Hannu Kivilä: Lahtelaisen lukukirja
Lahti-seura / Lahden kaupungin museo 2007, 288 sivua
Hannu Kivilä on viime vuosina tullut tutuksi Hollolan Lahti -lehden lukijoille, onhan hänen tunnelmalliset Lahti-piirrokset kuvittaneet lehden sisältöä muutamaan otteeseen. Kivilä on kerännyt kannuksensa musiikin saralla, mutta on erittäin innokas kotiseutumies, siitä on tuskin epäilystä kun pitää kädessään hänen kokoamaansa ja toimittamaansa Lahtelaisen Lukukirjaa. Kirja ei suinkaan ole ensimmäinen Kivilän kirjoittama lahtelainen historiateos. Aiempiin julkaisuihin kuuluu mm. Lahden paikallisliikenteen historiaa käsittelevä vuonna 1997 julkaistu Markalla Möysään.
Lahtelaisen Lukukirja on julkaissut Lahden Kaupungin museon ja Lahti-seura vuonna 2007. Kirjan julkistamishetkestä on kulunut melkein kaksi vuotta, mutta kirjan tuoreus on säilynyt ja tullee säilymään tulevaisuudessakin. Siitä pitää huolen Kivilän harkitusti valitut aiheet, jotka eivät vanhene.
Lähes kolmesataasivuinen kirja sisältää noin 130 Lahteen liittyvää käsitettä ja konkreettisia asiaa: yrityksiä, paikkoja, katuja ja rakennuksia; vielä olemassa olevia tai vain pelkästään vanhemman polven muistoissa. Kivilä itse toteaa kirjasta: ”Lahtelaisen Lukukirja sisältää jo aiemmin monessa eri yhteydessä julki tuotua faktaa, mutta täysin uuteen muotoon tiivisteltynä ja ryhmiteltynä. Olen kahlannut läpi melkoisen määrän Lahdesta vuosikymmenien mittaan kirjoitettuna ja yhdistänyt mielestäni olennaisimmat palat tiiviiksi kokonaisuuksiksi.” Jokaiseen aiheeseen Kivilä on keskittynyt noin 2-4 sivun verran. Artikkeleita on kuvitettu aiheeseen sopivilla piirroksilla sekä vanhoilla lehti-ilmoituksilla ja mainoksilla. Lähteinä Kivilällä on ollut mm. sanomalehdet, vanhat kartanot, osoitekalenterit ja puhelinluettelot. Toki tärkeänä lähteenä on ollut lukuisat omakohtaiset tutustumismatkat Lahden ympäristöön.
Monet kirjassa mainitut kohteet ovat kaupungistamme kadonneet, toiset muuttaneet muotoa, rippeitä muistuttamasta menneistä. Huokutus olisi varmasti suuri moralisoinnille. Tätä Kivilä ei kuitenkaan onneksi tee. Hän vain toteaa miten asiat olivat ja miten ne nykyään ovat. Kirja perustuu vahvasti kirjoittajan omakohtaisiin kokemuksiin ja hän on onnistunut kirjoittaa ilman sentimentaalisuuden tuomaa rasittavuutta, etäisen viileästi, mutta silti lämpimästi Lahtea silitellen. Kivilä myöntää että ei etsi lahtelaisuuden syvintä olemusta, vaan jättää lukijan vastuulle tarkastella mikä tärkeää. Asiallisuudesta huolimatta, tekstit on kirjoitettu kevyesti ja helposti lähestyttävästi. Kirjaa onkin mukava lueskella itseään kiinnostavien aiheiden mukaan, mutta kirjan voi helposti lukea vaikkapa muutamassa osassa tai jopa kerrallaan.
Lahteen juuri muuttaneelle tai Lahtea tuntemattomalle kirja voi olla vaikea avautua ja jonkinlaisen perustieto auttaa paremmin avaamaan kirjassa esille tulevia asioista. Se ei tietenkään ole välttämätöntä, mutta suuremman ilon ja hyödyn siitä saa, jos paikoista tai asioista on omakohtaisia kokemuksia, jotka helpottavat omaksumista.
Kivilä kertoo yhtenä kirjan innoittajana olleen 1960-luvulla ilmestynyt Olli Järvisen Lahti Ennen Meitä -kirjan. Kaikesta päätellen Lahtelaisen Lukukirja kirja tullee olemaan monelle samanlainen innoittaja Lahtea kohtaan, joka saa meidät tutustumaan Lahteen. Kirja täyttää paikkansa ylivoimaisesti Lahti-kirjallisuudessa, ja en yhtään ihmettelisi jos kirja saisi jatkoa.