Poimintoja Tiirismaalta


Tiirismaan radio- ja televioaseman koelähetykset alkoivat helmikuussa 1967. Maston rakentaminen oli aloitettu 1966 alussa ja sen peruskivi muurattiin saman vuoden toukokuussa. Radioaseman harjannostajaisia vietettiin 11. elokuuta 1966. Masto oli 302 metriä korkea. Vuonna 1988 masto uusittiin, jolloin sen korkeus nousi 327 metriin. Se jakaa Suomen korkeimman rakennelman tittelin Haapaveden maston kanssa. Tiirismaan televisio- ja radiomastossa on kaksitoista lähetintä. Masto on yleisradion neljäs sijoituspaikka Lahden seudulla Lahden Radioharrastajien Yleisradiolle siirtyneen aseman, Lahden suuraseman ensimmäisen sijoituspaikan, Lahden vanhan radioaseman ja Lahden radioaseman jälkeen.

Mastolle johtaa Arvo Hauvosentie. Arvo Hauvonen oli insinööri ja suomalainen veteraaniradioamatööri. Hän muutti 1926 Tampereelta Lahteen, ja hänestä tuli kaksi vuotta myöhemmin aloittaneen Yleisradion Lahden radioaseman päällikkö. Tästä tehtävästä hän jäi eläkkeelle vuonna 1965. Hauvosen aloitteesta ryhdyttiin keräämään esineistöä radiomuseota varten; museo avattiin vuonna 1968. Lahti palkitsi Hauvosen mitalilla vuonna 1966 tekemästä työstään.

Iso Tiilijärvi ja Tiirismaan masto 1.1.2026.

Tiirismäki

Masto sijaitsee Tiirismaalla eli Tiirismäellä. Hollolassa sijaitseva mäki on Päijät-Hämeen korkein ja sen korkeus on 223 metriä merenpinnasta. Tiirismaa on jäänne muinaisesta Svekofennidien vuoristosta, joka oli nykyisten Alppien kaltainen poimuvuoristo Suomessa noin 2 mrd vuotta sitten. Vuosimiljoonien kuluessa tuo vuoristo on kulunut pois. Mäki on silti säilynyt verrattain korkeana maaston runsaan kvartsiittipitoisuuden vuoksi.

Tiirismäen eteläpuolella on kolme järveä Iso Tiilijärvi, Keski-Tiilijärvi ja Vähä Tiilijärvi.
Iso Tiilijärven pinta-ala on 51 hehtaaria ja sen syvyys on 15 metriä, Keski-Tiilijärven pinta-ala on 8,3 hehtaaria, syvin kohta kaksitoista metriä. Vähä Tiilijärven pinta-ala on 9,5 hehtaaria, sen syvin kohta on seitsemän metriä syvä.
Järvien vesi on pääasiassa pohjavettä, joka on peräisin Salpausselän harjusta ja joka tihkuu järven pohjasta edesauttaen veden virtausta. Veden näkösyvyys on useita metrejä. 

Iso-, Keski- ja Vähä Tiilijärvi kuuluvat nykyisin Salpausselkä Geoparkin vierailukohteisiin. Salpausselkä Geopark hyväksyttiin UNESCOn Global Geopark -ohjemaan vuonna 2022.
Alueella on myös Tiirismaan luonnonsuojelualue, joka sijaitsee neljässä toisiaan lähellä sijaitsevassa paikassa. Alue on kokonaisuudessaa 201 hehtaaria. Alueella sijaitsee Pirunpesä, kalliohalkeama, joka syntyi jääkauden loppuvaiheessa, noin 12 000 vuotta sitten.

Tiirismaalla oli 1960-luvulta asti laskettelukeskus, joka kilpaili läheisen Messilän laskettelukeskuksen kanssa. Tiirismaan mäki oli Messilän mäkeä korkeampi.
Se kuitenkin lakkautettiin kannattamattomana vuonna 1996 ja nykyisin se on luonnontilassa.

Kalevi Oksasen värikaitafilmit

Päijät-Hämeen elokuvakeskus ry sai muutama vuosi sitten kaitafilmilahjoituksen, joka sisälsi Kalevi Oksasen Lahdessa kuvattua värikaitafilmiä 1960-luvulta, ja jonkin verran myös 70-luvulta. Todennäköisesti tätä materiaalia ei ole esitetty aiemmin ainakaan julkisesti. Lahden Videokuvaajat ry:n Aatos Suomilammin suuren digitointioperaation jälkeen otin asiakseni tehdä esitettäviä koosteita materiaalista, jota olikin runsaasti ja epämääräisessä järjestyksessä. Materiaalissa korostuivat erityisesti Salpausselän kisat sekä kaupunkimaisemat.

Ensimmäinen näytös sisälsikin koosteen Salpausselän kisoista, jotka oli kuvattu pääasiassa 1960-luvulta. Näytös järjestettiin maaliskuussa 2024 Salpausselän kisojen aikaan, kuinkas muutenkaan.

Seuraavan näytöksen koostin syksyllä 2024 järjestettävälle Lahti-viikolle. Näytös sisälsi hienoa (ajan)kuvaa Lahden keskustasta ja sen tuntumasta. Tämäkin filmimateriaali ajoittuu 1960-luvun ensivuosille.

Aineistosta on tulossa huhtikuussa näytös ja esityspäivät on 4.4. ja 5.4., jälkimmäinen näytös on osana lyhytelokuvafestivaali Kinoksen ohjelmistoa. Näytöksen sisältämä kuvamateriaali sijoittuu pääasiassa 1960-luvun Möysän ympäristöön. Näytös tulee huipentumaan tänä vuonna 60 vuotta täyttävän Möysän ostoskeskuksen vihkiäisiin vuodelta 1965. Ostoskeskus tullaan purkamaan lähivuosina.

Lisäksi syksyn Lahti-viikolle (vko 44) on tulossa koostenäytös keskustan (osa 1) ja Möysän (osa 2) materiaalista.

Oksasen kuvaamaa materiaalia on jatkossa mahdollisuus käyttää esimerkiksi dokumenteissa tai muissa historiallisissa julkaisuissa. Materiaali taipuisi omaksikin dokumentikseen, mutta sen työstäminen tällaisiksi vaatisi laajempia resursseja. Joka tapauksessa yleisö on päässyt tutustumaan tähän kaupunkikuvaan ja silloista arkielämää kuvaavaan kallisarvoiseen materiaaliin.

Alla muutamia kuvakaappauksia tuosta materiaalista, jotka on ajoitettu vuosille 1962-64. Kuvat Kalevi Oksasen kaitafilmeistä.

Tuttu näky? Poliisit partioivat Alatorilla.
Vilinää ja vilskettä Vesijärvenkadun ja Aleksanterinkadun risteyksessä. Tähän risteykseen asennettiin vuonna 1965 kaupungin ensimmäiset liikennevalot.
Ruolankatu. Kerrostalojen valmistuminen käsillä. Taloja kutsutaan Seitsemäksi veljeksi.

Kalevi Oksanen -värikaitafilmikooste osa 2: 1960-luvun Möysä esitetään elokuvateatteri Kino Iiriksessä perjantaina 4.4. ja lauantaina 5.4. klo 12.00. Näytös sisältää myös muuta materiaalia kuten vanhoja TV-mainoksia. Ohjelmisto julkaistaan myöhemmin mm. tällä sivustolla.

Osa 1 esitettiin lokakuussa 2024 Lahti-viikolla, ja se sisälsi materiaalia pääasiassa keskustan alueelta. Näistä kahdesta on tulossa yhteisnäytös lokakuussa 2025 niinikään Lahti-viikolla (vko 44). Näytöksiin vapaa pääsy.


Artikkeli on julkaistu alunperin Hollolan Lahti -lehdessä 3/2024, juttua päivitetty tähän artikkeliin

Kuvapoiminta: Vanha ravirata

Lahden seudulla on järjestetty raveja jo kauppalan aikaan, mm. vuonna 1908 perustetun Lahden Hevosystäväin Seuran toimesta. Samana vuonna perustettiin myös ravirata kaupungin länsipuolelle Kärpäseen.

Harvoin tuleekin ajatelleeksi että rata on jo yli sata kymmenen vuotias. Se olikin aktiivikäytössä vuoteen 1981, aina siihen saakka kun Jokimaan ravikeskus otettiin käyttöön. Radasta on nähtävillä edelleen kavioura. Muut rakennukset on purettu kuten vuoden 1974 Kuninkuusraveihin valmistunut pääkatsomorakennus.

Ravirata koko komeudessaan kenties 1970-luvun lopulla suurmäestä kuvattuna.
Lahden kaupunkiympäristön arkisto

Radalla järjestettiin Kuninkuusraveja yhteensä kymmenen kertaa, seitsemät ensimmäiset vuosina 1924–1930. Kiertävän systeemin vuoksi Kuninkuusravit pidettiin Lahdessa vuosina 1946, 1958 ja 1974. Vuonna 1975 järjestettiin ensimmäinen Suur-Hollola-ajo -suurkilpailu. Rata-aluetta kutsuttiin Lahden Montuksi.

Kuninkuusraveista on Yle Elävässä Arkistossa on tallenne (kesto 37 min) vuodelta 1974 sekä mykkäkooste (2 min) vuodelta 1958, jossa vilahtaa myös presidentti Kekkonen.

Radalla on järjestetty ilmeisesti myös moottoripyöräkilpailuja ainakin 1940-luvulla.

Nykyisin alueella on mm. BMX-pyöräilyrata ja kesällä 2024 siellä järjestettiin Rooster Summer Fest -musiikkifestivaali. Alueella säilytetään myös lunta hiihtoa varten.

Eri yhteisöjen ehdotuksesta viime vuosina alueelle on suunniteltu laajempaa käyttöä ja kaupunki on laatimassa alueella asemakaavaa. Kaavarungon suunnitelmista järjestettiin asukastilaisuus viime vuoden syyskuussa. Hankkeesta on OmaLahti-sivulla tarkempia tietoja.

Vanha ravirata n. 1970-luvulla. Lahden kaupunkiympäristön arkisto
Vanha ravirata n. 1970-luvulla. Lahden kaupunkiympäristön arkisto

Lahden kaupungin karttapalvelussa voi vertailla raviradan muutoksia vuodesta 1946 lähtien, esimerkkinä vuoden 1960 ilmakuva. Kavioura näkyy selvästi vielä vuosia radan sulkemisen jälkeen. Vasta vuoden 2011 kuvassa näkyy, että osa radasta on alkanut pusikoitumaan, erityisesti länsipäässä. Mainittakoon vielä, että vuoden 2016 ilmakuvassa (ja siitä eteenpäin) näkyy sahanpurukasa, jonka alla säilytään lunta tulevia hiihtokausia ajatellen.

Nikkilässä

Artikkelissa lyhyitä poimintoja eteläisessä Lahdessa sijaitsevasta Nikkilän kaupunginosasta. Viime vuoden lopulla Nikkilästä julkaistiin kirja johon paneudun tässä artikkelissa. Jaan myös omia Nikkilä-kokemuksiani, mutta ensin pieni katsaus tuohon kirjaan.

Kaupunginosakirja

Loppusyksystä 2023 julkaistiin kaupunginosakirja Nikkilän kartanosta Lahden kaupunginosaksi. Kirja on ”aikamatka Nikkilän kartanosta ja siitä muodostuneen asutusalueen historiasta nykypäivään, vireäksi ja suosituksi asuinalueeksi ja Lahden kaupunginosaksi.”

Kaupunginosakirjat ovat tärkeitä dokumentteja hahmottamaan alueen historiaa ja toimintaa, niin ulkopuolisille kuin sen asukkaille: entisille, nykyisille ja tuleville. Kirja kattaakin alueen historiaa näihin päiviin saakka, niin tallennetun tiedon kuin muisteluidenkin muodossa.

Myös paikallisesta kotiseutuhistoriasta yleisesti kiinnostuneille kirja on hyvä opus, johon kuuluvat alueen eri vaiheet sekä asukkaiden roolit näissä vaiheissa. Vaikka kirjassa esiintyvät nimet eivät juurikaan kertoisi ulkopuolisille lukijoille mitään, kirja valottaa asukasaktiivien toimintaa ja aikaansaannoksia, antaen tulevillekin asukkaille hyvän esimerkin alueen pitkästä ja ansiokkaasta historiasta.

Pieni loppusilaus oikoluvun suhteen olisi ollut paikallaan: kirjasta löytyy välilyönti-, ja muitakin pieniä lyöntivirheitä.

Kirjassa on mukavasti valokuvia ja karttoja tukemaan mm. haastatteluja. Sivuja kirjassa on 148. Kirjaa voi tiedustella kirjan toimittaneelta Anneli Peltokukalta.

Taustaa

Nikkilän historiaa lyhyesti, ja tässäkin tapauksessa lähteenä toimii Lahden Paikannimistö -kirja (Toim. Laapotti, 1994):

Nikkilä oli Lahden kartanon entinen sivukartano, joka sijaitsi ennen kylän paloa Keski-Lahdessa. 1634 talo mainitaan Lahden kylän talojen joukossa, vuodesta 1644 rälssi eli vapaatila.
Kapteeni Fellman osti tilan 1800-luvun lopulla ja litti sen Kartanon maihin. Talo sijaitsi Launeen ja Renkomäen lähellä. Nikkilän omakotitaloalue syntyi sodan jälkeen. Nimeä oli käytetty jo ennen sotaa.

Muistoja Nikkilästä

Tässä yhteydessä jakaa oman Nikkilä-muistoni.

Äitini vanhemmat asuivat Metsätiellä (vuodesta 1966 1990-luvun alkuun) ja heidätkin mainitaan sukunimeltä myös Nikkilä-kirjassa, joten alueella tuli 1980- ja 90-luvuilla vietettyä paljon aikaa. Asuimme tuohon aikaa Launeella. Ehkä kuitenkin Nikkilän pohjois- ja länsiosat tulivat paremmin tutuiksi kuten Sokeritoppa ja Launeen koulun ympäristö. Sokeritopalle tuli usein kiivettyä ja ihailtua maisemia. Erityisen tutuksi tuli myös Metsätien ja Orimattilantien (nykyisen Ajokadun) risteyksen Siwan valikoimat. Vielä 1980–90-luvuilla Tasangon tilan tontilla oli lehmiä, paikalla jossa nykyisin on Lähteen koulun urheilupaikat ja -kenttä. Kun isovanhempani muuttivat Nikkilästä keskustaan 90-luvun alussa, alue jäi vähemmälle huomiolle, mutta silti siellä tuli käytyä aika ajoin – ainakin läpiajomatkalla, esim. Renkomäkeen tai Ämmälään.

Nikkilään ”palasin” vasta vuonna 2016 kun olin työkomennuksella, jossa tehtävänä oli Launeen koulun sisätilojen purkaminen (kuva alla). Koulu tulikin hyvin tutuksi viikkojen aikana.

Launeen koulun purkua elokuussa 2016.
Nikkilän entinen kioski kesällä 2024.


Kirjaesittely on julkaistu alunperin Hollolan Lahti -lehdessä 1/2024

Pyörällä Vierumäelle ja Ämmälään (sis. video)

Viikolla 29 tein kaksi pidempää pyörälenkkiä sähköavusteisella (laina)polkupyörällä. Alkuviikosta toteutui ensimmäinen retki kolmen hengen porukalla Miekkiön ja Pennalan kautta Kujalaan, ja sieltä keskustaan. Pennalassa oli sentään tauko, jolloin nautittiin hampurilaiset. Reitti oli oikein mukava, ja vaikka se on tullut kuljettu joskus aiemminkin, se tarjosi edelleen miellyttäviä maalaismaisemia.

Jossain päin Orimattilaa….

Parin päivän päästä suuntasin omin päin Heinolaan Vierumäellä. Tarkemmin sanottuna Vierumäen rautatieasemalle, jossa oli tarkoitus talkoilla rautatieharrastamisen merkeissä. Matka alkoi Ahtialantieltä, jonka nykylinjaus noudattelee (iki)vanhaa Savontietä. Tie muuttuu Lahden ja Nastolan entisen rajan jälkeen Seestantieksi ja lopuksi Mäkeläntieksi, jonka jälkeen se yhtyy tiehen numero 140. Matkan varrelle mahtui paljon kiinnostavaa, vaikka tämäkin tie on tullut tutuksi. Matkan tekee myös kiinnostavaksi sekin seikka, että vierellä kulkee Lahdesta Heinolaan johtava rautatie. Radan varrella sijainneesta Seestan pysäkkirakennuksista ei ollut enää mitään merkkejä, mutta Seestan jälkeen olevassa Mäkelässä on sentään asemarakennus hyvässä käytössä. Seestan kartanon seutu on kulttuurihistoriallisesti merkittävää aluetta, onhan kartanon päärakennus on ollut nykyisellä paikallaan 1730-luvulta lähtien.

Mäkeläntien ja seututie 140:n risteyksessä jäin vielä tunnelmoimaan.

Mäkeläntien (jää kuvasta oikealle) ja Vierumäenraitin (nro 140) risteyksessä. Vasemmalla vanhaa Savoon johtavan tien pohjaa, joka toimii nykyisin pihatietä. Oikealla uudempi tie.

Risteyksestä kuljin jonkin matkaa Vierumäenraittia kääntyäkseni Härkäläntielle. Sekin oli vanhaa Savoon johtavaa tietä, joka kulki Härkälän kylän halki. Tie on lähes kokonaan soratie. Alitin valtatie 4:n jonka jälkeen saavuinkin Vierumäen taajamaan.

Härkäläntiellä ei kaahailla.

Vierumäen asemalle päästyäni puuhastelin aikani. Kun hommat oli tehty, alkoi paluumatka tietä nro 140 pitkin, josta siirryin jälleen Mäkeläntielle. Mäkelässä käännyin Pyhäntakaan johtavalle Vanajanraitille. Alitin Heinolan radan sillan.

Vanajanraitti kulkee Heinolan radan tyylikkään terässillan ali.

Tien pinta vaihtui hieman sillan jälkeen asfaltista soraksi ja se mutkitteli maalaismaisemissa vanhojen rakennusten välistä. Tielle näkyi Kivijärvi.

Loppumatka menikin sitten tiellä nro 140. Pientä sadetta oli, muttei häiritsevästi.

Ämmälän kylän läpi

Edellisellä viikolla olin käynyt samaisella pyörällä Ämmälän kaupunginosassa. Ensimmäisen kerran siellä tuli käytyä 13-vuotiaana, jolloin eksyin hetkeksi… Maisema on tällaiselle kaupunkilaiselle idyllinen kohde ja erityiseksi paikan tekee myös sen itäpuolta halkoval Lahti-Loviisa-rautatie. Tämänkertaisesta vierailusta otin myös pientä videonpätkää, joka on nähtävillä Lahtiwoodin YouTube-kanavalla sekä alla:

Päivitetty 20.7.: Muutettu otsikko ja lisätty video