Elokuvat sillä silmällä

markuslehtinen.jpg

Päijät-Hämeen Elokuvakeskus eli tuttavallisesti Kino Iiris tarjoaa pääasiassa valtavirrasta poikkeavia underground- ja vaihtoehtoelokuvia. Markus Lehtisen päävastuulla on leffojen hankkiminen sekä aikataulujen, ohjelmistojen ja mainosten tekeminen.

Millä perusteella valikoit leffat lahtelaisten katsottavaksi?
Valitsen niitä mistä mä itse tykkään. Ei nyt sentään. Ei voi oikeastaan sanoa, että millä perusteella. Se on aika veteen piirretty viiva. Ei tarvitse puhua ranskaa, eikä nauttia minkäänlaista pienten piirien kulttisuosiota tai olla jotenkin ”elitistinen”.

Kino Iiriksen tarjoaa siis ns. underground- ja vaihtoehtoelokuvia, mutta vaikuttaako lähinnä mainstream-elokuvia näyttävän Finnkinon tarjonta valikoimiinne?
Ei oikeastaan, koska leffoja tulee kuitenkin niin paljon, ettei niitä kaikkia edes ehditä Lahdessa esittää. Loppujen lopuksi aika harva FinnKinon näyttämä leffa edes otettaisiin tänne. Jako on aika selvä meidän ja FinnKinon välillä leffatarjonnan suhteen. FinnKino on myös selkeästi isompi ja jos ne jotain haluaa, ne saa sen, sillä niillä on monopoli maahantuojiin Suomessa.

Jos molemmat iskevät silmänsä samaan elokuvaa, on Kino Iiriksellä kuitenkin pienenä teatterina yksi keino kilpailla?
Ajojen (näyttöjen) suhteen voidaan luvata yliajoaikoja. Finnkinolla seurataan leffojen näytöksiä joka viikko ja jos se saa huonon tuloksen, se lentää ulos. Me voidaan luvata, että ajetaan sitä kolme viikkoa, meni miten meni.

Vielä reilu vuosi sitten Lahdessa oli useampi elokuvateatteri ja teatterit eivät olleet tekniseltä laadultaan huippuja, joten miten uusi elokuvakeskus on vaikuttanut teillä?
Alkuun vaikutti negatiivisesti eli meillä oli loppuvuosi hiljainen, mikä oli tietysti odotettavissa. Sama tapahtui pari vuotta sitten Oulussa, missä uuden elokuvakeskuksen avaamisen jälkeen paikallinen teatteri oli että ”leipäkö tässä nyt lähti?”. Mutta sitten väki palasi ja katsojaluvut vähän nousikin.

On siis hyvä että ihmiset oppivat käymään elokuvissa ylipäänsä?
Kyllä se mun mielestä on ehdottomasti hyvä. Lahti on elokuvakaupunkina huono ja koska täällä on käyty huonosti leffoissa, niin varmasti uusi elokuvakeskus piristää kiinnostusta leffateattereihin ja sillä tavalla ihmiset oppivat käymään leffoissa. Esimerkkinä Pori. Kun siellä saatiin uusi elokuvakeskus, kävijämäärät hyppäsivät ylöspäin ja ne ovat pysynyt korkealla. Pori on tällä hetkellä parempi kuin Lahti. Yliopistokaupungitkin menevät Lahden edelle selkeästi, vaikka siellä
olisi vähemmän ihmisiä. Luulen, että opiskelijat ovat sellainen ryhmä mikä käy paljon elokuvissa.

Voidaanko tehdä vertailua siitä, miten jotain leffaa on katsottu Lahdessa
ja miten muissa independent-teattereissa Suomessa?

On vaikeaa vertailla, koska tällaisia teattereita ei ole kovinkaan monta Suomessa: Tampereella, Oulussa, Kuopiossa sekä Turussa, josta tosin loppui toiminta tilojen takia. Mutta Lahessa…? Vaikeaa sanoa, ehkä jotain dokkareita, jotka kiinnostaa paikallisesti, mutta ei juurikaan voi vertailua tehdä. Pääpiirteissään lahtelaiset kattoo samaa kuin muutkin.

Onko Kino Iiris jollain tavalla mukana lahtelaisessa leffatuotannoissa?
Joitain projekteja on ollut missä ollaan oltu mukana avuliaana kätenä, mutta ei olla suoranaisesti tuotettu mitään. Aina ollaan annettu sali käyttöön, autetaan sen verran että ne saa tekemänsä leffan esitettyä. Onhan se elokuvantekijöille hienoa että ne saa edes sen kerran näytettyä elokuvansa elokuvateatterissa, rullalautailijoista amatöörileffan tekijöihin.

Lahtelaisesta fiktioelokuvasta ei juurikaan voida puhua. Lahden seudulla on kuvattu harvoja elokuvia ja tv-sarjatkin on vähissä.

Muotoiluinstuutin maineikas elokuvalinja jalostaa uusia kykyjä, mutta
voidaanko puhua lahtelaisesta ammatti tv- ja elokuvatuotannosta?

Ei varsinaisesti. Lahessa kylläkin on aktiivinen harrastelijaporukka, joka tekee leffoja. Tosin he eivät saa töitään hirveesti esille. Kun ajatellaan Lahden asemaa elokuvakouluna, niin kyllä moni opiskelija on esimerkiksi töissä tv:n puolella, missä näkyy usein itsellekin tuttuja nimiä. Tekijöistä tulee mieleen ”Muotsikan” Jankerin Ville, joka on voittanut palkintojakin. Mutta ei ehkä ole lahtelaisia tekijöitä, jotka olisivat varsinaisessa elokuvatuotannossa.

Lahti kaupunkinakin näkyy heikosti elokuvissa ja dokumenteissa. Täällä ei ole mitään kiinnostavaa. Meillä oli pari vuotta sitten seminaari, jossa oli elokuvasäätiön johtaja, elokuvatuottajia ja ohjaajia. Paneelissa keskusteltiin voisiko Lahti olla tulevaisuudessa elokuvakaupunki. Ammattilaiset tulee poikkeuksetta Helsingistä ja monesti valitellaan että joudutaan lähtemään viikkokausiksi ”Karjalan kunnailla” duuniin, kauaksi aikaa eroon perheestä. Fakta on että Lahesta on lyhyt matka Helsinkiin, joten sijainti on sen suhteen hyvä.

Onko sama homma kuin taiteessa ja muotoilussa, että Lahdessa on kyllä
kouluja mutta kukaan ei saa duuneja?

Joo, kun ajatellaan elokuvaa, niin eihän täällä ole juurikaan mahdollisuutta työllistyä. Suunta on sitten Helsinkiin, minne koko homma on keskittynyt. Siinä on mahdollisuus muillakin kun kuvataan muutakin kuin kaupunkimiljöötä ja jotkut on tajunnu sen. esimerkkinä Villilä-studiot, joka toimii vanhalla maatilalla. Monet kaupungithan on alkanut panostaa siihen, että ne tarjoaa tuottajille mm. ilmaisia majoituksia. En tiedä muistanko oikein, mutta jokainen kunnan sijoittama euro tulisi kuusinkertaisena takaisin.

Markus Lehtinen, jos Lahesta tehtäisiin elokuva minkälainen sen pitäisi olla?
Komedia
Ketä siinä olisi pääosassa?
John Belushi ja Dan Akroyd
Lahti-komedia, silti synkkiä sävyjä?
Komedia olis ainaki haastava tyyli Lahtea koskien
Mitä? Kyllähän täällä hauskaa! Tässäkin haastattelussa naurettiin kokoajan!
Niin. Omille jutuille.
Se onkin sitten enempi traagista

***Haastattelu tehtiin alunperin Lahen Lehen toiseen numeroon, jota ei julkaistu. Toinen haastattelija Linda Martikainen.

Tänään Lahtea jälkipolville

keijoskippari.jpg

Videokuvaajat ry
:n entinen puheenjohtaja Keijo Skippari on ottanut tehtäväkseen tallentaa 2000-luvun arkista Lahtea jälkipolville. Tänään kuva-arkistoon tallennettu Lahti on vuosikymmenten päästä tärkeä dokumentti menneestä arjesta.

Kuinka paljon vanhaa Lahtea on videoarkistoissa?

Lahden 100-vuotisjuhliin liittyen haluttiin esittää Lahtea esittäviä kaitaelokuvia kuluneelta sadalta vuodelta. Niitä ei kuitenkaan löytynyt. Kävimme läpi Kuvamuseon arkistoja ja muutamaa 1950-luvun filmiä lukuunottamatta, jotka nekin keskittyi lähinnä teollisuuteen, Lahden katukuvaan liittyvää ei löytynyt ollenkaan. Arkistoista löytyi sadan vuoden ajalta materiaalia noin tunnin verran. Arkiston suhteen tilanne on heikko. Materiaali on varmasti yksityisten hallussa, mutta sitä pitäisi olla myös organisaatioiden hallussa, kuten kuvamuseon, jolla on kyllä valtavat still-kuva-arkistot, mutta elävää kuvaa Lahdesta on vähän.

Miten tätä puutetta pitäisi paikata?
Jokainen kaupunkilainen voi vaikuttaa siihen itse. Olen tallentanut kaupunkikuvaa useamman vuoden ajan videokamerallani. Idea tosiaan lähti siitä kun sitä materiaalia ei löytynytkään ja ajattelin näin eläkeläisenä, että kun tuota aikaa on, päätin alkaa kuvaamaan arkista katukuvaa. Meillä on ollut Heinola-instituutista opiskelija joka teki sitä parin kuukauden ajan viime talvella. Silla tavalla me ollaan pyritty tallentamaan tätä Lahden nykyistä elävää kuvaa videolle. Noin kahden kilometrin säteellä ympyrän halkaisijan sisällä koko Lahti on tallennettu katu kadulta. Tänä päivänä sen arvo ei ole välttämättä mitään, mutta tulevaisuudessa sen arvo nousee. Kun joku tutkija kymmenien vuosien päästä haluaa katsoa, miltä Lahden kaupungin ydinkeskusta näytti vuosina 2006-2010, hän saa tästä materiaalista varmasti kattavan käsityksen minkälaista tänä päivänä oli. Satunnaisesti olen käynyt myös keskustan ulkopuolella kuvaamassa mm. Keijupuiston puukerrostalojen rakentamista. Ideaa voisi siis laajentaa lähiöihin, vaikkapa Liipolaan ja Jalkarantaan.

Mitä yksittäisiä kohteita kannattaisi pitää silmällä kun Lahti muuttuu?
Muutoksista olen itse käynyt kuvaamassa Rauten ja Malskin korttelin rakentamista, sekä Askon teollisuusalueen purkamista. Malskin piipun purkamista kuvasin joka päivä, lopputulokseen asti. Lahdessa on nyt havaittavissa runsaasti uudisrakentamista ja peruskorjausta ja tuota muutosta pitäisikin pystyä taltioimaan. Jos Ranta-Kartano-suunnitelma toteutuu ja sitä aletaan rakentamaan, olen ajatellut kuvata sen muutoksen, joka alueella tapahtuu. Tämän hetkinen tilanne on myös taltioitu alkusyksystä. Henkilökohtaisesti olen sitä mieltä että tätä em. rakentamista ei pitäisi laittaa toimeen.

Mainittakoon että, Lahdesta on 1950-luvulta Lahden kaitaelokuvaajien perustajajäseniin kuulunut Pentti Ruohoniemi  kuvannut erittäin paljon 16 mm elokuvakameralla. Sen  laatu on erittäin hyvää. Itselläkin on sitä materiaalia käytössä tänäkin päivänä, kun valmistelen Tiirismaan 100-vuotisjuhliin dokumenttielokuvaa. Siellä on erittäin merkittävää materiaalia, mm. nykyisen Tiirismaan koulun rakentamisesta vuodelta 1963-1964, ihan maansiirrosta alkaen ensimmäisiin koulusta valmistuneisiin ylioppilaisiin. Hienoa kun joku näkee vaivaa kuvata Lahtea ja täällä tapahtuvia muutoksia.

Miten yhdistys pitää huolta lahtelaisesta elävästä kuvasta?
Nyt on vasta alkamassa muotoutua videoharrastajien oma kuva-arkisto, joka on kylläkin dvd-levymuodossa. Teemme mm. Lahden kulttuuritoimen kanssa yhteistyötä, lähinnä nuorten kulttuuritapahtumien taltiointia, tänä kesänä Lännen Keisari Vaahterasalissa kolmekamera-tuotantona. Viime talvena oli Tuulten Vuoren Salaisuus. Näistä projekteista tehdään aina valmis ohjelma joka annetaan kulttuuritoimelle säilytettäväksi. Myöhemmin valmis filmimateriaali luovutetaan Lahden kuvamuseon käyttöön, kun heillä on siihen paremmat mahdollisuudet. Tiedän että heillä ei ole resursseja tällä hetkellä sellaista rakentaa, ja harvalla on intressejä, mutta meillä yhdistyksenä on. Yhdistyksellä ei ole konkreettisesti elävää kuvaa hallinnassa, mutta yhdistysten jäsenten hallussa on materiaalia. Vuonna 2006 tehtyyn videoharrastajien 50-vuotisjuhliin dokumenttielokuvan materiaalia kyllä löytyi. Tässäkin tapauksessa yksityisillä on merkittävä osa kuvamateriaalin muodostumissa, niiden henkilöiden toimesta, jotka silloin ovat toimineet yhdistyksen riveissä.

Miten materiaalia Lahdesta on kerääntynyt?
Lahden Videokuvaajat ry on kerännyt Lahti-materiaalia lähinnä omilta jäseniltään, muttei juurikaan olla aktiivisesti yritetty haalia sitä yksityisiltä. Viime vuonna eräs yritys lehti-ilmoittelun avulla keräsi kaitafilmimateriaalia kaupalliseen tarkoitukseen ja siihen kaupunkilaiset jonkun verran antoivatkin. Haluaisinkin painottaa että arvokkaita filmejä ei kannattaisi yksityisen ihmisen kotona säilöä, koska on suuri mahdollisuus että ne unohtuu tai että myöhemmin vaikkapa perikunta ei osaa huomioida niitä ja niiden historiallista arvoa. Pahimmassa tapauksessa ne voidaan menettää lopullisesti. Ihmisten kodeissa on paljon sellaista materiaalia joista moni harrastaja tai vaikkapa tutkijat olisi kiinnostunut.

Kulttuurihuomioita Keijo Skipparilta:

Elokuvateatteri Kino Iiris on tärkeä kanava harrastajaelokuvan-tekijöille, sillä se tarjoaa hyvät puitteet, myös  muillekin kuin meidän jäsenille. Elokuvat jotka ovat niin hyviä että ansaitsevat tulla esitetyksi Kino Iiriksessä, ne myös esitetään, sillä se on selvää että niitä ei muualla, ketjujen omistamissa elokuvateattereissa esitettäisi. Alueellisena elokuvateatterina Kino Iiiris antaa tällaisen mahdollisuuden pienillekin tekijöille. Olen sen oppinut tässä muutamana vuonna kuinka arvokasta työtä siellä tehdään.

Taidepanimo oli lahtelaisille tärkeä, siellä oli hienoja tiloja näyttelyille ja toivotaan että toiminta jatkuu myös tulevaisuudessa. Lahden pitäisi mielestäni tukea kulttuuria nykyistä enemmän. Kaupungin kulttuuritoimi yrittää tehdä töitä paljon mm. lastenkulttuurin eteen, mutta sillä ei ole riittävästi määrärahoja. Nykyisilläkin vähäisillä resursseilla kulttuuritoimi on saanut merkittäviä tuloksia aikaan. Lahdessa on kuitenkin paljon erilaisia harrastajaryhmiä, jotka tekevät taidetta siinä missä ammattilaisetkin. En sitten ymmärrä miksi teatteri ja Sibeliustalo saa niin paljon – sopii kysyä – ovatko ne ainoita tekijöitä? Useasti se on niin, että mitä arvostetaan, sinne sitä rahaa laitetaan helposti. Toki nuo mainitsemani tahot ovat korkealaatusia, mutta täytyy muistaa että muutakin taidetta löytyy, kunhan osaa hieman katsella ympärilleen.

***Haastattelu tehtiin alunperin Lahen Lehen toiseen numeroon, jota ei julkaistu.

Viikonlopun Kirjamessuille saapuu yli 50 esiintyjää

Lahden toiset Kirjamessut on suurin Päijät-Hämeessä koskaan järjestetty kirjallisuustapahtuma. Paikalle saapuu yli 50 esiintyjää ja lähes 100 näytteilleasettajaa. Lahden Kirjamessut koetaan Lahden Messukeskuksen Lahti Hallissa lauantaina ja sunnuntaina 21. – 22. maaliskuuta. Samaan aikaan Lahti Hallissa järjestetään tasokkaat antiikkimessut.

Ulkopaikkakuntalaiset löytävät Lahden Kirjamessuille helposti junalla. Ilmaiset kirjamessubussit kulkevat Lahden rautatieasemalta Messukeskuksen pääovelle. Ilmaiset bussit kulkevat lauantaina klo 10.50 ja 11.50 ja palaavat klo 16.30 ja 17.30.

Lahden Kirjamessujen virallinen varaslähtö tapahtuu Lanun aukiolla perjantaina klo 15.30. Paikalle saapuvat Anni Sinnemäki ja Antti Isokangas.

Eduskunnan puhemies Sauli Niinistö avaa Lahden Kirjamessut lauantaina 21. maaliskuuta klo 10.30. Niinistö puhuu suhteestaan kirjallisuuteen ja kirjoittamiseen klo 12.30 kirjakahvila-lavalla. Häntä haastattelee Etelä-Suomen Sanomien päätoimittaja Heikki Hakala.

Lahden Kirjamessuihin tuo vilinää ja vilskettä 120 neliön lasten- ja nuortenosasto, jonka on toteuttanut Lahden diakonian instituutti.

Lahden Kirjamessujen ohjelma on laajentunut ja elänyt viime hetkiin saakka. Isä-Mitro saapuu puhumaan työstä, elämästä ja uskosta. Ilkka Kylävaara esittelee uutuuskirjaansa. Jari Litmasen patsasta tehnyt kuvataiteilija Satu Loukkola kertoo kesken jääneestä patsashankkeesta ja esittelee mm. Litti-patsaan pään ja käsivarren.

Wilson Kirwan sunnuntaiksi suunniteltu esiintyminen on siirtynyt lauantaihin Tanssii tähtien kanssa -ohjelman kuvauskiireiden takia. Kirwa kertoo messuilla mm. elämästään maasai-soturina ja elokuvahankkeesta.

Mielenkiintoisten kirjailijahaastattelujen lisäksi ohjelmassa on keskusteluja ja kokeiluja. Turun Kirjamessujen johtaja Kari J. Kettula ja Lahteen muuttanut Veikko Sonninen keskustelevat kirjamessujen ja kirjallisuuspalkintojen Suomesta. Erkki Pulliainen ja Heikki Hakala puhuvat taloudellisesta taantumasta ja pohtivat, kuka vei rahamme.

15-vuotista taivaltaan runoilijana juhliva Tapani Kinnunen esittää runojaan sellon säestyksellä ja samaan aikaan sarjakuvataiteilijat Solja Järvenpää ja Jupu Tolonen piirtävät. Jyrki Heikkinen kokeilee piirtämisessä läpinäkyvää rakennusmuovia. Lahden Kirjamessuilla on mahdollisuus tutustua mm. runoyhdistys Nihil Interitiin, google- ja videorunouteen.

Lahden Kirjamessuilla on kiehtovia näyttelyjä, kuten Marko Turusen SUPERTURUNEN ja Juha Tanhuan valokuvanäyttely Kathmandu – Himalaya – Kathmandu.

Reggae-kevät starttaa monipuolisesti

Lahdessa tapahtuu maalis-huhtikuun vaihteessa paljon. Kotimaisen rytmimusiikin kolme nuorta veteraania saapuvat uunituoreiden levyjensä tiimoilta myös Lahteen.

Leikin aloittaa Torvessa 25.3. artisti nimeltä Michael Black Electro. Tämän villin aliaksen takana seisoo mies nimeltä Janne Hyttinen alias Pijall. Hänet tunnetaan suomalaisen hiphop-musiikin pioneerina mm. Ceebrolistics-nimisen kokoonpanon tiimoilta (http://fi.wikipedia.org/wiki/Ceebrolistics). Michael Black Electro on kiehtova yhdistelmä Electro-soundeja ja HipHoppia ja on herättänyt laajalti huomiota, sekä konemusiikkipiireissä että räp-nuorison keskuudessa. Samana iltana esiintyvät myös Lahden omat pojat – Pouta Sound sekä DJ Pataässä.

Michael Black Electro
DJ Pataässä
Pouta Sound
Torvi 21-03, liput 5 euroa.

Puppa J jatkaa julkkarijuhlia heti saman viikon perjantaina 27.3 Cumulus Nightlife -ravintolassa.
Suomireggaen kirkkaimpiin tähtiin ja edelläkävijöihin lukeutuva Puppa J julkaisi debyyttisooloalbuminsa ”Oi aikoja” helmikuun lopussa. Levy pongahti suoraan Suomen viralliselle albumilistalle sijalle 19. Single-biisi ”Huolii” on myös saanut hyvin radiosoittoa Ylexin taajuudella. Albumin on tuottanut suomiräpin monitoimimies Asa, jonka bändissä Puppa J on myös keikkaillut ahkerasti ympäri Suomea. Mies saapuu Lahteen ison live-bandin kanssa. Mukana myös kaksi vierailevaa mielenkiintoista reggaesolistia. Kaunis ja heleääninen Wilja tuo naisnäkökulmaa muuten niin kovin maskuliiniseen suomireggae-kulttuuriin. Nuori ja taitava C-Star on lyömässä myös itseään läpi toden teolla tänä vuonna.

Puppa J (”Oi Aikoja” levynjulkkarit)
Wilja
C-Star
Punky Reggae live band

dj:s
Pouta Sound ja 4WardSquad
Cumulus Nightlife 22-04, liput 5 euroa.

Pääsiäistorstaina 9.4. päästetään Cumuluksessa irti toinen suomalaisen reggaemusiikin legenda. Legendaarisesta Soul Captain Bandista ja Kapteeni Ä-ni -projektista tuttu Nopsajalka julkaisi toisen sooloalbuminsa 11.3. Debyytti-albumillaan ”Tontilla taas” Nopsajalka vakiinnutti asemansa reggae-artistina ja suomireggaen kuninkaana Jukka Pojan ja Raappanan rinnalla. Uusi pitkäsoitto sisältää Nopsajalka-versiointeja lähes kaikissa rytmimusiikki-genreissä: soulia, reggaeta, skata, hip hopia, iskelmää, discoa ja jopa jonkinlaisia teknotyylejä.

Nopsajalka (”5 Sormee” levynjulkkarit)
DJ Svengali (Ghettoblaster)
Pouta Sound
Cumulus Nightlife 22-04, liput 6 euroa.

Ratapihalla rytisi

Maanantai-iltana n. puoli yhdeltätoista olimme sillä erää lopettelemassa Mytäjäisten varikon kerhotornillamme Lahden Rautatieharrastajien viime vuoden tilinpäätöstä. Puhelin soi ja luurin toisessa päässä oli rautatieharrastaja, joka kertoi onnettomuudesta Lahden asemalla: Tavarajuna oli suistunut kiskoilta ja siinä rytäkässä junaliikenne oli seisoksissa.

Mieleeni palautui aiemmin päivällä tapahtunut: Starkin teollisuusraiteelta veturin vetämänä poistui viisi siirtokatevaunua, josta juna jatkoi suoraan Pilkingtonin lasitehtaalle. Hetkeä myöhemmin juna ohitti kerhotornin ja mukaan oli tarttunut useampi vaunu. Sattumalta mukaan osunutta kameraa en tosin tohdinnut käyttää, sillä ajattelin että mitä tässä nyt olisi kuvattavaa. No, ei välttämättä siinä hetkessä, mutta eihän sitä koskaan tiedä mitä tulevaisuus tuo tullessaan. Tämän tietää jokainen kokenut rautateiden kuvatallentaja. Tylsä ja arkinen voi huomenna olla arvokas ajankuva eilisestä. Pohdiskeltuani tätä, juna oli jo mennyt.

Saatuamme talouspaperit kuntoon (monessa paikassa tämä tarkoittaa paperisilppuria) ja suljettuamme tornin oven, lähdimme tarkistamaan onnettomuuspaikan. Totta puhuakseni en arvosta toimintaa, jossa onnettomuudet bongataan Tilannehuone.fi:stä ja rynnätään metrin päähän tirkistelmään, mitä on tapahtunut kenellekin. Tämä seikka oli kyllä mielessä kun poljin kaikilla voimillani vanhalla lainapyörällä lumihangessa kohti onnettomuuspaikkaa. Perustelin paikallemenoani sillä, että olen rautatieharrastaja, joten voin käyttää ”etuoikeutettani” mennä paikanpäälle todistamaan tapahtumaa, joka olisi pieni sivulause lahtelaisessa rautatiehistoriassa. Uskoin että motiivini olivat puhtaat. Ai niin, olin myös utelias. Ja unelias. Olihan kello jo puoli yksitoista.

Ohitettuani vanhan makasiinin kohdalla huomasin asemalla lievästi mutkalla olevan vaunujonon ja kaatuneet portaalin niiden takana. Paikalla oli VR-Radan autoja sekä paloauto ja toistakymmentä tunnistettavaa rautatieharrastajaa.onnettomuus_3193.jpg

onnettomuus_3200.jpg

onnettomuus_3209.jpg

Heinolaan tavarajuna lähti aikataulun mukaisesti yhdeksän jälkeen, mutta keskeytyi kun kuusi (ess.fi) siirtokatevaunua suostui kiskoilta lähellä asemaa ja laitureita. Hurjannäköisestä onnettomuudesta selvittiin onneksi ilman henkilövahinkoja vaikka opastinportaali kaatui ja suurjännitejohtoja putosi maahan. Ajolangat olivat erään rautatieharrastajan saamojen tietojen mukaan säilyneet aikalailla vahingoittumana. Onnettomuuden jälkeen sähköt olivat kuitenkin turvallisuussyistä katkaistu ja liikenne oli pysähtynyt hetkeksi kokonaan. Asemalle jäi mm. Sibelius ja se pääsi dieselveturein avittamana matkaan useampi tunti myöhemmin kuin alunperin oli tarkoitus. Harrastajien mukaan onnettomuus näkyi konkreettisesti Nastolan Uudessakylässä, jossa matkan jatkumista odotteli useampikin juna.
Onnettomuuden syytä tutkitaan vielä pitkään (ess.fi).
onnettomuus_3208.jpg

Tiistaiaamuun mennessä kunnossa olleet vaunut oli siirretty paikalta pois ja portaali pötkötti maassa. Korjaustöitä jatkettiin nosturin ja ratatyökoneiden avulla.
onnettomuus_3223.jpg

onnettomuus_3225.jpg

Keskiviikkona asenneltiin ajolankoja takaisin paikoilleen.onnettomuus_3258.jpg

Onnettomuudesta uutisoitiin suurissa medioissa ja aiheutti keskustelua rautatieharrastajien ylläpitämällä Vaunut.orgissa. Tapahtuneesta myös kuvamateriaalia Pasi Viherahon videoiden muodossa YouTubessa.