Liikennemerkeistä

Artikkeli on kirjoitettu kepeällä mielellä, mutta jutulla on paikkansa koskien lähiympäristön havainnoimisesta. Usein kuljemme lähiympäristössä tuttuja reittejä, välillä on kuitenkin hyvä ottaa pää pois puskasta ja tarkastella mitä uutta tai vanhaa jo ennestään näennäisen tuttu ympäristö tarjoaa. Joku kenties kiinnittää huomiota vastaleikattuun nurmeen, toinen kukkaloistoon ja kolmas ehkä tuijottaa liikennemerkkejä.
Vaikka tämän jutun pääosassa ovat liikennemerkit, jotka sinänsä ovat kiinnostavia – artikkeli kannustaa oman lähiseudun tarkkailuun ja yksityiskohtien löytämiseen.

Liikennemerkkikatsaus:

1. Neljän tien risteys ja kolme kolmiota. Kolmiot ovat Neljänkaivonkadulta ja Muorikujalta sekä Kullankukkulanpolun kevyen liikenteen väylältä tultaessa.

2. Nikkarinkadun ja Sinikantien risteyksessä joka suunnalta saapuvilla on stop-merkki. Tällaisia risteyksiä näkee usein Yhdysvalloissa.

3. Orimattilan Erkko-lukion pihalla on moottorikäyttöisellä ajoneuvolla ajokielletty -merkki on päivitetty omatoimisesti. Nyt päivitettykin merkki on vanhentunut uuden merkin tullessa voimaan viime vuoden kesäkuussa.

4. Pysäköintikieltoaluemerkki Salpauksen pihassa on asennettu väärinpäin. En tiedä, miten tieliikennelaki tulkitsee, jos pysäköi tähän? Teillä ja turuilla -blogi on myös tarttunut aiheeseen. Mitä sanoo tieliikennelaki?

5. Kisapuistossa 3 x moottorikäyttöisellä ajoneuvolla ajokielletty -merkkiä lisäkilvin.

6. Tuunattu töyssyjä-merkki. Tee-se-itse-halvemmalla.

7. Sotkujen ja tagien julkaisemisen suhteen olen erittäin kielteinen, mutta teen nyt poikkeuksen. Mytäjäisen bussipysäkille pääsee myös sukellusveneellä.

8. Loviisankadulla poliisilaitoksella oli varoitusvalo ja läpiajokielto Salininkadulle, koskiko myös Hämeen poliisilaitoksen poliisiautoja? Valoa en nähnyt koskaan toiminnassa, laitos siirtyi Hennalaan vuonna 2018.

9. Radansivunkatu. Kulku kevyelle liikenteelle, ja Puksulle. Puksu on erisnimi vaunuja vetävälle traktorille eli kaupunkijunalle.

10. Ahtialassa on yhdistetty kävelytie ja autotie? Ei tieliikennelain mukainen.

11.1 Tasoristys. Kevyen liikenteen ylikäytävä pakollisella pysähdyksellä ilman tasoristeysmerkkejä (lisätty myöhemmin) Lemminkäisenkadun päässä. Lisämausteen tuovat manuaalisesti avattavat portit.

11.2 Tasoristeys. Niemenkadulla kevyttäliikennettä junasta varoittaa varoituskolmiot lisäkilvillä. Autoille tasoristeysmerkkien lisäksi vilkkuva keltainen.

Liikennevaloista

Liikennevaloista olen kirjoittanut enemmn täällä. Alla kuitenkin vielä ajankohtaiset poiminta.
Eteläisen Kehätien valmisttua viime joulukuussa, esimerkiksi Uudenmaankadun valoristeyksiin on asennettu vihdoin yksiaukkoisia vihreitä nuolia kertomaan että vastaantulevilla on punainen valo, joten vasemmalle kääntyjille on vapaa kulku.
Tällaista samanlaista olen jo aiemmin ehdottanut Vesijärvenkadun ja Hämeenkadun risteykseen, kun Hämeenkadulta käännytään idästä tullessa Vesijärvenkadulle etelään. Kuva alla.

Muita merkkejä

Karjalankadun pienkerrostalon porttikongin vanha ”Varo lapsia” -merkki
Merkki lienee asennettu talon valmistuttua.

Rautatiehankkeet

Pendolino Lahden rautatieasemalla syyskuussa 2008.

Rautatiehankkeista on syksyllä paikallismedioissa kirjoitettu paljonkin, jatkan siitä vielä hieman, sivusinhan aihetta Hollolan Lahti 2/2020 -lehden pääkirjoituksessa, jossa kirjoitin: “On tärkeää palauttaa aika ajoin mieleen se, ettei rautatie ja sen rakentaminen ollut itsestäänselvyys.” “Nykyhankkeista Lahden kannalta kiinnostavin lienee Itärata, jonka yksi linjaus on suunniteltu kulkevaksi (Helsinki-Vantaa) lentoasema-Porvoo-Kouvola.”

Muutama päivä Hollolan Lahden ilmestymisen jälkeen mediassa ryöpsähti – ei suinkaan kirjoitukseni takia.

Yle otsikoi 30.9.: “Porvoo-Kouvola-reitti veti pitemmän korren itäsuunnan ratavalmistelussa”. Jutussa selviää että aiemmassa selvityksessä mukana ollut Lahti-Heinola-Mikkeli -ratalinjaus oli pudonnut pois vaikka se oli kustannus–hyöty -suhteiltaan oikoradoista paras.

Lokakuussa alkoi kuhina. Etelä-Suomen Sanomat uutisoi 2.10. : “Kaukojunaliikenne uhkaa itäradan mukana siirtyä pois Lahdesta – päijäthämäläiset päättäjät tyrmistyivät suunnitelmista” .

Yle Lahti kertoi 14.10.: “Liikenneministeriön Itärata-linjaus löi Lahden ällikällä: uusi rata veisi kaukojunavuorot kaupungista”. Jutussa liikenneministeriön neuvotteleva virkamies Kaisa Kuukasjärvi toteaa: “Alustavien keskustelujen pohjalta kävi ilmi, että alueiden ja kuntien enemmistö kannatti huomattavasti enemmän kahta muuta (Porvoo-Kouvola, Porvoo-Kotka) ratalinjausta.” Lahti ei vastausta niellyt. Jutussa Lahden kaupunkikehitysjohtaja Olli Alhon mukaan sitä ei virallisesti edes Lahdelta kysytty.

Väyläviraston toukokuussa julkaistun selvityksen jälkeen oikoratojen vaikutusalueella olevat kunnat kutsuttiin liikenneministeriöön neuvonpitoon. Kuntien piti elokuun loppuun mennessä päättää, haluavatko ne olla mukana hankeyhtiössä. Lahden kaupungin mielestä yhtiölle ei ollut tarvetta ja se päätti, ettei se ole mukana Itärata-hankeyhtiössä. Lahti vetosi keväällä tehtyyn Väyläviraston selvitykseen, jonka mukaan nykyisten ratojen kunnostaminen olisi kustannuksia ja hyötyä ajatellen paras vaihtoehto: Väyläviraston arvion mukaan pelkästään nykyisten ratojen parannus nopeuttaa matka-aikoja itään. Uudet itäiset oikoradat eivät toisi yksin merkittäviä hyötyjä matka-aikoihin.

Liikenne- ja viestintäministeriön mukaan idän raideyhteyksien hankeyhtiöneuvotteluja jatketaan Porvoon ja Kouvolan kautta kulkevan linjauksen mukaisesti. Lahden kaupunginjohtaja Pekka Timonen ihmettelikin, miksi hyötysuhteeltaan huonoksi todettua hanketta viedään nyt eteenpäin. Väylävirasto ei ole tyrmännyt mitään vaihtoehtoa vaan sysää vastuun poliitikoille.

Etelä-Suomen Sanomat on pääkirjoituksissaan ottanut voimakkaasti kantaa Itärataan tai oikeastaan sen tarpeettomuuteen ja pyrkinyt voimakkaasti kyseenalaistamaan koko hankkeen mielekkyyttä (taloudellisuutta). Tarvitaankin tervettä nurkkakuntaisuutta, onhan kyseessä suurista investoinneista ja niiden pitkäaikaisista vaikutuksista. Maakuntamme etua eivät aja ketkään muut kuin päijäthämäläiset itse. Tämä on hyvä pitää mielessä – etenkin edustakuntavaaleissa, kun äänestetään Hämeen vaalipiirissä.

Myös lahtelaisilla poliitikoilla on peiliin katsomisen paikka: Rautatietä – tai ylipäänsä mitään muutakaan – ei kannata pitää itsestäänselvyytenä; muuten se on menetetty. Tällä en suinkaan tarkoita että kerran kuussa on käytävä ratapihalla suukottelemassa kiskoja vaan että valtakunnan tasolla on istuttava oikeissa ”pöydissä” ja varmistettava alueen intressit.

Lahti on kuitenkin mukana Suomi-radan hankeyhtiössä ja radan suunnittelu saadaan käyntiin. Rata tarkoittaa Tampere-Riihimäki-välille lisäraiteen tai kokonaan uuden radan. Suunnitelmaan kuuluu myös Lentorata, joka yhdistäisi lentoaseman kaukojunaliikenteen piiriin.

Suomi-radan ja Turun tunnin junan suunnittelua varten perustetaan kaksi osakeyhtiötä: Suomi-rata Oy ja Turun Tunnin Juna Oy. Suomen valtion osuus kummassakin yhtiössä on 51 prosenttia.

Pekka Timonen toteaa: ”Suomi-radan hankeyhtiön perustaminen vahvistaa Lahden seudun kilpailukykyä ja vauhdittaa Radanvarren kehittämistä. Lahti saa Lentoradan myötä suoran ja nopean yhteyden Helsinki-Vantaan lentoasemalle ja laajasti myös itäiseen ja pohjoiseen Suomeen. ”

Suomi-rata on myös mainittu Lahden kaupungintalousarviossa yhtenä vahvuutena.

Raideliikenteeseen panostaminen on tärkeää. Itäradan suunnitelmissa Liikenne- ja viestintäministeriössä tuntuu olevan luotijunavaihe päällä. Täytyy toivoa ettei vauhtisokeus peitä ministeriön silmiä ratojen hyötylaskelmilta. Pelkästään ideologisista motiiveista kumpuavat päätökset tuppaavat epäonnistumaan.

Artikkeli on julkaistu alunperin Hollolan Lahti -lehdessä 3/2020

 

Tulevaisuudessa Lahteen kulkevat vain paikallisjunat?

 

Rautatieviikonloppu (päiv. 14.9.)

Riihimäki-Pietari-rautatie täytti kuluvan vuoden syyskuun 11. päivänä 150 vuotta. Isot juhlat jäivät pitämättä ja juhlajunat ajamatta koronan takia. Väyläviraston nettisivulla Pietarin radalla on oma sivu, jonka kautta pääsee tutustumaan verkkonäyttelyyn.

Radanvarsikunnat ovat järjestäneet monenlaista tapahtumaa. Lahden kaupunginmuseo järjestää luentosarjan, rautatieharrastajat ja muut kulttuuritahot ovat huomioineet Lahdelle tärkeän tasavuoden omassa toiminnassaan. Lahden rautatieharrastajat ja Lahti-Seura järjestivät rautatieaiheisen näyttelyn Lahden pääkirjastoon syyskuun ajaksi. Kuulemani palaute on ollut pelkästään positiivista.

Lahden kaupunki ei tätä tärkeää päivää juurikaan huomioinut, vaikka rautatieharrastajat olivat jo viime vuonna toivoneet jonkinlaista huomionosoitusta tulevalla juhlavuodelle. Yle Lahti lähetti aiheeseen liittyviä haastatteluja (ainakin Kouvolasta), muista paikallismedioista silmään ei osunut sen suurempaa mainintaa radan tasavuosista.

Virallisen Pietarin radan vuosipäivän yhteydessä, viikonloppuna (12.-13.9.) ajettiin höyryjunalla Lahdesta Heinolaan. Vaikka matka suuntautuikin vuonna 1932 valmistunutta rataa pitkin Heinolaan, olisi ajoja voinut markkinoida kaupungin viestinnän tai matkailun sosiaalisen median eri kanavissa pienellä vaivalla.
Vierumäen kylä oli sen sijaan ajojen tiedottamisen suhteen erittäin aktiivinen. Kylän sometilit täyttyivät hienoista höyryjuna- ja tapahtumakuvista.

Viikonlopun Haapamäen museoveturiyhdistyksen Pikku-Jumbo-veturin (Tk3 1136) vetämät höyryjunat osuivat Pietarin radan vuosipäivän tienoille, liittyivät ajot Heinolan radan valmistumisen ajankohtaan. Lahden ja Heinolan välinen rautatie otettiin käyttöön 10. päivä syyskuuta 88 vuotta sitten. Topparoikka ry:n järjestämä Vierumäen rautatieaseman Heinolan rata -päivä on jokasyksyinen tapahtuma. Kokonaisuudessaan tapahtuma oli onnistunut, väkeä oli mukavasti molempina ajopäivinä ja aseman ympäristössä oli kiva kuhina.

Lahden rautatieharrastajat Topparoikka ry:n ja Museojunalla Heinolaan järjestämien Lahden seudun museojuna-ajot on todettu toimivaksi lähimatkailupalveluksi ja ne ovat vakiinnuttaneet paikkansa jokakesäisinä tapahtumakokonaisuuksina.

HMVY:n lauantain ensimmäinen juna on pysähtynyt Vierumäen rautatieasemalla. Heinolan radan -päivä houkutteli mukavasti väkeä Vierumäelle. (Kuva Sauli Hirvonen)

Juna on lähtenyt Vierumäelta kohti Heinolaa. Paikalla oli myös asiaankuuluvia ajoneuvoja. (Kuva Sauli Hirvonen)

 

Jaksonkatu on avattu

Lahden rautatieasemalla on tapahtunut viime vuosina paljonkin. Asema ja ratapiha uusittiin vuosina 2005-07 oikoradan rakentamisen yhteydessä. Vuonna 2016 avattiin matkakeskus, kun linja-autoterminaali siirtyi rautatieaseman yhteyteen.

Radan varsi on tulevina vuosina kaupungin tärkeimpien uudisrakennuskokonaisuuksia: Aseman ja keskustan välistä valtatie siirtyy uudelle eteläiselle kehätielle ja Askonkatu linjattiin osittain uudelle paikalle ja sen varrelle valmistui hiljattain ensimmäinen kerrostalo.

Askonkadun uusi kerrostalo.

Aseman länsipuolelta purettiin vuonna 1960 valmistunut postitalo sekä vuonna 1963 valmistunut tullin rakennus. Tämän jälkeen rakennettiin uusi saattoalue, niin että Jaksonkadusta tehtiin läpiajettava länteen ajettaessa. Jaksonkatu muodosti uuden risteyksen Salininkadun kanssa.
Kaupungin sivuilla todetaan, että: ”Saattoalueen ja Jaksonkadun liittymäalue on toteutettu tilapäisratkaisuna, sillä alueesta muodostuu myöhemmin, liiketilojen ja mahdollisen hotellin toteutuessa Asematori-alue.”
Toivottavasti saattoalue säilyy muodossa jos toisesssa aseman alueella. Näin parannetaan liikenneturvallisuutta ja liikenteen joustavuutta. Esimerkiksi aseman eteläpuolelle samanlainen ratkaisu olisi hyvä.

Jaksonkadusta tuli läpiajetteva saattoalueen myötä. Alue on oikealla.

Jaksonkatu ja Salininkatu muodostavat uuden risteyksen.

Vanha Jaksonkadun tienpohja ja reunakivet näkyvät vielä maastossa. Vasemmalla paikoilleen jäänyt tullin portinpylväs.

Jaksonkatu itään.

Jaksonkatu länteen.

Uusia liikennemerkkejä Jaksonkadun länsipäässä.

Kuukausi sitten voimaan tulleen uuden tieliikennelain Jaksonkatu sai kokovalkoiset sulkuviivat sekä uudet liikennemerkit.

Lue lisää:
Matkakeskuksen länsipuolella rakenteilla ollut Jaksonkatu on avattu liikenteelle (Lahden kaupunki)
Matkakeskuksen sumppuun puhkaistiin uusi väylä (Yle Lahti)

 

 

Lahden eteläinen kehätie

Vuonna 2018 käynnistynyt Lahden eteläisen kehätien eli valtatien 12:n rakentaminen on edennyt aikataulussa. Tie Hollolan Kukonkoivusta Lahden Kujalaan valmistuu ajallaan.
Vuosikymmenten väännön jälkeen Väylävirasto, Lahden kaupunki ja Hollolan kunta solmivat lähes 50 vuotta vireillä olleen hankkeen toteuttamissopimuksen keväällä 2017.
Launeen ohitie oli siis esillä ensimmäisen kerran jo 1960-luvulla. Tien eri vaiheista voi lukea (ladattava linkki pdf-muodossa) (silloisen Liikenneviraston) projektipäällikön Juha-Pekka Hämäläisen artikkelista.

Kirjoitin vuonna 2010 pohdiskelevan artikkelin rakentamisen ja tien käytön vaikutuksista. Hiljattain Omalähiössä julkaistu Juhani Melasen artikkeli palautti aiheen jälleen mieleeni. Puhdas Laune -kansanliikeen esilletuomat huolet olivat toki ymmärrettäviä ja varmasti myös aiheellisia.
Tämä juttu ei kuitenkaan ole vastine kellekään tai millekään, ainoastaan päivitys tuohon aiempaan kirjoittamaani juttuun. Käyn tässä läpi lyhyesti Launetta puoltavat perustelut.

Uudenmaankadun sillan valutöiden valmistelut. Kuvattu huhtikuussa 2018.

Lahdessa valtatie 12 oli ainoita kaupungin halki kulkevia valtateitä Suomessa, eikä sille ollut olemassa nykyisessä tieverkostossa realistisia vaihtoehtoisia reittejä, paitsi rakentamalla kokonaan uusi. Päätös on ollut tulppana maankäytön ”tehostamisessa” niin keskustassakin kuin Etelä-Lahdessa. Onkin ollut merkillistä että yleisesti kaupunkialueen toimivuuden ja viihtyvyyden kannalta valtatie on kulkenut keskustan läpi noinkin pitkään. Täytyy muistaa että valtatien liikenne siirtyi Aleksanterinkadulta nykyiselle paikalleen Mannerheiminkadulle 1980-luvun alussa.

Uudelle ohitiellä oli vaihtoehtoina olivat Laune ja Renkomäki, joiden välillä suurin vääntö käytiin 1990-luvulta lähtien. Lahti ja Tiehallinto (nyk. Väylävirasto) olivat ilmoittaneet etteivät ne kannattaneet Renkomäen linjausta. Launeen linjausta vastustettiin voimakkaasti tien aiheuttamien melu- ja ympäristöhaittojen ja yhdyskuntarakenteen pirstaloitumisen takia. Tämän tulkinnan mukaan Launeen linjaus on ollut oikeastaan relevantti 1960-luvun jälkeen eli siitä asti kun ohitietä on kaavailtu. 1960-luvun suunnitellun Launeen linjauksen maastokäytävävaraus on ollut nähtävillä ympäristössä aina näihin päivään asti. Kun katsoo 1960- ja 1970-lukujen karttoja Etelä-Lahtikin oli tuolloin suhteellisen harvaan asuttua, alue oli pääasiassa peltoa ja metsää. Päätöksen venyessä eteläinen Lahti on rakentunut, saaden runsaasti asumista ja palveluita; yhdyskuntarakenne on tiivistynyt ja täten myös liikenne on lisääntynyt. Toki 1960-luvun autoiluun liittyvällä edistysuskolle on syytä suhtautua kriittisesti. Oliko tuolloin (oikeaa) tarvetta ohitielle vai oliko kehätieajattelu laajemmin ajan henkeen liitetty yksityisautoilun ihannetta? Ehkä tarve nähtiin tulevaisuudessa?

Joka tapauksessa alueen maankäyttö on vuosikymmenten saatossa johtanut siihen että ohitiestä on muodostunut sisäiseen liikenteeseen tarkoitettu kehätie. On ennustettu, että tie vähentäisi liikennettä eteläisen kaupungin sivukaduilla. Olisi toivottavaa että erityisesti osa keskustan läpi kulkevasta pohjois-eteläsuuntaisesta liikenteestä siirtyisi kehätielle.

On tosin vaikea ennustaa miten ja kuinka paljon kaupunki kasvaa etelään. Se seikka tietysti liittyy poliittisiin päätöksiin sekä yleisesti yhteiskunnan trendeihin. Onkin tietysti mahdollista että Hollolan ja Renkomäen välinen tieosuus joskus perusparannetaan.  Rakentamalla Renkomäkeen kokonaan uusi tie ainakin maallikon näkökulmasta sen ympäristövaikutukset tulisivat olemaan suuremmat kuin Launeen kehätien rakentamisella.

Uusi Loviisan radan silta entisen Pippon moottoriradan tuntumassa. Radan ali kulkee jatkettu Vanhanradankatu, jota kautta Kehätieltä pääsee mm. Lotilan teollisuusalueelle. Kuvattu syyskuussa 2019.

Oikeastaan eteläisen kehätien rakentamisen puolesta muutamia selkeitä etuja:

– Keskustan läpi kulkeva läpiajoliikenne saadaan (vihdoin) pois.
– Henkilövanhinko-onnettomuudet vähenevät
– Kehätie palvelee kaupungin sisäistä liikennettä ja purkanee sumppuja muualta.
– Vaarallisten aineiden kuljetukset vähenevät herkällä pohjavesialueella. Toki aineita kulkee edelleen rautateitse, ja uusikin tie kulkee osittain pohjavesien muodostumisalueella, mutta nyt riskit ovat pienemmät.
– Etelä-Lahtea voidaan nyt markkinoida mm. pääkaupunkilaisille asukkaille ja uusille yrityksille, onhan alue ”hyvien palveluiden ja erityisesti liikenneyhteyksien äärellä”.
– Kaupunkirakennetta voidaan tiivistää mm. uudisrakentamisen myötä, vrt. Hämeenlinnan kauppakeskus moottoritien päällä.

Uudelta Ajokadun sillalta kuvattu Liipolan tunnelin suuntaan keväällä 2020.

Hankkeen kokonaiskustannuksen arvioidaan olevan 275 miljoonaa euroa. Vt 12 Lahden eteläisen kehätien osalta investointikustannuksen arvioidaan olevan 258 miljoonaa euroa ja Mt 167 Lahden eteläisen sisääntulotien 17 miljoonaa euroa. Valtion rahoitusosuus on 72 % (198 miljoonaa euroa) ja Lahden kaupungin ja Hollolan kunnan yhteinen rahoitusosuus 28 % (77 miljoonaa euroa).

Lahden maksettavaksi tulee siis n. 77 miljoonaa euroa. Kuten Melanenkin kirjoituksessaan aiheellisesti kysyy, mitä sillä summalla saadaan. Varmastikaan suoria taloudellisia hyötyä ei pystyä laskemaan, mutta vuosikymmenten sijoitus mahdollistaa muita välillisiä tuottavia yhteiskunnalle hyötyjä, kuten edellä listasin.

Liikenteen lisääntyminen aiheuttaa melu- ja ympäristöhaittoja sekä em. riskejä pohjavesialueille. Lahti on aikoinaan rakennettu ”väärään” paikkaan esim. (pohja)vesiä ajatellen, tämän sai kirkas Vesijärvikin sai aikoinaan tuntea. Valtatien säilyttäminen olisi nykyisessä tilanteessa huonoin vaihtoehto.
Tulevaisuutta on vaikea ennustaa, mutta tie tullee parantamaan liikenteellisiä olosuhteita ja asukasviihtyvyyttä.

Lisätietoja:
Mielipide: Omalähiö: Eteläinen kehätie valmistuu: Mitä hyötyä Lahdelle 70 miljoonan euron sijoituksella?
Artikkelisarja: Moottori-lehti
Virallinen sivu: Väylävirasto
Facebook: Vt 12 Lahden eteläinen kehätie