Päijät-Hämeen elokuvakeskus & Ant Fest esittää: Lyhytelokuvanäytökset Pikkuteatterissa (Loviisankatu 8, Lahti) tarjoavat tajunnan laajentavan kulttuurikokemuksen. Molempina iltoina esitettävä tunnin kestävä tasokas kattaus sisältää animaatioita, musiikkivideoita, videotaidetta sekä kaikkea niiden väliltä. Teosten tekijät ovat kotimaisia sekä alan ammattilaisia että harrastajia. Perjantain näytös alkaa klo 21 ja lauantain klo 19.
Kävelen lähes viikottain matkakeskuksen kautta radan vartta pitkin, joten alueen muutoksia ei ole voinut olla huomaamatta. Toki seuraan, jos en suorastaan aktiivisesti, niin ainakin säännöllisesti radanvarren suunnittelua. Olen kirjoittanut aiheesta sekä sivunnut aihetta useissa kirjoituksissa (mm. Radanvarren ideakilpailu 14.12.2012, Radanvarsi ja Salpausselkä 20.9.2015 ja Vau!(?) (18.10.2015), sillä aihe on kiinnostava. Radanvarsi on kaupunkikuvallisestikin tärkeä ja herkkä, ja aihetta on hyvä käsitellä niin lahtelaisten kuin ohikulkijoiden näkökulmastakin.
Asemanseutua vuonna 2009, ennen matkakeskuksen rakentamista. Postitalo valmistui v 1960 ja se purettiin vuonna 2018.
Kirjoitin radanvarren rakentamisen haasteista Radanvarren ideakilpailu -artikkelissa, erityisesti siitä miten kaupungin omaleimaisuus otetaan huomioon rakentamisessa. Tässä kirjoituksessa tiivistän artikkelissa esittämäni ydinajatuksen.
Tärkeä kysymys suunnittelussa onkin se, näyttäytyykö Lahden radanvarsi nk. konseptirakentamisen mallioppilaana? Toisin sanoen, huomioidaanko kaupungin erityispiirteet vai jäävätkö Salpausselkä ja tyylikäs teollisuusarkkitehtuuri massiivisen rakentamisen varjoon (kirjaimellisesti)?
Radan varteen on jo noussut (robotti)parkkitalo ja kaksikerroksinen pysäköintitaso, joiden esteettisyys ei häikäise. Aivan kuin kaupunkia haluttaisiin piilotella laajojen seinäpinta-alojen avulla tuhansilta Lahden läpi matkustavilta ihmisiltä. Rautatiealueita pidetään rumina (se on makuasia), joten lähestymistapa on ymmärrettävää, se vain usein toteutetaan hieman nurinkurisesti.
Jaksonkadulle nousee uusia kerrostaloja.
Parhaillaan entisen tullikamaran paikalle Jaksonkadulle on nousemassa uusia kerrostaloja. Lahden Talot oy:n sivuilla kerrotaan että ”Jaksonkadun uudiskohde kehittää kaupunkikuvaa”:
Jaksonkadun rakennusten julkisivuissa käytettävä näyttävä ympäristötaide on kunnianosoitus radanvarren pitkälle historialle. Kortteli on nimetty ”Ratavarren Tarinaksi”. Tulevan uudiskohteen seinissä vanha puinen Lahden Rautatieasema-rakennus piirtyy luonnollisessa koossaan upeina graafisina kuvioina osaksi urbaanin Matkakeskuksen kaupunkikuvaa. Taideteoksen nimi on ”Ratavarren Aarre” ja sen on suunnitellut taitelija Tatu Tuominen ja taidekoordinaattorina on toiminut Upeart. Julkisivuissa käytetään sekä tiilipintaa että graafista betonia.
”Kehittää kaupunkikuvaa” voi kuulostaa liioittelulta, minkä tietenkin ymmärtää mainostekstiksi. On tietysti hienoa, että alueen historiaa halutaan tuoda esille tällä tavoin, ja toki tavoitteena on laadukasta rakentamista ja hyvää asumista. Meille muille kaupunkilaisille, jotka emme asu tai käy tulevissa asunnoissa, korostuu alueen erilaisten historiallisten kerrostumien vuoropuhelu, joka parhaimmillaan luo esteettisesti miellyttävän kaupunkikokemuksen. Kaupunkikuvaa rikastaa myös rakentamattomat rakennukset eli kärjistetysti se, mitä jätetään rakentamatta.
Radanvarren viherkaista yhdistäisi Asemantaustan ja Radiomäen. Se edellyttäisi myös tunnelin rakentamisen rautatien ali. Kuva Lahden kaupungin karttapalvelu (2019), grafiikka Sauli Hirvonen
Salpausselän korostaminen voitaisiin toteuttaa viherkäytävällä, joka kulkisi Mannerheimintien yli. Ikään kuin maa olisi vyörynyt alas ja tehnyt luiskan kulkua varten. Liikenne kulkisi ”luiskan läpi” tunnelissa.
Joka tapauksessa kun tavararatapiha jossain vaiheessa siirtyy ja raiteiden määrä vähenee, voitaisiin viherkaista kohdin tehdä alikulku Radansivukadulle. Näin saataisiin viheryhteys Radiomäeltä Launeen perhepuistoon.
75 vuotta täyttäneen Lahti-Seuran Hollolan Lahti -jäsenlehdessä on käyty läpi yhdistyksen vaiheita. Oheinen artikkeli julkaistiin viimeisimmässä lehdessä ja se kertoo seuran asettumisesta Tammisaliin ja sen vaikutuksista yhdistyksen toimintaan. Saimaankatu 12 on ollut viime vuosina merkittävässä roolissa seuran toiminnassa osana laajempaa yhdistysten yhteistyöverkostoa. Yhteistyö on myös vaikuttanut merkittävällä tavalla lahtelaiseen kulttuuritarjontaan ja -elämään.
Kino Iiriksen ajatonta tyylikkyyttä huokuva aula. Kuva: kinoiiris.com
Toimitilakysymys
Lahti-Seuran tärkeimpiä yhteistyökumppaneita on ollut Lahden kaupunginmuseo ja tämä on heijastunut myös seuran toimitilakysymykseen. Seuran aineisto sijaitsi pitkään museon tiloissa, mm. Vuorikadun toimistossa, jossa seura myös kokousti. Museo luopui kuitenkin toimistosta, ja kun historiallinenkin museo meni remonttiin, seuran kirjoille ja tavaroille piti etsiä uusi sijoituspaikka. Osa seuran aineistosta oli jo aiemmin luovutettu maakuntamuseon arkistoon, ja selvittelyn jälkeen loppuaineisto sijoitettiin Lahden rautatieharrastajat Topparoikka ry:n tiloihin.
Uudet tilat
Päijät-Hämeen elokuvakeskus ry (PHEK) on ylläpitänyt elokuvateatteri Kino Iiristä vuodesta 1989. Teatterisali sijaitsee Kansantalon alakerrassa, johon käynti tapahtuu Saimaankadulta.
Elokuvakeskuksella oli 2000-luvulla toimistotilat muutamissa eri vuokratiloissa lähellä teatteria, mutta vuonna 2015 elokuvakeskuksessa puhalsivat muutoksen tuulet. Kansantalon omistava Sosiaalidemokraattinen työväenyhdistys tarjosi Kino Iiris -teatterisalin vieressä ollutta Tammisalia elokuvakeskuksen käyttöön. Samoihin aikoihin PHEK neuvotteli myös arkkitehti Juhani Bomanin ja Juhani Vainion kanssa teatterisalin rakentamiseksi tulevaan Malski-kulttuurikeskukseen. Yhdistys kuitenkin katsoi toiminnan kannalta paremmaksi jäädä Kansantaloon, sillä Tammisali mahdollisti monipuolistaa toimintaa entisestäänkin. Näin myös tapahtui. Samoihin tiloihin asettuivat myös Lahden Videokuvaajat ry sekä Lahti-Seura. Näin kolme yhdistystä sai työskentely- ja kokoustilat ja Lahti-Seurakin sai vihdoin asianmukaiset säilytystilat kotiseutuaineistolle, kirjoille ja papereille.
Lahti-näytöksiä ja dokumenttituotantoa
Kolmen em. yhdistyksen yhteinen taival oli alkanut vuonna 2013 ns. kotiseutufilmihankkeen puitteissa. Lahti-Seuran aloitteesta oli käynnistetty hanke, jossa lahtelaisilta ja päijäthämäläisiltä kerättiin digitoitavaksi vanhoja filmejä ja videonauhoja. Saatu materiaali tallennettiin myöhempää käyttöä ja esittämistä varten. Hanke oli saanut alkunsa vuonna 2012, kun säännölliset Lahti-filminäytökset olivat alkaneet Kino Iiriksessä.
Elokuvakeskus tarjosi esityspaikan dokumenteille sekä tuotti niitä. Lahtelaiset videokuvaajat tarjosivat valmiita dokumenttejaan sekä käsittelivät esityskuntoon saamaansa aineistoa videokuvaaja Aatos Suomilammin johdolla. Oma tehtäväni oli suunnitella näytösten aikataulut, ohjelmistot ja lisäksi keräsin myös aineistoa sekä hoidin viestinnän ja tiedottamisen, ja joskus myös kuvasin itse sekä editoin hankkimaani materiaalia esityskuntoon.
Suomen Kulttuurirahaston Päijät-Hämeen rahasto myönsi hankkeelle 20 000 euron avustuksen, jolla mm. hankittiin kaksi filmiskanneria. Samana vuonna Suomen Kotiseutuliitto ry valitsi hankkeen Vuoden kotiseututeoksi.
PHEK on toiminut tuottajan roolissa monissa projekteissa. Lahden Videokuvaajat ovat tehneet monipuolisesti Lahteen ja lahtelaisiin liittyviä dokumentteja. Tällaisia ovat mm. Rosa Reunan Marolan Aino; Kari Vähävuoren dokumentit Lahden Reippaan Afrikan reissuista sekä Pentti Sormusesta; Keijo Skipparin Tipalan taru sekä Rintamalotta. Tertta Saarikon ja Skipparin dramatisoitu dokumentti Lemmenlatu palkittiin Etelä-Suomen Sanomien Aukusti-palkinnolla vuonna 2018.
Iiriksessä on esitetty monia muita kiinnostavia paikallisdokumentteja kuten digitoituja värikaitafilmejä: Kai R. Lehtosen Masto (v. 1957) ja Pentti Ruohoniemen Katoavaa kaupunkia (v. 1958). Ohjelmistoon on kuulunut myös Kansallisen Audiovisuaalisen Instituutin (KAVI) restauroidut ja digitoidut Lahti-filmit.
Lahti-näytöksiä on järjestetty usein myös Kinos-elokuvafestivaalin yhteydessä ja mm. Oskarin Pihan piharakennuksessa. Kinoksen sarjojen sivutuotteena alkoi vuosittaiset Nostalgiakino ja Kiskojen Viemää -erikoissarjat.
Valokuvia ja karttoja
Valtakunnallinen valokuvien keräys- ja digitointihanke Albumit auki laajeni vuoden 2015 alusta Lahteen. Otimme vetovastuun hankkeesta yhdessä Lahden videokuvaajien aktiivin Skipparin kanssa. Valokuvien keräys- ja digitointitilaisuuksia järjestettiin yhteistyössä Lahden kaupunginkirjaston kanssa pääkirjaston tiloissa. Lisäksi tilaisuuksia järjestettiin useasti Tammisalissa. Digitoidut kuvat julkaistiin Albumit auki -verkkogalleriassa, johon on kerätty tuhansia vanhoja valokuvia monista kaupungeista.
Vuonna 2017 Lahti-Seura sai käyttöönsä Lahden kaupunkiympäristön karttoja ja valokuvia. Käytimme karttoja Lahden seutu kartoin -kirjassa ja lisäksi järjestimme näyttelyt pääkirjaston ja Kino Iiriksen aulassa. Teatterin aula onkin ollut vuosien saatossa monien Lahti-aiheisten valokuvien näyttämönä.
Monipuolinen kulttuurikeskus
Tammisaliin on muodostunut valtakunnallisellakin mittapuulla mitattuna ainutlaatuinen kulttuuriyhdistysten yhteistyötila, joka on tuottanut vuosien saatossa arvokasta paikallista kulttuuria.
Elokuvakeskus ja Kino Iiris ovat kaiken toiminnan ytimessä ja mm. Lahden videokuvaajien toiminta Tammisali-aikana kasvanut ja jäsenillat houkuttelevat runsaasti väkeä. Lahti-Seurakin sai Tammisalista vihdoin asianmukaiset tilat toiminnalleen järjestää kokouksiaan sekä tapahtumia.
Myös Iiris-salissa seura on järjestänyt monia erilaisia tilaisuuksia ja tapahtumia, mm. kaupungin perustamista juhlistavan
Vuosijuhlan/Lahti-päivän. Kotiseututilaisuuksia on järjestetty yhteistyössä useiden tahojen kanssa kuten vuoden 2016 kuntaliitokseen liittyvän Uusi Lahti -seminaarin yhdessä Nastola-seuran kanssa.
Hyvä henki ja monipuoliset toimitilat ovat iloksemme huomattu Lahden ulkopuolellakin, ja usein vierailijoilta saa hämmästyneitä kehuja toimivasta ja monipuolisesta yhteistyöstämme. Sana on kiirinyt lahtelaisten parissa ja moni yhdistys ja yhteisö on löytänyt Tammisalista palaveri- ja kokouspaikan sekä muihinkin tapahtumiin kuten juhliin soveltuvan pitopaikan.
Hiljattain Tammisaliin asettui postiosoitteen muodossa Hämeen Heimoliiton säätiö sr., jonka edeltäjäyhdistys oli jo vuonna 2016 pitänyt kotiseutuseminaarin Iiris-salissa. Heimoliitto tukee hämäläistä kotiseututyötä.
Kino Iiriksen taustaa
Elokuvateatteri Kino Iiris sijaitsee vuonna 1957 rakennetussa Kansantalossa. Lahden sosiaalidemokraattisen työväenyhdistyksen rakennuttaman talon saleissa on näytetty elokuvia jo 1970-luvun lopulta alkaen, kun työväenyhdistys joutui vuonna 1979 miettimään uusia keinoja varojenhankintaan ja rahallisesti elokuvateatteritoiminta oli tuolloin järkevin vaihtoehto.
Monipuolisesta ohjelmistosta huolimatta ensimmäinen elokuvateatteriyrittäjä Kamras Oy ajautui konkurssiin vuoden 1982 lopulla. Tämän jälkeen tilojen vuokraajaksi ryhtyi Adams Filmi Oy. Lopulta vuonna 1987 sosiaalidemokraattinen työväenyhdistys päätti itse jatkaa elokuvateatteritoimintaa ja tällöin teatteritila ristittiin Iiris-saliksi. Elokuvateatteri Kino Iiris oli syntynyt.
Päijät-Hämeen elokuvakeskus
Kino Iiriksen kannattavuus ei kuitenkaan vastannut työväenyhdistyksen odotuksia ja vuoden 1990 syyskuussa teatterisali vuokrattiin edellisenä vuonna perustetulle Päijät-Hämeen elokuvakeskus ry:lle (PHEK). Tästä lähtien Kino Iiriksen toimintaa on pyörittänyt yleishyödyllinen ja riippumaton yhdistys PHEK, joka alunperin perustettiin yhdistämään lahtelaiset elokuvakerhot.
Toimintansa aikana PHEK on vakiinnuttanut paikkansa alueellisena kulttuuritoimijana, joka palvelee kaikenikäisiä asiakasryhmiä päiväkotilapsista ikäihmisiin. PHEK:n toiminta-ajatuksen mukaisesti elokuvateatteri Kino Iiris on alusta asti esittänyt monipuolisesti erilaisia elokuvia myös pienemmistä elokuvamaista.
Perusohjelmiston lisäksi Iiriksessä järjestetään eri kohderyhmille tarkoitettuja erikoisnäytöksiä sekä yksityis- ja tilausnäytöksiä. Elokuvakerhot ja dokumenttisarjat tuovat laajuutta ohjelmistoon.
PHEK:n ydintoimintaa ovat myös erilaiset kehittämishankkeet ja projektit, joilla edistetään audiovisuaalisen kulttuurin ja elokuvan asemaa Päijät-Hämeessä. Useat medialan opiskelijat ovat saaneet kokemusta videotuotannosta nimenomaan elokuvakeskuksen kautta.
Lahden ainoa elokuvafestivaali Kinos järjestetään vuosittain Kino Iiriksessä.
Iiriksen yläkerrassa Kansantalon kioskissa toimii myös Aatetila ry, joka järjestää kulttuuritilaisuuksia ja -tapahtumia. Syksyllä 2016 yhdistyksen vastuulle siirtyi 35 mm elokuvien esittäminen Vaahterasalissa.
Yhä tänä päivänä Kino Iiriksen autenttisen tunnelman muodostavat elokuvateatterin nostalginen miljöö kulttuurihistoriallisesti arvokkaan Kansantalon alakerrassa ja sen laadukas, erityisesti eurooppalaiseen elokuvaan keskittyvä ohjelmisto. Kodikas ja piskuinen Kino Iiris on monelle elokuvan ystävälle ”se ainoa oikea lahtelainen elokuvateatteri”.
Lähde: kinoiiris.com
Artikkeli on julkaistu Hollolan Lahti -lehdessä 2/2021
Kirjoittaja on Lahti-Seuran puheenjohtaja sekä elokuvakeskuksen hallituksen jäsen ja Lahden videokuvaajat ry:n jäsen
Lahden seudun reunamuodostelma ja harjut ovat tarjonneet suuremmissa määrin 1800-luvulta alkaen hiekkaa kasvavan kauppalan ja kaupungin tarpeisiin. Käytön jäljet ovat edelleen nähtävissä maastossa, kuten Paavolassa sekä Salpausselän etelärinteellä. Toki rakennetut väylätkin (satamarata, Loviisan rata ja Heinolan rautatie) ovat jättäneet jälkensä Salpausselkään. Entiselle Starkin varastoalueelle on parhaillaan rakentumassa Vahva-Jussi-niminen asuinalue. Ennen varastoaluetta siinä kohdin oli korkea Ilomäki, josta olen kirjoittanut täällä.
Ote opaskartasta vuodelta 1966. Lahden Kaupunkiympäristön arkisto
Vaikka soran ja hiekan kaivuu on kaupunkialueella vähentynyt ja soranotto siirtyi sittemmin kaupungin reunoille, on esimerkiksi Renkomäki toiminut pitkään soranottopaikkana. Vuoden 1966 opaskartassa näkyy Lahden Betonin pienet soralaikut, jotka sittemmin laajenivat ikävännäköiseksi maamerkiksi. Nyt kun toiminta on viime vuosina pienentynyt, Lahden kaupunki kysyi kaupunkilaisten näkemyksiä alueen muuttamiseksi virkistyskäyttöön: ”Jälkihoitosuunnitelma käsittää Lahden kaupungin ja Rudus Oy:n yhteisen soranottoalueen. Virkistyskäyttösuunnitelma laaditaan sekä soranottoalueelle, että sitä ympäröiville metsäalueille.” Myös Etelä-Suomen Sanomat kysyi (tilaajille), mitä alueelle pitäisi tehdä.
Ennen kuin edes ehdin kaupungin sivuille tutustumaan suunnitelmaan, mielessäni kävi, että alue pitäisi muuttaa mahdollisimman luonnonmukaiseen tilaan. Tietysti ”muuttaa” on hieman huono termi, sillä luonnonmukaisuus hoituisi ajan kanssa ”itsestään”, mutta toki tässä ajatellaan myös paikan soveltuvan modernin ihmisen tarpeisiin eli kaupunkilaisten virkistäytymiseen.
Itse toivon, että alueelle saadaan erilaista puustoa, kasvillisuutta sekä tekolampia (kalaistuksineen). Ehkä jonkin verran opastettuja ja valaistuja reittejä, mutta muuten rakentaminen pitäisi rajoittaa esimerkiksi pelkkiin laavuihin.
Samantyyppisiä asioita painottaa myös kaupunki: ”Renkomäen sorakuopan jälkihoito ja alueen virkistyskäytön suunnittelu on käynnistynyt. Mitä sinä haluaisit alueelle nyt tuotannon loputtua ja alueen vapauduttua kaikkien käyttöön? Missä alueella kulkisi juuri sinulle tarpeellisin yhteys? Olisiko alue erinomainen juuri johonkin tiettyyn harrastustoimintaan, mitä se alueelta vaatisi?”
Renkomäen soramonttu kesällä 2020. Kuva Sauli Hirvonen
Kuten todettu, mielestäni alue ei kaipaa mitään harrastustoimintaa tukevia kiinteitä rakenteita, vaan aluetta pitäisi kehittää ”luonnonmukaiseen” suuntaan. Kaupungin sivuillakin todetaan, on ”tavoitteena on kehittää Renkomäen sorakuopan alue monimuotoiseksi biodiversiteettipuistoksi, jossa ulkoilu ja uhanalaisten lajien elinolosuhteet on yhteensovitettu toimivaksi kokonaisuudeksi.” Se on hyvä tavoite.
