Aihearkisto: Kaupunkirakentaminen

Rakennukset, väylät ja asemakaavat

Ahtialassa kylässä

Julkaistu , kirjoittanut
Vastaa

Joulupäivänä oli hyvää aikaa tutustua Lahteen. Auringon paistoi ja mihinkään ei ollut kiire: auto alle ja Ahtialaan. Rautatieharrastajan kannalta Ahtiala on mielenkiintoinen kohde, halkoohan aluetta vuonna 1932 valmistunut Lahti-Heinola rautatie. Tämä osuus on hyvin romanttinen, kun vertaa nykyaikaisiin betonipölkkyisiin ratoihin. Radalta loppui henkilöliikenne toukokuussa 1968, tavaraliikennettä on nykyäänkin sekä viime vuosina radalla on liikennöinyt myös museojunia.

Kymmenen-viisitoista(?) vuotta sitten Ahtialaan tutustuin pyörän selässä – tietenkin seuraillen rautatietä. Satunnaisia käyntejä lukuunottamatta, Ahtiala on jäänyt harmittavasti aika vieraaksi. Tämänkertaisella valokuvausreissulla oli tarkoitus ikuistaan kaikki rataosan tasoristeykset Lahden kaupungin alueelta. Se toki toteutui ja sen lisäksi heräsin kaupunginosan elävään rosoisuuteen ja monimuotoisuuteen: uutta ja vanhaa rinnakkain.

Ahtiala on hyvin laaja ja monikerroksinen kaupunginosa, lähes tulkoon pikkukaupunkimainen. Se on ymmärrettävää: alueella on vanha historia ja 1970-luvulla Ahtialasta suunniteltiin 60 000 asukkaan satelliittikaupunginosaa, Lahden toista keskustaa. Nämä suunnitelmat eivät kuitenkaan toteuteneet siinä mittakaavassa, mutta  rakenteen tiivistäminen on jatkunut näihin päiviin saakka ja jatkuu tulevaisuudessakin.

Riitta Niskanen kirjoittaa Ahtialan asemasta Euroopan rakennusperintöpäivien julkaisussa Lähdön ja saapumisen paikat 2006 –artikkelissa:

”Ahtialaan tehtiin rautatiepysäkki
Lahden liikenneolot paranivat suuresti 1930-luvun alussa, kun Lahden uusi asemarakennus ja sen viereinen alikäytävä rakennettiin ja junayhteys Heinolaan avattiin. Rautateille oli ilmestynyt kilpailija, linja-auto. Sen lyömiseksi rataverkkoa alettiin laajentaa.
Pysäkeillä ja seisakkeilla käytettiin tyyppipiirustuksia, jotka laadittiin Valtionrautateiden omassa huonerakennustoimistossa. Vuonna 1956 Nastolasta Lahteen liitetyssä Ahtialassa on jäljellä lähes täydellinen puinen asemakokonaisuus, vaikkakaan ei enää alkuperäisessä käytössään. Asema on vaatimaton ja mittasuhteiltaan perinteinen. Koivurivi ja korkeat jalokuuset ovat Ahtialan asema-alueen runko. Rakennukset on sijoitettu suoran raitin varrelle, rehevän puistomaisen puuston keskelle.”

Ahtialan taustoista Wikipediassa.

Alla muutamia mielenkiintoisia kohteita radan varrelta Ahtialasta ja Kunnaksesta.

Muuntaja
img_0341.jpg
Tyylikäs tiilinen muuntaja Ahtialantien varrella. Kuva otettu Rantaraitin tasoristeyksessä, jossa joku vuosi sitten jäi tiekarhu junan jyräämäksi.

Kioski
img_0412.jpg
Ahtialan elintarvike kioski Peltokummunkadulla. Minimalistisen ja parakkimaisen rakennuksen sisältä löytyy kaikki palvelut.

Asema
img_0358.jpg
Ahtialan asema Koulumäentien päässä, kuvattu ujosti takapuolelta. Nykyään yksityiskäytössä. Kuva junasta asemalla vuodelta 1971 sekä uudempi kuva asemasta vuodelta 2005.

Lähikauppa
img_0364.jpg
Ahtialantie 202, Kunnas. Lähikauppa.

Paloasema
img_0370.jpg
Ahtialan VPK:n rakennus Eskolanmäentiellä. Rautatien kilometritolppa näyttää 140 km (Helsingistä).

Vanha liikerakennus
img_0410.jpg
Käytöstä poistunut liikerakennus Ahtialan ja Ohrapääntien risteyksessä. Tasoristeys merkki varoittaa muutaman sadan metrin päässä olevasta ylikäytävästä.

Artikkelia päivitetty 26.2.2010

Rakennetun ympäristön haasteet

Julkaistu , kirjoittanut
Vastaa

apoliluonnos.jpg

Lahden arkkitehtuuripoliittinen ohjelma APOLI on hanke, jonka tarkoituksena on parantaa ympäristön laatua ja ottaa huomioon kaupungin yksilölliset piirteet kaupunkiympäristön rakentamisessa. Ohjelmasta on laadittu luonnos, joka on nähtävillä APOLIn nettisivuilla ja asiasta on järjestetty kaksi yleisötilaisuutta, touko- ja elokuussa. Lahtelaisilla oli mahdollisuus antaa palautetta ohjelmasta sekä rakennetusta ympäristöstä APOLIn nettisivuilla 31.8. asti.
Arkkitehtuuripoliittisen ohjelman pääpiirteitä valottaa kaavoitusarkkitehti Hannu Tylli.

Mitä tarkoittaa APOLI ja miksi se on kännistetty? Keitä ja mitä tahoja siinä on mukana?
APOLI-lyhenne on vakiintunut termi arkkitehtuuripolitiikasta. Valtio laati arkkitehtuuripoliittisen ohjelmansa hieman yli 10 vuotta sitten, jonka jälkeen useat kunnat ja alueet ovat tehneet omia paikallisia ohjelmiaan. Lisätietoa valtion APOLIsta ja paikallisista apoleista löytyy: http://www.apoli.fi/. Lahden arkkitehtuuripoliittisen ohjelman tarkoitus on edistää rakennetun ympäristön hyvää laatua ja huomioida rakentamisessa lahtelaisen ympäristön erityispiirteet. Julkinen rakentaminen on
esimerkkinä muulle rakentamiselle, joten APOLIn tavoitteet koskevat erityisesti kaupungin omaa toimintaa. Ohjelmassa esitetään periaatteellisia tavoitteita ja käytännön toimenpiteitä rakentamisen laadun nostamiseksi sekä kaupungin omissa että yksityisissä rakennushankkeissa. Ohjelman valmistelusta vastaavassa työryhmässä on edustajia Lahden kaupungin tekniseltä ja ympäristötoimialalta, kaupungin museolta sekä yksityiseltä sektorilta.

Minkälaista palautetta ohjelma on tähän mennessä saanut?
Lahden APOLIn luonnosta oli mahdollisuus kommentoida 13.5. – 31.8.2009 välisenä aikana. Palautetta tuli runsaasti ja ohjelma on saanut pääosin varsin positiivisia kommentteja. Monet palautteen antajat ovat pitäneet hyvin tärkeänä, että Lahden ohjelman valmistelu on käynnistetty.

APOLIsta on järjestetty kaksi yleisötilaisuutta? Minkälainen on näiden
tilaisuuksien tarkoitus ja anti on ollut?
Luonnosvaiheen aikana järjestettiin kaksi yleisötilaisuutta, joista ensimmäinen pidettiin arkkitehtuuriseminaarin muodossa 13.5.2009 ja toinen keskustelutilaisuutena 18.8.2009. Tilaisuuksista saatiin hyvää evästystä ohjelman jatkotyöskentelyyn. Mielestäni arkkitehtuuriseminaarista olisi hyvä saada vuotuinen tapahtuma APOLIn hyväksymisen myötä. Tilaisuus voisi toimia yhteisenä foorumina kaupungin viranhaltioiden, rakentajien, poliitikkojen ja asukkaiden välillä. Jatkossa pyrimme kehittämään tilaisuuksien tiedottamista, jotta tämän kaltaiset tilaisuudet tavoittaisivat mahdollisimman monta lahtelaista.

Miten APOLIa viedään eteenpäin?
Luonnoksesta saatujen kommenttien pohjalta ohjelmaa muokataan ja valmistellaan syksyn 2009 aikana päättäjien käsiteltäväksi. Ohjelman hyväksymisen myötä APOLIn tavoitteet saadaan päivittäisiksi työkaluiksi Teknisen ja ympäristötoimialan omaan toimintaan sekä yhteistyöhön muiden rakennettuun ympäristöön vaikuttavien julkisten ja yksityisten toimijoiden sekä asukkaiden kanssa.

Salpausselän sillat

Julkaistu , kirjoittanut
Vastaa

sillat.jpg
Puinen kevyen liikenteen silta Hollolankadun yli?

Lahdessa Wanhalla Walimolla järjestettiin 13.5.2009 keskustelutilaisuus, jossa kuultiin puheenvuoroja Lahden kaupunkiympäristön tilasta ja kehittämisestä. Tilaisuus liittyi Lahden arkkitehtuuripoliittisen ohjelmaan APOLIin, jonka valmistelu jatkuu tänä syksynä.

Tilaisuudessa kuultiin eri alojen asiantuntijoita, joista jokainen esittivät omia näkemyksiää Lahden rakennettusta ympäristöstä. Eräs asiantuntija nosti esille Ankkurin puuarkkitehtipuiston. Puisto on saanut arvostusta osakseen, lähinnä täällä vierailevilta, mutta myös lahtelaiset ovat pikku hiljaa lämmenneet tälle teoksien kokonaisuudelle. Sibeliustalon edustalla oleva puinen taksikatos oli hänen mielestään onnistunut. Asiantuntija antoi esimerkin miten puiston teemaa voisi kokeilla muuallakin Lahdessa ja kehotti miettimään, voisiko konseptia laajentamaan koskemaan Lahden kaikkia linja-autopysäkkejä. Hyvä huomio, jota toki voidaan jatkojalostaa.

Lahdessa on tunnetusti hyvät ulkoilureitit Salpausselän maastoissa urheilukeskuksessa sekä aivan keskustassa Radiomäellä. Viime vuosina näitä reittejä on pyritty korostamaan yhtenäisenä ulkoiluverkostona erilaisten maastossa olevien merkkien avulla ja ulkoilualueiden kartoilla. Lahti on rakennettu osittain Salpausselän päälle ja sen rinteille, joten reunamuodostelman ”urbaania eroosiota” on aikojen saatossa voimakkaasti edesautettu rakentamisen avulla. Tämän huomaa Lahden keskustassa ja erityisesti liikenneväylien kohdalla. Harvoin tulee miettineeksi, kuinka paljon soraa ja hiekkaa on siirretty aikoinaan väylien kohdalla. Erityisesti satamaradan ja Heinolan radan sekä Hollolankadun ja Iso-Paavolankadun maastoleikkauksissa tällaiset maansiirtojen jäljet näkyvät hyvin. Nämä ”railot” olisivat mahdollisuus, joiden kautta yhdistystyisivät Lahteen liitetyt omninaisuudet, kaupungin puuseppäperinne ja rakennetun kaupungin luonnonläheisyys. Muistelen, että useita vuosia sitten joku ehdotti juuri näiden teiden ja ratojen maaleikkauksiin siltoja. Paikat silloille olisivat satamaradalla, Hollolankadulla ja Iso-Paavolankadulla. Kolmen puisen sillan kokonaisuus keskellä kaupunkia, aivan luonnonläheisyydessä, toimisivat viheralueiden linkkeinä keskellä asfaltti- ja betoniviidakko, ne toimisivat osana viherkäytävää, jolloin kulku Salpausselällä kaupungin alueella helpottuisi. Samalla ne voitaisiin valaista pimeään aikaan.
Toisaalta sillat korostaisivat Lahden kaupungin tiivistä luontosuhdetta, jotka hyödyttäisivät lahtelaisia liikkujia Salpausselällä vehreässä ympäristössä kaupungin keskellä. Yhtäällä ne olisivat (valo)taideteoksia, uusia lahtelaisia maamerkkejä.

Viestin kaupungissa

Julkaistu , kirjoittanut
Vastaa

Tiedonvälitys on helpottunut internetin ansiosta, mutta samalla sen tiedottamisen kenttä pirstoutunut, ja ihmiset eivät tunnu enää olevan yhden kortin varassa. Silti yksi viestimisen muoto tuntuu kestävän vuodesta toiseen: paperinen juliste. Sähköisten yhteysten yleistyttäessä julistettiin ”paperitonta yhteiskuntaan”, mutta ainakaan vielä se ei ole toteutunut. Perinteinen katujulistekulttuurikin on voimissaan. Enemmän ja vähemmän loistokkaat ja informatiiviset aa-kolmoset täyttävät sähkökaapit, roska-astiat, valaisinpylväät, seinät; kaupunkissa tyhjä tila täytetään. Juliste on konkreettinen viesti katukuvassa ja se tavoittaa tasa-arvoisasti näkijänsä, halusipa sitä tai ei. Toisaalta julisteiden liimailua mielletään puolirikolliseksi puuhasteluksi, mutta yhtäältä sitä pidetään osana elävää kaupunkia.

Ilman ala- ja vaihtoehtokulttuurien tuomaa rosoisuutta, kaupunki on kasvoton, hengetön ja steriili, ilmapiiri on eloton ja konservatiivinen. Vaihtoehtokulttuurit ovat ansainneet tilan omille viesteilleen, elävässä urbaanissa tilassa täyttyvät pinnat aktiivisten ja osallistuvien kaupunkilaisten viesteistä. Useat pitävät tätä uhkaavana – tuttujen tilojen pinnat muuntuvat hallitsemattomaksi viestien tulvaksi – suunnitelmatonta anarkiaa kaupunkien keskustassa, jossa alakulttuurit pitävät kaupunkilaisten yhteistä tilaa leikkikenttänään ja luodaan ristiriitaa julkisen ja yksityisen välillä? Rajaa koetellaan tahattomasti tai pyrkimyksenä provokaatioon, turvallisen ja tutun kokonaisuuden hajoittamiseen?

Julistekulttuuuri ei tarkoita sitä, että yksityistä omaisuutta olisi oikeus tärvellä, omaisuuden suoja on erittäin tärkeää yksilönvapauksien kannalta. Asian toisella puolella on markkinatotalitaristinen malli, jossa ”yhteinen” tila kuuluu niille, jotka siitä pystyvät maksamaan.

infotolppa.jpg

Tähän voidaan toki yrittää löytää erilaisia ratkaisuja. Kaupunkiin voitaisiin pystyttää ”ilmoitustauluja” tai pylväitä, johon voi luvalla kiinnittää ilmoituksia erilaisista tapahtumista. Esimerkkinä voisi toimia Lahden Taidemuseon edessä oleva pylväs, jossa museo ilmoittaa uusista näyttelyistä, pylvääseen liimatuilla julisteilla. Jos Lahden kaupungin keskustaan, suosittujen kävelyreittien ja nuorison ajanviettopaikoille saadaan tällaisia infopylväitä, kaupunki osoittaisi että se arvostaa nuorten tekemään työtä sen omista lähtökohdista ja tukisi näin monimuotoista kulttuuria. Toki tämän suuntainen järjestely voidaan nähdä vaihtoehtojen rajaamisesta tiettyyn tilaan, ylhäältä johdettuun toimintaan, niin kuin esimerkiksi mielenosoitukset osoitetaan vain niitä varta vasten rakennettujen aitojen sisäpuolelle. Tällaista yhteistä pylvästilaa voidaan pitää tärkeänä, sillä ne kulttuurimuodot, jotka eivät näy mediassa ja joiden tarkoitusta on ehkäpä vaikea ymmärtää, niiden merkitys voidaan tulkita eräänlaisena kulttuuri-indikaattorina, josta voidaan johtaa se päätelmä, että ihmiset ovat haluavat olla aktiivisia kultturituottajia ja samalla kuluttajia, kuin pelkästään apaattisia ja/tai kyynisiä suorittajia.

Tarvitaan positiivinen signaali kaupungin taholta, että se toivottaa tervetulleeksi sellaisen yrittämisen, joka ei tunnu rahakirstussa (negatiivisena). Mutta se näkyy katukuvassa A3:n muodossa ja parhaimmillaan kasvattaa kaupungin henkistä pääomaa. Luovuus syntyy alhaalta ylöspäin. Suvaitsevainen kaupunkiyhteisö tarvitsee pieniä tapahtumia, pieniä yhteisöjä ohi institutioaalisten luovuustehtaiden ohitse. Kulttuuria ei luoda henkisesti jämähtäneissä norsunluutorneissa.

Panimon suunnitelmia

Julkaistu , kirjoittanut
Vastaa

panimo_2251.jpg

Kiivaan Toriparkki ja Ranta-Kartanon keskustelun keskellä, menneiden aikojen trendiaihe Taidepanimo on jäänyt hieman taka-alalle, ja vaikka onkin noussut ajoittain lehtien palstoille, suurempien intohimot on jätetty pienempien intressiryhmien harteille. Viime aikoina on kuitenkin tapahtunut liikehdintää, kun Taidepanimo muutti Päijänteenkadulta Uuteen Kipinään syyskuussa 2008 ja panimon rakennuksessa alkavat mittavat saneeraustyöt vuoden 2009 aikana. Markkinointinimellä tunnetun Malskin alueella hääräävät rakennusliikkeet Oka, joka omistaa rakennusoikeudesta 60 % sekä Skanska 40 % osuudella. Joulukuuhun 2008 mennessä ne ovat rakentaneet silmämääräisesti puolet alueesta ja uusia asuinrakennuksia on tulossa vielä Päijänteenkadun varteen. Suurin haaste on kuitenkin vanhan panimokompleksin saaneeraus uudeksi keskustan alueen vetonaulaksi. Kuinka tässä onnistutaan, aika näyttää.
Perjantaina 16.1.2009 Etelä-Suomen Sanomat kertoi rakennuttajien suunnitelmista rakentaa Taidemuseo panimon tiloihin. Asiasta keskustellaan kaupungin kanssa.

Haastattelu on tehty joulukuussa 2008.

Okan Lahden aluejohtaja Tapani Pöyry, mikä on Taidepanimon tilanne?

Kun ostimme panimonalueen vuonna 2002, lähdimme ajamaan välittömästi Taidepanimoa. Kävimme Hämeenlinnassa tutustumassa Verka-tehtaaseen ja Helsingin Arabiaan sekä vanhoihin Koffin pääkonttoreihin. Kaikki nämä on saneerattu hienosti ja kaikissa oli yhteistä se, että kaupunki oli sijoittanut niihin rahaa. Kaupunki olisi päässyt silloin suhteellisen vähin panoksin, jos se olisi lähtenyt hakemaan EU-tukea.

Päättävissä elimissäkään ei päästy Taidepanimon rahoituksessa yksimielisyyteen, vaikka Taidepanimo on ollut Lahden suosituimpia kävijäkohteita, kun mitataan kävijämäärissä. Eikä täällä Lahdessa nyt kovinkaan paljon noita muita nähtävyyksiä ole. Me omatoimisesti vuokrasimme rakennuksesta taiteilijoille (Kauno ry toim. huom.) 1000 neliömetriä tilaa. Syksyllä taiteilijat kuitenkin muuttivat tiloista pois kun talo oli menossa remonttiin.

Minkälainen haaste rakennuskohteena panimo on?

Se on valtava haaste, etenkin Kulmakadun pääty, jossa on sisällä valtavia sammioita ja nyt selvitetään, mitä niille voi tehdä. Siitä on kyllä tehty rakenneselvitys, kuntoarvio, mutta se pitää vielä tehdä tarkemmin, jotta tiedetään mitä sieltä vielä löytyy. Siinä osassa on ollut oluthiivan puhdistusta ja suodatusta, ja se tuskin on vaarallista, mutta siellä on myös kosteutta, joten varmistetaan sen kunto.

Puretun piipun alla oleva rakennus on niin huonossa kunnossa, että siitä on purkulupa. Kulmakadun puoleinen rakennus ei ole suojeltu, joten senkin voi purkaa. On myös mahdollista että neuvottelemme vielä jostain purkuoperaatiosta. Panimo on suojeltu kohde ja tarkoituksena säilyttää se mahdollisimman eheänä ja samalla uudistaa se suhteellisen kannattavasti. Näyttää, että lähes omakustannushintaan teemme sen käyttökuntoon. Tällä hetkellä rakennus ei ole edustavan näköinen ulospäin, joten kuitenkin jotain lyhyelläkin aikavälillä täytyy tehdä.

Mitä suunnitelmia rakennukseen on tehty?

Meillä on ollut panimon suhteen useampiakin suunnitelmia. Välillä suunniteltiin mm. loft-asuntoja, joiden sijoittumisesta neuvoteltiin museopuolen kanssa. Se olisi voinut onnistuakin, mutta toisaalta rakenteelliset ratkaisut olivat vaikeita. Lisäksi sen hetkisen näkemyksen mukaan Lahdesta ei olisi löytynyt loft-asuntojen ostajia, jotka kyllä olivat Helsingissä menneet kaupaksi.

Uusimpien suunnitelmien mukaan rakennukseen tulee liike- ja toimistotilaa, ravintoloita sekä tilat taidepanimolle, eli kaupungin kanssa edelleen neuvotellaan siitä 1000 neliön taiteilijatilasta. Siinä pallo on tällä hetkellä Lahdella. Puretun piipun ja rakennuksen tilalle rakennetaan todennäköisesti uudisrakennus ravintolalle tai sitten se jätetään kokonaan auki.

Minkälaista muuta toimintaa rakennukseen pyritään houkuttelemaan?

Olemme markkinoineet Malskia viime kesästä lähtien, lähestymällä muutamia satoja potentiaalisia yrittäjiä markkinointikirjeen avulla ja mukavasti väkeä on tiloihin ja suunnitelmiin käynyt tutustumassa. Tärkeää on että muu toiminta on toisiaan tukevaa, ettei siellä voi olla mitä tahansa. Pyritään tietynlaiseen profiiliin ja kokonaisuuteen, jossa olisi mm. mainos- tai arkkitehtitoimistoja ja muuta vastaavaa. Joka tapauksessa siihen on tulossa ravintolatilaa. Ei suinkaan keppanabaaria, joita on Lahdessa joka kadunkulmassa, vaan miljööseen sopivaa.

Milloin tämän on tarkoitus tapahtua?

Jos me saamme kaikki menemään niin kuin on suunniteltu, niin keväällä tai viimeistään kesällä alottaisimme rakennuksen remontoinnin. Tietenkin riippuu markkinatilanteesta ja siitä, mitä rakenteellisia haasteita tulee vielä vastaan.