Yhdistävä tekijä: Pinkki paplari

Lahden kaupunginteatterin kampaaja-maskeeraajilla Kati Talikalla ja Merja Torri-Seppälällä on irtokarvat ja peruukit hallussa. Pyrkimyksenä ei ole ollut päästä ”rivikampaajan” hommiin.

Kolmevuotiaalle Merjalle jäi Herra Huun esityksestä tunne, että tätä haluan aikuisena tehdä. Kampauspäiden kautta aloitettuaan hän eteni ensin maskeeraajaksi ja sen jälkeen kampaajaksi. Rauli Jokelin palkkasi Merjan Kotkan kaupunginteatteriin heti hänen valmistuttuaan vuonna 2008. Sieltä ei ollut enää paluuta edes kampaamo Pinkkiin paplariin, jossa ihan sattumalta molemmat ammattilaisemme ovat työskennelleet, vaan vuorossa oli Lahden kaupunginteatteri (vuoden vierailu). Vuodet freelancerin elämää mm. Kansallisteatterissa, Kotkan ja Riihimäen teattereissa, muutamassa TV-tuotannossa sekä Sinfonia Lahden takahuoneissa olivat hienoja kokemuksia. Erityinen paikka Merjan sydämessä on vielä Heinolan kesäteatterilla, jossa hän on työskennellyt seitsemänä kesänä. Tämänhetkinen vakituinen työ Lahden kaupunginteatterissa alkoi puoli tuntia teatterinjohtaja Ilkka Laasosen puhelun jälkeen. ”Rakkaudesta lajiin, jossa voi yhdistää oman käden jäljen taiteen ja luovien ihmisten parissa työskentelyyn”, sanoo Merja.

Tuoreempi kiinnitys Lahden kaupunginteatterin ”kauneustiimissä” on Kati. Jalometallialan opiskelut vaihtuivat kampaamokouluun, jossa opettaja ehdotti opinnäytetyötä Varkauden teatterilla. Vuonna 2010 valmistuttuaan parturi-kampaajaksi Kati työskenteli päivät kampaamossa ja illat sekä viikonloput teatterilla. Kaksi kautta Varkauden teatterilla antoi myös innostuksen maskeerausta kohtaan. Vuonna 2013 Kati valmistui maskeeraajaksi esitys- ja teatteritekniikan linjalta Stadin aikuisopistosta. Tämän jälkeen oli edessä paluu Savoon pariksi vuodeksi. Tänä aikana kampaamon liiketyöskentelyn lisäksi Kati oli mukana Mikkelin revyyteatterissa, niin näyttämöllä kuin kulisseissa. Takaisin Helsinkiin muutettuaan Katille tarjoutui paikka freelancerina Helsingin kaupunginteatterilla, jossa hän ehti työskennellä kaksi esityskautta. ”Oli jännittävää tulla Lahteen kesken kauden, mutta kaikki on ottaneet minut tosi hyvin vastaan! Ei tätä taloa ja hyvää ilmapiiriä ole turhaan kehuttu!” iloitsee Kati.

Merjan ja Katin kemiat kohtasivat heti, työt jaetaan oman osaamisen ja erikoistumisen mukaan niin, että jokainen voi tehdä vahvuuksiensa mukaan. Peruukkien ja viiksien virkkaus on hidasta hommaa, koska esimerkiksi peruukit tehdään mittojen mukaan tyllipohjalle juuri virkkuukoukulla virkaten. ”Tehdään itse, koska osataan, ja koska uudet peruukit ovat myös kalliita”, he perustelevat tätä työprosessia. Ekologisuus toteutuu samalla eikä eläinkarvaa käytetä. Synteettiset siveltimet on otettu käyttöön meikkisienien sijasta yms. päivitystä nykypäivään tarvitaan. Apua pieneen budjettiin haetaan sponsorien kautta, jollaisesta juuri iloitaan Inglot-merkin kanssa. Työhön kuuluu tietenkin myös erikoistehosteita kuten luodinreiät, mätäpaiseet, mustelmat, haavat ja muut irto-osat roolihahmosta riippuen. Pukusuunnittelija on lähin työkaveri oman tiimin ulkopuolelta.

Hyvä lisä kampaamo-maski –yhteisöön on maskeeraaja Eija Nurminen. Juuri perhevapaalta palannut Eija sai kertaheitolla kaksi uutta työkaveria. Työssäoppija Laura Pasanen harjoittelee heidän kanssaan tämän näytäntökauden ajan maskien tekemistä.

Kirjoittaja:
Jetta Kuitunen
Lahden kaupunginteatterin tiedottaja

Kuvakokoelma Lahdesta videona

Osasta Lahden kaupungin käytetettävissä olevista kuvista on julkaistu videoa. Sen kuvat sijoittuvat eri puolelle Lahteen ja ovat pääasiassa 1960-80-luvuilta. Videon kesto on n. 10 minuuttia.
Kuvat ovat nähtävillä myös Albumit auki -sivustolla.

Kuvat: 
Lahden kaupunki 
Kaupunkiympäristö
Maankäyttö ja aluehankkeet

Karttoja ja filmejä

Lahti kartalla -näyttely

Lahden teknisen ja ympäristötoimialan arkistojen kartoista koostettu näyttely, joka sisältää Lahden karttoja eri vuosikymmeniltä. Kartoista ilmenee Lahden kehitys pienestä kylästä maakunnan keskukseksi.
Kartoista järjestetään kaksi näyttelyä. Ensimmäinen on Lahden 
kaupunginkirjaston aulassa 2.-31.1.2018 (12 karttaa) ja toinen järjestetään Kino Iiriksen aulassa 5.-28.2. (14 karttaa).
Näyttely toteutetaan yhteistyössä Lahti-Seuran ja Lahden teknisen ja ympäristötoimialan. Kirjaston näyttely tehdään yhdessä Lahden kaupunginkirjasto-maakuntakirjasto kanssa ja Kino Iiriksen näyttely Päijät-Hämeen elokuvakeskuksen kanssa.

Nostalgiakino

Kevään 2018 sunnuntaiset Nostalgiakinot käynnistyvät jo 28.1. rautatieaiheiain lyhytfilmein. 25.2. katsotaan vanhoja mainoksia ja 25.3. liikutaan vesiteitse. Näytökset alkavat klo 12. Lämpimästi tervetuloa Kino Iirikseen. Lisätietoja.

Lahti-filmejä Kino Iiriksessä

Perinteiset Lahti-filmi-iltamat jatkuvat kevättalvella Kino Iiriksessä. Näytöksissä esitetään Lahti-aiheisia lyhytelokuvia ja -dokumentteja, ja näytöksiin on vapaa pääsy. Esityspäivät ovat:
Ma 26.2. Klo 12 | Ke 28.2. Klo 17.30 | La 3.3. Klo 12
Ma 5.3. Klo 12 | Ke 7.3. Klo 17.30 | La 10.3. Klo 12
Jokaisen näytöksen ohjelmisto on sama.

Marolan Aino Rosa Reuna, 2017, kesto 18 min*
Kuvia 1960-80-lukujen Lahdesta osa 1 Kuvat: Lahden Tekninen ja ympäristötoimiala, 2018
Rintamalotta Keijo Skippari, 2016, kesto 24 min*
Kuvia 1960-80-lukujen Lahdesta osa 2 Kuvat: Lahden Tekninen ja ympäristötoimiala, 2018
Afrikan tähdet – Lahden Reipas Afrikassa Kari Vähävuori, 2018, kesto 30 min

Lemmenlatu kertoo Lahden historian

Lahden kaupungin yli 100-vuotiaasta historiasta kertovan dramatisoidun Lemmenlatu-dokumentin yleisönäytökset alkavat maanantaina 18.12.2017 elokuvateatteri Kino Iiriksessä. Dokumentissa käydään tiivisti läpi kaupungin eri vaiheita mm. kulttuurin, urheilun, elinkeinoelämän ja teollisuuden kautta, aina kaupungin perustamisesta nykypäivään asti.

Juliste Sauli Hirvonen

Keijo Skipparin ja Tertta Saarikon ohjaama kaksi tuntinen Lemmenlatu-dokumenttielokuva on tehty vuosina 2016-17 ja se on ensimmäinen Lahdesta tehty historiallinen dokumentti. Elokuva haluaa kertoa nykyisille ja tuleville sukupolville merkittävän palan Lahden kaupungin vaiheista, jotka myös linkittyvät laajemmin Päijät-Hämeen ja Suomen historiaan.

Elokuva on toteutettu yhteistyössä monien paikallisten tahojen kanssa. Dramatisoiduissa jaksoissa on mukana mm. Lahden Kansanopiston näyttelijätyön linjalaisia ja Ainonpuiston teatterilaisia sekä muita alan harrastajia. Yhteistyössä on mukana myös Lahden kaupunginmuseo, ja lisäksi elokuvan puitteissa on rakennettu yhteistyötä paikallisten yrittäjien ja muiden toimijoiden kanssa. Myös Lahden Videokuvaajat ry ja Päijät-Hämeen elokuvakeskus ry ovat olleet vahvasti mukana hankkeessa.

Elokuvaan on vapaa pääsy, mutta ensimmäisiin näytöksiin on varattava lippu. Lisätietoa näytöksistä ja varauksista Lemmenladun sivulla.

Elokuvan lisäksi Kino Iiriksen aulassa on avautunut myös uusi valokuvanäyttely, jossa esitellään vanhaa Lahtea useiden kymmenten kuvien kautta.

Elokuvateatteri Kino Iiris
Saimaankatu 12, Lahti

Rouhea Lahti – ja muuta pohdintaa

Chicago Tour on kaupunkikiertue, jossa tutustutaan tylympään ja pimeämpään Lahteen eli tarkoituksena on esitellä Lahtea “Suomen Chicagona”. Kiertue toteutetaan museobussilla, ja oppaina toimii mm. Mato Valtonen ja Riku Routo. Olen kirjoittanut aiemmin Chicagon ja Lahden samankaltaisuuksista.

Kesällä sain kutsun Yle Lahden toimittajalta Meeri Niinistöltä osallistua Lahti-Seuran edustajana yhteen tällaiseen kierrokseen, joka tehtiin heinäkuussa. Kierrokset ja sen tunnelmista toimittajat tekivät jutut Ylen Radio Suomeen ja Ylen Hämeen tv-uutisiin.

Ajatuksena “tour” on hauska ja myös toteutus oli onnistunut. Toisaalta voidaan kysyä mitä hauskaa on murhissa tai muissa inhimillisissä tragedioissa, kuten paatuneen rikollisen Ilpo Larhankin tapauksessa. Ehkä tähän pätee koomikkolegendan Charles Chaplinin sanat: “Läheltä katsonnut asiat näyttävät tragedioilta, kaukaa katsottuna komedioilta.”

“Rouheus” voi olla yksi tapa kertoa asioista, kun se tapahtuu maanläheinen kerronnalla ja pilke silmäkulmassa. Oppaat Valtonen ja Routo eivät mässäilleet, vaan asiat kerrottiin niin kuin ne tapahtuivat, kertojien omista näkökulmista.

Virallisissa brändihankkeissa keskitytään tähän hetkeen ja tulevaisuuteen mahdollisuuksien kautta. “Chicagotourit” tuovat hyvää vastapainoa siloitelluille julkisuuskuvan markkinointitempauksille ja pinnan kiillotukselle. Tietenkään rouheus ja “pinnan kiillotus” eivät ole toisiaan poissulkevia, vaan tasapainossa ne täydentävät toisiaan, luovat jatkumon ja tekevät kaupungista inhimillisemmän, kaikkine niine vahvuuksineen ja puutteineen. Mitään ei tarvitse piilotella, mutta ei myöskään paisutella.

Ihmiset kaipaavat elämänmakuisia tarinoita, joihin voi samaistua, vaikkei itse ollutkaan paikalla asioiden tapahtuessa. Tarinat ovat tuttuja, mukavia tai ikäviä, mutteivat välttämättä kosketa meitä suoraan. Voimme ottaa niihin sopivasti etäisyyttä, mutta pidämme ne itsellämme, koemme ne osaksemme. Paikat ja kertomukset siirtyvät sukupolvelta toiselle ja näin muodostuu lahtelaisuuden virtaa joista muodostuu identiteettimme.

Esimerkiksi Roudon lapsuuden ja nuoruuden tarinoita kuunnellessa tuli mieleen omat ajat, sillä kasvoin osittain samoissa maisemissa. Tarinat tuntuivat tutuilta vaikken niitä ollut koskaan kuullutkaan, ja aikakin oli eri.

Jälkeenpäin voinkin vain ihmetellä, ettemme mekään saaneet mitään sen suurempaa katastrofia aikaiseksi toilailuidemme takia. Meillä 1970-80-luvulla syntyneille on omat tarinat kerrottavana seuraavien sukupolvien Chicago-kierroksille.

Chicagomaista tunnelmaa Sopenkorvessa (Kuva Sauli Hirvonen)

Lahti on junttikaupunki?

Lahtea(kin) on luonnehdittu “junttikaupungiksi”, ja osittain Chicago-leima on vahvistanut tällaista luonnehdintaa. Osittain siinä on myös annos lahtelaista itseironiaa ja jonkinlaista itsensä ruoskimista, huumorimielessä tietysti. Myös itsensä vähättely tuntuu olevan ominaista lahtelaisille, toki myös muillekin suomalaisille.

Itse olen omaksunut junttiuden posititiiviseksi ominaisuudeksi: suoraviivaisempaa, konstaleimatontonta suoraa toimintaa ilman korulauseita. Arjen läpitunkemaa käytännöllisyyttä. Hyvänä esimerkkinä Lahden paikallisruoka lihamuki, joka on muotoilua parhaimmillaan, piti ajatuksesta tai ei.

... ja kulttuurikaupunki?

Lahtea siis pidettäneen tylynä, mutta luulen että kovanpintaisellakin lahtelaisduunarilla sykkii runoilijasydän, sillä Lahti on myös kulttuurikaupunki. Lahden vireästä kulttuurielämästä kertoo osaltaan se, että täällä on kaksi elokuvateatteria, jotka toimivat tyystin eri konsepteilla. Tämä on harvinaista Suomessa. Puhumattakaan muista menestyksekkäistä kulttuurilaitoksista.

Kulttuurin saralla tapahtuu paljon asioita“pinnan alla”. Itse koen vahvasti Lahden ns. tee-se-itse-kaupunkina. Olen nuoresta lähtien ollut kosketuksissa eri ala- ja vaihtoehtokulttuu-reihin, sivustakatsojana sekä aktiivisena toimijana. Maakunnan ykköslehdestäkin on saanut lukea, että Lahti on hardcore-musiikin tai rapin “pääkaupunki”.

Myöhemmin kulttuurikentän eri laidat alkoivat kiinnostamaan laajemminkin. Useasti vaihtoehtokulttuurit “lässähtävät” kiinteäksi osaksi valtakulttuuria, joka toisaalta on kulttuurien luonnollista vuorovaikusta. Alakulttuureissa syntyvät asiat leviävät laajempaan tietoisuuteen: kulttuuria syntyy alhaalta ylöspäin.

Lahti on myös urheilukaupunki, mutta valitettavasti viime aikaiset urheilutilaisuudet ovat itseltä jääneet vähemmälle, vaikka FC Lahtikin taisteli paikkansa ensi kesän europeleihin. Nostankin keväältä ja kesältä muutamia kulttuurikokemuksiani.

Toukokuussa järjestetyt Marolan Aino -näytökset Kino Iiriksessä olivat menestys. Salit täyttyivät, ja dokumentista on tarkoitus järjestää myöhemmin lisänäytöksiä. Hyvin tehty, paikallinen dokumentti kiinnostaa lahtelaisia. Parhaillaan on tekeillä Lemmenlatu-dokumentti, jonka ensi-ilta on joulukuun alussa. Lisäksi ensi kevättalvelle on suunnitteilla Lahti-filmi-näytöksiä. Näistä tarkemmin myöhemmin mm. Kino Iiriksen nettisivuilla.

Ainopuiston Teatterin ohjelmistossa oli kesällä 2017 Punaiset ruusukkeet -niminen näytelmä. Timo Taulon käsikirjoittama ja ohjaama näytelmä oli vaikuttava, kuin myös terävä näkemys traagisista tapahtumista Lahdessa vuonna 1918.
Taulon johdolla teatteria tehdään kaupungintalolla jouluna, kuin ensi kesänäkin.

Vähintään kerran kesässä on koettava Lahden seudun oppaiden järjestämä opaskierros. Tämän kertaiselle opaskierrokselle osallistuin heinäkuisena torstaina ja paikkana oli Lahden Vanha hautausmaa Radiomäellä eli entisellä Selänmäellä. Anneli Seppälän taitavasti opastamana tilaisuus oli erittäin mielenkiintoinen. Kierroksella tulivat tutuksi monet menneet lahtelaiset ja tapahtumat.

Elokuinen katutapahtuma Lahti Block Party oli jälleen erinomainen esimerkki yhteistyön voimasta.  LBP:n takana on taitavia ja innokkaita ihmisiä. Tapahtumaan osallistui myös Lahti-Seura, kun seuran edus-tajat Timo Peippo ja allekirjoittanut jakoivat Vuoden nuori lahtelainen -tunnustuksen. LBP oli osana Taidelauantain tapahtumia.

Lahden kulttuuritarjonta on monipuolista ja rikasta. Innokkuus ja ”tekemisenmeininki” on läsnä, ja toivottavasti me lahtelaiset osaamme sitä arvostaa.

Artikkeli on julkaistu alunperin Hollolan Lahdessa 2/2017