Konduktöörin matkassa

rautasema_3916.jpg

Usean pikkupojan toivoammatti on veturinkuljettaja ja niin oli myös lahtelaisen rautatieharrastajan Markus Heleniuksen. Hän kouluttautuikin muutama vuosi sitten rautateille, ei kuitenkaan veturinkuljettajaksi vaan konduktöörin ammattiin. Aiemmin myös leipurin ja korusepän töitä tehnyt Helenius kertoo mitä tämä liikkuva työ pitää sisällään.

Missä konduktööri työskentelee?

Konduktööri työskentelee junissa sekä kaukoliikenteessä että Helsingin lähiliikenteessä. Kummassakin junatyypissä työtehtävät ovat jotakuinkin samanlaisia, tosin lähiliikenteessä pitää hallita enemmän erilaisia lipputyyppejä.

Mitä työtehtäviin kuuluu?
Konduktöörin näkyvin työtehtävä on matkustajien auttaminen sekä lippujen tarkastus ja myyminen. Konduktöörin vastuulla on kuitenkin myös vaunujen liikennekelpoisuus ja vaunuissa olevien  matkustajien turvallisuus, yksikään juna ei lähde asemalta ellei siinä ole konduktööriä mukana.

Konduktööri on siis junassa yhtä tärkeä kuin kuljettaja. Pääsääntöisesti voidaan sanoa että kuljettaja vastaa kaikesta mikä liittyy junan kuljettamiseen turvallisesti. Konduktööri vastaa kaikesta muusta.

Myös konduktöörin täytyy, kuljettajan tavoin, osata rautateillä esiintyvät merkit ja opasteet siksi, että esimerkiksi Helsingin asemalta lähtevät kaukojunat usein peruutetaan lähtölaituriinsa muutaman kilometrin päässä olevalta varikolta missä juna on koottu, tarkastettu ja siivottu. Tätä sanotaan junan saattamiseksi. Tällöin
konduktööri on junan viimeisen vaunun päätyovella kuljettajan silminä ja antaa puhelimella kuljettajalle tietoa, jos edessä on jotain miksi pitää vaikkapa pysähtyä. Veturinkuljettajan ja konduktöörin välillä on tällaisissa työtehtävissä jatkuva puheyhteys junaturvallisuuden takaamiseksi. Lisäksi konduktöörin töihin kuuluu tarvittaessa suorittaa jarrujentarkastuksia kuljettajan kanssa.

Mitä taitoja ammatissa vaaditaan?

Konduktöörin työssä on tärkeää tulla toimeen monenlaisten ihmisten kanssa. Työ on itsenäistä ja vastuullista, joten vastuuntunto ja tunnollisuus ovat tärkeitä ominaisuuksia. Junissa voi matkan aikana tulla vastaan monenlaisia tilanteita sekä matkustajien että kaluston kanssa joten tilannehallinta, päätöksenteko- ja paineensietokyky ovat oikeastaan edellytyksiä että ammatissa voi toimia.

Mikä houkutteli konduktööriksi?
Omassa tapauksessani kävi niin, että tein harrastuksesta työn. Ensimmäinen ammattihaaveeni pikkupoikana oli veturinkuljettaja. Siitä lähtien olin halunnut rautateille töihin. Konduktöörin työ sopii minulle paremmin kuin kuljettajana olo, koska tässä työssä saa olla ihmisten kanssa tekemisissä. Kuljettajan työ on paljon yksinäisempää.

Mikä on parasta työssä?
Se, että saa olla junassa töissä. Yksikään päivä ei ole samanlainen, joten työhön ei pääse kyllästymään.
Jollain tapaa myös se että on osa suurta, toimivaa koneistoa, tuo tyydytystä.

Harrastamisen iloa messuhallissa

vesijarven_pienasema.jpg

Lahden messukeskuksessa esittäytyvät viikonloppuna (7.-8.11.) eri alojen pienoismalliharrastajat monipuolisella tarjonnallaan. Messuista kertoo järjestäjänä toimivan Märklin Club of Finlandin puuhamies Martti Rinne.

Mitä messukeskuksessa on tarjolla viikonloppuna?
Tapahtumassa on esillä paljon pienoisrautateitä mm. noin 30 metriä pitkä Fremo malli-rata ja dioraamoja sekä rautateihin liittyvää materiaalia. Esillä on myös harrastajien rakentamia pienoismalleja. Erikoisnäyttelyssä on esillä Märklin mallivuoden 1959 kalustoa. Tapahtumassa ajetaan myös RC-autokilpailu sekä näytösalueella on sähköhelikopteri- ja taitolentokone lennätystä. Erikoisuutena on ”dioraama” kuinka pienoislentokoneet ja Barbit/Kenit ovat sopuisasti yhdessä! Esillä on myös suuri määrä nukkekoteja ja niiden esineistöä.
Tapahtumassa voi tutustua uusiin harrastustuotteisiin; junat, junaradat, autot, autoradat, lentokoneet, koottavat rakennussarjat, Military action figuurit, RC-tuotteet ja välineet, maisemointitarvikkeet, nukkekodit/tarvikkeet, keräilymallit, harrastulehdet Pienoismalli ja Mallix, harrastuskirjallisuus yms.

Varmasti paljon katseltavaa, mutta onko kävijällä mahdollisuutta myös
osallistua? Keille tapahtumaa voi suositella erityisesti?

Monella osastolla kävijöiden on mahdollista myös kokeilla, autoradalla ajoa,
junaradalla ajoa, lentokonesimulaatoreita ym. Tapahtuma on tarkoitettu kaikille. Uskomme, että tapahtumassa jokainen kävijä löytää jotain uutta ja mielenkiintoista.

Minkälainen kysyntä nykyään pienoismalleille ja ym. harrasteille?
Jos katsotaan ajassa taaksepäin, uskon että harrastusten pohja on jo löydetty. Nykyään moni asia ei ole enää niin kallis kuin ennen. Esimerkiksi RC-tuotteet ovat todella edullisia ja siten kaikkien harrastajien ulottuvilla.
Uusi tekniikka on antanut uusia mahdollisuuksia harrastukselle joten esim. RC-auto ja ilmailupuolella on ollut positiivinen kehitys.

Oletko huomannut onko tietokonepohjaiset ns. ”uudet” harrastusmuodot
vieneet tilaa ns. vanhoilta käsityöharrastuksilta?

Kyllä, tämä on ollut selvä, mutta vastaavasti on tullut uusia yhteisiä harrastusmuotoja kuten nukkekotiharrastukset.

Onko messujen sisällön luonne tai painotus muuttunut viime vuosina?
Viimeksi vuonna 2000 Märklin Club järjesti ko. tapahtuman, lähtökohtana on
harrastaminen ja nyt on kaikkien suurin pienoisrautatiekokonaisuus esillä
Suomessa.

Lahdessa on aiemminkin järjestetty vastaavia tapahtumia, minkälainen
paikka Lahti ja messuhalli on tapahtumapaikkoina?

Lahden messuhalli on varmasti yksi parhaimmista paikoista missä ko. tapahtuman voi järjestää.

Tulevan tapahtuman järjestää siis pienoisrautatiepainotteinen Märklin
Club Finland, mitä muita tapahtumia yhdistys järjestää?

Märklin Club on mukana myös vanhojen leikkikalujen keräilytapahtuman
järjestämisessä Turussa ja Helsingissä.

Minkälaista muuta toimintaa Märklin Club of Finland pitää sisällään?
Märklin Club of Finland ry. on pienoisrautatieyhdistys, jäseniä noin 140 ympäri Suomea. Pidämme kerhotapaamisia, toimitamme jäsenlehteä, korjaamme ja huollamme Märklin-kalustoa, opastamme ja teemme pienoisrautatiealaa tunnetuksi.

Mikä on pienoismalleista parasta?
Meidän mielestä Märklin, mutta pääasia että jokaisella on hauskaa omassa harrastuksesaan – merkistä viis.

Kirja-arvio: Lahtelaisen lukukirja

ll_kansi.jpg
Hannu Kivilä: Lahtelaisen lukukirja
Lahti-seura / Lahden kaupungin museo 2007, 288 sivua

Hannu Kivilä on viime vuosina tullut tutuksi Hollolan Lahti -lehden lukijoille, onhan hänen tunnelmalliset Lahti-piirrokset kuvittaneet lehden sisältöä muutamaan otteeseen. Kivilä on kerännyt kannuksensa musiikin saralla, mutta on erittäin innokas kotiseutumies, siitä on tuskin epäilystä kun pitää kädessään hänen kokoamaansa ja toimittamaansa Lahtelaisen Lukukirjaa. Kirja ei suinkaan ole ensimmäinen Kivilän kirjoittama lahtelainen historiateos. Aiempiin julkaisuihin kuuluu mm. Lahden paikallisliikenteen historiaa käsittelevä vuonna 1997 julkaistu Markalla Möysään.

Lahtelaisen Lukukirja on julkaissut Lahden Kaupungin museon ja Lahti-seura vuonna 2007. Kirjan julkistamishetkestä on kulunut melkein kaksi vuotta, mutta kirjan tuoreus on säilynyt ja tullee säilymään tulevaisuudessakin. Siitä pitää huolen Kivilän harkitusti valitut aiheet, jotka eivät vanhene.

Lähes kolmesataasivuinen kirja sisältää noin 130 Lahteen liittyvää käsitettä ja konkreettisia asiaa: yrityksiä, paikkoja, katuja ja rakennuksia; vielä olemassa olevia tai vain pelkästään vanhemman polven muistoissa. Kivilä itse toteaa kirjasta: ”Lahtelaisen Lukukirja sisältää jo aiemmin monessa eri yhteydessä julki tuotua faktaa, mutta täysin uuteen muotoon tiivisteltynä ja ryhmiteltynä. Olen kahlannut läpi melkoisen määrän Lahdesta vuosikymmenien mittaan kirjoitettuna ja yhdistänyt mielestäni olennaisimmat palat tiiviiksi kokonaisuuksiksi.” Jokaiseen aiheeseen Kivilä on keskittynyt noin 2-4 sivun verran. Artikkeleita on kuvitettu aiheeseen sopivilla piirroksilla sekä vanhoilla lehti-ilmoituksilla ja mainoksilla. Lähteinä Kivilällä on ollut mm. sanomalehdet, vanhat kartanot, osoitekalenterit ja puhelinluettelot. Toki tärkeänä lähteenä on ollut lukuisat omakohtaiset tutustumismatkat Lahden ympäristöön.

Monet kirjassa mainitut kohteet ovat kaupungistamme kadonneet, toiset muuttaneet muotoa, rippeitä muistuttamasta menneistä. Huokutus olisi varmasti suuri moralisoinnille. Tätä Kivilä ei kuitenkaan onneksi tee. Hän vain toteaa miten asiat olivat ja miten ne nykyään ovat. Kirja perustuu vahvasti kirjoittajan omakohtaisiin kokemuksiin ja hän on onnistunut kirjoittaa ilman sentimentaalisuuden tuomaa rasittavuutta, etäisen viileästi, mutta silti lämpimästi Lahtea silitellen. Kivilä myöntää että ei etsi lahtelaisuuden syvintä olemusta, vaan jättää lukijan vastuulle tarkastella mikä tärkeää. Asiallisuudesta huolimatta, tekstit on kirjoitettu kevyesti ja helposti lähestyttävästi. Kirjaa onkin mukava lueskella itseään kiinnostavien aiheiden mukaan, mutta kirjan voi helposti lukea vaikkapa muutamassa osassa tai jopa kerrallaan.

Lahteen juuri muuttaneelle tai Lahtea tuntemattomalle kirja voi olla vaikea avautua ja jonkinlaisen perustieto auttaa paremmin avaamaan kirjassa esille tulevia asioista. Se ei tietenkään ole välttämätöntä, mutta suuremman ilon ja hyödyn siitä saa, jos paikoista tai asioista on omakohtaisia kokemuksia, jotka helpottavat omaksumista.

Kivilä kertoo yhtenä kirjan innoittajana olleen 1960-luvulla ilmestynyt Olli Järvisen Lahti Ennen Meitä -kirjan. Kaikesta päätellen Lahtelaisen Lukukirja kirja tullee olemaan monelle samanlainen innoittaja Lahtea kohtaan, joka saa meidät tutustumaan Lahteen. Kirja täyttää paikkansa ylivoimaisesti Lahti-kirjallisuudessa, ja en yhtään ihmettelisi jos kirja saisi jatkoa.

Lahtelaisessa seurassa

Lahti-seura

Kotiseutuyhdistys Lahti-seura keskittyy tekemään kaupungissamme kotiseututyötä ja osallistuu kaupunkikulttuuriin kuuluviin eri vaikutuspiireihin. Vuonna 1946 perustetun seuran toimintaan kuuluu tapahtumien, retkien ja yritysvierailuiden järjestäminen sekä se seuraa Lahden kehitystä aktiivisesti ja kommentoi sitä tarvittaessa.

Vuoden lahtelainen

Yksi olennainen osa seuran toiminnassa on vuoden lahtelaisen valinta.
Vuoden lahtelainen on valittu vuodesta 1981. Huomionosoitus on myönnetään lahtelaisille, jotka näkyvällä ja pitkäaikaisella toiminnallaan ovat kunniaksi kotikaupungilleen. Valitut henkilöt nähtävillä seuran nettisivuilla.
Lue täällä vuoden lahtelaisen 2009 Markku Kosken haastattelu.

Hollolan Lahti -lehti

Kirjallisten tuotosten julkaisemisen ohella seura julkaisee Hollolan Lahti -nimistä lehteä. Lehden näytenumero ilmestyi jouluksi 1954 ja muutaman innostuneen vuoden jälkeen lehti jäi niin sanotusti jäihin kuudeksitoista vuodeksi. Unto Tupala päätti herättää lehden eloon vuonna 1980, uudella julkaisuajatuksella, jota edelleenkin jatketaan. Nykyisin lehti ilmestyy vähintää kaksi kertaa vuodessa. Alunperin lehti perustettiin seuran yhteydenpitoa varten. Nykyään sen tehtävä nähdään paljon laajemmin. Lehden ydintehtävänä on käsitellä aiheita, jotka vahvistavat lahtelaista identiteettiä ja kotiseutuhenkeä. Lehti käsittelee monipuolisesti aiheita, jotka liittyvät historialliasiin tapahtumiin ja ilmiöihin menneiltä vuosilta. Myös monet jo legendaariset sekä jo kenties unohdetut henkilöt tulevat tutuiksi lukijoille.

hl_1_08.jpg

Hollolan Lahti on seuran jäsenlehti, on se myös tekijöidensä näköinen. Suurimpina haasteina tosin on saada jäseniä aktivoiduksi kirjoittamaan lehteen, onhan kyseessä kuitenkin ns. yhdistyksen jäsenlehti. Vaikka moni käsitelty aihe liittyy historiaan, silti yhdistyksen toiminta heijastuu suoraan lehteen, sitähän tekevät kulloinkin aktiiviset jäsenet. Näin ollen lehti synnyttää mielenkiintoisen jännitteen menneisyyden ja nykyisten tekijöittensä arvojen välillä.

Kaiken kaikkiaan lehdellä on tärkeä rooli jäsenille, monelle se on tärkein syy olla Lahti-seurassa. Internet-aikakaudesta huolimatta, lehti on monelle ainoa kanava saada tietoa yhdistyksen toiminnasta. Internet-sivut ovat suuri apuna markkinoinnissa ja tiedottamisessakin, mutta paperista lehteä se ei korvaa. Lehden nykyinen päätoimittaja Esa Hassinen uskoo, että lehdellä oma tärkeä tehtävänsä jäsenille ja Lahdelle ja sillä on hyvä tulevaisuus.

Hollolan Lahtea on saatavilla historiallisen museon museokaupasta ja suoraan Esa Hassiselta. Seuran jäsenille se postitetaan suoraan kotiin. Lehteen voi käydä tutustumassa myös kaupunginkirjastossa.

(perustuu Esa Hassisen haastatteluun ja Lahti-seuran nettisivuihin)
Päivitetty 5.1.2010

Lahti kuulostaa runoudelta

Lahti Sounds Poetry on mielenkiintoinen lisä Lahden kulttuuritarjontaan. LSP on runoudesta kiinnostuneiden yksilöiden yhteenliittymä, joka toimii katutasolla ja virtuaalimaailmassa. Toiminnasta ja runoudesta kertoivat LSP:n perustajat Lealiisa Kantola ja Terhi Willman.

Mikä on Lahti Sounds Poetry  ja miten toiminta käynnistyi?

Lealiisa: LSP käynnistyi kun Kantola ja Willman kolauttivat päänsä yhteen.

Terhi: Keväällä 2009 Lahden Poetry Slamin SM-osakilpailuun osallistui ennätysmäärä osanottajia, valtakunnallisestikin vertaillen. Hoksasimme, että nyt olisi aika toimia lahtelaisen runouden ja sen moninaisuuden esille nostamiseksi. Järjestimme kutsuttujen paikallisten runoilijoiden tapaamisen Eino Leinon päivänä. Sen jälkeen päätimme järjestää Poetry Slamiin matkaavien runoilijoiden Lealiisa Kantolan, Visa Kuhan ja Mari Kanervaniemen ”lämmittelyillan” kohti Kotkan SM-kilpailua, joka järjestettiin elokuun lopussa. Samalla heräsi ajatus blogista, jonka perusti Jorma Martikainen. Hän on Möysäläisen kirjallisuuden seuran blogin ylläpitäjä. LSP:n blogi perustettiin sisarblogiksi. Nimi Lahti sounds Poetry syntyi.
Lealiisan Kreikan matkan tuliaisina. LSP on ryhmä joka kirjoittaa runoja.

Lealiisa: Nimen historia on umpipöljä: Kantola oli Santoriinilla ja huomasi monta kertaa mainoksen Balkan sounds&poetry, ja ajatteli sen olevan paikallinen runoryhmä, lopulta selvisi, että se oli kansantanssiryhmä.

Terhi: Nimessä on mukana myös ripaus urheilustaan & bisneksistään tunnetun kaupunkimme huumoria sekä itseironiaa.

LSP on interaktiivinen blogi, mikä on sen toimintaperiaate?

Lealiisa: Vapaus. Vapaamielisyys. Runous ja sen moniäänisyys on tärkeintä. Ei se, miltä kadulta löydät lempikapakkasi tai missä on musiikkihallisi.
Voin sanoa näitä katuja tallanneena: tämä on ensimmäinen (ryhmä) luokkaansa, jossa yhdistyy niin monet äänet.
Jokainen on vahvasti sitoutunut ainoastaan itseensä ja runon kirjoittamiseen.

Terhi:  Toimintaperiaate on muotoutunut melko spontaaanisti. Mukana on pitkään ja lyhyemmän ajan kirjoittaneita. Aikaisemmin julkaisseita runoilijoita ovat mm. Lealiisa Kantola, Anna-Liisa Lemmetty ja Visa Kuha, ja onpa meillä kaksi sanataideohjaajakoulutuksenkin saanutta messissä (Lealiisa Kantola ja Anna-Liisa Lemmetty).

Lealiisa: Blogissa saa kokea ja kokeilla. Kirjoittaa ja saaada palautetta. Ei ole tärkeää kuinka kauan olet kirjoittanut runoja aloititko eilen vai viime vuosituhannella. Me kommunikoimme sekä toistemme runoilla että palautteilla.

Terhi: Niinpä, on hienoa, että tästä porukasta on kummunnut spontaani halu kommentoida toisten tekstejä blogissa, se on ollut hyvin rohkaisevaa. Blogi on myös eräs tapa julkaista tekstejä ja altistaa keskeneräisiäkin tekstejään näkyville, mikä on kieltämättä huimaa. Samalla kun se voi toimia kirjoitusalustana, myös yhteydenpitovälineenä muuhun maailmaan.

Miten Lahti kuuluu/näkyy toiminnassa muuten kuin nimessä ja rajaako se kenties jotain pois?

Lealiisa: Lahtelaisuutena. Olen itse saanut kokea lahtelaisuuden näinä muutamina kuukausina hyvin erilaisena kuin mielikuvani, olen syntynyt täällä ja kaikki muut jossain muualla. Lahti ei rajaa mitään pois. Lahti on idän ja lännen kohtauspaikka – Suomi pienoiskoossa. Täällä on helppo pudota angstiseen negatiivisuuteen, mutta täällä voi myös päättää toimia toisin niin kuin LSP on päättänyt. Lahden energiat ovat siis järjestyksen ja kaaoksen energioita – kuten runoudenkin energiat ovat.

Terhi: Kuten Lealiisa totesi aikaisemmin, Lahti ei rajaa mitään pois. Paikallinen identiteettikin on merkityksellinen kirjoittamisessa ja uskaltautumisessa. Toki pitää muistaa, että runoja kirjoitamme myös blogin ulkopuolella, muissa yhteyksissä.

LSP esittäytyi Taidelauantaina syyskuussa Historiallisessa museossa. Minkälaista yhteistyötä pyritte tekemään muiden (kulttuuri)tahojen kanssa?

Lealiisa: Emme pyri erityisesti mihinkään. Olemme. Runo ja sen kirjoittaminen on tärkeintä. Ja teemme yhteistyötä niiden tahojen kanssa, omilla ehdoillamme, jotka haluavat tehdä yhteistyötä meidän kanssamme. Keitä ne tulevaisuudessa ovat, se jää nähtäväksi.

Terhi: Esittäytymisiä jatketaan fiiliksen mukaan. Esiinnymme mm. kirjakauppa Tarinan päätöksessä lauantaina 14.11.2009.

Mitä muita tapahtumia LSP on järjestänyt ja mitä on tulevaisuudessa luvassa?

Lealiisa: Live-esiintymisiä, bloggausta, julkaisuja.

Terhi: LSP on kutsuttu esiintymään Kotkaan joulukuussa, on myös muista esiintymisistä kaupungin ulkopuolella ollut puhetta.

Miten mielestänne Lahden sanataide voi, tarjontaa ainakin tuntuu olevan?

Lealiisa: Lahtelainen sanataide voi niin kauan huonosti ennen kuin saamme tänne taloudellisisa resursseja ja organisoituneen sanataidekoulutuksen lapsille ja nuorille.

Terhi: Lahdessa toimii useita päteviä sanataideohjaajia, kouluissa ja muissa tehtävissä, eli sikäli hyvin. Sanataidekoulu lapsille ja nuorille täytyy saada kaupunkiimme. Ja ylipäätään sanataiteen piirissä toimivia yhteydenpitofoorumeja kaivataan. Verkko ei yksin riitä.

Mikä runoudessa kiinnostaa, mitä runoista saa ja mitä niillä voi antaa?

Terhi: Minulle runous on ihmisen ääni, yhteiskuntamme ja kulttuurimme vastavoima ja omatunto. Kauneus. Runous lisää myös rohkeutta sanoa asiat omin sanoin. Runous avaa ajatuksen ja tunteen tasoja, joihin muilla ilmaisuvälineillä ei yllä.

Lealiisa: Mielestäni runous on synonyymi elämälle, ja jopa rukoukselle. Niin kuin kaikki taiteiden muodot ne antavat ihmiselle sitä, mitä he ovat valmiita vastaanottamaan. Ja jos halutaan olla kiinni tässä kiireharhassa niin: yksi runo on yksi hetki – jokaisella ihmisellä on sen verran aikaa.

Jos runouteen herää kiinnostus, mihin suosittelisitte tutustumaan?

Lealiisa: Lahti Sounds Poetry -blogiin.

Terhi: Yhdyn Lealiisan näkemykseen, ja lisään, että mieltymykset ovat aina henkilökohtaisia ja tilannekohtaisia. Lukeminen, oman ympäristön tarkkaileminen, havainnointi ja vuorovaikutus, rikastaa kaikkea kirjoittamista. Suomalaista uutta ja vanhempaakin runoutta on paljon saatavilla ja lähettyvillä kirjastoissa, kirjakaupoissa ja internetissä.

Jossain vaiheessa voi herätä kiinnostus omaan kirjoittamiseen. Miten (millä tyylillä) ja mistä olisi hyvä aloittaa?

Terhi: Suosittelisin aloittamaan sillä tyylillä, joka maistuu parhaalta. Esimerkiksi itse olen aloittanut tietokirjoittamisella. Runous on vain rikastuttanut sitä. Jollakulla toisella muunlainen kirjoittaminen (esimerkiksi näytelmät, kolumnit, proosa, sanoitukset) voivat rikastuttaa runojen kirjoittamista. Runous voi olla jollekulle se ominaisin ilmaisumuoto.

Lealiisa: Ottaa lyijykynän käteen ja ruutukantisen vihon
a) kirjoittaa omalla tyylillään juuri kaiken siitä hetkestä mitä aistii sillä hetkellä.
b) kirjoittaa samoilla välineillä 15 min lopettamatta, laittaa kännykän kellon soimaan
c) kirjoittaa joka aamu heräämisen ja unen rajamailla kaikkea mitä tulee mieleen
d) alkaa pitää päiväkirjaa
e) alkaa pitää unipäiväkirjaa
f) kiroittaa kirjeitä, postikortteja, sähköposteja
g) opettelee pysähtymään, aistimaan, tarkkailemaan, olemaan hiljaa ja kuuntelmaan
h) tyyli pitää olla oma, mutta näillä eväillä pääsee alkuun

Millainen on hyvä runo?

Lealiisa: Hyvä runo tavoittaa toisen ihmisen.

Terhi: Lukija löytää siitä itsensä, runon lukee alusta loppuun kiinnostuneena. Hyvä runo peilaa aikaansa ja ihmistä.

Miten uskotte/toivotte toimintanne kehittyvän?

Lealiisa: Toivomme, että tästä alkaa lahtelaisen runouden aikakausi, omaehtoinen ja totuudenmukainen, suora.

Terhi: Täytyy arvostaa omaa tekemistään. Haluamme, että runomme tavoittavat ihmisiä erilaisissa yhteyksissä. Runot on tarkoitettu kaikille.

Lealiisa: Ja toivomme, että se ei jää pelkäksi sisäpiiriksi. Eli toivomme, että LSP:n löytäisi myös isompi rinki, ympyrä.
Laajentuminen.