Vanhat kartat

Vanhatkartat.fi-sivusto on ollut ahkerassa käytössäni. Vuonna 2020 avattu karttapalvelu sisältää yli 10 000 vanhaa karttalehteä vuosilta 1870 – 1997 lähes koko Suomesta. Sivusto koostuu Maanmittauslaitoksen ja Topografikunnan julkaisemista 1:20 000 ja 1:50 000 -mittakaavaisista digitaalisista, eri ikäisistä kartoista. Kartat on asemoitu eli georeferoitu (kiinnitetty) niin, että ne eri-ikäisten ja -tyyppisten karttojen valitut kiintopisteet asettuvat kohdakkain. Tehtävä ei välttämättä ole niin helppoa kuin voisi äkkiseltään luulla.
”Alimpana” on uusin Maanmittauslaitoksen maastokartta, jolloin ”päällä” olevaa vanhempaa karttaa voi helposti liuttamalla verrata nykyiseen tilanteeseen. Karttojen tarkkuus ja laatu vaihtelee. Kartan vuosiluku ilmaisee karttalehden julkaisuvuoden.
Palvelua ylläpitää Mikko Kutilainen ja hän kertoo tekemästään sivustosta Yle uutisten haastattelussa, joka on julkaistu viime vuoden lokakuulta.

Lahden seutu

Sivusto on tarjonnut paljon mielenkiintoisia hetkiä ja sen parissa on tullut vietettyä paljon aikaa. Erityisesti teiden ja rautateiden muutokset ovat kiinnostavia, ja yhdessä Google street viewin kanssa on tullut kierrettyä monissa kohteissa. Lahden seutu on ollut tietysti tärkein kohde. Palvelussa kartoista vanhin on vuodelta 1875 oleva Senaatin kartasto. Venäjä kartoitti eteläisen Suomen vuosina 1870-1907 ja Lahden kyläkin mahtui mukaan.

Senaatin kartta vuodelta 1875, jotka keskittyvät pääasiassa Etelä-Suomeen. ”alla” viimeisin

Yllä olevassa kuvakaappauksessa näkyy juuri kartan raja, alempana Senaatin kartta ja ylemäpänä uusin maastokartta. Lahden keskustan alueella voi tarkastella karttoja vuosilta 1963, -64, -78, -83, -91 ja -92. Kartoista löytää aina löytää tutkittavaa ja mielenkiintoisia yksityiskohtia.
Yhdessä Lahden kaupungin karttapalvelun ilmakuvien kanssa karttasivusto on mainio yhdistelmä tutkia muuttunut kaupunkia.

Vuonna 2020 Kustannusosakeyhtiö AtlasArt ja Lahti-Seura julkaisivat karttakirjan Lahdesta.

Lahti ja liikennemerkit

Olen ollut kiinnostunut pienestä pitäen liikennemerkeistä ja muista liikenteenohjaukseen liittyvistä merkeistä sekä katutyömaiden puomeista, varoitusvaloista yms., puhumattakaan tasoristeysten valoista yms. Kotini seinää koristaa mm. Väyläviraston Liikennemerkit-juliste. Liikennemerkkejä ja niiden sijoittelua Lahdessa esittelin aiemmin tässä jutussa. Nyt työn alla on kirja(nen) Lahden liikennemerkeistä, johon palaan tuonnempana.

Väyläviraston liikennemerkkivertailutaulussa on lueteltu käytössä olevat liikennemerkit ja vertailun vuoksi kannattaa tutustua Wikipedian luetteloon käytöstä poistetuista merkeistä. Se ei ole aivan täydellinen, mutta antaa hyvän kuvan siitä miten merkit ovat muuttuneet vuosien varrella. Viimeisin iso muutos merkkien kohdalla tapahtui 1.6.2020 kun uusi tieliikennelaki tuli voimaan. Vanhat merkit ovat tosin voimassa vielä 2030 asti. Sen sijaan keltaiset katumerkinnät on maalattava valkoisiksi tämän vuoden loppuun mennessä.

Liikennemerkeistä kiinnostunut kannattaa myös tutustua Olavi Pakarisen Tieopasteet kautta aikojen -kirjaan. Kirja on erinomainen perusteos liikennemerkkien kehityksestä.

Instagramissa on erinomainen vanhat_liikennemerkit-niminen tili, johon olen itsekin lähettänyt muutamia kuvia julkaistavaksi. Tein tilin taustahenkilöstä haastattelun Topparoikka-lehteen 1/2022, ja tulen julkaisemaan haastattelun lähiaikoina tulipyörä.fi-sivustollani. Sivusto ja sen tulipyora.fi-Instagram-tili keskittyy maantie- ja rautatieliikenteeseen ja väyliin.

Tällainen pysäköintikieltomerkki oli käytössä vuosina 1937-1969.
Ja on edelleen käytössä Rauhankadulla Lahdessa. Kuvattu 20.5.2022.

Olen siis parhaillani työstämässä Liikennemerkkejä Lahdessa -kuvakirjaa. Kaupunkikuvia järjestellessäni, huomasin että monissa kuvissa oli myös liikennemerkkejä, usein tarkoitukselle, toisinaan vahingossa. Vaikka liikennemerkit ovat aina kiinnostaneet, viime vuosina innostus on vain kasvanut, erityisesti vanhoja merkkejä kohtaan. Suurin yksittäinen syy tälle lienee tili vanhat_liikennemerkit, joka on toiminut inspiraation lähteenä, ja viime aikoina olenkin tarkastellut merkkejä juuri tästä näkökulmasta.

Idean kirjaan sain kun kävin läpi kuviani. Monissa ottamissani kaupunkikuvissa oli liikennemerkkejä, joko vahingossa tai tarkoituksella kuvattuna. Kirjaan tulee neljä eri teemaa, ja näillä näkymin suurin määrällinen osuus koskee ns. vanhoja merkkejä. Tiedän muutamia merkkejä, jotka täytyy vielä käydä kuvaamassa kirjaa varten. Kirjassa esitellään myös erikoisia ja epävirallisia merkkejä sekä muita mielenkiintoisia tapauksia. Liikennemerkkikirjan kuvien määrä tullee olemaan noin 70-90, teknisesti kuvat ovat hyvin eritasoisia.

Kirja on tarkoitus julkaista ensi syksynä ja sen formaatti on samantyyppinen kuin Tunnelmia Lahdesta, mutta ei ole virallista ns. Lahti-valokuvakirjojen trilogiaa. Tuon kirjasarjan kolmas ja viimeinen osa Rautateiden Lahti ilmestyy näillä näkymin vuonna 2023.

Luonnonmukainen puisto?

Eräänä kevätpäivänä suuntasin jälleen Etelä-Lahteen katselemaan paikkoja. Juttua voitaneen pitääkin jatkona Launeen sorsalampi -artikkelilleni, jossa kerroin viimeisimmän puistovierailun annista. Muutama päivä tästä suuntasin vuoden tauon jälkeen Hennalan hulevesialtaille. Siitä kirjoitin jutun otsikolla Kevätretki Hennalaan. Vuodessa Hennalan entisen varuskunta-alue on saanut uusia katuja, ja myös useat alueen rakennukset ovat kunnostuksen alla tai saaneet uudet käyttäjät.

Hulevesialtailla vesi virtasi iloisesti altaasta toiseen, edelliseen kertaan sillä erotuksella, että nyt paistoi aurinkokin lämmittäen ilmaa oikein keväiseksi.

Hulevesiallas Hennalassa toukokuussa 2022.

Hulealtailla käyskennellessäni mieleeni muistui päivän parin takaa Yle uutisten juttu (purosta oli kirjoitettu jo vuonna 2019) Imatran kaupunkipurosta. Patojen poistaminen koskista on ollut terve suunta, kuin vesialueiden muuttaminen lähemmäksi luonnonmukaista tilaa. Kuten sorsalampeen istutettujen karppien kohdalla, Imatran kaupunkipuron taimenet pitävät vesialuetta ”puhtaana”, ja kuten jutussa sanotaan, että ”puroon on kaikkinensa muodostunut toimiva ekosysteemi.”

Hulealtailla kierrellessä mieleeni juolahti, voisiko niiden ympärille rakentaa(!) samantyyppiset olosuhteet esimerkiksi karpeille (tai kenties ruutanoille) kuin Imatralla on tehty taimenille. Näin kaupunkiseudulle muodostuisi oma rikas ekosysteemi, joka ”toisi luonnon” lähemmäksi kaupunkilaista.
Hennalasta kävelin Launeen keskuspuistoon. Tapparankadun alitettuani ja entistä kevyen liikenteen väylää kulkiessani tajusin että puistoalueen kaakkoisnurkassa on edelleen pusikoitunut kaistale, suorastaan ryteikkö, jossa näytti olevan lätäköitä sekä monenlaista kasvustoa. Ja valitettavasti roskia. Ehkä ihmisen auttavan käden toimesta kaistaleesta saisi muokattua jokseenkin luonnonmukaisen paikan, johon voisi sijoittaa puroja ja pieniä lammikoita sekä kulkemista varten polkuja siltoineen?

PÄIVITYS 9.3.2023
Koteihin jaettu Lahden kaupungin kaavoituskatsauksessa (2023-25) oli juttu Launeen keskuspuistossa otsikolla ”Launeen keskuspuistoa suunnitellaan entistä monipuolisemmaksi”. Jutussa mainitaan mm. ”Luonnon monimuotoisuutta lisätään niittymäisillä alueilla, kosteikoilla ja monipuolistamalla kasvivalikoimaa.”

Launeen keskuspuisto. Alue on merkitty punaisella.
Kuvakaappaus: Lahden kaupungin karttapalvelu – ilmakuva vuodelta 2021


Muita aiheeseen liittyviä artikkeleita:
Luonnonmukainen puisto 2
Paskurinoja
Launeen sorsalampi
Kevätretki Hennalaan

Launeen sorsalampi

Kirjoitin muutama vuosi Kullankukkulasta. Totesin jutussa, että Launeen perhepuiston ympärille on rakentunut Lahden keskuspuisto, joka on tarkoitettu monenlaiseen leikkiin ja harrastamiseen. Vaihtoehtoisesti voi hiljentyä sorsalammen äärellä ja tutkiskella alueen useita erilaisia kasvi- ja puulajikkeita.

Alueella, erityisesti sorsalammen ympäristössä, on aina mukava piipahtaa vuodenajasta riippumatta. Vaikka Kaarikadun varteen entisen kaupungin puutarhan tontille on noussut lisää rakennuksia, on alue on säilyttänyt hyvin puistomaisen omaleimaisuuden. Kaarikadun varren rakennuskanta on pääasiassa matalaa, joten puistossa kävijää ei käy rakennusta varjossa puristamaan.

Viime vuonna Lahden kaupungin osallistuvan budjetoinnin (OSBU) myötä puistoalue laajeni, kun Kullankukkulan juurelle pystytettiin kirsikkapuupuisto. Se odottaa kirjaimellisesti kukkaan puhkeamisesta.
Itse toivoisin alueelle lisää luonnonmukaisuutta leikattujen nurmikkojen sijaan.

Sorsalampi, taustalla kirsikkapuisto ja Kullankukkula.
Karppeja ei valitettavasti näkynyt.

Sorsalampi on puiston mielenkiintoisimpia kohteita ja on ihmisten lisäksi lintujen, erityisesti sorsien suosiossa, ja valkopostihanhien suosiossa.

Sorsalampi ruopattiin muutama vuosi sitten ja viime syyskuussa Etelä-Suomen Sanomat uutisoi (juttu on tilaajille) että lampeen istutettiin toistakymmentä karppia. Ne eivät ole tarkoitettu kalastettavaksi vaan karpit toimivat veden ja kasvillisuuden puhdistajina.
Itse en ole vielä nähnyt lammen karppeja, mutta toivottavasti joskus tärppää.

Kevään paljasta puistoidylliä.


Lahden paikannimistö -kirjasta:
Sorsapassi / Kolmenkoivunlampi / Rahikanpassi / Sorsalampi > Vähä-Saksalan tilan alueella ollut lammikko tai suopanne. Yksi nimi on tullut kolmesta suuresta koivusta. Lammessa oli tapana liottaa Yli-Marolan pellavia. Lähellä oli Rahikantorppa, ja sorsat viihtyivät lammikossa, kuten nykyisessä tekolammessakin.

Kotiseututatuoinneille oma sivusto

Kotiseututatuointi-osio on siirtynyt Lahen Lehen sivuilta omille sivuilleen. Sivusto sisältää kuvagalleria tatuoinneista sekä taustaa hankkeesta, näyttelystä ja kirjasta sekä yleisesti tietoa keräyshankkeesta.

Lahti-tatuoinneista julkaistiin kirja vuonna 2019.

Kotiseututatuoinnit on vuonna 2013 käynnistynyt hanke, jossa kerätään ja julkaistaan kotiseutuun liittyviä tatuointeja. Hankkeeseen saatuja tatuointeja on nähtävillä sivuston kuvagalleriassa. Lahti-tatuoinneista on järjestetty valokuvanäyttely vuonna 2017 Lahden historiallisessa museossa.
Vuonna 2019 julkaistua Kotiseututatuoinnit: Lahti -kirjaa on edelleen saatavilla verkkokaupasta.