Aihearkisto: Esittelyt

Lahtelaisuuden eri puolien esittelyt ja huomiot

Ajatus Lahdelle ilmestynyt

Julkaistu , kirjoittanut
Vastaa

Ajatus Lahdelle. Identiteettiä ja ideoita. -kirja on ilmestynyt syyskuussa.
Kirja on kokoelma aiemmin julkaistuista Lahti-aiheisista teksteistäni sekä erilaisista kaupunkirakenteeseen ja nimistöön liittyvistä ehdotuksistani. Kirja noudattelee joillakin tapaa aiemmin julkaisemaani Kokoelma-kirjasarjaa, johon keräsin eri tyylilajin kuuluvia juttujani sekalaisista aiheista, mutta olen tähän kirjaan tuonut myös omaelämänkerrallisia elementtejä. Ajatus Lahdelle. -kirjoituskokoelma on 120-sivuinen ja se on jaettu kolmeen osaan, joista kaksi ensimmäistä toimii varsinaisesti kirjan runkona. Kolmas osa on jaettu sekin kahteen osaan, mistä tarkemmin tuonnempana.

Esittelin kuluvan vuoden toukokuussa käynnissä olevia kirjaprojektejani. Tässä päivitystä tuohon aiheeseen yhden kirjan osalta.

Identiteettiä

Ensimmäinen osa Identeettiä sisältää mielipiteitä ja pohdiskelua sekä puhdasta fiktiota, mutta toisaalta vähän faktaakin. Monia tekstejä on höystetty huumorilla, joka toimii pateettisen pohdiskelun vastapainona. Monissa kohdin en tiedä mitä olen tekstillä yrittänyt tarkoittaa – tuskin lukijatkaan. Ehkä olen vain heittäytynyt jonkinlaiseen ajatuksen virtaan. Toivottavasti liiallinen monimutkaisuus tai näennäinen filosofisuus ei käänny tahattoman koomiseksi. Joka tapauksessa tekstien tarkoitus on ollut – ja on edelleenkin – pohdiskella Lahtea ja lahtelaisuutta. 

Vanhimmat tekstit olen alunperin julkaissut pakinoina ja kolumneina vuonna 2008 ilmestyneessä paperisessa Lahen Lehessä. Paperinen lehti herätettiin uudestaan henkiin vuonna 2016 hieman toisenlaisessa formaatissa. Olemme julkaisseet useita numeroita, viime vuosina se on toiminut lahtelaisen KINOS-lyhytelokuvafestivaalin käsiohjelmana. Olen tehnyt tätä uutta lehteä yhdessä Jonne Seppäsen kanssa. 

Vuosien saatossa olen kirjoittanut artikkeleita mm. Lahti-Seuran Hollolan Lahti -jäsenlehteen, jonka taittajaksi ryhdyin vuonna 2006, ja myöhemmin myös päätoimittajaksi. Lehtihän on perustettu jo vuonna 1954, ja nykymuotoisena se ilmestynyt vuodesta 1980 lähtien, nykyisin kolmasti vuodessa. 

Em. lehdissä julkaistut artikkelit olen sittemmin julkaissut tässä verkkolehdessä. Artikkeleita olen julkaissut myös lahtiwood.com ja tulipyörä.fi -verkkosivuilla.

Nyt uudelleen julkaistavien juttujen sisältöön en ole puuttunut tai muuttanut niiden perusrakennetta, vaikka tuntuu, että monien kirjoitusten sävy tai tyyli on hieman vanhentunut – tai kuten aiemmin mainitsin, ne voivat olla vaikeasti tulkittavissa. Kuitenkin olen halunnut päivittää tekstejä paremmin tähän kirjaan sopivaksi.

Ideoita

Ideoita-osio sisältää kuusi erilaista ehdotusta tai visiota. Ne liittyvät Lahden kaupunkiin nimistön tai fyysisten rakenteiden ja rakennelmien kautta. Tosin Olet tässä -infotolppaa voidaan käyttää kaupunkiympäristössä missä päin maailmaa. Kirjassa esittelemiäni ideoita olen kerännyt ja julkaissut alunperin Tapio Kangasniemen ideoiman Lahtiwood-nimen alla, jonka nimisivustoa lahtiwood.com ylläpidämme. Sivustolla on muutakin rakentamiseen ja kaupunkikulttuuriin liittyvää aineistoa.

Kirjan kuvitus

Kirjan kolmas osa sisältää grafiikkaa, jonka esittelen kirjassa kahdella tavalla: osa on tekstien seassa – siihen kuuluvat postikortit, t-paidat, puutyöt ja logot. Informatiivisempi materiaali – kuten tekemäni julisteet – on sijoitettu oman ”Lahdessa tapahtuu” -otsikon alle kirjan loppuun. En ole valinnut niitä välttämättä visuaalisen näyttävyyden ansiosta, vaan tilaisuuden tai siihen liitetyn tapahtuman (omasta mielestäni) merkittävyyden takia. Lisäksi olen halunnut esitellä mielenkiinnon kohteitani mahdollisimman laajalti esimerkkien kautta. Olen tehnyt mainosmateriaalia eri tahoille vuosia töiden ja harrastusten parissa; tässä kirjassa on esitelty vain pieni osa. Ehkä tulevissa kirjoissa paneudun tarkemmin graafiseen suunnittelun hedelmiin runsaammalla materiaalilla.

Kirjan valokuvat ovat ottamiani paitsi tatuointikuvat on Mika Lintusen käsialaa. Olen julkaissut Lahti-valokuvakirjoja, joten varsinaisia kaupunkikuvia ei tässä kirjassa ole, vaan valokuvat liittyvät usein käsiteltävään asiaan (kuten pienoisrautateihin) ja ideoiden yhtey-dessä on valokuvia suunnitelmista. Näistä suunnitelmista löytyy toki laajempaa kuva-aineistoa osoitteesta lahtiwood.com. Lisäksi Lahtiwoodin YouTube-kanavalla on nähtävillä runsaasti Lahti-videoita monilta vuosikymmeniltä eri tekijöiltä.

Aiemmissa valokuvakirjoissani esittelen Lahtea omien havaintojeni kautta, jossa kirjoitettua historia syventää kotiseutukokemusta. Samantyyppistä henkeä olen puhaltanut kirjaan. Ajatus Lahdelle on omaelämänkerrallinen kokoelma, jossa kokemukseni Lahdesta nivoutuu laajempaan kokonaisuuteen. Lahti esittäytyy ja näyttäytyy inspiraation lähteenä.

Kirja on mm. lainattavissa Lahden pääkirjastossa sekä luettavissa maakunta-arkistossa. Kirjaa on myös ostettavissa verkkokaupassani.

Nikkilässä

Julkaistu , kirjoittanut
Vastaa

Artikkelissa lyhyitä poimintoja eteläisessä Lahdessa sijaitsevasta Nikkilän kaupunginosasta. Viime vuoden lopulla Nikkilästä julkaistiin kirja johon paneudun tässä artikkelissa. Jaan myös omia Nikkilä-kokemuksiani, mutta ensin pieni katsaus tuohon kirjaan.

Kaupunginosakirja

Loppusyksystä 2023 julkaistiin kaupunginosakirja Nikkilän kartanosta Lahden kaupunginosaksi. Kirja on ”aikamatka Nikkilän kartanosta ja siitä muodostuneen asutusalueen historiasta nykypäivään, vireäksi ja suosituksi asuinalueeksi ja Lahden kaupunginosaksi.”

Kaupunginosakirjat ovat tärkeitä dokumentteja hahmottamaan alueen historiaa ja toimintaa, niin ulkopuolisille kuin sen asukkaille: entisille, nykyisille ja tuleville. Kirja kattaakin alueen historiaa näihin päiviin saakka, niin tallennetun tiedon kuin muisteluidenkin muodossa.

Myös paikallisesta kotiseutuhistoriasta yleisesti kiinnostuneille kirja on hyvä opus, johon kuuluvat alueen eri vaiheet sekä asukkaiden roolit näissä vaiheissa. Vaikka kirjassa esiintyvät nimet eivät juurikaan kertoisi ulkopuolisille lukijoille mitään, kirja valottaa asukasaktiivien toimintaa ja aikaansaannoksia, antaen tulevillekin asukkaille hyvän esimerkin alueen pitkästä ja ansiokkaasta historiasta.

Pieni loppusilaus oikoluvun suhteen olisi ollut paikallaan: kirjasta löytyy välilyönti-, ja muitakin pieniä lyöntivirheitä.

Kirjassa on mukavasti valokuvia ja karttoja tukemaan mm. haastatteluja. Sivuja kirjassa on 148. Kirjaa voi tiedustella kirjan toimittaneelta Anneli Peltokukalta.

Taustaa

Nikkilän historiaa lyhyesti, ja tässäkin tapauksessa lähteenä toimii Lahden Paikannimistö -kirja (Toim. Laapotti, 1994):

Nikkilä oli Lahden kartanon entinen sivukartano, joka sijaitsi ennen kylän paloa Keski-Lahdessa. 1634 talo mainitaan Lahden kylän talojen joukossa, vuodesta 1644 rälssi eli vapaatila.
Kapteeni Fellman osti tilan 1800-luvun lopulla ja litti sen Kartanon maihin. Talo sijaitsi Launeen ja Renkomäen lähellä. Nikkilän omakotitaloalue syntyi sodan jälkeen. Nimeä oli käytetty jo ennen sotaa.

Muistoja Nikkilästä

Tässä yhteydessä jakaa oman Nikkilä-muistoni.

Äitini vanhemmat asuivat Metsätiellä (vuodesta 1966 1990-luvun alkuun) ja heidätkin mainitaan sukunimeltä myös Nikkilä-kirjassa, joten alueella tuli 1980- ja 90-luvuilla vietettyä paljon aikaa. Asuimme tuohon aikaa Launeella. Ehkä kuitenkin Nikkilän pohjois- ja länsiosat tulivat paremmin tutuiksi kuten Sokeritoppa ja Launeen koulun ympäristö. Sokeritopalle tuli usein kiivettyä ja ihailtua maisemia. Erityisen tutuksi tuli myös Metsätien ja Orimattilantien (nykyisen Ajokadun) risteyksen Siwan valikoimat. Vielä 1980–90-luvuilla Tasangon tilan tontilla oli lehmiä, paikalla jossa nykyisin on Lähteen koulun urheilupaikat ja -kenttä. Kun isovanhempani muuttivat Nikkilästä keskustaan 90-luvun alussa, alue jäi vähemmälle huomiolle, mutta silti siellä tuli käytyä aika ajoin – ainakin läpiajomatkalla, esim. Renkomäkeen tai Ämmälään.

Nikkilään ”palasin” vasta vuonna 2016 kun olin työkomennuksella, jossa tehtävänä oli Launeen koulun sisätilojen purkaminen (kuva alla). Koulu tulikin hyvin tutuksi viikkojen aikana.

Launeen koulun purkua elokuussa 2016.
Nikkilän entinen kioski kesällä 2024.


Kirjaesittely on julkaistu alunperin Hollolan Lahti -lehdessä 1/2024

Itä-Lahden kulttuuritarjontaa

Julkaistu , kirjoittanut
Vastaa

Suomen kesä on yksi maailman parhaista. Kotimaamme tarjoaa paljon nähtävää ja merkityksellistä koettavaa, jopa Lahdessakin. Tällaiselle peruskaupunkilaiselle jo heti kantakaupungin ulkopuolella maailma voi tuntua aivan toisenlaiselta kuin on normiarjessa tottunut kokemaan. Tätä seikkaa todisti Viimeisimmistä pyöräretkistä, joista olen kirjoittanut täällä (Pyörällä Vierumäelle ja Ämmälään). Kesälle on suunnitteilla ainakin vielä yksi pyöräretki idän suuntaan, joten tässä kohtaa siirrymmekin aasinsillalla nykyiseen itä-Lahteen eli Nastolaan. Sinne suuntautuvista kesäretkistä olen raportoinut aiemminkin (Lahti-Nastola-Lahti), ja varmasti jonkinasteiseen Nastola-kiinnostukseeni vaikuttaa Uusikylä-taustani (Uuteenkylään ja takaisin). Uudenkylän taajaman hiljentynyt pääkatu tarjoaa edelleen mielenkiintoista nähtävää, ja antaa mielikuvitukselle siipiä palata ”vanhaan hyvään aikaan”, jolloin raitilla oli oletettavasti touhua ja tohinaa.

Vaikka Lahti ja Nastola ovat olleet samaa kuntaa vuodesta 2016 lähtien, puhutaan silti edelleen Lahdesta ja Nastolasta. Nastolalla on pitkä historia ja vankka identiteetti, ja kuntaliitoksen jälkeen tuntuu että identiteetti on vain entisestään vahvistunut. Hyvä niin.

Nastolan vierailurumba alkoi kesäkuussa, kun osallistuin Lahti-Seuran edustajana, yhdessä varapuheenjohtajan kanssa Toivonojan kartanon kesänäyttelyn avajaisiin. Näyttelyssä esiintyy seitsemän kuvataiteilijaa, joista nimekkäimpänä Miina Äkkijyrkkä. Hänen teoksensa on sijoitettu ulos navetan päätyyn. Uusia kohtaamisia -näyttely kestää 18.8. asti. Mainittakoon, että näyttelyssä on mukana Aivosäätiö, jolle voi tehdä lahjoituksen aivotutkimuksen tukemiseen. Näyttelypaikkana toimii kartanon navetta, joka on kunnostettu viimeisen päälle. Navetan sisällä ja sen ulkopuolella katsellessa rauhoittavaa maalaismaisemaa helposti unohtuu että nyt ollaan Lahdessa. Paikkaan kannattaakin tutustua näyttelyn ohella, edustaahan se suomalaista kulttuurimaisemaa parhaimmillaan. Toivotaan siis näyttelytoiminnalle onnea ja pitkää ikää.

Toivonojan navetta ja Miina Äkkijyrkän veistos.

Toivonojan kartanolta hieman pohjoiseen on postikorttimaisen hieno myllymiljöö, joka lienee monen kesämatkaajan vakikohde. Tosin täytyy myöntää, että itselleni käynti oli vasta toinen… Tällä kertaa paikka houkutteli elävällä musiikilla. Immilänmyllyn Myllyjazzeja järjestetään kuluvan vuoden heinä- ja elokuussa perjantaisin. Tällä kertaa esiintymisvuorossa oli The Lazy Cats. Orkesteri soitti monia hienoja klassikoita sovitettuna sekä omaa tuotantoaan.

The Lazy Cats ja runsaslukuinen yleisö.

Yleisöä oli runsaasti, ns. tupa oli täynnä eli kaikki ulkoilmakatsomon paikat oli täytetty. Todella miellyttävä kesätunnelma, ja ihmiset viihtyivät.
Immilän Myllyjazzit järjestetään vielä neljä kertaa, esiintymässä mm. Helmi Luttinen ja Ismo Haavisto. Vahva suositus niin konserteille kuin paikallekin.

Immilän myllyn pihapiiriä ja Immilänjoki ja sen koski.

Wikipedia kertoo että

”Immilän koskissa on jauhettu viljaa jo keskiajalla, mutta vanhin kirjallinen tieto myllyistä on vasta vuodelta 1548. Ensimmäinen saha rakennettiin koskeen 1760-luvulla, tähän aikaan mäellä oli jo asutusta sekä kievari. 1800-luvulla asutus alkoi lisääntyä ja Immilään muodostuikin monipuolinen käsityöläis- ja myllärikylä. Toisen maailman sodan jälkeen Immilän koskissa toimi kolme myllyä; kahden sahan lisäksi myös sähkölaitos oheislaitteineen. Viimeisenä myllyistä lopetti toimintansa Immilän piirin saha toukokuussa 1969. Myllyistä on säilynyt ainoastaan Immilän piirin 1901 rakennettu myllyrakennus.

Immilän mylly ja myllypiirin vanhat rakennukset kunnostettiin vuosina 1997–1999. Kunnostuksen jälkeen mylly on ollut aina kesäisin auki vierailijoille.”

Enemmän Immilän historiasta Häme-Wikissä.

Pyörällä Vierumäelle ja Ämmälään (sis. video)

Julkaistu , kirjoittanut
Vastaa

Viikolla 29 tein kaksi pidempää pyörälenkkiä sähköavusteisella (laina)polkupyörällä. Alkuviikosta toteutui ensimmäinen retki kolmen hengen porukalla Miekkiön ja Pennalan kautta Kujalaan, ja sieltä keskustaan. Pennalassa oli sentään tauko, jolloin nautittiin hampurilaiset. Reitti oli oikein mukava, ja vaikka se on tullut kuljettu joskus aiemminkin, se tarjosi edelleen miellyttäviä maalaismaisemia.

Jossain päin Orimattilaa….

Parin päivän päästä suuntasin omin päin Heinolaan Vierumäellä. Tarkemmin sanottuna Vierumäen rautatieasemalle, jossa oli tarkoitus talkoilla rautatieharrastamisen merkeissä. Matka alkoi Ahtialantieltä, jonka nykylinjaus noudattelee (iki)vanhaa Savontietä. Tie muuttuu Lahden ja Nastolan entisen rajan jälkeen Seestantieksi ja lopuksi Mäkeläntieksi, jonka jälkeen se yhtyy tiehen numero 140. Matkan varrelle mahtui paljon kiinnostavaa, vaikka tämäkin tie on tullut tutuksi. Matkan tekee myös kiinnostavaksi sekin seikka, että vierellä kulkee Lahdesta Heinolaan johtava rautatie. Radan varrella sijainneesta Seestan pysäkkirakennuksista ei ollut enää mitään merkkejä, mutta Seestan jälkeen olevassa Mäkelässä on sentään asemarakennus hyvässä käytössä. Seestan kartanon seutu on kulttuurihistoriallisesti merkittävää aluetta, onhan kartanon päärakennus on ollut nykyisellä paikallaan 1730-luvulta lähtien.

Mäkeläntien ja seututie 140:n risteyksessä jäin vielä tunnelmoimaan.

Mäkeläntien (jää kuvasta oikealle) ja Vierumäenraitin (nro 140) risteyksessä. Vasemmalla vanhaa Savoon johtavan tien pohjaa, joka toimii nykyisin pihatietä. Oikealla uudempi tie.

Risteyksestä kuljin jonkin matkaa Vierumäenraittia kääntyäkseni Härkäläntielle. Sekin oli vanhaa Savoon johtavaa tietä, joka kulki Härkälän kylän halki. Tie on lähes kokonaan soratie. Alitin valtatie 4:n jonka jälkeen saavuinkin Vierumäen taajamaan.

Härkäläntiellä ei kaahailla.

Vierumäen asemalle päästyäni puuhastelin aikani. Kun hommat oli tehty, alkoi paluumatka tietä nro 140 pitkin, josta siirryin jälleen Mäkeläntielle. Mäkelässä käännyin Pyhäntakaan johtavalle Vanajanraitille. Alitin Heinolan radan sillan.

Vanajanraitti kulkee Heinolan radan tyylikkään terässillan ali.

Tien pinta vaihtui hieman sillan jälkeen asfaltista soraksi ja se mutkitteli maalaismaisemissa vanhojen rakennusten välistä. Tielle näkyi Kivijärvi.

Loppumatka menikin sitten tiellä nro 140. Pientä sadetta oli, muttei häiritsevästi.

Ämmälän kylän läpi

Edellisellä viikolla olin käynyt samaisella pyörällä Ämmälän kaupunginosassa. Ensimmäisen kerran siellä tuli käytyä 13-vuotiaana, jolloin eksyin hetkeksi… Maisema on tällaiselle kaupunkilaiselle idyllinen kohde ja erityiseksi paikan tekee myös sen itäpuolta halkoval Lahti-Loviisa-rautatie. Tämänkertaisesta vierailusta otin myös pientä videonpätkää, joka on nähtävillä Lahtiwoodin YouTube-kanavalla sekä alla:

Päivitetty 20.7.: Muutettu otsikko ja lisätty video

Ei raveja – vaan hardcoremusiikkia

Julkaistu , kirjoittanut
Vastaa

Lahden ravirata toimi Kärpäsenmäellä vuosina 1908-81, aina siihen asti kun Jokimaalle avattiin uusi, nykyinen ravikeskus. Vanha ravirata onkin pitkään elänyt päällisin puolin hiljaiseloa vaikkakin alue on tarjonnut harrastusmahdollisuuksia mm. BMX-pyöräilijäille ja skeittaajille. Onpa paikalla lumen säilytystäkin, Lahdessa kun ollaan.
Paikkaa on kutsuttu toisinaan Lahden Montuksi ja raviradan kavioura on vielä selvästi havaittavissa maastossa. Hienoa että vanha ravirata on säilynyt edes jossakin käytössä, onhan alueella ollut aktiviteettejä jo lähes 120 vuoden ajan. Lahden historiassa se on pitkä aika.

Ravitoimintaa alueella 1970-luvulla. Kuva Heikki Mantere (kuvalähde finna.fi / albumitauki.fi).
Ehkä vuonna 2025 Rooster Fest houkuttelee samanlaisia ihmismääriä?

Kuluvan vuoden keväällä tuli tieto että alueella järjestettäisiin kesäkuun lopulla festivaalit. Rooster Fest nimellä on järjestetty jo yli 20 vuotta kaksipäiväinen hardcore/punk-tapahtuma helmikuun tiennoilla ravintola Torvessa. Nyt vuorossa kesäfestarit samalla konseptilla viikonlopun verran. Asialla oli siis sama tekijäporukka kuin talvihässäkällä.
Myöhemmin keväällä Ant Brew’ssa avattiin vanhan raviradan alustavia suunnitelmia alueen kehittämisestä. Alueelle laaditaan asemakaava voimassaolevan yleiskaavan lisäksi. Toiminnan taustalle ollaan myös perustamassa yhdistystä (ellei ole jo perustettu).

Itselleni viikonlopun Rooster fest summer (Facebook-tapahtuma ja Instagram-tili) oli pitkään aikaan ensimmäinen kesäfestivaali, jos ei lasketa mainiota Kaupungin Äänet -kaupunkifestivaalia, joka sekin järjestetään vuosittain elokuussa Tirra-Torvessa. Tosin aiemmin kuluvan vuoden kesäkuussa kävin kokemassa Lahden sinfoniaorkesterin puistokonsertin ja se olikin pitkästä aikaa ensimmäinen ulkoilmakonsertti, vaikkei varsinainen kesäfestivaali. Hieno tapahtuma sekin. Viimeksi Lahden seudulla kävin varsinaisilla kesäfestivaaleilla Hollolan puolella, kun Messilän Juhannus tarjosi vuosina 1995 ja -96 kovat artistikattaukset. Sen jälkeen festivaalikäynnit painottuivat muualle Suomeen ja ulkomaille. Viime vuodet olen pääasiassa ollut kotona.

Tapahtumajuliste (kuvalähde: facebook.com/roosterfesthc)

Tiedon kesäfestareista otin siis ilolla vastaan ja pian kahden päivän festarilippu oli taskussani (aina kun puhelin oli taskussani). En nyt varsinaisesti kirjoita keikka-arviota vaan lähinnä fiilistelen festivaalien tunnelmaa lahtelaisnäkökulmasta. Joka tapauksessa artistikattaus oli hyvin hardcorevoittoinen, vieläpä metallinen sellainen. Kovaa paahtoa kovassa paahteessa, etenkin perjantaina elohopea kohosi läkähdyttäviin lukemiin. Lauantaina ilma hieman viileni, meininki ei.

Festivaaleilla esiintyi kolmetoista bändiä, joista kolme (!) tuli ulkomailta. Festivaalin aloitti lahtelainen True Grit. Vasta parin vuoden ikäinen kokoonpano julkaisi hiljattain ensimmäisen levynsä digitaalisena julkaisuna sekä fyysisenä CD-levynä. Bändin esiintyminen oli tälläkin kertaa väkevää kautta linjan, ja lisäksi keikan loppupuolella koettiin jonkin sortin yllätys, kun vokalisti Riku pyysi St. Hoodin laulajaa Samia vierailemaan lavalle. Molemmathan ovat tuttuja vieraita mm. SMC Lähiörottien Lahden Sininen -hitissä. Duo päästeli yhdessä soittajien kanssa ilmoille lahtelaisen hardcorepioneerin Morning Afterin Back to basic -klassikon. Tässä kohtaa lahtelaiset sekosivat, myös moni ei-lahtelainen. Ehkä. Tässäkään kohtaa en mennyt ”pittiin” sillä olen aika vanha. Toki siellä näytti heiluvan moni minuakin vanhempi, joten todellinen syy lienee etten halunnut läikyttää kallista festivaaliolutta. Festivaalialue oli kokonaan K-18.
Lahtelaisittain on toki mainittava perjantailta myös em. St. Hood. Onhan bändissä muutama lahtelaissyntyinen. Bändin esiintyminen oli jälleen ns. timanttia eli kova.
Lauantaina en alkupään bändejä nähnytkään, mutta ilta tarjosi taas yhden lahtelaisbändin. Ahtialan Out of Breathille tuli juuri mittariin 20 vuotta täyteen, kova veto, se ja keikka.

Rooster Fest oli nimenomaan tapahtuma isolla T:llä (sai myös kahvia). Järjestelyt toimivat mainiosti ja paikka oli toimiva. Oli oikein antoisaa nauttia paikallista olutta mukavassa säässä ja turista niitä näitä vanhojen ja uusien tuttujen kanssa, joita oli tullut ympäri Suomea. Koko festivaalia leimasi mukava tunnelma. Isoa peukkua järjestäjille, jotka todistivat (jälleen) että Lahdessa osataan tehdä omaehtoista ja -näköistä kulttuuria. Ensi vuonna uudestaan!

Ps. Tällä positiivisella kirjoituksella en petaa itselleni vapaalippuja ensi vuoden tapahtumaan. Vaan VIP-lippuja. Ei sentään.