Päivä tivolissa (kuva-artikkeli)

Yksi kevään varmoja merkkejä on tivolin saapuminen Lahteen. Tivoli Sariola oli taas kerännyt kimpsut ja kampsut ja asettunut lahtelaisten omaan puuhamaahan eli Launeen keskuskentälle, aiemminhan laitteiden ”kokoontumisajot” on tehty linja-autoaseman parkkipaikalla. Kaunis kevätlauantai oli houkutellut paikalle lapsiperheitä, joten hulinaa ja iloista meininkiä oli riittämiin.

Alla muutamia kuvia tivoli-käynnistä, vaikka itse ei tullut käytyä kuin maailmanpyörässä, jännitystä riitti siinäkin. Lisäksi jouduin yksikätisen rosvon uhriksi: euro meni.
Tivoli Sariola on Lahdessa kuluvan kuun 20. päivään asti.

tivoli_4955.jpg
Tivoli saapuu kevään kanssa
tivoli_4861.jpg
tivoli_4938.jpg
Yleistä hälinää
tivoli_4921.jpgMaailmanpyörä kylpee auringossa

tivoli_4908.jpg
Launeen monipuolinen perhepuisto tarjoaa monenlaista, taustalla skeitataan
tivoli_4924.jpg
Ilmalaiva? Vai ilmapallo?
tivoli_4926.jpg
Tivolin hurjapäät
: Älä kokeile tätä kotona
tivoli_4925.jpg
tivoli_4927.jpg
tivoli_4928.jpg
tivoli_4930.jpg
tivoli_4893.jpg

Viestin kaupungissa

Tiedonvälitys on helpottunut internetin ansiosta, mutta samalla sen tiedottamisen kenttä pirstoutunut, ja ihmiset eivät tunnu enää olevan yhden kortin varassa. Silti yksi viestimisen muoto tuntuu kestävän vuodesta toiseen: paperinen juliste. Sähköisten yhteysten yleistyttäessä julistettiin ”paperitonta yhteiskuntaan”, mutta ainakaan vielä se ei ole toteutunut. Perinteinen katujulistekulttuurikin on voimissaan. Enemmän ja vähemmän loistokkaat ja informatiiviset aa-kolmoset täyttävät sähkökaapit, roska-astiat, valaisinpylväät, seinät; kaupunkissa tyhjä tila täytetään. Juliste on konkreettinen viesti katukuvassa ja se tavoittaa tasa-arvoisasti näkijänsä, halusipa sitä tai ei. Toisaalta julisteiden liimailua mielletään puolirikolliseksi puuhasteluksi, mutta yhtäältä sitä pidetään osana elävää kaupunkia.

Ilman ala- ja vaihtoehtokulttuurien tuomaa rosoisuutta, kaupunki on kasvoton, hengetön ja steriili, ilmapiiri on eloton ja konservatiivinen. Vaihtoehtokulttuurit ovat ansainneet tilan omille viesteilleen, elävässä urbaanissa tilassa täyttyvät pinnat aktiivisten ja osallistuvien kaupunkilaisten viesteistä. Useat pitävät tätä uhkaavana – tuttujen tilojen pinnat muuntuvat hallitsemattomaksi viestien tulvaksi – suunnitelmatonta anarkiaa kaupunkien keskustassa, jossa alakulttuurit pitävät kaupunkilaisten yhteistä tilaa leikkikenttänään ja luodaan ristiriitaa julkisen ja yksityisen välillä? Rajaa koetellaan tahattomasti tai pyrkimyksenä provokaatioon, turvallisen ja tutun kokonaisuuden hajoittamiseen?

Julistekulttuuuri ei tarkoita sitä, että yksityistä omaisuutta olisi oikeus tärvellä, omaisuuden suoja on erittäin tärkeää yksilönvapauksien kannalta. Asian toisella puolella on markkinatotalitaristinen malli, jossa ”yhteinen” tila kuuluu niille, jotka siitä pystyvät maksamaan.

infotolppa.jpg

Tähän voidaan toki yrittää löytää erilaisia ratkaisuja. Kaupunkiin voitaisiin pystyttää ”ilmoitustauluja” tai pylväitä, johon voi luvalla kiinnittää ilmoituksia erilaisista tapahtumista. Esimerkkinä voisi toimia Lahden Taidemuseon edessä oleva pylväs, jossa museo ilmoittaa uusista näyttelyistä, pylvääseen liimatuilla julisteilla. Jos Lahden kaupungin keskustaan, suosittujen kävelyreittien ja nuorison ajanviettopaikoille saadaan tällaisia infopylväitä, kaupunki osoittaisi että se arvostaa nuorten tekemään työtä sen omista lähtökohdista ja tukisi näin monimuotoista kulttuuria. Toki tämän suuntainen järjestely voidaan nähdä vaihtoehtojen rajaamisesta tiettyyn tilaan, ylhäältä johdettuun toimintaan, niin kuin esimerkiksi mielenosoitukset osoitetaan vain niitä varta vasten rakennettujen aitojen sisäpuolelle. Tällaista yhteistä pylvästilaa voidaan pitää tärkeänä, sillä ne kulttuurimuodot, jotka eivät näy mediassa ja joiden tarkoitusta on ehkäpä vaikea ymmärtää, niiden merkitys voidaan tulkita eräänlaisena kulttuuri-indikaattorina, josta voidaan johtaa se päätelmä, että ihmiset ovat haluavat olla aktiivisia kultturituottajia ja samalla kuluttajia, kuin pelkästään apaattisia ja/tai kyynisiä suorittajia.

Tarvitaan positiivinen signaali kaupungin taholta, että se toivottaa tervetulleeksi sellaisen yrittämisen, joka ei tunnu rahakirstussa (negatiivisena). Mutta se näkyy katukuvassa A3:n muodossa ja parhaimmillaan kasvattaa kaupungin henkistä pääomaa. Luovuus syntyy alhaalta ylöspäin. Suvaitsevainen kaupunkiyhteisö tarvitsee pieniä tapahtumia, pieniä yhteisöjä ohi institutioaalisten luovuustehtaiden ohitse. Kulttuuria ei luoda henkisesti jämähtäneissä norsunluutorneissa.

Joulun kadut (video ja kuvagalleria)

Lahen Lehti kierteli jouluaattona ja Tapaninpäivänä Lahden keskustassa ikuistamassa jouluista tunnelmaa. Osista aaton kuvista koostettiin puolentoista minuutin kestoinen video höystettynä tunnelmaan sopivalla Teosto-vapaalla pianokappaleella.
Video nähtävillä Lahen Lehen MySpace-sivuilla.

img_2337.JPG
Lahti
img_2347.JPG
Pianopavilionki
img_2352.jpg
Sibeliustalo
img_2356.JPG
Sataman valot
img_2361.JPG
Punaista tiiltä
img_2405.JPG
Rautatienkatu hiljaa
img_2411.JPG
Kävelykadun tyhjyyttä
img_2416.JPG
Vesijärvenkadulla liikettä
img_2418.JPG
Aaton harvoja ”linkkuja”img_2420.JPG
Kristillistä symboliikkaa. Uuden rakennuksen ylösnuosemus
img_2427.JPG
Aleksin valot
img_2429.JPG
Kettu jahdissa?
img_2435.JPG
Kuu taivaalla
img_2436.JPG
Jänis jahdattavana?
img_2440.jpg
25 metrinen kuusi
img_2444.jpg
Mariankadulla
img_2446.JPG
Etelän hedelmät talven keskellä
img_2447.JPG
Lumiukon mäenlasku torille
img_2449.JPG
Fox on fire?
img_2456.JPG
Linja-autoasemalle
img_2541.JPG
Kartano kurkistaa
img_2459.JPG
Kartanon joulu…
img_2549.JPG
…tumman taivaan alla
img_2534.JPG
Konserttitalon
img_2547.JPG
Valoa ikkunassa Pellonkulmassa
img_2554.JPG
Vesitorni kaukana
img_2556.JPG
Arkku?
img_2566.JPG
Sorsa vesiuruilla
img_2591.JPG
Lahti

Lahden kiinteistömaailma

Vuonna 1903 valmistunut Puu-Kotila seisoi vielä lokakuussa Rauhankadulla, jota se oli tehnyt jo yli sadanvuoden aikana. Vuonna 2004 purku-uhka alkoi leijumaan rakennuksen yllä, kunnes tämän vuoden syksyllä rakennus päätettiin purkaa. Purkutyöt tehtiin lokakuun lopulla. Tontilla ei ole rakennusoikeutta.
Asiasta verkossa:
Verkkomaisteri |1| |2|
|3 uusi|4 uusi|
Lahden Radio – Kotila
Etelä-Suomen Sanomat (2004)
puu_kotila.jpg

Launeenkadun varrella sijaitseva tyhjillään oleva Lahden kaupungin omistama vaivaistalo oli pitkään purku-uhan alla ja viimein talvella 2008 talo jyrättiin.
Asiasta verkossa:
Etelä-Suomen Sanomat
Päijät-Hämeen liitto


Vuorikadun koulu on myyty Lahden kansanopisto säätiölle.
Asiasta verkossa:
Lahden kaupunki
Vuorikadun koulu
Etelä-Suomen Sanomat
Viherahon kuvia
vuorik_koulu.jpg

Möysän koulun puinen ja vanhin osa, puretaan uudisrakennuksen tieltä. Koulurakennus on rakennettu vuonna 1906.
Asiasta verkossa:
Möysän koulu
Wikipedia

Etelä-Suomen Sanomat
moysa.jpg

Puinen Piano-pavilionki avattiin torstaina 5.6. Sibelius-talon rantaan. Puinen kahvilarakennus osa Ankkurin puuarkkitehtuuripuiston hankkeita.
Asiasta verkossa:
Lahden kaupunki

pianopaviljonki.jpg

Rooster Festin kahdeksas kiekaisu

rf08_ots.jpg
Artikkeli oli tarkoitus julkaista tulevassa lehdessä nro 1, mutta sen ilmestymisen siirtymisen takia, juttu julkaistaan nettilehdessä. Toim. huom.

Helmikuun lopulla ravintola Torvessa pidetty hardcore- ja punkmusiikin kansanjuhla Rooster Fest veti jälleen Loviisan kadun kulttuurikehdon täyteen juhlijoita. Kaksipäiviä festareita ovat vuodesta 2001 asti luotsaneet Antit Sirvo ja Vedenpää, ja tänä vuonna vetovastuu säilyi siis samoilla miehillä. Tänä vuonna festareita rytmittivät muun muassa lahtelaispainotteiset orkesterit kuin St.Hood, End Begins, Sa-Int sekä helmikuussa ensilevynsä julkaissut Out Of Breath. Ulkomaan edustuksesta vastasi englantilainen Special Move. Kolmas mies, joka myös muistaa olleensa joka vuosi paikan päällä, on Torven oma hovimestari Jarttu Mustonen.

-En tiedä tietääkö kukaan varmasti monesko Rooster Fest tämä on, itse veikkaan että kahdeksas, sanoo Torven ovea hymyillen vartioiva Mustonen, ja veikkaa oikein.
Jartun hyväntuulisuuteen löytyy myös syy. Mieheltä ei Rooster Festin tiimoilta löydy mitään pahaa sanottavaa, vaan kehuja saavat fiksujen juhlijoiden lisäksi myös bändit.
-Kyllä Rooster Festin aikana on mukava olla töissä, ja ylipäänsä hardcore- ja punkkeikoilla. Porukka on niin rehellistä ja hyväkäytöksistä, että ongelmia harvoin tulee. Silloinkin jos joku on hieman heikommassa kunnossa, niin porukka itse yleensä hoitaa sellaiset muualle. Tässä jengissä näkyy se sellainen yhteisöllisyys, Mustonen kehuu.
Tänä vuonna festareita rytmittivät muun muassa sellaiset orkesterit kuin St.Hood, End Begins, Worth The Pain ja englantilainen Special Move. Ja jos Mustonen antaa suuren plussan hc-väen käytöselle, ei musiikkikaan kylmäksi jätä.
-Ylipäänsä tykkään vähän tuotetusta musasta, ja näissä tapahtumissa on vielä niin laaja musiikillinen tarjonta.
Siis rehellinen porukka ja rehellinen musa on se mikä Mustoselle kolahtaa?
-Jokainen Rooster Fest on omanlaisensa, kaiken tasoista ja erilaista antia mahtuu mukaan. Tänä vuonna odotan St.Hoodin keikkaa, mutta myös esimerkiksi Down My Throat on jäänyt mieleen. Kotona ei sitten kyllä jaksa kuunnella oikeastaan muuta kuin jazzia ja bluesia. Ja sitä genreä kuuntelen putkiradiolla, Mustonen kehaisee.

Kovaa kotimaista
-Joo, kyllä vuonna 2001 järjestettiin Roosterit ensimmäisen kerran, varmistaa tapahtuman puuhamiehistä toinen, Antti Sirvo.
Festareiden tavoite on ollut joka vuosi koota esiintyjäkaarti hieman eri painatuksilla, mutta kuitenkin niin, että pääpaino pysyy hardcoressa, punkissa ja heavyssa. Spesiaalit kuuluvat myös juhlan luonteeseen, ja tänä vuonna siitä vastasi nimensä mukaan brittiläinen hc-pumppu Special Move. Festareiden suosion ainekset löytyvät Sirvonkin mukaan suoraan sieltä itsestään, eli aktiivisesta väestä.
-Skene voi hyvin, se kerää porukkaa paikalle ympäri Suomen. Jengi tulee nimenomaan juhlimaan, eikä tappelemaan. Aika moni porukasta on vielä streittimeiningillä mukana, joten seassa näkyy paljon selväpäisiäkin.
Erityiskehut menevät Sirvolta kotimaisille bändeille.
-Suomalaisten hardcore- ja punkbändien taso on rehellisesti sanottuna niin korkealla, ettei sinne ulkomainen tarjonta helpolla yllä. Uusia ja hyviä bändejä tulee jatkuvasti, mutta se vähän harmittaa, ettei tännekään pääse alle 18-vuotiaat, vaikka sieltä ikäluokasta löytyy paljon diggareita.

Pitkältä keikkatelakalta palannut End Begins riuhtaisi festarikansasta viimeiset mehut toisena festaripäivänä. Bändistä ei ole kuulunut vuoteen juuri mitään, mutta nyt kuului.
-Vuosi sitten oltiin viimeksi keikalla, ja meinattiin vissiin lopettaakin välillä tai lähinnä oltiin sellaisessa selvitystilassa, kun bändiläiset muuttivat eri kaupunkeihin ja niin edespäin. Tänä vuonna on kuitenkin vielä aikeissa julkaista levy, paljon on uusia biisejä tehty, kertoo laulaja Valli.
Sen enempää ensimmäisen festari-illan jatkoja puimatta, oli lauantain festiskansa väsynyttä, joskin hilpeää porukkaa. Jotakin juuri tuota yhteisöllisyyden tunnetta tukevaa oli eittämättä tapahtunut perjantain ja lauantain välisenä yönä, mutta siitä saavat kertoa asianosaiset. Valli?
-Niin siis oli ihan v*tun nastaa soittaa, vaikka oksennus olikin lähellä koko ajan. Mutta vielä siistimpää oli ensimmäisen yön majoituspaikka ja siellä törmätyt tutut naamat, Valli nauraa.
Loput tarinasta saatte arvata itse.

 

St. Hood (Lahti-Kuusankoski-Helsinki)

rf_8559.jpgrf_8560.jpgrf_8574.jpgrf_8588.jpgrf_8591.jpgrf_8603.jpgrf_8633.jpgrf_8657.jpg

Kuvat Nea Ilmevalta