XI Suomalaiset historiapäivät helmikuussa

Suomalaiset historiapäivät -tapahtuma järjestetään Lahdessa ja Asikkalassa helmikuussa jo 11. kerran.

Kolmipäiväinen seminaari 11.-13.2.2010 tarjoaa asiantuntijaluentoja Valiosta välirauhan aikaan ja Balkanista pankkikriisiin. Entä miltä näytti suomalainen kulttuurielämä 1920- ja 1930- luvuilla, ja millainen oli lääketieteen ja urheilun suhde sata vuotta sitten?

Historiapäivät alkavat Asikkalassa järjestettävällä 20. Danielson-Kalmari -seminaarilla torstaina 11. helmikuuta. Vääksyn seurakuntakeskuksessa professori Jarmo Virmavirran luotsaamassa paneelikeskustelussa ”Viro, Viro, Viro”  keskustelijoina ovat kirjailija
Jaan Kaplinski, Viron entinen pääministeri Mart Laar, professori Martti Turtola ja professori Seppo Zetterberg.

Historiapäivien luennot jatkuvat perjantaina ja lauantaina 12. ja 13. helmikuuta kongressikeskus Fellmannissa Lahdessa. Perjantaina luentoteemoina ovat Ruotsin aika, Balkan ja pankkikriisit. Vuoden yritys -osuudessa esillä on Valio. Lauantain luennoilla tutustutaan taiteeseen ja kulttuuriin 1920-1930-luvuilla, vuosien 1940-41 tapahtumiin sekä noituuteen ja magiaan. Suomen urheiluhistoriallisen seuran tuottamassa
luentokokonaisuudessa ”Nationalismi, identiteetti, etnisyys – urheilun maailma” pohditaan muun muassa olympiaurheilun suhdetta suomalaisuuteen sekä tieteen ja huippu-urheilun kytköksiä. Lauantain ruotsinkielisen luentokokonaisuuden ”Mellan Alexander och Bernadotte” tuottaa Historiska föreningen i Finland ja Hanasaari – ruotsalais-suomalainen kulttuurikeskus.

XI suomalaiset historiapäivät päättää lauantaina professori, VTT Juhani Suomen ja FT Lasse Lehtisen keskustelu Kekkosesta.

Historiapäivillä julkistetaan myös Historian Ystäväin Liiton valitsema vuoden 2009 historiateos.

Kaikki historiapäivien tilaisuudet ovat yleisölle avoimia ja maksuttomia.

Tapahtuman järjestävät Suomalaiset historiapäivät -yhdistys, Lahden kaupunginmuseo ja Asikkalan kunta. Yhteistyössä ovat mukana myös Historiska föreningen i Finland, Hanasaari ? ruotsalais-suomalainen kulttuurikeskus, LAMK matkailun laitos ja Suomen urheiluhistoriallinen seura (SUHS).

Katso ohjelma.

Ahtialassa kylässä

Joulupäivänä oli hyvää aikaa tutustua Lahteen. Auringon paistoi ja mihinkään ei ollut kiire: auto alle ja Ahtialaan. Rautatieharrastajan kannalta Ahtiala on mielenkiintoinen kohde, halkoohan aluetta vuonna 1932 valmistunut Lahti-Heinola rautatie. Tämä osuus on hyvin romanttinen, kun vertaa nykyaikaisiin betonipölkkyisiin ratoihin. Radalta loppui henkilöliikenne toukokuussa 1968, tavaraliikennettä on nykyäänkin sekä viime vuosina radalla on liikennöinyt myös museojunia.

Kymmenen-viisitoista(?) vuotta sitten Ahtialaan tutustuin pyörän selässä – tietenkin seuraillen rautatietä. Satunnaisia käyntejä lukuunottamatta, Ahtiala on jäänyt harmittavasti aika vieraaksi. Tämänkertaisella valokuvausreissulla oli tarkoitus ikuistaan kaikki rataosan tasoristeykset Lahden kaupungin alueelta. Se toki toteutui ja sen lisäksi heräsin kaupunginosan elävään rosoisuuteen ja monimuotoisuuteen: uutta ja vanhaa rinnakkain.

Ahtiala on hyvin laaja ja monikerroksinen kaupunginosa, lähes tulkoon pikkukaupunkimainen. Se on ymmärrettävää: alueella on vanha historia ja 1970-luvulla Ahtialasta suunniteltiin 60 000 asukkaan satelliittikaupunginosaa, Lahden toista keskustaa. Nämä suunnitelmat eivät kuitenkaan toteuteneet siinä mittakaavassa, mutta  rakenteen tiivistäminen on jatkunut näihin päiviin saakka ja jatkuu tulevaisuudessakin.

Riitta Niskanen kirjoittaa Ahtialan asemasta Euroopan rakennusperintöpäivien julkaisussa Lähdön ja saapumisen paikat 2006 –artikkelissa:

”Ahtialaan tehtiin rautatiepysäkki
Lahden liikenneolot paranivat suuresti 1930-luvun alussa, kun Lahden uusi asemarakennus ja sen viereinen alikäytävä rakennettiin ja junayhteys Heinolaan avattiin. Rautateille oli ilmestynyt kilpailija, linja-auto. Sen lyömiseksi rataverkkoa alettiin laajentaa.
Pysäkeillä ja seisakkeilla käytettiin tyyppipiirustuksia, jotka laadittiin Valtionrautateiden omassa huonerakennustoimistossa. Vuonna 1956 Nastolasta Lahteen liitetyssä Ahtialassa on jäljellä lähes täydellinen puinen asemakokonaisuus, vaikkakaan ei enää alkuperäisessä käytössään. Asema on vaatimaton ja mittasuhteiltaan perinteinen. Koivurivi ja korkeat jalokuuset ovat Ahtialan asema-alueen runko. Rakennukset on sijoitettu suoran raitin varrelle, rehevän puistomaisen puuston keskelle.”

Ahtialan taustoista Wikipediassa.

Alla muutamia mielenkiintoisia kohteita radan varrelta Ahtialasta ja Kunnaksesta.

Muuntaja
img_0341.jpg
Tyylikäs tiilinen muuntaja Ahtialantien varrella. Kuva otettu Rantaraitin tasoristeyksessä, jossa joku vuosi sitten jäi tiekarhu junan jyräämäksi.

Kioski
img_0412.jpg
Ahtialan elintarvike kioski Peltokummunkadulla. Minimalistisen ja parakkimaisen rakennuksen sisältä löytyy kaikki palvelut.

Asema
img_0358.jpg
Ahtialan asema Koulumäentien päässä, kuvattu ujosti takapuolelta. Nykyään yksityiskäytössä. Kuva junasta asemalla vuodelta 1971 sekä uudempi kuva asemasta vuodelta 2005.

Lähikauppa
img_0364.jpg
Ahtialantie 202, Kunnas. Lähikauppa.

Paloasema
img_0370.jpg
Ahtialan VPK:n rakennus Eskolanmäentiellä. Rautatien kilometritolppa näyttää 140 km (Helsingistä).

Vanha liikerakennus
img_0410.jpg
Käytöstä poistunut liikerakennus Ahtialan ja Ohrapääntien risteyksessä. Tasoristeys merkki varoittaa muutaman sadan metrin päässä olevasta ylikäytävästä.

Artikkelia päivitetty 26.2.2010

Lehteä tekemässä osa 3

Joulu meni mukavasti lötkötellen ja loppu lähestyy. Vuoden loppu, ja tämä tapahtuu käsittääkseni joka vuosi. Lahen Lehden nettisivuille juttuja saatiin mukavaan tahtiin koko vuoden, tosin marraskuussa kirjoittamistahti hieman hiipui, kun työkiireet pukkasivat päälle.

Kuten jo tiedämme, paperisen lehden toisen numeron joutuessa paperinkeräykseen jo ennen kuin se ilmestyi, siihen tehdyt jutut julkaistiin nettisivuilla. Vuoden 2009 aikana nettisivuilla julkaistiin 45 artikkelia sekä sekalainen määrä uutisia ja linkki- ja tapahtumavinkkejä. Lahen Lehti nimestä huolimatta muuttuikin enemmän kotiseutublogiksi kuin varteenotettavaksi lehdeksi. Blogi ei tietenkään ole sen vähäisempi määritelmä, tässä tapauksessa realistisempi, varsinkin kun tietää tekijän rajalliset taidot ja resurssit lehden teossa. Vaikka joskus itsellä oli lehden suhteen katteettomia odotuksia, on tekeminen tällä hetkellä asettunut uomiinsa. Olen kylläkin itsekin huomannut että rautatieaiheisten juttujen määrä on suhteellisesti ottaen kasvanut muuhun materiaaliin. Lahtihan on rautatiekaupunki…
Silti, sivuston sisällön keveydestä huolimatta, tuntuu että lehti on vaikeasti lähestyttävä. Toivonkin että lahtelaiset voisivat paremmin hyödyntää mm. lehden/blogin tarjoamia tiedotusmahdollisuuksia.

Kiitos kaikille niille jotka ovat osoittaneet kiinnostuksensa lehteä kohtaan, haastatelluille ihmisille, uutisia ja mediatiedotteita lähettäneille ja ennenkaikkea lukijoille.
Katsotaan mitä ensi vuosi tuo tulleessaan. Hyvää tulevaa vuotta 2010!