Lahen Joulun Joulunavaustempaus virallisen jokavuotisen joulunavauksen yhteydessä. Pääpisteenä toimii Lahen Joulun Kontti.
Ohjelmassa menoa ja meininkiä kaupungin sydämessä ja samalla lauantaille osuu Ravintolapäiväkin ja sitä vietetään Lanunaukiolle tuotavassa Kahvila Kontissa. Se toimii avauksen jälkeenkin aukiolla tuomassa piristystä keskustaan.
Lahen Joulu Facebookissa.
Lahden historiallisen museon ensimmäisessä kerroksessa on esillä kolme Lahtea esittävää pienoismallia. Mallit kuvaavat Lahtea eri aikakausilta, sijoittuen vuosille 1877, 1914 ja 1939. Kaikki mallit ovat mittakaavassa 1:500.
Vuoden 1939 mallia ei pystytty jossain vaiheessa kokoamaan esille suuren kokonsa vuoksi, mutta nykyään kaikki mallin osat ovat nähtävillä historiallisen museon ensimmäisessä kerroksessa.
Vuoden 1877 kylää esittävä pienoismalli tuli itselle tutuksi jo lapsena. Mallia oli silloin tosin vaikea hahmottaa Lahdeksi: pieniä harmaita rakennuksia epäsäännöllisessä järjestyksessä. Ainoa vähänkään nykyaikaan viittaava elementti oli Vesijärven rannalla oleva, jotakuinkin nykyisellä paikallaan oleva kartanorakennus. Tosin tuohon aikaan se oli (ilmeisesti) keltainen ja puurakenteinen. Uusi kivinen päärakennus valmistui vuonna 1897.
Mallissa olevien talojen nimet olivat kuitenkin tutun kuuloisia. Nuorempana kaupunginosien nimet olivat itselleni vain nimiä, mutta vuoden 1877 mallin kautta opin tuntemaan alkuperän: monet kaupunginosien nimet saatu kylän tilojen nimistä. Lahden kylän mallissa oli mahdollista demonstroida kylän paloa, joka oli toteutettu talojen sisälle sijoitettujen lamppujen avulla: Taloja pystyi ”sytyttämään palamaan” nappia painamalla.
Sittemmin vuoden 1877 ja 1939 pienoismalleihin on lisätty multimediaominaisuuksia, jotka tuovat jo itsessään mielenkiintoisiin malleihin lisäsyvyyttä, tekstien ja kuvien muodossa.
Viimeisin valmistunut malli on kuvaa vuotta 1914, sijoittuen keskustan alueelle. Lahti-Seuran jäsenlehdessä Hollolan Lahdessa 1/1989, museon amanuenssi Esa Hassinen kertoo, että tietoja vuoden 1914 Lahden rakennetusta ympäristöstä on haettu kirjallisuudesta, valokuvista, rakennuspiirustuksista, palovakuutusasiakirjoista yms. Pienoismallissa on pyritty mahdollisimman tarkkaan historialliseen lopputulokseen. Malli on kuitenkin enemmän tai vähemmän tutkijoiden ja valmistajan tulkinta.
Kaikki kolme mallia havainnoillistavat sen aikaista Lahden ympäristöä hyvin konkreettisesti ja auttaa hahmottamaan Lahden kasvua pienestä, epämääräisestä raittikylästä selkeälinjaiseen ruutukaavaan muodostuneeksi tiiviiksi kaupungiksi.
Muista museolla esillä olleista pienoismalleista mainittakoon Vesijärven sataman pienoismalli, joka oli esillä 1990-luvun alussa museon Vesijärvi-näyttelysssä. Radan esittely on luettavissa Topparoikan sivuilla.
Lähteet:
Hollolan Lahti 1/1989, Esa Hassinen
lahdenmuseot.fi
Lahden kaupungin liikennevalojärjestelmään kuuluu vuoden 2014 alussa 96 liikennevalojen ohjauskojetta, jotka ohjaavat 104 valo-ohjattua liittymää. Lahden kaupunki omistaa kokonaan 58 ja yhdessä ELY-keskuksen kanssa 22 ohjauskojetta. Loput ovat joko naapurikuntien (Hollola, Nastola, Orimattila, Heinola) tai ELY-keskuksen omistuksessa. Lahden kaupungin alueella on 84 ohjauskojetta, jotka ohjaavat 92 valo-ohjattua liittymää. (Lähde Lahden kaupungin nettisivut ja ess.fi)
Lisätietoa liikennevalo-ohjauksesta Liikennevalot.info-sivulta sekä Wikipediasta.
Hämeenkadulla punaista jouluna 2008. (Kuva Sauli Hirvonen)
Suomen ensimmäiset liikennevalot otettiin käyttöön Helsingissä Aleksanterinkadun ja Mikonkadun risteyksessä perjantaina lokakuun 5. päivänä aamulla klo 6.00 vuonna 1951. Lahden ensimmäiset liikennevalot otettiin käyttöön 4. lokakuuta 1965 Aleksanterinkadun ja Vesijärvenkadun risteyksessä.
Lahden teknisesti vanhimmat valoyksiköt luultavasti löytyvät Paasikivenaukion risteyksestä. Ne kuitenkin tulevat katoamaan viimeistään Ranta-Kartanoon liittyvien liikennejärjestelyjen myötä.
Samanlaisia harmaataustaisia oli vielä muutamia vuosia sitten Lahdenkadun ja Saimaankadun risteyksessä sekä Mukkulankadun, Lahdenkadun ja Hirsimetsäntien risteyksessä, mutta sittemmin vaihdettu uuteen LED-tekniikkaan.
Liikennevalojen toimivuus
Liikenne- ja viestintäministeriön asetus tieliikenteen liikennevaloista:
17 §
Liikennevalojen tulee pääsääntöisesti olla aina toiminnassa. Jos liikenne on hyvin vähäistä, voidaan liikennevalot kuitenkin esimerkiksi kello 24―06 välisenä aikana kytkeä pimeäksi, jollei siitä aiheudu vaaraa.
Oikeastaan laki on hyvin tulkinnanvarainen: ”Pääsääntöisesti toiminnassa” sekä toisen virkkeen: ”liikenne on hyvin vähäistä / esimerkiksi kello / jollei aiheudu vaaraa”, kertovat siitä että valot voidaan kytkeä pois päältä. Voidaan olettaa että suomalaisissa isojen kaupunkien keskustoissa – ehkä Helsingin keskustaa lukuunottamatta – liikenne lienee arkiöisin ja pyhäpäiväisin (hyvin) vähäistä. Lahdessa havainnot tukevat tätä väitettä.
Laki antaa valinnanvaraa ja harkintaa kunnalle ja ELY-keskukselle, määrittää ne risteykset, joissa valot ovat päällä tiettyinä aikoina tai vilkkuvina keltaisina. Tulkitaanko lakia nyt liian tiukasti ja sitä pidetään jonkinlaisena automaattina liikenneohjauksen suunnittelussa?
Lahdessakin on useita risteyksiä aivan keskustassa (mm. Kirkkokatu ja Kauppakatu) ja taajama-alueella (Helsingintie ja Tornatorinkatu) joita pidetään iltaisin ja pyhäpäivinä ”turhaan päällä”. Kaupunki hiljenee arkisin viimeistään klo 21 jälkeen, sunnuntaisin aikaisemminkin.
Aamuyöstä viiden aikaan päällä olevien valojen hyöty tuntuu varsin minimaaliselta autoliikennettä ajatellen ja jalankulkijanakin tuntuu turhalta jäädä sunnuntai-iltana jäädä odottelemaan valojen vaihtumista, kun kaupunki on jo täysin hiljentynyt.
Tietysti tarvittaisiin tilasto- ja tutkimustietoa liikennevalojen ilta- ja yökäytön vaikutuksista onnettomuuksiin.
Esimerkiksi risteysalueiden valaistuksellakin voidaan vaikuttaa niiden turvallisuuteen.
Poliisi usein perustelee valojen yökäyttöä, että se hillitsee ajonopeuksia. Myös ammattiautoilijat kaipaavat parannusta liikenteenohjaukseen, vaikka valituksia ei juurikaan valoista ole tullut, kuten tästä Ylen jutusta todetaan.
Muita valo-ohjattuja risteyksiä
Täydellisessä valo-ohjauksessa eli käytännössä ”normaaleissa” kolmivärisissä liikennevaloissa tienkäyttäjän rooli on tarkkaan määritelty: punaisella valolla pysähdytään ja vihreällä mennään.
Epätäydellisessä valo-ohjauksessa punainen valo tarkoittaa samaa kuin täydellisessä valo-ohjauksessa – on pysähdyttävä. Helsingissä käytetään ns. jokerivaloja (joukkoliikenteen erityisliikennevalot). Lahdessa ei ole joukkoliikenteen jokerivaloja, mutta pelastuslaitosten liittymien yhteydessä on kolmiaukkoiset ns. epätäydelliset valo-ohjaukset.
a) Rautatiet
Wienin kansainvälisen sopimuksen mukaan, kiskoliikenteen yhteydessä on käytettävä punaista vilkkuvaloa. Pääkaupunkiseudulla tämä tarkoittaa sekä rautatie- että raitioliikennettä, muualla pelkästään rautateitä. Vantaan Tikkurilassa on myös rautatien tasoristeys kolmiaukkoisena ns. täydellisenä valo-ohjauksena (kuva – vaunut.org).
Lisätietoa tasoristeysten varoituslaitteista Wikipediassa.
Lahden alueella oli ennen oikoradan valmistumista syksyllä 2006 Riihimäki-Kouvola välisellä rataosuudella oli useita puolipuomillisia valo- ja äänivaroituslaitoksia, mm. Okeroisissa, Hennalassa ja Lotilassa. Sittemmin junien nopeuksien noustessa radan kaikki tasoristeykset ovat korvattu ali- tai ylikuluilla.
Loviisaan johtavalla radalla on edelleen Kasaajankadun tasoristeyksessä valo- ja äänilaitos, autoiljoille puolipuomit, kevyelle liikenteelle kokopuomit.
Mukkulanradalla Heinlammintien tasoristeyksessä on valo- ja äänilaitos, autoililjoille puolipuomit, kevyelle liikenteelle kokopuomit.
Mukkulankadulla valo- ja äänilaitos, molempiin suuntiin vain kolmiaukkoiset valot sekä kellot.
Minimalistinen Mukkulankadun tasoristeyksen varoituslaitos. (Kuva Sauli Hirvonen)
Kymijärven voimalaitoksen portilla oli vielä muutama vuosi sitten kolmiaukkoinen ääni- ja valolaitos, mutta se purettiin pistoraiteen katkaisun jälkeen.
Heinolan rata sai syksyllä 2014 ensimmäisen valo- ja äänilaitoksen puolipuomeineen Ahtialaan Kaukkarintiellä.
b) Pelastusasemat
Pelastusasemien lähettyvillä hälytysajoneuvojen etuajo-oikeus osoitetaan useasti epätäydellisessä valo-ohjauksessa. Perustilassa kolmiaukkoinen on pimeänä, vilkkuvalla keltaisella annetaan ennakkovaroitus, jonka jälkeen kaksi kiinteää punaista.
Ennen Lahden uusien pelastusasemien valmistumista Niemeen ja Paavolaan, ainoa asema sijaitsi Möysässä ja sen varoituslaitteet sijaitsivat Ahtialantien ja Sammuttajantien risteyksessä.
Kun uusi pelastusasema valmistui Paavolaan Mannerheimintien varteen, rakennettiin asemalle liittymä Iso-Paavolankadulta. Liittymä sai omat kolmiaukkoiset varoitusvalot, kaksi punaista ja keltainen.
Mannerheimintieltä käännyttäessä varoitusvalot ovat vain muutaman metrin risteyksestä. Ilmeisesti ne ovat integroitu risteyksen liikennevaloihin. Itse en ole vielä päässyt todistamaan valoja toiminnassa.
Niemen pelastusasemalla on myös kolmiaukkoinen varoitusvalolaitos Niemenkadun ja Telakkakadun risteyksessä.
Kehitysideoita
a) Aleksanterinkadulla Vesijärven ja Kauppakadun välissä on valo-ohjaus jalankulkijoille kadun ylittämistä varten.
Nyt valot ovat yhdeydessä kadun muihin risteysvaloihin. Parannus olisikin, että valot toimisivat autonomisesti. Ne olisivat oletuksena vihreänä jalankulkijoille ja valot vaihtuisivat autoliikenteelle tunnistimen kautta. Tällä hetkellä valoissa on nyt paljon ”tyhjää” kun liikennettä on harvakseltaan, ja monesti tuntuu, että valoissa seisomien epätarkotuksenmukaiselta.
Jatkossa niiden toimintaan vaikuttavat tietysti Aleksanterinkadun muun osan suunnitelmat.
b) Yksiaukkoisen vihreän nuolivalon lisääminen Vesijärvenkadun ja Hämeenkadun risteykseen idästä etelään ajettaessa.
Hämeenkatua ajettaessa lännestä itään, valot vaihtuvat aikaisemmin punaiselle kuin idästä tullessa. Idästä tuleville voitaisiin ilmoittaa vapaasta kääntymisestä etelään yksiaukkoisella nuolella, heti kun vastaantulevien (lännestä tulevien) valo on vaihtunut punaiselle.
c) ”Väliristeyksiin” ei välttämättä valo-ohjausta.
Monesti katujen isojen risteysten väliin jääville pienille sivukaduille tehdään valo-ohjattuja risteyksiä. Niitä ei välttämättä tarvisi, jos molempien isojen valoristeyksien liikenne on syklistä ja ne sijaitsevat tarpeeksi lähellä pientä risteystä. Syklien ansiosta väliristeyksestä päässee kadulle niiden välissä, jolloin valoja ei tarvita. Esimerkkinä Saimaankatu ja Uudenmaankatu.
Huomio
Hämeenlinnantieltä käännyttäessä Sopenkorvenkadulle, kääntyville keskimmäisen valoaukon (keltainen nuoli) on väärää mallia, sen pitäisi olla nuoli mustin ääriviivoin.
Viihdettä
Liikennesuunnittelusta kiinnostuneille on tarjolla myös pelejä, joissa pääsee kokeilemaan omia liikennesuunnittelutaitoja.
Tunnetuimpia taitaa olla suomalainen Cities in Motion 1 ja 2 sekä Traffic Manager.
Itse en ole näitä pelejä päässyt kokeilemaan, mutta toivottavasti vielä jonain päivänä.
Lahden kaupungin maankäyttö järjestää tiistaina 25.11. klo 17.30–19.00 asukasillan, jossa esitellään tekeillä olevaa Rautatienkatu 18:n (Rajasen kulma, Keski-Lahden kortteli 17, tontti 83) asemakaavan muutosta. Vaihtoehtoisia kaavaluonnoksia esitellään aikuiskoulutuskeskuksen ensimmäisen kerroksen pienessä luentosalissa (Kirkkokatu 16, 15140 Lahti).
Kaavatyössä tutkitaan mahdollisuuksia täydennysrakentamiselle ja asumisen lisäämiselle tontilla, jolla on kulttuurihistoriallisesti arvokkaita rakennuksia. Asemakaavan muutoksen luonnosvaiheen kuulemisaika on 24.11.–8.12. Kaavatyön verkkosivu.
Asukasiltaan voi mennä kuulemaan suunnitelmista, keskustelemaan kaavan laatijan kanssa ja kertomaan mielipiteensä luonnoksista.
Rajasen kulmasta on myös julkaistu rakennushistoriaselvitys viime syyskuussa. Siihen voi tutustua täällä (pdf).
Lahden kaupunki perustettiin 1.11.1905. Lyhyenä kertauksena kaupungin perustamiseen liittyvät pääkohdat aina 1700-luvulta 1900-luvun alkuun. Tiivistelmä on pääosin muokattu museon laatimasta artikkelista Kuka, mitä, Lahti – Lahden kaupungin perustaminen.
Lahden vaakunasta on oma artikkeli.
Lahden pitkä tie kaupungiksi
-Lahti oli keskiajalta lähtien Hollolan suurimpia kyliä. Taloluku vaihteli kahdenkymmenen molemmin puolin. Kylän kantataloja olivat Pekkala, Paavola, Rekola, Juhakkala, Juustila (Jussila), Mäkelä, Kittelä, Huovila, Saksala, Marola, Hennala, Savola, Kartano, Sipilä, Seppälä, Leikkola, Hörölä, Nikkilä, Anttila ja Helkala. Vuonna 1634 taloja oli 24
-Hallinnollisesti kylä kuului Hollolan pitäjän Okeroisten neljänneskuntaan. Seurakunnallisesti kylä oli osa Hollolan kirkkopitäjää ja verot kylän talot maksoivat Tukholmassa sijainneelle sotilassairaalalle
-Kaupungin perustaminen Lahteen oli esillä jo 1700-luvun puolivälissä. Hollolan kihlakuntaa Ruotsin vuoden 1746 valtiopäivillä edustanut Benjamin Busk teki asiasta esityksen. Hanke ei johtanut minkäänlaisiin toimenpiteisiin
-Kun Lahteen saatiin rautatie (v. 1869) ja Vesijärven kanava valmistui (v. 1871), kaupunkihanke nousi uudelleen esille. Lahden kylä muuttui 1870-luvulla muutamassa vuodessa teollisuus- ja asemakyläksi, jossa kaikki ajan sosiaaliset ongelmat korostuivat. Kylän elinkeinoelämä ja palvelurakenne monipuolistui ja edellytti yhä selkeämmin hallinnollisia muutoksia.
Uusi Suometar heinäkuussa 1876: ”…[Lahdessa] taas puuhataan kovasti kaupunkia, josta jo ennen on ollut puhetta. Se pitäisi kiiruudella tulla alkuunsa… Kaupunki siitä tuleekin liikenteeltä sopivalle paikalle. Yhdellä puolella on rautatie ja toisella puolen isot vedet ja laivaliike”.
Asia ei juuri edistynyt
–Kesän 1877 Lahden kylän palon jälkeen viranomaiset halusivat mahdollisimman pian ratkaista Lahden kylän tulevaisuuden, kaupungin perustaminen tuli konkreettiseksi vaihtoehdoksi. Valtiovalta ei kuitenkaan kannattanut ajatusta, kuvernööri esitti heinäkuussa 1877, että Lahden kylän paikalle perustettaisiin kauppala. Syksyllä saatiin ”korkeimmasta paikasta” päätös, jossa senaatille annettiin lupa käyttää korkeintaan 100.000 markkaa Lahteen perustettavan kaupungin tai kauppalan perustamiskustannuksiin. Samalla tehtiin laskelmat kauppalan perustamisen edellyttämien pakkolunastuksien kustannuksista.
–Keväällä 1878 asian valmistelut etenivät niin, että kesäkuun viides päivä julkaistiin ”Keisarillisen Majesteetin Armollinen Julistus kauppalan perustamiseksi Lahden kylän talojen tiluksille Hollolan pitäjässä, osaksi Järvenpään kylää olevan Anttilan talon maille samassa pitäjässä.”
Kauppala säilyi hallinnollisesti vielä Hollolan kunnan yhteydessä. Kauppalalle ei asetettu kovinkaan kunnianhimoisia kasvutavoitteita, silti kauppalalaiset itse uskoivat aluksi melko nopeaan kunnalliseen itsenäistymiseen
-Kauppala perustettiin entisen kylän kohdalle paljon 1870-luvun alkupuolella tehtyjä kaavailuja pienempänä. Alunperin kauppala tai kaupunki olisi ulottunut rautatieltä Vesijärven rantaan
-Lääninarkkitehti Alfred Cavén laati kauppalan ensimmäisen asemakaavan. Se oli ajalleen tyypillinen säännönmukainen ruutukaava. Kaavoitettu alue oli kooltaan noin 43 hehtaaria. Siinä oli 22 korttelia, joissa oli 114 tonttia.
-Vasta 1890-luvun lopulla kauppalan yleinen kokous päätti ryhtyä toden teolla selvittämään kaupungistumisen mahdollisuuksia. Kauppalanhallitus laati F. F. Frostellin hankkimien tietojen pohjalta suunnitelman Lahden kaupungin perustamisesta ja teki jopa esityksen kaupungin tulo- ja menoarvioksi.
Suunnitelmista muovattu anomus lähetettiin Hämeen läänin kuvernöörille, jossa toivottiin hänen ehdottavan kaupunginoikeuksien myöntämistä Lahdelle. Hollola vastusti voimakkaasti, siitä huolimatta läänin kuvernööri G. A. von Kothe puolsi hanketta. Myös senaatti kannatti ajatusta, mutta jostain syystä hanke ei vielä oikein edennyt
–Vuonna 1904 laadittiin ja hyväksyttiin Lahden perustuskirja, joka siihen liittyvine lausuntoineen toimitettiin senaatista hallitsijan ratkaistavaksi 29.5.1904.
Yli vuoteen asiasta ei kuulunut mitään, niinpä Lahden kauppala lähetti järjestysmies Frostellin ja pankinjohtaja Carlstedtin tiedustelemaan tilannetta itse ministerivaltiosihteeri Constantin Linderiltä Pietarista.
-Asiamiehet viipyivät matkallaan siihen asti kun Keisari Nikolai II lopulta 1. marraskuuta 1905 antoi Pietarhovissa asetuksen kaupungin perustamisesta.
Tapaus jäi pahasti meneillään olleen suurlakon varjoon ja tieto kaupunginoikeuksien saamisesta tuli Lahteenkin vasta kahden viikon kuluttua päätöksestä. Kauppalanhallitus merkitsi kokouksessaan 18.11. lakonisesti tiedokseen, että ”kauppala on juuri saanut kaupunginoikeudet”
-Hankkeen toteutuminen oli lähes pelkästään lahtelaisten itsensä aloitteellisuuden ja tarmon ansiota, Hollolan kunta vastusti sitä loppuun asti. Valtiokaan ei sitä erityisesti kannattanut, mutta ei myöskään suuremmin vastustanut, kun siitä ei aiheutunut sille uusia kustannuksia.
Lahtelaiset saattoivatkin hyvällä syyllä todeta, että heidän uusi kaupunkinsa oli ”maamme kaupunkien joukossa ensimmäinen, joka on kaupungiksi kohonnut kokonaan omin voimin ja luonnollisen kehityksen pakosta.”