Tornitaloja Paavolaan?

Lahden kaupungin korkeuserojen ja maastonmuodostumien ansiosta Lahteen on synnytetty useita maamerkkejä: Radiomastot (v. 1928), hyppyrimäet (suurmäki v. 1972), vesitorni (v. 1963), Oululaisen siilo (v. 1980), Ruolan tornitalot (v. 1963-64) sekä keskustassa kaupungintalo (v. 1912) ja Ristinkirkko (v. 1978).

Lahden matalassa rakennuskannassa korostuvat Lahden ominaiset maamerkit

Lahden matalassa rakennuskannassa korostuvat Lahdelle ominaiset maamerkit.

Myös jäljellä olevat muutamat kantakaupungin savupiiput muistuttavat teollisuusarkkitehtuurista. Vielä käytössä oleva Teivaan voimalaitoksen harmaa piippu on voimakas elementti aivan Vesijärven rannassa. Toisenlaisen valaistuksen avulla piipusta saisi kaupunkikuvaan mielenkiintoisen kiintopisteen, joka näkyy selkeästi sekä järvelle että keskustaan, näin se loistaisi esimerkiksi majakkana järvelle.
Toinen piippu, johon helposti kiinnittää huomion, on Tornatorin vanha savupiippu. Se näkyy erityisesti kulkiessaan satamasta urheilukeskukseen päin, toimien satamaradan(polun) päätteenä.

Rakennuskanta Lahdessa on matalaa, korkeimmat talot ovat 10-kerroksisia. Suomessa tornitaloksi luokitellaan rakennus, joka on vähintään 12 kerrosta tai 35 metriä korkea maanpinnasta lukien.
Renkomäki sai oman tornitalonsa muutama vuosi, kun Luhta rakennutti uuden 12-kerroksisen rakennuksen moottoritien varteen.

Tornitalojen rakentamista on tutkittu Lahdessakin. Lahden yleiskaavan 2025 tausta-aineistoksi valmistuneessa Henna Kurosawan opinnäytetyössä ”Tornitalot – Tornirakentamisen maisemalliset lähtökohdat Lahdessa” (2011).

Paavolan tornitaloista on tehty yli 50-sivuinen kattava selvitys, joka julkaistiin viime lokakuussa. Siihen voi tutustua kaupungin kaavasivulta, jossa se on kahdessa osassa pdf-muodossa > osa 1 ja osa 2.
Työ on laadittu Lahden kaupungin Teknisen ja ympäristötoimialan Maankäytön yksikössä. Työstä on vastannut maisema-arkkitehti Maria Silvast ja mukana ovat olleet yleiskaava-arkkitehti Johanna Palomäki ja kaavoitusarkkitehti Päivi Airas.

Selvityksessä on tutkittu tornitalojen sijoittamista Teivaalle, Varikon alueelle, Ruoriniemeen, Möysään, Niemeen, Merrasjärven eteläpuolelle, Ahtialan liittymän alueelle (VT4 ja Koiskalantien risteys), Latomäkeen Kariston länsipuolelle sekä Paavolaan.
Selvityksen mukaan tornitalojen rakentamista on pidetty realistisena Ruoriniemeen, Niemeen, Paavolaan ja Möysäään.

Paavolan tornitaloselvityksessä selviää myös eri rakennusten korkeus merenpinnasta ja suhteessa toisiinsa.
Korkeimmalle kohoavat radiomastot (+ 287 m). Vuonna 1976 valmistunut Kymijärven voimalaitos jää n. 30 m alemmaksi merenpinnasta kuin radiomastot, vaikka on 30 cm korkeampi kuin radiomastot (150 m).
Mm. Suurmäki kohoaa 224 metriä meren pinnasta, Luhdan rakennus vain 130,9 metriä.

Paavolan alueelle Kulmakatu 7:ään on jo laadittu asemakaavan muutosehdotus, jossa on mahdollistettu 18-kerroksisen tornitalon rakentaminen Kulmakadun ja Kauppakadun kulmaan.

Tornitaloselvityksen suosituksissa todetaan:
”Varsinaista tornitalorakentamista suositellaan Kauppakadun varteen. Yksi tai kaksi tornitaloa voisivat muodostaa ryhmän Kauppakadun ja Kulmakadun risteykseen suunnitellun tornitalon kanssa. Samoin Kauppakadun itäpuolelle voisi sijoittaa tornitaloja kadun varteen rytmittämään katunäkymää. Tornitalojen sijoittaminen Kauppakadun itälaidalle minimoisi niiden aiheuttamaa varjostusta kadulle. Korkeiden rakennusmassojen sijoittelussa tulee kuitenkin huomioida alueen ulkopuolisten ja sisäisten maamerkkien harkittu näkyminen.”

Tornitalojen maksimikorkeustasoksi on määritelty noin 150 metriä meren pinnan yläpuolella, joka jäisi Ristinkirkon tornia matalammalle (153,2). Tosin, raportin kohdassa Lahden nykyiset ja suunnitellut maamerkit korkeuksineen suhteessa toisiinsa on kirkon korkeus meren pinnasta mainittu 152,70 ja Kulmakadun torni 153,30. Tornin suunniteltu korkeus on kaavaehdotusvaiheessa ollut 153 m m.p.y.

Lahessa tapahtuu osa 2

Huh, enpä uskonut kirjoittavani jatko-osaa Lahessa tapahtuu -artikkelille. Mutta on se vain myönnettävä että täällä tapahtuu, eikä esimerkiksi Hämeen linnassa, johon tämänkertainen yksinkertainen tarina liittyy. Tämä tapahtui kylminä marraskuisina päivinä joskus viime vuonna. Syy, miksi julkaisin tämän vasta nyt, selviää jutun lopussa.

Seikkailu alkoi keskiviikkoiltana (päivä muutettu) jolloin sain tekstarin ystävältäni Helsingistä. Hän on nimeltään Sirpa (nimi muutettu). Sirpa ei tosin viestin lähettämisen aikoihin ollutkaan Hesassa vaan autossa tulossa pohjoisesta kohti Lahtea. Hän kyseli sopivia ruokapaikkoja, johon suosittelin perushampurilaisravintolat ja grillit. Muutahan arki-iltana ei tainnut olla auki… Niin tai näin, ruokaa ei tarvinnut pelkästään ystäväni vaan hänen mukanaan liikkunut seurue. Tämä seurue oli saapumassa Lahteen kuvaamaan mainosvideota. Se oli osa puolifiktiivistä mainosvideoiden sarjaa, jota siis ryhmä oli kuvannut usealla paikkakunnalla ennen Lahtea. Lopulta kuvausryhmä sai ilmeisestikin jotain syötävää, joten asia oli sillä selvä.

Vaan ei ollut. Tämän jälkeen tuli kysely, että mistä ryhmä saisi auton kuvauksiin. Mainoksen päähenkilön oma auto oli rikki ja nyt koko spektaakkelimainen kuvauskiertue oli tyssätä Lahteen. Onneksi ystäväni oli yhteydessä minuun, joten homma hoituisi käden käänteessä. Minulla oli nimittäin auto (äitini auto). Tarkoituksemme oli seuraavana päivänä lähteä neitokaisen kanssa Hämeenlinnaan.

Torstaina kuvattiin. Ne alkoivat heti aamusta ja ne oli tarkoitus saada pätökseen muutamassa tunnissa. Tietenkään asia ei mennyt niin, kuten oli tarkoitus, vaan kuvaukset venyivät. Ensin kuvattiin Mukkulassa jonka jälkeen siirryttiin keskustaan.
Keskustassakin vierähti, mutta kuvausryhmä tarjosi lounaan sekä auton käytöstä korvauksen, joten harmitus ei ollut suuri. Hämeen linna jäi sillä kertaa näkemättä.

Tähän piti tulla kuva Hämeen linnasta, mutta ei ollut minulla sellaista.

Syy miksi jouduin viivyttämään jutun julkaisua – lähes vuodella – on se, että tarkoituksena oli julkaista kirjoitus samaan aikaan mainosvideon julkaisemisen kanssa. Mainosta ei näemmä sitten koskaan julkaistukaan, ja unohdin asian.

Auto romutettiin, mutta toimenpide ei tainnut liittyä mainoskuvaukseen.

Lahden kaupunginteatterin uutisia

6.9.2014 Syksyn seuraava ensi-iltasetti lokakuussa tarjoaa suomalaista huumoria

Tämän päivän Lahdessa ja 1970-luvun alun Oulussa kaahaillaan, polttoaineena livebändin soittamaa Irwin Goodmanin ja Rauli Badding Somerjoen musiikkia; mikä se on?  Kyseessä on Joni Skiftesvikin kolmeen novelliin perustuva näytelmä Katsastus. Monille teos on tuttu kulttimaineeseen nousseesta Matti Ijäksen ohjaamasta tv-elokuvasta. Ensimmäisen kerran se nähtiin teatterin näyttämöllä Oulun kaupunginteatterissa 2010. Lahden kaupunginteatteriin kirjailija Joni Skiftesvik kirjoittaa uuden sovituksen.  Ensimmäisen kerran Lahdessa vieraileva Heikki Kujanpää ohjaa tämän rouhean komedian katsastusreissusta ja isäksi tulemisesta Juhani-näyttämölle 31.10. alkaen.

Ihmisen suhdetta niin luontoon, lajitoveriin kuin tekniikkaankin käsittelee Leea Klemolan hervoton näytelmä Jessikan pentu ja iskee härskisti ja kursailemattomasti nykyihmisen tekniikkariippuvuuteen ja kadonneeseen luontosuhteeseen. Eläimen ja ihmisen raja himmenee, kun henkilöt harhailevat sisäisessä metsässään. Klemola näyttää kuitenkin myös mahdollisuuden uuteen syntymään ja yhteyden luomiseen. Eero-näyttämöllä 29.10. ensi-iltansa saavan näytelmän ohjaa Anne Rautiainen.

1.4.2014 ”Keskitytään työn tekoon ja luovaan iloon”

Lahden kaupunginteatterin uusi johtaja Ilkka Laasonen aloittaa tänään 1.4.2014. Laasosen mukaan siirtyminen Lahteen sattuu hyvään vaiheeseen, vaikka päätös olikin hankala ja pitkän empimisen tulos.
Aiemmin Kotkassa ja Kajaanissa teattereita luotsannut Laasonen on ennen kaikkea teatterin johtaja. Hän haluaa avata ovia laajemmin yleisölle ja vahvistaa taiteilijoiden identiteettiä tukemalla myös heidän omia produktioitaan. Viisivuotiskaudellaan Ilkka Laasonen aikoo myös palkata vierailevien ohjaajien rinnalle alkuun ainakin yhden vakinaisen ohjaajan sparraamaan myös omia ideoitaan ja ohjelmistopolitiikkaa.
Tulevassa ohjelmistossa on tarkoitus suosia suomalaista niin, että joka esityskaudella pyritään tuottamaan yksi suomalainen kantaesitys. Kolmen näyttämön teatteri on tuttu jo Kotkasta, mutta teatteri on kaksi kertaa suurempi. Katsomoiden täyttäminen on tietenkin itsestään selvä haaste myös tulevaisuudessa. ”Iso näyttämö on kaupungin kokoon nähden liian iso, mutta se on käännettävä voitoksi. Lahden ulkopuolelta tulevat katsojat saavat nähdä jatkossakin hienoja musikaaleja, joskin keksitään jotain myös amerikkalaista alkuperää olevien rinnalle”, lupaa Ilkka Laasonen.
Hänen ensimmäinen ohjauksensa Lahdessa on 11.9. ensi-iltaan tuleva amerikkalaisen Rob Beckerin kirjoittama Luolamies. Tässä yhden miehen showssa perehdytään naisen ja miehen luontaiseen roolijakoon. Luolamiehenä sanailee Mikko Jurkka.

28.2.2014 Chicago-musikaali ja kovat kotimaiset viihdyttävät ja huvittavat      

Paikka parrasvaloissa ja kuva etusivulla on jokaisen unelma 1920-luvun sykkivässä Chicagossa. Mama Mortonin johtamassa vankilassa istuu murhasta syytettynä kaksi naista, entinen vaudeville-tähti Velma Kelly ja kuuluisuudesta haaveileva Roxie Hart. Vaarallisena Velmana vuorottelevat Elsa Saisio ja Maiju Saarinen. Roxiena hurmaavat Laura Huhtamaa ja Hanna Vahtikari. Molemmat haluavat saada asianajajakseen rahaa ja mainetta rakastavan Billy Flynnin, jonka avulla vapaus ja kuuluisuus onnistuisivat täydellisesti. Röyhkeän hurmurin, Billy Flynnin, roolissa nähdään Mikko Pörhölä. Ohjaus on Miika Murasen takuuvarmaa työtä. Kaikkien aikojen showmusikaali Chicago saa paikkansa Lahden kaupunginteatterin ohjelmistossa kaksoisensi-illassa 12. ja 13.9.

Kouluikäisille perinteisesti suunnattu syksyn uutuus on Me Rosvolat. Siri Kolun Finlandia-Junior –palkitun romaanin näyttämösovitus on Suomen kantaesitys. Näytelmän ohjaa Olka Horila ja visuaalisen ilmeen luo Annukka Pykäläinen. Eero-näyttämöllä 4.9. ensi-iltansa saava näytelmä kertoo kesästä, jolloin kymmenvuotias Vilja Vainisto ryöstetään perheeltään Rosvoloiden perheen lasten leikkiseuraksi ja siitä syntyy paras kesä ikinä! Me Rosvolat ei syyllisty moralisointiin, vaan antaa palaa. Hyväsydämiset Rosvolat eivät välitä rahasta vaan ryöstävät pysäyttämistään autoista tarpeellista tavaraa, ruokaa ja etenkin karkkia. Me Rosvolat on lapsuuden puolustuspuhe! Mitä väliä on sillä jos joka päivä ei muista ottaa D-vitamiinia, jos perheessä on aitoa välittämistä ja rakkautta!

Syyskuun kolmannessa ensi-illassa 11.9. Lahden kaupunginteatterin uusi johtaja Ilkka Laasonen ohjaa Mikko Jurkan Luolamiehen nahkoihin. Luolamies on huippuhauskasti irrotteleva ja tikahduttavan hauska komedia miesten ja naisten eroista! Tässä amerikkalaisen Rob Beckerin kirjoittamassa, lämmöllä ja suurella sydämellä toteutetussa yhden miehen showssa perehdytään naisen ja miehen luontaiseen roolijakoon.

Syksyn seuraava ensi-iltasetti lokakuussa tarjoaa suomalaista huumoria.
Tämän päivän Lahdessa ja 1970-luvun alun Oulussa kaahaillaan, polttoaineena livebändin soittamaa Irwin Goodmanin ja Rauli Badding Somerjoen musiikkia; mikä se on?  Kyseessä on Joni Skiftesvikin kolmeen novelliin perustuva näytelmä Katsastus. Monille teos on tuttu kulttimaineeseen nousseesta Matti Ijäksen ohjaamasta tv-elokuvasta. Ensimmäisen kerran se nähtiin teatterin näyttämöllä Oulun kaupunginteatterissa 2010. Lahden kaupunginteatteriin kirjailija Joni Skiftesvik kirjoittaa uuden sovituksen.  Ensimmäisen kerran Lahdessa vieraileva Heikki Kujanpää ohjaa tämän rouhean komedian katsastusreissusta ja isäksi tulemisesta Juhani-näyttämölle 31.10. alkaen.

Ihmisen suhdetta niin luontoon, lajitoveriin kuin tekniikkaankin käsittelee Leea Klemolan hervoton näytelmä Jessikan pentu ja iskee härskisti ja kursailemattomasti nykyihmisen tekniikkariippuvuuteen ja kadonneeseen luontosuhteeseen. Eläimen ja ihmisen raja himmenee, kun henkilöt harhailevat sisäisessä metsässään. Klemola näyttää kuitenkin myös mahdollisuuden uuteen syntymään ja yhteyden luomiseen. Eero-näyttämöllä 29.10. ensi-iltansa saavan näytelmän ohjaa Anne Rautiainen.

22.1.2014 Huippuvierailuja Lahden kaupunginteatterin keväässä

Miten olisi Erkki Saarela Emmi Jurkkana tai Juoksuhaudantie-romaani klovnien esittämänä?
Seela Sellaa ottaa sydämestä jälleen kerran. Tuttu vieras yleisön pyynnöstä. Nyt tarjolla  2010-luvun kabaree farssin piirteitä saavasta suomalaisesta terveydenhuollosta. Ottaa sydämestä, Seela Sella esitetään kevään aikana neljä kertaa Eero-näyttämöllä. Lavalla on Seela Sellan lisäksi Arttu Kapulainen ja Kaj Chydeniuksen musiikkia.

Helmikuun alussa perheen kaikista pienimmille on tarjolla Naapurin Hurja Hilda eli vauhdikkaan Hildan uskomattomat seikkailut. Tero Poralin käsikirjoittama, ohjaama sekä säveltämä puolituntinen esitetään teatterin satunurkassa 4.-7.2. päivittäin kaksi kertaa. Kohderyhmänä 2-7 vuotiaat.

Toinen tv:stäkin tuttu (mm. Taivaan tulet) näyttelijä on Pekka Heikkinen. Näillä mennään on tositapahtumiin pohjautuva, mutta tyyliltään teatterin vapaudet ottava monologinäytelmä.  Se kertoo elämän mukiloimasta ihmisestä, halvaantuneesta näyttelijästä, joka vuosien hiljaiselon jälkeen palaa teatterikentälle. Esitys on luonteeltaan koominen ja kannustava, unohtamatta elämän julmaa puolta. Yleisömenestys ympäri Suomen tulee Eero-näyttämölle 8.2. Vain yksi esitys!
Kari Hotakaisen romaani Juoksuhaudantie kahden klovnin esittämänä! Kutkuttava ajatus luo huikeaa kerrontaa, jossa harjoitellut kohtaukset ja improvisaatiot limittyvät. Otso Kauton ohjaama esitys perustuu romaaniin, jota voi kuvailla sydämelliseksi tragediaksi. Näytelmän kaksi klovnia, Timo Ruuskanen ja Tuukka Vasama, rytmittävät esitystä mm. Neil Youngin, U2:n ja Johnny Cashin musiikilla. Esityksiä yhteensä kolme Eero-näyttämöllä helmi-huhtikuun aikana.

Noin 60 vuotta sitten näyttelijä Emmi Jurkka myöhästyi Intimiteatterin esityksestään ensimmäisen näytöksen verran. Mutta tokaisi emmillisesti: ’Mitä nyt on yksi näytös sen rinnalla että minä olin perustamassa teatteria!’ Menneen usvasta astuu nyt vielä kerran Emmi, tuo rakastettava pyryharakka, vuosikymmenien muistot helmoissaan. Nyt näyttelijähahmomme Emmi Jurkka = Erkki Saarela väläyttelee laulun ja naurun säestyksellä eläviksi tuon boheemin taiteilijan ja yhden suomalaisen teatterin suurimman tähden kokemukset. Ilta Emmin kanssa Eero-näyttämöllä kaksi kertaa helmikuussa.

Musiikkiteatterilinjan kevään produktio Asemalla on kertomus ihmiskohtaloista, jotka kietoutuvat hetkeksi aikaa asemahallin vilinässä. Esiintyjinä ovat Lahden ammattikorkeakoulun Musiikki- ja draamainstituutin kolmannen vuosikurssin opiskelijat täydennettyinä pianistilla ja lyömäsoitinvirtuoosilla. Maaliskuussa Aino-näyttämöllä viisi mahdollisuutta tulla kuuntelemaan hyvää musiikkia hyvin esitettynä.
Yhden naisen musikaali Tänä iltana, Lola Blau! on rakkaudenosoitus teatterille. Esitys kertoo koskettavasti nuoresta näyttelijättärestä, joka vilpittömästi tavoittelee unelmiaan. Nyt Lola Blaun kenkiin astuu nuori musiikkiteatterilupaus Anna Pukkila, joka on tuttu mm. Lahden Kaupunginteatterin musiikkiteatteriproduktioista. Huhtikuussa kolme esitystä Aino-näyttämöllä.

Huhtikuussa vierailut jatkuvat edelleen. Veikko Huovisen tuotannosta on dramatisoitu koominen ja karnevalistinen näytelmä Huovisen erikoiset, jonka tarjoilee näyttelijä Ilkka Heiskanen. Veikko Huovisen tuotantoa intohimoisesti rakastava näyttelijä haluaa olla kuin idolinsa. Pulmana on vain se, että Huovisen hykerryttäviä hahmoja on niin paljon… ja se, että ne kertovat niin tarkasti ja hauskasti juuri meistä, Huovisen kansasta. Siinä on vaarana, että näyttelijä sekoittuu hahmoihinsa lopullisesti, ja missä silloin on katsojan vastuu?

Lisätietoja osoitteesta www.lahdenkaupunginteatteri.fi

5.11.2013 Alkuvuoden tarjonta

Väkevät ihmiskohtalot, perhesuhteet ja suomalainen yhteiskunta kevään teemoina Lahden kaupunginteatterissa

Sirkku Peltola, Heikki Salo ja Iiro Rantala ovat taattua laatua tarjoava kolmikko ja lopputuloksena on syntynyt musiikkinäytelmä hyvästä ihmisestä ja nykyajan työelämästä  KUN TYTTÖ ON HYVÄ.  Sen ensi-ilta on 18.1. suurella näyttämöllä.  
Kiltti ja perheetön Ansa Vallittu työskentelee myslivälipalapatukkalinjan työntekijänä. Näinä päivinä minkään tehtaan olemassaolo ei ole itsestään selvää. Työkykyä ja tuottavuutta on tehostettava ja Patukkatalo Oy järjestää työntekijöilleen tyky-projektin ” Kaikki peliin”. Sitä saapuu vetämään yrityskonsultti Erkki Ranto. Ansa heittäytyy täysillä muiden työntekijöiden mukana projektiin ja muutos on järisyttävä. 
Musiikkinäytelmä on täynnä Sirkku Peltolamaista huumoria, hersyviä roolihahmoja, mutta myös elämän koskettavuutta ja traagisuutta. Musiikin monitaiturit säveltäjä Iiro Rantala ja sanoittaja Heikki Salo ovat luoneet näytelmään svengaavan musiikkimaailman iskelmästä jazziin ja tangoon. Kun tyttö on hyvä perustuu Patukkaooppera-musikaaliin, joka sai ensi-iltansa Tampereen Työväen Teatterissa vuonna 2007.

Yasmina Rezan komedia kunnon vanhemmista eli VIHAN JUMALA saa ensi-iltansa 16.1. pienellä näyttämöllä.
Poikien vanhemmat päättävät selvittää poikiensa riidan vastuullisesti aikuisten kesken. Onko odotettavissa sivistynyt keskustelu kasvatuksesta vai hysteerinen purkaus hyvän käytöksen tuolta puolen? Vihan jumala on hurja, hauska ja intensiivinen draama. Näytelmän hillittömät roolihahmot ja älykäs huumori tarjoavat katsojalle nautittavan teatterikokemuksen.
Roman Polanski ohjasi näytelmään perustuvan elokuvan Carnage vuonna 2011. Lahden version on sovittanut ja ohjaa  Anna-Elina Lyytikäinen.

Maaliskuussa tarjotaan kaksi nykynäytelmää

 Traagisuudessaan pakahduttava, mutta humoristisuudessaan raikas ja lohduttava Reko Lundánin AINA JOKU EKSYY saa ensi-iltansa 22.3. 
Rinteen perheen tarina ulottuu 1950-luvulta 1990-luvulle. Se on tarina toiveista ja pettymyksistä, alkoholismista ja menetyksistä, lapsista ja aikuisista, suunnistuksesta ja varuskuntaelämästä.  Aina joku eksyy on aiheeltaan rankka: tarina perheestä, jossa äiti hylkää lapsensa. Tilanne on lasten näkökulmasta ahdistava ja pelottava – äidin kaipuu on pohjaton. Perheenjäsenet ovat oman aikansa lapsia. He yrittävät parhaansa mukaan suunnistaa maastossa, jota ei voi ennakoida eikä hallita. Aina joku eksyy. Ohjaus on Anna-Maria Klintrupin.

Riku Korhosen ainutlaatuinen aikalaisromaani KAHDEN JA YHDEN YÖN TARINOITA nähdään näytelmäversiona 20.3. alkaen. Näytelmä sijoittuu lähiöympäristöön ja on episodimaisten ja toisiinsa nivoutuvien kertomusten kudelma. Lähiöstä muodostuu konkreettista ympäristöä laajempi vertauskuva nyky-Suomesta. Sen keskiössä ovat enemmän tai vähemmän hukassa olevat eri ikäiset ihmiset jotka epätoivoisesti toteuttavat unelmaansa Tora-Alhontien lähiössä. Lähiössä, joka on ei missään ja kaikkialla. Esitys on energistä teatteria täynnä tunnetta ja kauneutta. Se tarjoaa yllätyksiä, iloa ja surua koko ruumiille. Ohjaus on Juhana von Baghin.

Vanhat uutiset

Lahden Taidelauantai 6.9.

Taidelauantaina Lahden keskusta pursuaa kulttuuripitoista ohjelmaa. Tapahtuma järjestetään tänä vuonna 6. syyskuuta. Tavoitteena on innostaa kulttuuritoimijoiden lisäksi muutkin kaupunkilaiset toteuttamaan ohjelmaa Taidelauantaina.

Tänä vuonna kaupunkilaisia ja kulttuurin ammattilaisia kannustetaan osallistumaan Taidelauantai-kaupunkitapahtumaan rohkealla ja kokeilevalla otteella. Kuka tahansa voi kokeilla miltä tuntuu katusoitto ihmisten keskellä tai ryhmä kuorolaisia saattaa ilmaantua yllättäen esiintymään sinne missä yleisö on jo valmiiksi. Ammattilaisillakin on mahdollisuus esittää juuri sellaisia teoksia joita on aina halunnut esittää, mutta se poikkeaa omasta tyylistä niin, ettei ole saanut aiemmin siihen tilaisuutta.

Lisätietoja Taidelauantain Facebook-sivulla.

Lahden kaupungintalolla järjestetään puutarhajuhla ja taloon on avoimet ovet klo 10-14.
Ohjelma linkissä.

Torin uusi pinta

Rikas kaupunkikuva koostunee korkeatasoisesta arkkitehtuurista ja kulttuurihistoriasta, mutta myös omaleimaisista pienistä oivalluksista ja yksityiskohdista, jotka ammentavat paikan historiasta, toiminnasta ja yksilöistä. Suuret mittakaavat ja pitkät välimatkat kaupunkirakenteessa ja yhdyskunnan toimintojen hajauttaminen etäännyttävät ihmisen tilasta, jolloin tila on vain tilaa ilman tarkoituksenmukaisuutta.

On tietysti houkuttelevaa muuntaa tai jopa kopioida omaan toiminta- ja kulttuuriympäristöön jotain ympäri maailmaa hyväksi havaittua konseptia. Kulttuuri syntyy myös vuorovaikutuksesta, mutta jos sorrutaan yhdenmukaisuuden ”helposti myyvään” muottiin tai tietyllä ajanjaksolla vaikuttavien muodikkaiden ideologioiden pauloihin, on se pahimmillaan paikalliskulttuuria köyhdyttävää.

Torityömaa kesällä 2013 (Kuva Sauli Hirvonen)

Torityömaa kesällä 2013 (Kuva Sauli Hirvonen)

Miten tämä liittyy Lahden toriin? Toriparkki-konsepti ei ole lahtelainen, se on väline joka mahdollistaa Lahden keskustaan rakenteellisia muutoksia.
Torin kulttuurihistoriallinen arvo muodostuu sen ympäristöstä, onhan se seremoniakselin keskiössä.
Torin toiminnallinen painopiste on ajan saatossa siirtynyt kaupallisesta epäkaupalliseksi olemisen tilaksi. Tapahtumien osalta Lahden kauppalan ja sittemmin kaupungin keskustan tori on ollut keskeisessä asemassa.

Toriparkin rakentaminen on edennyt ja parhaillaan torin pinta saa uuden kiveyksen. www.lahtiuudistuu.fi-sivulla pyydettiin kaupunkilaisilta ideoita torin uudeksi ilmeeksi.

Lahden ahdas kylä paloi kesäkuussa 1877. Joku ehdotti että palaneen kylän talot merkittäisiin torille nupukiviin jollain tavalla. Hieno idea!
Itse kirjoitin jokin aika sitten Ylisen Viipurintien muistomerkistä, joka olisi saatu samalla vaivalla muun torikiveyksen kanssa.

Asialla olisi ollut tietysti vain symbolista merkitystä, mutta näin osa kylän pitkää historiaa olisi saatu konkreettisesti esille ja samalla tuonut historiattomaan kaupunkiin häivähdyksen vuosisataista kulkureittiä. Nyt kiveyksessä tyydyttiin persoonattomaan symmetriaan (Torin kiveys / Lahti uudistuu), joka ”peittää allensa vanhinta Lahtea”.