Rautatienkadusta kävelykatu

Julkaistu , kirjoittanut
Vastaa

Rautatienkatu sopii hyvin kävelykaduksi: se on kapea ja sen varrella on paljon pieniä liikehuoneistoja ja putiikkeja. Harmittavasti kadun kehittämiseen ei ole rakenteellisesti panostettu. Kulttuurillisia ja kaupallisia tempauksia sen sijaan on järjestetty, mikä kertonee kadun luonteesta.
Katu on toki huomioitu keskustan liikennesuunnitelmissa.

Katua on pyrittävä kehittämään huokuttelevaksi myös matkakeskuksesta tulevilta. Pyörätien pääreitti kulkee joka tapauksessa Vesijärvenkadulla. Kadun mäkisyys on koettu rasitteena, mutta kävelykadulle se ei ole este, se vain tuo omaleimaisuutta. Onhan tästä jo kokemuksia kadun tapahtumien yhteydessä.

Artikkelissa kuljetaan Rautatienkadun läpi pohjoisesta etelään ja tarkastellaan mitä kultakin katuosuudelta löytyy.

Kirkkokatu-Vapaudenkatu
Tällä hetkellä kaksisuuntainen ahdas katu, jossa pysäköintiä molemmin puolin. Kapeat jalkakäytävät. Voitaisiin muuttaa yksisuuntaiseksi pohjoisesta etelään ja jättää vain toiselle puolelle pysäköinti. Tällöin jalkakäytäviä voitaisiin leventää, lisätä penkkejä ja istutuksia; rinnehän on etelään päin. Näin saataisiin mielekkäämpi yhteys Kirkkopuiston ja keskuskorttelin välille.

Rautatienkatu etelään joulukuussa 2008 (Kuva Sauli Hirvonen)

Rautatienkatu etelään joulukuussa 2008 (Kuva Sauli Hirvonen)

Vapaudenkatu-Aleksanterinkatu
Tunnetaan nimellä Lanun aukio, ahkerassa käytössä hyvässä ja pahassa, jälkimmäisessä erityisesti aamuyöstä. Toriparkkityömaan takia tai ansiosta paikalla kahvila. Useita ravintoloita. Jonkin verran huoltoliikennettä.
Aleksanterinkadun joukkoliikennekadun ylitys kadun levyisellä korotetulla suojatiellä.

Aleksanterikatu-Hämeenkatu
Koko osuuden ongelmallisin lienee Sokoksen huoltoajo kadun läpi. Lisäksi ajoittain tunnelmaa latistaa isoja näyteikkunoita sulkevat teippaukset.
Ilmettä on pyritty parantamaan kukilla, pollareilla ja penkeillä. Kesäisin osuudella ravintolan terassi.
Hämeenkadun ylitys kadun levyisellä korotetulla suojatiellä.

Hämeenkatu-Vuorikatu
 Kadun jyrkin osuus. Kapea ja paljon liikehuoneistoja, tunnelmallinen alkupää vanhojen kivitalojen ansiosta. Kaikin puolin hieno kävelykatumiljöö. Kadulla ei myöskään tarvetta järjestää huoltoajoa tonttien sisälle tai pysäköintikellareihin.

Kulmassa olevan ravintolan terassi voitaisiin sijoittaa kadun keskelle, porrastaen. Sen yhteyteen esimerkiksi vesitaideteos. Kulku sivuilta luiskia pitkin, joista toinen mitoitettu pelastuslaitoksen kalustolle.
Ylempänä sisäpiha ja (ravintolan) tasanne voitaisiin yhdistää.
Vuorikadun ylitys kadun levyisellä korotetulla suojatiellä.

Vuorikatu-Harjukatu
Aikomuksena leventää katuja, vanhan jugendtalon tilalle noussut uudisrakennus Rautatienkatu 9:ssä on vedetty katulinjasta sisään. Tälle kohtaan saisi pienen aukion. Kadulla on paljon pieniä liikkeitä ja ravintoloita. Katu kapenee etelään mennessä, kahden vanhan rakennuksen välissä aikaa tunnelmoida.
Tontilleajo Rautatiekatu 12:sta Harjukadun kautta.
Harjukadun ylitys kahdella suojatiellä.

Rautatienkatu tammikuussa 2009 (Kuva Sauli Hirvonen)

Rautatienkatu tammikuussa 2009 (Kuva Sauli Hirvonen)

Harjukatu-Puistokatu-Loviisankatu-Mannerheiminkatu
Puistojen yhdistäminen tapahtuisi poistamalla Rautatienkadun ylittävät kolme suojatietä ja rakentamalla tilalle yksi leveä.

Autoliikenne voisi katuosuudella jatkua.

Rautatienkadun levein osuus, jossa tosin ei ole edes pyörällä ajo mahdollisuutta, vaan se pitää tehdä ajoradalla. Nykyisin bussilinja kulkee Vesijärvenkadulta Loviisankadun kautta Mannerheimintielle.
Paljon liikkeitä, joiden sisältämät palvelut herättävät aika ajoin närkästystä. Alueella kuitenkin potentiaalia, kadulla ja sen läheisyydessä mm. ruoka- ja musiikkiravintoloita, teatteri, grilli(!). Kadun leveys mahdollistaisi runsaalle ja korkealaatuiselle katu- ja/tai ympäristötaiteelle.

Monelle matkakeskukseen saapuville Rautatienkadun alkupää portti Lahden keskustaan.

Ps. Talvisin hiihtokilpailut matkakeskukselta kirkkopuistoon, tapahtumalle nimeksi Rautatienlatu

Kesän 2014 höyryjunamatkat Lahdesta Heinolaan kahtena seuraavana viikonloppuna

Julkaistu , kirjoittanut
Vastaa

Lahden rautatieharrastajat Topparoikka ry. järjestää elokuussa yhdessä Haapamäen museoveturiyhdistyksen sekä Höyryveturimatkat1009 Oy:n kanssa höyryjunia Salpausselän seisakkeelta Heinolaan kahtena seuraavana viikonloppuna yhtenäisin aikatauluin ja lippuhinnoin. Eniten vaunukalustoa on saatu käyttöön tulevan viikonlopun (16. ja 17.8.) juniin.

Ajopäivät tänä kesänä ovat 16.8., 17.8, 23.8. ja 24.8., Myös radan varrella on jälleen monipuolista ohjelmaa Ahtialan asemalla järjestetään höyrymarkkinat. Asemakahvio on auki Ahtialan lisäksi myös Vierumäellä.

Veturina elokuun ensimmäisnä viikonloppuna toimii Haapamäen museoveturiyhdistyksen kesäkuun ajoilta tuttu vuonna 1947 valmistunut Pikku-Jumbo. Samantyyppisellä veturilla museojunia Heinolaan ajettiin myös 1980-luvun lopulla. Toisena viikonloppuna vetotehtävistä vastaa 157 tonnia painava (kuvassa näkyvä) Ukko-Pekka-höyryveturi.

Juna lähtee Lahdesta, Salpausselän seisakkeelta (urheilukeskuksesta) kello 9.35 ja 15.30.
Heinolan rautatieasemalta kello 11.55 ja 17.10. HUOM. Sunnuntaina 17.8. ajetaan vain ensimmäinen vuoro 9.35 Salpausselältä ja 11.55 Heinolasta. Meno-Paluu-lippu maksaa aikuiselta 25€, alle 14v. lapselta 15€. Perhe lapsineen tekee edestakaisen matkan 70 eurolla. Liput myydään junassa käteisellä.

Lisätiedot, päivitetty ohjelma sekä lippu- ja aikataulutiedot löytyvät osoitteesta www.topparoikka.net sekä Museojunalla Lahdessa -Facebook-ryhmästä.

30.8. ajetaan lisäksi yleisöjuna Lahdesta Loviisaan.

Lahti-filmejä taltioiva hanke on Vuoden kotiseututeko

Julkaistu , kirjoittanut
Vastaa

Suomen Kotiseutuliitto on valinnut lahtelaisen kuva-, ääni- ja filmimateriaalin keräyshankkeen Vuoden kotiseututeoksi. Lahti-filmit talteen ja esille -hanke on Lahti-seuran, Päijät-Hämeen elokuvakeskuksen ja Lahden Videokuvaajien yhteistyöprojekti.
Hankkeessa kerätään ja digitoidaan paikallishistoriallisesti arvokasta filmi-, video-, äänite- ja valokuva-aineistoa, ja pelastetaan – kenties jo unohtunutta – aineistoa jälkipolville. Materiaalista kootaan esityskelpoisia dokumenttielokuvia, jotka kertovat seudun kulttuurin, arkkitehtuurin, teollisuuden sekä talouden kehityksestä vuosikymmenten aikana nykypäivään saakka. Dokumentteja esitetään kulttuuritapahtumissa ja tapahtumien yhteydessä sekä elokuvateatteri Kino Iiriksessä Lahti-Filmi -iltamissa.
”Mukaan kelpaavat myös fiktiot, musiikkivideot ja taide-elokuvat, jos niissä ilmenee Lahti, lahtelaisuus tai Päijät-Häme jollain tavalla, Lahti-seuran puheenjohtaja Sauli Hirvonen kertoo.
Jatkosuunnitelmana on viedä dokumentit nettiin, jossa ne olisivat asukkaiden, järjestöjen ja paikallishistoriatutkimuksen käytettävissä. Pidemmällä aikavälillä on tarkoitus luoda jatkuva audiovisuaalisen perinnemateriaalin tuotantojärjestelmä ja digitaalinen tallennus- ja arkistointijärjestelmä.

”Lahti-filmit tuovat hyvin esille sotien jälkeistä kaupunkikulttuuria. Liikkuva kuva visualisoi ja herättää menneisyyden eläväksi. Lisäksi pidimme pidemmälle tähtäävä suunnitelmaa hyvänä”, palkintoraadin puheenjohtaja Pia Puntanen toteaa.
Hanketta on toteutettu pääasiassa vapaaehtoisvoimin. Suomen Kulttuurirahaston Päijät-Hämeen maakuntarahasto päätti keväällä 2014 tukea hanketta.
Hankkeelle avataan elokuussa kotisivut ja Facebook-sivut.

Palkinnon vastaanotti Lahti-Seuran puheenjohtaja Sauli Hirvonen Kotiseutuliiton järjestämillä Valtakunnallisilla Kotiseutupäivillä Hämeenlinnassa 8.8.2014.

Vuoden kotiseututeko -palkinnon saaja voi olla hyvin toteutettu hanke, henkilö tai vaikkapa hyvä tapahtumakonsepti. Valintaperusteissa painotetaan asukkaiden ja yhteisöjen omatoimisuutta, aloitteellisuutta sekä uusia toiminta-ajatuksia ja hyviä ideoita.

Suomen Kotiseutuliitto on kotiseutu- ja kulttuuriperintötyön keskusjärjestö, joka edistää moniarvoista suomalaista kotiseututyötä paikallisiin lähtökohtiin pohjautuen. Liiton jäseninä on 680 kotiseutu- ja kaupunginosayhdistystä, lukuisia alueellisia kotiseutujärjestöjä, kaikki maakuntien liitot, 105 Suomen kuntaa sekä valtakunnallisia järjestöjä.

Kommentti Kinoksesta

Julkaistu , kirjoittanut
Vastaa

Kesä-heinäkuu on vuoden hiljaisinta aikaa elokuvien ensi-iltojen suhteen. Lisäksi tänä vuonna pelattu jalkapallon MM-lopputurnaus omalta osaltaan varmasti vaikutti siihen, että elokuvateattereiden katsojamäärät eivät ainakaan nousseet (oma veikkaus…).
Sen sijaan kesä on festivaalien luvattua aikaa, ja näin keskikesällä on hyvä muistella kinoksia…

Lahtelainen elokuvafestivaali Kinos syntyi vuonna 2003 pienen innokkaan porukan ideoimana ja se toteutettiin Kymintiellä sijaitsevassa pubissa kevättalvella. Jo seuraavana vuonna tapahtuma siirtyi elokuvateatteri Kino Iirikseen. Kinos on aina ollut helposti lähestyttävä elokuvafestivaali, ohjelmistossa vuorottelevat ammattimaisten töiden kanssa myös kotikutoiset teokset. Kinos on aina antanut tilaa hyville ideoille, elokuvantekijöiden (ja festivaalintekijöiden) resursseista riippumatta.

Ajauduin festivaalityöryhmään mukaan muutama vuosi sitten. Roolini oli toimia yhtenä valintaraadin jäsenenä. Tarkoituksena oli katsoa tuntitolkulla lyhytelokuvia, joista lopulta muodostui festivaalin ohjelmiston runko. Yhtenä vuonna saimme oman ”markkinointityöryhmän” kanssa tehdä festivaalille mainosvideoita, tietenkin huumoripitoisia. En tiedä oliko videoilla positiivisia vaikutuksia festivaalin osallistujamääriin, mutta kertoi rennosta talkooilmapiiristä ja ehkä jonkinlaisesta lahtelaisesta mentaliteetista.

En ole pitänyt itseäni elokuvaharrastajana, toki jo pienenä poikana tuli 1980-luvulla käytyä veljeni kanssa Lahdessa Leffis(?)-elokuvakerhossa, jonka tarjonnasta jäi elävästi mieleen sellaiset elokuvat kuten Ronja Ryövärintytär (valm. v. 1984) ja The Peanut Butter Solution (valm. v. 1985).

Kotonakin tuli paljon katsottua vanhojen komediamestareiden elokuvia kuten Chaplin, Keaton (erityisesti Kenraali!), Marx-veljekset ja Laurel & Hardy. 1980-luvulla katsottiin – tietenkin salaa – toimintaelokuvia, suurena sankarina mm. Arnold Schwarzenegger. Vaikuttavimpina elokuvakokonaisuuksina koin Star Warsit, jonka perinteisen hyvä-paha -asetelman ympärille luodut omat galaktiset maailmat olivat ja ovat vieläkin kiehtovia.

Myöhemmin elokuvakiinnostus laajeni esim. dekkarikirjallisuuden (Agatha Christien mm. Poirot) avulla Hitchcockiin ja sitä kautta film-noiriin.

Tyytyminen ei ollut pelkästään elokuvien katsojan rooliin, vaan niitä tehtiin myös itse. Teimme kaveriporukassa sketsejä omaksi iloksi. Otaksun, että tuon saman vaiheen on käynyt usea ikäluokastani videokameroiden yleistyessä 80-90-luvuilla. Sama leikkisä linja on jatkunut aikuisiälläkin, mutta mukaan ovat tulleet lyhyet dokumentaariset teokset ja erilaiset tallenteet, lähinnä rautateistä.

Näistä elokuvallisista lähtökohdista ajauduin vuonna 2013, osittain olosuhteiden pakosta, festivaalin vetäjäksi. Tunnelmat olivat kaksijakoiset. Kinosta oli tehty menestyksekkäästi ja hyväksi havaitulla kaavalla jo useita vuosia. Oli helppo astua mukaan kun pohjalla oli vakaa festivaali, jonka hyväksi oli tehty valtavasti töitä. Ja juuri se seikka vaati ja vaatii jatkossakin töitä. Joka tapauksessa aika oli antoisaa, ja toivottavasti Lahdessa järjestetään elokuvafestivaali, Kinos, myös tulevaisuudessakin.

Osa artikkelista on julkaistu alunperin Hollolan Lahti -lehdessä 2/2014

Kesäinen kotiseutukatselmus

Julkaistu , kirjoittanut
Vastaa

Kesäinen kotiseutukatselmus suoritettiin eräänä sunnuntaina, kelit olivat pitkän kylmän ja sateisen kauden jälkeen vihdoin hyvinkin lämpimät. Tarkoitus oli seuralaisen kanssa käydä naapurikunnan puolella kahdessa kohteessa, jotka löimme lukkoon vain hetkeä ennen lähtöä.

Ensimmäisenä kohteena oli kalliohalkeama Hollolan Pirunpesä. Ajoimme Messilän golfkentän paikoitusalueelle, josta suuntasimme jalkapatikalla kohti Pirunpesää. Tarkka sijainti ei ollut tiedossa, mutta muistellessani aiemmin näkemääni karttaa, olimme jotakuinkin lähettyvillä.
pirunpesä1

Hetken käveltyämme ja päiviteltyämme golfin peluuta, vastaan tullut kyltti ohjasti meidät tunnelmalliselle metsäpolulle. Nuotiopaikka ja pieni puuliiteri, jossa teksti ”Pirunpesä” viestivät, että olimme saapuneet perille. Kalliohalkeman eteen oli muodostunut pieni lampi, joka lienee suppa? Kiipesimme irtolohkareita pitkin ylemmäs. Paikalla oli muitakin, mies kameran kanssa sekä nainen kylpytakissa… hmmm..

Rotko on ollut matkailukohteena jo 1800-luvulla. Itselle vierailu Pirunpesässä oli ensimmäinen kerta. Kuvissahan paikka ei tietenkään pääse oikeuksiinsa;
paikassa on jotain ikiaikaista. Kerrassaan vaikuttava luontokokemus.

pirunpesä2
Kiipesimme vain niin pitkälle, kuin se niillä varusteilla, jotka sattuivat olemaan päällä, tuntui turvalliselta.
Kun poistuimme paikalta, lohkareelta toiselle liikkui alaston naishenkilö. Kuvaukset alkoivat…

Lisää Pirunpesästä Wikipediasta ja ESS:n nettisivuilla.

Pirunpesästä ja Messilästä matka jatkui Hollolan kirkolle päin. Kirkolta matkaa kuitenkin jatkoimme ilman välipysähdystä Uskilaan ja tarkemmin sanottuna Kiikunlähteelle.
Sekin löytyi suhteellisen vaivattomasti. Ennen lähteelle siirtymistä, seurasimme hetken tamman ja varsan liikehdintää aitauksessa.
kiikunlähde

Astelimme hiekkatietä pitkin lähteelle ja kiersimme sen rantaa. Vesi oli kirkasta, mikä yllätti ainakin minut, vaikka olihan paikka tosiaan lähde. Kaikkea sitä kaupunkilainen oppii. Lähde laski padon kautta Kiikunojaa pitkin Vesijärveen. Aiemmin vieressä sijainneet mylly ja saha saivat siitä käyttövoimansa, mutta sittemmin joen uomaa oli siirretty ja rakennuksetkin olivat jo parhaan käyttöikänsä ylittäneet.
Hetken uitettua jalkojamme kylmässä, kuohuvassa virtauksessa, palasimme paljain jaloin autolle hiekkatien tehdessä kävelyn varovaksi.

Paluumatkalla pysähdyimme Hollolan kunnantuvan idylliselle kioskille nauttimaan paikallisia mansikoita.

Hollolasta poistuessamme, totesimme että molemmilla on pieni nälkä, joten pieni hiukopala tekisi hyvää. Keksimme yhdistää iltapalan nauttimisen jo pitkään muhineeseen laavureissun. Katsoimme netistä sopivimman laavun, joka löytyi Ämmälän/Nikkilän maastosta, aivan ohitien lähettyvillä. Härkämäen laavu tuntui myös nimenä oivalliselta. Pienen harha-ajon jälkeen (tästä syytettäköön allekirjoittanutta) löysimme sopivan paikan, johon pystyimme jättämään kulkupelimme.
Jatkoimme jalan. Osa matkasta taitettiin vanhaa kapearaiteisen Niemi-Loviisa-rautatien ratapohjaa pitkin. Aiheella tunnelmointi jäi yksipuoliseksi, kun seuralainen oli kiinnostunut enemmän tien vieressä olevista metsämansikoista.

Härkämäen laavu sijaitsee aivan ulkoreitin vieressä, ja Lahden laavut ovat tarkoitettu kaikille luonnossa liikkujille, jotka noudattavat jokamiehenoikeuksia. Laavu on myös virallinen nuotiopaikka.
Härkämäen laavu on liikuntapalvelujen huoltama paikka, joten sieltä löytyi nuotiotarpeiksi valmiiksi pilkottuja puita sekä sytykkeinä (kuivia) mainoslehtisiä.
Tuli alulle hetkessä seuralaisen toimesta ja hiillosta odottelemaan.
härkämäki_nuotio
Sitä odotellessa, veistelin makkaratikut maastosta löytyneistä kepistä. Hetken nautittuamme makkaroista sekä kesäisestä Lahdesta, oli aika sammuttaa nuotio ja poistua paikalta.

Lahden seudulla on paljon mielenkiintoista nähtävää. Hollolan kunnan omilla nettisivuilla luontokohteista on turhankin vaatimattomasti tietoa, mutta esimerkiksi seudun ympäristöpalveluiden toimesta on laadittu kohteista selkeät esittelyt (pdf).