Kuuden kunnan selvitystyö on loppusuoralla. Kuntajakoselvittäjät Seppo Huldén ja Rolf Paqvalin ehdottavat Hollolan, Hämeenkosken, Iitin, Kärkölän ja Nastolan kuntien sekä Lahden kaupungin yhdistymistä. Valtuustot päättävät 29.9.2014, hyväksyvätkö ne yhdistymisen. Jos näin käy, uusi kunta aloittaa heti vuoden 2017 alussa. Uuden 154 000 asukkaan kunnan nimeksi tulisi Lahti ja se olisi Suomen 7. suurin kaupunki.
Mikäli osa tai jokin kunnista ei hyväksy esitystä, on valtiovarainministeriöllä mahdollisuus harkita selvitysajan jatkamista uuden suppeampaa kuntajoukkoa koskevan uuden esityksen tekemiseksi.
Uuden kunnan yhdistymissopimus: Lahen Lehti 21.9.2014
Kuntaliitosselvityksen taustoja: Lahen Lehti 22.12.2013
Lahden kaupunginhallitus käsitteli maanantaina 15.9. Salpausselän kuntajakoselvitystä ja se päätti yksimielisesti esittää kaupunginvaltuustolle, että valtuusto hyväksyy kuuden kunnan yhdistämisen uudeksi kunnaksi:
”Lahden kaupungin näkökulmasta kuuden kunnan alue muodostaa riittävän laajan kokonaisuuden alueen elinvoiman ja edunvalvonnan lisäämiseen. Uusi kunta poistaa kuntien välistä kilpailua asukkaista ja työpaikoista sekä mahdollistaa keskittymisen alueen kilpailukyvyn parantamiseen.”
Kaikkien muidenkin kuntien hallituksen äänestivät liitoksen puolesta, paitsi Hollola. [päiv. 29.9.]
Kunnanvaltuustot äänestivät liitoksesta 29.9. seuraavasti:
Lahden myönteinen päätös syntyi äänin 54-5, Nastolan äänin 25-18, Kärkölän 18-9 ja Hämeenkosken 12-9. Hollolassa kielteinen päätös tehtiin äänin 27-16 ja Iitissä 14-13. [päiv. 29.9.]
Selvittäjien ehdotus
Salpauskunta.fi-sivulta on luettavissa selvittäjien ehdotus (6.8.2014, pdf).
Alla nostan esiin muutamia valikoituja kohtia kappaleista 1-8 selvittäjien Seppo Huldén ja Rolf Paqvalin 23-sivuisesta ehdotuksesta.
Korostan, että tämä katsaus ei pyri olemaan objektiivinen, vaan olen valikoivasti nostanut tiettyjä aiheita esille ja jättänyt osia nostamatta.
Jokaisen kannattaa tutustua ehdotukseen ja tarkemmat selvitykset löytyvät työryhmien loppuraporteista, josta tuonnempana.
Liitossopimus on luettavissa täältä (pdf).
Yleistä (1.1.) -kohdassa viitataan kuntarakennelakiin (pdf), jonka toisessa pykälässä käydään läpi kuntajaon kehittämisen tavoitteita:
”Tavoitteena on elinvoimainen, alueellisesti eheä ja yhdyskuntarakenteeltaan toimiva kuntarakenne, joka vahvistaa kunnan asukkaiden itsehallinnon edellytyksiä.
Tavoitteena on myös, että kunta muodostuu työssäkäyntialueesta tms., sekä edellytykset vastata kunnan asukkaiden palveluiden järjestämisestä ja rahoituksesta sekä riittävästä omasta palvelutuotannosta.
Kuntajakoa voidaan muuttaa, jos muutos edistää tavoitteita sekä parantaa:
1. kunnan toiminnallisia ja taloudellisia edellytyksiä vastata palvelujen järjestämisestä ja tuottamisesta tai muuten edistää kunnan toimintakykyä;
2. alueen asukkaiden palveluja ja elinolosuhteita;
3. alueen elinkeinojen toimintamahdollisuuksia; tai
4. alueen yhdyskuntarakenteen toimivuutta.
Edellä olevista kuntarakennelain tarkoittamista edellytyksistä ainakin yhden tulee täyttyä, jotta kuntajaon muuttaminen olisi mahdollista. Kuntajakoselvityksellä pyritään siihen, että kunta muodostuisi yhdestä alueesta, josta kuitenkin voidaan selvittäjien esityksestä poiketa. Kuntajaon muuttamisen edellytyksiä arvioidaan lisäksi myös alueen tulevan kehityksen kannalta.”
Selvitystyön organisointiin (1.2.) liittyvät kohdat on esitelty tarkemmin Salpauskunta-esittelyssä. Mainittakoon kuitenkin, että neljän työryhmän tuottama materiaali muodostaa selvityksen perusosan, jonka pohjalta kuntajakoselvittäjät ovat tehneet oman selvityksensä ja ehdotuksensa sekä yhdistymissopimuksen.
Loppuraportit (pdf-muodossa) julkaistiin kesällä:
Talous- ja henkilöstötyöryhmä | demokratiatyöryhmä | palveluverkkotyöryhmä |
tulevaisuustyöryhmä >> tiivistelmät raporteista
Alueen perustiedot (2.1.) ja alueen merkitys kansantaloudessa (2.2.) käydään läpi seikkaperäisemmin em. loppuraporteissa.
Kohta Alueen kilpailukyky ja vetovoima (3.1.):
”Lahden kaupunkiseudun elinkeinostrategia perustuvat ympäristöteknologiaan, muotoiluun ja käytäntöläheisiin innovaatioihin. Se kilpailee muiden seutujen kanssa, joilla on samoja kärkikohteita.
Hyvä logistinen sijainti ei ole merkinnyt maakunnan tuotannon ja työpaikkojen määrän kasvua, vaan se on ollut maan keskimääräistä kasvua heikompaa. Erityisesti Lahden korkea työttömyys on ollut alueen kehitykselle ongelmallinen.
Maakunnan taloudellinen kehitys ei ole ollut tyydyttävä ja Päijät-Hämettä voidaan pitää talouden alisuorittajana.”
Alue ja metropoli (3.2.):
”Alueen kilpailuasemaan vaikuttaa keskeisesti siitä 0 – 150 km etäisyydellä oleva metropolialue, joka taas kilpailee Euroopan ja erityisesti pohjoismaiden metropolien kanssa.
Metropolialueeseen kuuluvat nykyisessä Helsingin seudun yhteistyössä Helsinki, Espoo, Vantaa ja Kauniainen sekä 10 kehyskuntaa Kirkkonummi, Kerava, Sipoo, Järvenpää, Tuusula, Mäntsälä, Pornainen, Nurmijärvi, Hyvinkää ja Vihti. Metropolialueen kunnilla on hyvät, suorat yhteydet valtion keskushallintoon, joka helpottaa näiden kuntien edunvalvontaa jo asioiden valmisteluvaiheessa.
Metropolialue on hyötynyt maan elinkeinorakenteen muuttumisesta yhä vienti- ja tuontipainotteisemmaksi, jonka tuotantotoiminta on keskittynyt Helsingin seudulle. Metropolialueelle onkin kertynyt voimavaroja ja osaamista, jotka ovat kansallisesti monelta osin ylivoimaisia verrattuna maan muihin osiin.
Lahden alueen kilpailuetuna voidaan pitää metropolialuetta oleellisesti edullisempia asumiskustannuksia ja siten halvempia työvoimakustannuksia.
Lahden seutu ilmoittaa kuuluvansa metropolialueeseen ja se aidosti kilpailee metropolialueen muiden kuntien kanssa. On varmistettava se, että metropolialueen läheisyys kasvattaa eikä kuihduta alueen kasvua.
Lahden alueen keskeisin strateginen kysymys on elinkeinopolitiikka ja siihen liittyen asuntopolitiikka; miten käytännössä kilpaillaan ja/tai liittoudutaan mahdollisesti perustettavan metropolihallinnon sekä metropolialueen kuntien kanssa.
Kun Lahden alueen ainoa selkeä kilpailuetu metropolialueeseen verrattuna on tällä hetkellä halvemmat asumiskustannukset, muuttuu kilpailuasema jatkossa yhä vaikeammaksi. Metropolihallinnosta tulee tekijä, jonka kanssa neuvoteltaessa 150 000 asukkaan uusi Lahti on vahvemmassa asemassa kuin hajanainen Lahden alue. On estettävä se tilanne, että Päijät-Hämeestä muodostuu metropolialueen pohjoinen, alikehittynyt osa, jossa on pääosin matalan jalostusarvon tuotantoa ja väestö, jonka koulutus- ja tulotaso on keskimääräistä matalampi ja sosiaalisten palvelujen sekä tukien tarve suurempi.”
Alueen muut kilpailijat (3.3.):
”Vaikka alueen kannalta keskeisintä on kilpailu ja liittoutuminen metropolialueen kanssa, sen kilpailijoita ovat myös Kanta-Hämeen, Pirkanmaan, Kymenlaakson ja Etelä-Karjalan maakunnat. Lisäksi metropolialueen ulkopuolelle jäävät Uudenmaan kunnat ovat alueen kilpailijoita.”
Alueen visio ja strategian painopisteet (4.1.):
”Tulevaisuustyöryhmä on linjannut visioksi avoimen, uudistuvan yrittämisen ja monipuolisen asumisen ympäristökaupungin.”
Kuntien rooli ja mahdollisuudet kilpailukyvyn lisäämisessa (4.2.):
”Työvoiman tarjontaan vaikuttaa asukasluvun kasvu ja kunnan kilpailukyky asukkaista. Tällä hetkellä alueen keskeisin tavoite on työpaikkojen määrän kasvattaminen, koska kasvua ei voi rakentaa vain pendelöintiin metropolialueelle eikä passiivisen, työvoiman ulkopuolella olevan väestön varaan.
Uhkana on, että metropolialueen kuntien kilpailuedut ja muihin seutuihin verrattuna ylivoimaiset mahdollisuudet panostaa niiden kehittämiseen estävät Lahden alueen taloudellista kasvua.”
Entä miten lisätään kilpailukykyä yhdistyvässä kunnassa (4.3.)?
Keskeiseksi kehittämiskohteiksi mainitaan:
1. Helsinki–Lahti–Pietari -kehityskäytävän vahvistaminen
2. Yritysten kilpailukyvyn kehittäminen ja uusien kasvualojen löytäminen
3. Korkeatasoisen tutkimus- ja kehitystoiminnan varmistaminen
4. Edunvalvonnan tehostaminen ja alueen tunnettuuden kasvattaminen
5. Asukaslähtöisyyden ja osallisuuden lisääminen
6. Maaseudun perustuotantoon tukeutuvien elinkeinojen kehittäminen
”Tavoitteiden toteuttaminen edellyttää alueen neuvotteluvoiman vahvistumista suhteessa valtioon sekä metropolialueeseen. Sen kanssa kilpailtaessa pelkästään kuuden selvityskunnan yhteiset voimavarat eivät riitä.
Raporteissa mainitaan mm. seuraavia toimenpiteitä:
-tarvitaan Päijät-Hämeen liiton tuki, koska työ hyödyttää koko maakuntaa
-elinkeinopolitiikan tehokkaan hoidon kannalta olisi perusteltua, että koko maakunta yhdistettäisiin yhdeksi kunnaksi
-tarvitaan alueen asukasmäärän 1 %:n kasvua ja työttömyyden laskua 12.5 %:iin”
Lisäksi selvittäjät kysyvät, pitäisikö Päijät-Hämeen ja Kanta-Hämeen maakuntaliitot yhdistää?
Yhdyskuntarakenne (5):
”Jos kunnat yhdistyvät uudeksi Lahdeksi, kuntarakennetta voidaan kehittää tasapainoiseksi kokonaisuudeksi niin, että kunnassa on yksi pääkeskus, joka on suunniteltu palvelemaan koko seutua.
Pääkeskuksen ja osakeskusten välillä tulee olla hyvä julkinen liikenne. Tulevaisuustyöryhmä on hahmottanut perustellusti ja realistisesti uuden kunnan rakenteen ja palveluverkkotyöryhmä kunnan palveluita kunnan eri osakeskuksissa. Vastaavasti demokratiatyöryhmän ehdottamat alueelliset toimielimet voidaan toteuttaa perustumaan uuden kunnan keskusrakenteeseenTarkoituksena on tehokkaasti toteuttaa alueen kannalta kes keisiä yhdyskuntarakenteen kehitystoimenpiteitä, mm. Helsinki–Lahti–Pietari-kehityskäytävän vahvistaminen, Valtatie 12: Eteläinen kehätie ja Lahti-Kouvola välin parantaminen, osakeskusten kehittäminen ja maaseudun elinvoimaisuus.”
Kuntatalous (6., 6.1. Kuntien kantokyky itsenäisinä):
”Talous- ja henkilöstötyöryhmän loppuraportista ja sen osana olevista HT Eero Laesterän analyyseistä ilmenee, että kuuden kunnan yhteinen talouden sopeuttamistarve seuraavien kolmen vuoden aikana on yhteensä 99 M€. Kunnat itse ovat talous- ja henkilöstö työryhmässä arvioineet säästöpotentiaalikseen 50 M€ eli n. puolet sopeuttamistarpeesta.
Nykyisillä veroprosenteilla ja menokehityksellä kaikki tarkasteltavat kunnat ajautuvat kriisikunnaksi viimeistään vuonna 2019. Tämän välttämiseksi kaikki kunnat joutuvat tekemään merkittäviä sopeuttamistoimia ja käyttämään jo vuosina 2015-2017 koko yhteensä 51 M€ säästöpotentiaalinsa.”
Kuntien yhteinen kantokyky (6.2.):
”Vuodesta 2017 alkaen yhdistyneessä kunnassa saadaan kustannussäästöjä ICT-kustannuksissa, itsenäisyyden kustannuksissa sekä lisäsäästöjä toimintojen päällekkäisyyksiä ja johtotasoja poistamalla. Kuntakohtaista säästöpotentiaalia voidaan pitkälle toteuttaa eläkejärjestelyin.
Uusi kunta saa kertaluonteisia tuloja, joita ovat yhdistymisavustus 8 M€ sekä yhdistymisen vuoksi tarpeettomaksi tulevan omaisuuden myyntitulot, joiksi arvioidaan 3,5 M€. Arvioidaan, että uudessa kunnassa säästyy investointeja noin 18 M€ edestä verrattuna kuntien säilymiseen itsenäisenä.
Talouteen vaikuttavia tekijöinä ovat:
1. Kunnan tulokehitys, joka riippuu kunnan kilpailukyvystä, elinvoimasta ja työllisyyden kehityksestä.
2. Kunnan menokehitys, joka riippuu kunnan järjestämien palvelujen tehokkuuden eli tuottavuuden ja vaikuttavuuden kehityksestä.
Kustannusten vertailu osoittaa (s. 17), että uuden kunnan tulee valita yhdistyvistä kunnista parhaat palvelu-, hallinto- ja johtamismenettelyt, jolloin sillä on mahdollisuus päästä merkittäviin kustannussäästöihin. Joissakin palveluissa koon kasvaminen alentaa yksikkökustannuksia.
Jos kunnat sopeuttavat toimiaan ennen yhdistymistä, uusi kunta voisi aloittaa 20.25 veroprosentilla eikä sillä olisi painetta nostaa veroprosenttia ainakaan ensimmäisen valtuustokauden aikana tai edes vuoteen 2023 mennessä. Vuodet 2017 ja 2018 olisi vat alijäämäisiä, mutta sen jälkeen kertyisi ylijäämää. Lainakanta kasvaisi vuoteen 2017 1,1 Mrd euroon ja alkaisi sitten laskea.
Arviot on tehty tilanteessa, jossa ei ole tietoa sote-ratkaisun taloudellisista vaikutuksista eikä siitä, mitä tehtäviä kunnilta poistetaan ja mitkä ovat poistamisentaloudelliset vaikutukset.”
Uuden kunnan rakenne ja organisaatio (7.1.):
”Rakenne poikkeaa olennaisesti nykyisten kuntien rakenteesta; sisältäähän uusi kunta tiiviisti asutun Lahden ruutukaava-alueen ja toisaalta harvaan asutun yli tuhannen neliökilometrin maaseutualueen. Tavoitteena on, että nykyisistä kunnista muodostuu uuden kunnan elinvoimaisia osakeskuksia, joissa on sekä julkisia että yksityisiä palveluja kehittymistä tukemassa.
Uuden kunnan organisaatio perustunee toimialamalliin. Toimialat ovat kaupunginhallituksen toimiala, sosiaali- ja terveystoimiala, sivistystoimiala ja tekninen- ja ympäristötoimiala.
Lähidemokratia toteutetaan aluejohtokunnilla ja monipuolisilla osallistumis- ja vaikuttamisjärjestelmillä koko kunnan alueella. Aluejohtokunnat ovat omalta osaltaan ohjaamassa osakeskuksen ja sen palvelujen kehittymistä sekä monimuotoista kansalaistoimintaa.
Sosiaali- ja terveyspalveluden (7.2.) tuottaminen:
”Sosiaali- ja terveystoimiala muuttuu edunvalvontakysymykseksi ja tuottamiseksi eikä yhdistymissopimuksessa voida kuntien kesken sopia ja päättää, miten toimiala järjestetään. Selvitysalue kuuluu Tampereen yliopistollisen keskussairaalan eritysvastuualueen pohjalta muodostuvaan sote-alueeseen.
Vuonna 2017 käynnistyvä sote-alue järjestää alueen sosiaali- ja terveyspalvelut tilaamalla nekunnilta tai kuntayhtymiltä, joilla on palvelujen tuottamisvastuu ja ne voivat käyttää myös yksityisiä ja järjestöjenpalveluksia.”
Selvittäjien arvio eduista ja haitoista (8):
”Uuden yhdistyneen kunnan neuvotteluasema valtiovaltaan ja metropolialueen kuntiin on vahvempi kuin nykyisellä kuntarakenteella. Vaikka suuressa kunnassa ei pystytä aina tekemään pienempien kuntien tapaan ketterästi räätälöityjä ratkaisuja esim. yksittäisten yritysten erityistarpeiden huomioonottamisessa tai yksittäisten henkilöiden työllistämisessä, on yhdistyneessä kunnassa helpompi saavuttaa työttömyyden vähentämis- ja asukasluvun kasvutavoitteet.
Alueen rakenne voidaan suunnitella ja toteuttaa nykyisistä kuntarajoista riippumatta perustumaan kansallisesti kilpailukykyiseen ydinkeskustaan, vahvoihin osakeskuksiin, kehittyvään maaseutuun sekä nykyistä toimivampaan joukkoliikenteeseen. Hyvällä yhdyskuntasuunnittelulla myös paineet perusinvestointeihin vähenevät.
Uusi kunta voi poistaa hallinnon päällekkäisyyksiä sekä siirtää voimavaroja hallinnosta palveluihin.
Suuri kunta turvaa pientä paremmin palveluiden saatavuuden koska järjestelmä ei ole samalla tavalla haavoittuva kuin pienessä kunnassa sekä pystyy tuottamaan pientä kuntaa monipuolisempia palveluita.
Itsehallinnon edellytykset paranevat koska suurella kunnalla on paremmat mahdollisuudet päättää omista asioistaan kuin pienellä. Lukuisten yhteistoimintaelinten vähentyessä on asukkailla nykyistä parempi tieto siitä, kenellä sen edustajista on vastuu alueen palvelujen tilasta ja kehityksestä.
Haittana ovat yhdistymiskustannukset kunnan ensimmäisinä vuosina. Tehtyjen tutkimusten mukaan kuntaliitoksen taloushyödyt alkavat yleensä näkyä neljännestä liitosvuodesta eteenpäin.
On mahdollista, että jotkut harvoin käytettävät palvelut ovat kauempana kuin itsenäisissä kunnissa.
Palvelujen järjestämisessä ei suuressa kunnassa pystytä aina ottamaan huomioon kunnan eri osien erityisominaisuuksia sekä asukkaiden ja heidän elinympäristönsä hyvää tuntemusta.
Suuressa kunnassa ei ole yhtä helppoa käyttää hyväksi paikallisten pienyritysten tarjoamia sekä järjestöjen mm. paikalliseen vertaistukeen ja vapaaehtoistoimintaan perustuvia palveluja. Haittaa voidaan vähentää mm. aluejohtokuntien aktiivisella toiminnalla.
Demokratianäkökulmasta suoralla vaalilla valittavien luottamushenkilöiden määrä vähenee, jota voidaan pitää haittana. Entistä harvempi asukkaista on kunnanvaltuustossa, kunnanhallituksessa tai lautakunnissa päättämässä asioista ollen myös suorassa yhteydessä asukkaiden kanssa, vaikka kuntaan tulevat uusina luottamushenkilöeliminä aluejohtokunnat.Suuressa organisaatiossa joidenkin asioiden käsittely saattaa olla monimutkaisempaa kuin pienessä organisaatiossa.
Yhteenvetona voidaan todeta, että kuuden kunnan liitos takaa nykyistä kuntarakennetta oleellisesti paremmat mahdollisuudet huolehtia alueen asukkaiden toimeentulosta, elinympäristöstä sekä kuntien vastuulla olevista palveluista ja kehittää niitä.”