Osasuurennus Lahden Sininen -mainosviiristi, joita löytyi nippu vanhan panimon ullakolta vielä syksyllä 2008.
Edesmenneistä lahtelaisista instituutioista Mallasjuoma toi lahtelaisuudesta jotain olennaista esille tuotemerkkien kautta: se on ollut mukana jakamassa kaupunkilaisten ilot ja surut. Yksi tunnetuimmista olutmerkeistä oli Lahden Sininen, ”oluiden aatelia”, slogan 1980-luvulta. Sinisen syklinen elämänkulku inkartoituu tasaisin väliajoin, tällä kertaa tölkissä ja ajankohta kevät 2008. Se oli monelle itsetietoiselle lahtelaiselle juhlan paikka, välittämättä siitä, joiko olutta vai ei.
Sinisen todellinen nousu koettiin kuitenkin vauhdikkaalla 80-luvulla, jonka tarinan kertoo Kaarina Linnanen. Hän teki Sinisen uudelleen lanseerauksesta markkinointitutkimuksen, jonka vaiheisiin nyt pureudutaan. Onko valtakunnassa nyt kaikki hyvin?
Lopputyöaiheena Sininen
– Olen markkinoinnin ammattilainen. Suoritin 80-luvulla Markkinointi-insituutissa mainostoimittaja-tutkinnon, johon kuuluvan lopputyön tein – vanhana malskilaisena – sydäntäni lähelllä olevasta Sininen-oluesta. Lopputyön nimi oli ”LAHDEN SININEN – oluen elinkaari ja uudelleenlanseeraus 1986”.
Osa keräämästäni aineistosta, erityisesti historiaosuus, oli muistiedon varassa. Olin onnekas ehtiessäni silloin viellä haastattelemaan mm. legendaarista ylipanimomestari Georg Mülleriä, jota pidetään Sinisen isänä Vuoden 1986 uuslanseerausen aineisto oli tuolloin tuoreena käytettävissäni, erityiskiitos yhteistyöstä tämän valtakunnallien comebackin päävastuullisellle Paavo Pulkkisellle.
Sininen tunne
– Siniseen on aina suhtauduttu tunteenomaisesti, se on ollut osa Lahden imagoa. Sininen pysytteli sitkeästi mukana maamme vilkkaasti vaihtuvilla juomamarkkinilla vuosikymmenestä toiseen. Sinisellä oli oma pieni kuluttajakuntansa, joka pysyi sille uskollisena, erityisesti se on aina ollut juuri lahtelaisten lemmikki. Myös helsinkilläisessä osakuntaelämässä Sininen oli kulttioluena käsite 1950- ja 60-luvuilla.
Keskiolluen vapautuminen 1969 oli Iso Juttu Suomessa. Ongelmitta se ei kuitenkaan sujunut. Kun oluen kulutus räjähti yhtäkkiä yli kolminkertaiseksi, toi se väistämättä mukanaan myös laatuongemia, kansan silmissä yksittäisten olutmerkkien ja jopa osin koko olluen imgo kärsi keskioluen vapautumisesta.
Lahden Sininen toimi myös vientioluena. Sitä vietiin 1970- ja 80-luvuilla Finlandia Blue II B -nimellä Kyprokselle, Ruotsiin ja USAhan. Vaikkka Sininen saikin kaikkialla hyvän vastaanoton estivät puuttuvat resurssit vientitoiminnan laajenemisen.
Sininen uuslanseerattiin vuosina 1977 ja -81 tavoitteena laatuominaisuuksien korostaminen ja Sinisen myyntipeiton parantaminen. Tulokset eivät täysin vastanneet odotuksia, markkinoille tuodut Sininen I ja A -oluet eivät päässeet siihen sarjaan, missä Sininen kolmonen oli ollut.
Asiantuntijan ollut
– 1970-luvulla, kun A-oluen myynti oli suurimmillaan, ainoita I-luokan ravintoloita, joissa kolmosolut oli vielä voimissaan, oli Lahden Seurahuone. Siellä myyytiin yhä Sinistä kolmosta – kun lahtelaiset tiesivät malskilaisten juovan sitä, pidetiin Sinistä ”asiantuntijan oluena”. Tuota termiä käytettiin siis jo paljon aikaisemmin, mainonnassahan se otettiin käyttöön vasta 1980-luvulla.
Syksyllä 1968 perustettiin Mallasjuoman toimesta Sinisen Tuopin kerho, jonka tilaisuuksia pidettiin ympäri Suomea yli 60. Jäseninä oli vähittäiskauppiaita sekä baarien ja kahviloiden pitäjiä, siis juuri niitä, jotka alkoivat vuoden 1969 alusta myydä vapautunutta keskioluetta. Kerhon illoissa oli olutinfon lisäksi myös kevyttä hupiohjelmaa, kerhomestarina toimi itse Eemeli. Jäseniä kerhoon otettiin yli 10.000 ja se kuulunee edelleen parhaimpiin panimoalan pr-tapatumiin, mitä Suomessa koskaan on järjestetty.
Sinisen suurin uudelleenlanseeraus
– Vuonna 1986 tapahtui sitten Mallasjuoman ajan viimeisin ja suurin Sinisen uudelleenlanseeraus. Se oli huolella suunniteltu ja toteutettu ja kuuluu varmasti alan onnistuneimpiin. Sinisen silloinen uustuleminen ei ollut itsestäänselvyys, panimon sisälläkin oli asiasta kahdenlaista henkeä: kannattaako vielä kerran yrittää? Sinisen ystävät saivat asian kuitenkin etenemään.
Sinisen historiaan kuului ylä- ja alamäkiä. Tuotteen edut tiedettiin: Sininen oli kansainvälistä tasoa oleva suomalainen olut. Sinisen menneisyys oli sekä plussa että miinus, rasitteena oli sen maine pelkkänä keskioluena. Siniseen pyrittiin nyt liittämään tyylikkyys ja ns. paremman oluen mielikuva, jota vahvisti tuotteen uusi, seikkailuhenkinen ritarisymboli. Sinisen juoja koki itsensä yksilöllisenä ja rohkeasti erilaisena; sekä tuotteen maku, ulkoasu että mainonta olivat luomassa mielikuvaa ”Finest Finnish Beer”.
Vuoden 1986 uuslanseerauksesta tulikin suuri menestys: oikea tuote oikeaan aikaan oikeassa paikassa oikealla markkinointikonseptilla.
Kaarina Linnanen ja Sininen
Sinisen Historiaa
Mallasjuoma perustettiin vuonna 1912 tehtailija Henrik Mattssonin toimesta. Vuosi 1932 oli käännekohta suomalaiselle panimoteollisuudelle, kun kieltolaki kumottiin kansanäänestyksellä. Vahvan olluen vapautumiseen liittyi ankara kilpailu panimoiden välillä. Uuden aseen kilpailutilanteeseen toi panimomestari Wilhelm Klinger tuomalla yhtiön tuotevalikoimaan uuden oluen, joka oli entistä vaaleampi ja humalapitoisempi. Näin syntyi Erikoispilsneri III, ensimmäinen Suomessa valmistettu Pilsen-tyyppinen olut, jota pidetään Sinisen kantaisänä.
Olympiavuonna 1952 panimomestari Georg Müller kehitteli jatkoksi tälle aikaisemmin valmistetulle oluttyypille vaalean, humalapitoisen oluen, joka edeltäjänsä mukaan sai nimen Lahden Erikoispilsneri III.
Uusi olut muistutti alkuperäistä tsekkiläistä Pilsen-olutta ja sai hyvän vastaanoton kotialueellaan Lahdessa ja myös Helsingissä – pääkaupunki on aina suosinut Sinistä! Lahden Erikoispilsneri III:n etiketti oli sinisävyinen ja samoin korkki oli sininen, tästä syystä olut kansan suussa saikin pian kutsumanimen ”sininen”. Keskioluen vapauduttua 1.1.1969 Mallasjuoma sitten virallisti toistakymmentä vuotta kutsumanimenä olleen Sininen-nimen tälle oluelle.
Hartwall osti Mallasjuoman 1988, liiketoimintansa Mallasjuoma luovutti Hartwallille v. 1994. Se sinetöi myös Sinisen kohtalon, jonka valmistus loppui 1997.
Sinisen elinkaari on ollut suomalaisen sisun sävyttämä, aina se on ponnistautunut uuteen nousuun ”because it`s special”. Keväällä 2008 tapahtui vihdoin odotettu Lahden Sinisen ”ylösnousemus”, Hartwall alkoi vamistaa sitä jälleen vanhalla konseptilla puolen litran tölkeissä – selvästikin oluenystävien iloksi: lanseerausvuodelle 2008 asetetut tavoitteet yllitettiin kaksinkertaisesti!
Olut, jota ei juoda, on virkansa menettänyt, sanoi Alexander Meyer-Breslau aikanaan Saksassa. Sinistä juodaan taas ja valtakunnassa on kaikki hyvin.
Kaarina Linnanen
