Aihearkisto: Esittelyt

Lahtelaisuuden eri puolien esittelyt ja huomiot

Lahtelaiset juttusilla

Julkaistu , kirjoittanut
Vastaa

Lahti-seuran asioita hoitaessa päätyy tapaamaan mielenkiintoisia ihmisiä. Sain kutsun vierailemaan pitkän linjan lahtelaisen ja lehdentekijän Raimo Kaarnan kotiin. Kuumana kesäpäivänä kiveriöläisessä puutarhassa mehun kera oli mukavaa jakaa kokemuksia lehdenteosta ammatilaisen kanssa, onhan oma lehdenteko on ollut enemmän harrastajan puuhastelua.

Toivottavasti yhteistyö jatkuu muodossa jos toisessakin, oli kyseessä Lahti-seura tai lehdenteko – molempi parempi – lahtelaisuuden hyväksi.

Suosittelen tutustumaan Kaaranan nettisivuihin, lahtelaista asiaa löytyy oheisesta linkistä.

Avoin kirje ammattikorkeakoulun johtoryhmälle ja PHKK:n hallitukselle

Julkaistu , kirjoittanut
Vastaa

Kaikella kunnioituksella vaadimme teitä vielä tarkastelemaan kuvataiteen koulutusohjelman säilyttämistä Lahdessa.  Ministeriö on hyvin selkeästi tuonut esiin, että päätös kuvataiteen koulutusohjelman kohtalosta on Lahden oma päätös.

Lamk:n kuvataiteen koulutusohjelma turvattava

Edellisen tiedon, valtakunnallisen vastustuksen ja Taideinstituutin saaman viimeaikaisen tuloksellisuuspalkkion varassa lakkauttamispäätös joutuu entistä kyseenalaisempaan valoon. Kuvataiteen koulutusohjelman Lakkautuksen ainoina perusteluina on käytetty hataria väitteitä huonosta työllistymisestä. Kuvataidetta on mahdotonta tarkastella palkkatyön mittareilla. Taiteilija työskentelee monialaisesti itsensä työllistäen (Cronberg: Luova kasvu ja taiteilijan toimeentulo). Taiteilijan ammattikuvaan kuuluu elimellisesti muutakin kuin varsinainen taiteellinen työ. Kaikesta taiteellisesta työstä ei synny vaihtoarvoista tuotetta tai palvelua. Ollakseen Taidetta taiteen tulee pysyä vapaana, myös sitä ohjaavista taloudellisista vaikuttimista, mikä ei tarkoita eristäytymistä taidemarkkinoilta, vaan edellyttää parempaa taidekasvatusta ja esimerkiksi prosenttiperiaatteen noudattamista, jotta meillä kaikilla on parempi elinympäristö.

Vaihtoehtoja säästöjen toteuttamiselle huipulta karsimisen sijaan on
Taiteen taso Suomessa vaatii useamman huippuyksikön pysyäkseen moniäänisenä. Niissä ammattikorkeakouluissa joissa taidekoulutusta puolustettiin, koulutusohjelmat jäivät henkiin. Taide ei kasva huippuunsa jättiyksiköissä. Lahdessa kulttuurialan supistukset voidaan toteuttaa yhteisymmärryksessä Muotoilu- ja taideinstituutin sisällä, ja luoda lisäsäästöjä tiivistämällä yhteistyötä entisestään.

Taideinstituutti on korvaamaton

Lahden taideinstituutti on huippuyksikkö, siitä puhuvat kaikki faktat. Lahdelle on ainutlaatuista korkeatasoisen, toisiaan tukevan soveltavan taiteen ja vapaan taiteen koulutuksen esiintyminen samalla koulutusalustalla, sekä luonnollinen jatkumo varhaiskasvatuksesta aina huipulle asti. Taideinstituutti on kuvataiteen Amk koulutusohjelmista vetovoimaisimpia (2011 hakijoita yht 315/12paikkaa), vaikka onkin vastuullisesti pitänyt aloituspaikkamäärät pienenä, panostaen muuttuvalle alalle elintärkeään erikoistumis- ja täydennyskoulutukseen, joka ei lisää kuvataiteilijoiden määrää, vaan parantaa jo ammatissa toimivien työllisyysmahdollisuuksia. Lahden Muotoilu- ja taideinstituutti on jo nyt toteuttanut ministeriön selvitysten ja tutkimusten mukaista, koulutusalojen rajapinnat ylittävää yhteistyötä innovatiivisuuden synnyttämiseksi. Lahdessa on luotu vahva perusta taiteilijaidentiteetin kasvulle, joka näkyy taitelijoiden valtakunnallisena ja kansainvälisenä menestyksenä.

Taideinstituutin positiivinen vaikutus Lahden ja lähikuntien kulttuurielämälle, on kiistaton, samoin kuntien lakisääteisten kulttuuritoimintojen järjestämiselle. Taideinstituutin lakkauttamisen seurauksena lamaantuu maakunnan taiteen perusopetus ja kolmannen sektorin pyörittämä monipuolinen kulttuuritoiminta.

Taide ei ole tarpeetonta

Taiteen olemassaoloa voidaan perustella monilla välillisillä arvoilla, kuten hyvinvointivaikutuksilla, ja luovan talouden sekä kulttuuriviennin kasvunäkymillä. Taide on innovaatioiden ja kulttuurin perusta, sillä on itseisarvo terveessä yhteiskunnassa itsenään, ilman välineellistämistäkin. Taide on osa sivistysvaltiota.

Lahdessa 7.5.2012,
Lahden taiteilijaseura ry:n puolesta Puheenjohtaja kuvanveistäjä Elisa Lientola
Lahden taidegraafikot ry:n puolesta Puheenjohtaja taidegraafikko Tiina Salmi
Lahden valokuvataide ry:n puolesta Puheenjohtaja valokuvaaja Ville Kujala
Kauno ry:n puolesta Puheenjohtaja kuvanveistäjä Kalle Mustonen
Lahden taiteilijatalosäätiön puolesta Puheenjohtaja kuvataiteilija Ritva Leinonen

Kirja-arvio: Lahti

Julkaistu , kirjoittanut
Vastaa

Lahdesta on julkaistu useita kuvateoksia ja nyt lukulampun valossa on vuonna 1963 Lahden kaupungin julkaisema Lahti-niminen kirja. Se ei liene poikkeuksellinen tai omalaatuinen, mutta 49 vuotta myöhemmin se tuo esiin toisenlaisen Lahden kuin miltä se itselle nykyään näyttäytyy. Mutta silti se näyttää sen saman Lahden, joka on tullut tutuksi ja niin kai näiden kuvakirjojen ajankuvaus on se asia johon aina haluaa palata.

Toinen olennainen syy miksi haluan juuri nimenomaan kirjoittaa tästä kirjasta on se seikka että sain kirjan lappeenrantalaiselta kaveriltani, joka tiesi minut Lahti-faniksi, ja jonka kanssa on käyty monet hyvät keskustelut Lahdesta ja Lappeenrannasta. Niinpä perinnöksi jäänyt hyväkuntoinen kirja sai uuden omistajan: poika tuli kotiin.

Toimituskuntaan on kuulunut Antero Nurminen, Pentti Mäkinen, Niilo Savutie, Osmo Vesiranta, Toini Vuorenjoki. Kirjan johdannon on kirjoittanut lahtelaisille tutumpi Olli Järvinen. Tekstit ovat suomeksi, ruotsiksi ja saksaksi. Yli 90-sivuinen teos sisältää niin mustavalko- kuin värikuviakin. Värikuvia on 6 kpl ja niissä todella värit tulevat hienosti esille, jota tietenkin korostaa niiden määrän vähyys verrattuna mustavalkoisiin. Esimerkkeinä Fellmannin puiston kukkaloisto tai talvisen linja-autoaseman sävyt.

Kirjassa on paljon mielenkiintoisia yleiskuvia kaupungista, etenkin jo nyt kadonneista teollisuusalueista sekä lähikuvia ihmisistä näiden kompleksien sisällä, joista avautuu arkinen lahtelaisuus. Keskustakuvissa kiirehtivät ihmiset kertovat omalta osaltaan väistyvästä agraariyhteiskunnasta kohti urbaania kaupunkia; 1960-luvulla Lahti oli voimakkaasti kasvava kaupunki. Kirjan alustusteksti päättyykin lauseeseen: ”Elämä jatkuu, samoin kaupungin rakentaminen, jotta huominen olisi tätä päivää parempi”.

Hennalan museot

Julkaistu , kirjoittanut
Vastaa

Sotilaslääketieteen museo

Vuonna 1983 avattu sotilaslääketieteeseen keskittyvä museo toimii 1900-luvun alun punatiilisessä rakennuksessa Lahdessa Hennalan kasarmialueen vieressä. Museon näyttelyosastoissa esitellään Suomen sotien 1939-1945 lääkintähuoltoa sekä puolustusvoimien rauhanajan sotilasterveydenhuoltoa esinein, valokuvin ja tilastoin. 

Sotilaslääketieteellinen kirjasto, valokuva-arkisto ja toimisto täydentävät museon palveluita. Vastaavia museoita on Euroopassa vain muutamia.
Sotilaslääketieteen museo on harvinainen ja mielenkiintoinen tutustumiskohde. Museo on erittäin antoisa opetuskohde opiskelijaryhmille ja kaikille sotahistoriasta kiinnostuneille. Näyttelyjen siirrosta Sotamuseolle on jo päätetty.

Suomen sotilasmusiikkimuseo

Vuonna 2003 perustetussa Sotilasmusiikkimuseossa esitellään suomalaista sotilasmusiikkia 1600-luvulta nykypäivään. Suomen sotilasmusiikkimuseo toimii vuosien 1912-1914 aikana rakennetussa kasarmirakennuksessa. Entinen asuin- ja varastorakennus pitää nyt sisällään suomalaisen sotilasmusiikin historiaa, jota museo esittelee esineistön, ääninäytteiden ja valokuvien avulla. Perusnäyttelyn lisäksi museossa on vaihtuvana näyttelynä Lahti 1918. Museolla pidetään kesäkaudella piha-alueella Puolustusvoimien Varusmiessoittokunnan puistokonsertteja.
Aivan toistensa läheisyydessä sijaitsevat Sotilasmusiikkimuseo ja Sotilaslääketieteen museo muodostavat mielenkiintoisen vierailukohteen ainutlaatuisessa kasarmimiljöössä.

Yleistä museoista

Aivan toistensa läheisyydessä sijaitsevat Sotilasmusiikkimuseo ja Sotilaslääketieteen museo muodostavat mielenkiintoisen vierailukohteen ainutlaatuisessa kasarmimiljöössä.

Museoiden osoite: Helsingintie 199.
Avoinna: Kesä – elokuu 2012 la klo 12-16, sekä Varusmiessoittokunnan puistokonserttipäivinä keskiviikkoina 13.6., 27.6. ja 15.8. 16-19.
Avataan koko vuoden tilauksesta ryhmille sopimuksen mukaan.

Pääsymaksut: aikuiset 7 €, ryhmät yli á 5 €, eläkeläiset á 5 €, lapset alle 7-17 v. 3 €, päiväkoti- ja koululaisryhmät 1 €/hlö. Avausmaksu on 70 €. Opastus: Aukioloaikoina 1-30 hengen ryhmille 40 €, koululais- ja opiskelijaryhmät 20 €. Aukioloajan ulkopuolella avausmaksu 70 € sisältää opastuksen.
Tiedustelut: Hennala Expert Tmi Seppo Toivonen 050 309 2232, seppo.toivonen(at)phnet.fi.

Uusi veistos Taidemuseossa

Julkaistu , kirjoittanut
Vastaa

Lahden taidemuseossa 15.01.2012 asti esillä oleva Uusi veistos -näyttely on koottu 37 teoksesta yhteensä 31 taiteilijalta tai taiteilijaryhmältä. Nämä teokset on jurytetty 385 teosehdotuksen joukosta, vaatimuksena on ollut että työ on valmistunut 2010-2011 vuosien aikana. Voidaankin todeta esillä olevan viimeisintä “veistotaidetta”.

Saapastelin loskaisena keskiviikkopäivänä tutustumaan näyttelyn tarjontaan. Keskiviikko on varsin luonnollinen valinta, koska tällöin Veikkaus tukee meitä suomalaisia kanta-asiakaskorttien omistajia ja tarjoaa ilmaisen sisäänpääsyn kaupunkimme museoihin. Myönnettäköön, että olikin jo korkea aika käydä tuo näyttely katsomassa, liki päivittäin siitä museon ohi kulkeneena.
Sisään astuttua ensimmäisenä portaiden alapäässä oli Kimmo Peltolan Omakuva – Minäkuva teos, joka olikin tuttu museon sivuilta sekä joistakin aiemmin lukemistani artikkeleista. Portaiden yläpäässä vastaanottajana oli robottiveistos, joka haparoivin vanhuksenomaisin liikkein työnsi edessään ollutta rollaattoria – Pekka ja Teija Isorättyä Invalid Robot C2. Ylätasanteen muista teoksista mainittakoon virkatut Patteri ja Tapio. Varsinkin aidon kokoinen tuolilla istuva mies Tapio oli varsin vakuuttava, vieressä koreili normaalisti metallisen kolkko lämpöpatteri, nyt virkattuna ja varsin lämpimän oloisena. Suorastaan hauska ja piristävä idea, jonka totettaja Liisa hietanen on loihtinut langasta mitä makeampia teoksia. Muita tilan hallitsijoita oli Tarja Malisen keramiikkaiset Tyttöjen talossa -installaation maton päällä polvillaan istuvat nuorukaiset sekä Pia Männikön Déjà Vu -tyllikankaasta musteella toteuttettu haamukuvasarja.

Jatkoin matkaani, mutta Pasi Rauhalan Moments teos pysäytti pidemmäksi aikaa tarkkailemaan pienen pieniä veistoksia ja niiden sanomia. Catch Me If You Can, Score ja Where Did the Business Go? Ja paljon paljon muita pieniä piristyksiä. Seuraavassa tilassa avautuikin näyttelyn isoimmat teokset. Lotta Mattilan Parempi hipsteri blogissa kuin kymmenen oksalla, oli varsin vakuuttava. Yhteen hitsatut polkupyörän rungot muodostivat eräänlaisen puun, jonka oksilla neljä varista suussaan kultaiset kimpaleet. Alhaalla kiertelevät kolme kettua hurjine ilmeineen viimeistelivät teoksen tunnelman.

Kuvanveiston kenttä on selkeästi nyky-yhteiskunnan tuottamien jätteiden myötä saanut perinteisen saven ja marmorin rinnalle varteen otettavia materiaali vaihtoehtoja. Periaatteessa veistoksen tekoon kelpaa mikä tahansa materiaali, ja miksi tuottaa jotain uutta jos voi käyttää jo olemassa olevia tuotteiksikin asti jalostettuja raaka-aineita. Videoinstallaatiot ja valot ovat myös mukana vahvasti uusissa teoksissa, ei pelkästään teoksen valaisua ajatellen, vaan täysivaltaisena osana teosta. Yleiskuvana tämän hetken vestotaiteesta jäi varsin positiivinen vaikutelma ja ehdottomasti seuraavia näyttelyitä innolla odottelen.

Näyttelyn kuvagalleria.

Teksti ja kuva: Tapio Kangasniemi

Artikkeli julkaistu alunperin  Tapio – Puusta ja muusta -blogissa