Ahtialassa kylässä

Julkaistu 25.12.2009 , kirjoittanut Sauli Hirvonen

Joulupäivänä oli hyvää aikaa tutustua Lahteen. Auringon paistoi ja mihinkään ei ollut kiire: auto alle ja Ahtialaan. Rautatieharrastajan kannalta Ahtiala on mielenkiintoinen kohde, halkoohan aluetta vuonna 1932 valmistunut Lahti-Heinola rautatie. Tämä osuus on hyvin romanttinen, kun vertaa nykyaikaisiin betonipölkkyisiin ratoihin. Radalta loppui henkilöliikenne toukokuussa 1968, tavaraliikennettä on nykyäänkin sekä viime vuosina radalla on liikennöinyt myös museojunia.

Kymmenen-viisitoista(?) vuotta sitten Ahtialaan tutustuin pyörän selässä – tietenkin seuraillen rautatietä. Satunnaisia käyntejä lukuunottamatta, Ahtiala on jäänyt harmittavasti aika vieraaksi. Tämänkertaisella valokuvausreissulla oli tarkoitus ikuistaan kaikki rataosan tasoristeykset Lahden kaupungin alueelta. Se toki toteutui ja sen lisäksi heräsin kaupunginosan elävään rosoisuuteen ja monimuotoisuuteen: uutta ja vanhaa rinnakkain.

Ahtiala on hyvin laaja ja monikerroksinen kaupunginosa, lähes tulkoon pikkukaupunkimainen. Se on ymmärrettävää: alueella on vanha historia ja 1970-luvulla Ahtialasta suunniteltiin 60 000 asukkaan satelliittikaupunginosaa, Lahden toista keskustaa. Nämä suunnitelmat eivät kuitenkaan toteuteneet siinä mittakaavassa, mutta rakenteen tiivistäminen on jatkunut näihin päiviin saakka ja jatkuu tulevaisuudessakin.

Riitta Niskanen kirjoittaa Ahtialan asemasta Euroopan rakennusperintöpäivien julkaisussa Lähdön ja saapumisen paikat 2006 –artikkelissa:

”Ahtialaan tehtiin rautatiepysäkki
Lahden liikenneolot paranivat suuresti 1930-luvun alussa, kun Lahden uusi asemarakennus ja sen viereinen alikäytävä rakennettiin ja junayhteys Heinolaan avattiin. Rautateille oli ilmestynyt kilpailija, linja-auto. Sen lyömiseksi rataverkkoa alettiin laajentaa.
Pysäkeillä ja seisakkeilla käytettiin tyyppipiirustuksia, jotka laadittiin Valtionrautateiden omassa huonerakennustoimistossa. Vuonna 1956 Nastolasta Lahteen liitetyssä Ahtialassa on jäljellä lähes täydellinen puinen asemakokonaisuus, vaikkakaan ei enää alkuperäisessä käytössään. Asema on vaatimaton ja mittasuhteiltaan perinteinen. Koivurivi ja korkeat jalokuuset ovat Ahtialan asema-alueen runko. Rakennukset on sijoitettu suoran raitin varrelle, rehevän puistomaisen puuston keskelle.”

Ahtialan taustoista Wikipediassa.

Alla muutamia mielenkiintoisia kohteita radan varrelta Ahtialasta ja Kunnaksesta.

Muuntaja

Tyylikäs tiilinen muuntaja Ahtialantien varrella. Kuva otettu Rantaraitin tasoristeyksessä, jossa joku vuosi sitten jäi tiekarhu junan jyräämäksi.

Kioski

Ahtialan elintarvike kioski Peltokummunkadulla. Minimalistisen ja parakkimaisen rakennuksen sisältä löytyy kaikki palvelut.

Asema

Ahtialan asema Koulumäentien päässä, kuvattu ujosti takapuolelta. Nykyään yksityiskäytössä. Kuva junasta asemalla vuodelta 1971 sekä uudempi kuva asemasta vuodelta 2005.

Lähikauppa

Ahtialantie 202, Kunnas. Lähikauppa.

Paloasema

Ahtialan VPK:n rakennus Eskolanmäentiellä. Rautatien kilometritolppa näyttää 140 km (Helsingistä).

Vanha liikerakennus

Käytöstä poistunut liikerakennus Ahtialan ja Ohrapääntien risteyksessä. Tasoristeys merkki varoittaa muutaman sadan metrin päässä olevasta ylikäytävästä.

Artikkelia päivitetty 26.2.2010

Kirja-arvio: Lahtelaisen lukukirja

Julkaistu 30.10.2009 , kirjoittanut Sauli Hirvonen

Vastaa

Hannu Kivilä: Lahtelaisen lukukirja
Lahti-seura / Lahden kaupungin museo 2007, 288 sivua

Hannu Kivilä on viime vuosina tullut tutuksi Hollolan Lahti -lehden lukijoille, onhan hänen tunnelmalliset Lahti-piirrokset kuvittaneet lehden sisältöä muutamaan otteeseen. Kivilä on kerännyt kannuksensa musiikin saralla, mutta on erittäin innokas kotiseutumies, siitä on tuskin epäilystä kun pitää kädessään hänen kokoamaansa ja toimittamaansa Lahtelaisen Lukukirjaa. Kirja ei suinkaan ole ensimmäinen Kivilän kirjoittama lahtelainen historiateos. Aiempiin julkaisuihin kuuluu mm. Lahden paikallisliikenteen historiaa käsittelevä vuonna 1997 julkaistu Markalla Möysään.

Lahtelaisen Lukukirja on julkaissut Lahden Kaupungin museon ja Lahti-seura vuonna 2007. Kirjan julkistamishetkestä on kulunut melkein kaksi vuotta, mutta kirjan tuoreus on säilynyt ja tullee säilymään tulevaisuudessakin. Siitä pitää huolen Kivilän harkitusti valitut aiheet, jotka eivät vanhene.

Lähes kolmesataasivuinen kirja sisältää noin 130 Lahteen liittyvää käsitettä ja konkreettisia asiaa: yrityksiä, paikkoja, katuja ja rakennuksia; vielä olemassa olevia tai vain pelkästään vanhemman polven muistoissa. Kivilä itse toteaa kirjasta: ”Lahtelaisen Lukukirja sisältää jo aiemmin monessa eri yhteydessä julki tuotua faktaa, mutta täysin uuteen muotoon tiivisteltynä ja ryhmiteltynä. Olen kahlannut läpi melkoisen määrän Lahdesta vuosikymmenien mittaan kirjoitettuna ja yhdistänyt mielestäni olennaisimmat palat tiiviiksi kokonaisuuksiksi.” Jokaiseen aiheeseen Kivilä on keskittynyt noin 2-4 sivun verran. Artikkeleita on kuvitettu aiheeseen sopivilla piirroksilla sekä vanhoilla lehti-ilmoituksilla ja mainoksilla. Lähteinä Kivilällä on ollut mm. sanomalehdet, vanhat kartanot, osoitekalenterit ja puhelinluettelot. Toki tärkeänä lähteenä on ollut lukuisat omakohtaiset tutustumismatkat Lahden ympäristöön.

Monet kirjassa mainitut kohteet ovat kaupungistamme kadonneet, toiset muuttaneet muotoa, rippeitä muistuttamasta menneistä. Huokutus olisi varmasti suuri moralisoinnille. Tätä Kivilä ei kuitenkaan onneksi tee. Hän vain toteaa miten asiat olivat ja miten ne nykyään ovat. Kirja perustuu vahvasti kirjoittajan omakohtaisiin kokemuksiin ja hän on onnistunut kirjoittaa ilman sentimentaalisuuden tuomaa rasittavuutta, etäisen viileästi, mutta silti lämpimästi Lahtea silitellen. Kivilä myöntää että ei etsi lahtelaisuuden syvintä olemusta, vaan jättää lukijan vastuulle tarkastella mikä tärkeää. Asiallisuudesta huolimatta, tekstit on kirjoitettu kevyesti ja helposti lähestyttävästi. Kirjaa onkin mukava lueskella itseään kiinnostavien aiheiden mukaan, mutta kirjan voi helposti lukea vaikkapa muutamassa osassa tai jopa kerrallaan.

Lahteen juuri muuttaneelle tai Lahtea tuntemattomalle kirja voi olla vaikea avautua ja jonkinlaisen perustieto auttaa paremmin avaamaan kirjassa esille tulevia asioista. Se ei tietenkään ole välttämätöntä, mutta suuremman ilon ja hyödyn siitä saa, jos paikoista tai asioista on omakohtaisia kokemuksia, jotka helpottavat omaksumista.

Kivilä kertoo yhtenä kirjan innoittajana olleen 1960-luvulla ilmestynyt Olli Järvisen Lahti Ennen Meitä -kirjan. Kaikesta päätellen Lahtelaisen Lukukirja kirja tullee olemaan monelle samanlainen innoittaja Lahtea kohtaan, joka saa meidät tutustumaan Lahteen. Kirja täyttää paikkansa ylivoimaisesti Lahti-kirjallisuudessa, ja en yhtään ihmettelisi jos kirja saisi jatkoa.

Rakennetun ympäristön haasteet

Julkaistu 11.9.2009 , kirjoittanut Sauli Hirvonen

Vastaa

Lahden arkkitehtuuripoliittinen ohjelma APOLI on hanke, jonka tarkoituksena on parantaa ympäristön laatua ja ottaa huomioon kaupungin yksilölliset piirteet kaupunkiympäristön rakentamisessa. Ohjelmasta on laadittu luonnos, joka on nähtävillä APOLIn nettisivuilla ja asiasta on järjestetty kaksi yleisötilaisuutta, touko- ja elokuussa. Lahtelaisilla oli mahdollisuus antaa palautetta ohjelmasta sekä rakennetusta ympäristöstä APOLIn nettisivuilla 31.8. asti.
Arkkitehtuuripoliittisen ohjelman pääpiirteitä valottaa kaavoitusarkkitehti Hannu Tylli.

Mitä tarkoittaa APOLI ja miksi se on kännistetty? Keitä ja mitä tahoja siinä on mukana?
APOLI-lyhenne on vakiintunut termi arkkitehtuuripolitiikasta. Valtio laati arkkitehtuuripoliittisen ohjelmansa hieman yli 10 vuotta sitten, jonka jälkeen useat kunnat ja alueet ovat tehneet omia paikallisia ohjelmiaan. Lisätietoa valtion APOLIsta ja paikallisista apoleista löytyy: http://www.apoli.fi/. Lahden arkkitehtuuripoliittisen ohjelman tarkoitus on edistää rakennetun ympäristön hyvää laatua ja huomioida rakentamisessa lahtelaisen ympäristön erityispiirteet. Julkinen rakentaminen on
esimerkkinä muulle rakentamiselle, joten APOLIn tavoitteet koskevat erityisesti kaupungin omaa toimintaa. Ohjelmassa esitetään periaatteellisia tavoitteita ja käytännön toimenpiteitä rakentamisen laadun nostamiseksi sekä kaupungin omissa että yksityisissä rakennushankkeissa. Ohjelman valmistelusta vastaavassa työryhmässä on edustajia Lahden kaupungin tekniseltä ja ympäristötoimialalta, kaupungin museolta sekä yksityiseltä sektorilta.

Minkälaista palautetta ohjelma on tähän mennessä saanut?
Lahden APOLIn luonnosta oli mahdollisuus kommentoida 13.5. – 31.8.2009 välisenä aikana. Palautetta tuli runsaasti ja ohjelma on saanut pääosin varsin positiivisia kommentteja. Monet palautteen antajat ovat pitäneet hyvin tärkeänä, että Lahden ohjelman valmistelu on käynnistetty.

APOLIsta on järjestetty kaksi yleisötilaisuutta? Minkälainen on näiden
tilaisuuksien tarkoitus ja anti on ollut?
Luonnosvaiheen aikana järjestettiin kaksi yleisötilaisuutta, joista ensimmäinen pidettiin arkkitehtuuriseminaarin muodossa 13.5.2009 ja toinen keskustelutilaisuutena 18.8.2009. Tilaisuuksista saatiin hyvää evästystä ohjelman jatkotyöskentelyyn. Mielestäni arkkitehtuuriseminaarista olisi hyvä saada vuotuinen tapahtuma APOLIn hyväksymisen myötä. Tilaisuus voisi toimia yhteisenä foorumina kaupungin viranhaltioiden, rakentajien, poliitikkojen ja asukkaiden välillä. Jatkossa pyrimme kehittämään tilaisuuksien tiedottamista, jotta tämän kaltaiset tilaisuudet tavoittaisivat mahdollisimman monta lahtelaista.

Miten APOLIa viedään eteenpäin?
Luonnoksesta saatujen kommenttien pohjalta ohjelmaa muokataan ja valmistellaan syksyn 2009 aikana päättäjien käsiteltäväksi. Ohjelman hyväksymisen myötä APOLIn tavoitteet saadaan päivittäisiksi työkaluiksi Teknisen ja ympäristötoimialan omaan toimintaan sekä yhteistyöhön muiden rakennettuun ympäristöön vaikuttavien julkisten ja yksityisten toimijoiden sekä asukkaiden kanssa.

Salpausselän sillat

Julkaistu 15.8.2009 , kirjoittanut Sauli Hirvonen

Vastaa

Puinen kevyen liikenteen silta Hollolankadun yli?

Lahdessa Wanhalla Walimolla järjestettiin 13.5.2009 keskustelutilaisuus, jossa kuultiin puheenvuoroja Lahden kaupunkiympäristön tilasta ja kehittämisestä. Tilaisuus liittyi Lahden arkkitehtuuripoliittisen ohjelmaan APOLIin, jonka valmistelu jatkuu tänä syksynä.

Tilaisuudessa kuultiin eri alojen asiantuntijoita, joista jokainen esittivät omia näkemyksiää Lahden rakennettusta ympäristöstä. Eräs asiantuntija nosti esille Ankkurin puuarkkitehtipuiston. Puisto on saanut arvostusta osakseen, lähinnä täällä vierailevilta, mutta myös lahtelaiset ovat pikku hiljaa lämmenneet tälle teoksien kokonaisuudelle. Sibeliustalon edustalla oleva puinen taksikatos oli hänen mielestään onnistunut. Asiantuntija antoi esimerkin miten puiston teemaa voisi kokeilla muuallakin Lahdessa ja kehotti miettimään, voisiko konseptia laajentamaan koskemaan Lahden kaikkia linja-autopysäkkejä. Hyvä huomio, jota toki voidaan jatkojalostaa.

Lahdessa on tunnetusti hyvät ulkoilureitit Salpausselän maastoissa urheilukeskuksessa sekä aivan keskustassa Radiomäellä. Viime vuosina näitä reittejä on pyritty korostamaan yhtenäisenä ulkoiluverkostona erilaisten maastossa olevien merkkien avulla ja ulkoilualueiden kartoilla. Lahti on rakennettu osittain Salpausselän päälle ja sen rinteille, joten reunamuodostelman ”urbaania eroosiota” on aikojen saatossa voimakkaasti edesautettu rakentamisen avulla. Tämän huomaa Lahden keskustassa ja erityisesti liikenneväylien kohdalla. Harvoin tulee miettineeksi, kuinka paljon soraa ja hiekkaa on siirretty aikoinaan väylien kohdalla. Erityisesti satamaradan ja Heinolan radan sekä Hollolankadun ja Iso-Paavolankadun maastoleikkauksissa tällaiset maansiirtojen jäljet näkyvät hyvin. Nämä ”railot” olisivat mahdollisuus, joiden kautta yhdistystyisivät Lahteen liitetyt omninaisuudet, kaupungin puuseppäperinne ja rakennetun kaupungin luonnonläheisyys. Muistelen, että useita vuosia sitten joku ehdotti juuri näiden teiden ja ratojen maaleikkauksiin siltoja. Paikat silloille olisivat satamaradalla, Hollolankadulla ja Iso-Paavolankadulla. Kolmen puisen sillan kokonaisuus keskellä kaupunkia, aivan luonnonläheisyydessä, toimisivat viheralueiden linkkeinä keskellä asfaltti- ja betoniviidakko, ne toimisivat osana viherkäytävää, jolloin kulku Salpausselällä kaupungin alueella helpottuisi. Samalla ne voitaisiin valaista pimeään aikaan.
Toisaalta sillat korostaisivat Lahden kaupungin tiivistä luontosuhdetta, jotka hyödyttäisivät lahtelaisia liikkujia Salpausselällä vehreässä ympäristössä kaupungin keskellä. Yhtäällä ne olisivat (valo)taideteoksia, uusia lahtelaisia maamerkkejä.

Lahden Vesijärvi

Julkaistu 18.6.2009 , kirjoittanut Sauli Hirvonen

Vastaa

Tervetuloa Vesijärvelle!
Pinnallinen esittely aina ajankohtaisesta Vesijärvestä ja sen rannoista.

Vesijärven rantaa ratapenkalta

Vesijärvi puhtaaksi
Vesijärvi on ollut viime aikoina voimakkaasti esille sen tilan huonontumisen takia. Aikoinaan Vesijärvi tunnettiin kirkasvetisenä ja runsaskalaisena, mutta teollisuuden ja asutuksen lisääntyessä, järveen lasketut jätevedet kuormittivat herkkää järveä. Etenkin 1970-luvulla järvi oli todella huonossa kunnossa. Järven tila parani pikkuhiljaa kohdistettujen toimenpiteiden ansiosta, mutta vasta vuonna 1987 aloitetulla Vesijärvi-projektilla saatiin lupaavia tuloksia. Projekti tähtäsi järven pelastamiseksi ja sen ansiosta veden laatu paranikin huomattavasti 1990-luvulla.

Yksittäiset hankkeet eivät kuitenkaan riittäneet pitkällä aikavälillä vaan tarvittiin pitkäjänteistä työtä Vesijärven hyväksi. Vuonna 2006 perustettiin Vesijärven Ystävät ry, jonka tarkoituksena on ylläpitää Vesijärven suojeluhenkeä yhteisillä tavoitteilla. Lisäksi jatkuvan seurannan ja hoidon koordinoimiseen perustettiin Vesijärvisäätiö vuonna 2007, jonka synnyttämä Puhdas Vesijärvi -kampanja herätti laajaa huomiota Vesijärven tilasta. Säätiö kanavoi rahoitusta Vesijärviohjelman mukaisiin vesihoidon toimenpiteisiin ja tutkimukseen.

Vesijärvi-tietopaketti Vesku.net-sivuilla sekä Wikipediassa.

Pikku-Vesijärven iltaidylliä

Pikku-Vesijärvi
Pikku-Vesijärvi syntyi vuonna 1869 kun Pietarin radalta rakennettiin pistoraide Kariniemessä sijainneeseen sahalle. Rataa varten rakennettu ratapenkka halkaisi lahden ja näin synnytti pienen Vesijärven. Aikoinaan järvi ulottui lähes Lahden kartanolle saakka, mutta Vesijärven pintaa laskettaessa 1800-luvulla ja täytön takia rantaviiva vetäytyi useita kymmeniä metrejä.

Pikku-Vesijärven tilanne huonontui etenkin niinä muutamana vuosikymmenenä (1919-1931), kun Pikku-Veskuun johdettiin kaupungin jätevesiä puhdistamattomina, kuormittaen järven haisevaksi likalammeksi ja kuten edellä mainittiin, likavedet vaikuttivat koko Vesijärven kuntoon.

Vuonna 1998 vesialue tyhjennettiin ja sen pohja ruopattiin liejusta. Samalla järveen istutettiin arvokaloja ja muutaman vuoden ajan Pikku-Vesijärvessä toimi kalastuspuisto Vonkale.

Järven täyttämistäkin on ehdotettu, mm. sen jälkeen kun Kartanon maat, mukaanlukien Pikku-Vesijärvi liitettiin kaupunkiin monimutkaisen prosessin jälkeen viimein vuonna 1924.
Suurisuuntaisissa kaavasuunnitelmissa Pikku-Vesijärven seutu oli täytetty ja paikalla rakennuksia, mutta näitä suunnitelmia ei muutamia yksittäisiä kohteita lukuunottamatta toteutettu ja 1940-luvulla lammen ympäristöä suunniteltiin virkistyskäyttöön, jota se on tänä päivänäkin.

Jalkarannantien varrella ennen viime vuosisadan puoliväliä sijainnut Myllykylä-niminen talorykelmä purettiin puiston ja urheilupaikkojen tieltä. Nykyään niillä paikoin sijaitsee urheilutalo. Aluetta kehitettiin avoimeiksi urheilupuistoksi joka sai nimensä Kisapuisto: Puistoon rakennettiin jalkapallostadion joka valmistui Helsingin olympialaisiin. Stadionilla pelattiin kolme ottelua.

Pitkään Kariniemen puoleisella rannalla toimi Karirannan kesäteatteri, mutta säännölliset esitykset lopetettiin vuonna 2005. Katsomorakenteita on myöhemmin hyödynnetty mm. musiikkiesityksissä.

Pikku-Vesijärven kaupunkin puoleiseen päähän rakennettiin vuonna 1997 Lahti Energian toimesta Pohjoismaiden suurin musikaalinen suihkulähde eli tuttavallisesti vesiurut.

Lammella on myös ”Vauhtia” patsas, joka sijaitsi kauppatorilla, mutta siirrettiin Pikku-Vesijärveen vuonna 1962. Patsaan on suunnitellut Oskari Jauhiainen.

Pikku-Veskusta lisää Vesku.net ja Perhorasia-nettisivuilla sekä Wikipediassa.

Ratapenkka
Teollisuuden väistyttyä kaupungin rannoilta, vanha ratapenkka sai uudet käyttäjät kävelijöistä ja pyöräilijöistä. Tätä edesauttoi vuonna 1994 satamaan johtavien raiteiden vahingossa suoritettu purku. Matkailua ja yleisötapahtumia palvelevan rautatien palauttaminen on ollut esillä vielä nykyäänkin.

1990-luvun lopulla ratapenkkaa levennettiin ajoratasuunnitelmien takia, mutta autoliikenteen siirtämiseksi penkalle myöhemmin luovuttiin. Aiheesta lisää mm. täällä.

Talvi-ilta hiljentää Vesijärven sataman

Satamat
Puhuttaessa Vesijärven satamasta tarkoitetaan nimenomaan Lahden satamaa, joka 1980-90-lukujen taitteessa vapautui teollisuuden ikeestä lahtelaisten käyttöön. Alueen avautumisen laajuudesta tai sen suppeudesta on esitetty myös kritiikkiä runsaan rantarakentamisen johdosta, mutta itse satama on saanut kiitosta lahtelaisten olohuoneena, maankuulusta Sibeliustalosta puhumattakaan. Vanha Vesijärven asema on nykyään kahvilana ja vanhan makasiinin viereen rakennettu toinen makasiini, toimivat satamatapahtumien pitopaikkoina.

Sibeliustaloa vastapäätä sijaitsevassa vanhassa tiilisessä tulitikkutehtaassa järjestetään puuarkkitehtuuriin liittyviä näyttelyitä Pro Puun toimesta ja sataman ympäristöön rakentuva puuarkkitehtuuripuisto on herättänyt huomiota, etunenässä Piano-paviljonki Ankkurin rannalla. Puisto täydentynnee vielä tulevaisuudessa mm. Kariniemen rinteeseen sijoittuvalla levähdystasanteella.

Lahden satamassa Vesijärvi on toiminut myös kiistellyn ja kiitellyn F1-veneiden osakilpailun pitopaikkana vuosina 2008 ja 2009.

Lahden kaksi muuta satamaa Teivaan ja Niemen satamat palvelevat veneilijöitä ja molemmissa on myös caravanaripalvelut vierasveneilijöille. Teivaan satama sai oman ravintolansa satama-alueen kunnostuksen yhteydessä. Niemen satamassa palvelut ovat monipuolisemmat ja se on ainoa satama josta veneilijät saavat polttoainetta. Myös kalastajien tarpeet on huomioitu.

Lisää satamista kertoo Wikipedia ja Lahti Travel sekä Lahden kaupungin nettisivut.

Teivaan sataman ravintola

Lahen Lehti

Oi! Lahtelaista.

Aihearkisto: Ympäristö

Ahtialassa kylässä

Kirja-arvio: Lahtelaisen lukukirja

Rakennetun ympäristön haasteet

Salpausselän sillat

Lahden Vesijärvi