Lähimatkailupalvelua netissä

Nopsa Travels on lähimatkailupalvelu, joka nostaa esiin paikallista luksusta. Sivuilla kerrotaan palvelun toiminnasta:

”Syksyllä 2009 istuimme lounaalla Kaartintuvassa Helsingissä. Saimme ajatuksen: Mitä jos perustettaisiin erilainen matkatoimisto? Sellainen, jossa matkat eivät maksaisi mitään, koskaan ei lähdettäisi kauas ja matkan keston voisi itse valita. Ei olisi pakettimatkoja, vaan matkapaketteja.
[…]
Matkoilla ei olisi massoja, koska matkustettaisiin yksin, kaksin tai pikku porukassa. Valikoima kehittyisi ja kasvaisi jatkuvasti.”

Sivustosta löytyy monia mielenkiintoisia reittejä, yhteensä 54 kpl ja kohteita siis vieläkin enemmän. Lahdesta on mukana vain kuusi kohdetta: Muotohuoltamo, Oskarin Piha, Sibeliustalo, Puuarkkitehtuuripuisto, Piano-paviljonki ja Hiihtomuseo. Jokaisesta kohteesta on pieni esitely kuvineen ja karttoineen.

Sivusto on graafisesti hyvännäköinen ja muutenkin hyvin toteutettu. Blogiosastolla kerrotaan Nopsan kuulumisia ja vaatelainaamosta voi lainata uutta vaatetta itselleen. Sivustolla matkakohteet on jaettu kätevästi myös teemoittain: arkkitehtuuri, baarit, juna, kahvitaukopaikat, kummitukset(!), luolat, rantaloma, talvi, vintage ym. ym.

Nopsa toimii vuorovaikutussuhteessa matkailijoiden kanssa. Todellinen helmi -osio haluaa tuoda esille kohteita jotka kaipaavat uutta elämää, lisäksi kaivataan vinkkejä uusista matkakohteista.

Rautatievideoita Lahden seudulta

Kuten tämänkin lehden palstoilta on moni varmasti huomannut että Lahdessa on voimakas rautatieharrastamisen perinne. Paikallisen rautatieharrastajien yhdistyksen aktiivinen toiminta on julkisuudessakin noteerattu, oli kyseessä museojuna-ajot tai varikon tilannekatsaus.

Harrastajia mieltymyksineen on monenmoisia ja yksi olennainen rautatieharrastamisen muoto on tietenkin valo- ja videokuvaus. Yhtenä esimerkkinä ravemaz-nimimerkin YouTube-sivusto, josta löytyy runsaasti videoita Lahden seudulta.

Videoista nauttii tänä päivänä lähinna vannoutuneet rautatieharrastajat, mutta tulevaisuudessa videot esittelevät yhden liikenne- sekä kulttuurimuodon arvokasta ajankuvaa Lahden seudulta.

Lahtelaiset juttusilla

Lahti-seuran asioita hoitaessa päätyy tapaamaan mielenkiintoisia ihmisiä. Sain kutsun vierailemaan pitkän linjan lahtelaisen ja lehdentekijän Raimo Kaarnan kotiin. Kuumana kesäpäivänä kiveriöläisessä puutarhassa mehun kera oli mukavaa jakaa kokemuksia lehdenteosta ammatilaisen kanssa, onhan oma lehdenteko on ollut enemmän harrastajan puuhastelua.

Toivottavasti yhteistyö jatkuu muodossa jos toisessakin, oli kyseessä Lahti-seura tai lehdenteko – molempi parempi – lahtelaisuuden hyväksi.

Suosittelen tutustumaan Kaaranan nettisivuihin, lahtelaista asiaa löytyy oheisesta linkistä.

Avoin kirje ammattikorkeakoulun johtoryhmälle ja PHKK:n hallitukselle

Kaikella kunnioituksella vaadimme teitä vielä tarkastelemaan kuvataiteen koulutusohjelman säilyttämistä Lahdessa.  Ministeriö on hyvin selkeästi tuonut esiin, että päätös kuvataiteen koulutusohjelman kohtalosta on Lahden oma päätös.

Lamk:n kuvataiteen koulutusohjelma turvattava

Edellisen tiedon, valtakunnallisen vastustuksen ja Taideinstituutin saaman viimeaikaisen tuloksellisuuspalkkion varassa lakkauttamispäätös joutuu entistä kyseenalaisempaan valoon. Kuvataiteen koulutusohjelman Lakkautuksen ainoina perusteluina on käytetty hataria väitteitä huonosta työllistymisestä. Kuvataidetta on mahdotonta tarkastella palkkatyön mittareilla. Taiteilija työskentelee monialaisesti itsensä työllistäen (Cronberg: Luova kasvu ja taiteilijan toimeentulo). Taiteilijan ammattikuvaan kuuluu elimellisesti muutakin kuin varsinainen taiteellinen työ. Kaikesta taiteellisesta työstä ei synny vaihtoarvoista tuotetta tai palvelua. Ollakseen Taidetta taiteen tulee pysyä vapaana, myös sitä ohjaavista taloudellisista vaikuttimista, mikä ei tarkoita eristäytymistä taidemarkkinoilta, vaan edellyttää parempaa taidekasvatusta ja esimerkiksi prosenttiperiaatteen noudattamista, jotta meillä kaikilla on parempi elinympäristö.

Vaihtoehtoja säästöjen toteuttamiselle huipulta karsimisen sijaan on
Taiteen taso Suomessa vaatii useamman huippuyksikön pysyäkseen moniäänisenä. Niissä ammattikorkeakouluissa joissa taidekoulutusta puolustettiin, koulutusohjelmat jäivät henkiin. Taide ei kasva huippuunsa jättiyksiköissä. Lahdessa kulttuurialan supistukset voidaan toteuttaa yhteisymmärryksessä Muotoilu- ja taideinstituutin sisällä, ja luoda lisäsäästöjä tiivistämällä yhteistyötä entisestään.

Taideinstituutti on korvaamaton

Lahden taideinstituutti on huippuyksikkö, siitä puhuvat kaikki faktat. Lahdelle on ainutlaatuista korkeatasoisen, toisiaan tukevan soveltavan taiteen ja vapaan taiteen koulutuksen esiintyminen samalla koulutusalustalla, sekä luonnollinen jatkumo varhaiskasvatuksesta aina huipulle asti. Taideinstituutti on kuvataiteen Amk koulutusohjelmista vetovoimaisimpia (2011 hakijoita yht 315/12paikkaa), vaikka onkin vastuullisesti pitänyt aloituspaikkamäärät pienenä, panostaen muuttuvalle alalle elintärkeään erikoistumis- ja täydennyskoulutukseen, joka ei lisää kuvataiteilijoiden määrää, vaan parantaa jo ammatissa toimivien työllisyysmahdollisuuksia. Lahden Muotoilu- ja taideinstituutti on jo nyt toteuttanut ministeriön selvitysten ja tutkimusten mukaista, koulutusalojen rajapinnat ylittävää yhteistyötä innovatiivisuuden synnyttämiseksi. Lahdessa on luotu vahva perusta taiteilijaidentiteetin kasvulle, joka näkyy taitelijoiden valtakunnallisena ja kansainvälisenä menestyksenä.

Taideinstituutin positiivinen vaikutus Lahden ja lähikuntien kulttuurielämälle, on kiistaton, samoin kuntien lakisääteisten kulttuuritoimintojen järjestämiselle. Taideinstituutin lakkauttamisen seurauksena lamaantuu maakunnan taiteen perusopetus ja kolmannen sektorin pyörittämä monipuolinen kulttuuritoiminta.

Taide ei ole tarpeetonta

Taiteen olemassaoloa voidaan perustella monilla välillisillä arvoilla, kuten hyvinvointivaikutuksilla, ja luovan talouden sekä kulttuuriviennin kasvunäkymillä. Taide on innovaatioiden ja kulttuurin perusta, sillä on itseisarvo terveessä yhteiskunnassa itsenään, ilman välineellistämistäkin. Taide on osa sivistysvaltiota.

Lahdessa 7.5.2012,
Lahden taiteilijaseura ry:n puolesta Puheenjohtaja kuvanveistäjä Elisa Lientola
Lahden taidegraafikot ry:n puolesta Puheenjohtaja taidegraafikko Tiina Salmi
Lahden valokuvataide ry:n puolesta Puheenjohtaja valokuvaaja Ville Kujala
Kauno ry:n puolesta Puheenjohtaja kuvanveistäjä Kalle Mustonen
Lahden taiteilijatalosäätiön puolesta Puheenjohtaja kuvataiteilija Ritva Leinonen

Kirja-arvio: Lahti

Lahdesta on julkaistu useita kuvateoksia ja nyt lukulampun valossa on vuonna 1963 Lahden kaupungin julkaisema Lahti-niminen kirja. Se ei liene poikkeuksellinen tai omalaatuinen, mutta 49 vuotta myöhemmin se tuo esiin toisenlaisen Lahden kuin miltä se itselle nykyään näyttäytyy. Mutta silti se näyttää sen saman Lahden, joka on tullut tutuksi ja niin kai näiden kuvakirjojen ajankuvaus on se asia johon aina haluaa palata.

Toinen olennainen syy miksi haluan juuri nimenomaan kirjoittaa tästä kirjasta on se seikka että sain kirjan lappeenrantalaiselta kaveriltani, joka tiesi minut Lahti-faniksi, ja jonka kanssa on käyty monet hyvät keskustelut Lahdesta ja Lappeenrannasta. Niinpä perinnöksi jäänyt hyväkuntoinen kirja sai uuden omistajan: poika tuli kotiin.

Toimituskuntaan on kuulunut Antero Nurminen, Pentti Mäkinen, Niilo Savutie, Osmo Vesiranta, Toini Vuorenjoki. Kirjan johdannon on kirjoittanut lahtelaisille tutumpi Olli Järvinen. Tekstit ovat suomeksi, ruotsiksi ja saksaksi. Yli 90-sivuinen teos sisältää niin mustavalko- kuin värikuviakin. Värikuvia on 6 kpl ja niissä todella värit tulevat hienosti esille, jota tietenkin korostaa niiden määrän vähyys verrattuna mustavalkoisiin. Esimerkkeinä Fellmannin puiston kukkaloisto tai talvisen linja-autoaseman sävyt.

Kirjassa on paljon mielenkiintoisia yleiskuvia kaupungista, etenkin jo nyt kadonneista teollisuusalueista sekä lähikuvia ihmisistä näiden kompleksien sisällä, joista avautuu arkinen lahtelaisuus. Keskustakuvissa kiirehtivät ihmiset kertovat omalta osaltaan väistyvästä agraariyhteiskunnasta kohti urbaania kaupunkia; 1960-luvulla Lahti oli voimakkaasti kasvava kaupunki. Kirjan alustusteksti päättyykin lauseeseen: ”Elämä jatkuu, samoin kaupungin rakentaminen, jotta huominen olisi tätä päivää parempi”.