ja jos halutaan olla kiinni tässä kiireharhassa niin: yksi runo on yksi hetki – jokaisella ihmisellä on sen verran aikaa.
Jos runouteen herää kiinnostus, mihin suosittelisitte tutustumaan?
Lealiisa: Lahti Sounds Poetry -blogiin.
Terhi: Yhdyn Lealiisan näkemykseen, ja lisään, että mieltymykset ovat aina henkilökohtaisia ja tilannekohtaisia. Lukeminen, oman ympäristön tarkkaileminen, havainnointi ja vuorovaikutus, rikastaa kaikkea kirjoittamista. Suomalaista uutta ja vanhempaakin runoutta on paljon saatavilla ja lähettyvillä kirjastoissa, kirjakaupoissa ja internetissä.
Jossain vaiheessa voi herätä kiinnostus omaan kirjoittamiseen. Miten (millä tyylillä) ja mistä olisi hyvä aloittaa?
Terhi: Suosittelisin aloittamaan sillä tyylillä, joka maistuu parhaalta. Esimerkiksi itse olen aloittanut tietokirjoittamisella. Runous on vain rikastuttanut sitä. Jollakulla toisella muunlainen kirjoittaminen (esimerkiksi näytelmät, kolumnit, proosa, sanoitukset) voivat rikastuttaa runojen kirjoittamista. Runous voi olla jollekulle se ominaisin ilmaisumuoto.
Lealiisa: Ottaa lyijykynän käteen ja ruutukantisen vihon
a) kirjoittaa omalla tyylillään juuri kaiken siitä hetkestä mitä aistii sillä hetkellä.
b) kirjoittaa samoilla välineillä 15 min lopettamatta, laittaa kännykän kellon soimaan
c) kirjoittaa joka aamu heräämisen ja unen rajamailla kaikkea mitä tulee mieleen
d) alkaa pitää päiväkirjaa
e) alkaa pitää unipäiväkirjaa
f) kiroittaa kirjeitä, postikortteja, sähköposteja
g) opettelee pysähtymään, aistimaan, tarkkailemaan, olemaan hiljaa ja kuuntelmaan
h) tyyli pitää olla oma, mutta näillä eväillä pääsee alkuun
Millainen on hyvä runo?
Lealiisa: Hyvä runo tavoittaa toisen ihmisen.
Terhi: Lukija löytää siitä itsensä, runon lukee alusta loppuun kiinnostuneena. Hyvä runo peilaa aikaansa ja ihmistä.
Miten uskotte/toivotte toimintanne kehittyvän?
Lealiisa: Toivomme, että tästä alkaa lahtelaisen runouden aikakausi, omaehtoinen ja totuudenmukainen, suora.
Terhi: Täytyy arvostaa omaa tekemistään. Haluamme, että runomme tavoittavat ihmisiä erilaisissa yhteyksissä. Runot on tarkoitettu kaikille.
Lealiisa: Ja toivomme, että se ei jää pelkäksi sisäpiiriksi. Eli toivomme, että LSP:n löytäisi myös isompi rinki, ympyrä.
Laajentuminen.
