Lihamukin syönnin MM-kisat

Tapahtuman logo vuonna 2014 (Sauli Hirvonen)

Tapahtuman logo vuonna 2014 (Sauli Hirvonen)

Tänä talvena Lahdessa on eletty pientä Lihamuki-nostetta ja tämä Lahden erikoinen, on herättänyt kiinnostusta Lahden rajojen ulkopuolellakin. Rooster Pubissa on järjestetty vuodesta 2012 alkaen Lihamukin syönnin MM-kilpailut. Tapahtuma ajoittuu aina Ravintola Torvessa järjestettävien Rooster Festien aikaan helmikuun lopulla ja on osana pubin ns. Koistisklubin ohjelmistoa.
Lauantaina 22.2.2014 haarukoidaan jälleen mestari, kun edellisten vuosien mestari Jani-Petteri Uhrman saa vastaansa kaksi haastajaa.

Kisoja järjestävä Antti Vedenpää, miten kilpailijat valitaan MM-kisoihin?
-Kilpailijat ovat valittu aika pitkälti fiilispohjalta ja ehdotusten mukaan. Luonteeseen kuuluu, että aina haastajat ovat uhonneet ja aina on jäänyt luu käteen.
Tänä vuonna haastajia mestarille on vain kaksi, koska viime vuonna mitalisijoja jaettiin vain yksi, normaalisti kolme parasta menee suoraan seuraavalle vuodelle. Monelta jäi viime vuonna mukit syömättä kastikkeen tulisuuden takia kuulemma syömättä, vaikka liha itsessään oli hyvää.

Kuka on toimittanut/tehnyt kilpailun lihamukit?
-Ensimmäisenä vuonna mukit haettiin Jonen Grilliltä, mutta toisena vuonna mukit tehtiin itse, eli paistoin lihat itse ja mukeina käytettiin lasisia puolen litran oluttuoppeja. Tänä vuonna palataan juurille eli mukit haetaan vielä nimeämättömästä lihamukeja myyvästä paikasta.

Minkälainen huomioarvo kisoilla ja lihamukilla on ollut, minkälainen merkitys lahtelaisille?
-Kisat ovat olleet tarkoituksella kutsuvieraskisoja eli virallista, julkista osallistumista ei ole ollut.
Kovasti ihmisiä lihamukinsyönti kiinnostanut ja paikalla on aina ollut täysi baarillinen
ihmisiä ihmettelemässä ja kannustamassa. Lihamuki on osa lahtelaista identiteettiä ja siksi on tärkeää, että lihamukikisa on Lahessa ja että lihamukimestari on Lahtelainen.

Mitä voittajalle?
-Mestari saa palkinnoksi nimensä kiertopalkintoon, joksi on valikoitunut Lahen Sinisen peilikello eli viimesen päälle komee palkinto!

Kisojen tulevaisuus?
-Kisojen jatkuvuuden turvaamiseksi tärkeää olisi saada mukaan sponsoreita, joten kiinnostuneet voivat ottaa yhteyttä. Joka tapauksessa, tavoitteena on kasvattaa kisoja, että vuonna 2015 kilpailu olisi kaksipäiväinen: ensin karsinnat, joiden perusteella valitaan viisi finalistia.

Lihamukikisojen virallinen mainosvideo:

Lihamuki-arvostelut [päiv. 9.2.ja 10.2.]

Lahen Lehen aloitteesta, lihamukiraati arvostelee lahtelaiset mukit. Arviotilaisuuden tuloksista tekee toimittaja Janne Urpunen yhdessä valokuvaajan kanssa jutun Etelä-Suomen Sanomiin. Raadissa on mukana mm. hallitseva mestari sekä kilpailun järjestelyorganisaattori.

Juttu suunniteltiin alunperin julkaistavaksi Lahen Lehessä, mutta koska lehteä ei toistaiseksi julkaista, vinkkasin aiheesta tutulle freelancer-toimittajalle, joka tarjosi sitä ESS:ään. Arvostelu julkaistaneen 10.2.2014.

Arvostelupaikalta tihkuneiden tietojen mukaan, paikalla oli myös toinen ryhmä tekemässä juttua. [lisäys 22.2.2014: juttu luettavissa täällä]

Myös ruokala.net huomioi raatiin kuuluneen maailmanmestarin kommentit.

Lahen Lehteä tekemässä

Lahen Lehti ilmestyi vuonna 2008 paperisena lehtenä, jonka sisällöllinen taso oli ailahteleva. Aiheet olivat kiinnostavia, mutta useimpien itse kirjoittamieni juttujen kielioppi ja oikeinkirjoitus oli silmiinpistävän huonoa. Lehteä ei ole enää saatavilla ja muutama juttu on siirretty nettiin, oikoluettuna.

Edellisestä lehdestä toivottavasti jotain oppineena, viime syksynä aloin kypsyttelemään ideaa toisesta paperisesta lehdestä. Lehti oli alkuperäisen suunnitelman mukaan tarkoitus julkaista maalis-huhtikuussa. Tästä joudun kuitenkin tinkimään, kevättalvi on kiireistä aikaa ja koska lehden julkaisu vaatii taloudellisia panostuksia, joudun siirtämään julkaisuajankohtaa.

Juttua luvassa kuitenkin Lahti-tatuoinneista, (eräästä) puusepästä, Lahti-filmien  keräyksestä ja esittämisestä, tietysti lihamukista, tulevasta Lahti Block Party-tapahtumasta sekä Lahden skeittihallista.

Lehden edistymisestä lisää myöhemmin.

Pienoisrautateitä rakentamaan osa 2

Pienoisrautatieprojekti yllättäen edistyi ensimmäisen kirjoituksen jälkeen. Tästä saan taas kiittää jokapaikanhöylä-Tapsaa, joka oli jälleen auttamassa. Alustaksi kaavailema 11 millinen isolastuisella OSB-levyllä on taipumusta – taipuiluun, joten sen alle oli saatava kehikko tukemaan levyä.

OSB-levy ja kehikko

OSB-levy ja kehikko

Se ei saa olla liian massiivinen, jotta valmiin radan liikuttelu ei kävisi mahdottomaksi, mutta toisaalta tarpeeksi vankkaa, jotta alustan mahdolliset jalat voisi kiinnittää tukevasti. Pienoismallin maastonmuodot teen eristelevystä, joka on huokoista ja kevyttä.
Tapsan pajalla valmistui mäntylevystä hetkessä kehikko. Seuraavana vaiheena on kiinnittää se levyn pohjaan. Ehkä joudun vielä tasaamaan levyn toista reunaa, olinhan sen sahannut käsisahalla ostopaikalla, jotta se mahtui kaverin autoon.

Joulukuussa pääsin käväisemään Helsingissä ostoksilla. Valitettavasti Suomenlinnan vierailu jäi toiseen kertaan, kun aika vierähti kahdessa pienoisrautateitä sisältävässä harrastekaupassa, silmät kiiluen näpelöillen lähes jokaista tuotetta.
Lopulta kuitenkin mukaan ostoskoriin tarttui puhelinpylväitä ja figuureita sekä alennuksessa ollut kuvasto antamaan ideoita suunnitteluun.

Yliselle Viipurintielle muistomerkki torille?

Lahden kylä muodostui Hämeenlinnasta Viipuriin johtavan maantien varrelle. Tien olemassaolosta on viitteitä 1400-luvun alkupuolelta alkaen. Linjaus ei kaikilta osin ole tarkkaan selvinnut, ja Lahden kaupungin alueeltakin tie hävinnyt kokonaan, vaikka se on nähtävillä mm. Karjanlankadun, Möysänkadun ja Viipurintien linjauksissa. Tie kulki ennen Lahden kylän paloa asutustaajaman läpi, josta muodostui nykyinen Aleksanterinkatu. Tuolloin aikoinaan kylän läpi kulkeneestä tiestä oli niin hyötyä kuin haittaakiin: ihmisiä ja tavaraa kulki kylän läpi, ja aloilleen jäi varmasti muutama yritteliäs kauppias tai kädentaitaja, mutta myös vähemmän yrittelijäitä joutilaita aiheuttamaan häiriötä.

Torin kaakkoiskulma kesällä 2013.

Torin kaakkoiskulma kesällä 2013. Kiveyksellä voitaisiin luoda ikiaikaiselle tien muistomerkki Lahden kaupungin sydämeen. (Kuva Sauli Hirvonen)

Kesän 2013 torikaivauksissa löydettiin vanhaa tien pintaa torin kaakkoiskulmasta (kuvassa jotakuinkin oikeassa kulmassa), kuten ennakkoon oli tiedossa. Miten me lahtelaiset voisimme tuoda tämän vanhan maantien jälleen esille, muistuttamaan vuosisataisista yhteyksistä muualle maahan?

Muistomerkit torille ja Möysään

Kirjoitinhan muistomerkkiehdotuksesta jo ensimmäisen kerran vuonna 2013. Ehdotin tuolloin Hollolan Lahti -lehdessä 4/2013 tielle omaa muistomerkkiä ja lähetin tekstin nettisivujen kautta myös kaupungin edustajalle. Ehdotuksessani kirjoitin: “Tie voitaisiin rakentaa ‘uudelleen’ torille sille kohdin, jossa se oli sijainnut satoja vuosia. Tähän antaa mahdollisuuden torin tuleva uusi kiveys. Kun tie kivettäisiin erilaatuisella ja/tai -lajisella katukivellä, noudattaen kuitenkin torikiveyksen yhdenmukaisuutta, saataisin torin pintaan historiallisesti maantietä esittävä muistomerkkiväylä, joka tulisi konkreettisesti lahtelaisten nähtäville ja ehkä herättäisi kiinnostusta vanhaa tietä ja sen varrella sijainnutta palanutta kylää kohtaan.”

Tällä hetkellä uuden kiveyksen tekeminen ei ole tietenkään ajankohtaista.

Lähestyin keväällä useita tahoja sähköpostitse ehdottaen palaveria muistomerkkiaiheesta. Ehdotus otettiin hyvin vastaan ja pidimme aiheesta palaverin Lahden kaupunginmuseon Hannu Takalan ja Nastola-seuran Matti Oijalan kanssa. Tämän keskustelun pohjalta Ylinen Viipurintie on osana Lahden kaupunginmuseon tekemää historiapolkukarttaa. Tästä enemmän kunhan kartta valmistuu.

Lisäksi muutaman vuoden työn alla ollut Juuso Lehtisen ja Lahti-Seuran yhteisprojekti lahtikartalla.fi-sivu on vihdoin aukeamassa alkuvuodesta. Sivustolle on tulossa tietoa tien historiasta ja sen linjauksesta.

Edellä mainitut asiat ovat erinomainen alku. Tielle tarvitaan näkyvä merkki niillä paikoin missä se aikoinaan kulki, jotta sen historiallinen merkittävyys tulee esille. Tällainen voisi vaikkapa olla torille sijoitettu kilometritolppa-tyylinen muistomerkki, joka olisi pikemminkin taideteos.

Toinen huomion arvoinen paikka on entisten Ylisen Viipurintien ja Suuren Savontien risteys, joka on vielä nähtävillä Möysänkadulla. Risteys on ollut samalla paikalla vuosisatoja ja sen pitkän historian voisi tuoda esille vaikkapa tienviitoilla osoittamaan Viipuriin ja Savonlinnaan. Viitan ansiosta unohdettu vanha tienristeys tuotaisiin tuotaisiin nykyaikaan. Suuri Savontie tunnettiin jo 1550-luvulla  yleisenä tienä. Se on syntynyt todennäköisesti Olavinlinnan perustamisen aikoihin 1470-luvulla.

Lahden kehittyminen maakunnan keskukseksi oli monen asian summa. Rautatien valmistuminen yhdessä Vesijärven rannoille nousseen teollisuuden ja sataman kanssa olivat oleellisia asioita Lahden kehitykselle, vaikkeivat kylän alueella sijainneetkaan.

Jo kauan ennen rautatien saapumista, eteläisen Salpausselän pohjoispuolelle oli muodostunut tiivis kylä, jonka läpi kulki Ylinen Viipurintie. Tässä kohtaa Salpausselkää vanha maantie ikäänkuin ”poikkeaa” Salpausselän pohjoispuolelle, johon Lahden kylän on rakentunut. Lahden kylän ja maantien historiat ovat sidoksissa toisiinsa. Se on mielestäni tärkeää tiedostaa, sillä tie ja sen perintö ovat vanhinta rakennettua Lahtea.

Ehdotukseni johti siihen, että Lahden kaupunginmuseo laati selvityksen Ylisen Viipurintien linjauksista Lahden seudulla.

Olen koonnut Ylisen Viipurintiestä kaksiosaisen yhteenvedon. Ensimmäinen osa on luettavissa täällä ja toinen täällä.

[päivitetty 8.3.2010]

Ylistä Viipurintietä olen käsitelllyt Lahti-Seuran jäsenlehdessä Hollolan Lahti numeroissa 4/2013, 2/2015 ja 3/2017