Lahden oma elokuvafestivaali Kinos täyttää huhtikuussa 10-vuotta. Tällä kertaa ohjelmisto kestää koko viikon 1.-7.4.2013, huipentuen viikonlopulle.
Kinoksen taivalta on vierestä seurannut, enemmän tai vähemmän aktiivisesti festareiden järjestelyihin osallistunut elokuvasihteeri Markus Lehtinen.

Miten Kinos aikoinaan lähti käyntiin, mitkä olivat syyt lahtelaiselle elokuvafestarille?

– Vuonna 2003 ryhmä lahtelaisia elokuvaharrastajia järjesti pienimuotoisen, julkisen elokuvakatselmuksen Kymipubissa Kymintiellä. Tarkoitus oli katsella itse tehtyjä, omia ja kavereiden elokuvatuotoksia. Tapahtuma oli sen verran suosittu, että seuraavana vuonna se siirrettiin elokuvateatteri Kino Iirikseen.
Tapahtuma onkin kasvanut luonnollisesti pienestä kaverinporukan järjestämästä katselmuksesta koko viikon kestäväksi elokuvafestivaaliksi monipuolisine oheista-pahtumineen. Silti se on säilyttänyt tekemisessään maanläheisen talkoohenkisyyden. Tämä heijastuu myös Kinoksen asenteeseen ja suhtautumiseen harrastelijaelokuvaan: festivaali ei karta kotikutoisempiakaan teoksia, tärkeintä on idea ja sisältö. Tämä on ollut jo pitkään Kinoksen kantava ajatus, vaikka järjestäjäporukka on vaihtunut, silti festari on säilyttänyt oman tunnistettavan tyylinsä vuodesta toiseen.
Kinosta on aina tehty pienellä budjetilla, johon on saatu vaihtelevasti taloudellista tukea, lähinnä Lahden kaupungilta ja Hämeen taidetoimikunnalta.
Tekijöiltä Kinos on aina vaatinut sitoutumista ja paljon töitä, mutta luulen että se on ollut sen arvoista. Tosin Kinosta on tehty vuosi kerrallaan, pitkäjänteiseen suunnitteluun ei ole ollut kirjaimellisesti varaa.

Ovatko lyhyt- ja harrastelijaelokuvien tekotavat muuttuneet viimeisen kymmenen vuoden aikana, ja onko se näkynyt Kinoksen ohjelmistossa?

– Kymmenessä vuodessa tekniikka on kehittynyt huomattavasti, ja jo pienellä budjetilla saadaan tekni-sesti laadukkaita tuotoksia.
Muutos lähinnä näkyy siinä, että harrastelijat tekevät nykyään enemmän ns. perinteistä elokuvaa ja taiteelliset kokeilut ovat jääneet vähemmälle.

Onko Lahden Muotoiluinstituutin elokuvalinjalla ollut vaikutusta?

– Joinakin vuosina elokuvalinjan opiskelijat ovat olleet itse järjestämässä Kinosta, mutta se on ollut enemmän poikkeus kuin sääntö.
Tietysti joka vuosi on opiskelijoiden töitä ollut ohjelmistossa, mutta osallistumismäärissä ne eivät ole korostuneet.

Mihin sijoittaisit Kinoksen valtakunnallisesti elokuvafestivaalien joukossa?

– Kinosta on oikeastaan vaikea verrata kokonsa puolesta muihin suomalaisiin elokuvafestareihin. Se ei vertaidu isompiin elokuvafestivaaleihin ja ovat taas kasvanut isommaksi kuin pienemmät paikalliset katselmukset. Tietysti tähän on vaikuttanut puitteet, jotka elokuvateatteri Kino Iiris tarjoaa.

Miten Kinos on houkuttanut tekijöitä ja yleisöä?

– Monina vuosina Kinokseen on ollut paljon tarjontaa, niin että kun työryhmä on järjestänyt ennakkokatselmuksia, se on joutunut ilokseen tekemään karsintaa teosten kesken. Kaikki työt eivät ole mahtuneet mukaan, ja niitä on tullut ulkomailta saakka.

Kävijöitä on ollut joka vuosi hyvin, ja paikallisesti festivaalit ovat herättäneet huomiota mediassakin, etenkin jos oheisohjelmassa on jotakin uutta.
Esimerkiksi viikonlopun päätösklubi on houkutellut paikalle niitäkin, joilta ovat jääneet elokuvat jostakin syystä näkemättä.

Mitä juhlavuonna Kinoksessa?

-Joka vuosi Kinos on teemoitettu ja oheisohjelmaa on järjestetty keskustassa ja sen tuntumassa. Kino Iiris toimii päänäyttämönä elokuville, mutta näytösten yhteydessä on järjestetty mm. keskustelutilaisuuksia.
Tänä vuonna festivaalit kestävät kokonaisen viikon ja arkipäiville rakennettu omat teemat. Viikko tietenkin huipentuu viikonlopun monipuoliseen elokuvatarjontaan.

Artikkeli julkaistu alunperin Hollolan Lahti -lehdessä 1/2013

Lahteen perustettiin lokakuussa 2012 uusi yhdistys, jonka tarkoituksena on toimia katto-järjestönä eri musiikkitahoille ja -tyyleille.

Elävän musiikin yhdistykset ovat tuttuja monissa muissa isoissa kaupungeissa. Miksi Lahdessa vasta nyt, perustajajäsen Antti Vedenpää?

– Lahteen on puuhattu Elmua jo vuosia, ja aina se on tuntunut jäävän pubi-keskustelun tasolle. Nyt aika tuntui olevan kypsä aiheelle, ja oikeat ihmiset olivat oikeaan aikaan yhteydessä toisiin-sa. Meillä Lahessa on paljon tieto-taitoa aiheesta ja alasta, joten oli vain ja ainoastaan luonnollis-ta, että löimme viisaat päämme yhteen hyvän asian puolesta. Lahen Elmun on tarkoitus toimia kattojärjestönä kaikelle lahtelaiselle elävälle populaarimusiikille. Emme tulleet tallomaan jo vaikuttavien yhdistysten – Rytmin Ystävät ja Blues Mafia – varpaille, vaan pyrimme hyvässä hengessä vaikuttamaan siihen, että kaikilla olisi hyvä ja helppo toimia Lahessa elävän musiikin hyväksi.

Elmu on avoin kaikelle alaan liittyvälle yhteistyölle, ja nytkin olemme yhteistyössä jo toimivien muiden kaupunkien Elmujen kanssa. Olemme sopineetkin hyviä juttuja tulevaisuuden varalle.

Minkälaista toimintaa Elmu sitten tullee järjestämään?

– Elmu järjestää keikkoja, tapah-tumia, työpajoja, luentosarjo-ja. Tarkoituksena on tukea myös lahtelaisia yhtyeitä ja artisteja auttamalla bändikämppäasiassa ja tulevaisuudessa jakamalla myös stipendejä, joiden turvin bändit voivat tehdä levyjä ja kiertueita. Esimerkiksi bändikämppiä ei ole koskaan liikaa ja pyrimmekin vaikuttamaan, että Elmun kautta voisi saada vuokrattua bänditiloja tai että voisimme toimia linkkinä tilanvuokraajan ja bändin välillä.

Tarkoituksena on tehdä pysyvää pitkäkestoista työtä, ja yhtenä tavoittee-na on omien tilojen eli meidän tapauksessa pysyvän keikkapaikan hankkiminen, se olisi tärkeää toiminnan jatkuvuuden kannalta. Toinen iso tavoite on järjestää oma festari. Nuo ovat tosiaan pitkän tähtäimen juttuja.
Jalat maassa, pikku hiljaa edetään, niin hyvä tulee.

Jotain on jo suunnitteilla lähitulevaisuuteen?

– Nuorisokeskuksella Fillarissa ja Kasisalilla järjestetään pääasiassa nuorten keikkoja pitkin kevättä, kesällä muutama rock-henkinen Vesijärviristeily, ja syksyllä aloitamme sitten isommin klubitoimintaa baareissa. Tulossa on myös nuorten työpajoja tapahtumanjärjestämisen ja levynjulkaisun tiimoilta.

Minkälainen paikka Lahti on järjestää keikkoja?

– Oman kokemukseni mukaan Lahdessa on suhteellisen helppo järjestää keikkaa, jos haluaa alkuun nähdä vaivaa ja on valmis tekemään kaiken itse. Julkisen sektorin tukeen ei kannata tuudittautua, sitä ei ole juurikaan myönnetty.
Lahdessa ehkä suurimpana haasteena ovat paikat, joissa voi olla sekä alaikäisiä että täysi-ikäisiä, esimerkiksi ravintoloihin teinit eivät pääse, ja pelkästään nuorille tarkoitetut tilat eivät välttämättä houkuta aikuista kuuntelijaa. Niinpä moni keikkajärkkääjä heittääkin hanskat tiskiin.

Ajan saatossa olen myös huomannut että isot bändit, ulko- ja kotimaasta genrestä riippumatta, kiertävät Lahden kaukaa. Tähän pyrimme saamaan muutoksen oman tapahtumapaikan myötä.Mutta koska hanke vaatii paljon aikaa ja rahaa, joudumme myöntämään, että se ei ole vielä odotettavissa seuraavan viidenkään vuoden aikana, ellemme saa neuvoteltua hankkeeseen rahoitusta.

Elmun Tukikeikka järjestettin Sibeliustalon Finlandia-klubilla 19. tammikuuta, miten se sujui?

– Tapahtuma oli hyvä tulikoe aloittelevalle yhdistykselle ja järjes-telyjen puolesta asiat menivät paremmin kuin hyvin. Bändit olivat hyviä, aikataulut pitivät, yleisö viihtyi ja palaute on ollut kaikin puolin todella hyvää ja positiivista. Väkeä olisi voinut olla enemmän, mutta tästä on hyvä jatkaa, ja saimme tapahtumasta kuitenkin sitä paljon kaivattua alkupääomaa Elmun toiminnan aloittamiseen.

Artikkeli julkaistu alunperin Hollolan Lahti -lehdessä 1/2013

Esittelyssä Lahti Roller Derby, lajissa on joka on Suomessa on vielä suhteellisen tuntematon suuren yleisön parissa. Tämän kovan kontaktilajin – jossa mustelmia ei vältellä – ideaa valottaa Bay City Rollersin Mirka Kiljala aka Munaliisa.
Lisää ajankohtaista tietoa joukkueesta seuran nettisivuilta tai Facebook-sivulta ja kuvia nähtävillä Helsinki Roller Derbys Queen Bs vs. Lahti Roller Derby (Bay City Rollers) -ottelusta täällä, kuvaaja Marko Niemelä.

Mitä on Roller Derby?
Roller derby on naisten kontaktilaji, jota pelataan nelipyöräisillä rullaluistimilla ovaalilla luisteluradalla. Roller Derby on lähtöisin 1920-luvun Yhdysvalloista ja nykymuodossaan se on ollut olemassa vuosituhannen alusta. Eurooppaan laji rantautui vuonna 2006.

Jutun lopussa lajista enemmän

Minkälaista toiminta on Suomessa?
Suomessa on tällä hetkellä 16 seuraa ympäri Helsingistä Ouluun asti, luistelijoita on noin 500, tuomareita n. 50 ja toimitsijoita 100. Ensimmäinen suomalainen joukkue, Helsinki Roller Derby, perustettiin vuonna 2009. Seurat pelaavat harjoitteluotteluita tai virallisia ”boutteja” toisiaan vastaan. Erilaisia sekajoukkue-kisatapahtumia ja bootcamppejä on myös järjestetty paljon. Kaikki derbyn pelaajat Suomessa oppii tuntemaan nopeasti. Kyseessä on varmasti kahtena viime vuonna ollut muotilaji, joten kasvu varmastikin tasaantuu, mutta – onko mitään muuta kontaktilajia, joka on nimenomaan naisille suunnattu eikä mikään siistitty versio miesten lajista? Laji on vastannut suomalaisten naisten tarpeeseen toimia ja harrastaa liikuntaa yhdessä ja yhteisöllisesti.
Vuonna 2012 nähtiin myös ensimmäinen miestuomareista koottu merby-joukkue.

SM-cup alkoi 19.1.2013, mitä se tarkoittaa ja kuinka iso merkitys sille on lajille?
SM-cup on pioneerihanke Euroopassa, mikään muu Euroopan maa ei ole perustanut kansallista liigaansa, joten sitä seurataan varmasti laajasti eurooppalaisella tasolla ja miksei muuallakin maailmassa. SM-cupin kattojärjestönä ja maajoukkueen organisaationa toimii Roller Derby Finland, jossa myös Lahdella on edustus. Suomen cupia pelataan yhdysvaltalaisen WFTDA:n (Women’s Flat Track Derby Association) sääntöjen mukaan. Vuonna 2013 SM-cupiin osallistuvat Suomen kuusi suurinta joukkuetta, joista LRD:n Bay City Rollers on yhtenä joukkueena. Lajille Suomessa SM-cup tarkoittaa entistä parempaa järjestäytymistä, tiivimpää yhteistyötä seurojen välillä, lisää näkyvyyttä ja tunnettavuutta sekä se karistaa varmasti viimeisetkin epäilykset siitä, etteikö laji olisi tullut jäädäkseen Suomeen.
Liigassa pelataan yksinkertaisena sarjana yksi kolmen ottelun turnaus ja kuusi kahden ottelun tapahtumaa sekä lopputurnaus. Jokaiselle joukkueelle tulee täten viisi ottelua sekä mahdollinen lopputurnaus. Voitosta joukkue kuittaa kaksi pistettä, tappiosta nolla. Runkosarjan neljä parasta pääsevät lopputurnaukseen. Ottelut järjestetään vuorollaan jokaisen seuran kotipaikkakunnalla.
SM-Cup on kuitenkin vain osa pelaamista – eikä ainoa autuaaksi tekevä. Pelaamme edelleen myös muita suomalaisia ja ulkomaisia joukkueita vastaan.

Minkälainen taso Suomessa ja Lahdessa on kansainvälisesti?
Suomi oli vuonna 2011 järjestetyissä MM-kisoissa viides, joten Suomen taso on kova, koska sijoitus oli kuitenkin sellaisten maiden jälkeen, joissa lajilla on pidempää historiaa. Lahti on yksi kuudesta SM-cupin  seurasta Suomessa, tarkkaa sijoitusta selvitetäänkin näissä otteluissa. Tavoitteenamme on olla neljän parhaan joukossa ja päästä lopputurnaukseen – pääkaupunkiseudun joukkueet ovat todella kovatasoisia. Eurooppalaisella tasolla Lahdella on suuntaa antava sijoitus jossakin 80 parhaan paikkeilla, mutta se ei ole mitään virallista, vaan riippuu nimenomaan siitä, että miten paljon joukkue on pelannut otteluista muita vastaan ja minkä tasoisia joukkueita vastaan. Vuoden 2012 loppupuolella LRD pelasi myös ottelun Trondheimissa, Norjassa, ja tavoitteenamme on pelata ulkomailla myös vuonna 2013 – Pohjoismaissa taso on aika samoilla linjoilla, joten tulemme varmasti kohtaamaan tanskalaisia, ruotsalaisia ja norjalaisia joukkueita pelikentillä. Lahden joukkueen kunto ja taidot ovat kovat, mutta loukkaantumisia on sattunut viime aikoina jonkin verran, joka on verottanut pelaajiemme määrää.

Miten toiminta käynnistyi Lahdessa?
Lahti Roller Derbyn perustaja on Pia Vanhalakka eli Rose McGoGo, joka aloitti lajin harrastamisen Helsingissä. Muutettuaan Lahteen Pia halusi jatkaa harrastustaan, otti selville Facebookissa muista kiinnostuneista lahtelaisista harrastajista ja perusti joukkueen vuoden 2010 kesällä. Vuoden 2011 lopulla LRD sai ensimmäistä kertaa koottua kokonaisen 14 pelaajan joukkueen, ja vuoden 2013 alkupuolella kootaan myös B-joukkue.

Minkälaiset harjoitteluolosuhteet Lahdessa on?
Tällä hetkellä harjoitteluolosuhteet Lahdessa ovat erinomaiset. Harjoittelemme luistimilla kolmesti viikossa Messuhallilla ja Jalkarannan koululla, sekä kerran viikossa lihaskuntoa harjoittaen tai lajikokeiluiden parissa, ns. ”off skates” eli ilman luistimia. Tällä hetkellä off skate -tilaamme Anttilan takana ollaan purkamassa pois, mutta varmasti löydämme jotakin korvaavaa, ja tokihan Lahti tarjoaa mahtavat harjoittelumahdollisuudet ihan kaikkeen liikuntaan – aina voi olla vaikka ulkona. Kesäisin luistelemme matkaa tai pyörimme skeittipuistossa.

Roller Derbyssä pelaajilla on ”taiteilijanimet”, mikä merkitys tällaisilla rooleilla on?
Taiteilijanimet ovat jäänteitä roller derbyn alkuajoilta, jolloin laji oli enemmän show’ta kuin urheilua. Taiteilijanimi on ehkä jonkinlainen alter ego, jonka suojissa voit olla juuri niin raju kuin haluat, huolimatta siitä, millainen olet muussa elämässä. Omalla nimelläkin voi pelata, sille ei ole mitään estettä. Nimet ovat monesti todella nerokkaita sanaleikkejä ja väännöksiä tai nimiä, jotka ilmaisevat pelaajan persoonallisuutta. Pelikentällä meidät kuitenkin tunnistetaan vain väreillä ja numeroilla, joten taiteilijanimi on vain lisäulottuvuus.

Houkutteleeko laji tietyntyyppisiä ihmisiä? Kuka voi alkaa harrastamaan ja mitä se vaatii?
Lajin aloituskynnys on matala, koska harrastajien tulee olla 18 vuotta täyttäneitä naisia, joten kukaan ei voi olla tässä lajissa hyvä ennestään siksi, että olisi treenannut sitä lapsesta asti. Niin ollen laji houkuttelee varmasti naisia, jotka eivät ole aiemmin harrastaneet mitään urheilua -silti mukana ovat myös entiset urheilijat ja entiset sohvaperunat rinta rinnan, eikä koskaan ole ennalta sanottua, että kenestä tulee parempia pelaajia. Lajiin tarvitaan yhtä lailla pieniä ja nopeita kuin myös isompikokoisia ja vakaampia pelaajia. Ensimmäisten kuukausien aikana harjoittelemme perustaitoja, jonka lopuksi suoritetaan luistelutaitoja mittaavat testit sekä kirjalliset teoriatestit. Näiden läpäisemiseen tarvitaan säännöllistä ja kovaa harjoittelua sekä sitoutumista joukkueeseen. Vasta tämän jälkeen pääsee harjoittelemaan pelaamista, osallistumaan harjoittelupeleihin ja sitä kautta virallisiin peleihin. Viimeistään testivaiheessa sellaiset naiset, jotka eivät ole olleet lajin suhteen vakavissaan, alkavat tippumaan pois.
Sinällään mitään tiettyä lajityyppiä en tunnista roller derby -naisissa, LRD:ssäkin on naisia 20 vuoden ikäjakaumalla, opiskelijoita, työssäkäyviä, äitejä, ihmisiä joka puolelta Suomea, monista eri perhe- ja koulutustaustoista. Kukaan ei varmastikaan pelkää mustelmia. Jos jotakin pelkää, tässä lajissa pelot karisevat helposti, ja mustelmistaan on välillä jopa ylpeä. Kehonkuva, käsitys itsestä, suhtautuminen muuhun elämään, haasteisiin ja kanssaihmisiin muuttuu nopeasti, kunto ja lihakset kasvavat, ja tajuaa, että kilot eivät aina ole pelkästään huono juttu. Sen vuoksi roller derby-nainen on varmasti terve, rehti ja hyvä suomalainen nainen, joka ei narise ja valita turhista.

Missä lajia, tietenkin lahtelaisten edustamana, pääsee jatkossa seuraamaan?
Seuraava SM-cupin peli järjestetään Kouvolassa 16.3., jossa Lahti pelaa Kouvolaa vastaan. Lahdessa järjestettävä SM-turnaus on toukokuussa helluntain paikkeilla – tarkka päivämäärä varmistuu pian. Osallistumme ja järjestämme otteluita muitakin seuroja vastaan kevään aikana, joista ilmoitamme nettisivuillamme ja Facebookin fanisivullamme. Lajista kiinnostuneet ovat tietenkin aina tervetulleita seuraamaan myös harjoituksiamme ottamalla yhteyttä etukäteen.

Laji pähkinänkuoressa

Roller derby on naisten kontaktilaji, jota pelataan nelipyöräisillä rullaluistimilla ovaalilla luisteluradalla.
Yksi ottelu koostuu kahdesta 30 minuutin erästä. Pelinappuloina toimivat pelaajat itse. Kentällä on kerrallaan 5 pelaajaa molemmista 14 hengen joukkueista.
Yksi pelaajista on pisteidentekijä eli ”jammeri” ja loput pelaajat ovat ”blokkereita”, jotka muodostavat ”pakan” yhdessä vastapuolen pelaajien kanssa. Blokkererit auttavat omaa pisteidentekijää pääsemään ensimmäisenä läpi radalla eteenpäin liikkuvasta pakasta – ja samalla estävät vastapuolen pisteidentekijää pääsemästä läpi.
Ensimmäisenä pakan läpi päässyt jammeri voi keskeyttää maksimissaan 2 minuuttia pitkän ”jamin” strategisesti haluamallaan hetkellä – pisteitä kertyy jokaisesta ohitetusta vastapuolen pelaajasta. Blokkerit saavat estää vastapuolen blokkereita ja jammeria taklaamalla.
Pakan liikkeillä, muodostelmilla, nopeudella ja paikoilla radalla on strategista merkitystä pelin etenemisessä. Rangaistuksia pelaajat saavat vääränlaisista taklauksista tai laittomista paikoista radalla.
Sääntöjä ja strategioita on paljon, mutta ne oppii nopeasti pelaamalla – ja jos ei muuten, niin pelissä on aina tuomareita, jotka huolehtivat pelaajien lähettämisestä rangaistuspenkille.

(lähde: Munaliisa)

Tapio Kangasniemi on monen taidon mies ja hänellä on kokemusta karttunut jos jonkin moista, niin rakentamisen, kokoonpanon, myynnin kuin it-osaamisenkin puolelta, nettisivuista betonivaluihin ja kaikenlaista ”näpräämistä” siitä väliltä.
Tällä hetkellä hän toimii puuseppäyrittäjänä ja Tapion edesottamuksia voi seurata miehen blogissa osoitteessa www.tapiokangasniemi.com.

Miten päädyit puusepäksi eli mikä puun työstämisessä viehättää?

Puusepäksi päädyin monien vaiheiden saattelemana sitten lopultakin. Silloin viistoista kesäsenä kun niitä jatkopaikkoja arvottin, nouseva it-buumi sai mutkin valitseen sen sähkärin linjan tietotekniikkasuuntauksella, ja ne puuhommat jäi silloin sitten odottamaan aikaa kypsää. Vuonna 2010 se vissiin oli kun sitten tuli aika työttömän keksiä tekemistä ja työkkärin valikoimista löyty kurssi tähän poikavuosien ”unelma” -ammattiin. Puu on ollu aina jokseenkin luonnollinen materiaali ja olen sitä käyttänyt läpi elämän. Kyllä mä hitsaisinki, jos olis välineet, mutta puun työstössä on selvinny jo olemassa olevilla välineillä. Ai nii se viehätys. No onhan se varsin mageeta tavaraa.

Yrittäjänä olet toiminut keväästä asti, miten päädyit yrittäjäksi?

Oma yritys oli melkeimpä ainoa vaihtoehto jolla tätä unelmaduunia saa tehä. Ei tehdastyö ja liukuhihnameininki enää sillä tavalla nappaa. Toimin tuossa Lahden satamassa Pro puun verstaalla.

Minkälaisia tuotteita olet valmistanut?

Massiivipuutuotteita sitä varmaan mieluiten tekisi. Puunsorvaus on se joka ehkä eniten kiehtoo, koitankin joitain sorvattuja juttuja sitten liittää osaksi muita töitä. Kaikenlaistahan sitä jo on tullut tehtyä, mutta viimeisimpinä mainittakoon lasten kerrossänky, muutamat sohvapöydät, meikkipöytä ja erilaisia kunnostus- ja korjaustöitä, kuten vanhoja ovia ja ikkunoita.

Suosikkipuulajit työstämisen kannalta ja ulkonäöllisesti?

Ehkä pahin kysymys, on niin monia suosikkeja. Yleensä just se joka on kulloinkin työnalla. Jalava on hyvin kaunista, myös kotimainen vaahtera ja saarni. Työstön kannalta lehmus lienee aina yhtä hämmästyttävää, se kun on niin pehmeää mutta siihen tulee sellanen samettimainen pinta kuin itsestään. Sorvasin lehmuksesta muutaman valumallin hiljattain ja siinäkin sen tasalaatuisuus on vain eduksi.

Olet ollut mukana myös näyttelyissä, kerro hieman niistä?

Tässähän sitä koitetaan joka kinkereille mukaan mihin vain mahdollista, kun pitää yrittää itseään myydä. Kokeellisia puusoittimia, Woodism-näyttelyä ja sen sellaista. Näyttelyihin osallistuminen ainakin omalla tuotannolla on toki melko kallista, kun tekeminen maksaa ja ihan hirveitä määriä mitään isoa ei viitsisi tehdä omiinkaan nurkkiin lojumaan. Tällä hetkellä Woodism-näyttelyssä Helsingin Virka Galleriassa on esillä Kaivopuiston puista tehtyjä kalusteita.

Onko Lahti edelleen puu(työn)kaupunki?

Kyllä, sanoisin että Lahti on edelleen puukaupunki. Puisia rakenteita käytetään enenemissä määrin, ja puisia ulkoverhouksia on nähtäviiä aika näyttäviäkin. Pitää vaan poistua ihan siitä keskustasta ja vähän katsella ympärille.

Minkälainen on puuseppien arvostus nykyään?

Vaikea sanoa, tuntuu että ihan hyvällä tolalla se on. Kotimaista osataan kyllä edelleen arvostaa, ja jonkin asteista kestävää kehitystä, vanhojen tarpeiden kunnostuksen osaltakin on havaittavissa.

Sinulla on myös blogi, mitä aiheita se käsittelee?

Jep, puuta ja muuta. Ensisijaisesti koetan kirjoitella joistakin töihin liittyvistä jutuista, ja alaan liittyvistä sekä muista Lahden alueen tapahtumista, joihin tulee törmättyä omilla reissuilla. Havaintoja ja ihmetyksiä, ehkä jotain tee se itse -ideoitakin. Päivittelen sivuja kun aikaa riittää eli eriaatteessa joka viikko olen koettanut jonkun sepustuksen parin kuvan kera laittaa. Blogi toimii osittain myös omana muistiinpanopaikkana, mutta ensisijaisesti tietty mahdollisia asiakaskontakteja olen ajatellut. Tarpeeksi kun tekee kaikkea ja jauhaa kaikesta, niin voipi löytyä jostain joku joka kuollakseen tahtoo just sen jutun.

Minkälainen on ollut blogin vastaanotto?

En sen vastaanotosta tiedä, ei tule juurikaan palautetta, palautteen antaminen kun on tehty kovin vaikeaksi, jottei kaikki botit lataa sitä täyteen mainoksia. Mutta olen kuullut että siellä on joskus joku käynyt…

Jos aikaa jää kaikelta muulta, mitä muuta harrastat?

Noo jäähän tota aikaa pakostakin, vähä nukkumiselle ja loput menee sitten elelyyn. Koiraharrastus vie oman osansa. Noiden vinttikoirien parissa on tullut pyörittyä nyt oman koiran myötä nelisen vuotta. Olen havainnut itsestäni sellaisen piirteen että kun jotain tulee lähdettyä harrrastaan niin aika lailla täysillä siihen sitten lähdetään mukaan. Enemmänkin tekisi mieli vielä tehdä. Jatkoaikaa tarvii varmaan alkaa anomaan jostain.