Jutussa käyn lyhyesti läpi kaksi kokopitkää elokuvaa sekä yhden dokumentin, joita kaikkia yhdistää Lahti. Lahdessahan on laadukasta dokumenttituotantoa, ja monissa tuotannoissa on ollut mukana Päijät-Hämeen elokuvakeskus ry, jonka ylläpitämä elokuvateatteri Kino Iiris on paikallisille (dokumentti)elokuville ja ylipäänsä paikalliselle tuotannolle tärkeä esityspaikka.
Elokuvakeskus, yhdessä Lahden Videokuvaajien kanssa, on tuottamassa parhaillaan useampaakin paikallisdokumenttia. Viimeistelyä vaille valmis on Kari Vähävuoren ja Tertta Saarikon Lahden populaarikulttuurista kertova dokumentti. Lisäksi taiteilija Olavi Lanusta on tekeillä dokumentti, jota työstää Keijo Skippari. Sitä tullaan esittämään mm. Kino Iiriksessä.
Lahti on jäänyt hieman paitsioon näytelmäelokuvatuotantojen suhteen, Lahden sijaintia Helsingin läheisyydessä ei ole pystytty hyödyntämään. Suomen elokuvatuotanto on käytännön syistä (mm. logistiikka) keskittynyt Helsinkiin ja pääkaupunkiseudulle. Poikkeuksiakin on. Poria ”tallensi” 1980-luvulla Visa Mäkinen, joka kuvasi useita näytelmäelokuvia kotikaupungissaan kuten uusintaversiot Pekka Puupää -elokuvista.
Yle Areenaan tuli juuri katsottavaksi Mona ja palavan rakkauden aika -elokuva vuodelta 1983. Elokuva on kuvattu Lahdessa, ja se tulee selväksi jo ensimmäisissä kuvissa.
Viimeisimmät Lahdessa kuvatut (suurituotantoiset) elokuvat ovat Laitapuolen hyökkääjä, joka kertoo jääkiekkoilijan Marko Jantusen päihdekierteestä ja siitä selviytymistä. Kuulemani mukaan kuvauspäiviä Lahdessa ei kuitenkaan kertynyt kuin muutamia. ”Iso elokuva” oli myös Cheek-elokuva Veljeni vartija. Hiljattain sai ensi-iltansa lahtelaisen Janne Nykäsen Perhereissu-elokuva. Kokoperheen elokuvan pääosassa ovat lahtelaistubettajat Elina ja Sofia, ja ainakin elokuvan trailerissa näkyy tuttuja paikkoja Lahdesta.
Cheek-elokuvan tunnelmissa paikalliset poliitikot haaveilivat Lahdesta elokuvakaupunkina. Ehkä Lahti tarvitsisi oman visamäkisen, joka haluaisi toteuttaa (elo)kuvallisia visioitaan kaupungissamme.
Kuuma Kissa? (1968, 75 min)
Kevättalvella Yle Areenassa julkaistiin elokuva Kuuma Kissa? Se on sikäli harvoja täysimittaisia näytelmäelokuvia, joka on kuvattu Lahdessa. Tämä asia herätti keskustelua Facebookin Lahti-ryhmissä, joissa monet mm. muistelivat olleensa todistamassa elokuvan kuvauksia.
Elokuvan käsikirjoituksen on tehnyt Kerttu-Kaarina Suosalmi oman Neitsyt-romaaninsa pohjalta. Suosalmi tuli itselleni tutuksi vasta Irma Willman kirjoituksen myötä.
Elokuva on valmistunut vuonna 1968, jolloin Lahti oli voimakkaasti kasvava teollisuuskaupunki. Elokuva kertoo oppilaan ja opettajan suhteesta ja siihen liittyvistä mutkikkaista ihmissuhteista.
Elokuva alkaa kuvilla entisestä Niemen satamasta, jonka jälkeen kuljetaan jo satamaradalla. Pääosassa on nykyinen Salpausselän lukio, Iso-Paavolankatu sekä tietenkin keskusta. Elokuvan kaupunki esitetään Lahtena, ei vain tuntemattomana suomalaiskaupunkina.
Elokuva tarjoaa mielenkiintoista ajankuvaa.
Etsivätoimisto Henkka ja Kivimutka (2022, 97 min)
Lahdessa kuvattu fiktiivinen lastenelokuva Etsivätoimisto Henkka ja Kivimutka perustuu lahtelaiskirjailijan Kalle Veirron kirjasarjaan. En ole kirjoja lukenut, mutta tuotanto on etäisesti tuttu.
Elokuvan ovat ohjanneet ja käsikirjoittaneet Väinö Weckström ja Jarkko Felin. Päänäyttelijöistä Veetu Hietanen (JiiKoo) on lahtelainen; muita lahtelaisnäyttelijöitä elovassa ovat mm. Tapani Kalliomäki, Satu Säävälä ja Rami Rusinen.
Elokuvaa mainostetaan koko perheen elokuvana, mutta itse en saanut kovinkaan paljoa irti elokuvasta, kenties lapsille voisin sitä suositella.
Kiinnostavinta elokuvassa onkin kuvauspaikat, jotka sijoittuvat pääasiassa Launeelle ja Kerinkalliolle. Salinkallion entisestä koulusta on tehty Lahden koulu. Elokuva alkaa hienolla radiomastokuvalla, jossa nuori päätähti roikkuu toisessa mastossa tavoitellen sinne lentänyttä leijaa. En kerro, miten siinä lopulta kävi, mutta itse tykkäsin alun huimasta kiipeilykohdasta, ja se antoi mukavan potkun elokuvalle.
Tämäkin elokuva (kirjojen mukaisesti) sijoittuu Lahteen, johon viitataankin useissa yhteyksissä. Eräästäkin grillistä on saatavilla lihamukia.
Äitee – Sisulla voittoon (2022, 62 min)
Reilun tunnin pituinen dokumentti kertoo suomalaisen hiihtäjälegendan Siiri Rantasen tarinan. Mukana on runsaasti arkistomateriaalia useilta vuosikymmeniä ”Äiteen” uran varrelta. Uudempi videomateriaali koostuu useista lyhyistä haastatteluista, joissa useat Äiteen uraa seuranneet henkilöt antavat dokumentille runsautta. Yleiskuvauksissa on erityisesti hyödynnetty droonekuvauksia, ja dokumentti soljuu hyvin eteenpäin. Ajoittain palataan menneisiin kisoihin, pohditaan naisten takavuosien asemaa (hiihdossa), toisessa hetkessä käydään läpi hauskoja sattumuksia ja pohditaan Rantasen roolia niin hiihtäjänä kuin ihmisenäkin.
Dokumenttia esitettiin elokuvateatteri Kino Iiriksessä kesällä ja syksyllä, ja vapaaehtoiset lippumaksut lahjoitettiin lyhentämättömänä Lahden Hiihtoseuran nuorisourheilun hyväksi.
Elokuva on jatkossa nähtävillä vain tilausnäytöksinä.
Lahti-Seura valitsi vuonna 2020 Siiri Rantasen Vuoden lahtelaiseksi.
Artikkeli on julkaistu alunperin Hollolan Lahti -lehdessä 2/2022
