Höyryllä Heinolaan ja Vierumäellä rautatiepäivä

Pikku-Jumbo on ollut tuttu näky Lahden seudulla (Kuva Sauli Hirvonen)

Pikku-Jumbo on ollut tuttu näky Lahden seudulla (Kuva Sauli Hirvonen)

Kesäkuussa höyryjuna Pikku-Jumbo ajaa jälleen Lahdesta Heinolaan. Näillä näkymin höyryllä kuljetaan ainakin yhtenä viikonloppuna 10. ja 11. päivänä kesäkuuta. Viikonloppuun kuuluu kolme edestakaista matkaa Lahdesta Heinolaan.
Lisätietoja tulevan kesän höyryjunasta kevään aikana. Höyryjunaa liikennöi Haapamäen museoveturiyhdistys ry.
Lahden seudulla on järjestetty vuodesta 2007 asti säännöllisiä höyryjunamatkoja, jonka yhteydessä mm. väliasemilla on järjestetty erilaisia tapahtumia. Tulevana kesänä ainakin Vierumäen asema avaa ovensa ajojen yhteydessä molempina päivinä.

Vierumäen Rautatiepäivä 10.6.

Lahden rautatieharrastajat Topparoikka ry järjestää Vierumäen asema-alueella lauantaina 10.6. höyryjuna-ajojen yhteydessä Rautatiepäivä-tapahtuman. Lahden Mytäjäisten varikolta tutuksi tulleet Rautatiepäivät saavat jatkoa Vierumäen aseman ympäristössä, autenttisessa rautatiemiljöössä. Haapamäen museoveturiyhdistyksen höyryjuna liikennöi radalla pysähtyen Vierumäen asemalla.

Kesäinen Vierumäen asema (Kuva Ilona Reiniharju)

Kesäinen Vierumäen asema (Kuva Ilona Reiniharju)

Päivän aikana klo 10-19 asemalla on monipuolista ohjelmaa, tapahtumassa esiintyy mm. bluesmies Ismo Haavisto klo 17 alkaen. Asemalla pienoisrautatie, näyttely ja kahvio. Alueella voi tutustua museojunakalustoon ja tapahtumaan saapuu muita vanhoja kulkuneuvoja, maatalouskoneita yms.
Jos haluat tarjota ohjelmaa, talkooapua Rautatiepäivään tai muuten vaan tiedustelle lisätietoja, niistä tarkemmin osoitteessa: www.topparoikka.net.

Asema on auki myös sunnuntaina 11.6. klo 10-14.

Ismo Haavisto

Vierumäen asemalla esiintyvä Ismo Haavisto kuuluu Suomi-bluesin ammattilaiskaartiin. Ismo tunnetaan laulajana, harpistina, kitaristina ja biisintekijänä. Haavisto on mukana omalla kappaleellaan Aki Kaurismäen tuoreessa elokuvassa “Toivon tuolla puolen”, jonka ensi-ilta oli 3.2.2017. Ismo Haavisto One Man Band on Ismon aktiivisin “kokoonpano”. Haavisto soittaa kitaraa, slidea, huuliharppua ja tietysti laulaa. Menoa rytmittää jalalla paukutettava Stompbox ja jalkatamburiini. Ohjelmisto koostuu omasta tuotannosta ja 30-50-lukujen blueskappaleista.

Ismo Haavisto esiintyy Vierumäellä 10.6.2017 (Kuva  ismohaavisto.fi)

Ismo Haavisto esiintyy Vierumäellä 10.6.2017 (Kuva ismohaavisto.com)


Lahti, minun kaupunkini

Lahden kaupungin Lahti, minun kaupunkini -niminen brändi-/mainosvideo julkaistiin elokuvateatteri Kino Iiriksessä maanantaina 27.2., MM-hiihtojen välipäivänä. Päivä oli muutenkin lahtelaisittain tärkeä, sillä samaan aikaan avattiin radio- ja tv-museo juhlallisesti runsaslukuiselle yleisölle. Paikalla oli tietenkin median edustajia – ainakin Yle ja LiMu-radio – ja Lahti paistatteli jälleen julkisuudessa. Totisesti tuntuu siltä, että Suomen itsenäisyyden juhlavuoden alku on Lahden.

Väkeä riitti myös Kino Iirikseen, teatterin ovi tuntuikin käyvän tiuhaan, kun video pyöri iltapäivän non-stoppina kaikille kiinnostuneille. Videon tarinan on kirjoittanut lahtelainen kirjailija Kalle Veirto. Käsikirjoituksesta sekä ohjauksesta vastasi Sam Shingler, ja videon on tuottanut helsinkiläinen tuotantoyhtiö Mjölk. Videosta on kaksi versiota, lyhyempää näytetään kisojen ajan televisiossa.
Videolla on YouTubessa jo n. 5300 katselukertaa ja sitä on jaettu runsaasti esimerkiksi Facebookissa, positiivisten hymiöiden kera.

Sain kunnian olla mukana tekemässä videota, kun eräs ystäväni tuotantoyhtiöstä otti yhteyttä. Hänellä oli tiedossaan Lahti-harrastukseni, joten pääsin mukaan tuotantoyhtiön kuvausporukkaan. Ennakkoon etsin ja suosittelin sopivia henkilöitä ja kuvauspaikkoja. Kiersin myös paikat kuvaten ne.
Kuvauspäiviä oli yhteensä neljä, joulukuussa kaksi ja tammikuussa kaksi. Kaiken kaikkiaan mielenkiintoinen projekti, jossa sai olla mukana tekemässä hienoa lahtelaista juttua hyvässä ja ammattitaitoisessa ryhmässä, ja samalla sai tavata erilaisia lahtelaisia tekijöitä. Hieno kokemus, kiitos siitä.

Pidemmittä puheitta, laitetaan tyylikäs video pyörimään:

MM-kisojen varjossa

Kuudentoista vuoden tauon jälkeen Lahdessa kisataan hiihtolajeissa MM-tasolla. Surullisen kuuluisat Lahden 2001 MM-hiihdot ovat jo reilusti takanapäin, mutta lienevät vielä tuoreessa muistissa doping-sotkujen takia. Suoranaisestihan Suomen Hiihtoliiton sisäiset sotkut eivät liittyneet Lahteen, mutta jättivät leimansa kaupunkiin.

Salpausselän kisat ovat edelleen tärkeä osa lahtelaista identiteettiä ja urheiluimagoa, halusi tai ei. On ollut kuitenkin havaittavissa, että kisojen urheilullinen puoli on jäänyt vuosien saatossa hieman taka-alalle. Ainahan kisat ovat ollet kokonaisuus, johon on liittynyt muutakin kuin pelkkiä hiihtolajeja.
Toisaalta on harmiteltu että kisat näkyvät vähäisesti esimerkiksi keskustassa ja keskustan liikkeissä. Tulevien MM-kisojen oheistapahtumat ovat nostaneet päätään ja ”kisahenkeä” on Lahdestakin löydettävissä jo tässä vaiheessa, piti kisoja tarpeellisena tai ei. Vuoden 2017 kisoista on tarkoitus tehdä koko maakunnan yhteinen tapahtuma. Kisat näyttyvät muuallakin alueella ”kisakylinä”. Suomen juhlavuonna kisoista haetaan myös myös Suomen juhlavuoden teeman mukaisesti yhteisöllisyyden henkeä.

Usein kuuleekin pohdintaa, onko järkevää ylläpitää kalliita tapahtumapaikkoja, ja voisiko esimerkiksi hyppyrimäkiä hyödyntää myös muuhun käyttöön kuin mäkihyppyyn, kiipeily- ja näköalapaikan lisäksi. Kilpailupaikkojen ylläpidon kustannukset ovat kaupungissa kestopuheenaihe, aina ennen MM-kilpailuita investointien tarve kasvaa. Viime vuonna esitettiin kritiikkiä, kun kisapaikkojen rakennus- ja kunnostustöissä tuhoutui sisällissodan aikaisia muinaismuistoja, mm. juoksuhautoja.
Tosin, järjestetäänkö jatkossa Lahdessa isoja kisoja, riippuu myös sekä kansallisesta että kansainvälisestä hiihtoliitosta. Ainakin tämän ESS:n uutisen perusteella hankausta tuntuu olevan. Toki MM-kisat tuonevat (toivottavasti positiivista) näkyvyyttä sekä rahaa kaupunkiin, suoraan ja välillisesti.

Mainittakoon, että olen itsekin ollut muutama vuosi sitten urheilukeskuksessa kunnostamassa kilpailupaikkoja, ja olen sitä mieltä että kisoilla on edelleen paikkansa lahtelaisessa tapahtumatarjonnassa.

Lahtelaisittain – ja miksei muidenkin – kannalta nosta kaksi asiaa, mitkä ns. pistivät silmään. Ensimmäisestä aiheesta on jo somessakin ehditty keskustelemaan.

1) Hiihtomuseo

Hiihtomuseo avautui loppiaisena pitkähkön remontin jälkeen. Jo joulukuussa Etelä-Suomen Sanomat uutisoi että museo tulee olemaan MM-kisaorganisaation käytössä, joilloin museo pidetään yleisöltä suljettuna. Museonjohtajaa tilanne luonnollisesti harmittaa, ja tuntuukin kovin oudolta että suomalaiseen ja lahtelaiseen hiihto- ja mäkihyppyhistoriaan ei pääse tutustumaan, vaan verorahoilla ylläpidettävä kulttuurilaitos on valjastettu kisaorganisaation käyttöön.
Vuosien 2015-17 talousarviossa todetaan: ”Hiihtomuseon vetovoimaisuutta kohennetaan käytettävin resurssein vuosina 2015—2016 ennen hiihdon MM 2017-kisoja.”
Kisojen aikana alueella on tuhansia potentiaalisia asiakkaita. Näin Suomea markkinoidaan ulkomaille sulkemalla suomalaisesta hiihto-osaamisesta ja -historiasta kertova museo kisojen ajaksi.

Tämänkin uutisen valossa museon kiinnipitäminen tuntuu hieman oudolta. Nythän kaupungilla ja hiihtolajeilla olisi ollut oiva tilaisuus markkinoida itseään oikeissa olosuhteissa. En kuitenkaan osaa arvioida mikä rooli museon sulkemisessa on kaupungilla, vai onko mitään.

Museo on joka tapauksessa nyt auki.

Pikku-Jumbo kulki rautatieaseman ja Salpausselän välillä moottoripyörämessuilla vuonna 2008 (Kuva Sauli Hirvonen)

Pikku-Jumbo kulki rautatieaseman ja Salpausselän välillä moottoripyörämessuilla vuonna 2008 (Kuva Sauli Hirvonen)


2) Salpausselän seisake

Satamaradan tynkä loppuu nykyään Salpausselän seisakkeelle, seisakkeelle joka perustettiin nimenomaan vuoden 1938 MM-hiihtoihin. Seisake on myös kesäisin ahkerassa käytössä museojuna-ajojen lähtöpaikkana.
Kisaorganisaatio on keksinyt radalle muuta käyttöä. Jo viime vuoden kisoissa rataosuus toimi hiihtäjien lämmittelyalueena. Tietysti hiihtäjät ovat kisoissa pääosassa, mutta ihmisvirtojen likellä keskeisellä paikalla alueelle olisi voitu sijoittaa esim. kisakävijöitä palvelevia toimintoja. Tämän tiedon mukaan kisajuna kulkee, mutta ajoi kisajuna tai ei, olisi paikalle voinut miettiä muutakin käyttöä, esimerkiksi junanvaunuista muodostettu ”kisakylä”, torin joulukylän tapaan.
Tällainen järjestely varmasti loisi lämpimää ja maanläheistä, suomalaista tunnelmaa aivan kisapaikan ytimeen.

Kisajuna Salpausselällä vuonna 2006 (Sauli Hirvonen)

Kisajuna Salpausselällä vuonna 2006 (Sauli Hirvonen)

Koko Kansantalon Kinos

Lahtelainen elokuvafestivaali KINOS järjestetään 17.-18.3.2017, jo noin 15:ttä kertaa. Erityisesti lyhytelokuviin keskittyvä KINOS-festivaali julistaa jälleen avoimen elokuvahaun. Festivaalityöryhmä huomioi fiktiot, dokumentit, animaatiot, musiikkivideot, kokeelliset videotaideteokset sekä mitkä tahansa kiinnostavat teokset aiheesta riippumatta.

Kinos Kansantalon Kuusenlatvassa vuonna 2016 (Kuva Hanna-Maria Grönlund)

Kinos Kansantalon Kuusenlatvassa vuonna 2016 (Kuva Hanna-Maria Grönlund)


Vuoden 2017 teema on kestävyys: ”KINOS-elokuvafestivaalia järjestetään sinnikkäin talkoovoimin. Festivaali on saapunut murrosikään ja nyt jos koskaan vaaditaan kestävyyttä. Ilmassa on kapinahenkeä ja kukaan ei tajua. Maailman mielettömyys lyö kasvoille. Samaan aikaan luonnonvarat hupenevat ja kertakäyttökulttuuri kukoistaa. Kertooko Sinun teoksesi ratkaisuista? Sisältyykö tarinaasi sinnikkyyttä? Mikä on Sinun filmijalanjälkesi? Vai voisko vähempää kiinnostaa?”

Festivaaliin osallistuminen on maksutonta. Ehdotettavien töiden tulee olla perillä viimeistään perjantaina 13.1.2017 ilmoittautumislomakkeen kanssa. KINOS-työryhmä valitsee festivaalilla esitettävät teokset ja ohjelmisto julkaistaan maaliskuun alussa 2017.

Festivaalin vetäjän Miina Kaartisen mietteitä Kinoksesta ja elokuvafestivaalin taustoista.

Mikä on Kinos ja miten kaikki alkoi?

Kinos tai KINOS (rakkaalla lapsella on monta nimeä jne.) on talkoovoimin järjestettävä kaupungin ainoa elokuvafestivaali, joka sai suullisen perimätiedon mukaan alkunsa 2004. Tuolloin lahtelainen kaveriporukka päätti perustaa erilaisen elokuvafestivaalin, jolla näytettäisiin perinteisten festivaalien ulkopuolelle jäävää elokuva- ja videotaidetta. Keskellä ankarinta talvea järjestettävä tapahtuma sai nimekseen Kinos ja puitteet sille löytyivät vanhan puutalon alakerrassa Kymintiellä sijaitsevasta Kymi-pubista. Jo seuraavana vuonna Kinos sai kumppanikseen Päijät-Hämeen elokuvakeskus ry:n ja sitä seuraavana vuonna tapahtuma siirtyi elokuvakeskuksen omaan elokuvateatteriin Kino Iirikseen Saimaankadulle.

Kinos levittäytyi koko Kansantaloon vuonna 2016 (Kuva: Hanna-Maria Grönlund)

Kinos levittäytyi koko Kansantaloon vuonna 2016 (Kuva: Hanna-Maria Grönlund)


Minkälaiset puitteet elokuvateatteri Kino Iiris – ja nykyään koko Kansantalo – tarjoaa festivaalille?

Päijät-Hämeen elokuvakeskuksen (PHEK) pyörittämä elokuvateatteri Kino Iiris tarjoaa aivan loistavat puitteet Kinokselle, koska sekä Iiriksen että Kinoksen tehtävänä on tarjota päijäthämäläisille vaihtoehtoista katseltavaa elokuva- ja audiovisuaalisen taiteen saralta. Lisäksi Kino Iiris, kuten koko Lahden Kansantalo, on esteettisesti hurmaava ja kotoisa miljöö! Vuoden 2016 Kinos-festivaali levittäytyi tosiaan ensimmäistä kertaa Kino Iiriksestä muualle Kansantalon tiloihin esim. Vaahterasaliin. Kokeilu oli oikein onnistunut.

Mistä koostuu hyvä elokuvafestivaali?

Hyvän leffafestarin syntyminen vaatii ensisijaisesti tekijöiden rakkautta lajiin: elokuvaan ja tapahtumanjärjestämiseen! Näistä kahdesta syntyy sitten kiinnostava ohjelmisto, vieraat, oheisjutut ja hyväntuulinen tekemisen meininki joka välittyy myös festarivieraille. Mielestäni nämä jutut pätevät sekä isompaan että pienempään tapahtumaan. Ohjelmistoa ajatellen tärkeää on tietenkin, että festari tarjoaa katsojille jotain vähän erilaista, sellaista mitä ei voi nähdä netistä tai tavallisena viikonloppuna leffassa käymällä. Yksi tärkeä elementti on myös festareihin kuuluva yhteisöllisyys, eli se, että elokuvafestivaalilla on lämmin tunnelma ja kävijä kokee kuuluvansa jollain tavalla joukkoon ja olevansa tervetullut.

Paikallisfilmejä Tammisalissa (Kuva Hanna-Maria Grönlund)

Paikallisfilmejä Tammisalissa (Kuva Hanna-Maria Grönlund)


Miten Kinos erottuu muista elokuvafestivaaleista?

Kinoksessa kiinnostavaa on sen joka vuosi muuttuva luonne. Festarin ”organisaatio” on hyvin löyhä ja festarin vetovastuu vaihtelee. Tämä pitää festivaalin raikkaana, sillä festivaali on aina erilainen, tekijöidensä näköinen. Kinos on aina erottunut myös sillä, että ohjelmistossa voi nähdä hyvin eritasoisia audiovisuaalisia teoksia. Kuten sanonta kuuluu ”Kinos ei kaihda räkäisimpiäkään töitä!”. Monipuolisuus on Kinoksen valtti!

Onko Lahdessa tarvetta elokuvafestivaalille?

Tottakai Lahden kokoisessa kaupungissa on tarve elokuvafestivaalille, jopa usemmallekin kuin yhdelle! Elokuvateatteriala on ollut jo pitkään murroksessa ja globaali trendi on, että alaa hallitsevat isot tekijät. Itsenäisiä ja pieniä elokuvateattereita on yhä vähemmän, mikä on sääli! Tätä latistuvaa tarjontaa paikkaamaan syntyy jatkuvasti Suomessa ja muualla maailmassa erilaisia elokuvafestivaaleja, jotka tarjoavat elokuvan ystäville mielenkiintoista katsottavaa. Lahdessakin on enää vain kaksi elokuvateatteria: Finnkino ja Kino Iiris. Elokuvakulttuuri ei pysy hengissä itsekseen, vaan sen eteen pitää toimia! On tärkeää keksiä paikallisesti uusia juttuja, ylläpitää vanhoja ja ennen kaikkea käydä kuluttamassa elokuvateattereiden penkkejä! Paikallinen elokuvafestivaali mahdollistaa osaltaan tätä elokuvakulttuurin ylläpitämistä ja edistämistä.

LiMu-radio Vaahterasalin lavalla (Kuva Hanna-Maria Grönlund)

LiMu-radio Vaahterasalin lavalla (Kuva Hanna-Maria Grönlund)


Pääosassa ovat elokuvat, mutta mitä muuta mukavaa festivaali voi tarjota?

Elokuvat ovat tietenkin tärkein juttu, mutta lisäksi Kinoksessa on usein tarjolla oheisohjelmaa kuten musiikkiklubeja ja sen sellaista. Tänä vuonna toteutettiin paljon erilaista oheisohjelmistoa yhdessä yhteistyökumppaneiden kanssa. Esim. Lahden ammattikorkeakoulun kampusradio LiMu-radio teki koko Kinos-päivän radiolähetystä Vaahterasalista, Kansantalon kahviossa oli tarjolla Kurmaksen köökin herkullinen brunssi ja Lahti-Seura juhli synttäreitään Kinoksen aikaan Tammisalissa.

Miten Kinos on muuttunut vuosien varrella? Mitä uutta oli vuonna 2016?

Kinos on joka vuosi erilainen, koska festivaalia tekemässä on aina vaihtuva kokoonpano vapaaehtoisia. Merkittävin ero tänä vuonna oli se, että emme järjestäneet avointa hakua ohjelmiston elokuville vaan keräsimme katsottavaa vapaamuotoisesti kuratoiden. Lisäksi festari järjestettiin ihan alkuaikojen tapaan yksipäiväisenä. Toisaalta samaan aikaan kun festarin kesto lyheni, se levittäytyi useisiin eri tiloihin Kansantalolla. Oikeastaan vuosi 2016 oli siis monintavoin poikkeuksellinen Kinos-vuosi!

Mitä on luvassa vuodelle 2017?

Vuonna 2017 KINOS ottaa jälleen haltuun koko Kansantalon ja tällä kertaa festarit kestävät kaksi päivää. Avasimme välivuoden jälkeen lokakuussa avoimen elokuvahaun, joka päättyy tammikuussa. Teemana meillä on seuraavilla KINOS-festareilla ”kestävyys”. Toivottavasti ehdotettujen elokuvien joukossa on monipuolisesti erilaisia teoksia!

Leffasarjojen lisäksi tiedossa on tuttuun tapaan kaikenlaista oheishässäkkää, jatkoklubeja, ruokaa, näyttelyitä, luentoja ja niinedelleen. Mahtavaa, että KINOS tulee taas!!

Minkälaisia tulevaisuuden suunnitelmia Kinoksella on?

Kinoksen tärkein missio on pysyä hengissä talviunten ajan ja herätä taas keväällä henkiin! Jotta tämä mahdollistuisi, festivaalia tekemään tarvitaan innokkaita ihmisiä, joten mikäli lukijoiden joukossa on elokuvaihmisiä ja tapahtuman järjestämisestä kiinnostuneita tyyppejä niin ei muuta kuin mukaan tekemään Lahen parasta elokuvafestaria!!

Nostalgiakino jatkuu

Nostalgiakino käynnistyi elokuvaharrastajien toimesta alkuvuonna 2015 paikallisessa Kino Iiris -elokuvateatterissa. Lyhytfilmien sarja käynnistyi kolmella eri teemalla, jotka esitettiin jokaisen kuun viimeisenä sunnuntaina tammi-maaliskuussa. Ensimmäinen teemanäytös keskittyi presidentti Kekkosesta kuvattuihin arkistofilmeihin, näytös toteutettiin yhteistyössä UKK-arkiston kanssa.
Yhdeksi vakiintuneeksi teemaksi on muodostunut rautatieaihe, joihin liittyviä filmejä esitettiin Kiskojen viemää -nimen alla jo ennen Nostalgiakinoa. Kino Iiriksessä vuonna 2012 aloitettu Lahti-filmien näytösten sarja on ollut erittäin suosittu, ja tärkeä osa myös Nostalgiakinon ohjelmistoa. Muita aiheita ovat  mm. valistusfilmit sekä katsaukset 60-luvun Suomeen postiautoreittien kautta. Nostalgiakinoon on vapaa pääsy, ja väliajalla katsojia on palvelee kahvio.
14718850_1764588643780259_4571661640942600401_n

Ohessa tulevista näytöksistä kaudella 2016-17.

30.10.2016 Satamien valot ja sisävesien kaunottaret Nostalgiakinon syksyn ensimmäisessä näytöksessä sukelletaan satamien tunnelmaan. Murretaan jäätä ja tehdään sisävesiristeily valkokylkisellä sisävesihöyrylaivalla sekä piipahdetaan kokemassa aitoa risteilytunnelmaa Tallinnan laivalla.
27.11. Bussimatkalle Neuvostoliittoon Toisessa näytöksessä ylitetään itäraja ensimmäisten joukossa. Tutustutaan erilaisiin neuvostoturismin muotoihin, suomettumista tai kekkosta ei voida tässä näytöksessä välttää.
29.1.2017 Kiskojen viemää VI Vuoden pimeimpänä hetkenä on jälleen aika virittäytyä rautatienostalgiatunnelmaan. Jo kuudes nostalgiakinon rautatiefilmi näytös järjestetään yhteistyössä Lahden rautatieharrastajat Topparoikka ry:n kanssa. Mukana jälleen menneiden vuosikymmenten tuokiokuvia kiiltäviltä kiskoilta
26.2. Mäkimontusta Lahen betonin huipulle Ensi vuonna nautitaan taas Lahden MM-kisa huumasta. Nautitaan menneiden kisojen tunnelmista montusta betonimäen huipulle. Lahti by night.
26.3. Kohteena kuu 1960-luvun lopulla elettiin Suomessakin kuumaniaa, joka huipentui Apollo 11:n kuulentoon heinäkuussa 1969. Maaliskuun näytöksessä odotellaan kuukävelyä kuustudiossa ja katsellaan Juri Gagarinin edesottamuksia.

Lisätietoa ohjelmistosta Nostalgiakinon Facebook-sivulta.